Ladataan...
Puutalobaby

"Miten se menikään se teidän ruokalaulu?", kysyi ämmi viimeksi meillä ollessaan.

Mik...? Ai niin!

Kun Silvan soseruokailut aikoinaan aloitettiin, päädyin täällä mökkihöperöisenä spontaanisti keksimään omatekoisen laulun, jonka luikautin aina sosehommien päätteeksi. Ikään kuin merkiksi, että nyt tämä ruokailu on ohi. Laulu kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan sen vanhan Nooan arkki -laulun sävelellä ja samanaikaisesti käsiä taputtaen näin:

"Valmista on, valmista on,
Silva, Silva, valmista on.
Koko lounas syöty on."
(loppuun vapaat innostuneet aplodit: "Hyvä Silvaaaaa!")

(tai: aamupala syöty on/välipala syöty on/päivällinen syöty on/iltapala syöty on)

Tämä itseimprovisoitu ruokailulaulu oli meiltä kokonaan unohtunut, mutta nyt se otettiin uudestaan käyttöön. Eikä pelkästään vauvansosehommiin vaan myös naperolle. Periaate on, että ruokaa ei mitenkään painosteta syömään loppuun - mutta jos syö, niin sitten saa ikioman laulun! Aplodeilla! Ja kuulkaas arvatkaa vaan, miten tyhjää ruokalautasta meidän talossa tämän jälkeen on ollut!

Myös Seela on valmis - kaikki on NAM.

Vastavuoroisesti myös äiti saa naperolta aina laulun ruokailun päätteeksi - hieman tiivistetyin sanoin toki:
"Valmiiiista - äiti - ON!"

*******

Luin (muistaakseni) Mindekan Ma-material Girl -blogista varmaan jo 1,5 vuotta sitten vinkin, jonka he puolestaan olivat saaneet joltain muulta. Hitsi toivottavasti muistan nyt oikein - en nimittäin yrityksistäni huolimatta löytänyt suoraa linkkiä ko. postaukseen...

No mutta niksi meni kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että jos naperolle tuottaa vaikeuksia esimerkiksi lähteä kodin leikeistä ulkoleikkeihin, sanotaan leluille "hei hei". Asia ei ollut meille silloin vielä yhtään ajankohtainen, mutta jäi silti mieleen. Ehkä siksi, että se oli niin pieni juttu. Ja nyt sitä toteutetaan meillä ihan jatkuvasti.

Kerrassaan nerokasta.

Myös esimerkiksi leikkipuiston lelut aina hyvästellään ja toivotetaan, että "hei hei, nähdään pian, leikitään taas ensi kerralla lisää!". Toimii.

*******

Näitä kahta tapausta ajatellessani tajusin, että meidän koko elämähän on jonkinasteista naperoniksipirkkaa. Tosi-tosi moni asia meillä tehdään leikin tai jonkun yhteisen höpöhöpörutiinin kanssa.

Itsesanoitut laulut ovat tosi yleisiä. Joelin mielestä on esimerkiksi aina yhtä huvittavaa, kun minä laulan iltapalaa laittaessani rempseästi:
"Hei Karrrrrjalasta piirakan mä löysin!"

Ja vaikkapa laulu "R-A-K-A-S - kulta kultasein" toimii itsekeksityillä jatkosanoituksilla lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Myös naperoharrastuksissa tutuiksi tulleita loruja käytetään meillä paljon. Muskariopen viikoittain laulama "Marakassit pussiin, marakassit pussiin, marakassit pussiin - kiitos!" toimii kotonakin omilla sanoilla paitsi leluja kerätessä myös vaikkapa sellaisessa tilanteessa, kun napero on lähtötohinassa levittänyt äidin käsilaukun tavarat pitkin eteisen lattiaa. Leikin avulla ne löytävät usein tiensä nätisti takaisin paikoilleen laukkuun.

Tanssitunneilta puolestaan on lainattu mm. loru:
"Kiva oli mulla, hauska oli tulla,
kiitokseksi vilkutan, uutta kertaa odotan"

Tämäkin siis tietysti lähtemisiä helpottamaan.

*******

Lähtemisten lisäksi myös esimerkiksi päikkäreille meno on synnyttänyt meille useita tee-se-itse -rutiineja. Jos tirppa alkaa vastustella nukkumaanmenohommia ja ilmoittaa haluavansa vielä leikkiä, "hei nyt onkin sitten aika leikkiä sitä leikkiä, että mikä lelu lähtee sun kanssa nukkumaan" auttaa meillä noin 99,9:n onnistumisprosentilla.

Ja mitäs siitä, vaikka valituksi tuleekin (perinpohjaisen pohdinnan jälkeen) lopulta aina se sama unitiikeri. Onpahan ainakin itse valittu.

Päikkärivaatteiden pukemisen jälkeen tirppa haluaa, että hänet "kannetaan niin kuin vauva" olohuoneesta eteiseen - ja aina kirjaston kautta.
"Muista mennä varovasti, täällä on paljon autoja ja moottoripyöriä ja polkupyöriä", tirppa muistuttaa, ja kirjastossa sitten väistellään huonekaluja niin kuin ne olisivat kulkuneuvoja.

Ei mitään käsitystä, mistä Silva on tämän keksinyt, mutta silti: tätä on noudatetttu jo pitkään.
"Muistitko olla varovainen?", tirppa vielä varmistaa, kun päästään eteisen puolelle.
"Muistin olla varovainen. Olipa paljon autoja."

*******

Tällaisia vastaavia hassuja itsekeksittyjä pikkurutiineja löytyy varmaan joka perheestä - eikö niin?

Onko teillä joitain itsekeksittyjä/jostain kuultuja omia pikkuniksejä naperon kanssa toimimiseen? Sellaisia siis, jotka teillä helpottavat tiettyjä tilanteita. Vinkit jakoon!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Oh, on se vaan aina ihana tunne, kun on käynyt kampaajalla - on hehkuva väri ja skarpattu leikkaus:

(no okei mä oon jo pitänyt tuota yön nutturalla, joten sellainen kampaajansileys ei ole enää näkyvillä)

Kotiäidillä onkin aina hyvä olla tukka kunnossa:

Mätsää sit kato niin hyvin tuohon kaverilta saatuun imetyspaitaan, Joelin Snoopy-pyjamahousuihin ja kodin peruskaaokseen.

Ja kyllä, tuo housuissa näkyvä juttu on reikä.

*******

Aaa joo tulipa muuten vielä mieleen yksi naperon lausahdus, jota eiliseen kuittailupostaukseen en muistanut laittaa.

Tulin suihkun jälkeen noissa Snoopy-housuissa alakertaan.
"Onko tuo naamiaisasu?", Silva kysyi.
"Ei ole, kulta - nämä ovat isin pyjamahousut."
"Ota ne pois. Minä en tykkää niistä."

Jaahas. Jollain meistä taitaa olla tyylitaju.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Kröhöm meidän naperon huumorintaju on selvästikin löytänyt uuden ulottuvuuden - tää tirppana on nimittäin on alkanut viime aikoina ihan selvästi kuittailla vanhemmilleen. Tyyliin näin:
(valitettavasti kuittailussa käytetty tietty äänensävy ei kirjoitettuun tallennu...)

Tirppa haluaa kuunnella musiikkia ja pikavastauksena laitan vaan tietokoneella auki olevan sivun eli tämän postauksen musiikkivideon (tuon vitsi-tequila-laulun) soimaan. Tirppa kuuntelee hetken ja toteaa:
"Tämähän on aivan kamalaa. Isin musiikki on paljon parempaa."

*******

Tulen päiväunilta ja Joel kertoo, että sillä aikaa Silva on kaatunut (kiivettyään nuken päälle) ja lyönyt päänsä.
"Voi kulta, haluatko että äiti lohduttaa - tuletko käymään sylissä?", kysyn.
"No ei sinun nyt enää kannata lohduttaa. Ei minuun enää satu", Silva puuskahtaa.
"Sä voit lohduttaa sitten seuraavalla kerralla", napero lisää.

*******

Olen jättänyt (kröhöm) tirpan ihan hetkeksi aikaa yksin iltapalapöytään ja livistänyt (mukamas) salaa kirjastoon kurkistamaan some-kuulumiset.
"Aikamoista!", kuuluu keittiöstä. Kohta kovempaa:
"AIKAMOISTA!"
Menen katsomaan: "Ai mitä, kulta?"
"Sitä vaan, että AIKAMOISTA HOMMAA jättää lapsi ihan yksin tänne iltapalalle."

*******

Olemme matkalla kohti autoa valtavien (lue: lapsiperhenormaalien) kantamusten kanssa.
"Aika hyvin sä jaksat kantaa", tirppa kommentoi.
"Joo, mä oon äiti - äidit on vahvoja", vastaan.
"Meidän isi on kyllä aika paljon vahvempi", Silva toteaa.

*******

Lauleskelen tirpan kanssa aamutoimissa jotain Ti-Ti-nallen laulua.
"Aika huonolta tuo kuulostaa", Silva sanoo.
"Ai kun en muista sanoja?", kysyn.
"Ei kun vaan tosi huonon kuuloinen tuo sinun ääni".

*******

Hmmm. Murrosikää odotellessa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Lupasin seuraavaksi kirjoittaa arjesta. Joten heippa vaan Bollywood-bling-bling, täältä pesee täyslaidallinen perusarkea. Wohoo!
(lupasin kirjoittaa myös kakkavaipoista, mutta jätän ehkä tänään väliin)

Päikkärirytmien vihdoinkin löydyttyä puutalon arki rullailee eteenp... okei nyt kuulostaa liian seesteiseltä ja helpolta... ...sujuu... no eikä suju... ...onnistuu... ääh ei sekään... ...on. Sanotaan nyt vaikka niin. Puutalon arki on.

Tähän tyyliin.

Maanantai

Seela heräilee tapansa mukaan seitsemän jälkeen. Tirpalle vielä maistuu uni - unikeko. Pakko kuitenkin herättää napero ennen yhdeksää, koska kaupungin hoitaja on tulossa tänään meille. Haluan Silvan olevan hereillä oveenkoputuksen kuuluessa; pyrin välttämään säikähtämisheräämisiä. Sitä paitsi täytyy nauttia pehmeistä halailuaamuista niin kauan kuin se on mahdollista.

Yhdeksältä tulee kaupungin hoitaja. Alkuperäisenä tarkoituksenani oli, että hoitaja leikkisi kotona Silvan kanssa sillä aikaa, kun me Seelan kanssa käydään neuvolassa. Laskeskelen kuitenkin kelloa ja tajuan, että jos neuvola-aika on yhtään myöhässä (kuten usein on), en välttämättä ehdi takaisin ennen kuin hoitajan työaika puoli kahdeltatoista loppuu. Niinpä päätämme koko porukka lähteä Oulunkylän terveysasemalla - Silva leikkii hoitajan kanssa neuvolan aulassa sillä aikaa, kun me Seelan kanssa olemme terveydenhoitajan juttusilla.

Hoitaja lähtee heti neuvola-ajan jälkeen seuraavaan perheeseen. Seela nukahtaa paluumatkalla autoon; päikkärit yli tunnin myöhässä. No, Silvan kanssa saadaan lounastaa rauhassa. Yhdeltä Silva ulkovaatteisiin ja päikkäreille vaunuihin. Seurustelen Seelan kanssa hetken ennen kuin nukutan sen kakkospäikkäreille Manducaan.

Joel tulee töistä ennen viittä. Lapset juuri heräävät, vaihdamme kuulumiset ja minä vilahdan ulos kotoa, tanssitunnille Bolly Beat -tanssikoululle. Joel jää kotiin leikkimään lasten kanssa ja tekemään ruokaa.

Ilta on hässäkkää. Kymmenen jälkeen koko porukka yrittää päästä nukkumaan.

Tiistai

Leikkitreffit! Kahvia ja unelmia -blogin Nonariina porukoineen koputteli puutalon oveen sopivasti meidän aamupalan jälkeen. Filippa on meille niii-iiin mieluisaa leikkiseuraa - rauhallisilla tytöillä menevät leikit tosi hyvin yksiin. Paitsi tällä kertaa meidän Silva jopa yritti vähän päsmäröidäkin. Ajatella - meidän ujoliini-Silva! 

Leikkitreffit ovat kyllä ihan parasta; niitä saisi olla ohjelmassa kyllä useamminkin. Näinhän nämä kotihoidossa olevat naperot hyvin saisivat kokemusta toisten lasten kanssa toimimisesta. Harmi kyllä (meidän kannalta) niin monen naperokaverin vanhemmat ovat jo palanneet töihin - enimmäkseen vain me "kakkoskierroslaiset" olemme päivisin vapaita. Onneksi meillä on kuitenkin muutama kaveri, joita silloin tällöin näin päivisin tapaamme.

Lounaaksi koko leikkiporukka syö pastaa ja soijakastiketta, ja vieraiden lähdettyä iskee akuutti väsy. Molemmat lapset nukahtavat yhdeltä; Silva vaunuun ja Seela Manducaan.

Joelin tultua töistä minä painelen suoraan nukkumaan. Äidin päiväuniaika.

Illalla Alepa-setä tuo meille ruokaa.

Keskiviikko

Tanssituntipäivä! Alkuun kävin Silvan tanssitunnilla molempien lasten kanssa yhtä aikaa, mutta sitten mummi ilmoittautui vapaaehtoiseksi vauvanhoitajaksi keskiviikkoaamupäiviin. Ihan luksusta - saamme Silvan kanssa laatuaikaa kaksistaan! ...ja Seela laatuaikaa mummin kanssa :)

Helsingin tanssiopiston taaperotanssitunnilla on huippukivaa niin kuin aina. Keskiviikot on arkipäivistä kaikkein parhaita!

Tänään onneksi mummi ehtii auttaa myös päivän haasteellisimmassa kohdassa eli molempien lasten yhtäaikaisessa päikkäreillemenossa. Kahden käsiparin ansiosta homma käy ilman itkuja. Molemmat nukahtavat silmänräpäyksessä: Silvalle sanotaan "kauniita unia" ja lykätään ulos, ja Seela nukahtaa tutti suussa mummin syliin.

Tällä kertaa mummi jää siis poikkeuksellisesti vielä pidemäksikin aikaan lastenhoitotehtäviin. Minä nimittäin vedän vaatteet kiirellä niskaan ja suuntaan Eiran kirurgiseen sairaalaan. Viisaudenhampaan leikkauskohta ei nimittäin ole vieläkään parantunut kunnolla - poskessani on luumun kokoinen kova patti, joka on vielä kipeäkin. Perhana. Hammaslääkärinkeikka menee yllättävän nopeasti; olen jo kolmelta takaisin kotona. Täydessä unessa oleva tirppa ei edes tiedä, että olin poissa.

Ai niin, ja noin puolen päivän aikoihin olin kuullut tästä Putous-tanssikeikasta; ja illalla säntäsin sitten vielä Kisahallin hikiseen harjoituslooshiin. Kahden hektisen tunnin aikana Ilona Kolachana opetti meille koko koreografian. Hurjaa! Pää vain surisi - arvatkaa vaan, millaista on yrittää painaa koreografiaa muistiin tällaisella univelalla... Illalla harjoittelin vielä tanssiaskelia Ilonan lähettämän treenivideon avulla.

Torstai

Aamuhäsellysten jälkeen kaksi lasta vaatteisiin ja (taas) Oulunkylän terveysasemalle; tällä kertaa muissa asioissa. Lääkärinajan jälkeen siirsin autokaukaloon nukahtaneen Seelan tuplavaunuun ja kärryttelin meidät Arabian leikkipuistoon vauvojen lorutuokioon.

Lorutuokio on tällä hetkellä Seelan ainoa vauvanharrastus; alkusyksystä myös vauvajumppailimme (niin, että Silva nukkui päikkäreitä sillä aikaa asukastalon ikkunoiden ulkopuolella), mutta päikkärirytmi vei voiton vauvajumppaharrastuksesta - Seelan päikkärit osuvat siiis nykyään suoraan jumppa-aikaan.

Mutta lorutuokio on kiva, ja vieläpä ilmainen harrastus. Silva ottaa leikkipuiston puolelta mukaan oman vauvanukkensa ja loruttelee sen kanssa niin kuin muutkin äidit siellä. Iso kiitos leikkipuistohenkilökunnalle, että ennakkoluulottomasti päästivät naperonkin mukaan - Silva on vauvaharrastuksesta ehkä jopa enemmän innostunut kuin Seela-vauva itse :)

Loruhetken jälkeen (ja jo sen aikana) iskee väsymys. Ja vielä pitäisi päästä kotiin lounaalle... Ensi kerralla otan lounaan kyllä boksissa mukaan, jotta Silvakin voi nukahtaa tuplavaunuihin jo matkalla.

Seela sen sijaan nukahtaa jo vaunuihin ja herää samaan aikaan, kun Silva sitten lounaan jälkeen menee nukkumaan. Hyvästi, tämän päivän haaveet lasten yhtäaikaisista pitkistä päiväunista! Nooh, viimeisen tunnin ajan lapset sentään uinuvat yhtä aikaa.

Illalla on vielä Silvan muskari Pop&Jazz-konservatoriolla. Jee! Silva saa aina valita, lähteekö muskariin äidin vai isin kanssa - useimmiten Silva kyllä sanoo "koko perhe", ja välillä olemmekin menneet sinne kaikkine vauvoinemme <3 Tällä kertaa minä olin kuitenkin... kröhöm...hieman ohjaillut mielipiteenmuodostusta niin, että Silva valitsi äidin. Jee jee jee, mun vuoro jee jee! Muskarissa on vaan niii-iiin kivaa - ihan harmittaa aina, kun napero valitsee isin.

Tällä(kin) kertaa Silva soitti djembe-rumpua ja (wohoo!) myös sähkökitaraa. Pop&Jazzin muskari = paras.

Illalla treenasime taas Silvan kanssa Bollywood-tanssiaskeleita Ilonan videon tahtiin. Kuvasin myös tirpan tanssin - selvä tulevaisuuden Bollywood-tähti suoraan puutalosta!

Perjantai

Tavallisesti perjantaipäivän ohjelmaan kuuluu Silvan temppukoulu - ja useimmiten sillä aikaa Seela nukkuu nätisti itkuhälärin päässä ulkona. Tällä kertaa temppuilu oli kuitenkin peruttu. Ja olimme laiskoja ja pysyimme aamupäivän leikkiajan kotona. Silva muovaili muovailuvahasta naan-leipää ja piti äidille oppituntia veitsen käytöstä sillä aikaa, kun Seela nukkui aamupäiväpäikkärinsä Manducassa.

Päivärytmin mukaan kahdeltatoista taas lounas ja yhdeltä lapset nukkumaan. Ja kappas - äidin työviikko oli päättynyt!

Joelin tultua kotiin suihkaisin autolla Sfinksin studiolle Kalasatamaan Putous-tanssia treenaamaan. Jaiks! Jännitys alkoi nousta!

Illalla treenasin vielä videon tanssiin ja totesin, että hei mähän osaan tän! Uskomaton tunne. Koreografia hallussa, seuraavana päivänä lauantaina voi täysillä keskittyä fiilikseen.

*******

Tältä kuulostaa puutalon viikko. Isoimmista arjenhallintakatastrofeista ollaan siis (ehkä) selvitty, ja elämä rullailee eteenp... sujuu... onnist... on.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Jep, paluu arkeen. Harmaa maanantai ja viime yönä käytännössä nollayöunet (luulin, että en ole nukkunut ollenkaan, mutta sitten muistin kaksi painajaista - jee, olen siis nukkunut edes niiden verran). Niin joo ja tällä kertaa unettomuus ihan itselähtöistä - lapset ne kyllä tuhisivat tyytyväisinä kyljissä...

Mutta! Antakaa mä palaan tuonne Putous-Bollywood-tunnelmiin vielä tämän yhden kerran! Tajusin nimittäin eilen illalla, että mähän en ole vielä ollenkaan kertonut, että kuinkas kaikki kävikään!

...eli kuinka kotiäiti päätyi telkkariin tanssimaan lähes miljoonalle (oho!) katsojalle?

Kuten hyvin tiedätte, mähän (kröhöm) en todellakaan ole mikään ammattitanssija. Lapsena Kuusamon taajuudella ei ollut tanssitarjonnassa muuta kuin tanhuja, joten harrastin ryhmävoimistelua. En kuitenkaan koskaan tullut kovin notkeaksi - rytmitajua sentään ainakin kuvittelin minulta löytyvän. Tanssimuuveja harjoiteltiin kavereiden kanssa meidän olohuoneessa Madonnan ja Paula Abdulin tahtiin.

Helsinkiin muutettuani aloitin ensin showtanssin ja myöhemmin jazz-tanssin. Näistä etenkin jälkimmäisestä innostuin kovasti, mutta kroonisesti liu'uin pakoon tunneilta aina, kun puheet alkoivat mennä esiintymiseen. Vaikka edes koulun joulu- tai kevätjuhlassa. Klassinen pupu pöksyssä -tapaus siis.

Bollywood-tanssista olin haaveillut jo pitkään; varmaan siitä asti, kun näin ensimmäisen Bollywood-elokuvan joskus... öööh... 2000-luvun alussa? Tunneille innostuin kuitenkin menemään vasta kaksi vuotta sitten, kun bongasin silloin vasta-aloittaneen Studio Sfinksin avajaistarjouksen. Ja silloin Silvan synnyttyä ajattelin, että tuohan olisi tosi hyvää treeniä palautuvalle keskivartalolle.

Se oli rakkautta ensimmäisellä lantionkeinautuksella. Heti kevätkaudella aloin ahnehtia saman opettajan/koreografin, ihanan ja innostavan Ilona Kolachanan tunteja. Bongasin Ilonan omalta Tanssi Bollywoodia -sivulta, että hän opettaa myös Bolly Beat -tanssikoulussa sekä ihan Helsingin työväenopistolla. *) Ilmoittauduin mukaan... ...kaikkeen. Myös tiiviskursseille. Ja esiintymään! Minä! Uskalsin! Itsensävoitto, kling kling! Kiitän tästä ennen kaikkea Ilonaa, joka on kerta toisensa jälkeen saanut minut innostumaan ja voittamaan ramppikuumeeni. Kiitos! Esiinnyin ensimmäisen kerran jo puolen vuoden harrastamisen jälkeen (täällä) ja sitten vielä seuraavana syksynä, Seela-vauva jo masussa (täällä).

*) Ai niin ja myös Tikkurilassa Tanssistudio Sahramissa.

Aaa, niin joo, bloggauksen aihe piti olla tämä Putous.

Nooh, Ilona oli sitten saanut keskiviikkona yhteydenoton Putouksesta - että löytyisikö 15-20 tanssijan ryhmä ja tanssikoreografia lauantain suoraan lähetykseen. Kolmen päivän varoitusajalla! Biisiksi oli (käsittääkseni tuotannosta käsin) annettu tuo mahtava ysärihitti (?) nimeltään Tan Tana Tan Tan Tan Tara. Ja kyllä, toi ON biisin nimi.

Ilona sitten viestitteli tanssiryhmäläisilleen, että hei kuka lähtee mukaan - eka treenit samana iltana ja yli-yli-huomenna livenä miljoonayleisön edessä.

Eka reaktioni: jee! Toka reaktioni: en mä voi. Kolmas reaktioni: vai voinko...?

Soitto Joelille töihin: "Onnistuisko, jos mä alkaisin treenata kolmen päivän varoitusajalla tanssia ja menisin lauantaina tanssimaan Putoukseen?" Joelin vastaus: "Anteeksi MITÄ?!?!?!!"

Uskomatonta kyllä treeniajat loksahtivat juuri niin, että onnistuimme (mummin avustuksella) hoitamaan lastenhoitotekniset kuviot. 

...ja minä vastasin: "mä tuun kans!"

Kuvakaappaus: MTV3/Putous (Katsomo)

Olen jo varmasti ihan tarpeeksi hehkuttanut, miten mieletöntä tuo esiintyminen oli. Mutta se oli!

...ja vielä kerran KIITOS meidän Ilonalle, joka paitsi teki koreografian ja opetti sen supertiukalla aikataululla meille, myös tsemppasi meidät mahtavaan fiilikseen ja tekemään parhaamme. Kiitos myös kaikille tanssikavereille; entuudestaan tutuille ja uusille tuttavuuksille.
(ja myös sille kaverimammafacebook-ryhmälle, jossa esiintymistä hermoilin ja josta sain tarvittavat tsemppaukset - kiitos!)

Kiitos! We rocked!

PS. Ja seuraavaksi takaisin puutaloarkeen. Kirjoitan sit huomenna vaikkapa kakkavaipoista. (en oikeasti)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

"Minuutti mainoksia", studio-ohjaaja kuuluttaa ja me kihisemme hiirenhiljaa valmiissa jonoissa Putous-ohjelman lavasteiden takana. Jän-nit-tää!

Yhtä äkkiä edessäni seisoo Jone Nikulan näköinen tyyppi, jolla on kuitenkin ihan naisen ääni:
"Heeeeei mä luen sun blogia! Ihan huippu!"

Öööö mitäköhän mä vastasin? En tiedä. Tilanne oli suht yllättävä ja erikoinen.  Tanssijono puhkesi hipi-hipi-hiljaiseen kikatukseen.

Mutta oho - jännitys on poissa! Nyt tanssitaan!

Kiitos, "Jone"!

Eka kuvan keskellä meidän mahtava ohjaaja/koreografi Ilona Kolachana, jonka tanssiryhmäläisistä tämä porukka koostui.

Ohjelma (ja meidän tanssi!) löytyy vielä Katsomosta täältä, alkaa noin kohdasta 54:30. 

Mua on ehkä vähän vaikea bongata, olen vasemmalla puolella aika keskellä, tuon mieh... nais... hahmon vieressä. Loppupuolella näkyy mun kasvoja vähän :)

Hyviä bongailuja!

Kuvakaappaus: MTV3/Putous (Katsomo)

Share
Ladataan...

Pages