Ladataan...
Pupulandia

 

Kävin tänään jälleen kynsihuollossa ja tällä kertaa repäisinkin oikein kunnolla. Minulla on nimittäin viimeisten reilun kolmen vuoden aikana totuttu näkemään ties minkä värisiä kynsiä ja millaisia kuvioita, mutta tänään tein jotain aivan päinvastaista. Kynnet saavat nyt seuraavien kolmen viikon ajan olla aivan "värittömät". Valitsin sävykseni tällä kertaa huomaamattoman puuterisen nude-sävyn, joka oli minulle kynsissä aivan uusi tuttavuus. Bio Sculpturen syyssävyihin nimittäin kuuluu neljä erilaista puuterisävyä ja jotenkin nuo huomaamattomat ihonväriset geelit alkoivatkin yhtäkkiä houkuttaa. Veikkaan, että nämä mummokalsareiden väriset kynnet jakavat varmasti mielipiteitä eli kertokaahan mitä tuumitte? Jotta kynnet eivät olisi aivan tylsyyden huippu, jemmasin silti oikean käden pikkurilliin jotakin spessua. ;) <3

Kynnet sponsoroi Bio Sculpture.

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Muutamat Barcelona-vinkit ja jutut odottavat yhä tekemistään ja julkaisuaan, vaikka reissusta on kohta jo pari viikkoa. Ajattelin kuitenkin julkaista näitä tällä tavalla ripotellen, niin ei tule Barcelona-ähky. ;) Vai voiko sellaista tullakaan? 

Yksi must-kohde Barcelonan kävijöille on ihan kaupungin keskustassa sijaitseva kauppahalli, Boqueria. Missasin itse kauppahallin viime reissullani pari vuotta sitten, mutta onneksi tilanne tuli korjattua nyt. Turisteja (ja taskuvarkaita) kuhisevaan La Ramblaan en suosittele tuhlaamaan yhtään pakollista silmäystä enempää aikaa, mutta sen varrella sijaitsee tämä maailmankuulu kauppahalli, joten sen verran kulmilla kannattaa ehdottomasti piipahtaa. Maailman huippukokkien ylistämä Boqueria todellakin on ruokakeidas vailla vertaa.

 

 

Keskustakorttelin kokoinen kauppahalli ei oikeastaan ole varsinainen halli laisinkaan, vaan eräänlainen osittain katettu tori, jossa on kauppahalli-tyylisiä myyntipisteitä lähes silmänkantamattomiin. Mitä ikinä keksitkin haluta, täältä sitä todennäköisesti löytää. Kojut notkuvat tuoreista hedelmistä ja vihanneksista, kananmunista, marjoista, tuorepuristetuista mehuista, merenelävistä, vasta leivotuista leivistä, Serranon kinkuista, tuorelihasta, leivonnaisista ja muista herkuista. Hinnat eivät todellakaan päätä huimaa ja ruoka on todella laadukasta. Esimerkiksi tuollainen ykköskuvan vadelmarasia kustansi kokonaisen yhden euron. 

 

 

Pääosin Boqueriassa myydään tuoretavaraa ruoanlaittoon, mutta kojujen seassa on myös valmista ruokaa, herkullisia välipaloja sekä esimerkiksi tuoreita hedelmäsalaatteja myyviä putiikkeja. Yhden minikokoisen ravintolan seinässä oli kyltti, että voit käydä ostamassa lihan jostakin Boquerian kojusta ja he valmistavat sen sinulle lisukkeineen siinä nenäsi edessä suoraan nautittavaksi. Ilahduttava konsepti!

Kuvat eivät tee ihastuttavalle paikalle oikeutta, mutta tämä on todella visiitin arvoinen paikka. Kannattaa varautua ihmisvilinään! :)

 

Translation: When visiting in Barcelona, don't miss this! La Boqueria market place is the most amazing food heaven you can possibly imagine and it is located right next to La Rambla. Go there, be amazed and definitely buy something to eat! :)

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

En selvästikään ole ainoa, johon Tilda Swinton on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. :) Näin päättelin kommenteistanne, joita olitte jättäneet pari päivää sitten starttailemaani leffakisaan. Sain arpoa ihanaan elokuvateatteri Orioniin 3 kahden hengen lippupakettia Tilda Swinton -leffasarjan elokuviin, mutta älkää missatko sarjan upeaa tarjontaa, vaikka arpaonni ei tällä kertaa olisikaan osunut kohdalle. Orionin leffavalikoima on nimittäin upea, eivätkä liputkaan kustanna kuin 6,50 euroa (tosin jäsenkortin hankkimalla pääsee vieläkin edullisemmalla). Itse aion suunnata katsomaan ainakin Rakkautta italialaisittain, mutta myös Poikani Kevin sekä Orlando kiinnostaisivat erityisesti. Ensimmäinen leffasarjan näytös esitetään Orionissa jo tänään eli jos ei ole illaksi tekemistä, niin suosittelen!

Tällä kertaa onnettaren suosiossa olivat he:

Tuulis:

Valintani olisi Rakkautta italialaisittain! Ja näytös ti 28.10.2014 21:00. Harmi kun Only lovers left alivea ei ollut, missasin sen leffateattereissa...

 

Norra:

Juuri eilen tuli taas Tildaa ihailtua Snowpiercerissä, missä Tilda olikin sitten se ainoa asia mistä jäi jotain positiivista sanottavaa :D Näistä voisin lähteä katsomaan Poikani Kevin:in pe 31.10.

 

Jemina L:

Leffalistalla on jo pitkään ollut Rakkautta Italialaisittain! Oispa kiva viettää tiistai-iltaa Tildan kanssa, tuolla 28.10. näytöksessä :)

 

Käykäähän tsekkaamassa sähköpostinne! :)

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Syksyn tulon huomaa viilenevien päivien myötä yleensä myös ihossa. Minulla syksystä ilmoittelevat yleensä ensimmäisenä rohtuvat huulet ja suupielet - tänä vuonna aivan erityisen ärhäkästi. Olen huomannut, että kunnon rohtumiin ei oikein tunnu tepsivän mikään tavallinen huulivoide. Yhden pomminvarman kaverin olen kuivien huulten ja rohtuneiden suupielten avuksi löytänyt: nimittäin Elizabeth Ardenin klassikkovoide Eight Hour Cream. Osa ei voi sietää tämän klassikon tuoksua, mutta minua se ei millään muotoa häiritse, vähän jopa tykkään siitä. Tällä olen saanut selätettyä nekin rohtumat, jotka eivät ole millään muulla tuntuneet hätkähtävän.

Yleensä 8 Hour Creamia myydään tuubeissa, mutta sitä saa kyllä huulipuikkonakin. Puikkona myytävän huulivoiteen hinta kuitenkin on moninkertainen tavallisiin voidepurtiloihin nähden, joten en ole raaskinut sitä ostaa. Nyt kuitenkin bongasin nyt Köpiksen reissullani lentokentältä näppärän pienen peltirasian, jonka hinta oli vain noin 8 euroa. Kallishan tuo tavallisiin huulirasvoihin nähden on, mutta voide on todella riittoisaa. Kaveri tiesi valistaa, että näitä peltirasioita myydään vain lentokentillä, joten sieltä kannattaa ehdottomasti hyvään hintaan napata matkaan, jos Eight Hour Creamista tykkää. :)

 

 

PS. Toinen tosi hyvä rohtuneiden huulten pelastaja on edullinen kotimainen Mirame Medilip -huulipuikko. Hiukan mentholin makuinen ja -tuntuinen voide tehosi ainakin minulla suupielten rohtumiin tehokkaasti.

PPS. Jos suupielet tuntuvat rohtuvan jatkuvasti, kannattaa tsekata B-vitamiinin saanti mutta myös se, millaista hammastahnaa käytät. Jotkut voimakkaat hammastahnat ärsyttävät sekä kuivattavat suuta ja suunympärystä. Itse huomasin nimittäin, että omalla kohdalla rohtumat katosivat, kun vaihdoin hammastahnan toiseksi!

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Ette usko, miten kauan vietin näitä kuvia editoidessa, kahdestakaan syystä: a) kuvat eivät juuri näytä siltä kuin niille olisi tehty mitään aivan pientä yksinkertaista perussäätöä kummempaa & b) tuhrasin muokkaukseen tuntitolkulla aikaa. Vaihdoin hiljattain tietokonetta ja siirryin viimein PC:stä mäkkiaikaan. Olen jonkin verran käytellyt mäkkiä aiemminkin, mutta osa tutuista rutiineista meni uuden koneen ja uuden ohjelman myötä aivan uusiksi. Olen tapellut etenkin kuvanmuokkauksen kanssa kovasti, kun en ole saanut kuvista sen näköisiä kuin olisin halunnut. Nyt vihdoin tänään keksin, miten saan nuo haluamani asiat tällä eri ohjelmalla tehtyä - JEEE! Varmaan kolme tuntia siinä meni ja sain tehdä homman moneen kertaan uusiksi, mutta vihdoin alkaa sujua. Jenni vs. tietokone 1-0. :D

 

 

Mutta sitten siihen itse asuun... Jouduin elokuun Trendiin bloggaajien stailauspalstalle keksimään kolme asua ohuen poolopaidan ympärille ja vaikka haaste tuntui alkuun hankalalta, stailausprojektin myötä innostuin varovaisesti noista ohuista pooloista itsekin. Ja nyt sitten kokeilin sellaista käytännössä. Puin ohutta villaneulosta olevan poolon tällä kertaa raidallisen minihameen kanssa (joka olisi selvästi pitänyt silittää ennen kuvien ottamista, mutta oh well...) ja matchasin asuun mustavalkoiset kengät. Miksi muuten kutsuisitte noita kenkiä? Eivät ne oikein loaferitkaan ole? Ja herrainkengissä taas on yleensä nauhat. No en tiedä, miksi noita kutsuisi, mutta tykkään kengistä valtavasti. Mustavalkoista komboa piristin sitten viime aikojen tuttuun tapaan pinkillä laukulla sekä huulipunalla.

 

 

Olen muuten huomannut, että vaalea huivi tällaisina syyspäivinä tuo kasvoille ihanasti valoa. Heti näyttää jotenkin raikkaammalta ilme, kun kasvojen lähettyvillä on jotakin tuollaista vaaleaa pintaa. En ikinä muista ratkoa huiveistani noita materiaalilappuja irti ja hoksasin tälläkin kertaa vasta kuvien ottamisen jälkeen, että siellähän se lippunen taas valkoisena loistaa. Oh well, vol. 2. :D Ei se ole niin justiinsa. Sentään ei ollut vessapaperia kengässä tai hameenhelma sukkahousuissa. ;)

 

Translation: Black and white outfit with a touch of pink from the other day. :)

 

Trenssi Et Cetera, poolopaita Black Swan*, minihame Monki (sample)*, kengät & Other Stories, huivi Monki*, aurinkolasit Urban Outfitters, laukku Tommy Hilfiger*, kultasormus vintagehuulipuna Diego Dalla Palma (sävy 53)

*-merkityt saatu blogin kautta

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

 

Paljon mielenkiintoisia juttuja on varmasti tiedossa vielä tulevaisuudessakin, mutta uskallan silti veikata, että Jean Paul Gaultierin tapaaminen pari viikkoa sitten tulee olemaan yksi niistä hetkistä, jotka muistan lopun ikääni. Haastattelun aikana selvisi muun muassa, että Gaultier on intohimoinen Euroviisu-fani ja äänesti Conchita Wurstia voittoon tämän vuoden viisuäänestyksessä peräti 73 kertaa! Paljastipa hän myös, mitä pelastaisi palavasta talosta sekä tunnusti, minkä valkoisen valheen on nuorena lipsauttanut, jotta olisi koulukavereiden keskuudessa ollut suositumpi. Valtaisa kiitos vielä Lindexille tästä upeasta mahdollisuudesta!

Pääsin siis haastattelemaan Jean Paul Gaultieria Göteborgissa, missä järjestettiin Lindexin 60-vuotisjuhlat ja samalla esiteltiin muotinäytöksessä myös 8.10. julkaistava Jean Paul Gaultier for Lindex -yhteistyömallisto. Erityisen mielenkiintoisen yhteistyömallistosta tekee se, että suunnittelija julkisti viime viikolla tiedon aikomuksestaan keskittyä pelkkään haute couture -muotiin, tuoksutuotantoon sekä mahdollisiin yhteistyökuvioihin. Kaupallisempia ready-to-wear-mallistoja ei siis Gaultierilta Pariisin muotiviikoilla juuri äskettäin esitellyn kokoelman jälkeen ole enää tulossa. Tiedon myötä myös Lindexille suunniteltu mallisto jää yhdeksi viimeisistä tavallisen kuluttajan saatavilla olevista kokoelmista – couture-luomusten hinnat kun tavallisesti hipovat pilviä.

 

 

Olin jo etukäteen saanut Jean Paul Gaultierista tosi sympaattisen mielikuvan, mutta oli ilo huomata, että herra on luonnossa todellakin juuri niin hauska, rönsyilevä, rento ja sympaattinen kuin olin etukäteen uskonut (ja toivonut). Suunnittelijassa ei ollut diivailun häivääkään – pikemminkin hän vaikutti siltä, että olisi mielellään jäänyt rupattelemaan pöydän ääreen vaikka koko illaksi, ellei assistentti olisi tullut keskeyttämään haastattelua ja hoputtamaan tähteä muotinäytösvalmisteluihin.

Gaultier papatti hilpeään tyyliinsä koko tunnin mittaisen haastatteluajan niin, että materiaalia tästä keskustelusta olisi riittänyt varmasti useampaankin juttuun. Kovin montaa kysymystä väliin ei silti ehtinyt tuikata, koska herra selvästi tykkäsi tarinoida. Ja mikäpäs siinä, harvoin sitä pääsee kuuntelemaan maailman tunnetuimpiin kuuluvan suunnittelijan tajunnanvirtaa, joten annoin Gaultierin rönsyillä. Päädyimme keskustelemaan vähän kaikesta mahdollisesta ja lähes jokaista vastausta siivitti riemukas hihitys. :)

 

Q: Miten yhteistyömallisto Lindexin kanssa syntyi ja miten kuvailisit valmista mallistoa itse?

A: Mallisto on 100% Jean Paul Gaultieria, mutta Lindexille suunniteltuna. Se tarkoittaa, että otin hiukan hillitymmän lähestymistavan enkä mennyt suunnittelussa aivan niin äärimmäisyyksiin kuin omissa mallistoissani. Asiakaskunta tällaisella yhteistyömallistolla on laajempi ja huomioin suunnittelussa myös sitä, että suurin osa asiakkaista tulee Pohjoismaista – takkien tulee siis olla riittävän paksuja pakkassäillekin.

Toin mallistoon paljon omia klassikkovaatteitani, mutta olisi tylsää tehdä kaikki tismalleen samalla tavalla kuin aiemmin. Niinpä muuntelin yksityiskohtia ja yhdistelin kuoseja luodakseni jotakin uutta tutuista vaatteista. Yhdistin esimerkiksi kaksi tunnettua kuosiani: raidat ja tatuointikuviot. Oikeastaan tästä yhdistelmästä tuli siis enemmän Gaultieria kuin Gaultier itse! Kokeilin tässä mallistossa myös tuttuja kuoseja uudenlaisiin materiaaleihin, esimerkiksi raitakuosia nähdään tässä mallistossa päällystakissa.

Uskon ihmisten ajattelevan tämän malliston nähdessään, että ”Näyttääpä tutulta. Olenko nähnyt tämän aiemminkin? Onko tämä Gaultieria? Tämä voisi olla Gaultieria!” Totta puhuen, olen mallistosta aika ylpeä. Se on edullinen, mutta laatu on hyvä.

 

Q:Lindex on ruotsalainen vaatemerkki. Tunnetko ruotsalaista muotia tai Ruotsia muuten?

A: Ensimmäisenä Ruotsista tulevat mieleeni viikingit ja lohi, jotka tavallaan molemmat näkyvät hassusti mallistossa myös. Mallistossa olevassa hatussa on pienet sarvet ja itse asiassa tein samanlaisen päähineen omaan mallistooni joskus 20 vuotta sitten – nuo sarvet muistuttavat vähän viikingeistä, eikö totta? Lohi taas näkyy mallistossa lohenpunaisena puuterisävynä. Minulla oli myös aiemmin pitkään ruotsalainen sovitusmalli. Ruotsalaisia suunnittelijoita en kuitenkaan tunne juurikaan. Kaikkein parhaiten muistan ruotsalaiset oikeastaan huimasta Euroviisu-menestyksestään.

 

Q: Pidät siis Euroviisuista?

A: Voi kyllä! Olen seurannut Euroviisuja pikkupojasta asti, vaikka Ranska ei olekaan menestynyt kisoissa enää aikoihin. Olin itse asiassa paikan päällä Kreikassa seuraamassa kilpailua, kun Lordi vei voiton, sillä olin tehnyt esiintymisasun Kreikan omalle kilpailijalle. Totta puhuen Lordin esitys oli aika fiksu veto, vaikka en rehellisesti sanottuna olekaan ihan varma, voittiko se enemmänkin shown kuin musiikin takia. Tuollaiset tempaukset vievät kuitenkin koko Euroviisu-konseptia eteenpäin.

Conchita Wurstin olen puolestaan tuntenut jo useamman vuoden. Hän pyrki alun perin Itävallan Euroviisu-edustajaksi jo kaksi vuotta sitten, muttei tuolloin päässyt jatkoon. Tapasin hänet ensi kerran niihin aikoihin ja olisin halunnut hänet malliksi näytökseeni, mutta se ei aikataulujen takia silloin onnistunut. Hän on nimittäin aivan uskomattoman pienikokoinen ja sillä aikataululla ei olisi enää ehtinyt tehdä hänelle omaa asua. Kutsuin kuitenkin hänet katsomaan näytöstä ja meistä tuli sen myötä oikeastaan ystäviä. Ja kun hän viimein pääsi Euroviisujen finaaliin mukaan tänä vuonna, äänestin häntä kisoissa soittamalla äänestysnumeroon 73 kertaa! Olen varma, että on ainakin osittain minun ansiotani, että hän voitti. Olin tosi onnellinen hänen puolestaan ja seuraavassa couture-näytöksessäni hän sitten astelikin catwalkilla.

 

 

Q: Jos pääsisit nyt aloittamaan alusta ja voisit valita tyystin toisenlaisen uran, ryhtyisitkö edelleen muotisuunnittelijaksi vai onko jotakin muuta, mitä olisit kiinnostunut tekemään?

A: Haaveilin muotisuunnittelijan ammatista aivan lapsesta asti.  En siis osaa kuvitella, että tekisin mitään muutakaan. Minulla ei ole mitään valittamista muotialassa, enkä ole ole kyllästynyt siihen kaikkina näinä vuosina laisinkaan. Pääsen edelleen muodin kautta haastamaan itseäni ja kokeilemaan aivan uusia asioita. Esimerkiksi tämä yhteistyö Lindexin kanssa oli minulle kiinnostava uusi kokeilu.  Edullisten hintojen ansiosta yhä useampi ihminen pääsee kokeilemaan suunnittelemiani vaatteita. 

On sinänsä sattumaa, että minusta on tullut menestynyt tällä tavoin. Jos olisin päättänyt ryhtyä suunnittelemaan esimerkiksi pelkkiä elokuvapuvustuksia, tällainen kansainvälinen suosio olisi saattanut jäänyt saavuttamatta.

 

Q: Mikä inspiroi sinua juuri nyt?

A: Inspiroidun aina elokuvista sekä tapaamistani ihmisistä, heidän pukeutumisestaan ja asenteestaan. Tällä hetkellä telkkarissa tosin tunnutaan näyttävän vain katastrofeja ja negatiivisia asioita, eikä se inspiroi minua kyllä lainkaan. Muutenkin meille syötetään aivan liikaa informaatiota: uutistenkin aikana siinä tv-ruudun alalaidassa rullaa jatkuvasti muita uutisotsikoita – ihan kuin se ei riittäisi, mitä ruudussa juuri kerrotaan. Meille yritetään kertoa kahta-kolmea uutista yhtä aikaa! Se on vain liikaa. Politiikka tekee tämän hetken ilmapiirin masentavaksi, sillä se on muuttunut kovasti entisajoista. Media on vain täynnä katastrofeja ja skandaaleja ja se on vähän surullista. Liian moni ihminen hakee huomiota skandaalien kautta, vaikka mediassa pitäisi enemmänkin keskittyä siihen, miten tästä maailmasta saadaan tehtyä parempi paikka.

 

Q: Kaipaatko entisaikoja?

A: En varsinaisesti kaipaa menneitä, mutta tunnen tiettyä nostalgiaa ajatellessani esimerkiksi muotimaailmaa 80-luvulla. Se oli niin luovaa aikaa ja muodissa oltiin kokeilullisempia kuin nykyään. Nyt kaikki on muuttunut. Muodissa ei ole enää niin paljon luovuutta, vaan kyse on enemmänkin vallasta. Toisaalta muoti on muuttunut siinäkin mielessä, että ennen se tarkoitti nimenomaan haute couture -luomuksia ja nykyään on paljon muotitaloja, jotka eivät tee couture-muotia laisinkaan.  Nykyaikana tehdään myös paljon erilaisia yhteistyömallistoja. Ei pidä kuitenkaan käsittää väärin, minusta muutos on hyvä asia. On paljon asioita, joita ei ole vielä tehty.

 

 

Q: Mikä on lempipaikkasi maailmassa?

A: On vaikea nimetä vain yksi paikka, sillä mieleni muuttuu usein ja olen vaihtelunhaluinen. Rakastan Pariisia, mutta pidän myös Etelä-Ranskasta. Pariisi on tietysti muodin pääkaupunki ja kaunis paikka – tosin usein Pariisissa ihmiset eivät ole yhtä kauniita kuin itse kaupunki.

Rakastan myös Lontoota, vaikka se ei enää olekaan yhtä hullu kuin 80-luvulla. Olisin joskus ehkä halunnut jopa muuttaa Lontooseen, mutta silloin minulla oli jo yritys Pariisissa, joten se ei olisi oikein onnistunut. Kävin kuitenkin paljon Lontoossa esimerkiksi viikonloppuisin. Rakastan Kreikan saaria sekä Ateenaa. Ateena ei varsinaisesti ole erityisen kaunis kaupunki, mutta siellä on hyvä energia.

Myös Barcelona on yksi lempikaupungeistani. Kävin ensimmäisen kerran Barcelonassa vahempieni kanssa joskus 16-vuotiaana enkä pitänyt siitä laisinkaan! Kyse taisi kuitenkin olla siitä, että emme käyneet kiinnostavissa paikoissa ja koko kaupunki näytti kuuman kosteana ajankohtana jotenkin pölyiseltä, sumuiselta ja ankealta. Myöhemmin mieleni muuttui täysin, kun pääsin sinne uudelleen ja näin koko kaupungista aivan uusia puolia. Ajattelin, että voisin jopa asua siellä.

 

Q: Olet elänyt suurimman osan elämästäsi Pariisissa. Onko Pariisi mielestäsi muuttunut paljon vuosien varrella?

A: Siihen on oikeastaan aika vaikea vastata, sillä kun itse asuu jossakin paikassa koko ajan, ei muutosta samalla tavoin huomaa. Muutos on helpompi havaita etäältä. Yksi pysyvä asia on kuitenkin ranskalainen mentaliteetti, joka on melko negatiivinen. Mietipä, että puhutaan kansasta, joka katkaisi kaulan omalta kuninkaaltaan ja kuningattareltaan. Ja sen jälkeen valitsi johtoon Napoleonin! Melkoinen ristiriita!

Ranskalainen todellakin on melko negatiivinen. Kysy ranskalaiselta mitä tahansa, hän sanoo ensimmäiseksi EI. Ehkä jonkun ajan päästä, hetken harkittuaan, hän saattaa alkaa lämmetä, mutta välitön kielteinen reaktio on kuin itsesuojeluvaisto. Myönnän olevani itsekin joskus sellainen.

Tällä hetkellä moni yritys kamppailee Pariisissa tulevaisuutensa kanssa. Olen tottunut tekemään töitä esimerkiksi tuttujen valmistajien kanssa, mutta moni heistä on lopettamassa toimintaansa, sillä lapset eivät halua jatkaa vanhempiensa elämäntyötä. Se on harmillista. Monet ranskalaiset eivät halua tehdä töitä tai oikein mitään. Pariisissa vallitsee hieman sellainen aikaansaamattomuuden ilmapiiri. Jos todella haluat saada jotain aikaiseksi, mene jonnekin muualle kuin Pariisiin!

 

Q: Anna joku vinkki Pariisin matkaajalle, esimerkiksi joku oma suosikkipaikkasi?

A: Pidän kovasti pariisilaisbistroista ja yksi hyvä on 11:ssä kaupunginosassa sijaitseva moderni ranskalainen bistro nimeltä Chateaubriand.  

 

 

Q: Sinua kutsutaan muotimaailman kauhukakaraksi ja olet ollut kapinallinen esimerkiksi mallivalinnoissasi. Näytöksissäsi on nähty monen kokoisia, ikäisiä ja näköisiä ihmisiä. Mitä ajattelet tämän hetken todella hoikasta naisihanteesta muotimaailmassa?

A: En usko vain yhteen vartalotyyppiin tai yhdenlaiseen kauneuteen ja se ajattelutapa on näkynyt näytöksissäni kautta aikojen. Minulla ei ole yhtä suosikkityyppiä, vaan poimin kaikista eri tyypeistä omat suosikkini. Kyse on aina yksilöistä.

Olen maininnut hänet haastatteluissa usein, mutta algerialaismalli Farida Khelfa on yksi suosikkimalleistani kautta aikojen. Kun näin hänet ensimmäisen kerran 70-luvun lopulla, inspiroiduin hänestä valtavasti. Hän on uskomattoman kaunis mutta myös hyvin erikoisen näköinen. Niihin aikoihin kaikki suosivat pohjoismaisen näköisiä vaaleita tyttöjä, joten Farida todella poikkesi joukosta. Inhoan sitä, kun muotimaailmassa syntyy tällaisia ulkonäkötrendejä. Se on suorastaan fasistista.

Kerran näin 70-luvulla mustan tytön, jolla oli vaaleaksi värjätty tukka. Se oli tuolloin aivan ennennäkemätöntä – kellään ei ollut niihin aikoihin sellaista lookia!  Minulle sanottiin, etten voi valita malliksi tummaihoista tyttöä, koska amerikkalaisostajat eivät pidä sellaisesta. Uhmasin ohjeita ja niinhän siinä kävi, että amerikkalainen ostaja ei ostanut ainoatakaan vaatekappaletta. Se oli naurettavaa!

 

Q: Millainen nainen on sinusta kaunis?

A: Ei ole olemassa vain yhtä naistyyppiä tai ulkonäköä, joka on mielestäni kaunis. Kauneutta on monenlaista ja sitä yritän viestiä myös mallivalinnoillani. Olen käyttänyt malleina vaaleatukkaisia, mustia, punapäitä... Sama koskee myös vartaloa: näytöksissäni on nähty niin hoikkia, muodokkaita kuin pyöreitäkin malleja. Totuus kuitenkin on, että suunnittelijan näkökulmasta helpoin puettava on sopusuhtainen malli, joka ei ole liian laiha eikä liian kurvikas. Vaatteet on helpointa muotoilla, jos malli on sopusuhtainen.

Näytöksissäni haluan esitellä monenlaista kauneutta. Rakastan tehdä malli-castingeja ja haluan valita mallit näytöksiini itse. Minulla on ollut tapana valita näytöksiini malleiksi myös ihmisiä, jotka eivät todellisuudessa ole malleja. He ovat vapaita niistä maneereista, joita ammattimalleilla usein on. Se on virkistävää! Esimerkiksi Huippumalli haussa -sarjan Jay Alexander on huikea tyyppi – hän näytti minulle joskus portfolionsa castingissa ja puolet kuvista oli hänestä miehenä ja puolet naisena. Se oli mahtavaa! Hän on aivan upea tyyppi itsessään, mutta en kuitenkaan pidä siitä tavasta, jolla hän opettaa malleja kävelemään. Se on niin liioiteltua, kuin karikatyyri naisesta – tytöthän kävelevät sen jälkeen kuin drag queenit! Se toimii kyllä hänelle, mutta ei ehkä tytöille. En halua, että malli kävelee kuin robotti, vaan pidän modernista ja luonnollisesta tyylistä. Pidän malleista, joilla on luonnostaan kaunis ja luonteva tapa liikkua, en niinkään opetellusta kävelytyylistä.

Jokin aika sitten näin Kreikassa nuoren tytön, joka liikkui uskomattoman kauniisti. Olin juuri ravintolassa syömässä ja hän oli siellä tarjoilijana, joten pysäytin hänet. Odotas, näytän hänestä kuvan – minulla on kuva kännykässäni. Nappasin sen ravintolan keittiössä! Tyttö on niin nuori, että hänellä on koulu kesken, joten hän ei pysty vielä matkustelemaan paljon. Hän tulee kuitenkin olemaan mukana seuraavassa näytöksessäni. Ajattele, hän ei ole koskaan ennen käynyt ulkomailla! Niinpä hän matkustaa Pariisiin vanhempiensa kanssa.

Joskus nuorena en ollut kovin suosittu koulussa, koska en ollut hyvä jalkapallossa tai muissakaan urheilulajeissa. Niinpä keksin tarinan, että siihen aikaan suosittu, uskomattoman kaunis ruotsalaismalli Gunilla Lindblad on serkkuni. Se ei tietenkään ollut totta, mutta hetken aikaa olin tästä syystä muiden suosiossa, koska Gunilla oli juuri tähdittänyt Elle-lehden kantta ja kaikki tiesivät hänet.

 

 

Q: Mitä ajattelet trendeistä?

A: En ole koskaan uskonut trendeihin. Kun aloittelin uraani muodin parissa, trendit olivat paljon spesifimpiä kuin nyt. Yksi trendi on jäänyt erityisesti mieleen: ruskeat sukkahousut. 60-luvun lopulla kaikilla oli ruskeat sukkahousut ja halusin palavasti, että äitini pukeutuisi sellaisiin. Sittemmin muoti on muuttunut siinä mielessä, että ehkä ei ole enää aivan noin yksityiskohtaisia trendejä vaan on enemmän valinnanvaraa. Jotkut suosivat minimalistista tyyliä, toiset runsaampaa barokkilaista lähestymistapaa. Ei ole enää vain yhtä tyyliä, joka olisi muotia, vaan on paljon erilaisia tyylejä, joista valita mieleisensä.

Olen ollut onnekas, ettei minun ole juuri tarvinnut välittää trendeistä menestyäkseni. Se kuulostaa ehkä vähän tärkeilevältä, mutta uskon siihen, että luon itse omat trendini sen sijaan, että seuraisin, mitä muut tekevät. Kun aloitin muodin parissa, en käynyt mitään muotikouluja, vaan opiskelin itse lukemalla lehtiä ja kirjoja. Tuntui ilmiselvältä, että menestyäkseen pitäisi tehdä jotakin omaperäistä. Minulle se ei tarkoita, että tulisi tehdä asioita täysin päinvastoin kuin muut, mutta pyrin aina löytämään vaatteisiin jotakin uutta, omaperäistä ideaa. Se voi olla uudenlainen väri, toisenlaiset kaulukset tai mikä tahansa yksityiskohta, joka muuttaa kokonaisuutta. En halua toistaa itseäni, joten yritän myös omassa suunnittelussani aina tehdä asioita toisella tavalla kuin ennen. Erilaisuus viehättää minua. Miksi toistaisin jo aiemmin tehtyä, jos voin tehdä erilaistakin?

 

Q: Millainen on Jean Paul Gaultierin tyyli?

A: Raidat! Pikemminkin Jean Paul Gaultierin tyyli on tapa pukea vaatteet ja yhdistellä niitä tietyllä tavalla kuin jokin tietty tyylisuunta tai vaate. Esimerkiksi Lindexin muotinäytöstä valmistellessamme mietimme, miten asustaisimme lookit. Yksi asu tuntui kuin huutavan parikseen korkeakorkoisia kenkiä ja minä päätin, että juuri siksi emme pue mallille korkoja. Asusta tuli heti söpömmän ja modernimman näköinen, kun emme valinneet kaikkein ilmeisintä vaihtoehtoa. Tämä esimerkki ei tietenkään ole mitenkään ihmeellinen, mutta pidän kontrasteista. Siitähän tässä Lindexin ja Jean Paul Gaultierin sekoituksessakin on pohjimmiltaan kyse – kontrastista.

 

 

Q: Millainen tyyppi olet suunnittelijana? Oletko hyvä delegoimaan vai pidätkö mieluummin langat omissa käsissäsi?

A: En ole kovin hyvä delegoimaan, ja se onkin yksi ongelmistani! Kontrollin tarve johtuu varmasti osittain siitä, että aloittaessani muotisuunnittelijan urani minulla ei ollut mitään ja aloitin kaiken pohjalta aivan yksin. Toteutin lapsuuteni unelmaa ja usein se tuntuikin enemmän leikiltä kuin työltä.

Olen siinä mielessä perfektionisti, että haluan aina luoda näytöksiini täydellisen tunnelman musiikkia myöten. Siksi minulle on tärkeää päästä vaikuttamaan pieniinkin yksityiskohtiin. Yksi parhaista assistenteistani kautta aikojen on ollut Martin Margiela, joka luotsaa nykyään omaa menestyvää muotitaloaan. Sanoinkin hänelle aikanaan, ettei hänen tarvitsisi työskennellä minulle, sillä hän voisi jo luoda omaa mallistoaan. Hän kuitenkin halusi välttämättä toimia assistenttinani, jotta oppisi lisää. Vaikka hän oli uskomattoman lahjakas, en kuitenkaan pystynyt antamaan hänen tehdä mallistoa minulle.

Pyydän joskus assistentteja valitsemaan minulle kankaita, mutta loppujen lopuksi haluan valita nekin itse. Ongelma on se, että vaikka kuvailisin muille miten tarkkaan, mitä haluan, lopputulos ei yleensä silti ole täysin sitä, mitä olin pääni sisällä ajatellut. On aina kiinnostavaa nähdä, mitä muut ihmiset ajattelevat minun olevan, mutta usein se ei ole aivan sitä, mitä itse ajattelen olevani.

 

Q: Jos sinun pitäisi pelastaa palavasta talosta jotakin sinulle tärkeää, mitä se olisi?

A: Itse asiassa olen joutunut tähän tilanteeseen kerran! Olin laivassa, joka syttyi palamaan ja minun piti nopeasti päättää, mitä otan mukaani. Ja nappasin vain kiireesti kainaloon kaikki muotilehteni! Rakastan muotilehtiä ja minulla on niitä valtavat määrät. Nykyään muotilehtiä kuitenkin ilmestyy niin käsittämättömän paljon, etten mitenkään ehdi lukea kaikkia, vaikka haluaisinkin.

 

Q: Jos sinun pitäisi antaa yksi tyylineuvo, mikä se olisi?

A: Pukeudu juuri niin kuin itse haluat. Tärkeintä on, että ihminen itse viihtyy omissa vaatteissaan ja tuntee olonsa kotoisaksi. Se on aina upeaa! 

 

Jean Paul Gaultierin Lindexille suunnittelema mallisto ilmestyy myyntiin verkkokauppaan ja valikoituihin liikkeisiin 8.10.2014.

 

 

Muotinäytöskuvat: Lindex

Muut kuvat: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Pages