Ladataan...
Puutalobaby

"Mikä tuo iiiiiiso-iso talo on?", kysyi Silva kaupungilla.

"No se on kirkko", minä vastasin.

"Mikä on kiikko?"
"Ööööö, no se on tuollainen iso korkea rakennus aina kaupungissa."
"Mitä siellä oikein tehdään?"
"Ääääää, ööööö, isi vastaa tähän."

"Isi, mitä siellä kiikossa tehdään?!?"
"No sinne menee ihmisiä ja sitten siellä joku setä tai täti kertoo sellaisia aika tylsiä tarinoita ja muut kuuntelee."

"Sivva haluu kiiikkooon! Sivva haluu kiiikkoooooooon!"

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

...tuijotat tätä näkymää ja mietit, miksi et onnistu näkemään...

....että millainen on lämpotila ulkona.

"Aaaa, ai niin se lämpömittari onkin tässä verhon toisella puolella!"

*******

Meidän Seela on pieni vauvabumerangi: se kääntyy öisin sadasosasekunnissa vatsalleen ja yrittää haudata päänsä petauspatjaan. Kääntö, bumerangi, kääntö, painia, bumerangi, imetys, kääntö, bumerangi aaaaa hermoromahdus. Olen nukkunut tällä viikolla varmaan maksimissaan kolmen tunnin yöunet (pätkissä) per yö. Patjalla makuuhuonen lattialla niin, että Joel hoitaa sillä aikaa vauvabumerangiaktiviteetteja.

Aika paljon väsyttää.

 

PS. Muita tuntomerkkejä väsymyksestä (Silvan vauva-ajalta) täällä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

WTD-Nata haastoi pari päivää sitten bloggarit näyttämään kotinsa "sellaisena kuin ne ovat" - ja myös toimitus välitti haastetta eteenpäin. 

Kröhöm tota. Mä väitän, että mä nyt vetäisen pohjat tällä tulevalla. Pahoittelen jo etukäteen. Tätä kuvamateriaalia ei pitäisi ikinä näyttää julkisesti. Mutta näytänpä silti. Tervetuloa kuvakierrokselle siivoamattomaan puutaloon.
(oikeasti täällä on viimeksi siivottu viikonloppuna, vaikka ei siltä näytäkään)

Kierros lähteköön liikkeelle eteisestä:

Kappas, siihen on joku leväyttänyt kamat tanssitunnin jäljiltä: Seelan kaukalon, hoitolaukun, "kaikkea muuta tarpeellista sullottu kassiin" -laukun ja mun käsilaukun. Kantorinkka vakituisestikin asustaa tuossa - sen päälle kertyy jatkuvasti tavaraa. 

Valkoisessa muovikassissa on yhdet pissavaatteet. Bugikset puuttuvat vaunuparkista - tirppa juuri vetelee niissä unia. Vikingien vaunukoppa ja yksöisrunko ovat autossa; nekin tanssitunnin jäljiltä. Portaille on jäänyt tirpan leikkejä: peppi, rullallinen pingviinitarroja sekä syreenin lehti. Vaipat, veskipaperirullat ja tuuletin kärsivällisesti odottavat, että joku muistaisi viedä ne yläkertaan. Toi kukka tuolla ikkunalla on kuollut sinne kaksi vuotta sitten. Ja jos tässä kuvassa olisi näkyvissä sivuseinän kalenteri, se näyttäisi päivää 4.8.2012.

Sitten keittiöön:

Uskokaa tai älkää, keittiön pöytä ja työtaso siistitään aina päivän päätteeksi. Tältä se kuitenkin näyttää jo iltapäivällä. Pöydällä on mm. minun syömättömät aamupalaleipäni - kiireellä tein sellaiset ja tajusin vasta ensimmäisellä haukkauksella, että hammasrautojen kiristyksen jäljiltä en pystykään pureskelemaan.

Tirppa on lounastanut ennen päiväunille nukahtamistaan. Pöydällä myös Cokis-lasi, jonka olin kaatanut itselleni aamulla mutta jota en ole missään vaiheessa ehtinyt juoda. (pitääpä hakea se nyt tähän)

Ja olkkariin:

Matot on viety heinäkuussa pesulaan, mutta niitä ei ole vielä kuulunut takaisin - hmm pitäisköhän soitella perään...? Päivän lelut ovat levällään lattialla. Edellisenä iltana Joel on ollut reipas ja kerännyt lelut kasaan; siksi niitä on tässä näinkin vähän.

Tuo alaston vauvanukke tuolla oppi just tänään konttaamaan.

Keinutuolilla on usein vaateröykkiö - wohoo jostain syystä just nyt tuo ei näytä kovinkaan pahalta. Ja kuten huomaatte, on noissa lelukoreissakin jopa leluja. Ei ihan huono suoritus, sanoisin.

Kirjastoon:

Pepin talo on muuttanut tänne. Matto on pesulakeikalla täältäkin.

Kaapin ovi on jäänyt auki (mun paha tapa - sama näkyi myös keittiössä), kun kaivoin sieltä esiin villavaatteet Silvan päikkäreille. Työpöytä on täynnä epämääräistä sälää vauvanviltistä hiusharjaan. Ja tyhjä Cokis-lasi. Kröhöm tässä on nyt selvä addiktio havaittavissa.

Seuraavaksi portaat ylös yläkertaan - ja yhtä äkkiä (kyllä: vasta tässä vaiheessa) koko bloggaushaasteen vastaanottaminen alkaa kaduttaa. Oho:

Turvakaiteella puolipuhtaita vaatteita. Lipaston päällä puhtaita odottelemassa parempia aikoja = kaappiin pääsyä.

Toinen kuvakulma - voi apua:

Vaatepyykkikori pursuaa yli tuolla oikealla. Takavasemmalla pursuaa yli lakanoiden ja pyyhkeiden pyykkikori. Toi valkoinen viikattu juttu vasemmalla on ämmin käyttämä peitto & tyyny. Seelan sitteri aseteltuna niin, että vauveli voi katsella aamutouhuja kylpyhuoneesta. Ja tuolla sinivalkoruudullisella taittopatjalla mä nukuin viime yönä pari tuntia, kun perhepedissä alkoi olla niin paljon actionia, että meinasin saada akuutin hermoromahduksen.

Sänky on tietysti siisti ja pedattu. Ööö eli ei:

Silva on leikkinyt lattialla sikaperheellä ja mun rintaliivinsuojuksilla. Karvislakana on jäänyt ämmin jäljiltä. Kolmiotyynyt on sijoitettu tuonne oikealle niin, ettei tirppa pääse kierähtämään lattialle, kun Joel on lähtenyt aamuhämärissä töihin.

Kylppäri ei (kai) ole edes kovin paha:

Pikkasen lattialle "lajiteltuja" pyykkejä - ei muuta akuutimpaa katastrofia.

...ja katastrofeista puheen ollen. Mutta oottehan te jo tän vaatehuoneen nähneetkin. Tällä kertaa lattiapintaa on jopa näkyvissä, wohoo!

Hertta jos oot kuulolla - mä kyllä yritän etsiä sitä Stokken Newborn setin lelukaarta. Se on jossain täällä. Ehkä ymmärrät, miksi etsiminen on hieman viivästynyt. Anteeksi :)

*******

"Miten ja miksi minä olen joutunut tähän suttutaloon?". Joelin vakiototeamus, Kolmesta iloisesta rosvosta muistaakseni.

Okei. Siivoaminen on kyllä yksi tämän "kaksi pientä lasta" -hulabaloo-nykyelämän kynnyskohdista. Hah ikään kuin ei oltais sotkuisia oltu aina ennenkin. Mutta tämän kuluneen uuden vauva-ajan aikana on tullut huomattua, että useimmiten siivoaminen on ihan fyysisesti ja ajankäytöllisesti mahdotonta. Ei vaan yksinkertaisesti ole sellaista aikaa ja mahdollisuutta, jolloin sitä tekisi; ainakin jomman kumman lapsen pitäisi olla hoidossa silloin - ja toisaalta niinä hoidossaolohetkinä usein on vanhempien lepohetkikin tarpeen. Itse asiassa jopa enemmän tarpeen kuin se siivoaminen.

Ja vaikka esimerkiksi viime viikonloppuna tirppa oli hoidossa niin, että me saataisiin Joelin kanssa siivottua (vuorotellen toinen hoitaa vauvaa ja toinen raivaa sotkuja), niin muutaman päivän kuluttua näky on edelleen tämä. 

Olisi ollut ehkä ajankäytöllisesti järkevämpää vaan olla siivoamatta ja mennä silläkin ajalla nepalilaiseen. Tai vielä parempaa: nukkua.

Mutta joo, tällaista. Elämää. Voi apua.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Yhteistyössä: Serla

"Niin helppoa, että et edes huomaa siivoavasi", lukee Serlan kosteiden siivousliinojen paketissa.

Ööööö tota-tota? Sitä odotellessa :)

Vuosi sitten kyselin täällä blogissa halukkuutta Serlan uusien talousarkkien testiryhmään - ja sitähän löytyi. Tänä vuonna meitä pyydettiin mukaan ihan vastaavaan: testaamaan siis kahta ihan uutta Serlan tuotetta lukijatestiryhmän kanssa. Ketä kiinnostaisi lähteä mukaan?

Tuotteita on siis tällä kertaa kaksi: nämä yllämainitut kosteat siivousliinat sekä toisena siivouspaperi. Sain itselleni tuon testipaketin viime viikon loppupuolella, joten ihan silleen "testattu tavallisessa arjessa" -tyyppisesti en ole itsekään ehtinyt vielä näitä käyttämään. Parit ensikokemukset kuitenkin.

Tuo eka eli kostea siivousliina vaikuttaisi olevan niin kuin siivousmaailman wipes - eli niin kuin ne kosteat vauvanhoitopyyhkeet (näitä ei kuitenkaan saa käyttää ihon pyyhkimiseen). Ensituntumalla ottaisin näitä mukaan esimerkiksi mökille, jossa ei ole juoksevaa vettä. Tai vaikka reissulle, jos (kun) majapaikan pöytäpinnat ovat täynnä gekonkakkaa... Pyyhkäisin myös kokeiluluonteisesti tällaisella liinalla meidän hellan, ja puhdasta tuli.

Toinen eli siivouspaperi on vähän niin kuin paksumpaa ja isompaa talouspaperia. Meidän omassa kotikäytössä veikkaisin, että tämä on näistä kahdesta ehdottomasti se, joka tulee enemmän käyttöön. Pyyhin jo sillä sunnuntaina peilejä, heh kas näin:

Bloggaaja työssään. Ha ha.

Eli tuo näyttäisi olevan näppärä just sellaiseen pyyhkimiseen, mihin tavallista talouspaperia myttäytyy vähän liikaa. Meillä kun sitä talouspaperia ihan oikeasti kuluu (pesurättipöpöällötykseni takia) niin paljon, että huh huh. Pyyhin tällä muuten myös jo veskin hanan ja lavuaarin, ja yksi sama paperi riitti hyvin molempiin. Meillä toinen tällainen rulla jäi keittiöön ja toinen lähti yläkertaan kissanoksennusten siivoamista varten.

Ai niin, ja molemmat näistä ovat kompostoituvia eli voi laittaa biojätteen mukaan niin kuin tavallisen talouspaperinkin! (Se oli eka kysymys, mikä mulla itsellä tuli mieleen)

*******

Mutta joo, sitten tarkemmin testaamaan.

Jos haluat mukaan testiryhmään, ilmoittele halukkuudestasi tähän kommenttikenttään. Mukaan mahtuu viisi testaajaa; arvon testaajat pe 29.8., vaikkapa klo 16 asti ehtii ilmoittautua mukaan. Jos et ole rekisteröitynyt lilyläinen, muista jättää siihen kommenttikentän sähköpostiosoitekenttään yhteystietosi, niin saan sinuun yhteyden!

Testaajat saavat testipaketin lisäksi jälleen tuollaisen iiiiiiison-ison pehmo-oravan (on muuten ollut tirpan lempparipehmoja jo tässä vuoden ajan - kuva näkyy mm. täällä). Lisäksi kaikkien testaajien (mukana myös pari muuta blogia) kesken arvotaan 500 euron siivouslahjakortti, jonka voi käyttää haluamallaan tavalla ja itse valitsemaansa siivousyritykseen - eli vaikkapa joulusiivous tai ikkunoiden pesu...?

Noin viikon käytön jälkeen testiryhmäläisiltä (ja minulta) sitten kysellään aitoja kokemuksia, että mitäs tykättiin.

Kukas lähtee mukaan testailemaan?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Eilisellä sunnuntailounaalla anoppilassa silmäni osui "liukumäkeen": kirjaan, jonka tirppa oli laittanut lattialle kallelleen ja jota pitkin muumit liukuivat jonossa alas. Wheee! Liukumäki!

Tirpan liukumäkikirjan kannessa oli mielenkiintoinen kuva:

Selfiehän siinä, näitähän on nykymaailma pullollaan - paitsi sellainen pikku juttu, että tämä kuva on otettu vuonna 1916.

Kuvassa poseeraavat rakastavaiset Hildur Larsson ja Eelis Sammallahti - eli meidän tyttöjen isänisänisänisä ja -äiti. Hildur oli rovaniemeläinen valokuvaaja, joka metsätöitä kuvatessaan tapasi metsänhoitaja Eeliksen, ja pari rakastui palavasti. "Liukumäkikirjaan" meidän tyttöjen isotäti oli tallentanut pariskunnan jälkipolville jättämät rakkauskirjeet, kosinnasta aina naimisiinmenoon asti.

Räpsäisin eilen kuvan kirjasta Instagramiin, ja hetken mielijohteesta vähän myöhemmin tägäsin kuvan Nyt-viikkoliitteelle, joka juuri perjantaina oli julkaissut hyvän jutun selfieistä. "Suomen ensimmäinen selfie?", kysäisin.

No, tänään sitten puhelin pirahti; Nytin toimittaja soitteli.

Kuvan tarkempi tarina julkaistiin juuri äsken Nytin nettisivuilla täällä.

Share
Ladataan...

Pages