Ladataan...
Puolivahingossa

Alkaa oleen jo aika olennaista tällä palstalla, ettei asiat mene niinkun Strömsössä. Niin kävi sen urheilunkin kanssa. 

Tammikuu alko ihan kivasti salikortin lataamisella ja ankarilla treenailluilla. Hikoileminen tuntu yllättävän kivalta ja ne vauvavapaat tunnit luksukselta, kun korvat sai hammaskitinöiden sijaan tuttuja biisejä. 

Sitten hajos auto ja sen kunnostamiseen oli varaa vasta helmikuussa. 
Paska. Rahat on muutenkin niin kortilla just nyt, että +50 euron uhraaminen liikuntaan kuukausittain tuntuu aivan liian suolaselta, vaikka kuinka paljon siitä nautintoa saisinkin. Ja sen kiinteen kropan..

Niin joo, unohdin sen kiloklubinkin ihan kokonaan kahden viikon jälkeen. Masensi listailla ruokia, joita tehdessä luuli olevansa oikeilla jäljillä, mutta niitä ylös kirjotellessa tajus taas olevansa ihan väärässä. 

Yritin tsempata tehden vaunulenkkejä useammin. Tunnin reippaan kävelyn jälkeen ne pirun lonkat oli erimieltä ja no, onhan se äää onkohan tolla nyt liikaa/liian vähän vaatetta, tuleekohan sille nälkä, mitä jos sitä ja tätä -säätäminen ihan vähän hermoja raastavaa. 

No mitäs jos vaikka vähän kävisin lenkkeilemässä? Kunnon juoksukengät jalkoihin ja Esterille haalarit päälle. Luistelin etupihalla koiran kanssa varo-varo-vasti ja mietin, ettei tää koko mesta voi näin jäässä olla. 
No kyllähän se vielä maaliskuussa voi. Ei kun takas kotiin kiroillen.

Otti päähän ihan pirusti. Ei nyt pelkästään liukkaiden teiden takia, vaan koska olin henkisesti valmistautunu kidutukseen lenkkipoluilla ja koska noin yleisesti näiden kokemusten jälkeen tuntu, että koko maailmankaikkeus oli mun kanssa urheilusta ja liikkumisesta eri mieltä.

Tän on ihan pakko olla karmaa. Nyt olet läski ja pysyt läskinä. 

Mutta! Tittididii, ei niin paljon kuraa niskaan, ettei jotain hyvääkin. 
Mies meinaan vetäs ässän hihastaan eli toisin sanoen pölyttyneen pelin kaapistaan ja tässä se on!


Ihan oma personal trainer kotisohvalla. Se vaatii vetämään 9 viikon ajan neljä treeniä viikossa ja minähän vedän. 
Motivaattorina toimii niiden kauneusihanteiden lisäks omat kakskymppiset neljän kuukauden päästä. Kun ne 19-vuotis synttäritkin jäi välistä raskauden takia, niin olenhan mä nyt ansainnut isot juhlat, missä juhlin kerrankin kivan näköisenä. 

PT käskee tekemään suurimman osan liikkeistä väärin, eikä paikallaan juokseminen samalla sohvaa varoen mun maalaisjärkeni mukaan saa aikaan muuta kun vitutusta, mutta kai silläkin laihtuu. Meinaan sillä telkkarille huutamisella. 

Ottaa päähän jo valmiiks, mutta yritetään. 
Ja samalla pelätään, mikä hajoo seuraavaks. Konsoli vai oma nilkka?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

Se, joka näin päheet sukat vauvoille kehitti oli N-E-R-O!

Keksipä se sama kaveri ikiliikkujankin. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

Tietokoneen avaaminen on ollu nii-iin hankalaa, että elelin jonkun aikaa blogittomassa maailmassa. Ihan uutta mulle ja ehkä vähän omatunto soimaa. 
Hmm, saisinkohan hiljaiselon anteeks jos laitan monta, monta kuvaa?

Eipä tänne päin mitään uutta oikeastaan kuulukaan..
Eipäs kun kuulupas!
Tyyppi oppi ryömimään eteenpäin ja kovaa vauhtia harjottelee konttausasentoa. Jee!

Mutsin mielestä ryömimisessä ja noin niinkun vauvan liikkumisessa muutenkin on omat hyvät ja huonot puolensa.

+ Se ei enää kitise, jos lelu on liian kaukana.
+ Tyyppiä ei tartte viihdyttää enää jatkuvasti.
+ On huippua nähdä kuinka maailma (eli myös eteinen ja keittiö) aukenee vähitellen tyypille.
+ Ja parasta ikinä on nauraa, kun isin xboxi sammutetaan aina kun isi pelaa (se konsoli kun makoilee tossa telkkarin alapuolella).

- Pistorasiat kiinnostaa liikaa. 
- .. Ja koiran nappulat.
- Koko ajan kuuluu ''kops''.
- Imurointipakko joka toinen päivä.
- Kohta se on jo taapero.

Just nyt alan uskomaan puheet vauva-ajan nopeasta ohimenosta. On huippua nähdä tyypin kasvavan, mutta yhtäkkiä pitäis ostaa syöttötuolia, pistorasiasuojia, isompaa istuinta autoon, pöydänkulmiin suojia ja mitä vielä.

Tolle noin pienelle. 

Share
Ladataan...

Pages