Ladataan...
Pupulandia

 

Niin jäi Portugali taakse ja postausta naputellaan jälleen kotitoimistosta talvisesta Suomesta. On hassua, miten kaukana kotoa on helppo sysätä ajatuksista sivuun kaikki työhön liittyvä - ja heti kotiin palatessa tuo to do -muistilistaa pyörittävä päänsisäinen hyrrä hurahtaa kuin automaattisesti jälleen käyntiin. Pieni tauko kaikesta arjen aherrukseen liittyvästä tosiaankin tekee aina välillä hyvää. :) 

Katolta sulava lumi ropisee ikkunalautaa vasten, joten on ihana sukeltaa hetkeksi eilisiin aurinkoisiin tunnelmiin Lissabonissa. Talvinen sää Portugalissa voi olla aika vaihteleva ja lämpötilat heittelevät kovastikin riippuen auringonpaisteesta ja tuulesta. Eilen oli tuulettomilla paikoilla hetkittäin jopa niin lämmin, että olisi suomalainen tarjennut ihan paitahihasillaan. Juhlistin keväistä säätä pukeutumalla kukkamekkoon, jonka olin toiveikkaana pakannut mukaan matkalaukkuun.

 

 

Kaunis kukkamekko löytyi noin vuosi sitten Palonin loppuunmyynnistä (tämä nimenomainen vaate tosin taisi olla normaalihintainen - luonnollisesti löydä alennusmyyntien keskeltä aina ne normaalihintaiset aarteet, haha). Kukkamekot mielletään yleensä kesävaatteiksi, mutta ajattelin, että ehkä tuo musta pohjaväri tekisi tästä mekosta käyttökelpoisemman myös muina sesonkeina. 

Kukkamekko on kotimaisen Ainokaisen mallistoa vuoden takaa ja tykkään erityisesti siitä, että ekologisuuteen ja eettisyyteen panostavan merkin vaatteet tehdään kierrätys- ja ylijäämämateriaaleista. Tämäkin kukkakangas on siis vintageaarre. :) Mekkoa voi periaatteessa käyttää ilman tuota vyötäkin, mutta minusta muoto on erityisen kaunis juuri tuolla tavoin vyötettynä. 

 

 

Vaikka Lissabonin aurinko oli paikoin tosi lämmin, vedin kiltisti villatakin (ja villakangastakin) vielä harteille aamuisella kävelyllämme - siitäkin huolimatta että kuvia ottaessa en ollenkaan palellut. En nimittäin kaivannut flunssaa kotiinviemisiksi. Pääasiassa kipittelin Lissabonin kumpuilevilla mukulakivikaduilla käytännöllisesti lenkkarit jalassa, mutta aamukävelylle halusin hetkeksi pukea jotain naisellisempaa. 

Voipi olla, että saa vielä useamman kuukauden nyt sitten odotella, ennen kuin tällaisessa lookissa saa seuraavan kerran kirmailla, mutta olipa ihana loikata kevättunnelmiin edes hetkeksi. :)

 

Translation: Hi, I'm back home in rainy and grey Helsinki! But let me just get back to Lisbon and the beautiful, sunny spring weather for one quick moment in my thoughts. :) It might have been wishful thinking to take a summery floral dress to the trip with me, but I got to wear it yesterday when the weather was perfect and momentarily it was super warm in the sun. So here are some outfit pics from our morning stroll in Bairro Alto yesterday. :) The lovely dress is by Finnish ecofashion label Ainokainen and it's made of vintage fabric.

 

Kukkamekko // Floral dress Ainokainen, korkonilkkurit // ankle boots Clou, laukku // bag second hand, aurinkolasit // sunglasses Filippa K (saatu blogin kautta // gifted), huulipuna Face Stockholm (sävy // colour Spicy)

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Viimeinen päivä Portugalissa starttailee juuri ja vaikka olemme ehtineetkin lyhyen reissun aikana nähdä hämmästyttävän paljon, vielä riittäisi tässä maassa niin paljon tutkittavaa ja koettavaa. Saavuimme perjantaina illalla parin rannikkokaupungeissa viettämämme päivän jälkeen perjantai-iltana Lissaboniin ja postauksia reissun varrelta on luvassa vielä roppakaupalla, sillä kuvia on tullut otettua enemmän kuin varmaan yhdelläkään matkalla aiemmin. :) Ahkerana on siis oltu kameran takana, mutta myös muutenkin, sillä kävelimme eilen yli 20 kilometriä päivän aikana!

Tähän väliin saatte nauttia Lissabonin perjantai-iltaisesta mielettömän kauniista "vaniljataivaasta" kuvien kautta. Valokuvat eivät tietenkään koskaan tee oikeutta, mutta kaunista oli. :) Ja onpa ollut ihanaa nähdä aurinkoa näinkin anteliaasti reissumme aikana. Voi olla kotiinpaluu melkoista shokkihoitoa näiden keväisten tunnelmien jälkeen, jos lähipäivien sääennusteet pitävät paikkansa. Mutta sitä suuremmalla syyllä pitää tankata aurinkoa ihan ekstra-annos vielä tänään varastoon. Jos sen voimin sitten jaksaisi ensi viikon harmaat päivät ja räntäsateet.

Translation: The last day in Portugal begins - too soon, as on holidays always. :) Plenty of posts about the trip are coming out in the next days but enjoy this beautiful vanilla sky sunset from Friday first. :) Greetings from Lisbon!

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Huomenta ja terkkuja täältä maailman suloisimman hotellihuoneen sängystä. :) Lissabonin hotellivalinta osui niin täydellisesti nappiin, että pitää varmaankin esitellä vielä tätä hotelliakin, mutta juuri nyt on aika toivottaa kaksi teistä untuvanpehmeille unille, sillä Joutsenen tyynykisa on päättynyt. Oli hauskaa lukea muiden nukkumistyyleistä ja unirytmeistä - siellä oli todella samaistuttavia kokemuksia ja pohdintoja monella. 

Nyt on siis aika julkistaa kisan kaksi onnekasta voittajaa, jotka saavat omakseen uudet pehmoiset Joutsenen untuvatyynyt. Tällä kertaa onnettaren suosiossa olivat seuraavat:

 

MiaW:

Uuden perheenjäsenen myötä unesta on tullut supertärkeää! 5 kuukautinen vauva heräilee vielä öisin ja siksi oma uni on tällä hetkellä katkonaista. Unirytmi on viimeisten kuukausien aikana muuttunut hurjasti. Onneksi hormonit auttavat tuoretta äitiä alkuun. Nyt kuitenkin on nukahtaminen alkanut tuottaa vaikeuksia, kun yöt alkavat olla parempia enkä enää ole superväsynyt. Jopa tunnin kestävä nukahtamisyritys on tuttua viime viikoilta ja siinähän on sitten hukattu jo arvokasta uniaikaa.

Tyyny pitäisi uusia useammin kuin peitto ja omani alkaa tulla jo tiensä päähän. Ehkä oikeasti laadukas tyyny auttaisi minua tuossa nukahtamisasiassa ja saisin entistä pidemmän unipätkän ja näin jaksaisin vieläkin paremmin vauva-arkea.

Täytyy sanoa, että talvisin kaivan esiin aina untuvapeittoni ja sen uumenissa on mitä ihaninta nukkua! Pian on sekin tosin tulossa tiensä päähän, joten kokemuksesi Joutsenen peitosta saa minut harkitsemaan myös uuteen peittoon sijoittamista. :)

 

Jenva:

Mä oon illanvirkku ja aamuntorkku, vaikka haluaisin olla toisin. Muistan kesän parin vuoden takaa, jolloin työt kutsuivat neljältä ja sai nähdä kaupungin heräävän ja aamun kirkastumisen. Muutenkin olis ihanaa herätä aamulla ilman herätyskelloa ilman että puoli päivää on kulunut hukkaan. Nukkujana olen suhteellisen rauhallinen tuhisija. Pidempinä aamuina tulee heräiltyä vähän väliä, mikä ei ainakaan auta heräämisen jälkeisen fiilikseen. Myös 3-4 on tullut monesti valvottua, mikä lie maaginen aika.. Paras tyyny on ehdottomasti poikaystävän olkapää (sopivan korkea, lämmin, sileä ja jämäkkä, ei tarvvi pöyhiä), mutta siitä saan nauttia vain viikonloppuisin. Hän on myös aamuvirkku ja mua hieman nakertaa jos huomaa että toinen on ollut jo tuntikausia hereillä, muttei kehtaa lähteä vierestä, koska samalla herättäisi minut. Ehkäpä unirytmin siirto olisi minun tämän vuoden lupaukseni.

 

Käykäähän tsekkaamassa sähköpostinne! :) Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistuneille!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

 

Yhteistyössä DocPoint

Helsingissä saadaan taas ensi viikolla nauttia laatudokumenteista, kun DocPoint-festivaali tuo valkokankaille yhteensä 166 kiinnostavaa dokumenttielokuvaa maailman eri kolkista 27.1.-1.2.2015. Tänä vuonna elokuvien teemoina nähdään muun muassa mereen, maahanmuuttoon, rakkauteen ja taiteeseen liittyviä aiheita. Olen jo vuosia tehnyt yhteistyötä DocPointin kanssa ja yhteistyö jatkuu tänäkin vuonna. Tällä kertaa saan arpoa yhdelle onnekkaalle sarjalipun (sisäänpääsy 6 elokuvaan) dokumenttifestareille.

Odotan innolla, että pääsen tsekkailemaan dokumenttifestivaalin tarjontaa ensi viikolla, mutta poimin jo tätä postausta varten ohjelmistosta muutamia kiinnostavan kuuloisia dokumentteja tärpeiksi teillekin. 

 

 

Beltracchi - The Art of Forgery

Maailman nerokkaimpiin kuuluva taideväärentäjä Wolfgang Beltracchi maalasi tauluja 40 vuoden ajan tunnettujen taiteilijoiden tyyliin. Hän myi ne kadonneina mestariteoksina keräilijöille ja museoille, ja tienasi väärennöksillään miljoonaomaisuuden. Dokumentti kertoo Beltracchin tarinan ohessa myös yli äyräidensä vuotavista taidemarkkinoista. Huutokauppojen ennätyshinnat pitää rikkoa joka vuosi, ja markkinoilla himoitaan uutta myytävää, uusia sensaatioita. Väärennös menee helpommin läpi, kun sen myy muutamien tuhansien sijaan miljoonalla.

 

Sleepless in New York

Sleepless In New York on lohdullinen dokumentti lohduttomasta aiheesta: rakkauden jälkeisestä rysähdyksestä. Suurkaupungin maisemissa pohditaan jätetyksi tulemista ja irti päästämisen vaikeutta. Päähenkilöt ovat joutuneet epätoivon tilaan, joka herättää aamuyöstä, aiheuttaa fyysistä kipua ja tekee normaaleista ihmisistä pakkomielteisiä stalkkereita.  Antropologi Helen Fischer selittää addiktion toiseen ihmiseen tieteen avulla: aivokemiat saattavat meidät ristiriitaiseen tilaan, ja vaikka haluaisimme vihata tai unohtaa, rakastamme vain enemmän. Tutkija päätyykin epäilemään, onko luonto tehnyt rakkauteen liittyvästä tunnekokemuksesta liian voimakkaan. Elokuvan tekijät eivät syyttä suosittele dokumenttia jokaiselle, joka on ollut rakastunut, vailla rakkautta tai sitä etsimässä.

 

 

Rich Hill

Sundance-festivaalilla palkittu dokumentti kuvaa teini-ikäisten poikien ja heidän perheidensä elämää Missourin osavaltiossa, Rich Hill -nimisessä pikkukaupungissa. Intiimi elokuva keskittyy poikien omiin kokemuksiin ja elämään. ”Parempien ihmisten” maailma on köyhistä perheistä tuleville nuorille jossain kaukana, todennäköisesti saavuttamattomissa. Rich Hill kuvaa päähenkilöidensä elämää selittelemättä ja alleviivaamatta. Tulotaso rajoittaa ja määrittelee elokuvan päähenkilöiden tulevaisuudennäkymiä, mutta sitäkin suurempi merkitys on kotioloilla. Väkivallan kulttuuri ja näköalattomuus siirtyvät lapsiin yhtä vahvasti kuin välittäminen ja usko tulevaan.

 

Rules of the Game

Tässä muutamia työhaastattelupelin sääntöjä: pese ja kampaa hiukset, meikkaa nätisti (jos olet nainen), älä laita lenkkareita jalkaan, älä istu ennen kuin pyydetään, äläkä missään nimessä ole liian rehellinen. Helppoa, eikö? Ei, jos olet parikymppinen ranskalaisnuori, jolla on vaikeuksia sopia valtion tukeman yksityisen työvoimatoimiston tarjoamaan muottiin – tai ylipäätään mihinkään muottiin. Claudine Boriesin ja Patrice Chagnardin ajankohtaisessa ja tragikoomisessa elokuvassa asiakas on toki joskus väärässä. Mutta ei systeemikään oikeassa ole.

 

 

Queen of Silence

Kymmenvuotias Denisa on kuuro, ei ole koskaan oppinut puhumaan ja kuuluu Euroopan syrjityimpään vähemmistöön. Silti hän tanssii upeasti ja jaksaa hymyillä leveintä hymyään. Tyttö on hurahtanut Bollywood-elokuviin ja sukeltaa niiden kauneuteen pakoon ympäröivää todellisuutta. Puolan romani Denisa ei ole saanut tarvitsemaansa hoitoa, ja kuulolaitteen patteritkin ovat kaukainen haave. Tytön perhe sinnittelee ilman koulutusta, työtä, rahaa ja papereita. Kuten Denisan maailmassa, myös dokumentissa järkyttävät tapahtumat rytmittyvät lennokkaan musiikin ja tanssin kanssa. Bollywood-tyyliin kuvattuja musikaaliosioita höystää katutanssi, ja niiden kiistaton tähti on tarinan valloittava päähenkilö. Hänen kohtalonsa jättää jäljen.

 

Ne me Quitte Pas

Kun vaimo ottaa ja lähtee lapset mukanaan, Marcel on valmis tappamaan itsensä. Tässä häntä avustaisi ystävä Bob, jos kaverukset eivät olisi niin kiireisiä ryypätessään ja vaaliessaan yksinäisyyttään. Maaseutu, metsä ja rommi toimivat pakopaikkoina, ja arkea rytmittää humalan, halkojen hakkaamisen ja satunnaisten hammaslääkärikäyntien kolminaisuus. Marcel ja Bob ovat oman elämänsä sankareita ja antisankareita, toisiaan tasapainottavia hahmoja. Myös yksinäisyys määrittää ystävysten elämää, ja molemmat käsittelevät sitä omilla tavoillaan, viiniä säästelemättä. Miesten tragikoominen ystävyys nousee etualalle huumorin sävyttämässä dokumentissa, jonka keskiössä maskuliiniset hahmot yrittävät selviytyä arjessaan – vaikka sitten yhteistä itsemurhaa suunnitellen.

 

 

Looking for Light: Jane Brown

John Lennon, Margaret Thatcher ja kuningatar Elizabeth II ovat kutistuneet tavallisen ihmisen kokoisiksi. Heidän kasvoillaan on lempeyttä tai surua – jotain suunnattoman inhimillistä. Se ei ole ihme, sillä kameran toisella puolella on englantilainen valokuvaaja Jane Bown. Vuonna 1925 syntynyt valokuvaaja teki pitkän uran The Observer -sanomalehdessä. Kun Jane Bown tuli paikalle, kaikilla oli turvallinen olo. Kamera roikkui punotussa korissa pienikokoisen ja polkkatukkaisen naisen käsivarrella. Bown ei yrittänyt yllättää kuvattavaa paljastakseen tästä jotain, vaan toi kuviin syvyyttä inhimillisyyden kautta.

 

Gangster of Love

Rakkauden löytäminen ei ole helppoa kroatialaisessa pikkukaupungissa. Tästä hyötyy gangsteri-liikanimen neuvokkuutensa vuoksi pokannut Nediljko Babic, joka järjestää avioliittoja Imotskin kylässä. Ihmisillä on monia syitä hakeutua järjestettyyn liittoon. Seurattavat kertovat pettyneensä tekemiinsä valintoihin – suuren rakkaustarinan sijaan etsitään jotakuta, jonka kanssa voi jakaa arjen. Siinä, mitä arjen jakaminen tarkoittaa, tulevat esille paikalliset sukupuoliroolit, jotka rajoittavat voimakkaasti sekä miehiä että naisia. Gangster of Love kuvaa järjestettyä avioliittoa etsivien tarpeita tuomitsematta sukupuolirooleja tai Babicia. Lopuksi nähdään, kuinka moni kuvatuista todella löysi rakkauden.

 

 

Match me!

Olisiko kumppanin etsiminen helpompaa, jos muut saisivat päättää puolestamme? Ja onko rakkauden löytämisessä ennemmin kyse omien ja yhteiskunnan odotusten murtamisesta kuin “sen oikean” olemassaolosta? Match Me! kyseenalaistaa perinteisen treffikulttuurin ja esittelee kolmen sinkun vaihtoehtoiset kumppaninmetsästystavat. Elokuva päästää katsojan mukaan treffeille ja kertoo kolme erilaista näkemystä rakkaudesta. Henkilöiden avoimet pohdinnat parisuhteista kutsuvat katsojan kyseenalaistamaan omat ennakkoluulonsa ja miettimään, onko rakastuminen vain omasta päästä kiinni.

 

The New Rijksmuseum

Euroopan suurten kansallismuseoiden remontointi on vastuullista puuhaa. Pariisin Louvren ja Amsterdamin Rijksmuseumin kaltaisten instituutioiden kohdalla ei riitä, että rakentaa pari siipeä lisää. Oeke Hookendijk lähti tekemään dokumenttia Rijksmuseumin viiden vuoden mittaiseksi suunnitellusta kunnostuksesta, mutta joutui töihin lopulta kymmeneksi vuodeksi. Ajan mittaan käy ilmi, kuinka pikkumaisia ihmiset osaavat olla, vaikka periaatteessa kaikki tekevät töitä yhteisen kulttuuriperinnön säilyttämiseksi. Arkkitehdit, johtajat ja työmaan valvojat purkavat tuntojaan kameralle niin suorasanaisesti, että museon iloiset avajaiset ovat katsojalle melkoinen yllätys. Pääasiasta, museon esineistöstä ja maalauksista, välittää harva, kun oman vision tiellä on milloin hollantilainen pyöräilykulttuuri, milloin väärällä tavalla työnsä tekevä sisustussuunnittelija.

 

 

Matka minuksi

Kolmella nuorella naisella eri puolilta Suomea on kaikilla blogi, johon vuodattaa haluamansa pala itsestään. Näytön takana he harhailevat mielensä liikkeiden ja ulkopuolisten odotusten ristitulessa. Tyylikkäästi kuvattu dokumentti seuraa Elliä, Juuliaa ja Lauraa, kun vuodenajat vaihtuvat, kaikki uhkaa murtua ja uusi toivo herää. Se kurottaa syvälle tuntumatta silti tirkistelyltä.

 

Bronx Obama

Vuonna 2008 juuri potkut saanut Louis Ortiz kuulee isokorvaisesta kaksoisolennostaan, joka tavoittelee pääsyä Valkoiseen taloon. Uusi ura urkenee presidentin kaksoisolentona ja imitaattorina ja Bronxin Obama matkaa turistien täyttämältä Time Squarelta vuoden 2012 vaalien komediakiertueelle pyöristyneen “Bill Clintonin” kanssa. Kaksoisolennon elämä ei ole helppoa: Töitä paiskimalla ei enää rikastu Bill Clintonin kauden malliin. Keikkamanageri ei säästele kritiikissään, ja vuorosanoja pitäisi päntätä matkailuauton takapenkillä. Clinton-imitaattori valittelee liikakilojaan, vähäistä itsekuriaan ja nykyistä ulkomuotoaan, jonka vuoksi hän näyttää pikemminkin Boris Jeltsiniltä.

 

 

Circus Dynasty

Kahden mahtavan sirkussuvun perilliset Patrick Berdino ja Merrylu Cassllini ovat kuin onnellisten tähtien alla syntyneet Romeo ja Julia. Merrylun ja Patrickin suhteessa osapuolina ei kuitenkaan ole vain kaksi ihastunutta nuorta, vaan koko suku ja kahden sirkuksen verran norsuja, kimalletrikoita ja pääsylipputuloja. Anders Riis-Hansenin teos on kiehtova kuvaus valtavirtayhteiskunnasta irrallisesta elämästä ja nuoren naisen itsenäistymisestä sen keskellä. Visuaalisesti henkeäsalpaavat sirkustemput sekä Casselly-perheen senioreiden seesteinen arki luovat kauniin kontrastin nuoren sirkusdiivan rakkauselämän koukeroille.

 

Jos haluat voittaa DocPoint-festareille 6 elokuvan sarjalipun, nyt tarkkana! :) Kerro, mitkä elokuvat tämän vuoden ohjelmistossa kiinnostavat sinua eniten ja kerro myös, onko dokumenttifestivaali sinulle entuudestaan tuttu tapahtuma. Kaikkien vastanneiden kesken jaetaan yksi sarjalippu. Jätä kommenttisi 26.1.2015 mennessä toimivan sähköpostiosoitteen kera, niin olet mukana kisassa.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Pikaiset terkut Portugalin Ericeirasta! :) Saavuimme tänne eilen illalla ja tämä päivä hurahti vauhdikkaasti rannikkokaupunkeja autolla kierrellen. Ehdimme ensimmäisen päivän aikana tutkailla Ericeiraa, Sintraa ja Cascaista - ja sää vaihteli kaupungista ja kellonajasta riippuen leppoisan aurinkoisesta, kostean kylmään myrskytuuleen ja vesisateeseen. Kiitos kaikille pukeutumisvinkkejä antaneille, hyvät neuvot olivat todella tarpeen! Ja kiitos teidän, en ole tänään palellut, saati läkähtynyt.

Ajattelin nyt ensialkuun läväyttää kehiin vain pienen pintaraapaisun tämän päivän aikana muistikortille kertyneestä kuvasadosta, mutta lisää on siis tulossa. Reissusuunnitelmissa on vielä huomenna kierrellä Ericeiraa ja näitä rannikon pikkukaupunkeja ja illalla suuntaamme sitten kohti Lissabonia, missä vietämme viikonlopun. Ihmeen paljon olemme jo yhdessä päivässä ehtineet ja koska osaan priorisoida, olen kerennyt testata jo tänään kahta pastel de nata -leivosta. ;)

 

 

Hullua sanoa näin, mutta minusta tuntui tänä aamuna jo noin 5 minuutin ajan maisemia katseltuani, että haluan tänne takaisin. Halusin palata jo ennen kuin olin edes lähtenyt. Ennen kuin olin edes nähnyt juuri mitään. Voisi siis sanoa, että olen tainnut rakastua Portugaliin, ensi silmäyksellä. :)

 

Translation: Greetings from Portugal! I think I'm in love with this place already and I feel like I need to come back even though I'm still here. It's amazing, beautiful, rough and genuine. Love it!

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Pages