Ladataan...
Pupulandia

 

Ihana sää jatkuu, joten huitelen edelleen tyytyväisenä nilkat paljaina ja kevättä rinnassa. :) Jotenkin aina näin kevään tullen tekee mieli pukea ylle pari vuotta sitten ostamani kukkahousut - niiden kukkaloistossa on jotenkin sitä iloista ja leikkisää fiilistä, joka valtaa mielen auringon pilkistäessä pilvien takaa. Oikein kukaan blogiin kommentoineista ei ole tuntunut syttyvän viime keväänä hankkimalleni pilottitakille, mutta itse tykkään siitä aina vain. Tänään sitten kokeilin kukkahousujen ja pilottitakin yhdistelmää. Ainakin antavat toisilleen kontrastia, jos ei muuta!

 

Pilottitakki Filippa K, villapusero Iro, kukkahousut Zara, kengät & Other Stories, laukku Longchamp, aurinkolasit Ray-Ban (saatu blogin kautta)

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Oi että, mikä ihana sää tänä pääsiäisenä onkaan vallinnut! Olen odottanut talven jälkeen aurinkoa ja näitä vähän lämpimämpiä päiviä malttamattomana ja viimein uskalsin minäkin jättää villakangastakin eteisen naulakkoon, kun lämpömittari on nyt näyttänyt parina päivänä +15 astetta varjossa. Eilen jo hikoilin läkähtyäkseni auringossa, vaikka takki oli jo vaihtunut kevyempään, joten uskaltuduin kokeilemaan vähän keväisempää kokonaisuutta. Ja niinpä jätin rohkeasti kaulaliinan laukkuun auringossa paistattelun ajaksi ja annoin nilkkojen vilkkua ensimmäistä kertaa paljaina sitten viime syksyn. Sain myös piii-iiitkästä aikaa napattua asukuvia, kun sää suosi ja kuvaajakin oli saatavilla. Aika hyvin suoriutui muuten ensikertalaiskuvaaja tehtävästään! ;)

 

 

Ulkoilutin nyt viikonloppuna ensimmäistä kertaa Tiger of Swedeniltä saamaani sample-takkia eli ihastuttavaa, hailakan vaaleanpunaista trenssiä, joka muuten on nähty monen lehden sivuilla viime aikoina. Mahdollisesti juuri tämä minun takkini, sillä nämä sample-kappaleethan ovat juuri niitä, joita lainataan muotikuvauksiin. :) Tai ihan tyylipuhdas trenssihän tämä ei ole, mutta saman henkinen kuitenkin. On myös kiva päästä kokeilemaan tällaista vähän pidempää takkimallia, sehän tuntuu juuri tällä hetkellä olevan kovassa nosteessa. Mitäs te muut tykkäätte näistä vähän pidemmistä kevättakeista?

Mutta onpa siis tosiaan mahtavaa, että nyt se kevät todella on saapunut: linnut laulavat, aurinko paistaa, ensimmäiset krookukset kukkivat ja lämpömittari on vahvasti plussalla. Tykkään!

 

Vaaleanpunainen takki Tiger of Sweden (sample)*, harmaa kashmirneule Vince, farkut Never Denim / BikBok*, aurinkolasit Weekday, laukku Massimo Dutti, herrainkengät Samuji (sample), huulipuna Diego Dalla Palma (sävy 53)

*merkityt saatu blogin kautta

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Ystäväni Krista oli viime viikonloppuna yökyläilemässä luonani ja aamupalalla minua hemmoteltiin nenän eteen kannetuilla ihanilla aamiaispannukakuilla. Kiitos Krista! :) Erityistä näissä pannareissa oli kuitenkin se, että niiden valmistuksessa ei käytetty laisinkaan jauhoja, vaan taikinan pohjana toimivat kananmunat ja banaani. En olisi arvannut, että noista aineksista saisi tehtyä niin "oikean" makuisia ja tuntuisia lettuja. Innostuin herkusta niin paljon, että kokeilin tänään tehdä niitä itsekin ja jopa ensikertalainen onnistui tehtävässä mahtavasti! :) Niinpä ajattelin laittaa hyvän kiertämään ja reseptin jakoon. Suosittelen, ovat todella maukkaita!

 

 

Näihin pannareihin tarvitaan siis vain banaaneja (mahdollisimman kypsiä eli pehmeitä) ja kananmunia sekä ripaus kanelia. Tarkkoja ainemääriä on vaikea antaa, koska pannaritaikinan koostumus riippuu paljon banaanien koosta. Silmämääräisesti ja näppituntumalla on kuitenkin helppo arvioida, milloin taikina on sopivan paksua - sen tulee olla sellaista paksuhkoa ja hiukan jähmeästi valuvaa, niin että sitä pystyy kuitenkin vaivatta kaatamaan astiasta pannulle. Taikinan sekoittamiseen parhaiten soveltuu sauvasekoitin tai blenderi - käsin sekoittamalla koostumuksesta voi olla vaikea saada riittävän tasaista ja kuohkeaa. 

 

 

Paistinpannulle kannattaa kaataa vain aika pieni nokare taikinaa kerrallaan (halkaisijaltaan 7-8 cm) ja hiukan kallistella pannua sitten puolelta toiselle, niin että nokare leviää tasaiseksi letuksi. Totesin itse pannareita paistellessani, että ne on helpompi saada käännettyä ehjänä, kun ovat vähän ohuempia. Kannattaa myös varoa, ettei pannu pääse kuumentumaan liian kuumaksi, koska pannarit kärähtävät pinnasta helposti - jäähdyttele pannua välillä, jos pinnasta näyttää tulevan liian tumma.

 

 

BANAANI-PANNUKAKUT

(taikinasta syntyy noin 12-15 pientä pannukakkua)

 

3 kypsää banaania

2 kananmunaa

1 tl kanelia

(ripaus vaniljasokeria - voi jättää myös pois)

öljyä paistamiseen

 

Sekoita banaanit ja kananmunat sauvasekoittimella tai blenderillä kuohkeaksi taikinaksi. Ohjeen ainemäärät ovat siis vain suuntaa antavia eli tutkaile itse sekoittaessasi taikinaa, milloin koostumus on sopivan paksu. Kun taikina tuntuu sopivalta, sekoita mukaan kanelia sekä halutessasi ripaus vaniljasokeria.

Kuumenna paistinpannu, lorauta siihen pieni tilkka öljyä ja kaada nokare taikinaa pannulle. Paista kullanruskeaksi molemmilta puolilta. 

Tarjoile esimerkiksi tuoreiden marjojen ja vaahterasiirapin kera.

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

En oikein aina ole ollut ihan varma, mitä mieltä olen Lana Del Reystä, mutta ei sitä kyllä käy kieltäminen, että neitokaisella on liuta ihan erinomaisen hyviä pop-kappaleita ansioluettelossaan. :) Korvaa miellytti myös tämä tuorein tulokas West Coast, joka julkaistiin pari päivää sitten kovalla ryminällä. Tummasävyinen biisi onnistui heti ponnahtamaan sosiaalisessa mediassa ahkeraan kiertoon, mutta siltä varalta, että joku teistä ei ole ehtinyt vielä tätä kuulla, niin laittakaahan soimaan!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Perhelehdet ja lapsiin liittyvät aikakauslehdet ovat minulle aivan tuntematon territorio. En ole varmaan koskaan pidellyt edes käsissäni Vauva-lehteä tai KaksPlussaa, eikä välittömään lähipiiriini taida kuulua ketään näitä lehtiä lukevaa (mikä osaltaan ehkä selittää kokemattomuuttani). Kovin monella ystävälläni ei ole ainakaan vielä toistaiseksi lapsia, joten ylipäänsäkin jälkikasvuun liittyvät jutut eivät kauhean läheisesti ole osa elämääni. Siksipä olinkin varsin utelias, kun sain näppeihini uutukaisen Kidd.O-lehden

 

 

Ajattelin, että Kidd.O tuskin on minua varten, mutta olinpa silti vähän kiinnostunut, koska korviini oli kantautunut huhuja, että lehden taustalla on Suomen parhaita valokuvaajia, stylisteja ja toimittajia. Kiinnitin tosin lehteen huomiota jo viime syksynä ilmestyneen ensimmäisen numeron aikoihin, sillä sen visuaalinen ilme teki vaikutuksen ja erottui kaupan lehtihyllyssä edukseen. Uteliaisuuttani lisäsi myös, että lehden tekijäjoukkoon kuuluu tuttaviani. Nyt sitten minuakin joskus puunannut meikkaaja Anu Levy, joka siis nykyään myös Kidd.On päätoimittajana tunnetaan, iski minulle lehden juuri ilmestyneen toisen numeron käteen ja käski tutustumaan. 

 

 

Mikäs siinä, minähän tutustuin! Ja löysin itseni viihtymästä, vaikka en varmaan lapsettomana ole lainkaan lehden kohderyhmää. Tai ehkä se on juuri aidosti hyvän lehden merkki, että sen parissa voi viihtyä kuka tahansa, oli julkaisun aihepiiri mikä hyvänsä. Toisaalta, Kidd.Oa tituleerataan kannessa näin "Uusi suomalainen lifestyle-lehti" - lapsiin ei siinä yhteydessä viitata lainkaan, vaikka toki kansikuva ja nimi siihen suuntaan viittaavatkin. Lause kuitenkin kuvaa lehteä aika osuvasti: nämä sisällöt voivat todella olla kenelle tahansa.

 

 

Ensimmäiseksi on sanottava, että kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Kidd.O on varsin muhkea paketti, melkein kuin kirja. Sisältöä selailtuani päällimmäisenä ajatuksena Kidd.Osta nousee mieleen sen kaunis visuaalinen ilme, josta näkee, että lehteä tehdään lämmöllä ja huumorilla. Ja että aihepiirinä ovat lapset. :) Nautin lehden hauskoista ja kekseliäistä editorial-kuvista enemmän kuin monen aikuisille suunnatun muotilehden sisällöistä. Tulee ihan näin aikuisellekin inspiroitunut olo! :D

 

 

Myös artikkelipuolen tarjonta on yllättävän kiinnostavaa lapsettoman näkökulmasta: on artikkelia tyylikkäistä isoäideistä, äitienpäivälahjavinkkejä, teinien meikkaamisesta konkreettisine (mutta ihanan luonnollisine) meikkivinkkeineen, kiinnostavaa pohdintaa lasten ja nuorten seksuaalisuudesta, herkullisen kuuloisia ruokareseptejä, lukuisia kiinnostavia kolumneja ja paljon muuta. 

 

 

On oikeasti todellinen ilo nähdä, että Kidd.On kaltaisia laatulehtiä putkahtelee markkinoille ja perinteisiä tapoja tehdä printtiä haastetaan. Erityisesti nostan tekijätiimille hattua uskalluksesta lähteä tekemään ihan uutta printtimediaa itsenäisesti aikakaudella, jolla maalaillaan jatkuvasti mielikuvia printtimedian kuolemaasta tai vähintäänkin ahdingosta. Kuolemaan en itse usko, ahdinko varmasti on todellinen - tosin se kertoo minusta enemmän printtimedian murroksesta internetin aikakaudella kuin siitä, että paperilehdet olisivat tyystin katoamassa. Enemmänkin tässä haetaan nyt uusia linjoja ja todennäköisesti tullaan jatkossa tekemään entistä parempaa printtiä siitä yksinkertaisesta syystä, että netin kaltaisen kilpailijan rinnalla on pakko. 

 

 

Luen varmasti Kidd.On kaltaista lehteä analyyttisemmin ja muutenkin vähän eri näkövinkkelistä kuin peruslukija, koska minulla on itselläni kokemusta aikakauslehden perustamisesta ja pyörittämisestä REVS Magazinen ajoilta. Kidd.O on myös itsenäisesti ilman suuren lehtitalon tukea perustettu julkaisu ja tiedän todella, mitä tällaisen jutun aikaansaaminen ja siinä menestyminen vaatii. Ja nostan todella hattua uskalluksesta - ja uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että myös onnistumisesta! Ainakin toivon niin, sillä tässä lehdessä on mielestäni ainesta menestykseksi. :)

 

 

Koska soisin tällaisten mahtavien juttujen menestyvän, niin kehotan teitäkin tutustumaan tai edes vilkaisemaan - oli sitten omia lapsia tai ei. Ainakin minä sain Kidd.Osta irti paljon lapsettomanakin. Mietin alkuun, että voisin antaa oman kappaleeni jollekin lapsellisista ystävistäni sen luettuani, mutta enpä taidakaan malttaa luopua. :) Ehkä ostan heille lahjaksi ihan omat kopiot. Onnea siis Anu ja muut ihan tosi hienosta julkaisusta!

 

 

PS. Tässä yhteydessä on hyvä muistutella myös upeasta REVS Magazinesta, joka ei todellakaan ole kadonnut minnekään. :) Akateemisesta kirjakaupasta sekä verkkokaupasta saa printtiversiota (myös vanhempia numeroita voi ostaa netistä) ja äskettäin REVS julkaisi myös ensimmäisen iPhonelle ja iPadille sopivan digiversionsa. Tästä lisää vielä myöhemmin!

 

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Enpäs malttanut odottaa tämän ystäväni Riikan kotijutun kanssa kauempaa, vaan laitan saman tien ensimmäisen olohuone-esittelyn perään tulemaan tämän toisenkin puoliskon kämpästä. :) Asunnosta sekä sen asukeista löytyy enemmän infoa tuosta aiemmin tänään julkaistusta blogijutusta ja nyt keskitytään enemmän visuaaliseen puoleen. Pääsin siis eilen kuvaamaan ystäväni Riikan ja hänen miehensä kaunista kotia ja nyt esille pääsee asunnon keittiö ja ruokailutila -puolisko. Kämppä on siis käytännössä yhtä isoa huonetta, mutta aiemmassa postauksessa painopisteessä oli olohuone-osasto.

 

 

Kuten jo aiemmassa jutussa mainitsinkin, suurin osa asunnon kalusteista on metsästetty roskalavoilta, kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista, tai saatu perintönä sukulaisilta ja tuttavilta. On kivaa huomata, miten sekalaisistakin elementeistä kootusta sisustuksesta voi tulla niin harmonisen näköinen, kun asialla on osaava ja hyvällä visuaalisella silmällä varustettu sisustusintoilija. :)

 

 

Suuren ja kodikkaan ruokapöydän ympärille on koottu ihastuttava kokoelma kolmenlaisia tuoleja ja muutenkin sisustuksessa on käytetty ennakkoluulottomasti luovuutta: esimerkiksi ruokapöydän ylle laskeutuvna valaisimen kupu on alun perin ollut erikoinen pöytä, josta on sitten vain muokattu lamppu. Oma ehdoton sisustussuosikkini ystäväpariskunnan kotona on silti tuo mahtava Pinokkio-suppilo, joka onkin ripustettu seinälle ihan aitiopaikalle. Aikuisenkaan sisustustyylin ei tarvitse olla tylsää ja huumorintajutonta - ja se näkyy kyllä tässä kodissa! :)

 

Veikeä Kekkilän katoksen mallinen vihervalo on lahja Riikalta miehelleen.

Pitkänenäinen suppilo-Pinokkio löytyi italialaisen Alessin valikoimasta. 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Share
Ladataan...

Pages