Ladataan...
Puutalobaby

Kuvitelkaa syksyisen lauantai-illan Kurvi; tai oikeastaan sen hämärä sivukatu. Olemme tulossa ystävän luota lapsiperhekyläilemästä - hups vaan, onko nyt jo näin myöhä ja pimeä. Ei taida olla enää ihan "soveliasta lapsille" -aika näillä hoodeilla.

Kaksi... (kröhöm)... sekakäyttäjähköä mieshenkilöä taivaltavat katseet lasittuneina eteenpäin. Tirppa seuraa menoa tarkkaavaisesti, sitten ilmoittaa heleällä ääneellä:
"Sedät on varmaan menossa kirkkoon!"

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Tänään on se päivä. Sama kuin Silvalla: maanantai sillä viikolla, jolloin vauva täyttää puoli vuotta.

Tällä kertaa en vetänyt sosestressikilareita niin kuin viimeksi, vaan plopsautin reteästi perunaporkkanapiltin kannen auki. Plop!

Ja ensireaktio?

Se oli...

...tyrmistys.

Sitten seuraavaksi:

...öllötys.

Kolmantena tunneskaalassa vielä:

...närkästys.

Mutta perhealbumiin (ei meillä sellaista oikeasti edes ole) pääsee luonnollisesti tämä:

"Jee! Vihdoin se kamala lusikka vietiin mun naaman edestä pois!"

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Ensin nukahti toiseen kainalooni vauva.

Sitten tirppa sanoi: "Minä haluan jo nukkua", kaivautui syvemmälle toiseen kainalooni ja löysi unenraskaan hengityksen.

Joel kolistelee alakerrassa tiskikoneen kanssa.

Minä ujuttaudun näiden kahden lapsen välistä, nousen hetkeksi sängystä. Otan lasin kuivaa omenasiideriä ja menen ripustamaan pyykkejä.

Täydellinen hetki. En haluaisi mitään muuta. Minä olen onnellinen.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Tiedättehän tän yleisen blogipostaustyypin otsikolla "Yksityiskohtia"...? Eli otetaan siis kodista sellaisia huippukauniita lähis-lähis-lähiksiä ja oh - sitten tunnelmoidaan.

Mä aattelin kertoa, että on meilläkin kodissa yksityiskohtia. Ja tunnelmaa. Kuten:

Liljoja ikkunalaudalla.

Kettu hedelmäkorissa.

Hiuslenksuja turkkilaisessa pikkukupissa. Ja jouluvalot.

Kirjapinoja.

Vaaleita pörröisiä asioita.

Takaperin volttia heittävä pupu.

Rapistuvia ovia.

Sammutuspeitteitä.

Vastavaihdettuja lakanoita.

Lääkäriltä potalle unohtunut stetoskooppi.

Trendikästä vitamiinivettä.

Tiikeri kylppärin purnukkalaatikossa.

Päiväunia nukkuva vauva.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Tämä bloggaus ei sitten koske keinohedelmöitystä. Ihan vaan jos luulitte.

Muumimukit.

Mä yritän nyt kaikin voimin haukkua näitä, mutta huomaan silti väkisin vaan kehuvani. Mukin muoto on nimittäin ihan täydellinen, käteen sopiva. Koko on juuri oikea kahvikupilliselle, kahva tuntuu mukavalta kädessä. Ja tuo posliini on niin... ...miellyttävää. Puhdistuu helposti, ja sit se on vieläpä jotenkin tuollaista ihanan tasaisen kaunista ja laadukasta.

Mutta mutta. Miten oikein osaisin kuvailla ärsytykseni? Kun nämä ovat vaan niin niin niin... ...muumimukeja. Vähän silleen "heh heh hee no kyllä aikuinenkin saa hassutella" -henkisesti mutta niin, että hassuttelun sisältö on jo kuitenkin aikoja sitten vesittynyt. Koska näitä löytyy tyyliin joka ikisen suomalaisen astiakaapista. Sitten mukien pöytään kattamiseen liittyy vielä joku kummallinen "heh heh no haluatkos olla tänään vähän Mörkö vai ehkä Nuuskamuikkunen - mä ainakin otan tän Pikku Myyn kun mä kato oon tälleen niinku ihan pikkumyymainen".

Äh, en tiedä - mutta jokin näissä mua nyt vaan on pidemmän aikaa ärsyttänyt.

Voisin ihan mielelläni jättää meidän muumimukit vain lasten ja lapsivieraiden käyttöön (siihen tarkoitukseen ovat toki ihan erinomaiset) ja hankkia kaappiin jotkut ihan muut. Mutta... Kun nää mukit vaan on niin parhaat. Varmaan pari vuotta jo olen katsellut muita mukeja "sillä silmällä", josko jostain löytyisi vaihtoehto muumimukeille. Mutta ei. Ei ole löytynyt muumimukeille vertaisia.

Niinpä ajattelin kysäistä teiltä: olisiko kenelläkään mielessä jotain kivaa puutalomaista kahvimukisuositusta?

Älkääkä sanoko, että joku muu samanmallinen muki; mitä näitä nyt on perus-Teemasta Peppi pitkätossuun - ne ovat mulle vain muumimukeja mutta erilaisella kuvituksella :)

Share
Ladataan...

Pages