Ladataan...
Pupulandia

 

Taisin mainita joskus Tokio-postausten yhteydessä, että yhtenä haaveenani oli löytää reissulta kotiin viemisiksi joku kaunis vanha kimono, joka olisi nähnyt elämää jo ennen minua. Tokio osoittautui vintage-shoppailijan paratiisiksi ja useissa vintage-kaupoissa on myös käytetyille kimonoille omistettu osasto. Vinkiksi muille Tokion (ja Kioton) matkaajille, että erityisesti Chicago-nimisen second hand -ketjun liikkeissä tuntui olevan erityisen hyvä valikoima vanhoja kimonoja. Chicagolla on suuret liikkeet esimerkiksi Harajukussa ja Kioton keskustan "kauppahallissa".

Minut yllätti Japanissa se, kuinka paljon ihmiset yhä käyttävät kimonoja ihan arjessakin. Suurin osa väestä pukeutuu ihan länsimaisittain, mutta päivittäin tuli silti vastaan naisia (ja joskus miehiäkin) kimonoissa, perinteisissä valkoisissa sukissa ja puisissa kömpelön näköisissä sandaaleissa. Kimonoja on hyvin monenlaisia ja arkisimmat ovat tosiaan japanilaisille ihan perusvaatteita (joskin nykyään käytössä vähän harvemmin, lähinnä vähän erityisemmissä tilaisuuksissa).

 

 

Vintage-putiikeissakin kimonot on yleensä lajiteltu kategorioittain arkisemmasta hienompaan. Yukata on arkisempi kesäkimono, joka on yleensä valmistettu ohuesta ja yksinkertaisesta puuvillakankaasta. Uchikake puolestaan edustaa aivan toista äärilaitaa ja on äärimmäisen taidokkaasti koristeltu ja hienoista, paksuista kankaista valmistettu juhla-kimono, jota käytetään esimerkiksi häissä. Lisätietoa erilaisista kimono-tyypeistä löytyy kiinnostuneille esimerkiksi täältä. :)

Ihastelin vintage-liikkeissä uskomattoman upeasti koristeltuja juhla-kimonoja, mutta totesin, että lattiaan asti ulottuva helma ja hihansuiden suunnilleen yhtä pitkät laahukset olisivat käytössä aikamoisen epäkäytännöllisiä. Kaunis kimono toimisi toki vaikka taideteoksena seinälle ripustettuna, mutta haaveissani oli löytää sellainen, jota voisin ehkä oikeastikin myös käyttää.

 

 

Niinpä suuntasin katseeni haori-osastolle. Haori on siis sellainen lyhyempi kimono-takki, joka on tarkoitus pukea pitkän kimonon päälle ja joka tekee perinteisestä asukokonaisuudesta vielä asteen verran muodollisemman. Tuumin, että lantiolle tai puoleen reiteen ulottuva haori olisi arjessa monikäyttöisempi ja helpommin yhdisteltävissä myös länsimaiseen vaatetukseen. Nykyään ilmeisesti Japanissakin monet nuoret yhdistelevät perinteisiä kimonoja aika luovasti myös länsimaiseen arkipukeutumiseen. Ajattelin myös, että haori on mukavan monikäyttöinen: sitä voi halutessaan pitää rennosti avoinaisena tai sen voi halutessaan solmia napakammin kiinni myös pidempien kimonojen tyyliin.

En tiedä, oliko vintage-liikkeiden valikoima vain melkoisen rajallinen vai onko todella niin, että haori-takkien väritykset ja kuosit ovat yleensä aika hillittyjä. Harmittelin vähän, ettei näissä lyhyemmissä takeissa ollut yhtä kauniita värejä ja koristeluita, koska haikailin tietysti jonkun erityisen upean ilmestyksen perään. Mieluisaa takkia siis metsästettiin lopulta aika monessa putiikissa ja antaumuksella, mutta lopulta löytyy mieluisa kuosi ja väri laadukkaan tuntuisessa materiaalissa (niissäkin on eroja) ja saatoin palata koto-Suomeen tyytyväisenä. ;)

 

 

Haori-takki kuuluisi oikeasti solmia sellaisilla pikkuruisilla nyöreillä vain edestä kiinni, mutta otin takin stailauksessa vähän omia luovia vapauksia. Ostin samalla kertaa vintage-putiikista takkiin pari erilaista vyötä, jotta sitä voisi pitää eri tavoin. Pitkä kullansävyinen nyöri on kai oikeasti tarkoitettu miesten kimonoon, mutta minusta se oli kaunis ja sopivan mittainen, joten ostin omakseni. Lisäksi ostin perinteiset lyhyet haori-nyörit sekä hiukan leveämmän vyön, jonka voi sitten halutessaan solmia perinteiseen kimonotyyliin vähän näyttävämmin. 

Uskaltauduin viime viikolla jo pukemaan kimononi ylle ensimmäistä kertaa. :) Ja myönnettävä on, että olen siihen aivan rakastunut! Sidoin tällä kertaa haorini napakasti vyöllä perinteiseen kimono-tyyliin ja puin sen seuraksi rennot herrainhousut ja matalat loaferit. Kun kokonaisuuteen lisäsi vielä punaista huulipunaa, niin tyylistä tuli itse asiassa aika monikäyttöinen: voisin pitää tätä asua niin arjessa kuin vähän epäformaalimmissa juhlissakin. :) Mitäs pidätte?

Kuvista suurkiitos jälleen luottokuvaajalleni Vesalle! Tykkäsin näistä ja kimonosta niin hulluna, että olipa vaikea yrittää valita kuvista vain muutama tähän juttuun. Siispä, bear with me. :D

 

Translation: My beautiful and most cherished souvenir from the trip to Japan: this beautiful kimono jacket haori. :) I'm totally in love with it!

 

Kimono vintage, housut // pants Gina Tricot, kengät // shoes & Other Stories, sormus // ring vintage

 

Photos: Vesa Silver

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

On hauskaa huomata, miten väri-inspikset menevät kausissa. Jos kevään teemavärejä olivat hempeät pastellit, joita tuli kokeiltua hiuksissa asti, nyt on punaisen vuoro. Punainen oli joskus lempivärini ja muistan ajatelleeni, että siihen en varmaankaan kyllästy koskaan. No, mitäpä luulette, että kävi? Kyllästyin. :D

Nykyään arastelen kirkkaanpunaista suurina pintoina, mutta pienissä yksityiskohdissa se on mahtava tehosteväri. Asusteet, huulipuna tai kynsilakka - toimivat punaisina kuin häkä. En itse asiassa edes muista, milloin kynsissäni olisi viimeksi ollut klassista punaista, joten päätin, että ensi viikolla starttaavan kesäkuun väri on punainen. Jotenkin värivalinta ei tainnut yllättää Mariannea, kun päälläni oli alla näkyvä pusero ja huulilla mitäpäs muutakaan kuin kirkkaanpunaista. Mikäs on teillä muilla kynsien väri juuri nyt? 

Geelikynnet sponsoroi Bio Sculpture.

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Lupailin eilen esitellä vielä oman ykkössuosikkini viimeperjantaisen Aalto-yliopiston muotinäytöksen nuorista taitureista ja nyt annetaan areena hänelle. :) Vaikka näytös oli täynnä upeita mallistoja ja töitä, jotenkin tämä yksi erottui omaan silmääni aivan erityisellä tavalla. 

Ilona Hackenbergin kauniit minimalistiset siluetit, aasialaishenkiset printtikuosit, laserleikatut pitsikoristelut, kiinnostavat väriyhdistelmät sekä Matias Liimataisen kanssa yhteistyössä valmistetut keraamiset yksityiskohdat loivat yhdessä todella mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tämä mallisto näytti jotenkin niin valmiilta, että voisin kuvitella vaatteet aivan hyvin jonnekin Pariisin muotiviikon näytöslavoille - tai päälleni. ;)

 

 

Oli suorastaan huvittavavaa, että tajusin vasta myöhemmin samaisen suunnittelijan olleen suosikkini myös viime vuonna Aalto-yliopiston näytöksessä. Viime keväänä Ilona Hackenberg hurmasi hedelmäaiheisella kokoelmalla, jota olen itse asiassa ehtinyt esitellä täällä blogin puolella jo pariinkin otteeseen

Mallistollaan erottuneen Ilona Hackenbergin lahjakkuus on noteerattu viime vuosina moneen otteeseen ihan korkeammallakin taholla, sillä Hackenberg voitti vuonna 2012 Vuoden Nuori suunnittelija -tittelin ja sittemmin hänet on palkittu Aalto-yliopiston näytöksissä kahdesti Marimekon lahjoittamalla stipendillä. Veikkaan, että tällä mimmillä on muodin parissa erittäin fantastinen tulevaisuus edessään. Painakaahan siis nimi muistiin!

 

 

Translation: One of the most interesting future names in the Finnish fashion field is definitely Ilona Hackenberg who presented her collection last week at the Aalto University fashion show. I immediately fell in love with her minimalistic silhouettes combined with Asian style prints, beautiful use of colours, laser cut edges and ceramic details (made in collaboration with Matias Liimatainen). Despite being a student collection, this ensemble looked so "ready" that I could easily picture it on stage at the Paris fashion week - or on myself. ;)

It was funny to realize that Ilona Hackenberg was actually my favourite designer in the Aalto show last year also. You can check out her previous fruity collection from my older posts. But I am not the only one to notice her exceptional talent: she won the Young Designer Of The Year award in 2012 and she has also got a Marimekko Award at the Aalto fashion show two years in a row now. I believe she will get far so remember this name. :)

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Kippis sen kunniaksi, että nyt aletaan olla täällä Helsingissä jo sellaisissa lämpölukemissa, että minunkin kaltaiseni vilukissa uskaltaa jo vähän vilauttaa säärtä! Varjossa vedin kuitenkin visusti takin yhä kiltisti harteilleni, joten ihan täysissä kesätunnelmissa ei täällä vielä kirmailla.

Ulkoilutin eilen aurinkoisessa säässä ensi kertaa Kowtown luomupuuvillaista mekkoa, jonka sain taannoisen yhteistyön myötä Acolyth-putiikista omakseni. Ihastuin lookbook-kuvissa mekkoon heti, mutta jotenkin olen arkaillut sitä omassa käytössä. Kuvat tosin osoittavat nyt, että ihan turhaan - kivaltahan tuo näyttää, vaikkei minua mallimittaisilla säärillä olekaan siunattu. :) 

 

Mekko // dress Kowtow / Acolyth*, aurinkolasit // sunglasses Urban Outfitters, kengät // shoes Filippa K, huulipuna // lipstick Diego Dalla Palma (sävy 55 / colour 55)

* saatu blogin kautta / gifted

 

Photos: Vesa Silver

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Viimeviikkoisen Pre Helsinki -tapahtuman kohokohta oli perjantaina järjestetty Aalto-yliopiston vuosittainen muotinäytös, jossa opiskelijat ja valmistuneet pääsivät esittelemään taitojaan. Ranskan Hyères-muotikilpailun myötä maailmalla on kohistu kovasti nuorista suomalaissuunnittelijoista, kun peräti neljä kilpailun finaaliin yltäneistä suunnittelijoista sattui olemaan Suomesta. Kuulin, että kilpailun tuomaristosta joku olisi julistanut Aallon olevan tällä hetkellä maailman paras oppilaitos muodin saralla. Se on aika paljon sanottu. :)

Vaikka Hyères-mittelön voitto ei tällä kertaa Suomeen napsahtanutkaan, jo finaaliin pääsy on todella kova suoritus, takaa suunnittelijoille upean näkyvyyden muodin silmäätekevien parissa ja tarjoaa erinomaisen ponnahduslaudan tulevalle uralle. Elina Määttänen, Sophie Sälekari, Elina Äärelä ja Heini-Maria Hynynen ovat kaikki Aalto-yliopiston kasvatteja ja uskallan ennustaa heistä jokaiselle huimaa menestystä urallaan. 

 

Anni Raasmaja

 

Suomi ja Aalto ovat niittäneet mainetta Hyères-muotifestivaaleilla aiemminkin, sillä Satu Maaranen pokkasi koko kisan pääpalkinnon vuonna 2013 ja vuotta aiemmin Siiri Raasakka, Tiia Sirén ja Elina Laitinen saivat miestenmallistostaan Grand Prix -palkinnon. On siis ilmiselvää, että Aalto-yliopiston taso muotisuunnittelussa on tällä hetkellä poikkeuksellisen kova - ja se näkyi myös viime perjantain näytöksessä. Viikonloppuna lukemieni artikkeleiden perusteella asia ei jäänyt huomaamatta Pre Helsinki -viikolle kutsuilta kansainvälisiltä vierailtakaan, sillä Aalto-näytöksen mallistoja ovat kilvan suitsuttaneet muun muassa Italian Vogue ja maailman suurimpien muotitalojen kykyjenetsijä.

Perjantain näytös oli jälleen huikeaa luovuuden juhlaa. Opiskelijanäytösten parhaita puolia on, että niissä on lupa revitellä - ei tarvitse vielä miettiä kaupallisia realiteetteja samalla tavoin, vaan voi nimenomaan antaa luovuuden kukkia. Vakavampaa ja kaupallisempaa työtä ehtii kyllä sitten tehdä vuositolkulla valmistumisen jälkeen. Istuin perjantaina päivällä muotiseminaarissa, jossa kansainvälisistä muotiasiantuntijoista koostunut keskustelijapaneeli antoi uraneuvoja nuorille suunnittelijoille. He neuvoivat, että tärkeintä on opiskeluvaiheessa vain käyttää mielikuvitustaan ja antaa luovuuden räiskyä, sillä se on ainoita hetkiä, kun kreiseihin kokeiluihin on aidosti mahdollisuus. Kaupallisen puolen tullessa mukaan kuvioon, saattaa luovuutta joutua hiukan suitsimaan.

 

Reea Peltola

 

Olennaisimpana oppina poimin kansainvälisen ammattilaispaneelin keskustelusta sen, että tärkeintä opiskelijamallistoissa on nimenomaan luovuus, kokeellisuus (etenkin tekstuureissa) sekä tekninen osaaminen - niihin kansainväliset kykyjenetsijät kiinnittävät näytöksissä eniten huomiota. Kaikkea tätä nähtiin Aallon näytöksessä, mutta monessa mallistossa näkyi jo luovan ilottelun lisäksi myös kaupallista silmää. Muutama niistä näytti siltä kuin olisivat voineet olla minkä tahansa maailman suuren muotibrändin ready to wear -kokoelmaa.

Pidin Aallon näytöksessä itse erityisesti siitä, että mallistot näyttivät paitsi yhtenäisiltä ja ammattimaisilta, niissä näkyy todellinen taito ja käsityö. Aalto on Suomessa muodin alalla opiskelijanäytöksissä aivan omalla tasollaan. Se, että esimerkiksi mallistojen kankaat ja materiaalit ovat varta vasten suunnittelijoille valmistettuja, nostaa kokonaisuuden aivan eri sfääreihin - opiskelijat tekevät käytännössä melkein kaiken itse alusta asti. Kankaiden ja neuleiden osalta suunnittelijat tekevät yhteistyötä usein tekstiilipuolen opiskelijoiden kanssa, joiden erikoisalaa on nimenomaan erilaisten materiaalien ja kankaiden valmistus.

Räpsin perjantain näytöksessä kuvia catwalkilta minkä ehdin ja kokosin omia suosikkejani ja shown helmiä tähän postaukseen. Ykkössuosikkiani en vielä paljasta, vaan saatte jäädä vielä hetkeksi odottelemaan, sillä hänelle ajattelin omistaa ihan oman postauksensa. :)

 

Translation: My favourite pieces from the Aalto University fashion show at Pre Helsinki Week last Friday. 

 

Akino Kurosawa

Amina Saada

Anni Raasmaja voitti kokoelmallaan Dieselin lahjoittaman palkinnon.

Carolina Forssin mallisto toi hiukan mieleen menestystä jo maailmalla niittäneen Sophie Sälekarin työt.

Hanne Jurmun ja Anton Vartiaisen villi variksenpelätin -tyyli herätti ihastussa ulkomaisissa toimittajissa - varsinkin kuivattujen kasvien käyttö kankaissa sai innostuneen vastaanoton.

Havina Jäntti

Ilona Hackenberg sai mallistostaan Marimekon jakaman stipendin.

Muun muassa suunnittelija Damir Doma ylisti Maria Suomalaisen kerroksellista mallistoa.

Marianne El-Khoury

Rolf Ekroth

Kansainvälisistä muotiammattilaisista koostuntu jury palkitsi näytöksessä Timo Helinin malliston.

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Esittelin viime viikolla ihanan suomalaissuunnittelijan Liisa Riskin hurmaavaa kevätmallistoa ja olipa ilo huomata, että en ollut yksin ihastukseni kanssa. Sain jakaa kommentoineiden kesken yhden 175 euron lahjakortin ja nyt arvonta on suoritettu. Yksi onnekas pääsee siis pian ostoksille. :) Tällä kertaa onnetar oli seuraavan kommentoijan puolella:

 

MAUD'S ASTRAL JACKET:

Liisa Riskin mallisto lähestyy merihenkisyyttä tuoreesta näkökulmasta. Malliston vaatteet ovat muotokieleltään tyttömäisiä ja leikkisiä ilman liiallista lapsellisuutta, joten ne istuvat mainiosti naiselle, joka haluaa kirmata auringon värittämillä kesäkaduilla. Mallistosta esiin nousivat Troupes Marinières -printin omaavat paidat sekä ruutukuviolliset neuleet ja hameet. Erityismaininta myös vaaleansinisestä takista ja takin kanssa stailatusta valkoisesta merimieshatusta. Itse pukisin hatun mielelläni vihreävalkoisen ja ruutukuviollisen T-paitamekon kanssa. Liisa Riskin merkki on minulle uusi tuttavuus, mutta jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä seuraavat mallistot tuovat tullessaan.

 

En valitettavasti näe kirjautuneiden käyttäjien sähköpostiosoitteita kommenttien hallintasivulta, joten laittaisitko minulle pikimmiten sähköpostia sivupalkissa näkyvään osoitteeseen. :)

 

Share
Ladataan...

Pages