Ladataan...
Puutalobaby

Mulla on ollut tuo Lumia jo reilun vuoden ajan - ja edelleen se kuvittelee ajoittain, että mä poltan tupakkaa.

Voisi kuvitella, että näihin olisi asennettu joku sellainen "oppiminen", että ne paremmin tietäisivät, mitä näppäilijä osaa seuraavaksi sanoa.

Mutta ei. Tai siis:

Aamen?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Kaupallinen kampanja, yhteistyössä: Xylitol Jenkki

No jopas! Muutamissa blogeissa on tänä vuonna kiertänyt Xylitol Jenkin haaste, jossa bloggaajaa pyydetään kirjoittamaan omasta hammashoidostaan - ja sitten mennään PlusTerveyden hammaslääkäriasemalle tsekkaamaan, että mikäs se totuus siellä suussa oikein onkaan. Itse olen bongannut haasteen ainakin Pupulandiasta ja Lähiömutsilta. Silloin noita lukiessani ajattelin, että luultavasti haaste napsahtaa vain sellaisille bloggaajille, jotka omistavat jo valmiiksi sellaisen luontaisen ihanan, hohtavan Pepsod... Jenkki-hymyn. Mutta wohoo, olin väärässä: myös erästä allekirjoittanutta telaketjutyttöä kaikkine massiivisine rautoineen ja kumilenksuineen pyydettiin juuri mukaan. Joo todellakin lähden!

Minua ei tarvitse kuin vilkaista niin huomaa, että suussa ei (kirjaimellisesti) ole kaikki kohdallaan.

...mutta parin vuoden päästä on! Toivottavasti. Telaketjutarinaa "hammasremontti"-tägin (sivupalkissa) takana sekä täällä.

Jos tuota purentaa ei oteta huomioon, minulla on käsittääkseni aika "perustason" hampaat. Ei mitenkään täysreiättömät, mutta ei mikään suuri katastrofikaan. Itse asiassa - ja tän aion ottaa kehuna - minut sitten tulevaisuudessa leikkaava kirurgi totesi, että "oho! jos sulla ei olisi näin hyvin hoidetut hampaat, tää purenta ei olisi mitenkään pysynyt kasassa tähän päivään asti". Joo-o: jos tuosta lukee vaan nuo neljä sanaa, "näin hyvin hoidetut hampaat", niin kyllä tuosta kehun saa aikaiseksi.

Purennan lisäksi hampaat ovat jonkin verran kellastuneet - kahvi, voi kahvi. Seuraa paljastus: mulle on kerran tehty hampaidenvalkaisu. Sellainen ihan kristallivalkaisu - laitettiin joku ultravioletti(?)valo päälle pariksi tunniksi ja bling bling. Sen tulokset olivat näkyvissä parin vuoden ajan (lopetin myös kahvinjuonnin silloin), mutta nyt ne ovat enää muisto vain...

Se valkaisu oli muuten kamalaa. Sain siitä niin järkyttävät vihlonnat, että sen illan kävelin vain tuskaisena ympäri Töölönlahtea suu auki, jotta tuuli vähän vilvoittaisi kipua. Näin sieluni silmin itseni iskemässä hampaat katukiveykseen, jotta saisin ne tuskaiset hampaat irti.

Että silleen.

Haaveilen, että tekisin joskus sen valkaisun uudelleen.

Apua mikä teini-selfie. Paitsi että teini olisi ehkä laittanut meikkiä. Mä en.


Ai niin, ja yksi omiin hampaisiini liittyvä iso-iso juttu - asia, jonka olen ihan itse mokannut. Perhana. Se tapahtui Silvaa odottaessani.

Mulla oli silloin aivan valtava himo kivennäisveteen, ja vähän niin kuin vaihtelun vuoksi lipittelin myös kaikkia erilaisia maustettuja vesiä. Kun Silvan syntymän jälkeen kävin hammaslääkärissä, sain järkytyksekseni kuulla, että eroosio (?) on pistänyt hammaskiilteen (?) ihan palasiksi. Kysyttiin, juonko kivennäisvesiä. 
"No en tavallisesti, mutta raskaana ollessa join puolen vuoden ajan niitä ihan älyttömästi. Ei kai se niin lyhyessä ajassa voi tapahtua...?"

Kuulemma voi.

Ärsyttävintä tässä on, että maustamaton peruskivennäisvesi olisi kuulemma ollut ihan ok. Aaaaaargh! Voi, jos olisin tajunnut! Olisin ihan hyvin voinut juoda sitä perusversiota - ne maut eivät edes ole niin hyviä mun makuun... Pilasinpa sitten hampaani.

*******

Seuraa tämän bloggauksen valistusosuus:

Lähiömutsi ehti tästä omassa bloggauksessaan jo aikaisemmin kertomaan, mutta oon vaahdonnut tästä nyt lähipiirissä niin paljon, että... ...no: haluan ihan välttämättä vaahdota tästä vielä lisää.

Eli: Turun yliopiston äiti-lapsi -ksylitolitutkimus 90-luvun alusta (tutkimuksesta tarkemmin täällä).

Tutkimuksessa äideille Ylivieskassa annettiin ksylitol-purukumia, annosmääränä kolme kertaa päivässä ja kaksi tyynyä kerrallaan. Purukumin käyttö aloitettiin 3 kk synnytyksen jälkeen. Täysksylitolipurkkaa käyttäneiden äitien lapsista 90 % ei saanut reikiintymistä aiheuttavaa bakteeria ollenkaan! Vielä pari vuotta myöhemmin tämän ryhmän lapsilla oli 71-74 % vähemmän reikiä kuin vertailuryhmien lapsilla.

Ja: jos reikiintymistä aiheuttava bakteeri ei tartu lapseen ensimmäisten elinvuosien aikana, se ei isommalla todennäköisyydellä tartu koskaan. Tämä siksi (toivottavasti osaan selittää asian oikein! jos on hammaslääkäreitä kuulolla niin saa tarkentaa!), että kun lapsen suun bakteerikanta on jo vakiintunut ja suussa ns. hyviä bakteereja, ei se reikiintymistä aiheuttava mutans steptokokki pääse sinne enää niin hyvin jylläämään. Eli tämän vuoksi on niitä ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut reikiä - se johtuu luultavasti siitä, että he ovat säästyneet lapsena siltä tartunnalta!

Mä olen ollut tästä tiedosta niin vaikuttunut, että... ...uhh. Todella vaikuttunut siis. To-del-la-kin aion yrittää kaikin voimin suojata meidän tytöt tuon bakteerin saamiselta, hemmetti vie!!!

Uhhuh. Sori. Mulla ihan pulssi kiihtyy tätä kirjoittaessa :D 

No, se mitä meillä tehdään, on tietysti säännöllinen hampaiden peseminen aamuin illoin. Silvalle siis - Seelalle ei vielä. Sen lisäksi me ollaan tarkkoja viiden ruokailun päivärytmistä. Ei ei ei ylimääräistä napostelua. Ikinä siis, tarkoitten että ikinä-koskaan-IKINÄ. Ja ruokailun jälkeen aina xylitol-pastilli, tarkoittaen aina-ihan-joka-kerta-eli-AINA.

Jännä, tätä kirjoittaessani huomaan olevani tämän asian suhteen ihan älyttömän paljon ehdottomampi kuin monen muun. No, koen sen tärkeäksi - varmaan siksi. Heh, oma äitini tuossa sanoi, että lapsenakin sain hepulin, jos vaikka hammasharja unohtui kotiin jossain reissussa. Piti yön pimeinä tunteina lähteä etsimään auki olevaa huoltoasemaa, että mulle saatiin uusi hammasharja.

Ehkä mun pitäis vähän höllätä nutturaa tän suhteen. En kuitenkaan aio tehdä niin - mulle itselleni on helpompaa noudattaa tällaisia tapoja pilkuntarkasti. Koska jos alan lipsua "no ei yksi kerta mitään tee" -tyyppisesti, niin en lipsu sitten vain yhtä kertaa vaan jatkuvasti. Tunnen ehkä itseni; siksi nollatoleranssi on mulle parempi.

Mä en muuten voi just nyt pureskella purkkaa tämän raudoituksen takia. Siksi minäkin olen ottanut, yhdessä tirpan kanssa, tavaksi aina ruokailun jälkeen nämä:

Näiden syömisestä on yritetty muistuttaa myös isovanhempia. Toivottavasti palopuheet ovat menneet perille!

Onneksi nuo pastillit on hyvän makuisiakin - en ole ainakaan koskaan kuullut, että joutuisi paljon lasta houkuttelemaan noiden ottamiseen. Hih pikemminkin toisin päin; on pitänyt pitää alusta asti aika tiukka linja, että vain ruokailun jälkeen näitä. Etenkin silloin, kun pastillien syönti aloitettiin, tirppa olisi luultavasti mieluiten syönyt vaikka vain näitä pääasiallisena ravintonaan.

Xylitol-pastillit ovat muuten ainoa "karkki", jota tirppa on koskaan saanut; se ei taida edes tietää ns. oikean karkin olemassaolosta. Tuo koko sanakin on luultavasti vielä tuntematon. Kerran meillä oli suklaata, jonka tirppa löysi. Kerroin, että se on "äidin kahvileipää".

Kyllä: valehtelin. Vieläpä aika huonosti. Auts. Vähänks ankea lapsuus :D

*******

Seuraavaksi siis vaihe kaksi: treffit siellä PlusTerveyden hammaslääkäriasemalla. Saas nähdä, mitä sanovat...

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Tirpan tarkka luonne on jo tietysti tuttu juttu, heh alkaen jo täältä - että siinä mielessä näissä ei ole mitään uutta.

Mutta kun kerroin tänään yhden keskustelunpätkän tuolla Isyyspakkauksen tontilla, en malta olla kertomatta paria muutakin.

Eli tirpalla on siis tapana tarkentaa, jos joku hömelö aikuinen meinaa puhua läpiä päähänsä. Tyyliin näin:
"Ai leivotko sä kakkua siinä?"
"En. Mä LEIKIN, että mä leivon kakkua."

*******

Aamulla ämmi ja Silva kävivät myös tällaisen keskustelun Eläinmuseo-visiitistä jutellessaan:
"Oooo, ai sä olit Eläinmuseossa! Siellä varmaan oli paljon eläimiä?"
"Ei ollut."
"Ai eikö ollut? No ehkä siellä oli kuitenkin? Oiko siellä vaikka... ...norsu?"
"Ei. Se oli NORSUN PATSAS."

*******

Vähän myöhemmin kirjastosta kuului kopsahdus. Silva tuli minun luokseni suu mutrullaan, päätään pidellen.
"Voi kulta. Kopsahtiko sinua päähän?"
"Minua kopsahti siihen kovaan valkoiseen luurankoon ihon alla."

Että ollaanpa sitten tarkkoja, kun tuon tirpan kanssa jutellaan.

Tarkka tyttö, epätarkka kuva.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

"Mä rakastan sua," supatti Joel keskellä nukkuvan Silvan selän yli,
"Mä oon onnellinen, että sä olet mun kumppani. Vaimo. Kenenkään muun kanssa tämä ei olisi yhtä kivaa."

"Kivaa!?! Onko tää sun mielestä kivaa?!", minä hihitin.
(Seela oli juuri nukahtanut puolen tunnin totaalihuutokonsertin jälkeen; meidän moka, ei ehditty nukkumaan tarpeeksi ajoissa.)

"Nojoo. Mä voisin sanoa vaikka niin, että en ikinä ikinä ikinä kenenkään muun kanssa olisi alkanut tähän hommaan. Vain sun", minä vastasin hempeästi.
(hetken hiljaisuus)
"Että siinä mielessä vois sanoa, että tää on sun syy!!!!"

(hiljaista hihitystä)

"Samoin. Mutta pakko sanoa, että en mä kyllä sun kanssakaan tähän enää kolmatta kertaa alkaisi", Joel jatkoi.

(hihitystä)

"Itse asiassa tänään, kun mä ajoin Kätilöopiston ohi, mä ajattelin, että oikeastaan tekisi mieli kokea vielä kerran joskus se synnytys."
"TÄH?"
"No on se vaan niin hullua ja erikoista. Ne supistukset. Ja se ilokaasu. Siitä supistelu-ilokaasuhommasta jotenkin kummallisella tavalla oon ihan tykännyt."

"Hullu. Toi sun kommentti johtuu nyt vain unen puutteesta."
"Ja arvostelukyvyn."
"Ja järjen."

"Hyvää yötä, kulta."
"Hyvää yötä, rakas."

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Nimimerkki Anomuumi kirjoitti viimeisimmän kirkkobloggauksen kommentteihin näin:

"Vaadin että alkaa virallinen "Tirppa goes kirkko" -gonzojournalismisarja, jossa teette tupatarkastuksen kaikkiin pääkaupunkiseudun kirkkoihin. Kunhan tirppa vähän kasvaa, sen vois esim antaa haastatella kirkon työntekijöitä (ja laatia kysymykset tietenkin itse). Sitä ennen just esim lelutarjonnan, kaiun, portaitten kiipeilyominaisuuksien, alttaritaulun taiteellisten arvojen ym. testausta. Kohta koko Kirkko Helsingissä -instituutio alkais valmistella ja kunnioittaa tirpan visiittejä kuin piispantarkastuksia konsanaan! Sitä yritettäisiin lahjoa ja pehmitellä seurakuntamehulla (sillä liian laimealla vähän tympeäesanssisella, jota kirkkokahveilla on lapsille) ja pyhäkoulujen karitsatarroilla. Lukisin!! :D"

Hehe. Mahtava idea! Mutta koska en ole... ...sattuneista syistä esitellyt ideaa vielä tämän perheen toiselle aikuiselle, kokeillaan ensin vähän niin kuin pehmityshenkisesti sellaista paikkaa, jossa kyseinen aikuinen on ihan omimmalla maaperällään. Luonnontieteellistä museota siis.

*******

Joo. Viikonloppu = kaksi aikuista paikalla. Ja uskokaa tai älkää, kahden vanhemman voimin tämän meidän perhesirkuksen liikuttelu ei ole tällaista vaan itse asiassa ihan rentouttavaa ja kivaa.

Lauantaina heräsin yhdeltätoista (ah), koti oli hiljainen. Facebookissa odotti viesti:
"Leikkimässä ulkona Xxx:n kaa (Silvan paras kaveri). Ostin sulle kahvin. Kun oot herännyt, pue ja lähdetään kahvilaan ja eläinmuseoon."

"Nyt!", vastasin ja vetäisin viidessä sekunnissa luottovaatteet niskaan.

Luonnontieteellinen museo on ollut Joelin ihan ehdoton suosikkipaikka lapsena. Itse olen käynyt siellä tätä ennen vain kerran; joskus alkuaikoina Joelin kanssa - luonnollisesti. Joel on puhunut jo pitkään, että mennään kyllä tirpan kanssa sinne jossain vaiheessa. Ihan pienelle museo voi olla joiltain osin pelottava, mutta nyt iski kokeilufiilis.

Ensimmäinen norsu aulassa olikin vähän jännä, mutta aika pian tirppa pääsi fiilikseen.
"Tuossa on norsun kakka! Katso, paljon HEINIÄ!!!!"

Ja heti perään:
"Mä haluan mennä tuonne pimeään luolaan!"

Noooh, mä olin juuri sanonut, että "täällä voidaan mennä ihan minne sä ikinä haluat ja tehdä ihan mitä sinä haluat". Luolaan siis.

Eli luunäyttelyä katsomaan.

Luuasioiden selittäminen meni yllättävän helposti. Jo aikaisemmin (kiitos lääkisopiskelija-tädin) meillä on kotona lääkärileikkien yhteydessä juteltu, että nuo kovat osat ihon alla ovat luita - eivätkä luurangot ilmeisesti vaikuttaneet lapsen mielestä kovinkaan pelottavilta. Oli itse asiassa aika kiva arvailla, että mikä eläin mikäkin luuranko on.

Heh ja mä näytän tuossa enemmän hämmentyneeltä kuin tirppa.

Isoimman vaikutuksen teki kuitenkin "Afrikan yö" -esitys. Meillä kävi hyvä tuuri: juuri kun nousimme toiseen kerrokseen, opas tuli kertomaan, että "yöhuoneessa" on alkamassa pieni esitys, tervetuloa.

Olin hieman epäilevä jännittävyysaspektista, mutta opas otti tosi kivasti huomioon pienimmänkin kuulijansa.
"Me voidaan lähteä täältä pois heti, kun sä haluat", supatin pimeydessä tirpalle.
"Haluan olla täällä vielä lisää!", tirppa vakuutti heleällä äänellä.

Myös tiikerin ja peuran "hippaleikki" teki selvän vaikutuksen.

"Se tiikeri yritti nappaa sen peuran, ne pyörivät lumessa ympäri kovasti whii-whii-whii!", Silva muisteli illalla.
"Se tiikeri oli varmaan sen peuran isi", tirppa päätteli.

Silva tutki huoneita huolellisesti ja kirkkaalla äänellä omia selostuksiaan antaen:
"Mitäköhän täältä huoneesta löytyy? Täällähän imettää äiti!!!!"

"Saako nyt hyppiä?"

Saa.

Kierroksen jälkeen istahdettiin lounaalle kahvilaan. Olisi ehkä maistunut isompikin ruoka, mutta "pikkupitsa" sai luvan käydä kahvilalounaasta. Tältä näytti iloinen museovieras:

Seelan mielestä kiinnostavinta oli isosiskon maito:

"Ooooo anna mulle!"

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Jokin aika sitten Kahdet rillit huurussa -blogin Sillypäänts listasi 5+1 asiaa, jotka toisen lapsen kanssa ovat toisin - ja vähän myöhemmin myös mm. Kahvittelija teki oman listauksensa.

Heh välillä tuntuu, että kaikki on toisen lapsen kanssa on toisin. Mutta jos viiteen (plus yhteen) rajataan, niin...

Meidän viisi plus yksi kuuluvat näin:

1. Hyvästi, huoliöverit

Okei, okei - osan ensimmäisen lapsen huoliövereistä aion kyllä sujuvasti pistää sen piikkiin, että Silva-vauva oli keskonen, jolla ihan oikeasti oli mm. hengityskatkoksia ja isompi tajuttomuuskohtaus. Mutta "oikeiden" huolien lisäksi (kröhöm) saatoin kenties hieman huolikilaroida jostain (kröhöm) epäolennaisestakin. Kuten vaikkapa siitä, että apua en voi harjoittaa vauvan kanssa riittävän paljon varhaista vuorovaikutusta, koska vauva nukkuu niin paljon.

Jepjep.

Toisen kanssa ote on ollut kaikenkaikkiaan rennompi. Lue: turhalle huolelle ei yksinkertaisesti olisi ollut edes aikaa. Kun yhden vauvanmurmelin on saanut kasvamaan iloiseksi 2-vuotiaaksi asti, voi vähän luottavaisemmin mielin ajatella, että ehkä se seuraavankin kanssa onnistuu.

Vauva numero 1

2. Hygieniaromahdus

Nojoo, tässäkin voi isoilta osin vedota esikoisen keskosuuteen.

Mutta esimerkiksi Silvan ollessa lattiallapötkötysikäinen, hän makoili puutalon olohuoneessa viltillä. Jonka alla oli alusviltti. Että siis se varsinainen päällysviltti ei olisi mahdollisesti likaista mattoa vasten - luonnollisesti. Molempiin viltteihin oli totta kai huolella merkitty, että kumpi puoli kuuluu päälle ja kumpi alle.

Silvan hoitopöytä näytti silloin tältä. On hyvin vaikea muistaa, mihin noita kaikkia tarvikkeita tarvittiin.

3. Tuijotellaan tässä toisiamme silmiin ja jokellellaan hiljaa

Joo ei tuijotella. J*mankauta mikä täysaction päällä aamusta iltaan. Ja vauva on alusta asti kai tajunnut, että saadakseen huomiota, sitä täytyy vaatia "nollasta sataan" -henkisesti täysillä. "GRÄÄÄÄÄÄÄÄ mä oon täällä, älkää nyt herrajumala mua tänne yksin jättäkö!!!!"

"Ei jätetä, ei jätetä, oota kulta pieni mä laitan ton isosiskon potalle ja otan ruoan mikrosta ja apua ulkona sataa ja vaunut pitää nostaa sisälle ja voi v*u nyt ne on taas läpimärät kulta odota odota odota älä huuda kulta pieni kulta pieni kulta pieni!"

Tästä en ole ylpeä enkä iloinen. Kaksi pientä lasta, kahdet tarpeet. Yksi aikuinen arkisin kotona. Huokaus. Mutta silti: pidämme kuitenkin tärkeänä, että molemmat lapset saavat jonkin verran rauhallista, kahdenkeskeistä aikaa sekä äidin että isin kanssa (ja jopa molempien yhtä aikaa). Sen eteen täytyy kuitenkin ihan nähdä vaivaa, se ei tapahdu niin automaattisesti kuin ennen. 

4. Korvikejoustot

Silvalle ei annettu korviketta (muistaakseni) kertaakaan kuuden ensimmäisen täysimetyskuukauden aikana. Poissaolojeni ajaksi pumppasin maitoa, ja tallettelin sitä mittavat määrät myös pakkaseen.

Tällä kertaa en ole käyttänyt aikaa (jota minulla ei ole ollut) pumppaamiseen vaan olemme surutta leikanneet korviketötsän auki tarvittaessa - ehkä kerran viikossa. Toisaalta imetysaikaan poissa kotoa oleminen on tuntunut tällä kertaa jotenkin "oikeutetummalta"; useimmiten olen silloin viettämässä Silvan kanssa laatuaikaa kaksistaan. 

5. Vaikeaa tämä vauvanhoito

Oikeasti. Silvan kanssa saatoin esimerkiksi kuluttaa jollain ihmeellisellä tavalla puoli tuntia hoitopöydän äärellä vaipan vaihtamiseen. "Meneväthän ne poimut nyt varmasti oikein?" Seelan vaippa vaihdetaan viidessä sekunnissa ihanmissävaan. Heh ja vaipparoskis? Likavaipat käärin rullalle ja dumppaan johonkin kulmaan parempia aikoja (lue: isiä) odottamaan.

Vauva numero 2

+1: Luonnollinen viriketulva

Mitä se toinen vauva sitten saa, mitä ensimmäisellä ei ollut...? Valtavan suuren, isosiskon aikaansaaman viriketulvan. Voi vau.

Seela on isosiskon suurin fani - ei hitsi tolla siskolla on muuten ne kaikkein mielenkiintoisimmat leikit ja paras meno. Vauva on tyytyväisimmillään isosiskon meininkejä seurailemassa. Oi sitä pienien jalkojen ja käsien viuhtomista, kun isomman menoihin pitäisi päästä jo nyt mukaan. "Mitä se tekee? Mitä tämä on? Mitä täällä tapahtuu? Oioijoijoi mikä ihana ihana olento tuo isosisko!"

Share
Ladataan...

Pages