Ladataan...
Puutalobaby

En mä.

Joelin viimeinen työharjoittelupäivä oli eilen. Jo illalla se oli täynnä ehdotuksia:
"Hei mä ehdotan, että tehtäisiin sitten keväälle jonkinlainen aikataulu. Että koska mä opiskelen, vaikka tietty tuntimäärä viikossa. Ja miten ja missä sä teet työhommia ja kaikki menot kalenteriin ja..."

?????!!!!!????

Pakenin paikalta.

*******

Sain tänä aamuna nukkua yli kymmeneen. Kun tulin alakertaan, Seela ei ollutkaan nukkumassa Manducassa niin kuin tavallisesti, kolme kertaa päivässä.
"Mä ajattelin, että Seela alkais nyt nukkumaan kahdet päikkärit ulkona vaunuissa. Sä voit imettää ja mä vien sen sitten ulos," Joel iloisesti ilmoitti ja sekoitti mulle kahvia.

????!!!???!!!

Lukittauduin vessaan:
"Mä oon kakalla, en kuule!"

*******

Ei hemmetti toi tyyppi on täynnä virtaa. Apua. Auttakaa.
"Mä oon kolme vuotta odottanut, että mä pääsen koti-isäksi. Anna mä nyt iloitsen!"

Tuolla se nyt paistelee jauhelihaa ja viheltelee. Eikä siinä vielä kaikki: lisäksi se on yrittänyt halailla ja pussailla mua jatkuvalla syötöllä.
"Iloitse iloitse - siitä vaan. Mutta voitsä tehdä sen vähän kauempana musta?", hihittelin ja jatkoin:
"Tai hei nyt on lauantai. Voisitsä olla, niin kuin tavallisesti lauantaina? Alkaisit maaniseksi vasta maanantaina. Anna mä ensin lepään!"

*******

Uusi vaihe elämässä on selvästi alkanut. Kolmas kuppi kahvia. Apua. Mitenköhänselviän tästä?

Ehkä se maanantaihin mennessä muuttuu taas normaaliksi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Kop kop kopu kopu kop puuta - piiiiitkällinen syyskauden flunssa taitaa olla jo ohi. Heh kohtahan sitä sitten on taas valmis kevään vastaaville. Ai niin, ja joulunakin ollaan tietysti perinteisesti kipeitä! Ja Uutena Vuotena, luonnollisesti.

Mutta asiaan.

Kolmen viikon sisälläolo alkoi jo välillä vähän syödä naista ja naperoa, mutta onneksi tirppanen on näpertelijälaatua. Tehtiin muovailuvahasta naan-leipiä, ja askarreltiin-askarreltiin-askarreltiin, etenkin tarroilla ja magneeteilla.

Ehkä suurimmaksi menestykseksi osoittautuivat kuitenkin nämä:

Hmm eräänlaiset kissa...tarra...paperinuket? Eli kisunuket, joille voi pukea ja riisua tuollaisia uudelleenliimautuvia tarramuoviläpärevaatteita ja -tavaroita.

Megahitti.

Tässäpä siis joululahjavinkki, jos teiltäkin löytyy tällainen pieni askartelijapaskartelija <3

Kisuteeman lisäksi näitä oli myös koira, ostopaikkana Suomalainen Kirjakauppa (Kauppakeskus Kaaresta), hintaa en muista. Sori.

Ikäsuositus näköjään 6-11 vuotta, mutta ei kannata antaa sen hämätä - meidän kaksvuotiaalle ainakin just ikätasosopivaa ajanvietettä :) Pieniä osia kyllä on, eli varoituksen sana jos on suuhunlaittamistaipumusta. Meillä nää täytyy pitää visusti poissa kaikenlaitansuuhunvauvan ulottuvista.

Itse asiassa nää on aika kivaa ajanvietettä äidillekin:

Ite tein.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Pähkäilin tätä joulupukkihommaa jo kaksi vuotta sitten (tasan, oho!), mutta silloin lähinnä teorian tasolla - käytännön puolella asia ei ollut vielä silloin meidän perheessä ihan ajankohtainen.

No nyt on.

Lähdetäänkö meillä siis mukaan tuohon kansakunnan kollektiiviseen valehtelukertomukseen (tsek tsek se vanha bloggaus, jos et muista - siellä siis kootut ajatukseni aiheesta...), jossa tontut kurkistelevat ikkunoista jo syyskuusta lähtien ja joulupukki tuo kiltille lapsille lahjoja...? Tuhmat saavat risuja ja silleen.

Tirppa-tonttu viime vuonna.


"Kuinka moni teistä on nähnyt jo tonttuja", kysyi tanssiope.
Lapset viuhtoivat innokkaina, tontut olivat kuulemma vilahdelleet ikkunoiden takana. Silva oli vähän ihmeissään.
"Olethan säkin nähnyt - siinä askartelukirjassa oli, ja sitten siellä Lastenklinikan ikkunoissakin oli niitä punaisia pahvisia tonttuja", minä supatin.
"Minäkin olen nähnyt pahvitonttuja ikkunassa kurkistelemassa!", tirppa ilmoitti.

*******

Valehteluasiaan löytyi itse asiassa yllättävän luonteva vastaus: ei valehdella. Joulupukki on satuolento niin kuin muumit (hehe ja niin kuin prinsessat, kuten siellä vanhassa bloggauksessa aivopieruilin). Sen sijaan on ollut hyvin helppo kertoa, että jouluna on tapana leikkiä tällaista joulupukkileikkiä.

Meidän perheen joulupukkileikissä isi leikkii joulupukkia, ja Silva ja Seela ovat tonttuja. Isi laittaa siis joulupukin vaatteet päälle, ja sitten leikitään niin kuin isi olisi joulupukki. Tätä varten käydään ennakkoon yhdessä Prismassa ostamassa (apua - toivottavasti siellä vielä on niitä...) isille joulupukin naamari ja tytöille tonttulakit. Sitten yhdessä pukeudutaan tähän leikkiin.

Silva ja äiti laulavat ja leikkivät yhdessä isi-joulupukille Tipe-tipe-tip-tap -leikin; sitä ollaan jo täällä ahkerasti harjoiteltu. Ja sitten, kun tämä koko joulupukkileikki sylissäistumisineen on leikitty, voidaan avata joulukuusen alla olevat pari (huom! oikeasti pari) pakettia.

Tadaa, homma ratkaistu! Joulun taika - check. Joulun valheet - not check.

Miten teillä tämä joulupukkivalehomma on hoidettu?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Oletko koskaan nähnyt bloggaajan tanssivan miesten kalsareissa?

Kohta olet:

Koreografia: Ilona Kolachana
Musiikki: Saawariya/Chabeela
Kalsarit: Black Horse
Taustatanssija: oma

Tsekkaa (äänillä) erityisesti tirpan touhut kohdassa 0:17-0:25.

Bloggaajan suoritus luonnollisesti aivan yhtä hyvä kuin alkuperäinen video:

Tirpan sanoin: ättsäbeela.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Pottaosastolta päivää.

Sellaista uutisasiaa tässä vaan, että meidän vauva käy potalla! Ja pöntöllä! Wohoo!

Mehän aloitettiin pisunkutsuhuutelut Silvan kanssa jo 4 kk iässä. Mutta arvatkaa vaan, ollaanko Seelan kanssa ehditty mihinkään vastaavaan. Ei. Ehei. Enintään hymähdeltiin, että no tää kuopus sitten varmaan käyttääkin tällä meidän perheen perusactionilla vaippoja jonnekin viisivuotiaaksi asti. Ei tässä paljon pisuja huudella.

Silvahan alkoi sitten käymään potalla joskus 8 kuukauden iässä - pisunkutsuhuutelun tuloksia siis aikoinaan täällä.

Nooh, tuossa muutama viikko sitten Joelille tuli mieleen laittaa Seela pöntölle. Liri-liri-liri. Kappas. Ja potalle. Liri-liri-liri. Kivaakin näytti olevan - etenkin kun vanhemmat ja isosisko ilosta hihkuivat siinä vieressä. Itse asiassa molemmat lapset ovat ihan selvästi vaikuttaneet siltä, että istuma-asennossa pönttöön on paljon mukavampi liristää ja ähistää kuin alleen vaippaan. Erojakin vähän on: Silva tykkäsi alusta asti käydä potalla, Seela käy selvästi mieluummin pöntöllä.

Nyt Seela on 8,5 kuukauden ikäinen, ja esimerkiksi tänään vaippa on pysynyt kuivana ihan koko päivän. Potalla käydään samaan tahtiin kuin aina Silvankin kanssa: ennen ja jälkeen heräämisen, ja ennen ja jälkeen ruokailun. Kakat tulevat oikeastaan pelkästään pottaan/pönttöön - paitsi jos ollaan jossain liikkeellä just silloin.

Vaikka pidätyskykyä tämänikäisillä ei siis varmasti olekaan, niin löysäämiskyky selvästi näyttäisi löytyvän. Kun potalleistumis/löysäämisyhteys löytyy, niin loppu on sit vaan aika pitkälti vanhemmasta kiinni. Näin luulen.

Mitä tästä opimme?

No hmm kröhöm ehkä ensinnäkin sen, että sillä meidän pisuhuutelulla ei välttämättä ollutkaan mitään merkitystä - molemmat lapset näyttävät aloittaneen onnistuneet pottahommat suunnilleen samaan aikaan. Pisutuksilla tai ilman. Mistänoistatietää.

Tai sitten sen, että osuimme tässä 8 kk tietämillä jonkinlaiseen herkkyyskauteen. Itse haluaisin ajatella niin. Homma nimittäin lähti onnistuneesti liikkeelle heti kerrasta. Mikä mulle ainakin on ollut tosi-tosi iso yllätys; oon kuullut niin paljon niitä kokemuksia, että 2-vuotiaskin vetää potan mieluiten päähänsä :)

...ja tietäväthän vaikkapa ne intialaisäiditkin heti vastasyntyneestä vauvastaan, että milloin ne kannattaa nostaa pisulle (kirjoitin siis siitä silloin täällä). Miksi emme mekin? Ehkä meillä on vaan liian hyvät vaipat.

Joka tapauksessa pakko suositella vauvojen vanhemmille: kannattaa kokeilla näitä pisuhommia jo tälleen varhaisessa vaiheessa. Saattaa tehdä (ehkä - ainakin meillä kävi niin) vaipasta luopumisesta sitten jatkossa helpompaa!

Tai siis; mistänoistatietää.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Mä lainasin tuon otsikon joltain teistä Lily-kanssabloggaajista; joku just puhui ikuisesta marraskuusta.

Siltä täälläkin just nyt tuntuu.

Tässä vaiheessa pitäisi varmaan riemuita, että 3,5 työpäivää Joelin vapaan alkuun jee. Mutta ihan hyvin se voisi olla kolme ja puoli vuosisataa. Tai siis että siltä se sunnilleen tuntuu.

Molemmat lapset nukkuvat poikkeuksellisesti ulkona - sinne ne nukahtivat, kun tultiin kotiin leikkitreffeiltä.

Tuijotan nyt tuonne:

...ja toivon, että mikroon laitettu, Joelin eilen mulle valmiiksi kokkaama kasvispöperö osaisi itse kävellä tuolta luokseni.

Ja tuonne:

...ja toivon, että tuo itkari pysyy hiljaa niin kauan, että Joel tulee kotiin.

Nukkukaa, nukkukaa, nukkukaa, älkääherätkö älkääherätkö älkääherätkö älkääj*mankautaherätkö.

Oho, ulos on tullut jo ihan pimeä.

Nukkuvat. Ihanat. Voi mun rakkaat. Kai niillä on ihan hyvä tuolla? Rakkaat.

Share
Ladataan...

Pages