Ladataan...
Puolivahingossa

Neljän kuukauden päästä lakkaan saamasta vanhempainrahaa. Se on se ajankohta, kun pitäisi alkaa pukemaan ipanaa aamuisin seitsemältä ja viedä vieraalle ihmiselle hoivaan. 

Mutta kun mää en haluis. 

Mä tahtoisin kasvattaa lapseni ihan itse. Opettaa sille oikeita arvoja ja makoilla söpösti sängyllä päikkäreitten jälkeen. Ihan vähän kauemmin, ku yheksän kuukautta. Jooko?

Kotiäitiys jakaa mielipiteitä rajusti. Toisen mielestä äitiys ei ole työ, eikä siitä kuulu saada rahaa. Toisen mielestä lapsen kasvattaminen on kunnioitettavaa ja jopa suotavaa, kun taas joidenkin mielestä kotiäideistä tulee yhteiskunnan elättejä - pohjasakkaa, siinä missä elämäntapatyöttömätkin.

On ristiriitaista haukkua huonostikäyttäytyvien kersojen mutseja ruokakaupassa ja samalla huudella kuinka kaikkien pitäisi tehdä oikeita töitä.
Tai edes niitä pätkätöitä, mistä kovasti puhutaan, mutta mitkä tuntuu olevan jossain ison kiven alla. 

Suunnittelin pitkän aikaa olevani kotona ainakin siihen asti, että tyyppi alkaisi puhumaan. Oppisi kertomaan jos jotain pahaa olisi sattunut ja sanomaan, että hei nyt mulla on ikävä mutsia. 

Harmi vaan, että meidän varat ei riitä siihen ja joudun ensimmäistä kertaa asettamaan rahan lapseni (ja varmasti itsenikin) edelle.

Mun mielestä on huutava vääryys, että työttömän Kelaetuudet on paljonkin suuremmat, kuin se älyttömän pieni kotihoidontuki.
Ehkä hölmöintä kuitenkin on, että sitäkin ne meidän suuret herrat yrittää leikkauttaa.

Tuntuu, ettei kotiäitiyteen anneta edes mahdollisuutta.

Voihan se olla, että neljässä kuukaudessa ehdin kyllästymään kotona oleiluun täysin ja tyyppi kasvaa silmissä oikeaksi isoksi vauvaksi. 
Ettei harmittaisikaan niin paljon viedä sitä toisten hoidettavaksi. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

Liian paljon kotona vietetty aika ilmenee mm. näin;

- Syksyllä Citymarketista ostetut halvat kopiot Uggeista on vielä helmikuussakin täysin ehjät.

- Kauppaan meneminen tuntuu sairaan raskaalta hommalta. Ja kun sinne kauppaan pääsee, ei halua lähteä kotiin. Jos mä nyt kerran vielä luen noi muropakettien tuoteselosteet.

- Itket kun kylppärin seinältä rojahtaa pyyhenaulakko lattialle. Itket kyllä muutenkin. Vaikka sitten läikkyneestä kahvista, jos et muusta.

- Näytät vauvalle keskisormea. 

- Muistat ulkoa mitä astioita kuivauskaapissa tällä hetkellä on. Ja mitä vaatteita pyykkinarulla.

- Postin hakeminen laatikosta on mielestäsi ulkona käymistä.

- Lasket minuutteja, kun mies käy kaupassa. 

- Välttelet suojateitä, ettei vaan kukaan autoilija pysähdy katsomaan kuinka ylität tien. 

- Salaliittoja löytyy joka paikasta. Neuvolan tunnin kestävä soittoaika on ihan selvä salaliitto.

Jaa miten niin muka puhuin omista kokemuksistani?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

''Vauvat eivät ole sinun juttusi – koirista on vähemmän vaivaa, enemmän iloa ja ne on hyväksyttävämpää jättää kennelin hoivaan lomareissun ajaksi. Päiväkävelylläsi ihailet luontoa ja rakennuksia, etkä tiedä mikä on lastenruokahylly lähikaupassasi. Vauvakuume on kuitenkin tilastojen mukaan yleistä tietyissä ikäryhmissä ja kuten muutkin virukset - varomattomille jopa tarttuvaa!''

 

Niin kertoi meikäläiselle Muksun kampanjasivun vauvakuumemittari. Voit mittauttaa omasi täällä.

Samalta sivulta löytyy Lilyssä mutsiudesta bloggaavien kokemuksia niistä vauvakuumeista. Sieltä löytyy se munkin jonkun-näköinen-mikälie-vauvahinku.

Naurattaa vieläkin toi ensimmäinen lause. Menen tästä nyt vaihtamaan vaippaa tolle mun vauvalle, mikä ei oo mun juttu - mutta kauheen rakas silti.

Peeäs. En ihan oikeesti tiedä missä se meidän koomarketin lastenruokahylly on..  

Share
Ladataan...

Pages