Ladataan...
Pupulandia

 

Elämäni hienoimpien keikkojen joukkoon lukeutuvat ainakin SOHNin viimesyksyinen veto Korjaamolla Helsingissä, Sigur Rósin ja Jonathan Wilsonin keikat Roskildessa, Bat for Lashesin show toissa vuoden Flow-festareilla ja Ólafur Arnaldsin pakahduttavan upea konsertti toissa syksynä Savoyssa. Onhan näitä, kun ryhtyy oikein miettimään. :) Koskettavin oli silti ylivoimaisesti viimeksi mainittu - konserttisalissa taisi kyynelehtiä yleisöstä varmaan kolmasosa. Konserttielämyksen tunnelma tiivistyi täydellisesti näkyyn, kun valojen taas sytyttyä parikymppinen poika kuivasi silmiään t-paitansa helmoihin. :') <3

Jos koskaan missään saatte tilaisuuden päästä katsomaan Ólafur Arnaldsia livenä, niin menkää. Vaikka koskettaa tämä ihan näin kotonakin kuunneltuna.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Kävin viime viikonloppuna parin hyvän ystäväni kanssa brunssilla ravintola Ondassa Kallion suunnalla - tai ruokala-galleriassa, kuten ravintola itse itseään nimittää. Lämmin suositus Ondan brunssille: hyvää perulaista (!) ruokaa, rento tunnelma ja seinillä taidetta. Siinähän on jo monta asiaa kohdallaan! Pöytä kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen, sillä Ondan brunssi on tällä hetkellä supersuosittu ja paikka täyteen buukattu viikonloppua kohden. Onda siis ansaitsee mainintansa ja suosituksensa, mutta tässä kirjoituksessa ei itse asiassa ole tarkoitus puhua ravintolasta tai ruoasta, vaan ihan muista jutuista...

Helsinki on jännä kaupunki - Suomessa se on suurin kaikista, mutta maailman mittakaavassa ihan pikkuruinen. Monesti olen itsekin ajatellut, että kovin pienihän tämä kotikaupunkini on, mutta silti se on riittävän suuri, etten voi sanoa tuntevani sitä läpikotaisin. Mutta ei tämä juttu varsinaisesti kerro Helsingistäkään, vaikka myös sellainen juttu pitäisi vielä kirjoittaa, oodi tälle kaupungille. Sen sijaan haluan kertoa, miten tuo brunssihetkeni Helsingin Kalliossa sai minut miettimään ihmisiä ja mahdollisuuksia.

 

 

Käyn aika harvoin Kallion suunnalla, koska minulla ei vain ole sinne mitään asiaa. Suurin osa ystävistäni asuu tällä puolen kaupunkia eikä Kallio muutenkaan satu päivittäisten reittieni varrelle. Viime lauantaina siellä Ondassa istuessani katselin haltioituneena ihmisiä. Ravintola oli viimeistä paikkaa myöten täynnä, enkä ollut koskaan nähnyt ainoatakaan niistä kasvoista aiemmin kahta brunssiseuralaistani lukuunottamatta. Tuntemattomien ihmisten läsnäolo ei aiheuttanut ahdistusta, vaan jostain syystä minut valtasi tunne siitä, että kaikki on mahdollista.

Kymmenien aivan uppo-outojen ihmisen ympäröimänä tunsin yhtäkkiä kaikkien niiden vielä syntymättömien tarinoiden kirjon, joka ihmisten välisissä kohtaamisissa kuplii. Mitä mahdollisuuksia täysin tuntemattomissa ihmisissä piileekään! Ehkä kohtaan jonkun heistä jonakin päivänä vielä uudelleen aivan toisenlaisissa merkeissä, hetkessä joka pakottaa meidät näkemään toisemme. Samaan aikaan mietin, että tuskin muistaisin edes kasvoja, jos niin kävisi. Se ei kuitenkaan ollut ajatuksessa olennaista. Olennaista oli vain se, että tämäkin oli vain pieni raapaisu siitä määrästä tuntemattomia ihmisiä, jotka tämän kaupungin katuja tallaavat.

 

 

Kaikessa pikkuriikkisyydessäänkin Helsinki on kaupunki, joka on päivittäin täynnä uusia kasvoja. Ihmisiä, joita en ole koskaan vielä kohdannut ja joita en välttämättä kohtaa koskaan enää uudelleen. Pienissä kaupungeissa kasvaneelle tuo tunne on vapauttava ja jotenkin lohdullinen. Että tässä kaupungissa on ihan mieletön määrä ihmisiä vielä minulle (ja sinullekin) löydettäviksi. Tuhansittain tarinoita, jotka eivät vielä ole alkaneet.

Arjessa sitä ajautuu helposti tutuille urille, kulkee joka päivä tiettyä reittiä ja käy aina samassa kaupassa ostoksilla. Ja samalla tulee törmänneeksi samoihin kasvoihin, jotka hetkellisesti tuntuvat melkein tutuilta, vaikka eivät todellisuudessa sitä olekaan. Samojen ihmisten ja tuttujen katujen keskellä saattaa syntyä ajatus, että tunnen tämän kaupungin jo. Joskus saattaa jopa tuntua siltä, ettei tämä kaupunki voi tarjota minulle enää mitään uutta. Silloin kehotan astumaan sivuun tutuilta reiteiltä, eksymään omaan kotikaupunkiin ja avaamaan silmät. Näkemään kaikki ne vielä syntymättömät tarinat, joiden läsnäolon minä tunsin siellä ravintolan pöydässä, sillä kenessä tahansa voi piillä mahdollisuus johonkin ihan uuteen.

 

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Meikäläisellä on mielenkiintoinen hiusvuosi takana. Tukka tuntuu sen kun vain lyhenevän ja vaalenevan kerta kerralta! Kävin tänään taas siistimässä kutrejani luottokampaajani Mikon hellässä huomassa ja nyt kävi niin, että tukka lyheni ja vaaleni entisestään. Jaiks! Tykkään uudesta lookista hurjasti, mutta peilikuva vaatii vielä hiukan totuttelua. Näin vaaleat hiukset minulla ei ole tainnut olla sitten lapsuusvuosien. :D Tai lyhyet... 

Näytin Mikolle Pinterestiin keräilemiäni polkkainspiskuvia ja annoin sen jälkeen herralle aika vapaat kädet tukan suhteen. Ja niinpä hiuksia saksittiin tällä kertaa vielä vähän lyhyemmiksi ja malli on siinä mielessä nyt erilainen kuin aiemmin, että nyt hiuksia on leikattu tuolta takaa aivan aavistuksen verran lyhyempään mittaan kuin edestä. Ja väriksi Mikko valitsi näin kevättä ja kesää kohden oikein kunnolla raikasta vaaleaa. Liekö tämä inspiskuva ollut ohjaamassa siihen suuntaan.

 

 

Oma fiilis on, että uusi malli ja sävy ovat ihan älyttömän freessin näköisiä. Tykkään myös tästä tummien kulmien ja vaaleiden hiusten kontrastista. On muuten hassua, miten jo muutamankin sentin lyhennys näkyy aika radikaalisti näin lyhyessä hiusmallissa, koska nyt tukka tuntuu ihan selvästi lyhyemmältä kuin aikaisemmin, kun se jää sentin-pari olkapäiden yläpuolelle. Ja jos sitten jossain vaiheessa kaipaa taas pidempää ja tummempaa, niin äkkiähän se kasvaa ja värikin on helposti vaihdettavissa. :) Mikäs on lukijaraadin tuomio uusista kutreista? Onko joku muu samaa mieltä kanssani siitä, että lyhyemmistä hiuksista tulee heti jotenkin aikuisempi fiilis?

Translation: Hair update: it just keeps getting blonder and shorter, it seems! Thank you Mikko for a great new cut and colour again! :)

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä Maybelline

 

Voihan kääk, kuinka tämän postauksen tekeminen on jännittänyt. Ja julkaiseminen jännittää vieläkin enemmän! :D On nimittäin sen viime viikolla lupailemani videopostauksen aika. Olen itse asiassa tehnytkin videoita joskus sata vuotta sitten (jotkut ehkä muistavat sen legendaarisen otsislettivideon?), mutta sittemmin videopostausten teko on jäänyt osin itsekritiikin takia ja osin teknisen osaamisen puutteessa. Nytpä sain kuitenkin hyvän syyn ja sysäyksen tarttua taas videohommiin vuosien tauon jälkeen, kun minut haastettiin Maybelline-kampanjan tiimoilta kuvaamaan meikkivideo. Koska minulta kysellään paljon ihan perus-arkimeikistäni, toteutin videolle sitten supersimppelin tutorialin kaikkein yksinkertaisimmasta arkimeikistäni. :)

Tähän meikkiin tarvitaan siis vain meikkivoide, peitevoide, aurinkopuuteri, poskipuna, ripsiväri ja huulirasva tai huulikiilto. Jos haluatte lukea enemmän mietteitäni tuosta Maybelline Dream Wonder Nude -meikkivoiteesta, niin niitä löytyy aiemmin tekemästäni postauksesta. Nyt noin viikon käytön jälkeen olen kyllä hämmästyttävästi tottunut jo meikkivoiteen levittämiseen sormin - se todellakin on tuo miellyttävä koostumus, joka tekee jopa paljain käsin levittämisestä mukavaa puuhaa.

 

 

Myös sellainen mielenkiintoinen askel on tässä viikon aikana tapahtunut, että olen uuden meikkivoiteen myötä jättänyt puuterin oikeastaan tyystin käytöstä. Tämä meikkivoide jättää sen verran mattaisen lopputuloksen, etten tunne oikein edes tarvitsevani puuteria.  Ja kylläpä onkin kauniin kuulas lopputulos - parhaimmillaan yleensä tunti-pari meikkaamisen jälkeen. Arkimenoissa tupsautan yleensä irtopuuteria hitusen T-alueelle kevyesti siveltimellä, jos tiedossa on pitkä päivä, mutta nyt sekin on jäänyt monena päivänä pois.

Ja onpa yhteistyön tiimoilta luvassa pieni kisakin. :) Viisi onnekasta voittaa Maybelline New York Dream -tuotepaketin (arvo noin 51 €), joka sisältää seuraavat tuotteet: Dream Wonder Nude -meikkivoide (2 sävyä: 010 Ivoire and 022 Natural Beige), Dream Lumi Touch -peitevoide, sävy 02 Nude, Dream Sun Bronze Powder -aurinkopuuteri, sävy 01. Osallistu kisaan näin: kerro postauksen kommenteissa mitä ominaisuuksia pidät tärkeinä meikkivoidetta valitessasi? Kerro miten itse loihdit täydellisen mutta silti luonnollisen näköisen ihon ja olet mukana tuotepakettien arvonnassa. Osallistumisaikaa kilpailussa on ma 2.3.2015 asti ja muistathan jättää kommenttisi yhteyteen toimivan sähköpostiosoitteen.

 

PS. Propsit vloggaajia kohtaan nousivat kyllä taivaisiin tätä videota ähertäessäni. En edes kehtaa kertoa, miten monta työtuntia kului tuon neliminuuttisen räpellyksen tekemiseen, mutta ehkä taidot tässä matkan varrella karttuvat, kunhan pääsen harjoittelemaan. Etenkin omaa ääntä on aina niin kummallista kuulla nauhalta - siihen ei varmaan koskaan totu täysin. Nyt jo paljon viisaampana tekisin varmasti monta juttua videolle ihan toisin, mutta kyllä tämä ensikertalaisen tuotokseksi on ihan yllättävän onnistunut tekele, vaikka itse sanonkin. Antakaa paljon kannustavaa palautetta, niin ehkä rohkaistun tekemään videoita myös uudelleen! :D Joka tapauksessa olisi kiva kuulla kommenttejanne videosta ja videopostauksista yleensä!

 

 

Photos & Video: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

 

Olen pari kertaa viimeisten kuukausien aikana saanut kuulla kommentteja, että "Mikäs rokkitypy sinusta on kuoriutunut?", kun olen saapunut paikalle kokomustassa tai muuten tummanpuhuvassa lookissa. No ei ehkä rokkitypy, mutta jotenkin olen viime aikoina ollut enemmän sinut kokomustan kanssa kuin ehkä koskaan ennen. Se on niin helppo. Ja toimii aina.

Kokomustan ohella pukeudun kyllä säännöllisesti pastelleihin ja kirkkaisiin väreihin. Minulle isompi muutos onkin ollut juuri se, että osaan olla mustassa, jonka moni muu puolestaan kokee suoranaiseksi turvavärikseen. Olen ehkä arkaillut mustaa siksi, että joku joskus tokaisi minulle, ettei minun näin vaaleaihoisena pitäisi käyttää sitä ollenkaan, mutta viime viikolla Instagramissa joku ihana kommentoija tuumaili aivan toisin päin, että hän taas on aina ajatellut mustan luovan kauniin kontrastin vaaleille piirteille. Mikä ihana ajatus!

 

 

Tämän päivän aurinkoisessa säässä nappasimme Vesan kanssa asukuvat vaihteeksi mustavalkoisina. Kun asu oli kokomusta, niin mihinkäs niitä värejä olisi kuvissakaan tarvittu. ;) Yllättäen vaatteiden tekstuurit piirtyvät mustavalkoisissa kuvissa esiin aivan uudella tavalla. Myös valojen ja varjojen leikki näkyy mustavalkokuvassa aivan eri tavoin. Pitäisi ehdottomasti kuvata enemmän mustavalkokuvaa. Taisin saada tämänpäiväisestä pienen inspiraation kipinän...

Tällä kertaa mustanpuhuva lookini koostui nahkahameesta ja pienillä tekstuurikikkailuilla terästetystä collegepuserosta. Simppeliin asuun kiinnostavuutta tuovat juuri nuo erilaiset pintamateriaalit ja -käsittelyt sekä asusteet: kaulassa killuva kullanhohtoinen hapsuketju, peilipintaiset aurinkolasit sekä seeprakengät. Odotin vähän jännityksellä yleisön reaktiota noihin seeproihini, mutta taisitte ihastua niihin yhtä kovasti kuin minäkin. :) Hyvä niin, koska näitä saatte takuuvarmasti nähdä vielä jatkossakin!

Kuvista kiitos Vesalle! <3

 

Translation: It was a black & white day today - both outfit- and weatherwise. I've only recently started to feel comfortable about wearing all black. For a long time I felt like I shouldn't dress in black because of my pale features. Someone gave me a lovely new perspective on Instagram some time ago by saying that she had always thought black gives a wonderful contrast to the fair skin. And so I decided to change my perspective too! And here I am, wearing black again. :)

 

Paita // shirt Object*, nahkahame // leather skirt Object, nilkkurit // boots Tibi, kaulakoru // necklace Lindex*, aurinkolasit // sunglasses & Other Stories

* saatu blogin kautta / gifted

 

 

 

Photos: Vesa Silver

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Ystäväni Vesa vilautti minulle jokin aika sitten vähän salaa ennakkoon Katri Niskasen ensi syksyn tulevaa mallistoa, jonka kuvauksia hän oli ollut stailaamassa. Olen aina tykännyt Katrin naisellisesta suunnittelutyylistä, mutta en ole ehkä kokenut sitä ihan omaksi jutukseni. Nyt muuttui se käsitys, sillä ensi syksyn mallisto näyttää siltä, että voisin pukea vaatteista ylleni melkein jokaisen. Myönnän noita kuvia katsellessani hetken ajatelleeni, että olisipa jo syksy. Se on kuulkaa aikamoinen miete, että olisi tyynen rauhallisesti valmis hyppäämään talvesta syksyyn. :D

Alice in Modernland -mallistossa nähdään Katri Niskasesta minusta vähän uudenlainen puoli. Suunnittelijalle aiemmissa mallistoissa tyypillisiä drapeerauksia ei ensi syksynä nähdä juuri lainkaan - sen sijaan mallisto on varsin selkeälinjainen. Muutamista kuvista voisi luulla ihastelevansa Filippa K:ta tai Samujia pienellä twistillä. Myös värimaailma on kaunis: kalpeaa pinkkiä, kinuskinruskeaa, viininpunaista, metallinhohtoista tummaa sinistä sekä välähdys kultaa ja hopeaa. Materiaaleissa nähdään upeita erilaisia tekstuureja pehmeästä pörröstä läpikuultavaan kimalteeseen ja sileästä satiinista glitterinhohtoiseen metalliin. Hauskana yksityiskohtana silmään pomppasivat nuo trumpettimaiset helmat ja lahkeet.

 

 

Näissä kuvissa näkyy vain pieni vilahdus kokonaisuudesta, mutta siis aivan mieletön mallisto. Mahtavaa Katri! Kehut on Katrin lisäksi annettava myös mallistokuvien taustatiimille, joka vilisee ihania tuttuja tyyppejä. Hienoa työtä! :) Mitäs muut tykkäätte? Ihastuitteko yhtä kovasti kuin minä?

 

Translation: A little sneak peek to the stunning Katri/n AW15 collection that just blew my mind a while back, when I saw the pictures for the first time. I could (and would) probably wear almost every piece of the collection and totally fell in love with it. I even found myself wishing that it was autumn already. Now THAT is a strange thought, to jump straight from winter to autumn. Maybe I still prefer spring and summer in between. ;) But I'll be impatiently waiting for this collection to hit the stores. Congrats Katri for a beautiful collection and the whole crew for amazing pictures!

 

 

Designer: Katri Niskanen

Photography: Mikko Puttonen 
Makeup & hair: Ilkka Ruotsalainen 
Styling: Vesa Silver 
Model: Mathilda/Paparazzi 

Share
Ladataan...

Pages