10 + 1 vinkkiä lennolle naperon kanssa

Puutalobaby

Mia-mamma pyysi eilen tarkempia käytännön vinkkejä yhdistelmään "napero & pitkä lento". Ensimmäinen ajatukseni oli, että apuaaaaah, enhän mä osaa mitään vinkata – me kun ei ehkä oikein oltu (ainakaan kovin hyvin) valmistauduttu, vaan jotenkin vaan kohtalonuskomaisesti kuviteltiin, että  ”kyllä siinä kaikki sitten sujuu omalla painollaan”. Niin kuin sitten suurimmaksi osaksi sujuikin.

Mutta tarkemmin ajateltuna kyllähän sitä aika paljon oppii sitäkin kautta, miten olisi kannattanut valmistautua. Useampikin juttu tulee mieleen. Ja myös pari sellaista onnistunutta juttua, jotka mekin (enemmän tai vähemmän sattumalta) hoksattiin tehdä oikein.

Ja yhtä äkkiä niitä vinkkejä tulikin mieleen jopa 10 + 1.

Pakko kuitenkin heti alkuun kopsata tähän eilisestä keskustelusta Amerikan Annan antamat vinkit – kuulostavat nimittäin niii-iiin hyviltä:

 

"Vastaan omista kokemuksistani... Olemme lentäneet Amerikka-Suomi -välillä lapsen ollessa 3kk sekä 1,5v, tammikuussa lennän yksin kaksivuotiaan kanssa. Mun tärkeimmät vinkit on:

1. Varaa aikaa. Lentokentälle, turvatarkastuksiin, vaihtoihin. Mikään ei tapahdu lapsen kanssa matkustaessa yhtä ripeästi kuin aikuisten kesken. Ja se niskakakka saattaa iskeä just silloin kun ei pitäisi.

2. Vaihda vaippa aina mieluummin kentän vessassa kuin koneessa. Vaikkei just nyt olisi tarvettakaan.

3. On vähän mielipiteestä (ja vauvan luonteesta) kiinni, mutta minä tykkään mennä koneeseen lapsen kanssa viimeisenä, kun kaikki muut ovat jo koneeseen rynnineet ja jonottaneet. Varsinkin jo kävelevän lapsen kanssa on tuskallista yrittää istua paikallaan ja rauhassa, kun ihmiset tunkeilee käytävällä, on kuuma ja ahdistaa. Portilla riittää kiipeiltäviä tuoleja ja tilaa. Sitten viimeisenä sisään ja vöihin naps. Tästä päästään sopivasti seuraavaan vinkkiin...

4. Mahdollisimman vähän käsimatkatavaraa ja ei missään nimessä trolley-mallista, vaan reppu. Ei erillisiä nyssäköitä. Lentokentällä on hyvä saada kädet vapaaksi (lapsi kantoreppuun/liinaan). Ja koska käsimatkatavara on kompakti, se mahtuu edellisen penkin alle, eikä tarvi rynniä sinne koneeseen ekana (kts. kohta 3) matkatavaroiden mahduttamiseksi ylähyllyyn. Itse otan koneeseen päästyä repusta "varikkovarusteet", eli vaipan, wipesit, peppurasvan ja vaihtovaatteet erilliseen pieneen kangaskassiin, jottei hätätilanteen iskiessä tarvi ottaa koko reppua sinne ahtaaseen vessaan mukaan. Ai niin ja vaippoja mulla on yleensä mukana liikaa (yksi per matkustustunti), mutta olen kuullut ihan liikaa kauhutarinoita lentokoneripuleista, joten...no, se siitä. Omat kirjat ja musiikit saa unohtaa. Mukaan lapselle pari kirjaa, lelua ja maissinaksuja/rusinoita/muita naposteltavia.

5. Unohda kasvatusperiaatteet lennon ajaksi. Telkkaria ja herkkuja niin paljon kuin lapsi haluaa :)

6. Juotavaa/tutti/imetystä nousujen ja laskujen ajaksi

7. Älä stressaa liikaa. Meillä on matkat menny aina paremmin kuin on pelätty."

 

Olen näistä joka ikisestä samaa mieltä. No, koneeseen me mentiin ekaksi eikä viimeiseksi, mutta tuon Annan vinkin taidamme itsekin käyttää ensi kerralla.

Seuraavaksi tulevat meidän omat vinkit perustuvat siis tähän yhteen ainoaan pitkään lentoon sekä lyhyisiin Italian lentoihin. Eli mikään ”asiantuntijabloggaus” tämä ei missään nimessä ole. Ehkäpä te sitten voisitte täydentää listaa omilla vinkeillänne ja kokemuksillanne?

Mutta tällaisia havaintoja siis, ja jopa 10 + 1:

1. Okei hallitsimme siis selvästi minimipakkaamisen. Mutta väljästi pakkaamista emme todellakaan. Koneessa tajuttiin, että koska käsimatkatavarakassitkin olivat vimppaa myöten täynnä (joka kolo sullottu täyteen vaippoja), oikean tavaran kaivaminen kassista oli aivan hurjan työlästä.

Jos nyt tekisimme asian uudestaan, pakkaisimme käsimatkatavaran väljästi (niin kuin Amerikan Annakin sanoo) ja lisäksi just niin, että edellä olevan penkin alle tulee ne tavarat, joita todennäköisesti lennolla useimmiten tarvitaan. Ei ole kiva häiritä käytäväpaikalla istuvaa joka kerran, kun isommasta käsimatkatavararepusta haluaa kaivaa jotain – ja käyttää kaivamiseen kymmenen minuuttia käytävämatkustaja-paran norkoillessa vieressä. Ja siis tätä en voi ehkä tarpeeksi korostaa: VÄLJÄSTI.

....ja niistä VÄLJÄSTI ja PENKIN ALLE pakattavista tavaroista:

2. Käsidesi oli koneessa huippuhyvä, samoin desinfioivat Savetit. Niitä oli mukava käyttää veskireissujen jälkeen ja ennen syömistä. (ei tarvinnut joka kerta taas vaivata käytäväpaikkalaista käsienpesuun lähtöä varten)

Myös wipesit (vauvojen kosteuspyyhkeet) olivat tosi-tosi näppäriä. Niillä saa pyyhittyä pepun vaipanvaihdon yhteydessä, sekä lisäksi kädet ja suun ruokailujen jälkeen. Meillä käytetään Liberon wipeseja, joissa on sellainen sulkeutuva kansi ja jotka eivät aiheuta herkkäihoiselle naperolle minkäänlaisia ihoärsytyksiä.

Lentokoneessa tarvittavat vaipat oltiin pakattu fiksusti litran minigrip-pusseihin. Yhteen pussiin mahtui hyvin 4 vaippaa, ja meillä oli mukana yksi ”pussillinen” housuvaippoja ja toinen teippivaippoja. Määrä oli tarkoituksella hieman ylimitoitettu, mutta parempi tietysti niin kuin toisin päin.

3. Mahdollisten korvakipujen ehkäisyyn me siis käytettiin puuduttavia korvatippoja ja tuttia nousujen ja laskujen ajalla. Minkäänlaisia korvakipuja ei tullut - mutta en osaa arvioida, johtuuko se jommasta kummasta "keinostamme" vai olisiko mennyt noin hyvin muutenkin. Joka tapauksessa näitä käytetään (ihan kaiken varalta) jatkossakin.

4. Ruokien osalta tirppana söi enimmäkseen lentokoneruokaa, mutta aika yllättäen menestykseksi nousivat myös ”pruutiksi” kutsumamme hedelmäsmoothiet (Ella’s Kitchen tai vastaavat). Niitä Silva ei ole syönyt pitkään aikaan, mutta nyt lennolla meni kaksi – ilmeisestsi lentokoneruoasta jäi kuitenkin vielä nälkä. Itse asiassa toinen pruutta taisi osittain pelastaa koko nukkumaanmenon. Myös maitojauhetta meillä oli varalta mukana (mahdollisia öisiä itkuja varten), mutta niitä ei onneksi tarvittu. Juomavälineinä meillä oli sekä nokkamuki (hereilläoloruokailua varten) että tuttipullo yövesiä varten – se on tirpalle edelleen ”turvaväline”.

Usein suositeltuja maissinaksuja meillä ei ollut mukana, kun niitä ei olla syöty pitkään aikaan Suomessakaan. Mutta niitä tosiaan monet suosittelevat.

5. Ja noista ”turvavälineistä” puheenollen – sellaiset mukaan! Tirpan nukkumakaverit ovat unitiikeri ja tutti, ja ne ovat olleet nyt vieraassa ympäristössä rakkaita-potenssiin-sata. Kotona niitä käytetään vain nukkumiseen, mutta koneessa (ja nyt perillä) tirppana pyysi niitä jatkuvasti. Ja me annettiin – katsottiin, että turha alkaa niiden käyttöä nyt tässä tilanteessa rajoittamaankaan, kun ne kerran niin selvästi tuovat turvaa. (vrt. Amerikan Annan kasvatuskommentti)

6. ”Kasvatusasiassa”(kin) ollaan siis Amerikan Annan kanssa samaa mieltä. Koneessa (ja reissussakin) olo olkoon poikkeus arkeen tässäkin suhteessa. Joissain tilanteissa lapsi saa ”taantua”: esimerkiksi lentokoneessa tai vaikkapa kipeänä.

Tuttiasian lisäksi tämä näkyi myös massiivisena piirrettyjen katseluna koneessa: meidän lennolla jokaisen penkin selkämyksessä oli sellainen oma tv, josta sai itse valita ohjelmaa. Ja sitä oli tarjolla paljon. Suurin osa lasten tarjonnasta oli kuitenkin isommille lapsille tarkoitettua – normaalisti meillä ei sellaisia vielä katsella (jotain Turboetanoita jne.), mutta koska tirppa tuijotti ruutua lumoutuneena, annoimme hänen tuijottaa. Loppumatkasta aamuyöllä (aamiaisen yhteydessä) meni jopa Tipi ja Sylvesteri sekä Tom ja Jerry, joiden väkivaltaisuutta olen aina kauhistellut. Mutta kun niissä oli ”kisu! kisuu!”, jolle äiti tarjosi aina haarukasta ruokaa ennen kuin ujutti sen tirpan suuhun. Ja kyllä: käytimme siis tv-viihdettä syömisen helpottamiseen – asia, jota ikinä emme ole tehneet kotona.

Ruotuun ehtii palata sitten Suomessakin.

7. Viihdettä kannattaa pakata mukaan käsimatkatavaraan, jos napero on viihdettä kaipaavaa sorttia. Meillä mukana olisi ollut Joulun Suuri Lelukuvasto (ihan parasta lukemista – hurjasti kiinnostavia asioita!), mutta sitä ei tarvittu. Koneesta saatiin sellainen hassu naamarikirja, jolla jonkin verran pelleiltiin.

Lentskariviihde. Toimii vielä perilläkin.

 

8. Tirppana on ”keskustelevaa” sorttia ja me kerroimme koko ajan ja perusteellisesti (sekä etukäteen että kerraten myöhemmin), mitä lennolla tapahtuu.

”Nyt me ollaan lentokoneessa. Katso, tuolta ikkunasta näkyy toinen lentokone. Tuo on lentokone. Me ollaan samanlaisessa koneessa nyt sisällä. Kohta kone sanoo wummm wumm wummm. Sitten me ajetaan lentokoneella. Kone ajaa kovaa-kovaa, niin kovaa että se nousee ilmaan! Sitten kuuluu tosi kova ääni: WUMM WUMMM! Kohta se lähtee – kivaa! Nyt tuo toinen lentokone lähtee. Katso, nyt se ajaa. Kohta se ajaa niin nopeasti, että se nousee ilmaan. Wumm wummm! Kuuluu kova ääni. Onko kivaa olla lentokoneessa? Mitä lentokone tekee?”
...ja niin edelleen ja niin edelleen ja niin edelleen.

Näitä selostuksia käytiin läpi niin pitkään, että vierustoverit varmasti jo pyörittelivät silmiään. Mutta tirppa oli lentokoneessa olosta ihan hurjan innoissaan eikä jännittänyt yhtään (Tavallisesti kovat äänet saattavat säikäyttää – siksi erityisesti sitä ääniosuutta korostettiin), ja jos tirpalta kysyttäisiin, me lähdettäisiin uudelleen ”ajamaan konetta” jo tänään.

Laivamatkat muuten hoidettiin samalla tekniikalla, ja niistäkin Silva oli innoissaan. ”Laiva keinuu”-biisi laulettiin kanssamatkustajien riemuksi aika monta kertaa.

9. Meidän koneessa (ja meidän paikoillamme) oli KUUMA. Mutta joskus olen ollut koneessa myös ihan umpijäässä. Lämpötilaa on siis tosi vaikea ennakoida. Siksi kannattaa varmasti olla mukana vähän eritasoista vaatetusta. Me olisimme kaivanneet jotain ohuenohutta hihatonta pikkupaitaa – mutta tirppa nukkui sitten ihan vaippasiltaan (ja hikisenä), kun muita vaihtoehtoja ei oikein siinä ollut. Ruskovillan villakerrastot olivat aika turhia tällä kertaa.

10. En tiedä, miten muut vanhemmat oman nukkumisensa hoitavat, mutta me ei ainakaan j*mankauta nukuttu. Tirppa nukkui välillä minun sylissäni ja välillä poikittain meidän molempien päällä – mutta nukahtaa en ainakaan itse uskaltanut, jos vaikka otteen herpaantunessa napero olisi tipahtanut lattialle kylkeä kääntäessään. Hui. Niinpä me ihan rehellisesti valvoimme.

Jos nyt olisin varaamassa lentoja uudelleen, ainakin tsekkaisin, mitä naperon erillinen oma istumapaikka maksaa. Me kun ei sitä säästölinjasyistä edes ajateltu. Ylimääräinen istumapaikka olisi kyllä niii-iiin helpottanut tilannetta.

PLUS YKSI:

Niin kuin Amerikan Annakin sanoo... Ei kannata stressata liikaa. Ja luultavasti naperokin vanhempiensa kireyden vaistoaa.

Vaikka kuinka valmistuisi, ei voi tietää, miten se menee. Kuitenkin iso osa on ihan arpapelillä. Nuo yllämainitut kymmenen kohtaa kuitenkin tekisimme uudestaan/olisimme tehneet, jos olisimme tajunneet. Paluumatkalla sitten.

Itse olimme siis ottaneet just sen linjan, että emme stressaa lennoista. Ne menevät miten menevät ja kuitenkin jossain vaiheessa ne ovat ohi. Meidän kokonaismatka kotipihasta Phuketin bungalowiin asti kesti 18 tuntia, josta pisin lento taisi olla sen vajaa 10 tunnin verran. Vaikka se olisi kamalaakin, se on kuitenkin siinä 10 (tai 18) tunnissa ohi. Ja sitten alkaa LOMA, joka on tarkoitus käyttää totaalirentoutumiseen.

Aika pian lomarentouden vaihtuessa päälle ne lennot ovat pelkkä kaukainen muisto.

Share

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Kopsaan tähän vielä eilisestä bloggauksesta (just tuoreeltaan, yhtä aikaa tän mun bloggauksen kirjoittamisen kanssa) tulleet Vierailijan vinkit:

"Meillä takana nousuja yhden-kahden lapsen kanssa kolmisenkymmentä, esikoisen vauvaiästä kouluikään. Seuraavia on jäänyt mieleen ja vinkeiksi:

- Katastrofiasenne: kun olet varautunut pahimpaan, lento tuntuu menneen aina hyvin :-)
- koneeseen viimeisten joukossa, jos ei tarvetta saada hattuhyllylle tavaraa. Lapsilla on yleensä omat pikkureput, minulla isompi reppu ja miehellä juuri mittoihin mahtuva vedettävä käsimatkatavara. Sillä ajatuksella pakataan, että jos ruumaan menevät laukut eivät tule perille, pärjätään matkan lisäksi päivä-kaksi kohteen ilmastossa.
- Viime vuosina lasten pillimehut (2dl x 6) ovat menneet läpi turvatarkastuksista heidän omissa repuissaan niin Aasiaan kuin Euroopassa ilman mitään kyselyitä. Sehän ei paljoa tule kustantamaan jos jäävät tarkastukseen.
- Kirpputoreilta olemme haalineet paperikantisia pikkukirjoja, joita luetaan vain matkoilla. Osa jää aina reissuun, lainataan koneessa muille lapsiperheille jne. Nyt kun isompi alkaa itse lukea, käyvät taas vaikka ehkä ovatkin pienemmille tarkoitettuja noin muuten.
- Kinder-munista tulevia pikkuleluja on kummallakin lapsella mukana pieni minigrip-pussillinen. Nämäkin vain reissuleluina niin kiinnostavat pidempään. Näillä lapset pelaavat risti-nollaa, Kimin koetta, arvaa kummassa kädessä tai leikkivät.
- Unilelu mukaan, vaikka se rakkain olisi isokin. Kerran erehdyttiin puhumaan lapselle pienempi lelu mukaan. Kun korvatulehdus iski reissussa, se rakkain olisi varmasti lohduttanut parhaiten.
- Lapsille koneeseen ennen kaikkea mukavat vaatteet. Jos lapsia on useita, mahdollisuuksien mukaan sellaisia, joista samat vaatteet menee molemmille.
- Myös kohteen ilmastoon sopivat vaatteet mukaan käsimatkatavaraan ja päälle ennen laskeutumista, niin ei tarvitse perillä tuskailla. Sama siis molempiin suuntiin, helteestä lähdetään kotiin hellevaatteissa ja vaihdetaan koneessa muuta.
- Soseita syövälle riittävästi soseita mukaan myös siltä varalta, että lentokentällä menee yllättäen tunteja. (Kerran olemme alle vuoden ikäisen kanssa odottaneet turvatarkastuksen jälkeen seitsemän tuntia kuuden tunnin lentoa. Lentoyhtiö toki tarjosi ruokaa: pizzaa (myös hampaattomille). Omat pussipuurot oli pelastus.)
- Meillä valjaita ei ole koskaan koettu tarpeellisiksi. Toinen aikuinen hoitaa paperit, toinen vahti lapset. Lapsemme eivät tosin ole olleet karkailevaa sorttia ja varsin pienenä on ihan puhumalla etukäteen keskusteltu, että siihen tungokseen voi kadota. Toisaalta annan lasten mennä myös hiukan edellä välillä ja joutua katseella etsimään vanhempaa, jolloin tajuavat itsekin, että kauas ei parane laukata. Toki tiedän, että on myös viirupäitä, joille nämä ohjeet eivät toimi.
- Sylipaikalla olevan olen pitkillä lennoilla keikauttanut äitiyspakkausmakuupussissa jalkatilaan nukkumaan, kun sylissä ollen asento oli huono niin lapselle kuin aikuisellekin. Osa lentoemännistä puuttuu tähän, osa ei, kun keli on tasainen.
- Euroopan lennoilla meillä on välillä ollut lapselle mukana auton istuinkoroke koneessa, jos sitä on kohteessakin tarvittu autolla liikkuessa (ei huono taksissakaan). Kaikilla vuokraamoilla ei ole ollut aina kahta istuinta tarjota ja toisaalta koneessa lapsi on istunut ylempänä nähden paremmin telkkarin.
- Olen usein ottanut reissuun kirpputorirattaat ja lahjoittanut ne loman lopussa paikalliselle tarvitsijalle. Tällöin ei ole huolta rattaiden rikkoutumisesta koneessa ja vanhoissa yhdistelmissä kulkee hyvin kaksi lasta toisin kuin useimmissa matkarattaissa. Kentällä en ole rattaita kokenut tarvitsevani, kantoliina, tavarakärry tai kentän rattaat ovat olleet riittäviä"

JenniMat (Ei varmistettu)

Tämä vinkki tulee vain yhden taaperon kanssa tehdyn lennon perusteella, mutta tänä talvenakin taaperoperheitä saattaa hyvinkin matkustaa KANARIALLE ja lentää TUIflyNORDICIN koneella. Huomio huomio!

Matkustuspaikan ennaltavaraaminen!
Kun lapsi matkustaa sylissä, suosittelen varaamaan koneesta sen paikkaparin jossa EI OLE koneen pohjapiirustuksessa sitä KOLMATTA penkkiä vieressä. Sillä - tattadaa, tässä tulee yllätys - siellä yleensä on se kolmas penkki kuitenkin! Sitä ei ole myyty kenellekään, se on tyhjä ja teillä siis vapaasti käytettävissä.

Koska mä en tiedä koneista mitään, niin en osaa sanoa millä konemallilla tämmöinen on mahdollista, iso kone se kuitenkin oli.

Hirmu kätevää, etenkin kun olin ihan ennakkopaniikissa juuri tuosta, että jos vieressämme istuu ventovieraita niin kuinka taapero voi pahimmassa tapauksessa pilata heidän matkustusmukavuutensa ikävästi. Nyt me oltiin ihan omassa rauhassamme ja kaikki muu unohtui tuon ilon alle.

Ja vielä tuosta paikkojen ennakkovaraamisesta; nykyisellään olen huomannut että niitä varauloskäyntien kohdalla olevia "jalkatilapaikkoja" ei ennakkoon anneta varata lapsiperheiden käyttöön, niille pyritään sijoittamaan vaaratilanteessa reippaasti liikkumaan kykeneviä aikuisia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Varauloskäytäväpaikoille on tietääkseni joku ihan ikäraja minkä ikäisiä lapsia niihin otetaan, koska siinä istujien on osattava tarvittaessa avata varauloskäynti ja liikkumaan ripeästi ja omatoimisesti.

Me ei olla 2+2 hengelle koskaan varattu paikkoja ja aina on oltu vierekkäin tai yksi käytävän toisella puolella samassa rivissä. Jopa äkkilähdöillä paikat on olleet ihan ok. Yhdellä Thaimaan lennolla tosin saimme paikat, joilla käsinojia ei saanut nostettua, mikä hiukan teki sylissä nukkumisen vaikeaksi. Siitäkin selvittiin nostamalla lasten käsimatkatavara tasaamaan penkki käsinojien korkeudella ja lapsi makasi siitä päältä osin vanhemman sylissä. Olen aina ajatellut, että kyllä joku vaihtaa paikkaa kanssamme suosiolla siinä vaiheessa, kun paikkasijoittelu on niin huono, että muiden matkustaminen käy kyllin ikäväksi vuoksemme :-) Vielä näin ei tosiaan ole käynyt.

Liisa
Osasin!

Juu, varauloskäyntien kohdalle on aika tiukat rajoitukset kuka niille saa istua. Ei saa olla pieni lapsi, kovin raskaana, kovin vanhus, mielellään kovin lihavakaan... Eli pitää osata ja kyeta avaamaan varauloskäynti ja velvollisuus on lisäksi auttaa ihmisiä evakuoitumaan ulos koneesta.

Mutta jossain koneessa varauloskäyntirivillä keskipenkit on yhdessä kohdassa vessoja vasten ja siinä on aika kivasti jalkatilaa. Jos muistan oikein, siinä on myös paikka baby basketille.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meidän vinkit onnistuneeseen lentomatkailuun muutaman kymmenen nousun 3kk-2v:n kanssa:
1. Oma suhtautuminen, jos on maailmanloppufiiliksissä, niin on todennäköisesti myös tenava.
2. Kerro/selitä mitä tapahtuu. Vastaa lapsen kysymyksiin.
3. Pitkät lennot oikeasti yöaikaan (kone lähtee puolenyön kieppeillä) maksimoi kaikkien unet.
4. Henkilökunnalta saa yleensä pyydettyä ylimääräisiä tyynyjä, joilla olen tukenut nukkuvan vauvan syliin. Nämä kannattaa pyytää heti, koska myöhemmin ovat loppu.
5. Pissavaippa on helpoin vaihtaa omalla paikalla.
6. Tropiikista Suomen talveen palatessa farkkuja ei kannata lyödä jalkaan lähtökentällä. Tulee kuuma. Muutenkin kevyt vaatetus, jos napero matkustaa sylissä.
7. Lapselle evästä/ruokaa/juomaa. Rusinapaketin kanssa ähräys kuluttaa matka-aikaa kivasti puolella tunnilla.
8. Sylilapsen kanssa matkustaessa kannattaa pyytää tyhjä paikka viereen, jos koneessa on tilaa.
9. Hyödynnä kentillä "perhekaistoja".
10. Pakkaa käsimatkatavarat järkevästi. Mitä tarvii lennolla pahimmassa tapauksessa (vaihtovaatteet myös vanhemmille - lyhytkin lento on kurjaa istua oksennusta paidalla)? Onhan kaikki heti saatavilla?
+1 iPadi tilanteisiin kun mikään ei jaksa enää kiinnostaa
Ja bonuksena kantoväline - ilman sitä meidän matkat olisivat olleet hyvin erilaisia.

Elmer (Ei varmistettu)

Heippa! Kiitos hirmuisesti vinkeistä! Meillä ensimmäinen matka häämöttää parin kuukauden päässä ja nyt jo innolla (ja vähän kauhulla) odotan lentoja ja reissua. Itse olemme suht kokeneita lentäjiä ja täysin kokemattomia vanhempia joten on ilo lukea käytännön vinkkejä.

Vaavelimme syö matkan koettaessa kiinteitä, mutta on vielä taipaleen alkuvaiheessa eli itsemuussattu ruoka tai sormiruoka ei välttämättä vielä onnistu (kai). Joten kun näköjään olette samassa kohteessa, pyytäisin Krista suurensuurta palvelusta. Jos satutte kulkemaan ohi jostain Ko Lantan 7elevistä, voisitteko tsekata myydäänkö siellä mitään soseita? Jotain voimme toki kantaa mukana, mutta 3 viikoksi soseet vie jo yhden laukun :D. Kiitos hirmuisesti jo etukäteen jos ehditte tämän pyynnön toteuttaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Et kirjoittanut lapsesi ikää, mutta meillä kävi näin: Oltiin otettu 8,5kk lapselle mukaan yksi iso pilttipurkki/pvä mukaan ajatuksena että syö siitä kaksi kertaa (pieniruokainen ja imetyksellä myös, huoneessa jääkaappi). Reissussa imetys lisääntyi paljon (lapsi ei ikinä ollut huolinut tuttipulloa, joten riittävän nestemäärän saaminen sisään muutoin oli vaikeaa, vaikka pillistä osasikin imeä. Vesi ei maistunut eikä mehu/limsalinjalle tahdottu lähteä.) Puoli purkillista upposi purkista, pari vuotta vanhempi sisarus vetäisi aina loput. Muutoin söivät hyvällä halulla ranskalaisia (vaikka suolaa ei suositella, sitä tarvitsee jatkuvasti hikoileva lapsikin), riisiä ja hedelmiä. Muuta ruokaa meni vaihtelevasti mausteisuudesta riippuen, mutta noinkin elää hyvin muutaman viikon :-) Aamuiksi ja illoiksi meillä oli mukana puurohiutaleita ja termosmuki (haudutus 30 min), keitettyä vettä vauvalle saa melkein mistä vaan.

Elmer (Ei varmistettu)

Kiva kuulla että voi mennä paremminkin kun on suunniteltu :). Lapsi on reissussa vasta 6,5-7kk. Tosin on jo nyt 5kk iässä harjoitellut soseita, mutta en osaa sanoa kuinka nopsaan omii uusia makuja tai ainakaan yhtään kiinteämpää kuin nämä ihan sileimmät soseet. Siksi en uskalla luottaa sormiruokailuun tms vaikka hedelmiä nyt ainakin olisi tarjolla..

Kristaliina
Puutalobaby

Heippa, toivottavasti olet vielä kuulolla! Tänään pääsimme pistäytymään yhdessä 7-11:ssä, mutta harmi kyllä lastenruokia ei näkynyt, vaikka tihrustimme kaikki hyllyt tarkasti läpi... Noita kauppoja täällä kyllä on viisi ja tämä saattoi olla aika pieni... Samoin tuk-tukista näimme jokun Lanta Supermarket -tyyppisen kaupan, joka näytti vähän isommalta. Jos vielä pääsen tsekkaamaan jostain, niin laitan uutta viestiä tänne!

Maitoja on "pillimaitotyyppisiä" useaa sorttia tarjolla. Me ostettiin testiksi jotain, mutta ei olla vielä annettu.

Meillä on puuropusseja mukana jonkin verran, mutta ainakin tästä meidän tämänhetkisestä majapaikasta myös saa sellaista puuroa, joka tirppaan uppoaa :)

Vaippoja täältä saa! Aiomme itsekin ostaa täältä vaippoja mukaan seuraaville saarille, missä niitä todennäköisesti ei ole...

Elmer (Ei varmistettu)

Kiitos tuhannesti että vaivauduitte tsekkaamaan kaupan! Täytynee varmuudeksi ottaa mukaan omat soseet. Vauva sattuu vielä olemaan maitoallerginen, niin ei voi noiden pillimaitojenkaan varaan laskea. Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tälläinen blogimerkintä pisti silmään Thaimaasta ja vauvanruuista. http://ruusuillatanssimistasittenkin.blogspot.fi/2013/11/thaimaa-special...

Chardonnay (Ei varmistettu) Http://ruusuillatanssimistasittenkin.blogspot.fi

Kiva, kun joku on linkannut mun vauvaruokapostauksen! :) olen kirjoittanut myös omasta kokemuksestani 10 tunnin lennosta 7,5kk ikäisen vauvan kanssa.
Hyviä vinkkejä löytyy kyllä täältä ja kommenttiosiosta!

WhaleShark (Ei varmistettu)

Meillä oli viikonreissussa Bonne-merkkisiä hedelmäsoseita (ainakin persikka, mango, mansikka, yms.). Ne on pakattu pahvitetroihin eli painaa vähemmän kuin lasi ja säilyy avattuna kylmässä viikon. Noi on 100% hedelmää eikä ole lisätty mitään. Menee puuron kanssa ja ihan ittenään. Löytyy kaupasta hedelmä/hillosäilykkeiden kanssa samalta hyllyltä. Musta tosi käteviä, eikä tarvii maksaa perunajauhosta. :)

Iisakki2012 (Ei varmistettu)

Pienille vauvoille (taitaa olla alle 70cm ja 10 kg tmv.) voi joillekin lennoille varata baby basketin (ainakin Finnairin Kanarian-lennolla se tapahtui varaamalla itselleen ensimmäisen rivin paikat). Meidän normaalisti huonosti muualla kuin ulkona vaunuissa nukkuva vauva nukkui tuollaisessa korissa osan lennosta Kanarialta Suomeen 6 kk:n iässä. Suostui makoilemaan siinä myös hereillä ollessaan, jolloin vanhemmilla oli molemmat kädet vapaina. Ja olihan siinä ensimmäisessä rivissä paremmin tilaakin, kuin muualla matkustamossa.
Ja tuttiketju on kätevä mukana myös sellaiselle, joka ei tuttia syö. Joihinkin malleihin saa kiinnitettyä esim. purulelun, jolloin lelun tippumisesta ahtaaseen jalkatilaan ei tarvitse huolehtia, jos lelu ei vauvan kädessä vielä tukevasti pysy.
Vielä kommentti tuohon vierailijan neuvoon, että pissavaippa on helpointa vaihtaa omalla paikallaan, niin meille lentoemäntä sanoi jo ennen koneen nousua (ei siis oltu vaippaa edes vaihtamassa), että kaikki vaipat tulee vaihtaa vessassa muiden matkustajien viihtyisyyden vuoksi (taisi lentoyhtiö olla SAS tai Blue1). Eli asia kannattaa varmistaa lentohenkilökunnalta ennenkuin vaippaa alkaa siinä omalla paikallaan vaihtamaan, ettei tule sanomista. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, kannattaa tosissaan varmistaa henkilökunnalta etukäteen! Kaikkilla pitkillä lennoilla meille on jopa henkilökunta tuonut itse roskapussin vaippoja varten. Nykyään tenava käy jo reissuilla pöntöllä, niin tulee siellä koneen vessassa rampattua "yhtenään".

Imetyskin jakaa henkilökuntaa - osa on antanut imettää myös nousut ja laskut, osasta se taas on ihan nou nou.

T. Vierailija tuosta ylhäältä

Mama (Ei varmistettu)

Yksi 'varustaudu pahimpaan' vinkki on pukea lapset punaiseen paitaan. Punainen erottuu ihmismassassa helpommin kuin moni muu väri!

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Tosi hyviä vinkkejä! Meidän lennot on aina vaan parin tunnin pätkissä, mutta hommansa on niissäkin. En ainakaan huomannut listassa:
- nimilappu lapseen kiinni. Eli vaikka maalarinteipille nimi /vanhemman nimi + puhelinnumero (joskus olen laittanut myös lennon numeron). Ei olla vielä tarvittu, mutta auttaa rentoutumaan.
- yli 1-vuotiaan kanssa se istumapaikan hinta on kyllä sen arvoinen, varsinkin jos on useampia lapsia.
- käsimatkatavaraan runsaasti pieniä muovipusseja ja vaihtovaatteet (sekä lapselle että aikuiselle) - ilmakuopat voi aiheuttaa matkapahoinvointia
- vähintään vuorokauden maidot / vaipat / soseet käsimatkatavaraan, niitä on ankea kaivata keskellä yötä, jos lento peruuntuu /ohjataan toiselle kentälle tms.

Piipo79

Me nukuttiin aikoinaan hyvin sillen että neiti nukkui manducassa sylissä. Nyt on tietty pari kiloo painossa lisää, mut uskon et saisi vieläkin toimimaan. Ehkä.

Mia-mamma (Ei varmistettu)

Kiitos vinkeistä kaikille ja kiitos Krista kun kirjoitit ihan erikseen vielä bloggauksen! Näitä innoissani luen ja poimitaan meille sopivimmat, toivotaan tosiaan, ettei jouduta käyttämään mitään taikoja vaan kaikki menee kuin unelmaa! ;)

Vierailija minäkin (Ei varmistettu)

Monta kertaa blogia ja kommentteja lukeneena on nyt myös pakko jättää kommentti... Itse matkustimme jenkkeihin vauvan ollessa vajaa 6kk. Lennot kesti joku 20h yhteensä kahen vaihdon kanssa. Menomatkalla varattiin pitkälle lennolle babybasket-paikka. Mutta oli erittäin pettymys. Ensinnäkin seinään kiinnitettävä "kori" oli pahvilaatikko, johon ei ainakaan meidän vauva mahtunut. Lisäksi siinä ei saanut pitää vauvaa silloin kun turvavyön merkkivalo paloi. Osa lentoemännistä oli erittäin tarkka tästä asiasta. Juuri ku oli vihdoin saanu vauva nukkuun ja rauhotettua koriin niin kaveri piti nostaa sieltä pois... Se oli yhenlaista ees taas nostelua. Jalkatilaa tai tilaa muutenkaan ei ollut yhtää enempää, pikemminki päinvastoin. Lisäksi reunimmaisessa penkissä oli molemmilla sivuilla paksut "seinämät", jossa oli tv-ruutu ja pöytä. Istuminen, imettäminen ja ylipäätänsä hieman rennompi istuminen vauva sylissä oli erittäin hankalaa ja epämukavaa... Tulomatkalla päästiin onneksi takariviin ja matka menikin huomattavasti kivuttomammin. Jopa nukuttiinki useampi tunti.:)
eli suosittelen kyllä ottamaan sellasen paikan missä ei tota koria oo vaikka kuulostaisikin helpolta vaihtoehdolta.
Lisäksi vinkkeinä kuten on tullutkin: usein ja tod.näk tarvittavat tavarat mahd helposti saataville. Kantoreppu tai liina ainakin ei-kävelevän kanssa, saat jo koneessa sen köytettyä kiinni ja helppo kulkea kentällä. Muut kamat repussa.
Viimesenä koneeseen, tietää vähemmän tuskallisia(?) tunteja koneessa. Aikaa kentällä, vaihtoihin ym.
Ja ei nälkästä taaperoikäistä lasta koneeseen! Vaikka olisi vain tunnin lento. Tämänkin takia sitä aikaa kentälle.:)
Mut paras vinkki on oikea asenne!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä on muuten erittäin totta. Lähtemättä liikkeelle koneessa ei edes tiedä millaisia matkustajia on viisi riviä edempänä ja taaempana, vaikka toisin kuvittelisi. Toisaalta kerran pitkällä lennollamme parivuotias huusi kaksi tuntia putkeen kun ei raukka osannut alkaa nukkuakaan. Vanhemman rauhoittelutaidoissa oli pahoja puutteita: hän esitti nukkuvaa. Tämä tilanne kieltämättä meinasi käydä hermoille kun omatkin lapset sitten alkoivat kitistä etteivät voi nukkua "koska toi huutaa".

MadameM
Matala Aita

Tassa onkin tullut jo tosi paljon hyvia vinkkeja. 

Me ei olla lennetty pitkia lentoja viela lapsen kanssa mutta Euroopan sisaisia on kertynyt jo kymmenkunta (lapsi ny 1,5v) ja omana vinkkina lisaisin viela etta jos lentokentalla on jonkinlainen leikkipaikka siella kannattaa viettaa mahdollisimman paljon aikaa ennen boardaamista etta lapsi saa purettua liikaa energiaa. Mulla on aina lelut erillisessa pussissa josta otan aina yhden kerrallaan esiin vahan kuin taikuri hatustaan niin etta koko se lelun kaivaminen on jo ohjelmanumero itsessaan ja lapsi odottaa innoissaan mita sielta seuraavalla kerralla loytyykaan.

 

Lisaksi ma ostan mukaan usein erilaisia lastenlehtia joissa on jotain naperreltavaa kuten tarroja tai joku lelu tms, niita selaamalla ja tarroja liimaamalla saa aikaa kulumaan.

 

Paras viihdyke lapsen mielesta on kuitenkin tahan mennessa aina ollut mun vesipullo, etenkin jos siina on sellainen sporttikorkki.....

 

WhaleShark (Ei varmistettu)

Hyviä vinkkejä täällä, itse bongasin aikoinaan Salamatkustajan-Satun blogista hden mainion: pussillinen korvatulppia: jos lapsi itkee/huutaa/mekkaloi voi niin voi jakaa kanssa matkustajille. :) hymyn saa varmasti aikaan. Meillä takana esikoisen kanssa muutama lento ja nyt 2,5v ja 8kk kanssa pitkä lento takana. Molemmilla kuulosuojaimet (peltorit) päässä nousin/laskun ja nuukumisen ajan. Eivät heränneet kuulutuksiin (jotka tulee välillä kovalla) eikä tullut itkuja nousuissa/laskuissa. Lennoilla saa purkkiruokaa lämmitettyä, kun pyytää henkilökuntaa lämmittämään. Lämmitys tapahtuu kuumassa vesihauteessa, joten siihen on hyvä varata aikaa. Samoin saa siis kuumaa vettä, esim, jauhemaidon tekemiseen. Mukaan otettavia (uusia makuja) ruokia/puuroja/maitoja olisi ollut hyvät maistattaa kuopuksella etukäteen.

Lentis (Ei varmistettu)

Käsinukke. Aika monta omaa ja toisten jonotustaodotusta on helpotettu käsinukella. Mahtuu kätevästi kantoliinan sisään kun kättä tarttee ja tulee yllättäen esiin aina kun tarvitaan. käy myös pehmolelusta ja räkäliinasta.

Kommentoi