Ladataan...
Pupulandia

 

Olen saanut polkkatukan leikattuani tosi paljon kyselyitä siitä, miten laitan hiuksiani, miten saan niihin tuuheutta ja millaisia tuotteita käytän hiusten muotoiluun. Tätä juttua on toivottu pitkään ja hartaasti, ja nyt toiveisiin on vastattu! :)

Lähdetään liikkeelle parista perusjutusta... Oma hiustyyppini on luonnontilassa sellainen lasimaisen liukas, päätä myöten valuva luiru, joka ei meinaa pysyä edes poninhännällä ilman jonkinlaista muotoilutuotetta. On pari juttua ihan niiden muotoilutuotteiden lisäksikin, joilla hiuksiin saa rakennetta ja käsiteltävyyttä, ja niiden kautta myös sitten sitä volyymia.

Omassa tapauksessani hiusten leikkauttaminen lyhyemmiksi toi heti tukkaan tunteen runsaudesta. Polkkamittaiseen malliin saa pelkästään pöyhimällä helposti ilmavuutta ja hiukset myös pysyvät paremmin koholla, siinä missä pitkät hiukset valuvat raskaina ja lässähtävät nopeasti - ainakin jos hiustyyppi on yhtään samanlainen kuin minulla. Myös erilaisilla kerrostavilla leikkauksilla voi tehdä hiuksista kevyemmät. 

 

 

Joku sanoi, että älä pliis tarjoa ratkaisuksi hiusten vaalentamista, mutta on pakko sanoa, että vaalentamisella toden totta on ollut iso merkitys hiusten käsiteltävyyden kannalta. Kampaajat ovat toistamiseen todenneet minulle vuosien varrella, että sellainen oikein liukas tukka on vähän kuin liian hyväkuntoinen. Tällöin auttaa, että hiuksen pintaa "huononnetaan" hiukan värjäyksellä. Tummat hiusvärit yleensä sulkevat hiussuomuja ja vaalennus avaa niitä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että vaalennetusta hiuksesta tulee vähän kuivempi, kitkaisempi ja karheampi. Minun tapauksessani: pelkästään hyvä asia. Vaalennuksen voi toteuttaa lukuisina ohuen ohuina raitoina kuten minulla, jolloin tyvikasvu ei tule niin rajuna vastaan.

Nykyinen hiustilanteeni on siis oikeastaan kolmen asian yhteissumma: lyhyempi polkkamalli, reilusti vaalennettu väri ja oikeat muotoilutuotteet. Leikkaus ja värjäys muodostavat otolliset lähtökohdat tukan pöyhentämiselle, mutta ilman oikeita tuotteita se olisi edelleen se sama surullinen luiru kuin ennenkin. No nyt sitten niitä tuotteita (kuvauksen mukaisessa järjestyksessä tukkaan laitettuna) sekä laitteita. :) 

 

 

1) Pohjatuote märkään tukkaan: muotovaahto, muotoilusuihke, tms.

Olen omakohtaisesti todennut, että tukan muotoilu ja tuuhennus alkaa jo märkänä. Useimmiten lässähtävän tukan ongelma piilee juuri tässä: pohjatuote puuttuu. Käytän itse tällä hetkellä lämpösuojan sisältävää muotoilusuihketta, jota suihkin kosteaan/märkään tukkaan reilusti. Olen viime aikoina myös lisännyt suihkeen lisäksi märkiin kutreihin hiukan jotakin pitkille hiuksille tarkoitettua muotoilugeeliä. Muotovaahtokin käy. Mitään ultimaattista lempparituotetta en ole tähän tarkoitukseen vielä löytänyt, mutta tähän mennessä kokeilemistani tuotteista melkein kaikki ovat jollain tasolla ajaneet asiansa. Olennaisinta on, että laitat tukkaan jotakin.

 

2) Föönaus

Toinen tuuheuden kannalta olennainen seikka tässä vaiheessa on, että käytät hiustenkuivaajaa. Vaikka laittaisin tukkaani kilon muotoilutuotteita, tällä hiustyypillä ne kuivuvat päätä myöten meneväksi liiskaksi, jos annan niiden kuivua itsekseen. Pää alaspäin ja ilmavasti föönaten hiusten kerroksiin saa volyymia ja muotoilutuotteen parhaat ominaisuudet pääsevät oikeuksiinsa. Tiedän, että jotkut välttelevät fööniä, mutta kuivata hiukset vaikkapa viileämmällä puhallusteholla ja käytä lämpösuojaa, jos hiusten altistaminen kuumalle ilmalle jännittää. Fakta vain on, että ilman hiustenkuivainta tämän tyyppiseen hiukseen on todella vaikea saada puhtia. Jos jaksat panostaa föönaamiseen piirun verran enemmän, käytä harjaa apuna - sillä saa hiuksia väänneltyä paremmin haluamaansa suuntaan jo kuivatusvaiheessa.

 

3) Kuivashampoo

Kuivashampoo mielletään usein vain freesausta kaipaavien hiusten tuotteeksi, mutta se on erinomainen myös muotoilutuotteena - etenkin, jos tukkaan kaipaa tuuheutta. Teenkin itse niin, että suihkautan ensimmäisen satsin kuivashampoota hiuksiin jo silloin, kun hiukset ovat ihan puhtaat. Tässä kikassa on kaksi hyötyä: kuivashampoo antaa hiuksille välittömästi tekstuuria ja tuuheutta, mutta pitää myös hiukset pidempään raikkaan ja puhtaan tuntuisina, kun sitä suihkauttaa sekaan heti pesun jälkeen. Kuivashampoo on nykyään yksi muotoilutuote-arsenaalini avaintuotteista, jota ilman en lähde minnekään.

Ylipäänsä pesuvälien harventaminen auttaa tuuhean tukan havittelijaa. Kuten hiusguruni Mikko Vainion viisaus kuuluu: paskaisena parempi. :D Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hiukset usein näyttävät ja tuntuvat paremmilta sekä ovat helpommin muotoiltavissa, kun ne eivät ole aivan puhtaat. Pesen nykyään hiukseni shampoolla ja hoitoaineella ehkä 2-3 kertaa viikossa ja ainakin tuuheuden näkökulmasta tukka on parhaimmillaan toisena ja kolmantena päivänä pesun jälkeen, kunhan muistaa käyttää kuivashampoota päivittäin. 

Olen myös huomannut, että polkkamitta toimii minulla paremmin hiukan likaisena kuin pitkä tukka - pitkästä tuli aina likaisena helposti sellainen takkuinen lähmä, mutta graafisempi ja lyhyempi polkka asettuu likaisenakin nätimmin. Olen myös huomannut, että pelkällä vesipesulla ja föönaamisella saa likaiseenkin tukkaan muotoa ja ryhtiä, varsinkin jos sen käsittelee pesun jälkeen kevyesti samalla tavoin kuin puhtaan.

 

4) Suolasuihke

Suolasuihketta en käytä hiuksiin aina, mutta se antaa merituulen lailla kutreihin vähän karheutta ja rakennetta, jos tukka vielä pohjatuotteen ja kuivashampoon jälkeen tuntuu liian liukkaalta tai vetelältä. Muutama painallus ympäri kuontaloa riittää ja sitten hiuksia vain vähän puristellaan ja pöyhitään. Suolasuihkeissa on isoja eroja - siinä missä yksi tuote tuntuu kuin kevyeltä merituulen henkäykseltä hiuksissa, toinen saattaa jättää tunteen, kuin tukkaa olisi lilluteltu tuntitolkulla merivedessä. Lienee makuasia, millaista tehoa ja fiilistä tuotteeltaan kaipaa, mutta itse kallistun enemmän tuonne keskivaiheille ja siitä kevyempään suuntaan, jotta hiukset eivät jää likaisen ja takkuisen tuntuisiksi.

 

5) Joustava hiuskiinne

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, suihkaisen tukkaan hiuskiinnettä. Voisi ajatella, ettei sillä juuri ole merkitystä, millaista hiuslakkaa tukkaan tuuttaa, mutta yhtenä kullanarvoisena neuvona antaisin, että käytä sellaista lakkaa, jonka yhteydessä mainitaan sana "joustava". Hiuskiinteitä on pääpiirteittäin kahdenlaisia: sellaisia pitäviä, jotka kovettavat hiuksen pinnan ja toimivat mahtavasti esimerkiksi kampauksissa sekä joustavampia, jotka jättävät hiukset pehmeämmän tuntuisiksi ja näyttävät (sekä tuntuvat) hyvältä auki olevissa hiuksissa. Molemmissa tyypeissä on olemassa erilaisia vahvuuksia pidossa eli hiuslakan tyyppi ei vielä kerro sen vahvuudesta mitään. Ihan kevyimmällä pidolla varustetusta lakasta ei välttämättä ole luirutukan hallinnassa juuri hyötyä, mutta joustava ja pidoltaan keskivahva hiuskiinne voi tehdä lopputulokselle ihmeitä.

 

Suunnitteilla on vielä toinen osa, jossa olisi tarkoitus sitten esitellä muutamia konkreettisempia tuotesuosituksia omista lemppareistani erikseen. :) Toivottavasti näistä vinkeistä oli jollekulle iloa ja apua. 

 

 

Photos: Vesa Silver & Jenni Rotonen

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

En ole koskaan oikein ollut reissukuvaajana (tai ylipäänsä matkailijana) sellainen, että minua kiinnostaisivat perinteiset nähtävyydet ja maisemat. Kiinnitän kameran linssin läpi huomiota outoihin tai hassuihin pikku-yksityiskohtiin, enkä välttämättä edes tule tietoisesti katsoneeksi tai ajatelleeksi suurempia kokonaisuuksia.

Saatan reissun jälkeen selata ottamiani valokuvia ja todeta, että olen kuvannut jotain kiviä, varjoja ja heijastuksia ottamatta lopulta yhtään kuvaa siitä itse paikasta, missä olen ollut. Oh well, kokonaiskuvat säilyvät muistoina päässäkin - nuo pienet ohikiitävät hetket, valot ja varjot ovat puolestaan niitä, joita ilman valokuvaa ei välttämättä enää vuoden, kuukauden tai edes päivän päästä muistaisi. Ehkä siis juuri ne ovat tärkeitä.

Näihin tunnelmiin: Milanoa, olkaapa hyvät. :)

 

Translation: As a travel photographer I tend to pay attention to minor details and passing moments, and I am not that interested in the traditional sightseeing or landscapes. After the trip I often notice I haven't taken any pictures of the actual place I visited but instead my memory card is filled with photos of sticks and stones, all kinds of lights, shadows and reflections. Oh well, the big picture lasts in memories but those exact passing moments, light and shadows are the ones that I might not remember a while later. So maybe they are the ones that are important. So here is my Milan. :)

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Noniin, tänään olisi luvassa Milanon katumuotipostausten viimeinen osa, jossa esitellään miehistä komeutta ja tyyliä. Miesten muotiviikolla tyylikkäitä herrasmiehiä pyöri ympärillä ihmetykseksi asti ja tyylien kirjoa riitti laidasta laitaan. Italialaiset tuntuvat todella tuntevan puvut ja klassista pukumiesstailia näkyikin katukuvassa paljon. 

Italialaisen pukumiehen tyylissä avainjuttu on pilkulleen täydellisesti istuva puku - toki miesten muotiviikon aikaan kaduilla harppoi varmaankin keskimääräistä paremmin puvutkin tuntevaa kansaa. Kiinnostavaa oli myös, että italialaismies uskaltaa yhdistää pukutyyliinsä vähän rohkeammin värejä ja kuoseja, joita näkyi sekä puvuissa itsessään, että niihin yhdistetyissä kauluspaidoissa, taskuliinoissa ja muissa asusteissa. Bongasin myös muotiviikon iltatilaisuuksista muutamia yksittäisiä todella hauskoja pukuja, esimerkiksi kukkakuosissa. Sellaisesta tuskin ihan keskiverto italialaismieskään innostuu.

Toki muotiviikon tiimellyksessä tuli vastaan pukumiesten ohella kaikenlaista erikoisempaakin pukeutujaa. Ja kuviin taisi tulla edustusta nimenomaan näistä hieman persoonallisemmista tyyliniekoista. Olkaapa siis hyvät, miehistä tyyliä viikon takaa Milanosta! :)

Translation: Men's street style from Milan Fashion Week.

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Pori Jazz lähestyy ja on tullut aika julkistaa lippukisan voittajat. Koska jaoitte kisavastauksissanne niin ihanan nostalgisia, hykerryttäviä ja liikuttaviakin festarimuistoja, keräsin niistä parhaimmistoa ihan tähän erilliseen postaukseensa vielä esille. Kiitos, niitä oli todella mukava lukea! :) Kerrotaan kuitenkin ensin kisan voittajat ja jaetaan sitten niitä unohtumattomimpia festarimuistoja.

Tällä kertaa onnettaren lemmikkejä olivat seuraavat kommentoijat:

Pax:

Nuorempana kävi niin, että ystäväni kesätyön majoituspaikka oli keskellä festarialuetta. Marssimme siis porteista sisään eväinemme ennen kuin festarit ehtivät alkaa emmekä tainneet kolmeen päivään poistua alueelta. Mökin ikkunasta kuuli kaikki päälavan bändit, aika montaa tuli oltua katsomassakin. Se oli jo vähän sellaista luksusfestarointia. Pori Jazzin kattaus yllätti itsenikin, olisi hauska käydä tutustumassa!

 

Mepe:

En ole ollut erityisen ahkera koluamaan festareita, mutta mieleeni tuli muisto juurikin Pori Jazzeilta vuodelta 2003. Pääsin siskoni kanssa eturiviin seuraamaan Jamiroquain keikkaa, ja kokemus oli mieleenpainuva meille varhaisteineille. Muistona on n. 30 valokuvaa Jamiroquaista valkoisessa verkka-asussa ja sulkapäähineessä... Olen menossa tänäkin vuonna jazzeille, joten lippupaketti olisi tosi kiva voittaa! :)

 

Käykäähän tsekkaamassa sähköpostinne pikimmiten! Ja sitten niitä hauskoja, koskettavia ja unohtumattomia festaritarinoita, jotka herättivät allekirjoittaneessa sekä hymyjä, naurunpyrskähdyksiä että liikutustakin.

 

 

Olin vastaamassa eräiden pienten festareiden tiedotuksesta. Ne alkoivat torstaina ja siinä ekan päivän iltana lojuin väsyneenä VIP-kahvilassa, juttelin kaverille et ois kiva jos täältä voisi vuokrata poikaystävän, kävis halailemassa ja pussailemassa sitä aina kun ehtis ja sitten festareiden päätyttyä vois sanoa et heippa, oli kivaa. 

Luulin ensin, ettei kaveri kuullut, mut hetken päästä hän käänsi päätään ja sanoi "Juha tässä toisella puolella lupas alkaa sun festaripoikaystäväksi". Mykistyin hetkeksi mut sit heitettiin läpällä meidän festariparisuhteen säännöt kehiin. Loppufestarit menivät hymyillessä ja flirttailessa, mutta myöhemmin eräässä keikalla toisiimme törmätessä siitä syntyi ihan oikea suhde :) 

kao kao

 

Mieleenpainuvin kokemus festareilta on Ruisrockista vuodelta 2005. Tulimme loistavan bändikattauksen jälkeen yöllä leirintä-alueelle Ruissaloon. Kauhuksemme huomasimme, että teltastamme sojottavat vieraat karvaiset miehen jalat. Mies söi puolialasti teltassa eväitämme, eli ruisleipiä ja viininlehtikääryleitä. Järkytyksen laannuttua mies totesi, että on väärässä teltassa. Hänen oma telttansa oli kolmenkymmenen metrin päässä, se oli täysin samanlainen, siellä oli samanlainen laukku, ja laukussa oli samassa taskussa myöskin ruisleipiä ja viininlehtikääryleitä. No damage done, mies toi korvaukseksi hänen eväänsä ja viiniä. Nykyään minua ei enää saa festivaaleilla leirintä-alueelle, mutta kyllä tuo tapahtuma naurattaa vieläkin :D

rokkikettu

 

Festareilta on paljon hienoja muistoja, mutta yksi parhaimpia lienee Pori Jazzeilta 2011 joihin menin yksin kaverilta saamillani ilmias-lipuilla. Sattumalta löysin kuitenkin tuttuja paikan päältä ja ilta oli mitä mainioin, sateesta huolimatta. Fiilistä kasvatti todennäköisesti oma ylpeys siitä, että "uskalsi" lähteä toiseen kaupunkiin festaroimaan ja tanssimaan yksin :)

abeja

 

Festarimuistot on ihania! Huuruisia ja onnellisia. Suurinta huumaa hipoi Blur Ruisrockissa 1995 tai 1996, oltiin siskon kanssa ekaa kertaa kaksin festareilla ja päädyttiin molemmat vouhkina järkkäreiden noukkimiksi ja pelastuttiin eturivin varmalta tallautumiselta. Shokkiako vaiko rakkautta, mutta siinä lavan ja aidan välissä vettä hörppiessä toljotin Damonia lähempää kuin villeimmissä brittipop-unelmissani ikinä ja olin varma että tämä on elämäni upein hetki. Teeskentelin tietty että tarvitsin vielä toisen, kolmannen ja neljännen lasin vettä. <3

mikihara

 

Oujees!! Kyllä rakkain festarimuisto ajoittuu teini-iälle ja Järvenpään Puistoblueseille. Siellä eräällä keikalla vierelleni sattui poika, jonka kanssa tuntui koko kyseisen keikan ajan säkenöivän jonkinasteista kipinää. Pojalla oli mukanaan järjestelmäkamera, ja mietin kuumeisesti, miten kiinnittäisin pojan huomion. Keikan jälkeen ei auttanut muu kuin juosta perään ja pyytää "josko voisin saada keikkakuvia omaan sähköpostiini" (yeah right :---D). Juteltiin hetki, annoin sähköpostiosoitteeni ja poika hävisi väkijoukkoon.

Seuraavana iltana menin tsekkaamaan sähköpostiin ja siellä odotti pitkä viesti siitä, kuinka kyseinen poika oli etsinyt minua koko loppuillan festarialueelta, hakenut jopa numeropalvelusta numeroni muttei uskaltanut soittaa ja katui sitä nyt kovasti. Juttu kaatui kuitenkin lopulta välimatkaan, mutta silti tässä kohtaamisessa oli jotain todella maagista. :-) Jazzeille suuntaisin ehdottomasti Kool and the Gangia odotellen!

emskiina

 

Ikimuistoisin festarimuisto syntyi, kun olin parikymppisenä tosi cooleissa tekonahkahousuissa helteisessä Provinssirockissa. Koskaan en ole ollut niin hikinen, mutta etukäteen suunniteltua festarilookkia ei käynyt muuttaminen, joten kestin kunnialla:)

Anna123 

 

Oih, festarit ja Pori Jazz! Ikimuistoisin festarimuistoni on samaan aikaan tosi tosi sekä surullinen että kaunis. Kävimme ystäväni kanssa aina yhdessä Tuska-festareilla, vuosia. Pidimme niiiiin hauskaa. Ystäväni menehtyi syöpään ja sanoi hyvästit meille juurikin Tuskan ensimmäisenä aamuna. Taivas oli kirkas ja sininen, koin että hänen lähtönsä ajoittui päivään, jolloin hän tiesi, että kaikki me ystävät olemme samassa paikassa, yhdessä ja muistelemme hänta ja kaikkea kokemaamme. Raskain ja paras festarimuistoni ikinä, en unohda tuota kirkasta päivää koskaan <3

Riia Meikkipää

 

 

Hei, ihan mahtavaa ois päästä Porin jazzeille! En tiedä onko tämä ikimuistoisin festarimuisto, mutta tuli mieleeni tuosta kun kirjoitit ettei niitä kauneusunia oikein teltassa saa nukuttua... Joskus muinoin teinivuosina Himoksen juhannusfestareilla, muistan koko yön kuunnelleeni naapuritelttaporukan lastenlaulujen soimista... Siinä ei paljon nukuttu kun Pelle Hermanni soi koko yön täysillä vieressä :D

Jennyli 

 

Olin nuorena ensimmäista kertaa festareilla kuuntelemassa Zen Cafeta, kun "Todella kaunis" - biisin aikana itseäni paljon vanhempi mies kääntyi joka kertosäkeen aikana ympäri ja lauloi mukana tuijottaen suoraan kohti : "olet todella kaunis, elät vain hetken verran...".
Kyseessä ei todellakaan ollut minkään suuren rakkaustarinan alku, vaan tyypin ele oli todella creepy!
En ole hirveästi festareilla käynyt ja luulen, että jazzien tunnelma olisi enemmän mun mieleen :)

TainaK

 

Paljon on hyviä muistoja ja mahtavia musiikkikokemuksia monilta festareilta mutta yksi ikimuistoisimmista festarimuistoista on kyllä se, kun teltta-alueella (kyseessä oli RMJ, vuosi varmaan 2006) olin jo kömpinyt telttaani nukkumaan ja seuraavaa festaripäivää odottamaan, kun heräsin yöllä teltan ulkopuolelta kuuluvaan mekkalointiin, mikä sinäänsä ei tietysti ollut mitenkään ihmeellinen asia, festarit kun olivat kyseessä, mutta jokin kiinnitti siinä huomioni. Avasin teltan "oven" todetakseni, että viereisen teltan älypäät viettivät railakkaita festarijatkoja muun muassa minun kenkiäni, joista tykkäsin ihan hirveästi, grillaten (olin jättänyt ne teltan ulkopuolelle). Järkytykseni ja raivoni oli suuri, kengät menetetyt. Teon motiivit jäivät lopulta minulle hyvin hämäriksi, ja luulenpa, että yhtä hämäriksi ne jäivät itse tekijöille. Jokin mahtava päähänpisto oli kyseessä. Koko tilanne oli kuitenkin loppujen lopuksi niin absurdi, että jälkeenpäin se on lähinnä naurattanut. Ja sainpahan yhden ikimuistoisen kokemuksen ja kertomuksen kerrottavaksi eteenpäin, joka vielä vuosienkin jälkeen ihmetyttää ja naurattaa, eikä eteen ole tullut toista samanlaista kokemusta.

Carou

 

Minäkään en hirveästi ole festareilla rymynnyt, mutta ikimuistoisin keikka on ehdottomasti vuoden 2005 tai 2006 Pori Jazzeilta, joilla esiintymässä oli lempilaulajani Jamie Cullum. Keikan alussa satoi vettä aivan kaatamalla, samalla reissulla ostamani turkoosi kangaskassi luovutti puolet väristään valkoisiin pellavahousihini mutta fiilis keikan jälkeen oli aivan sanoinkuvailematon. :)

reet_ta

 

Provinssin 30-vuotisjuhlafestarit vuonna 2008. Perjantai 13.6. Ensimmäiset oikeat festarini. Leirintäalueella soi helvetin kovalla Eläkeläisten "Humppaa taikka kuole." Soitin vanhan ystäväni kanssa hänen serkulleen ulkomaille ja kerrottiin kaveriporukan sekoiluista (joku oli löytänyt tatuointeja tarjoavan yhden hengen teltan). Puhelun jälkeen hän kertoi tunteistaan ja minä en saanut sanaa suustani. Päätin vaan suudella. Siitä se sitten lähti. Kierrettiin katsomassa Ting tingsit ja Foo Fightersit käsi kädessä.

Laturi

 

Minun festarihistoriani ei ole vielä kovin pitkä, mutta ehdottomasti suupieliä korviin nostattava muistoni on se, kun 16 kesäisenä oli niin älyttömän tärkeää päästä ensimmäisille festareille ystävän kanssa että isä lähti minua vartavasten kuskaamaan moottoripyörällä täältä aivan eri puolelta Suomea.

Festarit oli oikein mukavat, mutta yhtä mukavaa oli se isä-tytär hetki, kun ajoimme pitkin Suomen teitä isän moottoripyörällä ja pysähdyimme välillä matkan varrella olleisiin kivoihin kahviloihin ja vietimme oman pikku kesäreissumme. Kesä on ihana!

Maijja 

 

Provinssiin ja Ilosaareen liittyvät muistot sisältävät yleensä teltan, sadetta ja jotain liian makeita alkoholijuomia, joten minusta on tullut rentojen kaupunkifestarien suuri ystävä. Ikimuistoisin festarimuisto liittyy parin vuoden takaiseen Flow'hon - tai oikeastaan hetkeen ennen sinne festareille pääsyä. Tarkoitus oli siis poikaystävän kanssa hieman etkoilla kotona ennen Flow'ta ja aloin avata kuohuviinipulloa.. no jostain syystä valmistelin avaamisen vähän huonosti ja seuraavassa hetkessä korkki olikin lentänyt kuin ohjus pysähtyen kulmaluuhuni. Ensin tietysti vähän huoletti, että sokeutuuko tässä ja melkein välittömänä kakkosena itkin sitä, että pääsenkö nyt elämäni ensimmäisille Flow-festareille :D Onni onnettomuudessa ei käynyt pahemmin ja pääsimme festareille normaalisti - jos nyt ei hieman itkuisia silmiä ja orastavaa mustelmaa kulmaluun alla lasketa :)

MP

 

Parasta festarimuistoa tuntuu olevan vaikea valita: olisiko se Provinssirock 2008 ja lempibändin kokeminen livenä ensimmäistä kertaa, vai Sonisphere 2009 joka huipentui 60 000 ihmisen muodostaman perheen yhteislauluun Metallican keikalla? Vai Weekend 2012: eka festariseikkailu kaveriporukalla jolloin juhlittiin Donkeyboyn kanssa hotellilla alueen sulkeuduttua ja kävelymatkat pelasti Star Wars-futismatsit. Tai ehkä sittenkin viime kesän Provinssi kun uskalsin ekaa kertaa lähteä festareille ilman kavereita katsomaan lempiartistejani. Tai kaveriporukalla kaikilla itku herkässä PMMP:n viimeisellä Provinssi-keikalla. Tai kenties Metsäfestivaali, loputon dance-flow ja onnellisuus.

Ja ehkä ensi vuonna vastaan lyhyesti tähän kysymykseen:
Pori Jazz 2015, ekaa kertaa paikalla ja kolme suosikkinaisartistiani samana päivänä ja lauloin koko sydämestäni.

johanna_krista

 

 

 

Share
Ladataan...

Pages