Ladataan...
Puutalobaby

Tirpan tarkka luonne on jo tietysti tuttu juttu, heh alkaen jo täältä - että siinä mielessä näissä ei ole mitään uutta.

Mutta kun kerroin tänään yhden keskustelunpätkän tuolla Isyyspakkauksen tontilla, en malta olla kertomatta paria muutakin.

Eli tirpalla on siis tapana tarkentaa, jos joku hömelö aikuinen meinaa puhua läpiä päähänsä. Tyyliin näin:
"Ai leivotko sä kakkua siinä?"
"En. Mä LEIKIN, että mä leivon kakkua."

*******

Aamulla ämmi ja Silva kävivät myös tällaisen keskustelun Eläinmuseo-visiitistä jutellessaan:
"Oooo, ai sä olit Eläinmuseossa! Siellä varmaan oli paljon eläimiä?"
"Ei ollut."
"Ai eikö ollut? No ehkä siellä oli kuitenkin? Oiko siellä vaikka... ...norsu?"
"Ei. Se oli NORSUN PATSAS."

*******

Vähän myöhemmin kirjastosta kuului kopsahdus. Silva tuli minun luokseni suu mutrullaan, päätään pidellen.
"Voi kulta. Kopsahtiko sinua päähän?"
"Minua kopsahti siihen kovaan valkoiseen luurankoon ihon alla."

Että ollaanpa sitten tarkkoja, kun tuon tirpan kanssa jutellaan.

Tarkka tyttö, epätarkka kuva.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

"Mä rakastan sua," supatti Joel keskellä nukkuvan Silvan selän yli,
"Mä oon onnellinen, että sä olet mun kumppani. Vaimo. Kenenkään muun kanssa tämä ei olisi yhtä kivaa."

"Kivaa!?! Onko tää sun mielestä kivaa?!", minä hihitin.
(Seela oli juuri nukahtanut puolen tunnin totaalihuutokonsertin jälkeen; meidän moka, ei ehditty nukkumaan tarpeeksi ajoissa.)

"Nojoo. Mä voisin sanoa vaikka niin, että en ikinä ikinä ikinä kenenkään muun kanssa olisi alkanut tähän hommaan. Vain sun", minä vastasin hempeästi.
(hetken hiljaisuus)
"Että siinä mielessä vois sanoa, että tää on sun syy!!!!"

(hiljaista hihitystä)

"Samoin. Mutta pakko sanoa, että en mä kyllä sun kanssakaan tähän enää kolmatta kertaa alkaisi", Joel jatkoi.

(hihitystä)

"Itse asiassa tänään, kun mä ajoin Kätilöopiston ohi, mä ajattelin, että oikeastaan tekisi mieli kokea vielä kerran joskus se synnytys."
"TÄH?"
"No on se vaan niin hullua ja erikoista. Ne supistukset. Ja se ilokaasu. Siitä supistelu-ilokaasuhommasta jotenkin kummallisella tavalla oon ihan tykännyt."

"Hullu. Toi sun kommentti johtuu nyt vain unen puutteesta."
"Ja arvostelukyvyn."
"Ja järjen."

"Hyvää yötä, kulta."
"Hyvää yötä, rakas."

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Nimimerkki Anomuumi kirjoitti viimeisimmän kirkkobloggauksen kommentteihin näin:

"Vaadin että alkaa virallinen "Tirppa goes kirkko" -gonzojournalismisarja, jossa teette tupatarkastuksen kaikkiin pääkaupunkiseudun kirkkoihin. Kunhan tirppa vähän kasvaa, sen vois esim antaa haastatella kirkon työntekijöitä (ja laatia kysymykset tietenkin itse). Sitä ennen just esim lelutarjonnan, kaiun, portaitten kiipeilyominaisuuksien, alttaritaulun taiteellisten arvojen ym. testausta. Kohta koko Kirkko Helsingissä -instituutio alkais valmistella ja kunnioittaa tirpan visiittejä kuin piispantarkastuksia konsanaan! Sitä yritettäisiin lahjoa ja pehmitellä seurakuntamehulla (sillä liian laimealla vähän tympeäesanssisella, jota kirkkokahveilla on lapsille) ja pyhäkoulujen karitsatarroilla. Lukisin!! :D"

Hehe. Mahtava idea! Mutta koska en ole... ...sattuneista syistä esitellyt ideaa vielä tämän perheen toiselle aikuiselle, kokeillaan ensin vähän niin kuin pehmityshenkisesti sellaista paikkaa, jossa kyseinen aikuinen on ihan omimmalla maaperällään. Luonnontieteellistä museota siis.

*******

Joo. Viikonloppu = kaksi aikuista paikalla. Ja uskokaa tai älkää, kahden vanhemman voimin tämän meidän perhesirkuksen liikuttelu ei ole tällaista vaan itse asiassa ihan rentouttavaa ja kivaa.

Lauantaina heräsin yhdeltätoista (ah), koti oli hiljainen. Facebookissa odotti viesti:
"Leikkimässä ulkona Xxx:n kaa (Silvan paras kaveri). Ostin sulle kahvin. Kun oot herännyt, pue ja lähdetään kahvilaan ja eläinmuseoon."

"Nyt!", vastasin ja vetäisin viidessä sekunnissa luottovaatteet niskaan.

Luonnontieteellinen museo on ollut Joelin ihan ehdoton suosikkipaikka lapsena. Itse olen käynyt siellä tätä ennen vain kerran; joskus alkuaikoina Joelin kanssa - luonnollisesti. Joel on puhunut jo pitkään, että mennään kyllä tirpan kanssa sinne jossain vaiheessa. Ihan pienelle museo voi olla joiltain osin pelottava, mutta nyt iski kokeilufiilis.

Ensimmäinen norsu aulassa olikin vähän jännä, mutta aika pian tirppa pääsi fiilikseen.
"Tuossa on norsun kakka! Katso, paljon HEINIÄ!!!!"

Ja heti perään:
"Mä haluan mennä tuonne pimeään luolaan!"

Noooh, mä olin juuri sanonut, että "täällä voidaan mennä ihan minne sä ikinä haluat ja tehdä ihan mitä sinä haluat". Luolaan siis.

Eli luunäyttelyä katsomaan.

Luuasioiden selittäminen meni yllättävän helposti. Jo aikaisemmin (kiitos lääkisopiskelija-tädin) meillä on kotona lääkärileikkien yhteydessä juteltu, että nuo kovat osat ihon alla ovat luita - eivätkä luurangot ilmeisesti vaikuttaneet lapsen mielestä kovinkaan pelottavilta. Oli itse asiassa aika kiva arvailla, että mikä eläin mikäkin luuranko on.

Heh ja mä näytän tuossa enemmän hämmentyneeltä kuin tirppa.

Isoimman vaikutuksen teki kuitenkin "Afrikan yö" -esitys. Meillä kävi hyvä tuuri: juuri kun nousimme toiseen kerrokseen, opas tuli kertomaan, että "yöhuoneessa" on alkamassa pieni esitys, tervetuloa.

Olin hieman epäilevä jännittävyysaspektista, mutta opas otti tosi kivasti huomioon pienimmänkin kuulijansa.
"Me voidaan lähteä täältä pois heti, kun sä haluat", supatin pimeydessä tirpalle.
"Haluan olla täällä vielä lisää!", tirppa vakuutti heleällä äänellä.

Myös tiikerin ja peuran "hippaleikki" teki selvän vaikutuksen.

"Se tiikeri yritti nappaa sen peuran, ne pyörivät lumessa ympäri kovasti whii-whii-whii!", Silva muisteli illalla.
"Se tiikeri oli varmaan sen peuran isi", tirppa päätteli.

Silva tutki huoneita huolellisesti ja kirkkaalla äänellä omia selostuksiaan antaen:
"Mitäköhän täältä huoneesta löytyy? Täällähän imettää äiti!!!!"

"Saako nyt hyppiä?"

Saa.

Kierroksen jälkeen istahdettiin lounaalle kahvilaan. Olisi ehkä maistunut isompikin ruoka, mutta "pikkupitsa" sai luvan käydä kahvilalounaasta. Tältä näytti iloinen museovieras:

Seelan mielestä kiinnostavinta oli isosiskon maito:

"Ooooo anna mulle!"

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Jokin aika sitten Kahdet rillit huurussa -blogin Sillypäänts listasi 5+1 asiaa, jotka toisen lapsen kanssa ovat toisin - ja vähän myöhemmin myös mm. Kahvittelija teki oman listauksensa.

Heh välillä tuntuu, että kaikki on toisen lapsen kanssa on toisin. Mutta jos viiteen (plus yhteen) rajataan, niin...

Meidän viisi plus yksi kuuluvat näin:

1. Hyvästi, huoliöverit

Okei, okei - osan ensimmäisen lapsen huoliövereistä aion kyllä sujuvasti pistää sen piikkiin, että Silva-vauva oli keskonen, jolla ihan oikeasti oli mm. hengityskatkoksia ja isompi tajuttomuuskohtaus. Mutta "oikeiden" huolien lisäksi (kröhöm) saatoin kenties hieman huolikilaroida jostain (kröhöm) epäolennaisestakin. Kuten vaikkapa siitä, että apua en voi harjoittaa vauvan kanssa riittävän paljon varhaista vuorovaikutusta, koska vauva nukkuu niin paljon.

Jepjep.

Toisen kanssa ote on ollut kaikenkaikkiaan rennompi. Lue: turhalle huolelle ei yksinkertaisesti olisi ollut edes aikaa. Kun yhden vauvanmurmelin on saanut kasvamaan iloiseksi 2-vuotiaaksi asti, voi vähän luottavaisemmin mielin ajatella, että ehkä se seuraavankin kanssa onnistuu.

Vauva numero 1

2. Hygieniaromahdus

Nojoo, tässäkin voi isoilta osin vedota esikoisen keskosuuteen.

Mutta esimerkiksi Silvan ollessa lattiallapötkötysikäinen, hän makoili puutalon olohuoneessa viltillä. Jonka alla oli alusviltti. Että siis se varsinainen päällysviltti ei olisi mahdollisesti likaista mattoa vasten - luonnollisesti. Molempiin viltteihin oli totta kai huolella merkitty, että kumpi puoli kuuluu päälle ja kumpi alle.

Silvan hoitopöytä näytti silloin tältä. On hyvin vaikea muistaa, mihin noita kaikkia tarvikkeita tarvittiin.

3. Tuijotellaan tässä toisiamme silmiin ja jokellellaan hiljaa

Joo ei tuijotella. J*mankauta mikä täysaction päällä aamusta iltaan. Ja vauva on alusta asti kai tajunnut, että saadakseen huomiota, sitä täytyy vaatia "nollasta sataan" -henkisesti täysillä. "GRÄÄÄÄÄÄÄÄ mä oon täällä, älkää nyt herrajumala mua tänne yksin jättäkö!!!!"

"Ei jätetä, ei jätetä, oota kulta pieni mä laitan ton isosiskon potalle ja otan ruoan mikrosta ja apua ulkona sataa ja vaunut pitää nostaa sisälle ja voi v*u nyt ne on taas läpimärät kulta odota odota odota älä huuda kulta pieni kulta pieni kulta pieni!"

Tästä en ole ylpeä enkä iloinen. Kaksi pientä lasta, kahdet tarpeet. Yksi aikuinen arkisin kotona. Huokaus. Mutta silti: pidämme kuitenkin tärkeänä, että molemmat lapset saavat jonkin verran rauhallista, kahdenkeskeistä aikaa sekä äidin että isin kanssa (ja jopa molempien yhtä aikaa). Sen eteen täytyy kuitenkin ihan nähdä vaivaa, se ei tapahdu niin automaattisesti kuin ennen. 

4. Korvikejoustot

Silvalle ei annettu korviketta (muistaakseni) kertaakaan kuuden ensimmäisen täysimetyskuukauden aikana. Poissaolojeni ajaksi pumppasin maitoa, ja tallettelin sitä mittavat määrät myös pakkaseen.

Tällä kertaa en ole käyttänyt aikaa (jota minulla ei ole ollut) pumppaamiseen vaan olemme surutta leikanneet korviketötsän auki tarvittaessa - ehkä kerran viikossa. Toisaalta imetysaikaan poissa kotoa oleminen on tuntunut tällä kertaa jotenkin "oikeutetummalta"; useimmiten olen silloin viettämässä Silvan kanssa laatuaikaa kaksistaan. 

5. Vaikeaa tämä vauvanhoito

Oikeasti. Silvan kanssa saatoin esimerkiksi kuluttaa jollain ihmeellisellä tavalla puoli tuntia hoitopöydän äärellä vaipan vaihtamiseen. "Meneväthän ne poimut nyt varmasti oikein?" Seelan vaippa vaihdetaan viidessä sekunnissa ihanmissävaan. Heh ja vaipparoskis? Likavaipat käärin rullalle ja dumppaan johonkin kulmaan parempia aikoja (lue: isiä) odottamaan.

Vauva numero 2

+1: Luonnollinen viriketulva

Mitä se toinen vauva sitten saa, mitä ensimmäisellä ei ollut...? Valtavan suuren, isosiskon aikaansaaman viriketulvan. Voi vau.

Seela on isosiskon suurin fani - ei hitsi tolla siskolla on muuten ne kaikkein mielenkiintoisimmat leikit ja paras meno. Vauva on tyytyväisimmillään isosiskon meininkejä seurailemassa. Oi sitä pienien jalkojen ja käsien viuhtomista, kun isomman menoihin pitäisi päästä jo nyt mukaan. "Mitä se tekee? Mitä tämä on? Mitä täällä tapahtuu? Oioijoijoi mikä ihana ihana olento tuo isosisko!"

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Mulla on blogi-ihastus.

Olen seurannut Anna Karinin blogia jo pitkään, mutta erityisesti nyt viimeisen parin kuukauden kirjoitukset ovat kolahtaneet. Ja kovaa. Myös Anna Karinilla on kaksi pientä lasta, ja kaikki ne tuntemukset... Oh. Jotenkin hän onnistuu kirjoittamaan ylös sanat niin, että koko ajan tekisi mieli sanoa, että juuri tuolta minustakin tuntuu.

Tämän päivän tekstistä vaikkapa nämä:

"Nyt elellään aikoja, jolloin hyvin nukuttu yö tarkoittaa sitä, että heräsi vain neljä kertaa ja nukkui yhteensä kuusi tuntia. Aikoja, jolloin siivoaa kahdesti päivässä, mutta silti kämppä on aina kuin juuri räjähtäneen pommin jäljiltä. Aikoja, jolloin tunnin kävely ihan yksin tuntuu yhtä vapauttavalta kuin matka maailman ympäri."

ja:

"Tässä minä nyt sitten odotan, että saisin nukkua kokonaisia öitä ilman kainalossa tuhisevaa patteria, mutta samalla toivoisin nukahtavani aina siihen, kun pieni nyrkki puristaa sormeani loputtoman luottavaisesti. Odotan, että illalla on rauhallista eikä ollenkaan hälinää, mutta samalla pelkään ainaista hiljaisuutta ja sitä, kun en enää saakaan antaa hyvän yön suukkoa pienen hikiselle otsalle. Odotan ja pelkään sitä, kun kukaan ei haluakaan nököttää sylissäni tuntikausia, vaikka kuinka maanittelisin."

Voi Anna Karin, miten onnistut aina kirjoittamaan ylös juuri minun ajatukseni!

Suositteluni. Ihastuttava, aito blogi.

Lainaukset: Anna Karin

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Mä olen ihan auttamattoman myöhässä tämän Trendin luottovaatehaasteen kanssa.

Tajusin kuitenkin tänään, kun sovitin noin kahdeksaa eri vaatetta ja sen jälkeen päädyin kaivelemaan likavaatekoria näitä etsien, että kyllä: minullakin on luottovaatteet. Nämä ovat luottovaatteeni juuri nyt.

Ja otin klassisesti (heh ) peilin kautta tietysti pari kuvaakin:

Tuota Desigualin neule/neulostakkia kuolasin pitkään ja kesällä löysin sen hyvästä alennusmyynnistä. Hehe, ja entä tuo tekonahkatakki - miinus seiskytprossaa sekin, Prismasta. Ei ois ehkä pitänyt paljastaa (mun mielestä ei näytä "Prisma-vaatteelta"), mutta täytyihän tämä vaikka nyt ihan näin #momfie-hengessä kertoa.

Jalassa lempparifarkut, jotka ovat jo reikiintyneet. Kröhöm silleen trendikkäästi reikiintyneet, tietysti. Ja kyllä, nämä ovat sellaiset joustovyötäröiset äitiysfarkut - taas ja edelleen. Samat kuin jo pari vuotta sitten. Ovat kyllä heti näiden farkkujen jälkeen parhaiten palvellut vaatekappale i-ki-nä.

Jalassa kesällä ostetut pantteriballerinat.

Niin ja hiukset kahden sekunnin nutturalla. Luottokampaus.
(hups tuota väritystä, veskin oranssi valo vääristää)

Joo. Luottovaatteissa on se hyvä puoli, että niissä tuntee olonsa hyväksi. Omaksi itsekseen. Vaikka ne olisikin kaivettu pyykkikorista.

Share
Ladataan...

Pages