Ladataan...
Puolivahingossa

On hassua kuinka omaan kroppaan täytyy tutustua ihan uudestaan lapsen saannin myötä. Olin yllättynyt millaiseksi maha todellisuudessa jää ja kuinka äkkiä paino putoaa. Ja onhan se kroppa muutenkin muuttunut.
Taidan tässäkin asiassa olla yksi niistä onnekkaista, kun niitä ''raskauskiloja'' on viikon jälkeen synnytyksestä enää muutama, kotivaa'an mukaan 2,5. Tiedä sitten paljonko niistäkin on pelkästään tissiä ja roikkuvaa mahaa + paino heitteli aikalailla ennen raskautta. 

Arvet ei juuri nyt haittaa. Ne on vaaleita ja sain kivan näkösen masun tilalle maailman kauneimman tytön. Ihan vaan näin puolueettomasti sanoen.

Jalat - varsinkin sääret on pienentyny ja on ihan huippua katsoa niitä nykyään. Mulla on aina ollu lihaksikkaat jalat, kiitos ratsastuksen ja edellisen työpaikan ja nyt ne kerrankin näyttää hoikemmilta. Ainakaan mulla ei ollu yhtään turvonnu olo raskaana, joten uskon imettämisen hoikentaneen niitä. Enkä aio enää treenata niitä samaan kuntoon, ku ennen.

Tissit nyt sanomattakin on muuttunu. Maito laskeutui, minkä seurauksena koko oli suurinpiirtein metri kertaa metri, paino sen mukainen etten saanut käsiä ojennettua ylös ja kaiken lisäks ne oli kivikovat. Tyhmänä ostin imetysliivit raskaana, joten pääsin kotiuduttuani shoppailemaan parit uudet. Nyt ne on jo vähän muokkaantuneet babyn syömisrytmin mukaan, eikä joudu käyttämään liivinsuojuksina taiteltuja harsoja. 

Normaalisti oon utelias, mutta sinne jalkojen väliin en oo uskaltanu vilkasta. Enkä aio vielä pitkään aikaan. Peppu näyttää tällä hetkellä ihan kivalta. Sinne tuli vähän ylimäärästä suklaata ahmiessa, mutta farkut mahtuu jalkaan pitkästä aikaa. Jes!

Hiukset alkaa pikkuhiljaa voimaan paremmin, eikä ne rasvoitu läheskään yhtä pahasti, ku vielä kaks viikkoa sitten. Naamassa on edelleen hormoneista johtuen finnejä, vaikka niiden piti jäädä sinne laitokselle.

Pikkuveli (13vee) muuten kysy huolestuneena, että jäikö sinne mahaan jotain ja ollaanko nyt ihan varmoja. Olisin kysyny kätilöltä samaa, ellen olis raskausaikana googlettanu niin huolellisesti. 

(Kuvassa on vähän hassu asento, mutta saattepahan edes vähän osviittaa mahan nykyisestä kunnosta.)

Mainitsenpa vielä, että vaikka yksikään kiloista ei olisi vielä tässä vaiheessa lähteny, olisin tyytyväinen silti. Keho on joutunu äärettömän koville viimesen kymmenen kuukauden aikana, enkä voi kun pelkästään kiittää sitä tosta sängyllä makaavasta nyytistä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

Olin melko varma, että olin lukenut kaikesta kaiken liittyen synnytykseen ja isoimmilta ylläreiltä vältyttäisiin. Lueskelin älyttömän paljon synnytyskertomuksia, lähdin liikkeelle positiivisin mielin ja ilman niitä oikeesti turhia suunnitelmia.
Mutta kappas, tulihan niitä asioita vastaan, mistä en ollut kuullutkaan tai en ollut sen enempää miettinyt/varautunut. 

  • Lapsivedet lorahti sänkyyn yöllä ja heräsin sekunnin sitä ennen. Oli vaan pakko huutaa miehen nimi ennen vesien ryöppymistä. Eikä se paukapää edes heränny siihen. 
  • Ei supisteluja ensimmäiseen tuntiin. Pientä särkyä alavatsassa samalla kun mietin montako omenaa tarvitsee synnärille mukaan ja kauankohan miehellä kestää laittaa hiuksensa.
  • Ai miten sattukin, lempparibiisi automatkalla!
  • Tajusin, etten joudu ylihuomenna käynnistykseen. Wuhuu! Itseasiassa vielä keskellä järkyttävien supistustenkin hehkutin, ettei tarvi mennä sinne.
  • Kerrankin oli parkkipaikkoja vapaana. 
  • Jouduttiin odotteleen melko kauan laitoksen oven takana ja pelkäsin kylmässä yössä pissatulehdusta, koska housut oli lapsivedessä ja paikat ollu sen 1,5cm auki jo ainakin kuukauden päivät.
  • Inhottavan oloinen hoitajaihminen otti mahasta puolentunnin verran supistuskäyriä ja vauvan liikkeitä. 
  • Anteeks nyt vaan, mutta mitkä noi verkkosysteemit on, mitä mun täytyis kutsua pikkuhousuiks?
  • Jaaha, 20 minuutin supistelujen jälkeen (mitkä oli vasta kirosana -luokkaa) olin jo parin sormen verran auki. Lähtö saliin.
  • Älyttömän kova vapina koko kropassa. Ja kylmyys. Ponnistusvaiheessakin oli pakko pitää peitto päällä.
  • Läppäsinkö mä tosiaan kätilöä käsille, kun se kokeili mun mahaa kesken supistuksen?
  • Kahden tunnin ilokaasun ja lyhyen suihkukokeilun jälkeen supistukset oli kuolema -luokkaa, kolme kertaa meinasi lähteä taju ennenkuin sain maskin pois naamalta ja jotenkin huudettua epiduraalin. Sain sen onneksi heti.
  • Kun epiduraali vaikutti 10-15 minuutin jälkeen, sain jo hymyiltyä ja naureskelin kätilöiden kanssa.
  • Siinä samassa alko tuntuun painetta pepussa ja luulin, että nyt on pakko päästä vessaan. Lyhyen vessareissun jälkeen tajusin, et ei se ollukkaan sitä. Kätilö teki tutkimuksen, eikä meistä kukaan voinu uskoa, että olin jo kokonaan auki. Hei vesien menosta oli neljä tuntia, supisteluja ei niinkään kauaa. Ja mä olen ensisynnyttäjä. 
  • Pelkäsin älyttömästi, että päästän pieruja tai sitä oikeeta tavaraa. Tais johtua ilokaasusta.
  • Ai, eihän tässä ponnistaessa tarvikkaan huutaa. Tai hikoilla. Puskea vaan.
  • Toiset sanoo ponnistusvaiheen olevan helpotus. Ja että pään ulostulon jälkeen helpottaa. Ei ja ei. Pää ja koko muu vartalo oli yhtä tuskaa alusta loppuun, ainakin jos lapsi on yli neljä kiloa.
  • Ai haluanko kokeilla vauvan tukkaa mun jalkojen välistä? Hyi, en todellakaan.
  • Nyt mä kyllä repeän ihan väärästä paikasta. Välilihanhan tässä kuuluu mennä, eikä paikat ylempää.
  • No ei ollu kivaa sen istukankaan ulos ponnistaminen. Paikat hellänä, antakaa mun jo olla.
  • Kaks tikkiä maailman hirveimpiin paikkoihin (siihen mistä tulee pissa ja toinen klitorikseen - kyllä, luit oikein) sattu saman verran, ku lapsen ulos saaminen ja supistukset yhteensä.
  • Kahvin juominen sängyssä kaiken tämän jälkeen oli yhtäkuin taivas.

Synnytyksen jälkeen tuli vielä muutama ylläri:

  • Ai mikä jälkivuoto? Jaaha, vaipat jalkaan. Tässä vaiheessa muuten rakastuin niihin verkkopikkareihin ja nappasin kotiinkin yhdet, koska sitä vuotoa tuli tosiaan niin paljon, että luulin kuolevani veren hukkaan ja samat tenasiteet on vieläkin kotona käytössä.
  • Paljonko suihkussa käyminen ja pissaaminen voi sattua?
  •  Hyi, tää mun maha elää ihan omaa elämää. Pitää ääntä ja liikkuu.
  • Voiko tissit olla näin isot ja kivikovat?
  • Ei kiinnosta, vaikka tukassa on vauvankakkaa ja paidassa isot maitoläntit. Ihan sama, mää oon just synnyttäny.

Ja vielä vauvaan liittyvät yllärit:

  • Sehän on oikeesti nätti.
  • Oho, kaikki vauvat ei itkekään.
  • Kuuluuko tän imee näin kovaa?
  • En mä tiedä onko sillä kakka housuissa, mun mielestä se tuoksuu hajuvedeltä. Ihme juttu - en meinaan vieläkään haista sitä kakkaa, vaikka mies haistaa.
Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

Vauva. Ihana, täydellinen ja maailman helpoin vauva, joka on ihan oikeasti tullu musta ja joka saa päivän aikana poskelleen miljoona hellää pusua vielä vähän arasti käsitteleviltä vanhemmiltaan. 

Voisin tuijotella nyyttiä kellon ympäri. Voisin höpötellä ja silitellä - kerkeehän ne omat yöunet myöhemminkin hoitamaan?
Miten ihmeessä saisin kirjotettua ne onnellisuuden fiilikset tähän, mitä tunnen nyt - enkä oo ennen tienny, että niin vahvasti voi edes tuntea? Siitä rakkaudesta, mitä meidän koti huokuu, kun avaa oven. Kuinka ylpeä oon ollu siitä asti, kun nyytti tajus höpöttävän äänen olevan sen äiti. Ja miten helpottunut oon, kun sormea puristaa terve, voimakas nyrkki.
Tää on hei mun perhe. Voi hitsi.

Kaikki pienetkin jutut pelottaa. Tuenkohan nyt  niskaa tarpeeksi? Hengittääkö se? Toivottavasti en kompastu nyt kynnykseen. Apua, nyt ollaan autossa ja täällä liikkuu kaikenlaisia hulluja kuskeja. Onkohan sillä kuumetta? Kohta osuu pää lavuaarin reunaan. Ei varmaan saa henkeä tarpeeksi noin pienestä aukosta nenän ja tissin välillä. Mitä jos mulle tulee rintatulehdus? No se vauvanvakuutus on kyllä ihan pakko ottaa. Miksei tää röyhtäse tai puklaa?
 
Ja mä ihan oikeesti en oo mitenkään ylihysteerinen ihminen.

Neuvolaan oon soittanu onneks vaan kerran. Tai no, johan tässä on kaks vuorokautta oltu kotona ja niinkin hölmöistä asioista, että baby vetää liian pitkiä unia, eikä itke paitsi jos maha sattuu. Eihän se ny normaalia voi olla.
 
Silti kaikki on niin ihanaa. Pelottavaa, mutta ihanaa. Se vaipan vaihtokin.

Share
Ladataan...

Pages