Ladataan...
Puutalobaby

Niin kuin olen aikaisempina vuosina kirjoittanut, joululla ei ole ollut puutalon aikuisväestölle moneen-moneen vuoteen oikein mitään... ...merkitystä. Lapsuuden joulut olivat tietysti ihania, mutta myöhemmin homman hohto vaan hävisi ja näkyviin jäi päällimmäiseksi se sellainen "voi h*vetti mikä tää "joulun henki" muka on kun ihmiset stressaa ihan turhasta ja kaikki on vaan kireitä graah tota lahjamaterialismin määrää sitäpaitsi jouluruokakin on pahaa äh ja pöh" -periaatevastustus. Ehkäpä se joulun hohdon häviäminen on johtunut osittain myös siitä, että lähipiirissä ja -suvussa ei enää ollut noita pieniä, joiden kautta sen aidon jouluilon olisi voinut edelleen kokea.

Niinpä ennen lapsia meillä onkin suht systemaattisesti paettu joulua minne millekin kolkalle maailmassa. Joelin kanssa ollaan oltu jouluina Intiassa ja Vietnamissa. Minulle joulu ja vuodenvaihde ovat tarkoittaneet vain vapaapäiviä, joiden ympärille talvilomat, kesältä säästetyt lomapäivät ja ylityövapaat on näppärä sijoittaa niin, että pääsee mahdollisimman pitkälle talvireissulle jonnekin maailman ääriin.

Jo ennakolta ajattel... tiesin, että lasten myötä suhtautuminen jouluun taas varmasti muuttuu. Ja olen ihan odottanut sitä - ja ilolla siis, jos jollekulle on jäänyt tämä epäselväksi :)

*******

Millainen sitten on joulu puutalossa?

Meille syntyi tälle jo pitkä aika sitten (oikeastaan jo viime joulun jälkeen) oma termikin. Kun meidän aikuisten henkilökohtaiset, omaan itseen kohdistuvat jouluodotukset ovat nolla, on ollut hyvin helppo kääntää huomio siihen, mikä on tärkeää. Tai äh oikeammin: kenelle joulunvietto voi tarjota ihania elämyksiä ja kokoelämänmittaisia, rakkaita muistoja. *) Puutalossa joulua vietetään siis tänä vuonna (ja toivottavasti jatkossakin) teemalla: lasten joulu.

*) ...ja meille itsellemme tietysti rutkasti iloa sitä kautta.

Eikä se ole vain sanahelinää.

Se tarkoittaa sitä, että kaikki aikuisten "pitäisi"-jutut on tietoisesti ja kategorisesti rajattu pois. Ei mitään stressaavia tai aikaavieviä siivoamisia, velvollisuuskyläilyjä tai piperryksiä, vaan huomio ihan sataprosenttisesti lapsiin ja siihen, mikä heidän mielestään voisi olla  joulussa kivaa ja elämyksellistä. Slogan voisi olla vaikka tyyliin "jos se ei ole kivaa lapsille, sitä ei tarvita".

Käytännössä tämä tarkoittaa vaikkapa joulupöydässä sitä, että... ai missä pöydässä? Riisipuurosta me tykätään eli sitä ajateltiin syödä lounaaksi. Mantelilla! Mutta muut jouluruoat unohdetaan ja syödään ihan siitä, mistä tykätään normaalistikin. Ei kattauksia eikä pitkäänpöydässäistumisia (lapset eivät jaksa). Tirppa syö varmaan normaalisti päivällisaikaansa tyyliin jotain proteiinipastaa ja jauhelihaa, minä jotain kasvispöperöä, Seela niks-naks-korkkiauki-purkkiruokaa ja Joel... ...ei luultavasti ehdi syödä :)

Joulun muistilistalla olleita asioita on ollut vain pari: piparitaikina (tilattu), joulukuusi (odottaa anoppilassa) ja joulupukin asu ja tonttujen hatut (ostettu).

Hehe, pakko kertoa kauppareissulta: ystävällinen kassamies siinä pukkiasua pakatessani jutteli niitä näitä ja kysyi, että joko alkaa olla jouluostokset voiton puolella.
"Nooh, tässähän nämä oikeastaan olivatkin", viittasin niihin punaisiin asuihin.
"On se joulu kyllä aina sellainen puristus, että kun siitä selviää, niin huh huh", kassa iloisesti jatkoi.
"Öööö niin", vastasin kun en oikein muutakaan keksinyt.

No ei se nyt ihan varsinaisesti stressannut - ostokset mahtuivat hedelmäpussiin.

Ohjelmassa sen sijaan...

No, aamupäivällä varmaan koristellaan tirpan kanssa kuusi (jos sitä ei ole tehty jo aiemmin - ei niin väliä, että koska se tehdään) ja kytketään telkkari seinään niin, että voidaan katsoa Lumiukko. Varmaan kärtsätään pellillinen pipareita. Syödään riisipuuroa siis lounaaksi ja pikkutyypit päikkäreille. Illalla leikitään sitä joulupukkileikkiä - ja sen jälkeen luultavasti leikitään ihan muuten vaan. Ehkä tonttuleikkejä ja lauletaan. Aika todennäköisesti tanssitaan.

Lahjoja emme perinteisesti ole ostaneet; emme siis edes Joelin kanssa toisillemme. Viime jouluna Silva sai ämmiltä vauvanuken ja vaarilta Duplo-palikkapaketin; juuri sopivasti joululahjoja silloin vajaa 2-vuotiaalle! Silva muistaa nämä vieläkin. Nyt joulupukin jaettavaksi kuusen alle sijoitetaan pari pientä pakettia Silvalle, heh painottuen näköjään vähän tuohon Ti-Ti-nalleen. Seela ei saa meiltä vanhemmilta tänä jouluna vielä mitään, mutta kaapissa odottaa yksi kummitädiltä saatu pieni paketti, niin pääsee vauvakin paperia repimään.

Sukulaisilta saattaa tietysti tulla lapsille vielä jotain pientä - ja kiva niin! En kuitenkaan usko, että (ainakaan vielä) tänä jouluna mitenkään hukutaan lahjoihin. Yritetään välttää ylenmääräistä joulumateriaa niin kauan kuin se on vielä mahdollista :)

Pssst, ei saa vielä kertoa Silvalle :)
(levyt käytettynä tori.fi:stä, värityskirja ja ukkelit Ti-Ti-nallen kaupasta - kiitos vielä kerran Kahvittelijalle vinkistä!)

Niin tietysti lähisukulaiset on lämpimästi toivotettu tervetulleiksi kyläilemään meillä koska vaan - tarjolla on anteliaasti pikakahvia, ja itse voi halutessaan tuoda tortut omalle lautaselleen. No, ehkä niitä kärtsäyspipareitakin on tarjolla. Mutta ennen kaikkea tarjolla on hyvää, rentoa ja takuuvarmasti stressitöntä hengailu- ja leikkiseuraa!

Ja kirjastosta lainattu Ti-Ti-nallen joululaululevy.

Ensimmäistä kertaa piiiiitkään aikaan voin ihan sanoa odottavani joulua!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

En mä.

Joelin viimeinen työharjoittelupäivä oli eilen. Jo illalla se oli täynnä ehdotuksia:
"Hei mä ehdotan, että tehtäisiin sitten keväälle jonkinlainen aikataulu. Että koska mä opiskelen, vaikka tietty tuntimäärä viikossa. Ja miten ja missä sä teet työhommia ja kaikki menot kalenteriin ja..."

?????!!!!!????

Pakenin paikalta.

*******

Sain tänä aamuna nukkua yli kymmeneen. Kun tulin alakertaan, Seela ei ollutkaan nukkumassa Manducassa niin kuin tavallisesti, kolme kertaa päivässä.
"Mä ajattelin, että Seela alkais nyt nukkumaan kahdet päikkärit ulkona vaunuissa. Sä voit imettää ja mä vien sen sitten ulos," Joel iloisesti ilmoitti ja sekoitti mulle kahvia.

????!!!???!!!

Lukittauduin vessaan:
"Mä oon kakalla, en kuule!"

*******

Ei hemmetti toi tyyppi on täynnä virtaa. Apua. Auttakaa.
"Mä oon kolme vuotta odottanut, että mä pääsen koti-isäksi. Anna mä nyt iloitsen!"

Tuolla se nyt paistelee jauhelihaa ja viheltelee. Eikä siinä vielä kaikki: lisäksi se on yrittänyt halailla ja pussailla mua jatkuvalla syötöllä.
"Iloitse iloitse - siitä vaan. Mutta voitsä tehdä sen vähän kauempana musta?", hihittelin ja jatkoin:
"Tai hei nyt on lauantai. Voisitsä olla, niin kuin tavallisesti lauantaina? Alkaisit maaniseksi vasta maanantaina. Anna mä ensin lepään!"

*******

Uusi vaihe elämässä on selvästi alkanut. Kolmas kuppi kahvia. Apua. Mitenköhänselviän tästä?

Ehkä se maanantaihin mennessä muuttuu taas normaaliksi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Kop kop kopu kopu kop puuta - piiiiitkällinen syyskauden flunssa taitaa olla jo ohi. Heh kohtahan sitä sitten on taas valmis kevään vastaaville. Ai niin, ja joulunakin ollaan tietysti perinteisesti kipeitä! Ja Uutena Vuotena, luonnollisesti.

Mutta asiaan.

Kolmen viikon sisälläolo alkoi jo välillä vähän syödä naista ja naperoa, mutta onneksi tirppanen on näpertelijälaatua. Tehtiin muovailuvahasta naan-leipiä, ja askarreltiin-askarreltiin-askarreltiin, etenkin tarroilla ja magneeteilla.

Ehkä suurimmaksi menestykseksi osoittautuivat kuitenkin nämä:

Hmm eräänlaiset kissa...tarra...paperinuket? Eli kisunuket, joille voi pukea ja riisua tuollaisia uudelleenliimautuvia tarramuoviläpärevaatteita ja -tavaroita.

Megahitti.

Tässäpä siis joululahjavinkki, jos teiltäkin löytyy tällainen pieni askartelijapaskartelija <3

Kisuteeman lisäksi näitä oli myös koira, ostopaikkana Suomalainen Kirjakauppa (Kauppakeskus Kaaresta), hintaa en muista. Sori.

Ikäsuositus näköjään 6-11 vuotta, mutta ei kannata antaa sen hämätä - meidän kaksvuotiaalle ainakin just ikätasosopivaa ajanvietettä :) Pieniä osia kyllä on, eli varoituksen sana jos on suuhunlaittamistaipumusta. Meillä nää täytyy pitää visusti poissa kaikenlaitansuuhunvauvan ulottuvista.

Itse asiassa nää on aika kivaa ajanvietettä äidillekin:

Ite tein.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Pähkäilin tätä joulupukkihommaa jo kaksi vuotta sitten (tasan, oho!), mutta silloin lähinnä teorian tasolla - käytännön puolella asia ei ollut vielä silloin meidän perheessä ihan ajankohtainen.

No nyt on.

Lähdetäänkö meillä siis mukaan tuohon kansakunnan kollektiiviseen valehtelukertomukseen (tsek tsek se vanha bloggaus, jos et muista - siellä siis kootut ajatukseni aiheesta...), jossa tontut kurkistelevat ikkunoista jo syyskuusta lähtien ja joulupukki tuo kiltille lapsille lahjoja...? Tuhmat saavat risuja ja silleen.

Tirppa-tonttu viime vuonna.


"Kuinka moni teistä on nähnyt jo tonttuja", kysyi tanssiope.
Lapset viuhtoivat innokkaina, tontut olivat kuulemma vilahdelleet ikkunoiden takana. Silva oli vähän ihmeissään.
"Olethan säkin nähnyt - siinä askartelukirjassa oli, ja sitten siellä Lastenklinikan ikkunoissakin oli niitä punaisia pahvisia tonttuja", minä supatin.
"Minäkin olen nähnyt pahvitonttuja ikkunassa kurkistelemassa!", tirppa ilmoitti.

*******

Valehteluasiaan löytyi itse asiassa yllättävän luonteva vastaus: ei valehdella. Joulupukki on satuolento niin kuin muumit (hehe ja niin kuin prinsessat, kuten siellä vanhassa bloggauksessa aivopieruilin). Sen sijaan on ollut hyvin helppo kertoa, että jouluna on tapana leikkiä tällaista joulupukkileikkiä.

Meidän perheen joulupukkileikissä isi leikkii joulupukkia, ja Silva ja Seela ovat tonttuja. Isi laittaa siis joulupukin vaatteet päälle, ja sitten leikitään niin kuin isi olisi joulupukki. Tätä varten käydään ennakkoon yhdessä Prismassa ostamassa (apua - toivottavasti siellä vielä on niitä...) isille joulupukin naamari ja tytöille tonttulakit. Sitten yhdessä pukeudutaan tähän leikkiin.

Silva ja äiti laulavat ja leikkivät yhdessä isi-joulupukille Tipe-tipe-tip-tap -leikin; sitä ollaan jo täällä ahkerasti harjoiteltu. Ja sitten, kun tämä koko joulupukkileikki sylissäistumisineen on leikitty, voidaan avata joulukuusen alla olevat pari (huom! oikeasti pari) pakettia.

Tadaa, homma ratkaistu! Joulun taika - check. Joulun valheet - not check.

Miten teillä tämä joulupukkivalehomma on hoidettu?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Puutalobaby

Oletko koskaan nähnyt bloggaajan tanssivan miesten kalsareissa?

Kohta olet:

Koreografia: Ilona Kolachana
Musiikki: Saawariya/Chabeela
Kalsarit: Black Horse
Taustatanssija: oma

Tsekkaa (äänillä) erityisesti tirpan touhut kohdassa 0:17-0:25.

Bloggaajan suoritus luonnollisesti aivan yhtä hyvä kuin alkuperäinen video:

Tirpan sanoin: ättsäbeela.

Share
Ladataan...

Pages