Ladataan...
Pupulandia

 

Kyllä vaikuttaisi monelle kelpaavan uusi syksyinen asukokonaisuus, kun lueskelin Vero Moda -kisaan tulleita vastauksia. Aika monella tuntui olevan tarvetta syyskengille, uudelle takille tai lämpöisille neuleille. Oli lohdullista huomata, että aika moni muukin on havainnut tuon saman takkidilemman: niitä ei koskaan oikein ole saatavilla enää siinä vaiheessa, kun sää todella kylmenee. Kivoimmat talvitakit tunnutaan myyvän jo kesän lopulla ja jos havahtuu asiaan vasta talvella, on turha enää haaveilla löytävänsä mitään sopivaa. Sain kokea tämän kantapään kautta, kun onnistuin kahtena talvena perätysten missaamaan sen parhaan takinostosesongin ja hytisin sitten kaksi vuotta vähän liian kevyessä takissa talvipakkasilla. NYT on siis aika katsella niitä talvitakkeja, jos tarvetta on. :)

Kolme onnekasta voitti siis kisassa asukokonaisuuden (ovh. max. 200 euroa) Kampin Vero Moda -liikkeestä. Onnetar on puhunut ja tällä kertaa arpaonni suosi seuraavia:

Katju:

Syksyn ehdoton hanknta oli uudet syyskengät, musta maihari/biker tyyliset! Ne ehdin jo hankkia, mutta niiden kaveriksi olisi mukava hankkia jokin lämmin neule tai vaikka kaksi - sellaisia syksyisen syviä värisävyjä! :)

 

Jessii:

Täydellistä villakangastakkia olen etsinyt jo monta syksyä. Niiden etsiminen pitäisi aina aloittaa jo elokuussa, kun ensimmäiset takit tulevat. Monesti huomaan, että olenkin syksyllä myöhässä kun niiden käyttöaika tulee.

 

TaaTaa:

Oi kuinka ihana kisa! Uusi nahkatakki olisi ostos/haavelistalla, myös muhkeat kaulaliinat himoittavat :) eri väreissä tietty.

 

Käykäähän tsekkailemassa sähköpostejanne! :)

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Miehiä tulee ja menee, mutta ystävät pysyvät. Ystävyyttä ajatellaan yleensä ihmissuhteena, joka kestää läpi elämän. Parisuhteita koettelevat monenlaiset myllerrykset ja harva pysyy saman ihmisen rinnalla nuoruusvuosista hautaan, mutta ystävyys mielletään usein lähes pyhäksi yhteydeksi, jota eivät elämän arvaamattomat käänteet heilauta. Totuus kuitenkin on, että melko moni ystävyyssuhdekin kariutuu tai hiipuu elämän varrella.

Ystävyyssuhteiden päättymisestä puhutaan yllättävän vähän, vaikka ystävän menettäminen voi loppujen lopuksi olla aivan yhtä kipeä asia kuin ero parisuhteesta, joskus jopa kovempikin paikka. Minulta on kovasti toivottu postausta ystävyyden loppumisesta, mutta jostain syystä teema on tuntunut vaikealta - ehkä se onkin jollain tavalla tabu. Olenkin pyöritellyt tätä aihetta päässäni reilun vuoden ja vasta nyt tuntuu siltä, että osaan tarttua tähän.

Huomasin aiheen haastavuuden jonkun aiemman ystävyyttä koskevan postauksen kommenttiosiossa, jossa keskustelu lipui ystävyyssuhteiden loppumiseen. Rönsyilevässä sananvaihdossa kävi ilmi, että asiaa voi olla vaikea ymmärtää, jos ystävyyssuhteen päättymistä ei ole kokenut henkilökohtaisesti. Joskus elämässä vain tulee eteen tilanteita ja asioita, joista edes ystävät eivät selviä yhdessä eteenpäin. Onnekkaita ovat he, joilla ei ole aiheeseen lähempää kosketuspintaa.

 

 

Ystävyyssuhde voi tulla tiensä päähän monella tavalla. Usein kaksi ihmistä erkanee hiljalleen toisistaan elämän viedessä eri suuntiin, mutta toisinaan ystävyys saa dramaattisemman ja äkillisemmän päätöspisteen erimielisyyksien, luottamuspulan tai jonkin muun ikävän käänteen takia. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat. Joskus sitä vain huomaa, että ystävyys on lopulta perustunut hyvin vahvasti johonkin tiettyyn yhteiseen elämäntilanteeseen ja tilanteen muuttuessa yhteistä onkin enää kovin vähän. On myös mahdollista, että ystävyys päättyy yksipuolisesti toisen osapuolen päätöksellä. Pahimmillaan hylätyksi tullut ei edes saa selitystä sille, miksi ystävyys ei jatkunut.

Omiin ystävyyssuhteisiini vaikutti pitkään nuorempana eräänlainen juurettomuuteni: olen muuttanut nuoruudessani usein ja kestävien ystävyyssuhteiden solmiminen tuntui aika ajoin siitä syystä hankalalta. Ystävyys ei ole ikinä ollut minulle itsestäänselvyys ja moni läheinen suhde on hiipunut matkan varrella paikkakunnanvaihdosten takia. Hiljalleen hiipuvien ja erkanevien ystävyyssuhteiden lisäksi olen kokenut elämäni aikana myös useamman suoraviivaisemman "ystävä-eron". Joskus olen luopunut toisesta ihmisestä itse ja joskus minusta on luovuttu. Oli suhteen päättymisen syy tai tapa mikä hyvänsä, tunteet siihen liittyen ovat yleensä varsin ristiriitaisia: surua ja kaipausta, mutta toisaalta joskus myös helpotusta ja rentoutta. Harvoin kuitenkaan yksiselitteisesti vain jompaa kumpaa.

Ensimmäinen hylätyksi tulemisen kokemukseni ystävyyssuhteissa tuli vastaan melko varhain. Ekaluokalla minulla oli paras kaveri, jonka kanssa jaoin kaiken. Asuimme naapureina, kuljimme yhdessä kouluun, olimme samalla luokalla ja leikimme aina yhdessä. Yhtenä päivänä samoille kulmille muutti tyttö ystäväni harrastusporukasta ja kappas vain, minut potkaistiin ulkopuolelle leikeistä siltä seisomalta. En koskaan ymmärtänyt, miksi emme kaikki kolme voineet leikkiä yhdessä, mutta ilmeisesti tyttöjen välisessä ystävyydessä tilaa oli vain kahdelle. Muistan itkeneeni asiaa äidille monet kerrat. Alkuun hän kehotti vain sinnikkäästi ehdottamaan yhteisiä leikkejä kolmen kesken, mutta huomattuaan, ettei tilanne muuttunut, hän lopulta rohkaisi minua etsimään uusia ystäviä. Uusi ystävä löytyikin omalta luokalta nopeasti. Silti en koskaan unohtanut, kuinka se kirvelsi sisintä, kun paras ystävä eräänä kauniina päivänä vain käänsi selkänsä.

 

 

Sittemmin ystävyyssuhteita on päättynyt tai hiipunut monenlaisissa olosuhteissa ja monenlaisista syistä. Osa ystävistä on hukkunut parisuhteisiinsa ja muistanut unholaan jääneet ystävänsä vasta, kun parisuhde onkin tullut tiensä päähän - jos silloinkaan. Eräs ystäväni loukkaantui minulle verisesti siitä, kun rohkenin varovasti ehdottaa, että hän voisi käydä juttelemassa ongelmistaan ammattiauttajan kanssa, kun tuntui, etteivät omat kykyni auttaa enää riittäneet. Hän ilmoitti minulle, ettei ole mikään hullu. Eikä tämän jälkeen vastannut koskaan enää yhteenkään yhteydenottooni. Vuosien ystävyys päättyi siihen paikkaan, ja minä jäin hyvin hämmentyneenä ihmettelemään, mitä oli tapahtunut. 

Ystävyyssuhteita voivat koetella myös masennus, kateus, toisistaan eroavat odotukset, päihteet, kolmiodraamat, omistushalu, luottamuspula ja elämän kriisit. Eräs ystäväni katkaisi välinsä minuun käydessään läpi vaikeaa henkilökohtaista prosessia, sillä koki, että haluaa tehdä sen yksin. Itse olen puolestani luopunut ystävästä, jonka koin kohtelevan minua jatkuvasti huonosti. Tein kaikkeni ollakseni hänelle hyvä ystävä vaikeina aikoina: olin tukena, kuuntelin ja pidin sinnikkäästi yhteyttä, vaikka hän huonosti voidessaan yritti vain työntää läheisensä pois. Ehkä en osannut tarjota hänelle sitä, mitä hän todella tarvitsi, mutta lopulta väsyin monen vuoden jälkeen toimimaan likasaavina, jonka niskaan kaadettiin pelkkää negatiivisuutta, kiittämättömyyttä ja katkeruutta. Tunsin, että oli aika päästää irti, kun ystävyys ei ollut antanut minulle mitään hyvää enää vuosiin, eikä saamani palautteen mukaan tuntunut antavan sitä toisellekaan osapuolelle. Jossain kohtaa on ajateltava myös itseä ja jos ystävyydestä ei seuraa kuin pahaa mieltä, on syytä arvioida tilanne uudelleen. Olen myös kuullut ystäviltäni mitä erilaisimpia tarinoita ystävyyssuhteiden kriiseistä. Ystävyys ei todellakaan ole mitenkään immuuni elämän erilaisille myllerryksille.

 

 

Joskus kuulee sanottavan, että ei se sitten ollut todellista ystävyyttä, jos se kerran loppui. En ole samaa mieltä. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat ja ystävyyssuhteet muuttuvat joskus niiden mukana. Jotkut suhteet joustavat muutosten edessä helpommin kuin toiset ja kitkaa kohdatessa on myös syytä katsoa peiliin. Ystävyyteen on helposti tapana liittää kovin mustavalkoisia julistuksia, mutta elämä ei ole mustavalkoista. Joskus asiat vain menevät pieleen, ihmiset käyttäytyvät huonosti ja ovat ajattelemattomia, joskus elämä ei vain mene niin kuin toivoo ja suunnittelee (aika usein nimenomaan ei mene). Joskus ihminen paljastuu syvällisemmän tutustumisen jälkeen ihan toisenlaiseksi kuin olet alun alkujaan luullut, joskus taas muuttuu suuntaan, jota et voi hyväksyä. Parhainkaan ihmistuntija ei osaa ennustaa tulevaisuutta eikä parhainkaan ystävä pysty välttämättä tukemaan toista loputtomiin, ainakaan oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Minä uskon siihen, että jokaisella ystävällä on elämässämme jokin merkitys. Eräs tuttavani sanoi kerran hienosti, että osa ihmisistä on kuin siltoja - he auttavat meitä eteenpäin ja oikeaan suuntaan matkallamme elämässä. Ehkä kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettukaan pysymään elämässä mukana loppuun asti, eikä sen tarvitse välttämättä vähentää suhteen merkitystä tai arvoa. Ihmissuhteen päättymiseen liittyy aina tietynlaista haikeutta, surua ja joskus katkeruuttakin, mutta samoin kuin toimimattomasta parisuhteesta, myös toimimattomasta ystävyydestä on lupa päästää irti.

Tästä aiheesta voisi tarinoida vaikka romaanin verran, mutta päätän tällä kertaa mietintöni tähän ja annan puheenvuoron teille. Kertokaa mietteitänne, jakakaa kokemuksianne ja täydentäkää minun pohdintojani. Odotan mielenkiinnolla tästä syntyvää keskustelua. :)

 

 

PS. Osa jutun kuvitukseksi napatuista lausahduksista on melko kyynisiäkin enkä täysin allekirjoita noista kaikkia. Halusin kuitenkin vaihteen vuoksi poimia mukaan vähän erilaisia jutun teemaan sopivia lainauksia. Ainakin ne osoittavat, että ystävyydestä on historiassa sanottu paljon muutakin kuin pelkkää ikuisen tosiystävyyden hehkutusta.

PPS. Jos ystävyyttä käsittelevät jutut kiinnostavat, pääset lukemaan aiemmin aiheesta tekemäni postaukset TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Tein pari viikkoa sitten liinavaatekaappiini suursiivouksen ja pengoin ensimmäistä kertaa kunnolla kaiken läpi sen jälkeen, kun muutin tähän astunoon 1,5 vuotta sitten. Todellisuudessa kaappivanhus ei pidä sisällään lakanoita ja petivaatteita, vaan siitä on tullut eräänlainen sekalaisen tavaran säilytyspaikka, joka kätkee uumeniinsa paperitavaraa, johtoja, korurasioita, askartelutarpeita ja ties mitä. Kaikkea todella tarpeellista. :)

Kaappia tonkiessani tulin aukoneeksi myös muutaman korurasian, joihin en ole tainnut tulla valehtelematta kurkanneeksi vuosiin. Ja mitä sieltä yhden korurasian kätköistä löytyikään! Maailman kaunein sormus. <3 Olin tyystin unohtanut koko sormuksen, mutta muistan saaneeni sen äidiltäni joskus lapsena. Olin muistaakseni ala-asteella, kun tutkin äitini korurasiaa ja löysin sieltä kauniin, siron kultasormuksen, jonka koristeena oli pieni kultainen pallo. Rohkenin kysyä, voisinko saada sormuksen omakseni, koska en muistanut nähneeni äidin koskaan käyttävän sitä. Äiti antoi sormuksen minulle ja käytin sitä ahkerasti silloin pienenä. Sittemmin koru unohtui korurasiaan - ja löysi tiensä takaisin käyttöön lähes pari vuosikymmentä myöhemmin.

Sormet ovat vuosien varrella hiukan kasvaneet, mutta onneksi sormus sopii yhä oikea käden nimettömään sekä vasemman käden etusormeen. Löytöhetkestä lähtien olen käyttänyt sitä lähes joka päivä. Näköjään välillä kannattaa siivota vähän perusteellisemmin.

 

 

Translation: Some time ago I cleaned one of my closets really thoroughly. I found some old jewellery boxes and when I opened them, I found something lovely: a ring that my mom gave me when I was young. I remember I found this beautiful, delicate gold ring like 20 years ago from my mom's jewellery box and asked if I could have it since I had never seen my mom wear it. She gave it to me and I wore it a lot until at some point I just didn't anymore. I completely forgot the ring and now two decades later found it again. I absolutely love it and I've been wearing every day ever since it showed up again. :) It seems it's worth going through your things every once in a while!

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Orionin syksyinen ysäriteinileffa-teema puhuttelee selvästi monia muitakin 90-luvulla lapsuuttaan ja teinivuosiaan viettäneitä - niin innostuneen vastaanoton tuo elokuvasarja tuntui viime viikolla järjestetyssä kisassa saavan osakseen. Koska leffasarja starttailee ensimmäisen elokuvansa kera jo huomenna, on syytä julkistaa kisan voittajat nyt saman tien. Odotetusti kaikkien 90-luvulla nuoruuttaan viettäneiden tyyli-ikoni Cher vei pisimmän korren eli suurin osa teistä taisi olla kiinnostuneita Cluelessista, mutta tulivatpa siellä dramaattiset Romeo + Julia sekä Julmia aikeitakin pian perässä. Annan jo nyt teille varoituksen sanan, että kuulemma monen leffan (etenkin sen Cluelessin) ennakkoliput hupenevat kovaa kyytiä, joten kannattaa olla nopea, jos ehdottomasti haluaa katsomaan jotakin tiettyä leffaa johonkin tiettyyn näytökseen.

Tällä kertaa onni potkaisi kisassa näitä kahta kommentoijaa, jotka pääsevät nauttimaan leffaelämyksestä kaverinsa kanssa:

 

Lindalin:

Clueless !! Vaikka olihan siellä muitakin joihin on vaan pakko päästä! Esim tuo Julmia aikeita, ei auta se on nähtävä taas uudestaan. Mutta tosiaan Clueless on vaan niin mahtava, itse olen 90- luvulla viettäny lapsuutta nuoruuden ajat on sitten myöhemmin olleet ja kaveriporukalle nämä ysärileffat ei harmi ole tuttuja vaikka itse ne olen ne onneksi löytänyt ja nähnyt. Nyt olisi siis mahtavaa päästä jakamaan clueless innostusta jonkun kaverin kanssa :) Mutta eihän tässä malta mitään arvontojen loppumista odottaa vaan kai se on ainakin joihinkin näytöksiin jo liput varattava, en niin paljon luota arpa onneen kuitenkaan, että sen varaan jättäisin tälläistä tilaisuutta ;)

 

oman elämän clueless:

Clueless oli yksi nuoruusvuosieni ehdoton lempielokuva, eikä vähiten sen upean muodin vuoksi! :) Otin leffasta paljon vaikutteita omaan pukeutumiseen asusteita ja hiuksia myöten. Alicia Silverstone oli sen ajan idolini, ja olisi mahtavaa nähdä tämä jo klassikoksi muodostunut leffa valkokankaalla,minkä niin moneen kertaan katsoin omassa huoneessa pikkutelkkarista! :) näytös, mihin toivoisin pääsevän olisi To 2.10. klo 18.30.

 

Käykäähän kurkkimassa sähköpostejanne ja vastailkaa pikimmiten, niin voidaan varmistaa teille liput haluamaanne leffaan! :)

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Yhteistyössä Vero Moda

Osa teistä on saattanut huomatakin, että Kampin Vero Moda -liike sulki kesähelteillä ovensa avatakseen ne uudelleen nyt syksyn tullen täysin uudistuneena. Avajaisjuhlallisuudet starttasivat jo eilen, mutta uutta liikettä juhlitaan vielä koko viikonlopun ajan. Ja kuten juhlahenkeen kuuluu, myös asiakkaille on luvassa kaikenlaista kivaa yllätystä - sekä itse liikkeessä että nyt täällä Pupulandian puolella. :)

 

 

Jos siis satut tänään aamulla tai aamupäivällä Kampin suunnalle, kannattaa poiketa toisen ykköskerroksen kautta, sillä 50 ensimmäiselle Vero Modan ja Jack & Jonesin asiakkaalle on luvassa lahjakortti, jolla saa -50% alennuksen tämän päivän aikana tehdystä kertaostoksesta (lasketaan normaalihinnasta). Lisäksi koko viikonlopun ajan kaikki normaalihintaiset tuotteet ovat -25% avajaistarjouksessa ja liikkeessä on avajaisten kunniaksi muitakin erikoistarjouksia. Etenkin jos joku tietty juttu on ollut harkinnassa ja syyshankintalistalla, kannattaa käydä ainakin kurkkaamassa valikoima!

 

 

Lisäksi Vero Modasta haluttiin avajaistunnelmissa ilahduttaa myös Pupulandian lukijoita tänä viikonloppuna. Saan nimittäin arpoa kolmelle onnekkaalle vapaavalintaisen asukokonaisuuden Vero Modan Kampin liikkeestä (ovh. arvo max. 200 euroa). Jos siis kelpaisi uusi kiva syyslook  Kampin Vero Modasta, niin pistähän kommentoiden! :) Kerro tämän jutun kommenteissa, mikä on sinun tärkein hankitasi tänä syksynä? Inspistä voi toki kurkkia Vero Modan nettisivuilta. :) Kisa on voimassa su 28.8.2014 asti. Muista jättää kommenttisi yhteyteen toimiva sähköpostiosoite.

 

 

Photos: Vero Moda

Share
Ladataan...

Pages