Ladataan...
Pupulandia

 

Turkikset tuntuvat olevan todella tulenarka aihe, mutta ajattelin silti vähän sohaista muurahaispesään ja kysellä mielipiteitänne. Viime talvena tosin jo muutama katumuotikuva Tukholman turkiksia ja tekoturkiksia vilisseeltä muotiviikolta tuntui kuumentavan tunteita, vaikka nappasin kuvat lähinnä esitelläkseni ilmiötä. Älkää siis ampuko viestintuojaa, jooko? Aihe kiinnostaa minua jälleen, sillä hiljattain Suomessa starttaili uusi, ekologisia arvoja edustava merkki Onar, joka käyttää tuotteissaan turkista. Ennen kuin revitte pelihousunne, niin lukekaa lisää ja avatkaa sanainen arkkunne vasta sitten. :)

 

 

Opin viime keväänä, että äärimmäisimmät turkisten vastustajat eivät siedä edes keinomateriaaleista tehtyjä turkiksia, sillä muutaman kommentoijan mielestä "ne ovat vain niitä varten, joilla ei ole varaa ostaa aitoa". En ole väitteestä samaa mieltä, mutta ilmeisesti moni ehdottomampaa näkökantaa edustava kokee, että turkiksia imitoivatkin vaatteet ovat pahasta, sillä joku voi luulla niitä aidoiksi, mikä taas lähettää eteenpäin haitallista viestiä. Olen itse sillä kannalla, etten ostaisi uutta turkistuotetta, mutta käytän kyllä isoisäni ikivanhaa karvalakkia ja voin käyttää myös tekoturkista. Uutena en tarhatun turkiseläimen karvaa ostaisi enkä kannata turkisteollisuutta. Käytän myös nahkakenkiä, -laukkuja ja -takkejakin. Tämä siis taustoittaakseni omaa suhtautumistani asiaan.

 

 

Helsinkiläisbrändi Onar on varsin mielenkiintoinen tulokas: merkki käyttää tuotteissaan myös turkista, mutta ei tarhattujen turkiseläinten karvaa, vaan kaikki vaatteissa käytetty karva on lähtökohtaisesti olemassa muutenkin. Toisin sanoen Onar hyötykäyttää jo valmiiksi olemassa olevia vintage-turkiksia sekä materiaaleja, joita syntyy eurooppalaisen ruokateollisuuden sivutuotteena (esimerkiksi lampaantaljat). Lisäksi Onar valmistaa vaatteita villieläinten turkeista, jotka ovat peräisin luvanvaraisilta suomalaisilta metsästäjiltä. (Tähän väliin tarkennettakoon, että villieläinkantaa harvennetaan siis vuosittain ihan luvan kanssa ja sillä autetaan kantaa pysymään tasapainossa - tähän on olemassa oma lainsäädäntönsä, jota luvanvaraiset metsästäjät noudattavat.) Itse tuotteet valmistetaan artesaanityönä Euroopassa alueilla, joilla on turkisten käsittelyyn liittyvää perinteistä erityisosaamista ja tuotteiden värjäyksessä käytetään kromittomia väriaineita.

 

 

Nyt kun on taustoitettu sekä omia näkemyksiäni että Onaria, olen utelias kuulemaan teidän mietteitänne. Miten suhtaudutte tällaiseen toimijaan? Marita Huurinainenhan tekee turkisvaatteita ns. roadkilleistä eli liikenteessä kuolleista villieläimistä. Turkis itsessään on varsin ekologinen, kestävä ja ominaisuuksiltaan hyvä materiaali, mutta eettiseltä kantilta tarkasteltuna ei ollenkaan niin ongelmaton. Toisaalta, jos eläintä ei ole tapettu turkkinsa takia (vaan karva on vain sivutuote tai eläin on menehtynyt muusta syystä) tai tuote on tehty jo olemassa olevasta vintage-vaatteesta, onko turkis tällöin eettistä tarkastelua kestävä? Mitäs tuumitte? Entä voisitko pukeutua tällaiseen vaatteeseen itse?

Lisätietoa Onarista sekä sen tuotteista voi tsekkailla merkin omilta nettisivuilta.

 

 

 

Photos: Onar

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Osa teistä on varmaan jo kuullutkin, että Lindex toteuttaa tänä syksynä yhteistyömalliston Jean Paul Gaultierin kanssa. Lindexin suunnittelijayhteistyömallisto on aiemmilta vuosilta tuttuun tapaan osa Roosa nauha -kampanjaa ja tuotteiden myyntihinnoista lahjoitetaan 10 prosenttia Syöpäsäätiön Roosa nauha -rahastoon. Pääsin eilen ensimmäisten joukossa katsomaan ja hypistelemään tulossa olevaa mallistoa showroomille ja nappasin visiitilläni myös muutaman kuvan, jotta tekin saatte pienen ennakkokurkistuksen siihen, mitä tuleman pitää! Luvassa on hyvin klassista Gaultieria ja herra on loihtinut mallistoon versioita myös niistä kaikkein tunnetuimmista nimikkovaatteistaan. Kyllä, mukana on siis rutkasti sinivalkoraitaa sekä jopa ne Madonnan Blonde Ambition -kiertueelta tutut tötterörintsikat. :D Hiukan hillitympänä versiona tosin...

 

 

Itse tykästyin mallistossa kaikkein eniten nahkaiseen biker-rotsiin, kauniisiin alusvaatteisiin ja aamutakkeihin (joissa yhdistyivät hauskalla tavalla sekä bomber- että kimono-vaikutteet), kapeisiin kynähameisiin, raidallisiin villakangastakkeihin sekä taidokkaasti leikattuihin herrainhousuihin. Ja siis, ovathan nuo Madonna-tötteröillä varustetut bodytkin ihan huikeita. Eivät ehkä maailman käytännöllisimpiä, mutta voisi kai tuollaista rohkea pitää jopa hameen kanssa yläosana jossain sopivassa tilaisuudessa. Hauskaa joka tapauksessa, että jotain tuon kaltaista on rohkaistuttu tekemään tällaiseen kaupalliseen mallistoon.

 

 

Itse malliston lisäksi siihen on kuitenkin eräs toinenkin syy, miksi olen juuri nyt niin innoissani. Saan nimittäin viimein paljastaa, että pääsen vajaan kuukauden päästä haastattelemaan itse Jean Paul Gaultieria ihan naamatusten! Kääk, apua, mahtavaa! Suunnittelijalegenda on aina ollut tyyppinä yksi suosikeistani muotimaailmassa - hänellä on sellaista oikeanlaista pilkettä silmäkulmassa. Tuntuu, että haastattelutilanne jännittää vähän jo nyt, vaikka aikaa tuohon h-hetkeen on vielä kolmisen viikkoa. Tuleeko heti mieleen jotakin must-kysymystä, johon itse haluaisitte häneltä vastauksen? Nyt on mahdollisuus ehdottaa. ;) Mutta siis kiitos kiitos KIITOS Lindex tästä mahdollisuudesta! <3

 

Translation: Lindex is doing a collaboration collection with Jean Paul Gaultier this autumn and yesterday the upcoming collection was presented to the press for the first time. The collection is filled with Gaultier classics such as stripes and yes indeed, the legendary corseted cone bra from Madonna's Blonde Ambition tour! A slightly more modest version, though. ;) But the biggest reason why I am so excited right now is that I've been invited to interview Mr Jean Paul Gaultier in about three weeks! Say what? Can't wait and yet, I feel a tiny bit nervous already. Wish me luck and feel free to share questions YOU would love to ask him. Thank you Lindex for this amazing opportunity. :)

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen haaveillut vitivalkoisista kynsistä jo kuukausia. Olen törmännyt valkoiseksi lakattuihin kynsiin viime aikoina ihan joka puolella ja haikaillut raikkaan valkoisista kynsiä itsekin, mutta jotenkin olen aina jänistänyt hommasta, koska olen pelännyt, että ne menevät nopeasti suttuisen näköisiksi. Geelikynnet pysyvät yleensä todella hyvän näköisinä viikkokausia (parhaimmillaan jopa kuukauden tai ylikin) mutta vaaleimmat sävyt saattavat toisinaan napata itseensä väriä vaatteista tai värjäävistä ruoista. No nytpä se nähdään, miten käy, koska tänään päätin toteuttaa tämän haaveen. Ja nyt ovat kynteni mattavalkoiset. :) Tykkään ihan älyttömästi! Entäs te?

Geelikynnet minulle sponsoroi Bio Sculpture.

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Kyllä se nyt taitaa viimein olla täällä, syksy nimittäin. Ensin sen tuntee kadun varjoisella puolella ja pian se jo tuoksuu nenässä. Olenko ainoa, jonka mielestä syksyn tulon voi haistaa? Olen valon lapsi ja viluisana ihmisenä rakastan lämpöä, mutta pukeutumisen suhteen lempisesonkini on silti syksy. Kuulkaa siis sääjumalat toiveeni: haaveilen pitkästä ja leudosta syksystä mahdollisimman vähillä satella, kiitos! Nyt kun täydellinen syksy on tilattu, voidaan siirtyä fiilistelemään niitä täydellisiin syyssäihin sopivia pukeutumisinspiksiä. 

 

 

Myönnän, että usein loppukesästä jo vähän haaveilen syksyisemmistä keleistä, kun helteillä pukeutuminen keskittyy pääasiassa bikineihin ja niiden päälle vedettäviin mahdollisimman vilpoisiin mekkoihin. Tänä vuonna tosin sain kesätyyliin vähän uutta intoa ja inspiraatiota, kun löysin todella pitkästä aikaa itsestäni hameihmisen. Hamekauteni jatkunee syksyyn, mutta onpa kivaa, että pitkästä aikaa saa taas pukea läkähtymättä myös pitkät housut jalkaan ja kietoutua tuulenpuuskan tullen lämpöiseen neuleeseen. :)

 

 

Olen pitkin vuotta keräillyt tietokoneellani olevaan kansioon inspiroivia katumuotikuvia Stockholm Street Stylen sivuilta ja ajattelin nyt läväyttää inspistä jakoon teillekin. Tämä sekalainen seurakunta koostuu tyyleistä, joissa on kaikissa jotakin kiinnostavaa ja minua juuri nyt innostavaa. Mitäs te muut odotatte tämän syksyn tyylijutuissa eniten? Entä kolahtiko joku näistä tyyleistä teihinkin? :)

 

Translation: I'm definitely a summer person weatherwise: I love sun and the warmth. But when it comes to style, autumn is closer to my heart. It's the perfect season for getting inspired, so here's some style ispiration for autumn outfits by Stockholm Street Style. 

 

 

Photos: Stockholm Street Style (published with permission)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Lihava, laiha, pitkä, lyhyt, rehevä, lanteikas, siro, poikamainen, ruipelo, muodokas, läski, ylväs, hento, kookas, hintelä, vahva, tanakka, luiseva, pullea, lihaksikas, sopusuhtainen, uhkea, lauta, timmi, löysä, ryhdikäs... Tässä joitakin sanoja, joilla ihmiset (etenkin naiset) kuvailevat itseään ja toisiaan. Osa niistä on melko neutraalisti kuvaavia, osa kohdettaan imartelevia ja osalla ei juuri muuta sävyä olekaan kuin loukkaava.

Olen viime aikoina pohtinut paljon kehoa ja mieltä...  Miten monin eri tavoin samaa ihmisvartaloa voidaankaan kuvailla! Yksi ja sama kroppa voi jonkun sanoissa olla pehmeä, muodokas tai rehevä, kun toinen lyttää sen läskiksi. Usein taidamme itse olla oman kehomme kriittisimpiä tarkastelijoita, mutta olen suoraan sanottuna hiukan kauhuissani myös siitä, miten rumasti muista ihmisistä kuulee nykyään puhuttavan. Tuntuu, ettei mikään kelpaa ja lähes kaikki vartalotyypit saavat dissauksesta osansa. Hoikka ihminen on liian laiha, luiseva, epänaisellinen, muodoton, laihaläski, hintelä tai vain epämääräisesti sairaalloinen. Treenaamisesta innoistuneiden kropat puolestaan tuomitaan miesmäisiksi, lihakset rumiksi ja itse tyypit fanaattisiksi ortoreksikoiksi, joilla ei ole elämässään syvällisempää sisältöä. Missä vaiheessa meininki on muuttunut tällaiseksi? Vai onko se ollut sitä aina, mutten vain ole huomannut?

 

 

Minulle on aina jäänyt vähän hämärän peittoon, millä nuo muiden ulkonäköä kritisoivat tyypit oikein perustelevat kannanottojaan. Ei, kaikesta ei tarvitse pitää ja ulkonäköasioissakin mielipiteitä ja makuja on laidasta laitaan, mutta älä nyt hyvä ihminen töksäyttele ääneen niitä tympeimpiä mielipiteitäsi. Joskus tölväisyt verhotaan näennäiseen huoleen toisen terveydestä, mutta ihan oikeasti, kuvitteletko tosissasi, että epäkohteliaasti muotoiltu anonyymikommentti auttaa edes niitä, joiden kohdalla huoli olisi aidosti aiheellinen? Useimmitenhan tällä kommentoidulla huolestuneisuuden kohteella ei ole minkään valtakunnan hätää, ja jos olisikin, sitä harvemmin pystyy päättelemään pelkistä kuvista. Kateus puolestaan on nettikeskusteluissa nykyään kielletty sana, sillä minkään dissauksen taustalla ei koskaan ole kateutta, mikäli kateuskortin osakseen saamaa tuohtumusta on uskominen. 

 

 

Kaikkein suurin synti internetin aikakaudella tuntuu olevan se, että joku kehtaa olla tyytyväinen itseensä ja omaan kroppaansa. Mitä se muka luulee olevansa? Normaali, terveen positiivinen suhtautuminen omaan kehoon leimataan herkästi itserakkaudeksi ja auta armias, jos julkeat ääneen puhua vartalostasi lempeästi tai myöntää peräti pitäväsi siitä. Minua ilahduttaa, kun ihmiset hyväksyvät itsensä ja löytävät kehoistaan kauniita piirteitä - netissä käytävien keskusteluiden perusteella monia asia ilmeisesti enemmänkin ärsyttää. 

Uskallan veikata, että lähes jokaisella meistä on kropassamme sellaisia piirteitä, joista emme erityisesti pidä - jopa niillä, jotka päällisin puolin vaikuttavat oloonsa melko tyytyväisiltä. Olen itse tehnyt sen tietoisen päätöksen, että yritän tarkastella itseäni lempein silmin ja hyväksyen, keskittyen ennemmin niihin kohtiin, joista pidän kuin sättien niitä, jotka eivät ole mieleeni. Suosittelen samaa myös muille. Yhtälailla olen päättänyt tietoisesti yrittää hyväksyä kehossani myös ne asiat, joista en niin erityisesti pidä. Ja siinä asiassa sanavalinnoilla on valtava merkitys: valitsen kuvailla kehoani kauniisti, jopa niitä ei-niin-mieluisia kohtia. Se ei kaikkina päivinä ole helppoa, mutta mielestäni olen onnistunut pitämään mietteeni myönteisinä melkoisen hyvin.

 

 

Elämme pinnallisessa ja ulkonäkökeskeisessä maailmassa, joten on ihan normaalia miettiä ja murehtia näitä juttuja välillä. Monelta tuntuu kuitenkin unohtuvan oman kropan pieniä epäkohtia vatvoessa se tärkein: mitä kaikkea terve keho mahdollistaa. Voin kävellä, juosta, urheilla, tanssia ja liikkua vapaasti. Jo se on etuoikeus. Elämässä on aika hitsin paljon enemmänkin kuin ne oman kehon kuvitellut puutteet. Ja ihmisessä aika hitsin paljon enemmän kuin se pelkkä keho.

Ja mitä tulee muiden ihmisten vartaloihin, niiden kommentoiminen millään muotoa kriittisin äänensävyin on AINA epäkohteliasta - oli motiivi kommentin taustalla mikä hyvänsä. Joten mitäpä jos puhuttaisiin kauniisti sekä itsestämme että toisistamme, ja voitaisiin sitten keskittyä niihin paljon tärkeämpiin asioihin. :)

PS. Jos aiemmin aiheesta kirjoittelemani jutut kiinnostavat, niin vartalojuttuja on ruodittu aiemmin ainakin TÄÄLLÄ, TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Kokosin aiemmin kesällä aikamoisen tietopaketin siitä, kuinka tärkeää on suojata ihoa auringon UV-säteilyltä. Koska ihan lähipiiriini kuuluu useita ihmisiä, joilta on löydetty ihosta melanoomaa (ja kaikki heistä nuoria, alle kolmekymppisiä), koen ettei tätä asiaa voi painottaa liikaa. Bongasin tänään ihan mielettömän videon, jolla havainnollistetaan aurinkosuojan konkreettinen vaikutus aivan uudella tavalla. Bonusta vielä siitä, että video on visuaalisesti todella kaunis ja taustalla soiva biisikin ihastuttava. :)

 

Translation: If you're still wondering whether you really have to protect your skin from the sun, check out this beautiful video and it will give you the answer.

 

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Pages