Ladataan...
Puolivahingossa

Asiat tyypin isän kanssa rullaa yhtä hyvin kun tähänkin asti. Oli kausi, kun en olis jaksanut kattoa sen naamaa sekuntiakaan - eikä varmasti jää siihen yhteen kauteen, mutta noin niinkun yleisesti menee hyvin. Me ei vieläkään taistella, autetaan toisiamme jos ja kun tarve niin vaatii ja vaihdellaan vähän kuulumisiakin päivittäin. Se asia mikä on muuttunu ja tuntuu oudolta, on se, että kun mun tekis mieli paukuttaa ovia kamalan työpäivän jälkeen ja itkeä vollottaa ja se yrittää kysyä mikä on - mä sulkeudun täysin ja pyydän sitä lähtemään. Ei ollenkaan mun tapaista, mutta ehkä tähän mä olen vetänyt sen rajan nykyisen ja eksän välillä.
Pystyn selittämään ummet ja lammet kuinka meillä oli mukavaa, mutta kaikki huonot hetket ja päivät on vaan mun elämää nyt ja kuuluu vaan mulle.
Se saattaa kuulostaa vähän hölmöltä, että tottakai se menee niin - mutta kun ei oo miettiny tätäkään etukäteen se tuntuu hassulta. Siinä missä mä pystyn kiroamaan raha-asioitani ja eilisillan pitkälle yöhön asti venähtänyttä nukutusoperaatiota työkavereilleni, blokkaan ne ihmiseltä joka oli mun vierellä joka aamu pitkän aikaa ja jolle totuin kertomaan ihan kaiken.

En kuitenkaan pui meidän eroa enää. Se keissi on kloussattu ja ollaan jatkettu elämää. Musta edelleen tuntuu, että ollaan kaikki onnellisia. 

. . .

Vaikka mä en oo suorittanut vielä yksinhuoltajuuden peruskurssejakaan, vaan oon vasta ekoilla metreillä tällä pitkällä oppitiellä, päätin jo vähän jakaa kullanarvoisia vinkkejäni, jotka on testattu ja koettu hyviksi. Moni varmaan odottaa otsikon ansiosta kunnon vuodatusta kuinka rankkaa tämä surullisen yksinhuoltajan elämä uhmaikäisen taaperolapsen kanssa on - ja onhan se aika ajoin (en edes jaksa valehdella) - mut se ei nyt tällä kertaa ole se pointti tässä. Tuun varmasti joku epätoivoinen päivä kirjottamaan kattavammin niistä asioista ja jutuista jotka menee päin honkia, mutta en vielä tänään.

Eli tässä tulee Yh-mutsin niksejä vähän joka saralla. Kannattaa esimerkiksi tulostaa ja teipata jääkaapin oveen. 

Tekniset taidot

- Opettele vaihtamaan lamppu ja sulake. Paitsi jos naapurissa asuu komea Remontti-Reiska. Jos jälkimmäinen osuu kohdalle, kannattaa opetella silti ja pyytää tutuilta palaneita lamppuja, jotka voi sitten laittaa toimivien tilalle ja huhuilla Reiskaa paikalle.
 
- Sama juttu auton öljyjen, renkaiden ja muiden vaihtotöiden kanssa - erona vaan, että kannattaa laittaa lapsen isä tekemään ne (olettaen että se on hyvä siinä). Lasta voi ja kannattaa käyttää tekosyynä, koska ''Mitäs jos multa lähtee rengas motarilla, kun Eino on kyydissä vaan siks etten saanu pultteja tarpeeks kireelle??'' - ja tämähän on tosi.

- Kasaa huonekalu ihan itse. Oikeesti. Sitä itsekehun määrää on mahdotonta kuvailla, millä tuudittaudut uneen. Lisäpojoja tuo jos käyttää kasaamiseen porakonetta, koska sen jälkeen ei tarvitse miestä enää mihinkään.
 
-  Hajulukko, hyi älä koske vieläkään. Ei sitä kukaan näe.

Ulkonäkö ja sen ylläpitäminen

- Jos on tehny mieli laihduttaa, bodata tai lenkkeillä viimeset neljä vuotta, niin nyt on sopiva aika. Viiden kilon laihdutus kuulostaa ulkopuolisen korvaan kymmeneltä kilolta, jos laihduttaja on yksinhuoltaja. Liian isoista hauiksista vaan voi herätä epäily näeksä sun muksua enää ollenkaan?

- Pukeudu joskus liian hyvin mutsiksi. Maksimekko taloyhtiön hiekkalaatikolla voi tosin mennä jo vähän överiksi, jos naapurit on tottunu näkemään ne reikäset äitiystrikoot. Maksimekko on huono valinta myös silloin kun muksulla on angstipäivä, koska se päällä ei niin vaan juostakaan karkailevan kersan perässä. 

- Kynsien lakkaaminen on terapeuttista. Ja sitäkin saa tänä päivänä kutsua harrastukseksi.

- Osta kymmenet uudet alusvaatteet, äläkä siirrä niiden käyttämistä sitten-kun-mulla-on-mies -myöhemmäksi. Niiden aika on just nyt.

- Jokainen tarvitsee hyvän, onnistuneen hiusremontin heti kun avioero astuu voimaan ja lusikat on jaettu. Sen tiesi Sinkkuelämästä tuttu Carrie ja se pitäis opettaa jo ala-asteellakin. Yksinhuoltajalle sopii mahdollisimman helppohoitonen väri. Rahat, aika tai kädet ei riitä värjäämiseen edes kotikonstein.

- Sääret kannattaa vahata tai sheivata parin kuukauden välein, vaikkei miestä olekaan ja vaikka tekisikin sen vähän sinne päin hutiloiden. Kerran puolessa vuodessa ajelu aiheuttaa harmaita hiuksia, kun ei enää muista miten höylää pidellään.

Henkinen puoli

- Käy vähintään kerran kuukaudessa jokainen puhelinnumero läpi ja yritä lahjoa joku lapsenvahdiksi ja joku kahviseuraksi, mielellään samaan aikaan.

-  On ihan ok ostaa itselleen jotain joka palkasta, eikä sen tarvitse aina olla välttämätönkään ostos. Kalliit ostokset tosin on vähän turhia, koska niillä ei voi kerskailla, jos muksulta puuttuu vieläkin sen kunnollinen kurapuku.

- Opettele viimeistään tässä vaiheessa leipomaan. Iltasin makeanhimon iskiessä et pääse piipahtamaan huoltsikalla, mut pannukakku auttaa akuuttiin hätään. Kannattaa laittaa uuni lämpeämään valmiiksi jo siinä vaiheessa, kun kersa menee yöunille.

- Vihaa ihan rauhassa kaikkea mikä liittyy romantiikkaan. Naura Facebookin parisuhdestatuksille ja vaihda kanavaa aina kun tulee Julia Robertsin leffa. Saa olla kateellinenkin, mutta katkeroitumista kannattaa vältellä.

- Älä missään nimessä kokeile nettideittailuja. Saat helpon ja epätoivoisen yh-leiman otsaasi, vaikka et niin käyttäytyisikään. Tai sitten voi salata mutsiuden, mutta omalla vastuulla.

- Vie sukat pyykkikoneeseen ja kahvikupit tiskialtaaseen. Et voi syyttää niiden lojumisesta (enää) ketään muuta.

- Opettele syömään paketillinen jäätelöä. Oli se sitten pieni purkki tai litran paketti, syö se ihan kokonaan. Toimii paremmin, ku räkäkännit - oli murhe sitten mikä tahansa. Niin, ja toimii myös parhaana palkintona vaikka jo ihan vaan raskaan kauppareissunkin päätteeksi.

- Tee kaikki se, minkä oot pitkään aikonu ja halunnu tehdä (mutta joku muu on saattanut kieltää). Ex-miehen vihaaman basilikan laittaminen joka ruokaan tai aivottomien tv-sarjojen - kuten Viidakon tähtösten ja Jersey shoren seuraaminen toimii. 

 

Tähän kuittaa mutsi, joka osti pupun, josta haaveili ainakin vuoden päivät, mutta aina joku oli kieltämässä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

Tyyppi anto mutsin koisia ihan sinne kymppiin asti ja mies oli jättäny pannuun kahvia. Ne oli ne avainsanat. 

Sitten taas toisaalta tää oli ihan tavallinen aamu.
Herätään normaalisti tuntia ennemmin ja valitan miehelle, jos se on jättänyt kahvinkeittimen päälle. Kahvi on pelkkää mustaa löröä, mihin ei edes maito sekotu. 
Ruokapöytä oli kovettuneen puurotahnan peittämä, mutta siinä me rummuteltiin käsiämme. Ja naurettiin. 
Lusikkakin piti tiskata, eikä olohuoneessa pysty olemaan astumatta leluihin, mut tänään ne ei haitannu. 

Joko mun siivousneuroosit ja älytön mutsistressaaminen kaikesta alkaa lipsua, tai mies sekotti kahvin joukkoon rauhottavia. 

Tosin, se aamun ensimmäinen kahvi ei ihan putkeen menny.
 

Maitokahvi - ilman vaan sitä kahvia. 

Yritys kuitenkin ihan hyvä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puolivahingossa

Ja niin vaan alko meikäläisenkin ihan oikea kotiäitiys. Mies lähti maanantaina koulunpenkille ja täällä me ollaan nyt porskutettu ihan kahestaan.
Vaikka kotiäitiyden mestari en vielä olekaan, oon laittanu parit asiat merkille;

Kotiäitiys on aika saatanan tylsää.
Sitä jotenkin kuvitteli, että kun mies ei pyöri jaloissa, voi mennä mihin vaan ja tehdä mitä vaan, mutta väärin meni. Mies vei auton, täkäläisistä bussilinjoista en ota selvää ja vaunutkin on sen verran kamalat, ettei niiden kanssa mihinkään kehtaa mennä. Kaupassa käytiin, mikä vaan vahvisti mun epäilykseni - vaunulenkit on ihan perseestä. Nyt vaan istutaan. 

Mähän en ole mikään kodinhoitaja, vaan kotimutsi. 
Mies tulee puhtaaseen ja pullantuoksuiseen kotiin - ah, mikä ihana perheidylli. Mutta sori nyt vaan, mun homma on haistella ton tyypin vaippoja ja pitää se suhteellisen tyytyväisenä, ei liihotella pölynimurin kanssa.
Hoidan perussiivoukset, mitkä hoidin miehen kotona ollessakin, mutta en mä nyt joka päivä rupee hikoileen yheksästä neljään, että miehen on kiva tulla kotiin. Ei tässä kukaan muukaan nauti kotiin tulemisesta.

Yksinäistäkin on.
''Sit mä ainakin käyn joka päivä kattomassa kavereita.'' No milläs menet? Niin ja mitä kavereita?
Outo fiilis, ettei vuorokauden ympäri istu joku samoille vitseille naurava tyyppi vieressä, vaan joutuu yhtäkkiä lähettelemään tekstareita kaikesta tärkeästä, kuten naperon jäätävästä pierusta.
Keskustelun sijasta pidän sosiaalista kanssakäymistä yllä kukkuu -leikeillä. Jes.

Delegoin kaikki hommat itselleni.  
Sitä vahingossa erehtyy miettimään jos vaikka huomenna haettais posti, siivottais sauna ja hinkattais ruokapöytä vihdoinkin irti puurojämistä. Ja sitten tajuaa, että niin joo - mähän ne joudun tekemään. Douh.
Ei kannata suunnitella. Ainakaan ääneen.

Vauvassa ei ole torkkunappia.
Siellä se aamulla kiljuu, eikä sitä saa hiljennettyä. Voin kertoa, että oon kaukana hymyilevästä puuronkeittäjästä yheksältä aamulla.
Tämähän oli yks niistä hommista, minkä delegoin aina mahdollisuuden tullen miehelle.

Mutta onhan tää ihan kivaakin.
Kahvipannullisen jälkeen alkaa jonkun näkönen hymy muodostuun naamalle. Saan nauraa tyypin touhuja ja lohduttaa, kun kaveri kaatuu naamalleen. 
Aikaa miehen kanssa osaa odottaa ja arvostaa, kun ei olla toisissamme jatkuvasti kiinni. Ja sekin lohduttaa, että onhan tää mun oma valinta.  

Share
Ladataan...

Pages