Ladataan...
Puutalobaby

Yhteistyössä: Serla

Plim plom, testattu on. Nimittäin ne Serlan siivousliinat ja siivouspaperit; sekä meillä puutalossa että viiden lukijan kotona, plus neljässä muussa blogissa - yhteensä 20 testaajaa siis. Tässäpä tuloksia!

Kosteat siivousliinat

Meillä puutalossa näitä valmiiksi kosteita siivousliinoja käytettiin etenkin keittiössä. Ja etenkin-etenkin naperon ruokailun jälkeen. Täytyy varmaan heti kertoa yksi keskeinen oma havainto: millään muulla pesutekniikalla en ole saanut sitä Stokken ruoka-alustaa niin kirkkaaksi kuin tällä. Muut pesuaineet ovat jättäneet pinnan aina jotenkin sameaksi... Luulin, että se on samentunut ikuisiksi ajoiksi - mutta bling bling!

Kuvittelin, että meillä kotikäytössä nämä eivät olisi niin erityisiä kuin vaikkapa mökillä tai reissussa. Mutta kappas tulipa näitä aika useinkin napattua, kun ne siihen tiskipöydän kulmalle sopivasti jätti. Ei nyt kyllä todellakaan niin kuin mainoslauseessa, että "niin helppoa, että et edes huomaa siivoavasi", ha ha - siihen päästään meillä vain sillä, että ei siivota. :D

Testaajat kommentoivat siivousliinan käyttöä mm. näin:

"Keraamisen lieden puhdistus, hankalatkin tahrat lähtivät pienellä vaivalla. Varsinkin, kun liinan antoi hetken levätä tahran päällä." (samaa mieltä!)

"Liesituulettimen kupu! Rasvaista lasia ei yleensä saa millään puhtaaksi, saa pestä, pyyhkiä, kuivata ja pestä uudestaan. Siivousliinalla puhdistui kirkkaaksi ja raidattomaksi helposti!" (täytyypä kokeilla!)

Testaajat olivat pitäneet liinoja näppärinä myös mm. roska-astioiden ja vessanpöntän pyyhkimiiseen. Ja tietysti keittiössä niin kuin mekin: keittiön pöydän ja työtason pyyhkimiseen.

18 vastaajaa (kahdesta kymmenestä) piti siivousliinaa hyvänä tuoteena, mutta totta kai kriittisempiäkin näkemyksiä sai esittää. Kertakäyttöisyyttä kritisoitiin, ja yhden vastaajan mielestä jo olemassa olevat siivousvälineet riittävät näihin hommiin hyvin. Plussaa tuli näistä: kätevä, nopea, helppokäyttöinen, kompostoituva. Ja miinuksena pidettiin voimakasta tuoksua, kertakäyttöisyyttä, ja avaus- ja annostelijamekanismia.

Siivouspaperi

Mä jollain tapaa fanitin tätä heti alkuun - Joel puolestaan vähän purnasi, että mihin me tätä tarvitaan, kun meillä on talouspaperi. Mutta mun mielestä ero tämän ja talouspaperin välillä on huomattava! Siivouspaperi ei nukkaa tai hajoa niin helposti - tosi hyvä kissanoksennusten siivousväline! Ja se toinen iso plussa, josta jo aiemmin mainitsin: tällä on ihan huippuhyvä pestä peilejä ja lasipintoja (lue: koko meidän keittiön pöydän pinta). Tavallista talouspaperia nyhrääntyy tuohon hommaan vaikka kuinka monta, mutta siivouspaperilla yhdellä paperilla pystyy pesemään niii-iiiin paljon enemmän.

Mutta että tavallista talouspaperia tämä ei kuitenkaan korvaa. Tavallista talouspaperia menee silloin, kun tarvitaan imua (vaikkapa pöydälle kaatunut vesimuki) - tämä ei siis sillä tavalla ime nestettä sisäänsä ollenkaan.

Mä siis totesin, että haluan, että kotona on molempia: talouspaperia ja tätä.

Testaajien kommentteja tilanteissa, joissa siivouspaperia pidettiin kätevänä:

"Jokapäiväisessä maidon siivouksessa lattialta."

"Talouspaperin tilalla kiva, ei hajoa kastuessaan niin helposti."

"Saunassa kertakäyttöisenä peflettinä." (hih hih, luovempaa käyttöä!)

Vastaajista 16 (kahdesta kymmenestä) piti tätä hyvänä tuotteena. Loput eivät oikein löytäneet käyttökohteita tälle tai kokivat, että tavallinen talouspaperi riittää. Plussia imukyvystä, kestävyydestä ja nukkaamattomuudesta. Miinusta liian isosta rullasta, liian kovasta paperista tai yleisestä tarpeettomuudesta.

*******

Testaajista 19 suosittelisi jompaa kumpaa tuotetta tuttavilleen ja 17 ostaisi tuotteita uudelleen - etenkin kosteaa siivousliinaa:

"Ostan ehdottomasti! Kosteat liinat olivat paljon parempia kuin aiemmin käyttämäni. Siivouspaperi on ollut suosikkini ennestäänkin."

"Luultavasti en, sillä en kokenut tuotteita meille tarpeelliseksi muiden jo käytössä olevien ajaessa hyvin asiansa."

"Aion ehdottomasti ostaa siivousliinoja ja varmaankin myös siivouspaperia, sillä koin ne käteväksi ja mukavaksi lisäksi arjen puuhiin. Myös mieheni innostui käyttämään tuotteita ja jakson aikana hän myös siivosi enemmän."

*******

Aika näyttää, vakiintuvatko nämä meille kotikäyttöön. Nyt sanoisin, että joo kyllä, totta kai. Väittäisin jopa, että jatkossa ostan näitä molempia. Toisaalta niin tykkäsin silloin viimeksi niistä talousarkeistakin, mutta muutaman kuukauden ensi-innostuksen jälkeen niitä ei tullutkaan enää ostettua vaan tavallinen talouspaperi jäi käyttöön. Se on vaan tietty se, että mihin on tottunut... :)

Toisaalta talousarkeilla ja tavallisella talouspaperilla oli vähän niin kuin samanlainen käyttötarkoitus - näillä taas mun mielestä aaaaaaaaivan eri. Saas nähdä - kysykää parin kuukauden päästä uudestaan!

Ja taasen näin loppuun, sana on vapaa muillekin kuin "virallisille" testaajille:

Oletko itse jo kokeillut näitä siivouspapereita tai siivousliinoja, tai aiotko kokeilla?
Mitkä ovat olleet kokemuksesi?
Plussat ja miinukset?

Ostaisitko itse näitä jatkossa? (joko kokeiltuasi itse tai luettuasi blogista/muualta)

Serlalla ollaan varmaan tälläkin kertaa kuulolla - kertokaa siis ihmeessä mielipiteitänne!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Luin lokakuun Gloriaa:

Eli:

Monelle meistä on tuttu se hetki? Ööööö ei?

*******

Joel puisteli päätään, kun luin ääneen erilaisia seerumimainoksia.
"Tosi surullista."
"Ai miten niin?"
"Ihmiset laittaa noihin valtavan määrän rahaa kuvitellen saavansa niistä jotain tuloksia. Vaikka ei ne tee mitään."

Jännä.

En ollut itse koskaan ajatelleeksi, että se olisi surullista.

Pikemminkin olen ajatellut, että näiden ostamista ja käyttämistä pidetään sellaisena hyväksyttävänä hömppänä. Jopa jotenkin voimaannuttavana. "Otan ohjat omiin käsiini enkä anna ikääntymisen lannistaa" -tyyppisesti.

Jännä.

Jatkoin juttelua ystäväni kanssa - saman ystävän, joka on saanut kaamosmasennukseensa mahtavan avun korvavalosta, joka on korvannut hänen aiemmin käyttämäänsä kirkasvalolamppua.

Mähän kirjoitin viime tammikuussa, että mieleni tekee mieli kokeilla sellaista korvavaloa. Reaktio kirjoitukseeni oli osittain jopa raivokas. Silti naistenlehdet voivat hyvin kirjoittaa, että seerumi sisältää sitä-ja-sitä yhdistelmää, joka auttaa siloittamaan juonteita ja niin edelleen. Jos kirjoittaisin nuorentavista seerumeista blogiini, niin se olisi varmaan ihan ok. Tai harvempi siitä varmaan raivoamaan alkaisi. Perus-perus.

Vaikka parhaimmillaankin on varmaan kysymys samasta placebosta. Joka tietysti toimiessaan on ihan hyvä.

Jännä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Kaikki vauvatko mukamas saman näköisiä?

No tällä tyypillä ainakin riittää ilmeitä vaikka muille jakaa:

Keksi kuvateksti vapaavalintaiseen kuvaan.

 

 

PS. Tämä bloggaus on omistettu ainoahuutaja:lle, joka Instagramissa ilmoittautui ensimmäiseksi Seela-faniksi ja pyysi lisää Seelaa erilaisilla ilmeillä. Ole hyvä! :)

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Ottaen huomioon, että olen joka ikinen päivä kotona lasten kanssa, on aika pysäyttävää tajuta, kuinka vähän käytän aikaa yhden lapsen kanssa yhtäjaksoisesti keskittyen. Silleen ihan sataprosenttisesti keskittyen. Ilman, että välillä käy ripustamassa pyykit tai mikrottamassa ruoat tai mitä-nyt-vaan-tsekkaamassa-instagram-feedit-tai-jotain-muuta-olennaista-ja-tärkeää.

Huomasin tämän, kun päätin ihan tarkoituksella keskittyä. Ja leikkiä ihan täysin tirpan ehdoilla ja ohjaamatta mitenkään leikin kulkua.

Tarrakirjan askartelusta käynnistynyt, sataprosenttisen keskittynyt leikki vei minut ja tirpan monenmoisiin seikkailuihin.

Lastasimme vaunumme täyteen erilaista tavaraa ja ajoimme metrolla:

...ja kuuntelimme, kun tirppa luki (eteisen lattialla maaten; en edes huomauttanut, että se on likainen) kertomuksen Espanjasta:

Seuraavaksi Silva oli kuningas. Sitten lääkäri.

Pesukarhulla oli masu kipeä.

Katsottiin korvat ja mitattiin verenpaine. Kuunneltiin sydän ja keuhkot. Kuume mitattiin ensin kainalosta ja sitten pepusta. Rokotus annettiin ainakin kahdeksan kertaa.

Sitten siitä tuli terve.

Meitä alkoi väsyttää ja menimme majaan nukkumaan:

(tämä pötköttely oli väsyneen äidin lemppariosuus)

Hitsi ei voi muuta sanoa kuin että miksi mä en tee tätä useammin!

Tekisi mieli sanoa, että koska minulla ei ole aikaa. Mikä on tietysti hyvin pitkälle totta. Mutta olihan sitä tänäänkin.

Se viimeinen syy löytyy kuitenkin jostain ihan oman pään sisältä. Miten vaikea sitä mukamas onkaan keskittyä. Aina sata asiaa kesken; gerbiilin keskittymiskyky.

Ja kaksi lasta.

Mutta tämä täytyy ihan ehdottomasti ottaa tavaksi.

Tästä tulikin nyt sitten tällainen suunnittelematon ex tempore -haaste:
Käytä vaikkapa kokonainen tunti keskittynyttä, yhtäjaksoista aikaa oman lapsesi kanssa leikkien. Sulje pois kaikki häiriötekijät. Heh älä katso edes kelloa, että onko se tunti kulunut :)

Mihin leikki teidät vei?
Miltä keskittynyt leikkiminen tuntui?
Tehdäänkö teillä tällaista usein?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Olipa kerran Kätilöopisto 6,5 kuukautta sitten:
"Vastasyntyneen on hyvä olla ihokontaktissa niin paljon kuin mahdollista", kätilö muistaakseni jo synnytyssalissa sanoi.

Okei.

Laitoimme Seelalle ensimmäistä kertaa minkäänlaisen vaatekappaleen päälle vasta kolme vuorokautta myöhemmin, kun olimme lähdössä synnytyssairaalasta kotiin. Siihen asti Seela pötkötteli vaippasiltaan minun tai Joelin ihoa vasten - vauvantäkki lämmittämässä, toki. Poissa iholta tyyppi oli vain silloin, jos minä kävin vessassa niin, että Joel ei ollut paikalla.

Omasta mielestäni me teimme vain ihan niin kuin neuvottiin. No big deal. Vasta jälkikäteen olen kuullut, että tuossa on joidenkin mielestä jotain erikoista. Että kuulemma vaatteet niille vauvoille kyllä tavallisesti laitetaan. 

Ai jaa? Ohopsan. Eipä tullut mieleenkään.

*******

Ja sitten se, että kaikissa neuvolabrosyyreihin kirjatuissa virallisissa suosituksissa lukee puolen vuoden täysimetys.

Okei.

Molemmille lapsille aloitettiin soseiden maistelut sillä viikolla, kun kuusi kuukautta syntymästä tuli täyteen. Niin kuin neuvottiin. No big deal. ...mutta kuulemma vain noin yksi prosentti suomalaisista lapsista täysimetetään 6 kk ikään asti. *)

Ai jaa? Ohopsan. Eipä tullut mieleenkään.

*******

Tuota imetyshommaa kyllä ihmettelen. En siis missään nimessä siltä kannalta, ettäkö jotenkin kummeksuisin sitä, että joillain imetyksessä on niin isoja vaikeuksia, että päätyy syystä tai toisesta korvikeruokintaan. Tai jos vaikkapa kasvu ei etene riittävästi, aloitetaan soseet suositusta aikaisemmin. Vaan ihmettelen sitä, että noin iso osa (vois sanoa melkein "kaikki") niistäkin, joilla imetys ihan onnistuu, aloittaa ne soseet kuitenkin aikaisemmin. Ei kai nyt millään matematiikalla voi olla niin, että 99 prosentilla vauvoista on jotain kasvuongelmia...?

Tai siis tavallaan myös en ihmettele.

Koska meillekin Seelan kanssa neuvolassa jo jossain 2 kk iässä (!) väläyteltiin ensimmäistä kertaa sitä, että kohtahan sitä voisi halutessaan antaa pienellä lusikalla luumua vatsan toimintaa helpottamaan.

Ja kolmen.

Ja neljän kuukauden (kun kysyin päikkärirytmin saamisesta).

Ja viiden.

Mulle koko juttelut meni vähän niin kuin ohi (univelka); ehkä mielessäni vaan ajattelin, että höpö höpö tässähän on vielä puoleen vuoteen aikaa enkä noteerannut hommaa oikeastaan sen pidemmälle.

Että jos olisin kuunnellut (lue: totellut), oltaisiin soseet ehkä aloitettu täälläkin aikaisemmin.

Nooh, kuusikuukautisneuvolassa sitten sanoin iloisesti, että no nyt on soseita jo maisteltu muutama päivä. Terveydenhoitaja kaivoi jostain kaapin uumenista, kaukaisimmasta kolosta meille sitten sellaisen aanelosen, jossa oli ohjeita "niille vauvoille, jotka on imetetty 6 kk ikään asti". Niin ei sanottu ääneen, mutta jossain mun korvien ja aivojen välimaastossa kaikui vähän, että "niille kummallisille vauvoille, joita tosiaan on täysimetetty näin kauan."

Myös neuvolan ravintoesite on kummallinen: toisaalla sieltä sanotaan, että täysimetys 6 kk ikään asti. "Ruokataulukossa" asiaa kuitenkin käsitellään niin, että maistelut on aloitettu 4-6 kk iässä.

En tiedä teistä muista - mitä ajattelette? Mulle tulee tästä jotenkin vaan sellainen fiilis, että tuo 6 kuukauden täysimetyssuositus on jotain omituista noudatetaan-nyt-tuota-WHO:n-suositusta-kun-sanotaan-näin -sanahelinää, jota kuitenkaan sitten käytännössä ei ajatellakaan, että vanhemmat toteuttaisivat. Vähän niin kuin sellaista kaksinaismoralismia; tiedättekö, mitä tarkoitan...?

*******

Heh ja disclaimerina siis mainittakoon ihan erityisesti, että en mä tiedä mitään pahaakaan siinä, että ne soseet aloitetaan aikaisemmin.

Ihmettelen vaan sitä, että virallinen suositus sanoo jotain ja vain yksi prosentti noudattaa sitä. Jos jotain syytä tälle miettisin, niin ehkä siinä, että neuvolassa tähän ei riitävästi kannusteta vaan aletaan heilutella soselusikoita jo reilusti ennen puolta vuotta, vaikka mitään "oikeaa" (esim. kasvuun liittyvää) syytä sille ei olisikaan...

*******

Mitä mieltä olette?

Entä onko kukaan teistä muista pitänyt vauvaa nakuna ensimmäisten vuorokausien ajan?

 

 

PS. Imetys on aina tulenarka keskustelunaihe - tiedetään. Mutta yritetään jutella tästä niin, että ei heitellä verbaalisia kiviä kenenkään toisen omia ratkaisuja kohtaan! 

 

 

*) paitsi että ehkä Seelaakaan ei lueta tähän, kun se sai korviketta muutaman kerran mun ollessa poissa?

Share
Ladataan...

Pages