Elämän ensimmäinen pedikyyri

Ladataan...
Pupulandia

Hello darlings! Saavuin myöhään eilen illalla takaisin kotiin ja kylläpä muuten nukutti tänä aamuna omassa sängyssä aika makoisasti. Mutta sallin itselleni vähän pidemmät undet "jetlagiin" vedoten, hahaa. Mutta sitten asiaan! Kauhistelin Lontossa aivan kammottavan näköisiksi kuluneita kynsilakkoja varpaankynsissäni ja Hanna ehdotti, että pitäisikö mennä pedikyyriin. No mikäpä se olisi tyttöjen reissu ilman pientä hemmottelua, joten ajatuksesta innostuneena kiljahdin välittömästi KYLLÄ! Hauskaahan tässä on vielä sekin, että en ollut ikinä käynyt pedikyyrissä. "It's about time", totesi Hanna. :D

Tässä oli siis lähtötilanne (kivat painaumat sukista muuten!).

Torstaina sitten suuntasimme aamupäivällä Hannan vakkarimestaan Margaret Dabbsin hoitolaan, joka on siis ihan legendaarinen paikka. Reilu kymmenen vuotta sitten perustettu hoitolaketju on saavuttanut vuosien varrella melkoisen kulttimaineen, joten oli aikamoisen mahtavaa päästä kokemaan elämäni ensimmäinen jalkahoito nimenomaan siellä. :) Rouvalla on myös oma hoitolatuotesarja, jonka nimi vilahtelee aika usein erityisesti brittilehtien kosmetiikkaosioissa. Lontoon kolmesta jalka- ja kynsiklinikasta suuntasimme siihen kaikista ensimmäiseen, Marylebonen toimipisteeseen, mutta Margaret Dabbsilla on myös uusi pari vuotta sitten perustettu hoitola Liberty-tavaratalossa. Se on kuulemma aika hulppea, ja sopivasti siinä melkein Oxford Streetin varrellakin, jos sattuu tarvitsemaan lepuutusta jaloilleen kesken shoppailureissun. Marylebonen hoitolasta ei saanut ottaa kuvia, mutta sain Margaret Dabbsin PR-toimistolta tätä postausta varten pari kuvaa tuolta Libertyn toimipisteestä, niin näette vähän millaisesta paikasta on kyse. :) 

Sillä välin kun minä hemmottelin itseäni täydellisellä pedikyyrillä, Hanna otti itselleen ranskalaisen manikyyrin. Tunnelma hoitolassa oli aivan ihana, ja vaikka varpaankynteni näyttivät omasta mielestäni ihan kammottavilta, jalkahoitajani Mary lohdutti, että hän on nähnyt paaaaljon pahempaakin. Hän itse asiassa kehui, että kynteni ovat kulunutta kynsilakkaa lukuunottamatta erinomaisessa kunnossa ja totesi, että pääsi sen ansiosta itse helpolla. Mutta odottakaahan, kun päästiin jalkapohjiin... Minulla on aika kuiva iho ja jalkapohjat tuntuvat olevan varsinkin talvisin kuin hiekkapaperia, vaikka niitä yrittäisi rasvata kuinka. No johan selvisi, miksei rasvaus auta! No ei kai se auta, jos kuollutta ihoa on siinä päällä monen millimetrin kerros. Meinasin vajota maan alle häpeästä, kun Mary alkoi raspata jalkojani ja näytti siltä kuin ensilumi olisi satanut hoitolan lattialle. :D Kaksi vanhempaa rouvaa istuskeli salin sivussa kuivattelemassa kynsilakkojaan omien pedikyyriensä jäljiltä ja huomasivat kiemurteluni. Toinen heistä tokaisi sieltä, että älä huoli, hänen pedikyyrinsä näytti ihan samalta. Huokaus ja helpotus!

Tässä on jo käsitelty vasemman jalan kynnet ja oikea vielä odottaa vuoroaan.

Jalkahoito viimeisteltiin valitsemallani kynsilakalla ja valitsin tällä kertaa sormiini matchaavan tummanpunaisen, jonka nimi taisi olla Brocade Créme. Tässä kohtaa muuten pieni varoituksen sana kaikille pedikyyriin meneville, että jos sitä kynsilakkaa laitetaan useampi kerros (esim. kaksi värilakkakerrosta ja päällyslakka), niin lakkauksen kuivumiseen pitää varata melkoisesti aikaa. Joku vieressäni istuva ja selvästi ennenkin pedikyyrissä käynyt nainen oli ollut kaukaa viisas ja laittanut sandaalit jalkaan. Okei, syyskuu ei ehkä enää ole mikään paras sandaalikuukausi, mutta ainakin varpaat pystyi sujauttamaan kenkiin ilman kynsilakan tuhriintumista. Minä ja Hanna sen sijaan odottelimme ainakin tunnin hoitolassa lehtiä lueskellen ja teetä siemaillen, josko kynsilakkani suvaitsisi kuivua. Tunnin odottelun jälkeen päätimme vain lähteä, vaikka lakka tuntuikin edelleen aavistuksen pehmeältä. Hoitaja kietoi varpaani tuorekelmuun, jotta se suojaisi sekä kynsilakkaa, että sukkiani mahdollisilta vahingoilta. Kotiin päästessämme totesin, että olisi pitänyt olla vielä sitkeämpi ja odotella hetki kauemmin, koska isovarpaista lakka oli mennyt hitusen rullalle. Eli vinkiksi: kannattaa joko varata pedikyyriin reilusti aikaa (noin 2,5h) tai sitten pyytää vaikka hoitajaa jättämään toinen värilakkakerros väliin kuivumisen nopeuttamiseksi.

Kaiken kaikkiaan pedikyyri oli aivan ihana ja rentouttava kokemus! :) Jalkapohjat ovat ehkä ensimmäistä kertaa aikuisiälläni kuin vauvanpeppu, joten taidanpa suunnata jalkahoitoon vielä toistekin!

Aika hyvä väri-match! Ja tästä alkoi sitten se reilun tunnin odottelu, että lakka kuivuisi...

Noniin, näitä varpaita ei tarvitse hävetä. :)

Hoitolahetken jälkeen Hannan käsiä kaunisti ihanan raikas ranskalainen manikyyri.

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Mape (Ei varmistettu)

Täytyy myöntää, että minäkään en ole koskaan käynyt toisen tekemässä pedikyyrissä.

Pupulandia

Voin suositella, oli aivan ihanaa! :)

maisa (Ei varmistettu)

mainio hoitolakäynti!
tuntuu jotenkin tosi tökeröltä kirjoittaa seuraavaa, mutta oletko huomannut, että sinulle voisi olla kehittymässä vaivaisenluu-ongelma tai ottikohan pedikyyrin tekijä asiaa puheeksi? voi olla hyvinkin, että kuvat vääristävät, etkä lainkaan ole "riskiryhmässä", mutta itse vaivaisenluuvaivaan vasta tuskaisten kipujen jälkeen havahtuneena suosittelen jokaista naista huomioimaan vaivan mahdollisuuden ennemmin kuin myöhemmin (kuten itselleni kävi :D)!

Pupulandia

Pedikyyrin tehnyt hoitaja ei asiasta maininnut, mutta minulla on perinnöllistä taipumusta kyseiseen vaivaan. Äidillä on nimittäin vaivaisenluu-pulmia. Osaatko sanoa, miten vaivan etenemistä tai pahenemista osaisi välttää?

Minttu (Ei varmistettu)

Mulla on vähän samaa ongelmaa. Pottuvarpaat meinaa taipua ihan samalla tavalla kuin sulla. Kävin fysterillä ja hän mainitsi asiasta. Ohjeisti kiinnittämään huomiota jalan asentoon kävellessä ja juostessa. Minulla tosin on myös lievää ylipronaatiota, joka voi myös osaltaan aiheuttaa vaivasenluu-pulmia. Lisäksi hän ohjeisti vahvistamaan jalkapöydän lihaksia. Kun lihakset vahvistuu, jalan asento paranee jonka seurauksena myös pottuvarpaan asento paranee. Tasapainolauta on muuten ihan hyvä vehje siihen hommaan, koska siinä jännittää ihan huomaamattaan jalan pieniä lihaksia.

Pupulandia

Kiitos tiedosta! Minulla on nimenomaan alipronaatio, eli jalka taipuu helpommin toiseen suuntaan. Luulen, että se vähän lieventää tuota riskiä, mutta olisihan sitä tietysti hyvä ennaltaehkäistä mahdollista vaivaa esimerkiksi juuri tuon tasapainolaudan avulla. Uskoisin, että myös baletista ja tanssitunneista on hyötyä, koska niillä tulee paljon tehtyä erilaisia seisontoja ja erityisesti varpaillaan ja päkiöillä seisomista. :)

E (Ei varmistettu)

Hei, on pakko kommentoida kun kiinnitin huomiota ihan samaan: sinä vielä voisit onnistua ehkäisemään vaivaisenluun synnyn, mutta kuvien perusteella näyttää siltä, että asialla on jo vähän kiire. Ei kannata hankkia vaivaisenluuta, se tekee kenkien ostamisesta hankalaa kun kaikki ovat liian kapeita, ja korkokenkien käyttö muuttuu paljon entistä tuskallisemmaksi. (Vaivaisenluuta ei muuten esiinny niiden kansojen joukossa, jotka eivät käytä kenkiä.)

Tutkitusti vaivaisenluuhun auttaa jalkaterapeutin opastama spiraalidynaaminen harjoittelu - ei mikä tahansa jalkatreeni. Baletti voi jopa pahentaa tilannetta jos ei osaa olla tosi tarkkana jalan asennon suhteen.

maisa (Ei varmistettu)

hihkaisen vielä samanmielisyyteni E:n kanssa! tarkkuus jalan asennon suhteen on varmastikin erityisesti voimakkaasti venyttävissä ja vääntävissä lajeissa must :)

Pupulandia

Kiitos vinkeistä! Pitää mennä näyttämään fysioterapeutille näyttämään näitä jalkoja, josko sieltä saisi täsmävinkit treenaamiseen. :)

Petra (Ei varmistettu) http://viilankantolupa.bellablogit.fi

Moi, sulla on ihan kauniit varpaat - älä murehdi. :)

Kannattaa joskus kokeilla tavallisen lakan sijaan kestolakkaa. Ulkonäöllisesti lopputulos on ihan samanlainen, mutta kestolakka kovetetaan uv-valossa, eikä erillistä kuivattelua tarvita. Se ei mene rullalle eikä kulu ja poistettua sen saa kotikonstein asetonilla. Etenkin varpaisiin ihan huippujuttu, jos ei ole taipuvainen kyllästymään väriin viikossa. Huolettomampi versio tavallisesta pedikyyristä siis. :)

maisa (Ei varmistettu)

Todella, olen samaa mieltä, sinulla on kovin kauniit tassut :) Eivätkä näyttävätkään ja jo pitkälle kehittyneet vaivaisenluut minusta jalkaa epäesteettiseksi tee, mutta todennäköisesti kyllä kipeäksi. Aikamoinen legioona löytyy maailmasta vaivasta kärsiviä, mutta usein jalan rakenteen muuttumiseen havahdutaan vasta kivun myötä.
Myös minä suosittelisin käyntiä fysio- tai jalkaterapeutilla, joka voi tarkistaa jalan virheasennot ja opettaa juuri oikeanlaiset jalan vahvistus- ja voimisteluliikkeet tanssitreenejä tukemaan! Itse erehdyin hoitamaan ilmennyttä ongelmaa käyttämällä vaivaisenluuvaivan ensiapuun tarkoitettuja niksejä, mikä ei korjaa perustuksia. Kenkävalinnoissa olisi hyvä suosia tylsän tasapohjaisia ja riittävän leveitä klopottimia, mutta omissakin jaloissa viihtyvät edelleen fysioterapeuttien painajaiset. Mutta tosiaan, ei kannata vaipua minkään asteen epätoivoon, mikäli vaiva on kehittymässä se on erittäin yleinen, ehkäistävissä ja korjattavissa!

ella (Ei varmistettu)

olisi ihana nähdä kuvia ystäväsi hannan tyylistä! kadehdin jo hänen repetto-kokoelmaansa ja nyt kaunista manikyyriä!

:)

Pupulandia

No vitsit, Hannalla on aivan ihana tyyli! Hän ei kuitenkaan ainakaan toistaiseksi ole kauhean innokas näkymään blogin puolella, joten voi olla, että jää haaveeksi tämä. Mutta katsotaan, jos pääsisin kuvailemaan hänen vaatekaappiaan joskus. Siellä on niin ihania juttuja, että huh!

Kommentoi

Ladataan...