Ladataan...
Pupulandia

 

En oikein aina ole ollut ihan varma, mitä mieltä olen Lana Del Reystä, mutta ei sitä kyllä käy kieltäminen, että neitokaisella on liuta ihan erinomaisen hyviä pop-kappaleita ansioluettelossaan. :) Korvaa miellytti myös tämä tuorein tulokas West Coast, joka julkaistiin pari päivää sitten kovalla ryminällä. Tummasävyinen biisi onnistui heti ponnahtamaan sosiaalisessa mediassa ahkeraan kiertoon, mutta siltä varalta, että joku teistä ei ole ehtinyt vielä tätä kuulla, niin laittakaahan soimaan!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Perhelehdet ja lapsiin liittyvät aikakauslehdet ovat minulle aivan tuntematon territorio. En ole varmaan koskaan pidellyt edes käsissäni Vauva-lehteä tai KaksPlussaa, eikä välittömään lähipiiriini taida kuulua ketään näitä lehtiä lukevaa (mikä osaltaan ehkä selittää kokemattomuuttani). Kovin monella ystävälläni ei ole ainakaan vielä toistaiseksi lapsia, joten ylipäänsäkin jälkikasvuun liittyvät jutut eivät kauhean läheisesti ole osa elämääni. Siksipä olinkin varsin utelias, kun sain näppeihini uutukaisen Kidd.O-lehden

 

 

Ajattelin, että Kidd.O tuskin on minua varten, mutta olinpa silti vähän kiinnostunut, koska korviini oli kantautunut huhuja, että lehden taustalla on Suomen parhaita valokuvaajia, stylisteja ja toimittajia. Kiinnitin tosin lehteen huomiota jo viime syksynä ilmestyneen ensimmäisen numeron aikoihin, sillä sen visuaalinen ilme teki vaikutuksen ja erottui kaupan lehtihyllyssä edukseen. Uteliaisuuttani lisäsi myös, että lehden tekijäjoukkoon kuuluu tuttaviani. Nyt sitten minuakin joskus puunannut meikkaaja Anu Levy, joka siis nykyään myös Kidd.On päätoimittajana tunnetaan, iski minulle lehden juuri ilmestyneen toisen numeron käteen ja käski tutustumaan. 

 

 

Mikäs siinä, minähän tutustuin! Ja löysin itseni viihtymästä, vaikka en varmaan lapsettomana ole lainkaan lehden kohderyhmää. Tai ehkä se on juuri aidosti hyvän lehden merkki, että sen parissa voi viihtyä kuka tahansa, oli julkaisun aihepiiri mikä hyvänsä. Toisaalta, Kidd.Oa tituleerataan kannessa näin "Uusi suomalainen lifestyle-lehti" - lapsiin ei siinä yhteydessä viitata lainkaan, vaikka toki kansikuva ja nimi siihen suuntaan viittaavatkin. Lause kuitenkin kuvaa lehteä aika osuvasti: nämä sisällöt voivat todella olla kenelle tahansa.

 

 

Ensimmäiseksi on sanottava, että kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä Kidd.O on varsin muhkea paketti, melkein kuin kirja. Sisältöä selailtuani päällimmäisenä ajatuksena Kidd.Osta nousee mieleen sen kaunis visuaalinen ilme, josta näkee, että lehteä tehdään lämmöllä ja huumorilla. Ja että aihepiirinä ovat lapset. :) Nautin lehden hauskoista ja kekseliäistä editorial-kuvista enemmän kuin monen aikuisille suunnatun muotilehden sisällöistä. Tulee ihan näin aikuisellekin inspiroitunut olo! :D

 

 

Myös artikkelipuolen tarjonta on yllättävän kiinnostavaa lapsettoman näkökulmasta: on artikkelia tyylikkäistä isoäideistä, äitienpäivälahjavinkkejä, teinien meikkaamisesta konkreettisine (mutta ihanan luonnollisine) meikkivinkkeineen, kiinnostavaa pohdintaa lasten ja nuorten seksuaalisuudesta, herkullisen kuuloisia ruokareseptejä, lukuisia kiinnostavia kolumneja ja paljon muuta. 

 

 

On oikeasti todellinen ilo nähdä, että Kidd.On kaltaisia laatulehtiä putkahtelee markkinoille ja perinteisiä tapoja tehdä printtiä haastetaan. Erityisesti nostan tekijätiimille hattua uskalluksesta lähteä tekemään ihan uutta printtimediaa itsenäisesti aikakaudella, jolla maalaillaan jatkuvasti mielikuvia printtimedian kuolemaasta tai vähintäänkin ahdingosta. Kuolemaan en itse usko, ahdinko varmasti on todellinen - tosin se kertoo minusta enemmän printtimedian murroksesta internetin aikakaudella kuin siitä, että paperilehdet olisivat tyystin katoamassa. Enemmänkin tässä haetaan nyt uusia linjoja ja todennäköisesti tullaan jatkossa tekemään entistä parempaa printtiä siitä yksinkertaisesta syystä, että netin kaltaisen kilpailijan rinnalla on pakko. 

 

 

Luen varmasti Kidd.On kaltaista lehteä analyyttisemmin ja muutenkin vähän eri näkövinkkelistä kuin peruslukija, koska minulla on itselläni kokemusta aikakauslehden perustamisesta ja pyörittämisestä REVS Magazinen ajoilta. Kidd.O on myös itsenäisesti ilman suuren lehtitalon tukea perustettu julkaisu ja tiedän todella, mitä tällaisen jutun aikaansaaminen ja siinä menestyminen vaatii. Ja nostan todella hattua uskalluksesta - ja uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että myös onnistumisesta! Ainakin toivon niin, sillä tässä lehdessä on mielestäni ainesta menestykseksi. :)

 

 

Koska soisin tällaisten mahtavien juttujen menestyvän, niin kehotan teitäkin tutustumaan tai edes vilkaisemaan - oli sitten omia lapsia tai ei. Ainakin minä sain Kidd.Osta irti paljon lapsettomanakin. Mietin alkuun, että voisin antaa oman kappaleeni jollekin lapsellisista ystävistäni sen luettuani, mutta enpä taidakaan malttaa luopua. :) Ehkä ostan heille lahjaksi ihan omat kopiot. Onnea siis Anu ja muut ihan tosi hienosta julkaisusta!

 

 

PS. Tässä yhteydessä on hyvä muistutella myös upeasta REVS Magazinesta, joka ei todellakaan ole kadonnut minnekään. :) Akateemisesta kirjakaupasta sekä verkkokaupasta saa printtiversiota (myös vanhempia numeroita voi ostaa netistä) ja äskettäin REVS julkaisi myös ensimmäisen iPhonelle ja iPadille sopivan digiversionsa. Tästä lisää vielä myöhemmin!

 

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Enpäs malttanut odottaa tämän ystäväni Riikan kotijutun kanssa kauempaa, vaan laitan saman tien ensimmäisen olohuone-esittelyn perään tulemaan tämän toisenkin puoliskon kämpästä. :) Asunnosta sekä sen asukeista löytyy enemmän infoa tuosta aiemmin tänään julkaistusta blogijutusta ja nyt keskitytään enemmän visuaaliseen puoleen. Pääsin siis eilen kuvaamaan ystäväni Riikan ja hänen miehensä kaunista kotia ja nyt esille pääsee asunnon keittiö ja ruokailutila -puolisko. Kämppä on siis käytännössä yhtä isoa huonetta, mutta aiemmassa postauksessa painopisteessä oli olohuone-osasto.

 

 

Kuten jo aiemmassa jutussa mainitsinkin, suurin osa asunnon kalusteista on metsästetty roskalavoilta, kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista, tai saatu perintönä sukulaisilta ja tuttavilta. On kivaa huomata, miten sekalaisistakin elementeistä kootusta sisustuksesta voi tulla niin harmonisen näköinen, kun asialla on osaava ja hyvällä visuaalisella silmällä varustettu sisustusintoilija. :)

 

 

Suuren ja kodikkaan ruokapöydän ympärille on koottu ihastuttava kokoelma kolmenlaisia tuoleja ja muutenkin sisustuksessa on käytetty ennakkoluulottomasti luovuutta: esimerkiksi ruokapöydän ylle laskeutuvna valaisimen kupu on alun perin ollut erikoinen pöytä, josta on sitten vain muokattu lamppu. Oma ehdoton sisustussuosikkini ystäväpariskunnan kotona on silti tuo mahtava Pinokkio-suppilo, joka onkin ripustettu seinälle ihan aitiopaikalle. Aikuisenkaan sisustustyylin ei tarvitse olla tylsää ja huumorintajutonta - ja se näkyy kyllä tässä kodissa! :)

 

Veikeä Kekkilän katoksen mallinen vihervalo on lahja Riikalta miehelleen.

Pitkänenäinen suppilo-Pinokkio löytyi italialaisen Alessin valikoimasta. 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Olen monet kerrat intoillut täällä bloginkin puolella siitä, miten inspiroivia ihmisiä olen ympärilleni onnistunut löytämään. Ystävieni joukossa on ihan mielettömiä tyyliniekkoja, sisustustaitureita ja monin muinkin kiinnostavin tavoin lahjakkaita ihmisiä, joiden lähellä sitä tuntee itsekin löytävänsä jatkuvasti uusia ideoita ja inspistä elämän eri osa-alueilla. Ja mikä parasta, tämä inspiraatiokehä toimii ilmeisesti molemmin päin eli minä inspiroidun ystävistäni ja he minusta - mikäs sen parempaa!

 

 

Monesti innostun ystävieni asuista, kodeista ja työprojekteista niin paljon, että jakaisin niitä mieluusti myös teille. Tällä kertaa sain houkuteltua ystäväni Riikan avaamaan kauniin kotinsa ovet Pupulandian lukijoille. Ja tämä on muuten oikeasti aika iso kunnia, sillä nämä ovet eivät ole lukuisista pyynnöistä huolimatta auenneet edes sisustuslehdille, jotka ovat kärttäneet kotia kuvattavaksi sivuilleen. Kiitos siis rakas Riikka tästä eksklusiivisesta sisustus-inspiksestä! ;)

 

 

Koska kuvia kertyi eiliseltä visiitiltä mieletön määrä, päätin jakaa koti-jutun suosiolla kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa kurkistetaan loft-henkisellä pohjaratkaisulla varustetun asunnon olohuoneeseen ja toisessa osassa esittelyyn pääsee sitten keittiö ja ruokailutila. Asuntohan on oikeastaan yksiö, jossa vain makuualkovi on rajattu omaksi erilliseksi tilakseen valkoisen korkean kaapin avulla - muuten kämppä on eteistä ja vessaa lukuunottamatta yhtä yhtenäistä tilaa. Tässä kodissa tällainen tilaratkaisu toimii mahtavasti.

 

 

Graafisena suunnittelijana työskentelevän ystäväni Riikan ja hänen tiedemies-puolisonsa (tämä ei ole vitsi: mies on oikeasti ammatiltaan tiedemies! :D ) koti on mieletön esimerkki siitä, että upean sisustuksen loihtimiseen ei välttämättä tarvita valtavasti rahaa. Kotia on rakennettu rauhassa ja rakkaudella, ja suurin osa kalusteista on haalittu roskalavoilta ja kirpputoreilta tai mummojen ja vanhempien ullakoilta. Pehmoinen sohva on asunnon ainoita uutena hankittuja kalusteita. 

 

 

Tätä kotia leimaa ennakkoluuloton tapa yhdistellä uutta ja vanhaa, perinteistä ja modernia. Asunnossa elävät rinta rinnan esimerkiksi vanha kiinalainen kaappi sekä sitä vastapäätä seisova korkeakiiltoinen, valkoisena hohtava ja superminimalistinen kaapisto. Vanhan talon korkeat huoneet, sisään tulviva valo ja valkoinen värimaailma antavat kauniit puitteet vanhoille, elämää nähneille ja hiukan eri paria oleville kalusteille. Hillittyä värimaailmaa on maustettu myös räiskyvän värisillä piristyspilkuilla: kodissa on nimittäin esillä useita pariskunnan taiteilijaystävien värikkäitä töitä. Tarkkasilmäiset taiteen ystävät saattavat bongata kuvista muun muassa Jani Leinosen ja Riiko Sakkisen teoksia.

 

 

Minusta Riikan ja hänen miehensä kodissa yksi parhaista jutuista on se, että se tuntuu persoonallisesta ja viimeistellystä tyylistään huolimatta kodilta. Tänne on aina ihana tulla kylään! Vaikka miljöö näyttää siltä, että se voisi tähdittää minkä tahansa sisustuslehden sivuja, siellä on silti kotoisa tunnelma. Monista sisustuslehtien kodeista tulee nimittäin sellainen olo, että siellä ei uskaltaisi koskea mihinkään. :D

 

 

Aivan oma lukunsa on muuten myös ystäväni mieletön ja persoonallinen pukeutumistyyli, josta voisi tehdä vaikka ihan oman postauksensa. Kyselin jo vähän etukäteen varovasti Riikalta, voisiko hän suostua tällaiseen tyylijuttuun ja sain varovaisen myöntyvän vastauksen näin tässä vaiheessa ainakin. Mitäs sanotte, olisiko teillä kiinnostusta kotiesittelyiden ohella myös ystävieni kiinnostavia tyylejä (ja vaatekaappeja) esitteleville jutuille? Pian joka tapauksessa luvassa myös kotijutun toinen osa, jossa kurkistetaan sitten keittiöön ja ruokailuhuoneeseen.

 

Monet kodin seinillä olevista teoksista ovat lahjoja Riikan ja hänen miehensä taiteilijaystäviltä.

Kirpparilöytöjen keskellä on sentään jotain Ikeastakin ostettua: se kuuluisa Stockholm-raitamatto, jota blogimatoksikin on kutsuttu. :D

Riikka tanssii myös Wannabe Ballerinas -ryhmässä ja rikkinäinen posliinipupu on muisto muutaman vuoden takaisesta näytöksestä. Posliiniset puput olivat tuolloin osa esityksen lavastusta.

Kaunis puurasia on lahja tiedemiehen oppipojalta Pakistanista. 

Makuualkovi on rajattu omaksi tilakseen valkoisen kaapiston avulla.

Eteisen lattiaa ilostuttaa tutun näköinen matto. Hayn värikäs Pinocchio-matto oli myös osa minun sisustustani edellisessä kodissa. :)

Ikivanha egyptiläinen patsas on perintöä Riikan isoisältä. 

Hauska lamppu roikkuu katosta, mutta sitä pitää paikoillaan lattialla oleva paino. Huomatkaa myös Jani Leinosen mediakohua herättänyt työ seinällä. ;)

Lepakkotuolin runko on löytö roskalavalta, mutta kangas on ostettu uutena.

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Yhteistyössä Väska

Kirjoitin alkuvuodesta uudesta upeasta suomalaisesta laukkumerkistä Väskasta, jossa yhdistyvät upealla tavalla suomalainen suunnittelu ja espanjalaisen käsityön perinteet. En kommenttien perusteella ollut ainoa Väskaan ihastunut ja oli ilo kuulla muutamalta jo Väskan omakseen hankkineelta, että laatu todella vastasi mielikuvia ja odotuksia. Päädyinpä sitten itsekin ostamaan tabletilleni suojaksi kauniin Aamu-clutchin, kun löysin sen tarjouksesta. Ja on pakko todeta, että harvoin törmää yhtä korkealaatuisiin tuotteisiin kuin nämä Väskan laukut. Nahka on niin paksua, jämäkkää ja kestävän tuntuista, että veikkaan tuon clutchin päätyvän vielä perintönä jälkipolville useammankin sukupolven yli.

On aina jotenkin hyvin hämmentävää, kun saa joltakin itse ihailemaltaan tyypiltä viestiä, jossa tämä henkilö kertoo seuraavansa blogiani. Väskan suunnittelija ja perustaja Ann-Sofi pitää brändinsä nettisivuilla varsin matalaa profiilia, enkä ensimmäistä Väska-blogijuttua tehdessäni onnistunut edes selvittämään, kuka merkin taustalla häärii. Ihailin kuitenkin suuresti itse designin ohella hänen eettisiä ja ekologisia arvoja edustavaa suunnittelufilosofiaansa sekä jo kuvien perusteella loppuun asti mietittyä viimeistelyä ja laatua. Jutun julkaistuani sain Väskan suunnittelijalta Ann-Sofilta viestiä, sillä hän oli yllättynyt ja ilahtunut huomatessaan postaukseni. Yhtä yllättynyt ja ilahtunut olin minä, kun selvisi, että hän lukee blogiani. :)

 

 

Yksi Väska kaapista siis jo löytyikin, mutta Ann-Sofi antoi minulle hiukan esimakua nyt keväällä ilmestyvästä ja itse asiassa tällä viikolla Suomessakin myyntiin tulevasta uudesta Aura-mallistosta. Sain valita yhden keväisen Väskan omakseni ja testata sitä jo vähän ennakkoon, ennen kuin mallisto varsinaisesti tulee myyntiin. Kun tutkin uuden malliston kampanjakuvia, tuli fiilis, että hitsi vie, suunnittelija on taas ylittänyt itsensä, sillä tämä mallisto on vielä upeampi kuin se edellinen! Tuttua paksua nahkaa ja tuttua muotokieltä, mutta tällä kertaa laukuissa on mukana samettisen pehmeitä pintoja, hempeän keväisiä värejä ja klassisia kulmikkaita muotoja.

Pähkäilin pitkään oman valintani kanssa, mutta päädyin lopulta pieneen, näppärän pienikokoiseen Sini-laukkuun puuterisen vaaleassa värissä. Ja kun sain sen viimein hyppysiini, niin olin oikeasti ihan mykistynyt siitä, miten ihanalta sen samettinen pinta tuntuu ja miten mielettömän kaunista työtä se onkaan. Vaikka ei sen olisi minua pitänyt yllättää - olinhan saanut esimakua Väskan uskomattomasta laadusta jo sen Aamu-clutchin myötä. Ainoa huolenaiheeni tuon Sini-kaunokaisen kohdalla on tuo hirmuisen arka väri. Uskaltaako noin hennon väristä laukkua käyttääkään? Jos teillä on hyviä vinkkejä tuon vaalean samettisen nupukkinahan suojaamiseen, niin niitä otetaan vastaan. Ihan perus suojasuihke nyt varmaan toimii ainakin?

 

 

Suosittelen kurkkaamaan koko uutuusmalliston laukut Väskan nettisivuilta, joskin on varoitettava, että ne saattavat aiheuttaa sydämen tykytyksiä. Tämän oman Sini-laukkuni lisäksi tykästyin kovasti myös hauskaan Elma-reppuun. :) Ennemmin minä tällaisia ostan kuin kalliiden ulkomaisten luksusbrändien tuotteita! Mikäs on mallistosta oma suosikkinne? Ja kuinka monelta löytyy jo kotoa oma Väska?

 

 

Photos: Jenni Rotonen / Pupulandia

Share
Ladataan...

Ladataan...
Pupulandia

 

Toivottavasti nämä musiikkijutut jaksavat vielä kiinnostaa, koska jonossa on vaikka kuinka monta. :) Tänään jakoon pääsee varsinainen hyvän mielen kokoonpano Jungle, joka starttasi toimintansa vasta viime vuonna. Levyä bändi ei ole vielä julkaissut, mutta muutamat sinkkuna julkaistut biisit tempaavat mukaansa aivan mahtavalla tavalla. Tykkään myös ihan älyttömästi Junglen musiikkivideoista, joissa on unohdettu kikkailut ja luotetaan tanssin voimaan. Näistä tulee niin hyvä mieli!

PS. Ja tosiaan, tuon Platoon-videon tanssijamimmillä on ikää kokonaiset 6 vuotta. HUH! En uskalla edes miettiä, mitä hänestä vielä tulee...

 

Share
Ladataan...

Pages