Äidin action-viikot

Puutalobaby

Uhh, olen tainnut olla aika vauhdissa viimeiset pari viikkoa - kiitos pienten duunikeikkojen ja omien harrastusten. Ja toisaalta vielä isompi kiitos pohjoisen-mummin viikon kyläilyn ja toisen mummin naperonhoitoavun...

Nytkin pitäisi itse asiassa tarttua töihin kiinni, kun Joel ja Silva lähtivät ulkoilemaan. Mutta ehkä yksi pienenpienenpieni bloggaus ennen sitä :)

*******

Tässä päätä pahkaa juostessani ja kroonisesti joka paikasta myöhästyessäni olen mielessäni muutaman kerran hymähdellyt tälle saamalleni kommentille:

"Et tee ruokaa,siivoa, menet sieltä mistä aita on matalin.. Kukin tavallaan. Itselläni ei pää kestäisi tuommoista pelkkää oleilua."

Pelkkää oleilua? Hih no ei ehkä ihan siltä tunnu.

 

Olen siis alkanut hoitov... eiku kesäloman kunniaksi tehdä pieniä työjuttuja - ja jopa sellaisia, joista saa ihan rahaa, wohoo. Olen halunnut vähän kompensoida perheen taloudesta sitä, että Joel on saanut olla keskiviikot kotona isipäiviä viettämässä.

Perhanan workshop. Kaikella rakkaudella. Minulle se nimittäin teki saman kuin Nonariinakin kirjoittaa: pieni annos "kodin ulkopuolista elämää" (wohoo, mullahan on tuollaiset aivot, joissa on vieläpä kaikenlaisia ideoita!) sai aikaan jonkinlaista värähtelyä tuolla vipeltäjänaperon kaitsemiselta vapaaksi jäävässä aivojen osassa. Pari kuukautta sitten en olisi vielä uskonut, että sanon näin: kun olen päässyt tekemään jotain myös kodin ulkopuolella, maistuu tämä naperonhalaaminenkin taas entistäkin ihanammalta.

Kyllä, olen sama ihminen, jota vielä muutama kuukausi sitten Joel yritti usuttaa lähtemään kodin ulkopuolelle virkistymään: "Mutta en mä HALUA lähteä, mitä mä tuolla teen? Seison tuossa pihalla vai? Mä haluan olla TEIDÄN kanssa KAIKEN vapaa-aikani!"

Onkohan se paljon puhuttu vauvakupla vihdoinkin puhkeamassa...?

Ettehän ymmärrä väärin: minähän RAKASTAN olla kotona!

Yhdeksästä viiteen -elämään ei ole mitään kiirettä, eijeijeijei MISSÄÄN NIMESSÄ VIELÄ (oho terveisiä vaan töihin), ja nautin edelleen uudesta elämästäni Ihan Älyttömän Paljon.

Ja edelleen joka kerran, kun olen ollut useamman tunnin pois, minuun iskee aivan valtava koti-ikävä.

Vaikka niin: Silvan mummien hoitoon (kotosalla vieläpä) jättäminen on ollut tietysti ihan superhelppoa - Silva kun viihtyy hurjan hyvin molempien kanssa, ja 10,5 kk ikäinen napero ei näköjään enää tarvitsekaan äitiä rinnalleen ihan 24-7 (niisk).

Tarvitseeko äiti naperoa - se onkin sitten ihan eri asia :)

Hmm no ehkä se kupla ei vielä puhkeakaan, vaan ottaa vain pieniä ilmahönkäyksiä sisäänsä ja venyy ihan vähän...?

 

PS. Siellä Nonariinan kirjoituksissa heitimme ilmaan hoitoringin ajatuksen. Eli että äitiporukassa vapaamuotoisesti ja vastavuoroisesti tuotaisiin naperoa kylään muutamaksi tunniksi kerrallaan... Onko kenelläkään kokemuksia sellaisesta?

Share

Kommentit

M-M

Minä tässä eilen tuumasin hellulle, että on se oikeastaan mukava päästä hetkeksi töihin, "mikä siinä nyt niin mukavaa on?". Rehellinen vastaus kuului, että saa siitä ainaki vähän enemän rahaa :) Vaikka on se kotona oleminen kyllä ihanaa.
Mutta on tässä pieni juju :D Millasta on viime aikoina tullut isin tyttö. Se ole moksiskaan, jos äitiä ei vähään aikaan näy. Ehkä siitä taas tulis äitin tyttö, ku huomaa, että äiti on joka päivä pois kotoa :D Vaikka ikävähän tuota neitiä tieten tulee.

mau. (Ei varmistettu)

Itsellä ei ole kokemuksia, mutta äidilläni oli tällainen hoitorinki-tyyppinen systeemi kun oltiin pieniä. Ongelma siinä oli, että alkuinnostuksen jälkeen niitä nakeroita alettiin nakata kokoajan vain sille joka oli kotiäitinä, ei siis osa-aikatöissä eikä harrastuksissa - vaikka sillä kotiäitinä olevalla olisi ollut yhtä lailla tarvetta omalle ajalle. "Sä voit varmaan ottaa tän meidän tytön kun ei sulla oo muutakaan tekemistä."

Sanomattakin selvää että se yhteistyökuvio päättyi.

miumiu (Ei varmistettu)

Aita on matalin -kommenttiin viitaten: miten ihmiset edelleen kuvittelee tietävänsä jonkun ihmisen elämästä kaiken (mitä se tekee milloinkin ja kenen kanssa - mitä KAIKKEA ne tekee päivän aikana) sen perusteella, että ne kirjoittaa blogia (arjestaan)? Sitä paitsi eihän täällä sun blogissa loppujen lopuksi ole juurikaan kuvauksia siitä, miten päiväsi vietät, vaan enemmän kirjoituksia erilaisista aiheista ja ilmiöistä, jotka sua pohdituttaa.

Kristaliina
Puutalobaby

miumiu: Juuri näin :) Vaikka blogissa elelee ihan oikea puutaloperhe, kuitenkin niillä "reaalimaailman" Kristalla, Silvalla ja Joelilla on totta kai paljon myös blogin ulkopuolista elämää. Ajatelkaa, miten läkähdyttävää olisi, jos kirjoittaisin tänne kaiken mitä ikinä elämässä teen ja ajattelen. Huh sentään :)

mau: Joo toi ei kuulosta reilulta! Tai sitten siitä pitäisi ainakin alkaa antaa rahallista korvausta tai jotain...

Tai palvelusetelit! Mitä jos ois sellaista "leikkirahaa", jolla voisi lunastaa niitä hoitovuoroja...? Homma käynnistyis niin, että kaikilla olisi esim. kolme lipuketta, ja sitten aina hoitamalla jonkun lasta x tuntia, saisi y-määrän lipukkeita toisilta "palkaksi" - ja niillä saisi sitten taas "maksettua" oman lapsen hoitotunteja...?

Mutta perheiden pitäisi kyllä varmaan olla jossain määrin tuttuja tai ainakin tutustua heihin etukäteen. Kun välillä tekee tiukkaa raaskia antaa hoitoon edes omalle mummille :) Nooh, ajatuksia voi aina pyöritellä päässään :)

M-M: Hieno homma kyllä tuo sun työkuvio! Onko se jokin määräaikainen juttu vai ihanko vakituisesti jo menet töihin? Milla varmasti pärjää hienosti isovanhempien kanssa, kuulostaa ihan optimaaliselta tuo järjestely! Asuisipa meilläkin pohjoisen-mummi lähempänä... (toinen mummi on lähellä, mutta vielä työelämässä)

M-M

Määräaikasesti menen nyt. Sitten ois tarkotus syksyllä, että saisin hoitolapset kotio, riippuu vähän, millasen palautteen tältä perheeltä sitten työn loputtua saan :) Se olis sitten jo toivottavasti vakituinen pesti.

Meillä onneksi on eläkkeellä jo mun vanhemmat ja asuu melkein naapurissa. Ja mun sisko asuu kans tässä likellä, niin hoitajia kyllä riittää :)

Ja sitten mitenkään tähän asiaan liittymättä, ompelin tänään jotain kirahvia pienempää ja siitä tuli (itteä liikaa kehumatta) aivan upea :) Ja tais alitajunta jotenki olla kankaan valinnassa matkassa, kun vasta ommellessa tajusin, että täähän on myös oranssi :) Ja tulee ihan kesä mieleen.

Onis (Ei varmistettu)

Itselläni on reilun vuoden ikäinen lapsi, ja ennen joulua kokeiltiin parin äidin kanssa tuollaista vauvahoitorinkiä. Ikinä enää en vastaavaan lähde, yhden äidin piti päästä aamukuudeksi töihin, vauva tuli mulle ennen sitä, "koska oot ainoa jolta kehtaan ees kysyä", eikä kieltävää vastausta oltu kuulevinaankaan. Kahden pienen vahtiminen oli ihan älyttömän rankkaa, en osannut synkronoida niitä lainkaan. Kun toinen yritti nukkua, toinen riehui ja päinvastoin, tuloksena kasa väsyneitä ja nyyhkiviä penskoja. Omaa lastani en tän piirin tiimoilta edes vienyt koskaan hoitoon, toisille ei sopinut enkä lopulta olisi ehkä hennonnutkaan. Koko lysti loppui tosi lyhyeen.

Menin jouluksi myös töihin, me tän perheen aikuiset ei paljon toisiamme tavata, koska musta ei ole laittamaan lastani päiväkotiin. Kun toinen tulee töistä, toinen lähtee, mutta saapa lapsi ainakin olla kotihoidossa ja jotenkin mun jouluapulaisuus jatkuu töissä edelleen.

Aivotoiminta palautui kummasti kun pääsi taas aikuisten töihin ja sai muutakin ajateltavaa ja puhuttavaa muin soseet ja vaipat.

Kristaliina
Puutalobaby

M-M: Tuo kirahvia pienempi... Oh, oot kyllä niin ihana <3 Mä oon ihan sanaton, kiitos jo etukäteen :)

Onis: Auts, aamukuudeksi... Joo ei ois ehkä ihan mun juttu :) Mä oon varmasti jotenkin outo, mutta mun tekisi tavallaan mieli kokeilla kahdella samanikäisellä yhtä aikaa - hih en tiedä miksi, kaipaakohan tähän muka vielä lisää haastetta :D Mutta huom: vaan kokeilla, hih enkä kyllä välttämättä haluaisi kokeilla toista kertaa jos tulos ois tuollainen :)

Ihan hyvältä kuulostaa tuo teidän järjestely, vaikka tosiaan harmi ettei aikuisilla ole yhteistä aikaa - mutta mä ajattelen jotenkin niin, että "pikkulapsiaika" on kuitenkin niin lyhyt, kyllä aikuiset sen voi jaksaa vaikka yhteinen aikuislaatuaika oiskin vähissä. Jos suhde on muuten kunnossa. Koittaa ne ajat sitten kuitenkin taas jossain vaiheessa, jolloin lapset alkaa olla itsenäisempiä ja aikuisilla on enemmän kahdenkeskeistä aikaa :) Mä voisin hyvin kuvitella, että mekin päädytään jossain vaiheessa johonkin tuontyyppiseen järjestelyyn :)

phocahispida

Hihih, mulla näyttää (sisältö vaihtelee, mutta pääpiirteissään ihan normaali) ensi viikko tältä:

Maanantai: 
Vauvanhoitoa 8-16 ja tietysti myös illalla
Äititreffit iltapäivällä (peruuntui sairastumisen vuoksi).
Kiertämään partiokokouksia ja puffaamaan pääsiäisleiriä
Kellarikomeron järjesteleminen
Pakettiasioita postissa
Asunnon pikasiivous + maljakkokaaoksen selvittäminen
Kirjastossa käynti

Tiistai:
Vauvanhoitoa 8-16 ja tietysti myös illalla
Suunnittele pääsiäisleirin pestitys ja ohjelma loppuun
Sovi treffit seuraaville 2 viikolle
Keittiön kaappien tyhjennys ja kevätsiivous
Pyykkipäivä + vaippapyykki
Crossing
Vanhemmille saunaan?

Keskiviikko:
Vauvanhoitoa 8-16 ja tietysti myös illalla
Pura pinnasänky ja vie kellariin
Asunnon pikasiivous
Kevätjuttuja kotiin 
Afrotanssi 

Torstai:
Vauvanhoitoa 8-16 ja tietysti myös illalla
Seurakunnan perhekerho
Pyykkipäivä + vaipat
Tapaamaan partioryhmiä pääsiäisleirin tiimoilta
Oman ryhmän partiokokous

Perjantai:
Vauvanhoitoa 8-16 ja tietysti myös illalla
MLL:n perhekerho
Asunnon pikasiivous
Crossing
Suunnittele blogibrunssin menu ja tee ostoslista
Saunavuoro

Lauantai:
Vauvanhoitoa
Vauvauinti
Miehen kanssa elokuviin ja syömään

Sunnuntai: 
Vauvanhoitoa
Pyykkipäivä + vp
Viikkosiivous

Ja nyt ei ole työn alla mitään kirjoitusprojekteja, joihin olisin lupautunut... :D
 

Katja_helena (Ei varmistettu) http://marjapuuron.blogspot.fi/

Meillä toimii facebookin kautta pienellä rajallisella porukalla hoitorinki, eikä ongelmia oli ollut. Kysely tehdään sivulle ja kerrotaan milloin on hoitotarve ja monelle lapselle. Sitten se vastaa kelle hoitoaika sopii. Puolin ja toisin tehdään :) Välillä treffataan porukassa esim leikkipuistossa.

Kommentoi