Äidin oikeus? Isän oikeus?

Ladataan...
Puutalobaby

Kylläpäs taas pysäytti. Tämän HS:n kolumnin tilastotiedot nimittäin.

"Al­le kak­si­vuo­tiai­den las­ten isis­tä jo­ka nel­jäs ker­toi, et­tä ha­luai­si teh­dä osa-ai­kais­ta työ­tä. Kuin­ka mo­ni oli to­teut­ta­nut toi­veen­sa? Kol­me pro­sent­tia.", Jaakko Lyytinen kirjoittaa.

Isi <3 vauva...

Meidän perheessä Joelin kesäloma päättyy ensi maanantaina. Sen jälkeen isi lähtee taas joka aamu seitsemän jälkeen töihin toiselle puolen pääkaupunkiseutua ja ehtii tunnin bussimatkaköröttelyn vuoksi kotiin vasta iltakuudelta.

Isi on aivan varmasti hyvä työssään, mutta kaikkein eniten häntä tarvittaisiin kotona. Mikä oikeus minulla on jäädä onnellisena kotiin meidän yhteistä vauvaamme hoitamaan? Vain se, että olen nainen? Sukupuolten tasa-arvo ei toteudu. Tässäkään asiassa.

Olemme pyrkineet toteuttamaan kaikki jaetun vanhemmuuden "perusasiat": Isi piti heti vauvan synnyttyä täydet isyysvapaat ja päälle viikon palkatonta vapaata. Kahden kertyneen kesälomaviikon lisäksi hän otti jälleen kaksi viikkoa palkatonta vapaata. Vanhempainvapaan lopusta isi aikoo ottaa ainakin viimeiset 12 arkipäivää, jotta hän voi pitää taas isäkuukautta maksimimäärän eli 36 arkipäivää. Ja kun vanhempainvapaakautemme helmikuun loppupuolella päättyy, juuri isi jää todennäköisesti vuorostaan hoitovapaalle - ainakin osaksi aikaa.

Mutta silti: kun nämä kaikki laskee yhteen, isi on paikalla Silvan ensimmäisestä vuodesta vajaat kolme kuukautta. Äiti lähes 11 kuukautta. Niin, millä oikeudella?

Keväällä ennen kesälomien alkua kerroin innolla Silvan ensimmäisestä hymystä. Illalla löysin isin yläkerrasta itkemästä. Tulee ensimmäinen hymy, ensimmäiset kääntymiset, ryömimiset, konttaamiset, ensiaskeleet ja -sanat. Onko isi aina silloin poissa?

Tiesittekö muuten tätä: vanhempainvapaan VOI myös pitää osa-aikaisena, samaan tapaan kuin hoitovapaankin. Eli että minä menisin vaikkapa jo nyt syksyllä takaisin töihin kahdeksi päiväksi viikossa, ja Joel olisi töissä kolmena päivänä viikossa.

Olen sitä mieltä, että nämä kaikki ovat vain järjestelykysymyksiä, jos oma tahto on tarpeeksi voimakas. Olemme myös siinä mielessä onnekkaita, että työnantajamme todennäköisesti pystyisivät joustamaan: Joel varmasti päästettäisiin (vaikkakin ehkä vastahakoisesti) osa-aikavanhempainvapaalle. Ja ehkäpä minutkin otettaisiin ilolla vastaan pariksi päiväksi viikossa jo näin "ennenaikaisesti"...? :)

(että terveisiä vaan töihin, jos tätä luette!)

...mutta kun äitikin <3 vauva!

Omatuntoni kolkuttaa, kaikki ratkaisut tuntuvat vääriltä. Tiedän, että en voi sanoa itseäni tasa-arvoa kannattavaksi ihmiseksi, jos omin lähes kaikki vanhempainvapaat - vaikka se "maan tapa" onkin. (vaikka siis antaisin Joelille puolestaan ne hoitovapaat) Mutta jos menisin jo nyt töihin, Silvan ollessa vasta 4 kk ikäinen, vaikka vain pariksi päiväksi viikossa... Miten omatuntoni IKINÄ antaisi sitä anteeksi? Kuinka huonoksi äidiksi itseni SITTEN tuntisin? Vaikka tekisinkin sen vain isin takia.

Niin, ja tasa-arvon.

 

Ps. Tätä bloggausta kirjoittaessani Silva heräsi päikkäreiltä itkuisena. Sekä äiti että isi säntäsivät apuun. Isi ehti ensin.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kun me saatiin ensimmäinen lapsi, olimme molemmat opiskelijoita. Mies toi kahtena päivänä viikossa vauvan mulle kouluun imetettäväksi. Oli aika ihanteellista! Toisen lapsen synnyttyä olimme molemmat töissä, eikä systeemi joustanutkaan enää. Joo, opiskelimme 90-luvulla, jolloin ei tarvinnut valmistua niin kiireellä ja oli mahdollista hoitaa vauvaa samalla.

hotmama (Ei varmistettu)

Pakko sanoa, että aika KUUMA isi. Saatte olla molemmat onnellisia kun on tuollainen mies perheessä ;)

Niin ja siitä tasa-arvosta vielä. Monessa muussa maassa äiti saa olla vain muutaman kuukauden vauvan kanssa kotona, samalla kun isi paiskii töitä kahden edestä. Et siis varmasti ole huono äiti, jos palaat pariksi päiväksi töihin jo muutaman kuukauden päästä. Vaihtelu sitä paitsi virkistää. Ja samalla vauvan suhde isiin vahvistuu niin, että voit jatkossakin jättää tyttären ja isin keskenään ja olla rauhallisin mielin.

Meillä isi on yrittäjä ja AINA töissä, eikä pojalla sen takia ole syntynyt samanlaista suhdetta isiin kuin minuun. En siis voisi ihan niin rauhallisin mielin jättää poikia keskenään, koska tiedän, että poika kaipaa nimenomaan minua.

Jonayla

Todella hyvin kirjoitettu! Piti jo aikaisemmin sanoa, että arvaas mistä tietää hyvän blogin? Siitä, että ihminen jonka elämä on täysin erilaista kuin bloginpitäjän, oikein odottaa, koska seuraava juttu Puutalobabylta ilmestyy. Periaatteessa blogissasi ei ole mitään, minkä pitäisi minua kiinnostaa. :D Kirjoitat todella hauskasti monenlaisista asioista ja näin ollen olen ihan koukussa! KIITOS!

MirvaK

Noita vanhempainvapaita on tullut mietittyä. Minä palaan töihin toukokuussa 2013 (kolmannen lapsen tarkoitus syntyä ensi kuussa). Isä jää toukokuusta kotiin loppu vuodeksi. Toki isä menettää pienen ensimmäiset asiat, mutta onneksi isältä löytyy halua oppia tuntemaan lasta myös hiukan isompana. Meillä minun "aikainen" töihin paluu oli koko projektin ehtona. Aluksi oli tarkoitus että palaisin jo maaliskuussa töihin, mutta tuo toukokuu sopii parhaiten miehen työpaikan järjestelyihin (ja näin varmistetaan että varmasti saa mahdollisen tulospalkkionkin).

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihi meidän isi on kuuma!
...ainakin se on usein aika hikinen :D

Tavallaanhan tämä on vähän tällaista "first world problems" -murhetta, eli suomalainen äitiysvapaa/vanhempainvapaa -systeemi korvauksineen (meillä vieläpä maksetaan siitä, että hoitaa OMIA lapsiaan) on tietysti ihan huippuluokkaa jo tällaisenaan - vaikkakaan tasa-arvoinen se ei valitettavasti ole. Tuntuu, että sellainen 6+6+6 -malli olisi tasa-arvoisempi. Näin siis sanon asiasta sen enempää tietämättä - en ihan tarkalleen ole tutustunut, että miten sen systeemi menisi...

Ja joo, nimenomaan tuo suhteen vahvistaminen/ylläpitäminen meillä on mielessä: että vauvalle tulisi kaksi vahvaa suhdetta vanhempiinsa, sekä isään että äitiin. Tietysti roolit ovat välttämättä vähän erilaiset: äiti on ainoa ruokavarasto, mutta isi on hyvä hovimestari :)

Liisa
Osasin!

Voi ei mikä aihe. :( Olen tietoisesti välttänyt tästä puhumista kotona koska en halua kuulla totuuksia. Olen epäreilu.

Mieheni työ on hyvin epäsäännöllistä. Vuorotyötä, jossa vuorojen pituudet vaihtelevat ja välillä hän on poissa kolmekin vuorokautta putkeen. Vastavuoroisesti hän on tietysti vapaalla joskus kolme tai neljäkin päivää putkeen. Kun Ilo kasvaa, voimme ehkä toisinaan lähteä hänen työmatkoilleen mukaan.

Pari viikkoa sitten miehelläni oli viiden pitkän iltavuoron putki. Hän oli töissä kellon ympäri joka päivä eikä noiden päivien aikana juuri päässyt seurustelemaan pojan kanssa tämän ollessa hereillä. Ensimmäisenä vapaapäivänä vauva ei tuntenut isäänsä vaan huusi vedet silmissä ja kurkku suorana. Yritin vähätellä tuota aika rajua reaktiota, tsempata miestä ja olla ottamatta vauvaa häneltä (koska aika alleviivaavasti itku loppui kuin veitsellä leikaten jos niin tein), mutta näinhän tietysti että se tuntui hänestä pahalta. Toisena päivänä vauva suhtautui jos mieheen kuin aina ennenkin, mutta asia selvästi mietityttää miestä. Meillä on jo mainittu sana vuorotteluvapaa...

Ja minä sitten. Pidän työstäni, mutten rakasta sitä (toisin kuin mies, joka suhtautuu omaansa intohimoisesti). Tienaan vain n. puolet siitä mitä mieheni. Olen nauttinut suunnattomasti näistä kuukausista kotona. Totta puhuen pieni vaikutin koko tähän perheen perustamiseen oli haluni irtiottoon, erilaiseen arkeen. Haluaisin olla kotona kunnes Ilo täyttää kaksi. Siksi en haluaisi ottaa asiaa puheeksi kotona. On epäreilua, jos kaikista perheille tarkoitetuista vapaista mies käyttää vain isyysloman ja isäkuukauden, minä äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaan. Mutta kun EN HALUA TÖIHIN! Ja taloudellisestikin tasajako olisi hankala. Minun palkallani emme eläisi, mutta miehen palkka siihen riittää. Syvä huokaus. Miksei voida vaan kaikki olla kotona. Ja aina olisi kesä.

Ja sitten taas. Ilo oppi kääntymään vatsalleen tunti sen jälkeen kun mies oli lähtenyt töihin. En saanut sitä edes videolle koska sössin nappulan painamisen. :(

Kristaliina
Puutalobaby

Kirjoitin juuri samaan Jonaylan ja MirvaK:n kanssa :)

Jonayla: Jei, kiitos tosi kivasta palautteesta - ihan hyvä mieli tuli!

MirvaK: Kuulostaa hyvältä tuo teidän järjestelmä: isällä toukokuusta koko loppuvuosi aikaa pikkuisen kanssa, vautsi! Nämä nykyisit on niii-ii-iin parhaita! Toivottavasti meillekin löytyy jokin samantyyppinen systeemi, joka olisi sekä "henkisesti" että taloudellisesti järkevä. Heh, me ei olla tähän mennessä osattukaan oikein laskea noita taloudellisia järkevyyksiä: mun äitiyslomakorvaukset menivät päin p*settä (tulot olivat muuttuneet jne-jne-ei-siitä-sen-enempää) ja isikin haki isyyskorvauksensa jotenkin väärin ja menetti muutaman päivän korvauksen eikä tajunnut hakea erityisisyysrahaa ajoissa. Täytyis olla jotenkin pykäläviidakon valtias, että pärjäisi noissa hommissa :)

Kristaliina
Puutalobaby

Ja nyt kirjoitin samaan aikaan Liisan kanssa :D

Niinpä! Oi miksi ei vaan voitaisi olla kaikki aina kotona ja kesälomalla! Sama täälläkin päällimmäisenä mielessä... Perhanan asuntolainat sun muut. Meillä on mietinnässä myös isin osa-aikatyö, mutta silloin kyllä tulot olisivat sitä luokkaa, että sillä ei paljon puutalolainoja maksella. Itseäni kuitenkin kiinnostaa eniten tuo vaihtoehto; ajatuksena olisi laskeskella, että pärjäisimmekö edes jonkin aikaa niin, että minä olisin vanhempainvapaalla ja Joel tekisi 3- tai 4-päiväistä viikkoa. Olisin valmis elämään Hyvin Vähillä Varoilla ja ihan minimikulutuksella, jos vaan saataisiin edes vähän enemmän yhteistä perheaikaa...

Vuorotteluvapaa olisi varmaan myös hyvä ratkaisu, jos siihen vaan on mahdollisuus! (taloudellisesti ja muutenkin) Meillä Joel ei ole ollut vielä niin pitkään töissä, että se olisi mahdollista... Harmi kyllä!

Kristaliina
Puutalobaby

Hehee, no onneksi omassa lähipiirissä ystävät ovat viime aikoina tiedostaneet itsensä lähinnä vuorotteluvapaille, äitiysvapaille, hoitovapaille, takaisin opiskelemaan, freelancereiksi tai matkustelemaan ympäri maailmaa :) Vaikuttaa, että oman (30+) -ystäväpiirini nykyhetken isoin tiedostus on se, että työ/ura/kunnianhimo ei olekaan kaikki kaikessa, vaan elämään haetaan uutta sisältöä muista asioista....

Aika jännää itse asiassa (ajattelin tehdä tästä joskus erillisen bloggauksenkin): vielä muutamia vuosia sitten me oltiin vaikkapa copywritereitä, markkinointipäälliköitä, diplomi-insinöörejä tai tuoreita maistereita matkalla uraputkeen. Nyt me ollaan onnellisia freelancereita, muuten vain vapaita tai meitä täysin tyytyväisiä märkäpahvilaatikkopäitä :) Ja parikin feministi-"uranaista" on täyspitkillä hoitovapailla ja käsittääkseni täysin hyvällä omatunnolla. Nimenomaan: sehän on OIKEUS ja vapaus, ei pakko :)

Mut joo, HYVIN ymmärrän tuonkin kantin. Huih. Itse vaan ajattelen niin, että olen ns. tehnyt uraa sen verran kauan (ehdin olla opiskeluiden jälkeen kokopäivätyössä 9 vuotta), että olen märkäpahvilaatikkopääaikani vaihteeksi ansainnut :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuohon isän kakkosvanhempi-fiilikseen haluaisin kommentoida, että usein ruokinnan lisäksi se nyt vain on biologinen fakta, että näin on. Siinä asiassa nainen ja mies eivät ole tasavertaisia. Vauva on symbioosissa yhteen ihmiseen ja yleensä se on äiti. Ihan pieni vauva ei välttämättä vielä tee eroa idän ja äidin välillä. Mutta symbioosi tulee hyvin näkyviin 6-9kk iässä, jolloin vauva alkaa tiedostaa olevansa erillinen yksilö ensisijaisesta hoitajastaan ja alkaa kokea eroahdistusta. Mutta lohdutuksen sanana isille, jotka usein ovat "kakkosvanhempia": tulee myös vaiheita, jolloin isä on ehdottomasti ykkönen; isään halutaan samaistua tai isää ihannoidaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on tehty niin että vuoroteltiin töissä (tosin toimeentulon takia, eikä niinkään tasa-arvon takia). Kun palasin aamuvuorosta kotiin, isä lähti iltavuoroon. Kumpikin sai hoitaa vauvaa, mutta yhteisen ajan/ koko perheen ajan voi tässä järjestelyssä unohtaa.

Vapaiden jakaminen on varmasti hyvä ajatus. Jos nyt voisin tehdä valintani uudestaan, meilläkin ehkä jaettaisiin, mutta pitemmissä pätkissä. Vaihtuvuus arjessa ei tee vauvalle hyvää, varsinkaan päivittäin. On tärkeää että vauvalla on kiintymyssuhde, The One, joka pitää hänet hengissä. Ei se tietenkään tarkoita sitä etteikö töissäoleva vanhempi olisi yhtä tärkeä ja yhtä lailla huolta pitäisi. Turhaa stressiä ja hermostuneisuutta ainakin meillä tuo vaihtelu aiheutti kaikille.

Mutta valinta on aina jokaisen oma, ja jokainen tuntee oman lapsensa ja perheensä parhaiten. Mikä sopii toiselle, ei aina sovi toiselle.

Terveisin äiti joka missasi ensimmäiset askeleet

Uraäiskä (Ei varmistettu)

Meillä oli niin järjettömän onnekas tilanne että meillä on suht samat tulot (itse asiassa minä olen se parempituloinen) enkä suoraan sanottuna edes järjettömästi nauttinut kotona olemisesta. Niinpä me teimme niin että minä olin kotona äitiysloman plus puolet vanhempainvapaasta ja kun vauveli oli 6 kk niin tapahtui vuoronvaihto ja isä jäi kotiin ja minä palasin töihin. Sitten vielä lopuksi minä pidin kesäloman ja isi oli taas töissä. Molemmat sai tasapuolisesti vauva-aikaa. Lisäksi tuosta seurasi se onnekas jälkiseuraamus että tyttö kiintyi molempiin vanhempiin samalla tavalla, eli se äiti ei aina ollut pakollinen lohduttaja ja hoivaaja.

Oli hienoa antaa isällekin se tasapuolinen osuus lapsesta kun se nykyään on mahdollista - suosittelen mikäli isä haluaa ja työn puolesta siihen pystyy. Vapaiden uusjaon voi tehdä myös ex tempore, meillä se onnistui 3 viikossa. Isä istui onnellisena kotona (korvatulpat korvissa, epäilen) ja minä istuin onnellisena määrittelypalaverissa kun kukaan ei kirkunut ja sain syödä rauhassa :D (muksu oli maitoallerginen koliikkivauva).

eliina (Ei varmistettu)

Meillä minä olen kotona tytön 7kk päivään asti ja mies hoitaa osaltaan loput 3kk vanhempainvapaasta (tämän lisäksi ollaan molemmat oltu kotona isyysvapaiden ja miehen 5vk kesäloman ajan, luksusta!). Tasa-arvon ihmisenä tämä ei ihan vastaa sitä mitä ajattelin, mutta ei etukäteen uskallettu ajatella päivittäistä poissaoloa alle 6kk vauvalle, kun luulin että imetyksellä mennään (mutta tyttö päätti toisin ja siirtyi 3,5kk iässä täysin kaupan ruokaan äidinmaidon sijasta. Tämän lisäksi mies tekee etätöitä keskimäärin 1pv viikossa, niin pääsee näkemään arkipäiviäkin. Mutta on se työssäkäyvälle rajua, ehtii nähdä lapsen pikaisesti aamulla ja illalla, kun tyttö menee yöunillekin jo klo 20 nykyään.

Outiko

Luin samaisen Jaakko Lyytisen tekstin eilisestä Hesarista ja pohdin samalla, miten vain muutamaa kuukautta aiemmin olisin nyökytellyt tekstille ja jakanut sen Facebookissa. Entisessä elämässä (l. aika ennen positiivista raskaustestiä) olin keskustellut kovaäänisesti aiheesta "miksi miehiä ei kiinnosta osallistua lapsenhoitoon" (näin siis yllä olevien tilastojen valossa) ja tosissani uskonut että 96,5% miehistä ei ole halukkaita jäämään kotiin vanhempainvapaalle. 

Totuus tekee kipeää: viimeisten kuukausien aikana on käynyt selväksi, sekä oman tuttavapiirin, että julkisen keskustelun kautta, että siitä ei ole kyse. Viimeinen vahvistus epäilyilleni tuli maanantaisella neuvolakäynnillä - terveydenhoitaja kertoi tavanneensa satoja lapsiperheitä, joissa äiti piti omaa oikeuttaan vanhemmuuteen suurempana kuin miehen oikeutta samaan asiaan: järkyttävän moni äiti ei suostunut/pystynyt/kyennyt jakaamaan jaettavaksi tarkoitettua vanhempainvapaata, koska koki itse olevansa siihen enemmän oikeutettu (käytettäköön tästä mitä nimeä tahansa, tästä loppujen lopuksi on kysymys). Monet äidit eivät terveydenhoitajan mukaan suostu luopumaan edes siitä kahdestatoista päivästä, jotta miehelle syntyisi oikeus isyyskuukauteen. 

Tasa-arvo-ongelman nimi ei olekaan miesten haluttomuus käyttää oikeuttaan vanhempainvapaaseen - vaan naisten haluttomuus luovuttaa osa omaksi kokemastaan oikeudestaan isälle.

Hienoa että vanhempainvapaan nimi on vanhempainvapaa. Hienoa että aihetta käsittelevässä julkaisussa puhutaan molempien vanhempien oikeudesta käyttää vanhempainvapaata. Ikävää sen sijaan on, että todellisuudessa isä voi käyttää vanhempainvapaa-oikeuttaan ainoastaan jos äiti sen sallii. Keskusteluissa välähtelee edelleen sana "äitiysloma", jolla viitataan noin yhdeksän kuukautta kestävään ajanjaksoon lapsen syntymän jälkeen. Oikean äitiysvapaan pituus on kuitenkin sen 105 päivää, jonka jälkeen alkava vanhempainvapaa on (teoriassa) jaettavissa molempien vanhempien kesken. Jos äiti siis siihen suostuu. 

Sukupuolten väliseen tasa-arvoon uskova sydämeni itkee verta. Naisten epäreilusta työmarkkina-asemasta raivokkaan pitkäpiimäisiä puheita pitänyt feministiminäni nousee mielessään barrikadeille ja päättää toimia itse toisin. Työt ja raha-asiat järjestyvät aina, siihen uskon vakaasti. 

Meillä lähdetään siitä, että isällä ja äidillä on yhtäläinen oikeus vauva-aikaan. Minulla äitinä ei ole yhteiseen jälkeläiseemme yhtään sen suurempaa oikeutta kuin isälläkään. En halua että kummallekaan meistä muodostuu ykkösvanhemmuussuhdetta lapseemme - uskon, että perusta oikealle ja aidolle tasa-arvolle luodaan jo lapsen ollessa vaippaikäinen. En halua olla se äiti, joka salaa mielessään ajattelee olevansa pätevämpi hoitamaan lastaan kuin sen samaisen lapsen isä; tai kokee olevansa oikeutetumpi olemaan kotona lapsen kanssa; tai miettii mitä ympäröivä maailma ajattelee, jos isä hoitaa puolivuotiasta (toivon rintaruokinnan jatkuvan pitkälle tämänkin jälkeen) lasta kotona kun äiti palaa takaisin töihin. Uskon että vauva-aika on korvaamaton molemmille vanhemmille, jonka vuoksi sen oikeudenmukainen jakaminen muodostuu entistä tärkeämmäksi. Myös lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa.  

Raivokasta vuodatusta, heh. Oikeasti olen aika leppoisa tyyppi. Loppuun vielä normaalit jargonit - tarkoitus ei ole loukata ketään,  pahoittelen jos jollekin tuli paha mieli. Lähinnä tässä purin oman kuplani hajoamista. Nyt sen myönnän, olen suhtautunut miehiin alentuvasti, omien ennakkoluulojeni pohjalta, samalla puolustaen raivokkaasti naisten oikeuksia. 

Ja kiitos Puutalobaby-perhe, teidän elämää on ollut ihana seurata. Löysin tänne positiivisen raskaustestin jälkishokissa (edelleen käynnissä)  juuri ennen Silvan syntymää ja olin välittömästi koukussa. Kristaliina, olet valloittava äiti ja mainio kirjoittaja. Kokeillaan jos saisin oman palstan koottua, jotta ei jatkossa tarvitsisi tukkia kommenttiboksia sivun mittaisilla avautumisilla. 

Mari Inka
Oisko tulta?

Niin tuttua, niin tuttua. Ja tuo yläkerran itku <3

Outikon vuodatus on ihan aiheellinen :)

Jokainen perhe tekee omat oikealta tuntuvat ratkaisunsa, mutta meidän systeemi ei salli isälle samaa kuin äidille. Toivottavasti joskus saataisiin se 6 + 6 + 6 malli, joka oikeasti mahdollistaisi kotonaolon molemmille vanhemmille.

Ihanaa oloa teille kaikille. Ja seuraavaa postausta odotellessa!

"uusi" lukija (Ei varmistettu)

Jep, samaa pohdittu täälläkin. Vaikea kysymys. Myös sikäli että töihin lähteviä naisia myös SYYLLISTETÄÄN töihinlähdöstä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun ihmiset ovat "ihmetelleet" miten pystyin menemään töihin pojan ollessa 9kk 2-3 päiväksi viikossa. KUKAAN ei syyllistänyt isää ja ihmetellyt hänen työssä käyntiään kun poika oli vaikkapa 2vko!! Ja itsekin aloin syyllistää itseäni. Olenko niin huono äiti kun jätin lapsemme hoitamatta ITSE (hei haloo, ISÄ hoiti lasta, ei kukaan vieras!!) Ja tässä syyllisyydessä kärvistellen jouduin monet kerrat vakuuttamaan itseäni etten ole sen "parempi" hoitamaan poikaamme kuin hänen oma isänsä!!

Meillä hoito on jaettu näin: olin kotona ensimmäiset 9kk, jona aikana isällä oli täydet isyysvapaat plus täydet vuosilomat. Lomaviikkoja tuli reippaasti, ehkä 2-3 kk tästä 9kk:sta. Menin 50% työajalla töihin kaksi viikkoa ennen äippäloman loppumista, jolloin mies sai sen pidennetyn isäkuukauden vanhempainvapaan loppuun. Hän oli siis yhteensä 6vko siinä kohtaa kotona. Sen jälkeen hoidettiin poikaa suhteessa 50/50 seuraavat 8kk mun ollessa 50% töissä. Nyt ollaan siirrytty siihen, että mä teen enemmän töitä, 80% (käytännössä mulla on siis enää 3 vapaapäivää viikossa). Poika on nyt 1v 5kk. Tätä jatketaan vuosi eteenpäin. Eli nyt isä saa viettää pojan kanssa enemmän aikaa kuin mä.

Lohdutusta teille/sun miehelle: lapsi oppii valtavasti kaikkea vielä sen äippäloman loputtuakin, JOKA PÄIVÄ JOTAIN UUTTA. Ja se kaikki on aivan ihmeellistä. Välillä kirpaisee, kun en ollut kuulemassa/näkemässä milloin mitäkin "ekaa kertaa", mutta näenhän sitten toisia, kolmansia jne kertoja. Ja on ollut jotain, mitä minä näin eikä isä nähnyt.. Näin se vain menee.

Itse olen omaa syyllisyyttäni (ja myös surua siitä etten voi olla koko ajan pienen poikani kanssa) huolimatta tyytyväinen järjestelyymme. Pojalla on hyvä olla kummankin kanssa kotona. Häntä ei tarvitse viedä päivähoitoon ainakaan alle 2,5-vuotiaana ja sittenkin vain pariksi päiväksi viikossa. Me aikuiset kärsimme näistä asioista "pään sisäisesti", mutta onneksi lapsi on autuaan tietämätön tästä kaikesta saadessaan kuitenkin olla jomman kumman rakkaan läheisen kanssa kotihoidossa&lt;3 Itseä vaan ah-dis-taa äitien syyllistäminen "kiirehtimisestä" työelämään..:'(

uusi lukija jatkaa (Ei varmistettu)

Anteeksi virhe edellisessä tekstissä; siis isukkihan meni töihin pojan ollessa 6vko, ei 2vko;)

Ja vielä: itse imetän edelleen. Vaikka työkuukausia on takana "jo" kahdeksan. Iltaisin nukkumaan mennessä ja öisin. Työssäkäynti ei estä imetystä, toki vähentää, mutta eipä 9kk enää pelkällä rintamaidolla pärjääkään. Nyt pojan lähestyessä 1 1/2 vuotta harkitsen vieroitusta pikkuhiljaa...

Liisa
Osasin!

Taas tämä äidin syyllisyydentunto. (Eikös sitä sivuttu tällä palstalla jo aiemmin toisesta  näkökulmasta?) Näissä asioissa ei kai vaan voi voittaa. Uusi lukija koki syyllisyyttä (tai tulleensa syyllistetyksi) töihin paluusta. Itse taas tunnen vahvaa syyllisyyttä siitä, että haluan pysyä kotona pitkään vauvan kanssa samalla kun mies joutuu käymään töissä.

Plah.

äiti itsekin (Ei varmistettu)

Meillä ei olisi minun töihinpaluuni mitenkään onnistunut 6 kk iässä - lapsi oli siihen asti täysimetyksellä, soseiden syönnin opettelu tökki vielä pitkään ja tuttipullosta vauva kieltäytyi kokonaan, samoin tuteista. Isin kanssa olimme molemmat sillä kannalla, että korviketta lapselle ei anneta kuin hätätapauksessa. Sitä hätää ei koskaan tullut.

Epämääräisten työtilanteiden takia meidänkään isi ei virallisesti käyttänyt isyyslomaansa ollenkaan. Hän oli vauvan syntyessä työtön ja aloitti työt vauvan ollessa vajaan kuukauden. Kun lapsi oli vuoden, isi jäi taas työttömäksi ja oli kokonaisen vuoden kotona hoitamassa häntä, minä olin töissä. Seuraavan vuoden isi oli osa-aikatöissä pari päivää viikossa ja muuten kotona lapsen kanssa ja myöhemminkin teki osa-aikaista viikkoa, kun töitä ei ollut koko viikoksi. Kuitenkaan hän ei ole ollut virallisesti isyyslomalla, hoitovapaalla eikä edes osittaisella hoitovapaalla päivääkään, joten tilastot näyttävät hänen lastenhoidolleen nollaa! Minä sen sijaan olen lyhentänyt kokoaikaista työviikkoani osittaiselle hoitovapaalle vaikkakin vain muutaman kuukauden ajan ja näin ollen näen tilastoissa lasten hoidon takia "tasa-arvoasioissa kärsineenä" äitinä, vaikka isi on meillä ollut paljon enemmän kotona lasta hoitamassa. En usko, että olemme ainoa perhe, joka tippuu tilastoista, vaikka mies osallistuukin aktiivisesti lapsen hoitamiseen.

Riina H. (Ei varmistettu)

Minä olen palaamassa syyskuussa töihin vähän yli kolmen kotivuoden jälkeen. Meillä käytettiin isyyslomat ja isäkuukaudet kummankin lapsen kohdalla, mutta minähän se ensisijainen hoitaja olen ollut, kun kumpikaan lapsista ei huolinut tuttipulloa eikä tuttia. Kohta 13 kuukautta vanha kuopus ja 3-vuotias esikoinen pääsevät sitten isin hoiviin; mieheni jää hoitovapaalle pariksi vuodeksi eli siihen asti kunnes nuorempi täyttää kolme. Emme halua sen nuorempana laittaa lapsia päivähoitoon, tosin esikoinen pääsee syksyllä kerhoon harjoittelemaan ryhmässä toimimista pari kertaa viikossa. On ihanaa palata aikuisten maailmaan pitkän ajan jälkeen ja vielä ihanampaa, kun ei tarvitse yhtään hermoilla siitä, miten lapset pärjäävät. Luotan kuitenkin mieheni lastenhoitokykyihin täysin. Minä olen perheessämme se paremmin tienaava osapuoli, joten taloudellinen tilanne vain paranee.

Lumilapsonen (Ei varmistettu)

Nyt iski pieni kateuden poikanen. Minulla ja miehelläni jo kaksi lasta. Miestäni ei kiinnosta lasten kanssa oleminen, eikä kiinnosta sekään kun lapset oppivat uusia asioita. Suoraan sanottuna miestäni ei kiinnosta mikään lapsiimme liittyvä. Mistä sellaisia miehiä saa jotka rakastavat lapsiaan ja tahtovat olla lastensa kanssa? Meillä se ei valitettavasti ole niin :'(

Kristaliina
Puutalobaby

Voi kurjuus. Pysäytitpä Lumilapsonen taas tajuamaan, että miten "onnekkaita ongelmia" nämäkin ovat, että molemmat haluavat hoitaa lasta. Tuohon sun ongelmaan onkin paljon vaikeampi keksiä lääkettä - kun ei toista pakottaakaan voi. Toivoa sopii, että miestä alkaisi kiinnostamaan esimerkiksi siinä vaiheessa, kun lasten kanssa voi jo puuhastella jotain... Tai en tietystikään tiedä, minkä ikäiset lapset teillä jo on...

Toivottavasti sulla on joku toinen ihminen, ystävä tai perheenjäsen, jonka kanssa noita asioita ja iloja voi jakaa! Kun onhan nuo lasten uusien taitojen oppimiset esimerkiksi sellaisia, että niistä on niin kiva iloita jonkun toisen kanssa. Yksin se on varmasti aika... ...yksinäistä.

Tosi kiinnostavaa lukea, millaisiin eri hoitojärjestelyihin teillä kaikilla on päädytty! Meillä päätökseen muuten vaikuttaa vielä sekin, että minähän olen ehtinyt jo puurtaa työelämässä pitkään kun taas Joel on opiskellut ja ihan vasta aloittanut kokopäivätyön. Eli tavallaan minä itsekin olen toivottanut tällaisen ihanan "kotoilubreikin" ihan tervetulleeksi...

No mutta luultavasti päädytään jonkinlaiseen osa-aikasysteemiin niin, että mä olen virallisesti vanhempainvapaalla ja Joel pyytäisi töistä edes muutamaksi kuukaudeksi osa-aikasta - ja sitten vaan "köyhäiltäis" eli pyrittäis elämään ihan minimimenoilla.... Katsotaan...

Ja TOTTA Liisa, taas tämä palautuu siihen syyllisyyteen! Aiheuttaakohan mikään muu asia elämässä näin paljon syyllisyydentunteita kuin äitiys? Teki niin tai näin, aina jokin jossain kaihertaa... Miten IHMEESSÄ siitä oppisi eroon?

Ai niin, ja Outiko, tekstisi voisi olla tosi pitkälti tästä omalta näppäimistöltäni peräisin! Meillä myös pyritään mahdollisimman suureen tasa-arvoon, sillä ainoalla erotuksella että tissit on kiinni mussa :) Ja ainakin tässä 4 kk iässä lapselle näyttäisi molemmat olevan yhtä tärkeitä - tällä hetkellä musta itse asiassa tuntuu, että isi saa jopa isommat hymyt kuin minä. Vierailija tuolla ylempänä esittää tuon monesti ennenkin kuulemani asian, että myöhemmin toinen vanhempi (yleensä äiti) on välttämättä se ensisijainen. Mutta käsittääkseni, jos isä silloin hoitaisi lasta, siitä isästä tulisi se ensisijaisempi...

Nähtäväksi jää, miten meillä sitten käy; tasa-arvoon ihan täysillä tähdätään, mutta eihän meillä tosiaan ole vielä kokemusta, että miten se loppujen lopuksi sitten menee. Palaanpa siis varmasti tähän samaan aiheeseen sitten muutaman kuukauden päästä ja annan "tilanneraporttia" :)

Veikkauksia? :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Lumilapsonen, kirjoituksesi oli kovin surullinen. Olen pahoillani puolestasi. Voitko ehkä keskustella tilanteesta miehesi kanssa ja koettaa selvittää, miksi lapset eivät häntä kiinnosta? Syitä kun voi olla niin monia. Pelottaako lasten kanssa oleminen, jos hänellä ei ole hoitokokemusta? Vai onko kyse siitä, että hän ei koskaan ole lapsia kovasti halunnutkaan? Voimia sinulle, toivottavasti sinulla on ystäviä tai perheenjäseniä, joiden kanssa voit keskustella asiasta. Psykologin kanssa juttelu voisi auttaa jäsentämään ajatuksia, jos sinulla ei ole ketään, jonka kanssa keskustella.

Meidän lokakuussa kolme vuotta täyttävän tytön hoito järjestyi niin että minä olin hänen kanssaan kotona 11 kuukautta (äitiys- ja vanhempainvapaalla, sekä reilun kuukauden ajan hoitovapaalla), jonka jälkeen mies oli tytön kanssa myöskin 11 kuukautta kotona.

Olimme pohtineet osa-aikaista vanhempainvapaata ja hoitovapaata, mutta koska opiskelen ammattikorkeakoulussa jossa opiskelu on hyvin koulumaista valmiiksi kirjoitettuineen lukujärjestyksineen (näin esim. yliopistoon verrattuna), ei se ollut mahdollista. Eli mulla oli vaihtoehtona joko koulun penkille paluu tytön ollessa 11 kuukautta tai sitten vuotta myöhemmin - ja siinä vaiheessa, synnytyksen jälkeen uudelleen puhjenneen masennukseni kanssa en olisi kyllä jaksanut olla kotona päiväkään enempää.

Miehen oli aluksi tarkoitus olla tytön kanssa kotona neljä kuukautta, maksimiaika johon työnantaja pystyi, mutta tällä aikaa mies jouduttiin lomauttamaan duunistaan, ja hoitovapaa jatkuikin 11 kuukautta. Ollaankin todettu että tuo miehen lomautus oli parasta mitä meidän perheelle on tapahtunut, perhepäivähoitajien loistaessa poissaolollaan olisi muuten ollut pakko laittaa tyttö päiväkotiin 1v 3kk vanhana (kauhistuttaa jälkeenpäin pelkkä ajatuskin...). 

Nykyään tyttö onkin aika pitkälti isin tyttö, varsinkin kun jouduin oman lääkitykseni takia lopettamaan hänen imetyksensä keväällä tytön ollessa 2,5v (joo-o, ihan oikeasti). Vaikka miehen kotonaolovuosi elettiinkin mun opintotuella ja miehen hoitorahalla (johon ei täällä kuulu muuten kuntalisää), niin ei olla hetkeäkään kaduttu tuota valintaa. Välillä pitää miettiä pää punaisena, mutta kyllä yleensä lopulta jotenkin tasapuolisesti saa järjestettyä lapsen hoidon. Varsinkin jos pitää mielessä sen biologisen faktan, että lapsi tarvitsee ensimmäisenä elinvuotenaan äitiään enemmän kuin isäänsä. Sitten seuraavina vuosina voikin olla ihan toisin päin :)

 

Kippuralla (Ei varmistettu)

Meillä on kolme lasta, -06, -07 &amp;-11. Ehdin olla kotona muutaman vuoden, lapset menivät päiväkotiin 2v ja 10kk ikäisinä yhdessä. Mies oli töissä ja minä opiskelin vuoden. Se oli raskasta aikaa meille kaikille. Vuoden verran jaksettiin sitä, ja sitten opinnot tauolle ja jäin takaisin kotiin!
Kolmas lapsi syntyi edellisen ollessa 3v ja risat, jolloin isommat lapset olivat päiväkodissa parina päivänä viikosta.
Varmasti jatketaan tätä kunnes nuorin on 3v, silloin vanhemmat lapset ovat koulussa ja eskarissa. Eli aika monta kotivuotta on sitten kasattuna :)
Me on puhuttu useasti arjen tuntuessa yksitoikkoiselta, että mies olisi voinut jäädä kotiin jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Onneksi näiden kuuden lapsellisen vuoden aikana mies on ehtinyt myös opiskella, olla työttömänä ja ytn uhrina, niin sitä perheen yhdessäoloaikaa on saatu vaikka syyt ei niin mukavat ole olleet.
Monen kotivuoden vastapainoksi ehdin kyllä varmasti olla töissä niidenkin edestä, parin vuoden kuluttua se kolmekymmentä alkaa vasta kolkutella

Lumilapsonen (Ei varmistettu)

Meillä on mieheni kanssa 2,5v ja 9kk ikäiset tyttäret. Meillä on mieheni kanssa ollut viime aikoina hyvin vaikeaa juuri sen takia kun minä kuulemma painostan häntä olemaan enemmän lastemme kanssa, mutta kiinnostaako se häntä ei todellakaan. Hänen mielestään lapset ovat mukavia silloin kun ne eivät näy eikä kuulu.
Meillä myös kotona asiat menee niin että minä siivoan, laitan ruoan, pesen pyykit ja hoidan lapset. Jos vähän yritän pyytää apua kuulemma valitan ja en ole tyytyväinen. No miksiköhän en ole?
Olen puhunut asioista mieheni kanssa ja hän on luvannut muuttua mutta lupaukset ovat olleet aina vain sanoja tyhjiä lauseita vailla arvoa. Luin äsken tuoreimman juttusi Kristaliina siitä kuinka olit Madonnan konsertissa ja miehesi oli tyttärenne kanssa kotona. Jos minä tahtoisin omaa aikaa tai lähteä ekstemporee jonnekin ILMAN LAPSIA niin mieheni ei suostuisi. Hän ei kuulemma pärjää lastemme kanssa (PÄRJÄÄ) mutta tuntuu ettei vain tahdo. Jos myös haluaisin lähteä kahville siskoni kanssa minun pitää rukoilla ja anella että hän olisi sen aikaa lastemme kanssa. Usein minusta tuntuu niin sanoinkuvaamattoman pahalta se että miestäni ei kiinnosta mikään muu kuuin omat juttunsa ja menonsa. Ero on käynyt mielessä monta kertaa. Siksi olenkin niin kateellinen teille kaikille jotka ovat löytäneet miehen jota kiinnostaa lapset ja lasten kanssa oleminen ja kotona auttaminen...

Kristaliina
Puutalobaby

Virtuaalihalaus sinulle, Lumilapsonen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tekstissä ja kommenteissa puhutaan äidin ja isän oikeuksista ja tasa-arvosta. Toivoisin kuitenkin, että perheissä päätöksiä tehtäessä ajateltaisiin tärkeintä eli lapsen oikeutta ja sitä mitä lapsi tarvitsee.

Lasta ei voi vaatia muodostamaan samanlaista kiintymyssuhdetta molempiin vanhempiinsa, vaan hyvin usein lapsen ja äidin välille syntyy se ensisijainen kiintymyssuhde. Äiti kantaa lastaan, synnttää ja imettää.
Yhteiskunnassa ja työelämässä pitää pyrkiä sukupuolten väliseen tasa-arvoon, mutta sukupuolia ei pidä samanlaistaa. Minusta on reilua myöntää, että vanhempina äiti ja isä toimivat eri rooleissa.

Kannatan myös tasa-arvoa siinä, että molemmat vanhemmat osallistuvat lapsen hoitoon ja että molemmilla vanhemmilla on välillä omaa aikaa ilman lasta tai lapsia! (siten kun se ei ole imetykselle haitaksi)

Kiitos ihanasta blogista ja avoimesta pohdinnasta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Koska Äidillä on tissit ja maito + äiti on primääriobjekti. Siinä se. On aina ollut niin ja tulee aina olemaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen ollut lasten kanssa kotona reilut neljä vuotta, ja olen siitä äärimmäisen ylpeä! Tämä on nimenomaan oma toiveeni. Ehdotin miehelleni, että hän voisi pitää vanhempaivapaata/hoitovapaata, ja minä menisin töihin, mutta onnekseni häntä ei kiinnosta. Silti hän rakastaa lapsiaan yli kaiken ja on hyvä isä.Mikäli tuo 6+6+6 toteutuu, on se minusta tosi väärin, sillä kaikki isät eivät halua jäädä kotiin, jolloin osa lapsista viedään päiväkotiin, vaikka äiti haluaisi vielä jatkaa lapsen hoitamista. Kaikki korvamerkitty vie valinnanvapautta perheiltä. Kaikki eivät ole halukkaita hoitamaan lapsia kotona -sekä äideistä että isistä- mutta kaikki eivät myöskään halua palata töihin ja viedä lapsia hoitoon. Peräänkuulutan aitoa valinnanvapautta! Mikä ei suinkaan tarkoita sitä, että perheiden järjestelyt pitäsi rahoittaa valtion toimesta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko se päiväkoti tosiaan niin kamala paikka, ettei sinne voi hyvällä omalla tunnolla lasta viedä vuoden ikäisenä, edes osa-aikaisesti? Vauva vielä polskii masussa, mutta laskettu aika koputtelee jo kohta nurkalla. Haaveilen lisäopinnoista alkavaksi vuoden päästä syksyllä. Lapsen isän sen hetkisestä työtilanteesta ei tiedä vielä, mutta jos nykyisellään jatkuu, niin osa-aikaisuus mahdollinen, hoitovapaalle jäänti tuskin onnistuu...

Osa-aikaisuudesta ei ole edes keskusteltu sille ajalle kun vauva on ihan pieni. Mies ilmoitti haluavansa isäkuukauden, muita "vaateita" ei tullut. En edes uskaltanut kysyä, että olisiko hänellä halua olla enemmän kotona, koska haluan itse olla kotona. Tässä minä 30+ feministi... Suorastaan hävettää. :)

Plantonin luola (Ei varmistettu)

Harvinainen perhe olette. Mistä nämä 1/4 kotiin vauvan kanssa jäädä haluava isiä löytyi? Teidän tuttavapiiristännekö?
Turhaa on oikeastaan puhua isien jäämisestä vauvan kanssa kotiin. Onhan valitettavasti selvää, ettei yhteiskunta voisi kustantaa molemman vanhemman kotona oloa vauva-ajalta. Ellet ole jo tutkinut, ota selvää, miten esim. työttömän pariskunnan taloon syntyneen vauvan kanssa on mennyt?
En ehdi kirjoittaa perusteellisesti, mutta väitän, ettei iseillä ole biologisia ja sosiaalisia edellytyksiä olla ilman äidin läsnäoloa vauvan kanssa kotona. Mieheen ei oe koodattu vauvaitkun vivahdeiden tunnistamista. Mies ja vauva ja itku tarkoittaisi: nälkä, vaipanvaihto, uni. Harva mies osaa oikealla tavalla seurustella vauvan kanssa, koska ei ymmärrä eikä taju tarpeita. Luultavasti saan vihat niskaan, mutta tähän tulokseen pääsee lukemalla, puhumalla, pohtimalla, vertamalla jne.
Jo se, että pikkutaaperot jäävät hoitoon, on heille haitallinen. Vauvan jääminen isin kanssa, on yhtä haitallinen. Isät pääsevät tavallaan mukaan kun lapsi osaa liikkua ja ottaa kontaktia, ilmaistaa itseään suhtselkeästi.`

Rautanaama (Ei varmistettu)

Tulee vähän mieleen että teettekö nyt kärpäsestä härkäsen... Kun minä synnyin, vanhempani eivät asuneet yhdessä (isäni oli naimisissa toisen naisen kanssa) ja äidilleni myönnettiin työpaikalta äitiyslomaa vain kolme kuukautta. Sen jälkeen hän palkkasi minulle hoitajan. Minä siis elin vauvaikäni pitkälti ilman kumpaakaan vanhempaa, mutta eipä tuosta ainakaan mitään tietoista kaunaa jäänyt.

Ja jos katsoo historiaan, niin yläluokan parissahan oli monissa maissa tavallista että vauva tyrkättiin imettäjälle heti syntymän jälkeen. Vanhempia ei vauvanhoito kiinnostanut, eikä se sen ajan käsitysten mukaan oikeastaan heille kuulunutkaan. Mutta ei kai niistäkään lapsista poikkeuksellisen kieroonkasvaneita tullut.

Eri asia sitten, että pystyvätkö vanhemmat viettämään vauvan kanssa aikaa niin paljon kuin he *itse* haluaisivat. Siitähän tässä pitkälti oli kyse, ja on ikävää ettei sitä aikaa vaan ole rajattomasti. Mutta vauvat sinänsä ovat loppujen lopuksi aika kestävää kamaa.

Tommi K
Isyyspakkaus

Plantonin luola: Kirjoitapas toki perusteellisemmin, sillä aihe alkoi kiinnostaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

No olisko ihan sen takia äiti kotona kun isompipalkkaisen pitää tienata ruokarahat perheelle?!?

Kristaliina
Puutalobaby

Heippa,
Alkuun väärinkäsityksen (?) korjaus (Vierailija 15.35 & Rautanaama): ainakaan alkuperäisessä tekstissä ei ollut kyse päivähoitoon viemisestä. Ainakin minä (Vierailijalle) vakaasti uskon siihen, että lapsen voi hyvällä omatunnolla viedä hoitoon vanhempainvapaan jälkeen - etenkin osa-aikaisesti niin kuin mainitset!

...paitsi jos kommenttinne tarkoitti muiden keskustelijoiden kommentteja, jolloin sitä väärinkäsitystä ei siis ollutkaan :)

Hoidosta vielä: itsehän olen sitä mieltä, että tämä nykyinen "äiti yksin kotona lasten kanssa" on aivan älytön meidän yhteiskunnan ominaisuus - ei tällainen tapa ole ihmiskunnan keskuudessa mitenkään yleinen. Ennenhän lasta kasvattamassa oli äidin tukena isovanhempia, tätejä, naapureita jne. "Koko kylä lasta kasvattamassa". (Uskon, että se olisi edelleenkin lapsen JA ÄIDIN kannalta (!) parempi kuin yksin lapsen kanssa kotona oleminen tai päivähoidossa oleminen) Tästä aiheesta varmaan bloggaan erikseen vähän myöhemmin!

Eli meidän tapauksessahan kyse on nimenomaan siitä, että molemmat vanhemmat haluaisivat olla kotona vauvan kanssa ja olla mukana siinä, kun hän päivä päivältä tuntuu kehittyvän ja oppivan uusia taitoja. Plantonin luolan kanssa olen samaa mieltä siitä, että ei tietenkään yhteiskunnan tarvitse sitä kustantaa, että molemmat olisivat kotona yhtä aikaa. Onhan jo hienoa se, että yhteiskunta tukee yhden vanhemman kotona oloa äitiysloman/vanhempainvapaan ajan! (hoitovapaakorvaus sen sijaan on käsittääkseni kyllä aika naurettavan pieni...) Enkä missään nimessä kahdehdi esim. "tuplatyöttömiä" perheitä muuten kuin tietenkin sen vapaa-ajan osalta - mutta taloudellisesti se on varmasti erittäin tiukkaa ja stressaavaa.

Meidän (onnekkaassa, tiedän) tapauksessamme se "vapausjärjestely" menisi siis mahdollisesti niin, että isi muuttaisi (JOS tällaiseen päädymme ja jos työnantajalle sopii) työsuhteensa joksikin aikaa osa-aikaiseksi, äiti olisi vanhempainvapaalla ja tekisi esim. lisäansioikseen freelance-töitä.

Hmm, mutta näistä Plantonin luolan mainitsemista "biologisista ja sosiaalisista edellytyksistä" rohkenen kyllä olla eri mieltä... Niin kuin Tommi K, myös minä kaipaisin lisäperusteita :)

Tiedän tietysti vain meidän omalta osaltamme tämän, mutta väitän että meillä isi osaa tunnistaa vauvan viestit ihan samalla tavalla kuin minäkin. Voisiko kyse olla siitä, että mies ei tunnista vauvan viestejä, jos hän ei vietä aikaa vauvan kanssa niin kuin meillä. Mutta jos isä on yhtä tiiviisti läsnä vauvan hoitamisessa kuin äitikin, hän virittyisi yhtä tarkaksi tulkitsijaksi? Näin minä uskon.

Tämän saman perusteluketjun esittäisin myös muutamille muille aiemmille keskustelijoille :) Kun sanotaan, että äiti on aina ensisijainen, koska se on biologinen fakta (esim. tuolla aikoja sitten Vierailija 7.8.2012 21:34 sanoo: "Vauva on symbioosissa yhteen ihmiseen ja yleensä se on äiti.") Voisimmeko olla törmänneet tässä kehäpäätelmään? Eli kun äiti on enemmän vauvan kanssa > syntyy symbioosi > yleensä se on äiti. Mitä jos isä olisi yhtä paljon vauvan kanssa?

Plantonin luola toteaa, että "Harvinainen perhe olette". Kiitos :) Siinä olen samaa mieltä, että minulla on aivan harvinaislaatuisen ihana mies, joka on luonut läheisen suhteen vauvaansa (nytkin ovat itse asiassa yhdessä kaupassa ja minä yksin täällä kotosalla) ja on aivan Loistava isä. Mutta en usko, että tämä on nii-iii-iin harvinaista. Tässä keskustelussakin esiintyy useissa komenteissa ihania isiä, jotka ovat olleet kotona lapsia hoitamassa.

Kaikki miehet eivät tosiaan ole sellaisia. Mutta eivät toisaalta kaikki naisetkaan :)

Toki maito tulee äidiltä, sitä en kiistä. Mutta muilta osin, hoivan ja hoidon suhteen, uskon vakaasti että isä voi olla vauvalle aivan yhtä läheinen kuin äitikin.

Silva on nyt 4,5 kk ja tällä hetkellä molemmat vanhemmat ovat hänelle "ensisijaisia" (paitsi että äiti on tosiaan se ravinto ja isi se hovimestari). En voi tietenkään tietää, miten tilanne kehittyy - etenkin nyt, kun isi on taas joutunut palaamaan kuukauden kesäloman jälkeen kokopäivätyöhön ja on päivät poissa kotoa. LUPAAN kuitenkin kirjoittaa tästä aiheesta rehellisesti jatkossakin ja kertoa, miten tasa-arvoinen/jaettu vanhemmuus käytännössä toteutuu. Ja että onko se (meidän tapauksessamme) mahdollista. Lupaan kertoa rehellisesti myös, jos se ei onnistu. Pysykää siis kuulolla! :)

Voitte lyödä vetoa puolesta tai vastaan - ainakin meillä yritetään, katsotaan miten käy <3

Kristaliina
Puutalobaby

Uuden Vierailijan (19.38) kommentti tuli sillä aikaa, kun kirjoitin pitkää viestiäni. Usein tosiaan (valitettavasti; naisen euro edelleen se 80 senttiä jne.) miehellä on edelleen isompi palkka kuin naisella. Mutta ei aina. Esimerkiksi ei meidän perheessämme: mieheni on minua nuorempi ja opiskellut pitkään = ollut työelämässä vasta vähän aikaa, kun taas minä olen ehtinyt jo "uralla" pidemmälle :)
(nyt siis kuitenkin tällä tärkeimmällä äidin uralla :) )

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä meillä äitiä suositaan edelleen yli isin, vaikka isä oli kotona 7kk/10 ensimmäisestä kuukaudesta. Ajanjakson 6-10kk ihan pojan kanssa kaksin, kun minä painoin koulua. Ja mies ei tykännyt vauvan kanssa olosta, se oli tylsää. Kuten en minäkään, se oli tylsää ;)

Nyt kun kotona on 1,5-vuotias niin tämä on molempien mieleistä tosi antoisaa ja kivaa. Ja vaikka taas on niin harvinaislaatuinen tilanne että ollaan molemmat 50-50 täällä (molemmat opiskelee, pääasiassa itsenäistä), niin äiti jaksaa kiilata ykköseksi. Ehkä se on jo pelkästään se pitkä imetyskin, joka tämän tekee. Isä on erilainen vanhempi, ei vähempi arvoinen, mutta ei aivan tasa-arvoinenkaan. Erilainen? Hyvällä tavalla.

MinnaL (Ei varmistettu)

Meillä on myös puhuttu siitä, että isä jäisi kotiin lapsen kanssa. Tyttäreni on nyt 7 kuukautta, ja minä olen kotona joulukuun puoleenväliin (kesälomat pidetään tässä siis myös).
Kokeilimme jo miltä se tuntuu, kun olin mieheni kesäloman ajan töissä 3päivää viikossa. Tyttö oli silloin 4kk. Se teki hyvää meille kaikille. Ja isä ja tytär saivat kunnolla tutustua toisiinsa.
Taloudellisestikin olisi kannattavaa, jos minä olisin töissä ja isi kotona. Minä tienaan enemmän, ja työmatkani on kymmenen kertaa lyhyempi. Emme ole vielä päättäneet jääkö isä kotiin vai jatkaako töissä. Molemmat teemme vuorotyötä, jolloin voisimme olla toisinaan myös kotona vuoroissa. Vieraalle ihmiselle en haluaisi lastani niin pienenä viedä. Olen kuitenkin siinä onnellisessa asemassa, että sisareni on perhepäivähoitaja. Lapsella on siis varma, tuttu ja turvallinen hoitopaikka, jos päätämmekin olla molemmat töissä.
Kotona oleminen on kyllä ollut ihanaa, ja aioin nauttia siitä vielä kun voin. Tahtoisin mieheni saavan kokea saman.

Kristaliina
Puutalobaby

Uusille lukijoille muuten tiedoksi, että isin ja vauvan suhteesta olen kirjoittanut aiemmin myös mm. täällä :)
http://www.lily.fi/juttu/isi-3-vauva

Kantsii muuten rekisteröityä Lilyyn ja tulla mukaan keskustelemaan vakionimimerkillä - täällä on ainakin mun mielestä tähän "nettimaailmaan" nähden poikkeuksellisen hyviä ja rakentavia keskusteluita! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä molemmat vanhemmat ovat olleet vanhempainvapaalla (joskin isä äidin sairaslomien ajan, eli kolmisen kuukautta) + isyysloman + tehnyt töitä öisin (yrittäjälle mahdollista) jotta on saanut viettää aikaa lapsen kanssa. Nyt kumpikin vanhempi on ollut osa-aikaisella hoitovapaalla ja lapsi siten saanut olla melkein kaksivuotiaaksi kotihoidossa ja isin ja äidin hoidossa.

Rautanaama (Ei varmistettu)

Tämä ei nyt liity alkuperäiseen viestiin mitenkään mutta haluan kommentoida kumminkin :)

'Ennenhän lasta kasvattamassa oli äidin tukena isovanhempia, tätejä, naapureita jne. "Koko kylä lasta kasvattamassa".'

Joo tämähän on sellainen asia joka on muuttunut selkeästi viimeisen puolen vuosisadan aikana. Esim. vielä muutama vuosikymmen sitten oli tapana että kuka tahansa naapuruston aikuisista torui muitten lapsia jos nämä käyttäytyivät huonosti, mutta nykyään sellaista ei yleensä tehdä koska sitä pidetään toisten asioihin tuppautumisena. Ja jotkut vanhemmat myös loukkaantuvat siitä jos joku muu huomauttaa heidän lastensa käytöksestä.

Kotiäiti (Ei varmistettu)

Meillä on sellainen tilanne, että jos minä "joudun" palaamaan töihin ja mies "joutuu" jäämään kotiin lapsen kanssa niin meidän täytyy myydä talo ja vanhemmat lapset lopettavat kaiken harrastamisen. Palkkani on puolet pienempi kuin mieheni joten koko palkkani kuluisi pelkästään lainanlyhennyksiin. Taloudellisen tilanteen vuoksi minä olen kotona ja tykkään olla lasten kanssa. Mieheni mielestä asia on luonnollinen, äiti kantaa lasta 9 kk kohdussaan ja synnyttää lapsen joten äidin ja lapsen suhde on luonnollisesti voimakkaampi kuin isän ja lapsen. Se että äiti on kotona ja isä töissä ei todellakaan - ainakaan meidän perheessä ole yhtään huonontanut isän ja lasten välejä. Isä harrastaa ja touhuaa lasten kanssa vapaa-aikana kaikkea kivaa jota ei äidin kanssa (ehditä) touhuamaan. Äiti tekee kotityöt. Kaikki 3 lasta on rintaruokittuja reilun vuoden ikään mikä olisi ollut mahdotonta minun epäsäännöllisten työaikojen vuoksi. Jos 6+6+6 olisi toteutunut meidän taloudessa, kolme lasta olisi jäänyt vaille WHO:n imetyssuositusta (1 vuosi) ja asuisimme ahtaasti vuokra-asunnossa eikä lapsemme saisi koskaan uusia vaatteita eikä harrastaisi yhtään mitään. Autoon ei olisi varaa. Että näin tämä tasa-arvo oikeasti toimii. Jos vaikka alettaisiin ensin hoitaa nämä palkka-asiat tasa-arvoisesti ennen kuin "leikataan" tasa-arvon nimissä lasten oikeuksia. Jooko????

Lapseton uraprätkämimmi (Ei varmistettu)

Hmmm. Jos kaiken täytyy olla NIIN tasa-arvoista, miksei miehet sitten synnytä?!? Ehkä siksi koska luonto on LUONUT MIEHEN JA NAISEN erilaisiksi. Miksi me emme voi hyväksyä luonnon järjestelyitä vaan aina vängätään vastaan? Jos naisen mielestä on sortoa hoitaa lapsia niin miksi hel***tissä pitää niitä mukuloita hommata? Miksi nainen ei vaan voi siinä tapauksessa luoda uraansa ja miehistä imagoaan??? Itse olen nainen ja kannatan tasa-arvoa jossain määrin, mutta ei nyt voi oikeasti ruveta määräämään ja pakottamaan kaikkia tasa-arvon nimissä asioihin joihin ei välttämättä ole tahtoa tai taloudellista mahdollisuutta. Eiköhän tällaisen 6+6+6 pakon kanssa tuhota aika monta perhettä. Nyt on jo mahdollista isän jäädä kotiin ja hyvä niin - tuskin kaikkia isiä tarvii yhteiskunnan pakottaa kotiin???

Liki täydellistä (Ei varmistettu)

Liki täydellistä olisi, että äiti olisi perhevapailla 6 kuukautta, isä 6 kuukautta ja vielä yhdne puolivuotisen he saisivat jakaa kuten haluavat. Esimerkiksi imetyksen vuoksi äidille, töiden vuoksi iskälle.

Tämä 6+6+6-malli olisi kaikkein paras lähtö tasa-arvoiselle tielle. Siinä olisi omia, mutta olisi jaettaviakin.

Äänestäkää kuntavaaleissa ehdokasta, joka kannattaa tätä mallia! Jospa se siitä lähtisi sitten valmisteluun.

Kristaliina
Puutalobaby

Hyvä pointti tuo, että tasa-arvon tulisi toteutua myös palkka-asioissa, kuten Kotiäiti mainitsee, ennen kuin 6+6+6 -malli toimisi kaikissa perheissä. Onkohan siihen suunniteltu jotain "tulontasausjärjestelmää" - en tiedä...

Ehdottoman samaa mieltä olen siinä, että jos malli olisi käytössä, täytyisi olla jokin varmistus siihen, että ei kävisi tuota Kotiäidin kuvaamaa tilannetta. Tarkoitus olisi varmaan parantaa asioita.

En siis tosiaan tiedä tuosta 6+6+6 -mallista juurikaan, eli tämän ei ollut tarkoitus olla mikään poliittinen kannanotto mihinkään suuntaan :) Meidän pointti vaan se, että isi kaipaa vauvaansa ja minulla on huono omatunto siitä, jos itse itsekkäästi käytän kaikki vanhempainvapaat enkä anna isille mahdollisuutta... Se ei valitettavasti ole tasa-arvoa ja siitä minulla on feministinä huono omatunto, niisk... Mutta kun minäkin haluaisin olla kotona...

Lapsettoman uraprätkämimmin (valitettavasti hieman rähinähenkiseen kommenttiin) vain sen verran, että en todellakaan usko sen olevan "luonnon järjestys", että isä ei hoitaisi lastaan. Ja tätä kommenttia: "Jos naisen mielestä on sortoa hoitaa lapsia niin miksi hel***tissä pitää niitä mukuloita hommata? ...luoda uraansa ja miehistä imagoaan jne" en ymmärrä ollenkaan. Kuulostaa erittäin vieraalta. Pointtihan tässä  on nimenomaan siinä, että molemmat vanhemmat rakastavat tätä vauvaa niin paljon, että haluaisivat viettää tämän tärkeän vauva-ajan hänen kanssaan. <3

Tässä ketjussa on jo paljon ilahduttavan hyviä esimerkkejä siitä, miten vanhempainvapaat/hoitovapaat on onnistuttu järjestämään niin, että molemmat vanhemmat saavat aikaa lasten kanssa. Hienoa, tosi kiva kuulla esimerkkejä! Siihen mekin pyritään - mahdollisimman tasa-arvoisesti :)

Tämä juttu taitaa olla nyt Lilyn Facebook-mainoksena, kun tulee niin paljon uusia kommentteja juttuun. Ja hyvä niin, keskustelu on hyväksi! Tällä palstalla on kuitenkin tapana ollut keskustella vaikeistakin asioista hyvässä hengessä ja rakentavasti - pitäkäähän uudetkin lukijat kiinni siitä, jookos? :)

Kristaliina
Puutalobaby

...tai het-ki-nen... (sarjassamme äitipää käy pitkillä piuhoilla ja kommentoi itse itseään :) ) Eli 6+6+6 -mallihan tarkoittaisi sitä, että perheen niin halutessa äiti saisi olla kotona yhteensä vuoden (omat 6 plus yhteisistä 6) eli jopa hieman pidemmän ajan kuin nykyään! Miten tämä olisi huononnusta pienituloisille...? Tajusin, että en tajua :)

Vai poistuisiko silloin hoitovapaa? (ehkä tosiaan pitää ottaa asiasta selvää) Hoitovapaan poistuminen olisi tietysti tosi-tosi huono juttu. Mutta kai se pysyisi?

Jos myös hoitovapaan mahdollisuus pysyisi, niin olen samaa mieltä Liki täydellistä -nimimerkin kanssa. Liki täydellistä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehkä mä joskus perustelenkin. Nyt se vaatisi väitöskirjan tekoa (ja siihen minulla ei ole aikaa), sillä tutkimuksia on liian suppeasti tuotettu; joko psykologia, sosiologia tai jonkin muun alan näkökulmasta. Mukaan pitää ottaa paljon enemmän ja yhdistää eri alojen elementtejä.
Jep, isi voi oppia ne asiat. Vauvat vaan syntyvät ja tarvitsevat tietyt asiat heti. Ei heillä ole aikaa odottaa, kunnes isi on oppinut.
Itse tunnen paljon sellaisia miehiä, jotka ovat uskaltaneet sanoa, etteivät pystyisi/haluaisi jäädä vauvan kanssa. Tajusin just, ettei yksikään heistä ole 1 lapsen isä. Ovat kai oppineet jo, että kotona oleminen on muutakin kun tyynyillä makoilua ja lepertelyä.
Olenko katkeran oloinen? Olen. Olen, koska minua harmittaa, että samankaltaisia tarinoita tulee usein eteen ja yhä useammin törmään äiteihin, jotka ovat onnettomia, koska heidän mielestä heillä on asiat huonosti, koska mies ei olekaan sellainen unelmaisi. Jospa tämän unelmaisien yleistäminen loppuisi ja autettaisi oikeasti niitä isejä, jotka haluaisivat olla niitä unelmaiseja, mutta eivät osa! Ja "valitettavasti" miehet eivät ole ehtineet muuttua aivan yhtä nopeasti kuin naiset. Miesten rooli on muuttunut lähes "tarpeettomaksi". Ääripäiden ihannointi on haitaksi, kun mitään muuta ei
sitten tapahtukaan, kun heistä jatkuva puhuminen.

Kristaliina
Puutalobaby

Hmmm. En oikein tiedä, mitä tuohon sanoisi... No ehkä ainakin sen, että kun "vauvat vaan syntyvät" - eiväthän äiditkään välttämättä osaa! Tai ainakaan ensimmäisten lasten äidit siis. Meillä siis isi ainakin osasi alussa paremmin kuin äiti... (ks. aiempi kirjoitus)

Tämä on henkilökohtainen, meidän perheen elämää koskeva blogi ja siksi kirjoitukseni koskeekin nyt vain tätä yhtä ainoaa isiä, meidän perheen isiä. Tarkoitus ei ole siis olla poliittinen "kaikkien-miesten-kuuluisi-olla-jonkinlaisia" -tyyliin. Olen samaa mieltä, että olisi tärkeää tukea niitä isiä, jotka eivät osaa/saa/pysty jne.

Mutta tuo meidän isi nyt vain on tuollainen "perheisi" ja tällaiset alkuperäisen tekstin käsittämät asiat/pohdinnat ovat meidän perheessä ajankohtaisia :) Tarkoitus ei ole siis esittää mitään "isyyspolitiikkaa" täällä :)

Jokaisessa perheessä tavallaan!

Kristaliina
Puutalobaby

...ja vielä, että meidän perheessä tuo isi on erittäin-erittäin-erittäin tarpeellinen <3

Pages

Kommentoi

Ladataan...