Ladataan...
Pupulandia

 

Mietin joskus kaiholla niitä lapsuuden jouluja, jolloin joulutunnelma sykähti sydänalassa kuin itsestään marras-joulukuun tietämillä. Sittemmin joulufiilistä on saanut etsiskellä hanakammin, eikä se ihan samalta varmaan tunnu enää koskaan kuin lapsena. Tänä vuonna on tuntunut siltä, että joulu on tullut jotenkin aivan puskan takaa - en meinaa uskoa vieläkään, että se on jo parin päivän päästä. 

Havahduttuani, että aattoon ei tosiaankaan ole enää kuin muutama päivä, olen yrittänyt vähän lietsoa itseäni joulutunnelmaan Kävin tänään ystäväni kanssa Helsingin tuomiokirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja ja sattuipa niin ihanasti, että matkalla sinne juuri alkoi oikein sankka lumipyry. Valkoista jouluahan tässä juuri aamulla haikailtiin! :) Yhteislaulu herätteli jo jotakin joulufiilistä takaraivossa ja virittelin lisää juhlamieltä kotiin päästyäni paistamalla parit joulutortut. Mutta on minulla yksi vedenpitävä kikka joulutunnelmointiin: Frank Sinatran joululaulut. En tiedä, mikä siinä on, mutta mikään tässä maailmassa ei saa minua yhtä varmasti jouluisalle mielelle kuin Sinatra.

Jos siis joulun tunnelma on kateissa, niin Sinatraa vain soimaan taustalle ja väitän, että takuulla löytyy! :) Spotifyssa taitaa olla useampikin joulualbumi ja Youtubesta löytyy myös melkoinen kattaus jouluista Sinatraa.

 

Translation: If you haven't found the Christmas spirit yet, I have an excellent tip that might help you. Nothing does the trick to me like Frank Sinatra's Christmas songs. I challenge you to try and guarantee it works. :)

 

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

En voi uskoa, että joulu on muutaman päivän päästä ja täällä Helsingissä ovat yhä lämpömittarit vahvasti plussan puolella! Leudon talven kivoja puolia on se, että pukeutumisen lempparikauttani syksyä on saanut jatkaa huomattavasti normaalia pidempään. Tykkään kerrospukeutumisesta ja siitä, että pihalla voi yhä viilettää takki auki, jos ei käy kova viima. Joulufiilis on kuitenkin vähän kadoksissa, kun lunta ei näy mailla eikä halmeilla. Olen kuitenkin vielä toiveikas sen valkoisen joulun suhteen. :)

Kävin eilisen plussakelissä ulkoiluttamassa petroolinväristä pörrötakkiani, joka on tämän syksyn uusia tulokkaita vaatekaapissani. Tein aiemmin syksyllä pientä yhteistyötä ruotsalaismerkki Twist & Tangon kanssa ja sain tuolloin valita muutaman mieluisan mallikappaleen syksyn kokoelmasta itselleni. Tätä ennen ainoat pörrökaverini ovat olleet vuosia sitten ostamani teddykarvatakki ja Pingu, mutta jotenkin tuo Twist & Tangon sinivihreä keinokarvainen takki näytti ihan täydellisen pehmoiselta ja lämpöiseltä tällaisen vilukissan harteita lämmittämään. Ja sitä se kyllä onkin - tosi lämmin!

 

 

Kävin muuten eilen pätkäisemässä taas polkkaa muutaman sentin lyhyemmäksi. Vaikka polkkatukka on ylikasvaessaankin yllättävän kivan näköinen, tässä pituudessa hiusten kasvun huomaa jotenkin hurjan paljon nopeammin kuin pitkissä hiuksissa - melkein tuntuu siltä, että koko ajan saisi olla latvoja siistimässä. Nyt on taas hyvä fiilis, kun kuontalo on skarpin näköinen. Kiitos taas Loisto ja Mikko! :)

 

Translation: Even though I am still yearning for a white Christmas, I kinda like these surprisingly warm winter days. My favourite season clothingwise is autumn so this is almost like getting a really long autumn. :) Yesterday I took out my new furry jacket for the first time. I had a little collaboration with the lovely Swedish brand Twist & Tango some time ago and they let me pick a few favourites from their AW14 collection. I've never really been that much into all kinds of faux fur jackets but for some reason I just couldn't resist this petrol faux fur that looked so warm. Maybe it's that beautiful colour... And it was great to notice that it didn't just look warm, but it actually is really warm!

 

Tekokarvatakki Twist & Tango (sample)*, farkut Never Denim / BikBok (sample)*, kaulahuivi Second Female, nilkkurit Object*, hansikkaat Calvin Klein*, sormus vintage

*-merkityt saatu blogin kautta

 

Photo: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Yhteistyössä: Dyson

Jokos on joulusiivous kotona tehty? Itse en ajatellut tänä vuonna tehdä lainkaan mitään suurta joulusiivousta, koska suuntaan joulunviettoon vanhempieni luo. Joulun alla kaikenlaista hässäkkää ja kiirettä riittää muutenkin, joten siirrän suosiolla suuremman siivousurakan tammikuulle. Olen jo suunnitellut, että silloin pengon koko kämpän kuukauden aikana lattiasta kattoon ja järjestelen kaapit kauttaaltaan uusiksi. Vaikka kaikki olisi alun perin laitettu nätisti järjestykseen, jotenkin komeroilla ja kaapeilla on ajan mittaan tapana "räjähtää" täysin käsiin niin, että lopulta ei enää tee mieli avata ovea lainkaan, kun sieltä ei kuitenkaan löydä mitään. Tämän tilanteen aion siis ottaa haltuun uuden vuoden kunniaksi heti tammikuussa.

Naureskelin juuri pari päivää sitten ystäväni FB-päivitystä, missä hän tuskaili omaa sotkuisuuttaan. Hän kyseli vilpittömästi kavereiltaan vinkkejä, miten muut saavat kotinsa pysymään järjestyksessä. Kommenttikeskustelua lukiessa samaistuin kaverini epäjärjestelmälliseen huushoullaukseen täydellisesti. En varmasti ole sotkuisuudessani pahimmasta päästä mutta en takuuvarmasti myöskään sieltä siisteimmästä. Huvittaa joskus, kun yksi ystävistäni pahoittelee kotinsa sotkua ja todellisuudessa hänellä on pari paitaa jossain tuolin selkänojalla ja tiskialtaassa muutama tiskaamaton kuppi. Eeh, minun tapauksessani tuo olisi tosi siistiä. :D

 

 

Kaikki järjestelmälliset ja siistit ihmiset muistuttavat aina, että siistiä ei oikeastaan tule siivoamalla, vaan siten että tavaroilla on omat paikkansa, joille ne kiltisti laitetaan käytön jälkeen joka kerta. Minusta ei vain taida olla tuohon. Vaikka pyrin aina laittamaan asiat paikoilleen, kiireessä se tuppaa aina vain unohtumaan ja minulla ei oikeastaan edes ole monille tavaroilleni jotain ennalta määrättyä oikeaa paikkaa. Nautin siististä kodista ja tuntuu, että mieli lepää, kun ympäristö on järjestyksessä, mutta lopulta taidan silti arvostaa monia muita asioita enemmän - ainakin niitä tulee priorisoitua ajankäytössä useammin.

Siisteys on varmasti sellainen juttu, jota voi myös opetella, mutta toistaiseksi olen ehkä enemmänkin ollut siivoustyyliltäni sellainen, että tavarat jäävät helposti joksikin aikaa pyörimään ympäri asuntoa, mutta otan sitten aina parin viikon välein sellaisia pieniä järjestelyspurtteja, jolloin laitan hihat heilumaan ja siirrän ne takaisin paikoilleen. Muutaman kerran vuodessa teen sitten perusteellisemman siivousoperaation, jolloin käyn läpi tavaroita tarkemmin ja jynssään kodin oikein urakalla.

 

 

Järjestelmällisyyteni on monessa mielessä ehkä vähän epäloogista. Siinä missä moni ei petaa sänkyään juuri koskaan, se on minulle niitä harvoja juttuja, jotka suoritan tunnollisesti joka ikinen päivä. En lähde kotoa kuin äärimmäisessä hädässä ja kiireessä sijaamatta vuodetta. Joskus laitan päiväpeiton ja tyynyt paikoilleen, vaikka tiedän, että olisin menossa nukkumaan jo parin tunnin päästä. Sänky vain tuntuu erilaiselta, kun se on välissä ollut pedattuna. :) Sen sijaan minulla on suunnattomia vaikeuksia saada roskapussi vietyä ulos asti. Olemmekin tehneet poikakaverin kanssa diilin, että hän huolehtii roskapusseista ja minä sängyn petaamisesta - sopii minulle. :)

Varsinaisista siivoushommista lemppareitani on vessan peseminen (älkää kysykö miksi) ja tiskaaminenkaan ei ole minulle paha nakki - tykkään tosin mieluiten tiskata aina vähän isomman määrän astioita kerrallaan enkä joka aterian jälkeen olla pesemässä yksittäisiä haarukoita ja lautasia. Myös pölyjen pyyhkiminen on ihan jees, mutta jostain syystä en ole koskaan perustanut imuroinnista. Se on jokseenkin outoa, koska imurointihan on kotitöistä monesti se vaivattomin, siistein ja nopein homma. Minua kuitenkin rasittaa jo valmiiksi se ajatus, että pitäisi ensin nostella kaikki ylimääräinen pois lattioilta, kaivaa imuri kaapista ja sitten säätää sen johdon kanssa ympäri asuntoa. Omassa kämpässänihän pistokkeet on sijoiteltu niin näpsäkästi, että yhden imurointisession aikana pistoketta pitää vaihtaa kolme kertaa. 

 

 

Tällaiselle ihmiselle, jolla siisteys ja järjestelmällisyys eivät varsinaisesti ole verissä, taitaa suurin pulma siivouspuuhissa olla itse hommaan ryhtyminen. Kun asia tuntuu vaivalloiselta, sitä tulee vain lykättyä eteenpäin. Tänä talvena olen saanut heittää hyvästit johdon ja pistokkeiden kanssa säätämiselle, sillä minulle tarjottiin syksyllä kokeiluun Dysonin pölypussitonta ja "langatonta" DC62 varsi-imuria.

Olen kuullut näistä legendaarisista Dysoneista paljon hyvää, mutta nyt pääsin siis testaamaan itsekin. Ja huvittavaa kyllä, näköjään kynnys siivoamiseen voi olla pienestä kiinni: kun imuri on kevyt ja näpsäkkä sekä helppo käyttää missä tahansa asunnon kulmassa ilman johtojen kanssa veivaamista, olen löytänyt itsestäni entistä innokkaamaan imuroijan. Ja ehkä se tekee sellaisen jostakusta teistäkin, sillä saan nimittäin arpoa yhden tuollaisen mahtavan vekottimen myös teidän lukijoiden kesken!

 

 

Ennen kuin mennään kuitenkaan itse kisaan, ajattelin kertoa tuosta laitteesta muutaman sanasen. Pähkinänkuoressa Dysonin imuri toimii siis ilman pölypussia niin, että pöly ja roska kerääntyy läpinäkyvään säiliöön, joka sitten vain tyhjennetään roskikseen. Olenkin vanhan imurini kanssa ollut tulla hulluksi pölypussiostoksilla, kun viime kesänä sain metsästää sopivia pusseja kolmesta paikasta ennen kuin löytyi. Tuo läpinäkyvä säiliö on myös siinä mielessä näppärä, jos imuriin joutuu jotakin sinne kuulumatonta.

Parasta laitteessa on minusta ollut tuo johdottomuus. Imuri ladataan samaan tapaan kuin kännykkä ja sen jälkeen sitä voi käyttää 20 minuutin ajan yhtäjaksoisesti. Laiskalle ja säätämistä vihaavalle siivoojalle helppokäyttöisyys on iso plussa ja saa tarttumaan imurin varteen useammin. Imuri on kevyt käyttää ja se on sopivan pieni - itse olen säilyttänyt sitä sohvan alla, mistä se on helppo napata esiin tarvittaessa. Varren irroittamalla laitetta voi myös käyttää rikkaimurina pikkuroskien ja murusten putsailuun. Parhaiten tämä laite soveltuu varmasti tällaisen pienen asunnon (yksiö tai kaksio) siivoiluun, koska akun lataus kestää vain tuon 20 minuuttia - oman pikkukaksion siivouksessa akku ei ole vielä kertaakaan loppunut kesken. Suosittelen siis erityisesti kaikille helppoutta ja nopeutta arvostaville ihmisille. :)

 

 

Saan arpoa yhden tällaisen mainion Dysonin DC62 imurin (arvo 489 euroa) jollekulle onnekkaalle lukijalle. Joulusiivoukseen tämä imuri ei enää ehdi, ellette sitten suorita siivoustanne vasta tammikuussa kuten minä. ;) Olkoon tämä siis voittajalle vaikkapa joululahja, koska kisa starttaa nyt ja päättyy juuri sopivasti ennen joulua - jouluaattona julkistetaan sitten onnellinen uuden imurin omistaja. Jos haluat unelmien siivousvälineen omaksesi, niin osallistuhan kisaan seuraavasti: kerro tämän postauksen kommenttiboksissa, millainen siivouspersoona sinä olet ja miksi juuri sinä tarvitsisit tämän Dysonin imurin? Jos tulee jotain täydellisiä siivousniksejä mieleen tällaisille ei-niin-siisteille ihmisille, niin niitäkin saa jakaa! Jätä kommenttisi ke 23.12.2014 mennessä ja muista liittää mukaan toimiva sähköpostiosoite. Onnea kisaan!

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Lukija kyseli juuri hiljattain kommenttiboksissa pastellisävyjen yhdistelystä koettuaan hempeän hailakat pastellit kinkkisiksi puettaviksi. Näitä väriasioista kysellään minulta niin paljon, että suunnitteilla on jo pitkään ollut jonkinlainen pieni värien yhdistelyyn ja valintaan liittyvä postaus. Nyt on siis mainio hetki vinkkailla kommenttiboksissa, jos joku tietty värisävy on aiheuttanut päänvaivaa (mieluiten kuvan tai linkin kera). Tässä postauksessa kuitenkin pieni ensiapu-inspiraatio tälle pastellisävyjen kanssa tuskailleelle! :)

Innostuin siitä viime viikolla esittelemästäni J. Crewn tyylioppaasta niin, että eksyin tutkiskelemaan samaisen merkin style guide -kuvia enemmänkin - ja päädyin melkoisen inspiraation runsaudensarven äärelle. :) Tämän talven tyyliopas oli nimittäin täynnä ihastuttavia pastellisia väriyhdistelmiä: minttua ja kinuskinruskeaa, vaaleansinistä tummasävyisen kukkakuosin rinnalla, hailakan vaaleanpunaista yhdistettynä harmaaseen, kalpeaan beigeen ja ripaukseen metallinhohtoa sekä muita herkullisia värikomboja. Näissä yhdistelmissä liikutaan aika turvallisilla vesillä, mutta innostuin ainakin itse siitä huolimatta. Etenkin tuo mintunvihreän ja kinuskin liitto näyttää tolkuttoman hyvältä. Ja saipa tuo yksi kokonaisuus minut näkemään vaaleansinisenkin vähän uusin silmin. 

Translation: Some simple but gorgeous pastel inspiration for the winter à la J. Crew. :)

 

 

Photos: J. Crew Style Guide Winter 2014

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Sain viime keväänä Trendin stailauspalstalla tehtäväkseni loihtia neljä tyyliä haalareiden ympärille. Yhtenä haalareista olivat sellaiset oikein klassiset farkkukankaiset lappuhaalarit, jollaisia jokainen 90-luvulla lapsuuttaan tai nuoruuttaan elänyt varmasti muistelee, eh, kaiholla. Muistan itse omistaneeni noihin aikoihin peräti kahden lappuhaalarisSHORTSIT - toiset liilat ja toiset sellaiset korallinpunaiset. Ai että, hienoja olivat! Muistan myös himoinneeni yli kaiken tummanvihreitä oversize-mallisia vakosamettilappuhaalareita, mutta ehkä kaikkien onni, että ne olivat sen verran kalliit, että jäivät tuolloin ostamatta.

Kuluneen vuoden aikana lappuhaalarit ovat kuitenkin taas alkaneet näyttää hämmentävän hyvältä. Enää en tunne vetoa löysiin oversize-malleihin, vaan etenkin nuo Stockholm Street Stylen sivuilta bongatut slimmimmät mallit ovat aika hauskan näköisiä. Tumma kapea haalarimalli ja alle valkoinen paita - vähän kuin modernin leikkisä versio herrainhousuista ja kauluspaidasta. :) Jotenkin voisin ihan hyvin nähdä itsenikin tällaisessa lookissa!

 

Translation: Today's inspiration: overalls! I bet many of you guys get some painfully fresh flashbacks from the 90's but I think these styles that I spotted from Stockholm Street Style give a whole new angle to this kind of jumpsuit style. Combination of a white shirt and a slim dark overall almost seems like a modern and playful version of the classic slacks and white shirt combo. I like it!

 

 

Photos: Stockholm Street Style (published with permission)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Vauvauutisia tuntuu satelevan tällä hetkellä ystäväpiirissäni joka suunnalta, mutta myönnän, että kaikkein eniten olen silti viime aikoina tainnut intoilla tästä kuvissa näkyvästä vauvelista. :D Ystäväni Sanna nimittäin sai eilen pienokaisen kotiin ja minäkin pääsin tulokasta tänään ihmettelemään. Pieneltä karhunpojalta näyttävän palleron rotu on sinisestä kielestään tunnettu chow chow ja ikää herralla on nyt noin yhdeksän viikkoa.

Hauva oli jo tänään aivan valtavan reippaana uudessa kodissaan - vaikutti melkein siltä kuin olisi ollut siellä aina. Uusi naamakaan ei ujostuttanut, vaan rohkeasti pikkumies tuli tekemään tuttavuutta. :) Kuulemma pikkuinen ei ole juuri edes itkeskellyt emon perään, vaan ensimmäisen yön jälkeen jo oleilee kuin kotonaan. Aika rauhallinen tapaus muutenkin näin pieneksi, enimmäkseen lyllertelee uteliaana ympäriinsä ja ottaa tyytyväisenä nokosia.

 

 

En ole hetkeen nähnyt mitään yhtä söpöä kuin tuo hassun näköinen pörröinen karvapallo! Tyyppi on ruumiinrakenteeltaan aivan hullunkurinen, tuollainen pieni muhkea mörssäri, jonka tukevaa ruumiinrakennetta tuo paksu musta turkki pörhistää entisestään. Aivan kertakaikkisen liikuttava ilmestys! Hellyttävyyttä vielä lisää entisestään se ääni, mikä pikkukoirasta lähtee. Ei siis juuri hauku tai uikuta, mutta sellainen jatkuva pieni tuhina kuuluu tuolta mustan karvan uumenista: tuf tuf tuf. :D

Mustaa karvakasaa ei ollut iltapäivän hämärässä valossa maailman helpointa kuvata, sillä pieni malttoi aina olla samassa asennossa korkeintaan sekunnin ja muutenkin kauttaaltaan musta nassu uhkasi hukkua pörrön keskelle niin, että monissa kuvissa koiran tilalla näkyi vain karvainen musta möhkäle. Sain lopulta tyypin vangittua hetkeksi paikoilleen helistelemällä pientä ompelutarvikerasiaa ja räpsäistyä muutaman kuvan ilman myllerrystä.

 

 

Pienokaisen nimestä ei ole vielä päästy ihan yksimielisyyteen, että jos tulee jotakin aivan lyömättömiä ehdotuksia mieleen, niin kommenttiboksissa saa ilman muuta jakaa. Mutta eikös olekin maailman hassuin ja söpöin näky tämä karhuherra? :D Piristi minun tiistaitani, toivottavasti teidänkin!

Translation: It feels like there are baby news everywhere in my group of friends but I must admit that this one particular baby has got me especially excited. My friend Sanna got to bring her little one home yesterday and I was lucky to meet the little fellow today for the first time. And here he is! No name yet, but the cutest little face and loads of black furry hair. I think I'm in love. :D <3

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Pages