Apua kaupungilta

Puutalobaby

"No ei kyllä kovin vahvasti", vastasin naurahtaen "miten menee" -kysymykseen Seelan 4-kuukautislääkärinneuvolassa elokuussa. Joel oli muistaakseni juuri silloin toista päivää töissä kesäloman jälkeen. Elettiin siis näitä aikoja. Ja näitä

Olin varmaan jotenkin tottunut, että kuulumiskommenttini ohitetaan "voi voi, sellaista se on" -tyyppisesti. Mutta tälläpä kertaa lääkärin työparina olikin minulle entuudestaan tuntematon terveydenhoitaja, joka todellakin kuunteli. 

"Hei oletko tietoinen näistä lapsiperheiden tukipalveluista? On kaupungin lapsiperheiden kotipalvelua ja palveluseteleitä - niistä voi saada apua just tällaisiin tilanteisiin", terveydenhoitaja ehdotti.

Olin tietoinen. Mutta olin ajatellut, että... No jotenkin, että pitäisi olla vielä isompi avuntarve ennen kuin sellaisia saa.

"Kyllä nämä ovat ihan tavallisille lapsiperheille tarkoitettuja", terveydehoitaja painotti.
"Menet vaikka päiväunille sillä aikaa, kun hoitaja vie lapset pariksi tunniksi ulos."

Oh. Oh. Oh!!!!

*******

Kolmisen viikkoa pyörittelin ajatusta mielessäni: voidaankohan me oikeasti pyytää jotain tuollaista? Mitä jos se on pois joltain, joka vielä enemmän sitä tarvitsee?

Sitten soitin varovaisesti netistä löytyneeseen lapsiperheiden kotipalvelun numeroon. Vastaanotto oli ystävällinen - tottahan toki, me tulemme kotikäynnille ja jutellaan sitten lisää.

Lomien ja henkilömuutosten takia kotikäynti ja homman starttaaminen venyi noin 1,5 kuukauden verran. Mutta eihän meillä oikeasti niin kova hätä ollutkaan - haluan uskoa, että prosessi olisi mennyt nopeammin, jos tarvekin olisi ollut äkillinen. Ja sitä paitsi minulla on taipumuksena aina vähätellä omia tuntemuksiani tyyliin: "Nooooo, onhan tää aika... Mutta ei täs mitään, kyllä tää varmaan tästä ihan kohta helpottaa..."

*******

Lapsiperheiden kotipalvelu on siis maksullista (korvaus on tulosidonnainen) tilapäistä perheen arjen tukemiseen tarkoitettua työtä. Tuntihinnaksi tulee perheen tuloista riippuen n. 6-10 euroa. Helsingin kotipalvelun sivulla sanotaan näin:

Kotipalvelun tarve voi kohdata kun:

  • tarvitset tukea lasten hoidossa ja kasvatuksessa
  • tarvitset konkreettista apua arjen sujumiseen
  • olet huolissasi omasta jaksamisestasi
  • perheen vanhempi on sairastunut fyysisesti tai psyykkisesti
  • tarvitset tilapäistä lastenhoitoapua asiointikäyntien ajaksi
  • perheeseenne on syntynyt useampi lapsi
  • perhettänne on kohdannut kriisi

(http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/sosiaali-ja-terveyspalvelut/lapsiperheiden-palvelut/perhetyo/kotipalvelu)

Kaksi pientä lasta ja puolen vuoden univelka oli täysin riittävä peruste hoitajan saamiseksi - kuulemma juuri tällaiseen palvelu on tarkoitettu. Palvelua saa 1-2 kerraksi viikossa; meillä hoitaja käy kerran viikossa 2,5 tunnin ajan. Palvelun saa aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan: sen jälkeen pohditaan, että mikä on ollut hyvää ja mikä kehitettävää - ja että tarvitaanko palvelua vielä.

Palvelu on suunnitelmallista, eli yhdessä määritellään hommalle tavoitteet. Meidän kohdalle kotikäynnillä kirjattiin haluni olla käynnin ajan rauhassa vuorovaikutuksessa vauvan kanssa, kun naperolla on parin tunnin ajan oma leikittäjä - sellaista aikaa kun arjessa harvoin on, ja asia on kovasti painanut mieltäni. Ja toisena tarpeeni... ...nukkua. Oikeasti. Edes joskus.

*******

Nyt hoitaja on käynyt meillä yhteensä viisi kertaa. Hoitajia on ollut kolme (kaksi vakkaria ja yksi sijainen) ja heistä kaikki ovat olleet huippukivoja. Itse olen kuitenkin vähän... ...hitaastilämpenevää tyyppiä, joten en varmasti ole osannut ottaa palvelusta vielä kaikkea hyötyä irti. Esimerkiksi toistaiseksi hoitajat ovat leikkineet tirpan kanssa täällä kotona niin, että minä itse olen ollut paikalla. Mutta kunhan sama hoitaja on käynyt useamman kerran ja tullut tirpalle tutuksi ja turvalliseksi, niin enköhän mä päästä heidät uloskin :)

Itse olen leikkihetkien aikana mm. lajitellut pyykkivuorta ja nukuttanut Seelaa kerrankin ihan rauhassa.

Siihen, mitä neuvolasta kannustettiin - että lykkää vaan molemmat lapset ulkovaatteissa hoitajalle ja mene itse nukkumaan - on vielä minulla itselläni henkisesti piiiiitkä matka.

Viime viikolla hoitaja kuitenkin jo vei Seelan parin tunnin vaunukävelylle ja Silva nukkui. Itse yritin rentoutua naistenlehtiä selaamalla - mutta todellisuudessa kyllä vilkuilin hermostuneena ikkunasta, että mitenköhän niillä menee...

Toinen ongelmani on, että minulla painaa jatkuvasti omatunto, että pitäisi tehdä jotain hyödyllistä. Vaikka se lepo loppupeleissä sitä kaikkein hyödyllisintä olisikin.

Mutta tosiaan: odottelen innolla homman (ja hoitajien) vakiintumista niin. että ihan todella pystysin näistä parituntisista apuhetkistä nauttimaan.

Pakko vielä mainita, että 2,5 tuntia viikossa on tietysti pieni apu. Kun hoitaja on käynyt maanantaina, sitä tuskin enää perjantaina muistaakaan. Mutta vaikka se on pieni apu, se on apu. Edes sen yhden parituntisen ajan talossa on yksi arkea juuri sillä hetkellä helpottava käsipari. Olen tosi iloinen, että tällainen palvelu oli saatavilla.

*******

Että sellaista. Eikös kuulostakin ihan älyttömän hyvältä jutulta? Juuri tällaisilla toimilla sitä lapsiperheiden hyvinvointia tuetaan. "Matalan kynnyksen" palvelulla, jota saa ihan tavallinen perhekin. Ennen kuin isompia jaksamis- tai muita ongelmia pääsee edes syntymään.

Nooh, ja sitten kerrottakoon tämä, minkä luin vasta Helsingin uutisista: lapsiperheiden kotipalvelua on ihan hurjasti ajettu alas viime vuosina. "Vuonna 1990 kotipalvelua sai reilut kahdeksan prosenttia perheistä, nyt luku on puolentoista prosentin luokkaa", jutussa sanotaan.

Ja: 35 % kunnista on ilmoittanut, että heillä palvelua ei ollenkaan järjestetä. Olen myös jostain muualta kuullut, että joissain kunnissa vain lastensuojeluasiakkaat voivat saada tällaista palvelua.

Juttu löytyy netistä täältä.

Eikä siinä vielä kaikki: jutussa kerrotaan, että uuden valmisteilla olevan sosiaalihuoltolain myötä kotipalvelua saisi jatkossa vain, jos avun tarve ei ole vanhempien omaa syytä. Itselleni tuli tästä ensimäisenä mieleen tämä sama kuin jutussa:

Pahimmillaan ollaan siis jo lähellä sitä ikuista nettipalstojen rähinähuutelua: "Onko niitä lapsia sitten pakko tehdä, jos niitä ei jaksa hoitaa."

Auts.

Sanottakoon vielä, että hallitusneuvos Lotta Hämeen-Anttilan mukaan ongelma tiedostetaan myös lakia valmistelevassa sosiaali- ja terveysministeriössä. Mutta miten voidaan varmistaa, että kunnat eivät tulkitse tätä omien etujensa mukaan...? (tästä siis myös jutussa)

*******

Huokaus. Tällaisissa tilanteissa sitä toivoo, että olisi jollain tavalla mukana (kunnallis?)politiikassa näihin vaikuttamassa.

Mutta koska en ole, bloggaan.

Share

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

No niinpä! Onko mun omaa syytä, että en ole nukkunut? Tai että tosiaan meillä ylipäänsä on lapsia. Ihan älytön muotoilu ja johtaa varmasti joissain kunnissa (joissa tyyliin tätä ei nykyisinkään tarjota) tulkintoihin, joilla palvelua karsitaan entistäkin enemmän.

Äääääh.

Hanna R.

Voi, tätä menoa. Kelan pääjohtajan Liisa Hyssälän haastattelussa pari viikkoa sitten oli aika pysäyttävää tekstiä: Suomessa käytetään 20 miljoonaa ennaltaehkäisevään lapsityöhän ja 600 miljoonaa lastensuojelulaitoksiin (lähde: http://www.hs.fi/kotimaa/a1413525072774). Mitenkähän päin näiden rahojen pitäisi oikein olla..?

karoliin (Ei varmistettu)

Just kirjoitin mun kommentin tuohon alle vähän samasta aiheesta, mutta oikeastaan Hanna R tiivisti olennaisen tähän. Voi surku.

Kristaliina
Puutalobaby

Oho, mikä ero luvuissa... Surullista. Jos eka luku olisi isompi, ehkä moni lapsi ei päätyisi sinne lastensuojelulaitokseen asti...

Hanna R.

Todellakin. Ja paitsi, että perheet voisivat silloin paremmin, niin ehkä myös sosiaalityöntekijät jaksaisivat työssään paremmin. Vaikka en asiaa niin hyvin tunnekaan niin veikkaan, että se ennakoiva perhetyö ei kuitenkaan ole aivan yhtä kuluttavaa, kuin jatkuva tulipalojen sammuttelu, mistä esimerkiksi tänään taas Hesarissa hyvä juttu: http://www.hs.fi/kaupunki/a1414997221316

Vähän tuntuu, että nykyisellä mallilla poltetaan loppuun sekä perheet että ne, jotka perheitä yrittävät auttaa.

karoliin (Ei varmistettu)

Kääk.

Mä nään ton palvelujen kaventamisen todella ongelmallisena siitä syystä, että tällaisessa palvelussa on kyse myös lasten hyvinvoinnista, mutta nyt se näkökulma unohdetaan täysin ja keskitytään osoittelemaan vanhempia sormella: "nännännää, oma vika, mitäs teitte lapsia jos ette jaksa niitä hoitaa" jne.

Tämä on kuitenkin ennaltaehkäisevää lastensuojelullista työtä - kun vanhemmat voivat paremmin, myös lapset voivat paremmin. Juuri tämäntyyppiset matalan kynnyksen pienet apumahdollisuudet saattaisivat olla se oljenkorsi joka kantaa väsyneen perheen vaikeiden aikojen yli.
Luulisi rahakirstunvartijoidenkin osaavan laskea, kuinka paljon halvempaa varhainen apu olisi kuin täydet tukitoimet sitten kun on jo vähän myöhäistä. (Ja tää ei Krista ole kommentti teidän perheen tilanteeseen, vaan ihan yleisellä tasolla!)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo mä oon ihan samaa mieltä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Samalla hinnalla saa MLL:n kautta hoitajan, ja siitä saa kotitalousvähennystä.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, se on kans mahdollisuus! Paitsi meillä kävi sen kanssa vaan heti ekalla (ja toistaiseksi ainoalla) kokeilulla huono tsägä: olisin tarvinnut hoitajan mun viisaudenhammaspoiston ajaksi, mutta siellä ei ollutkaan juuri silloin hoitajaa tarjolla... Ehkä huonoa tuuria?

Liemessä (Ei varmistettu) http://liemessa.fi

Saimme myös apua Kotipalvelun kautta. Minä kyllä työnsin koko porukan ovesta ulos ja nukuin. Musta taas tuntui että olisin heittänyt palvelun hukkaan jos en olisi nukkunut univajetta pois. Mutta meillä siis se olikin päätavoite ja ainoa tavoite. Parissa viikossa jo tuntui että apu ja päiväunet kerran tai kaksi viikossa auttoi jaksamiseen. Kirjoitin tästä blogissakin ja itseasiassa kirosin saman lehtijutun! Toki ymmärrän että Kotipalvelun ei ole tarkoitus olla lapsenvahti jos vanhemmat käy bilettämässä tms mutta luulisin että suurin osa on ihan oikeita avuntarvitsijoita jotka rohkaistuvat ottamaan yhteyttä.
http://liemessa.blogspot.fi/2014/10/kun-aiti-voi-hyvin-perhe-voi-hyvin.h...

Kristaliina
Puutalobaby

Mun pitäis kans vaan tehdä noin! Voisi sanoa, että "ehkä mä vaan en ole tarpeeksi väsynyt..." - mut oon mä :D Mutta sekin auttaa, kun hetken ajan ei ole 100 % vastuussa kahdesta. Päikkärit mä nukunkin usein sitten siinä vaiheessa, kun Joel tulee töistä. Siinä vaiheessa mulle tulee se vuorokauden pisin unisykli: 1,5 tuntia keskeytymätöntä unta putkeen, wohoo!

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis onko suurempi ongelma Silvan lyhyet yhtäjaksoiset unet vai sun unettomuus kerran herättyäsi? En kannata huudatusunikoulua, mutta uskoisin, että vauvankin kehityksen kannalta on pidemmän päälle tärkeää saada myös pitkäkestoista unta. Siltä kantilta ajattelisin että muitakin ratkaisuja pitäisi löytää kuin äidin päikkärit.

Kainaloinen kana

Öh? Eikö tällaisten palvelujen tarkoituksena ole nimenomaan estää isompien ongelmien syntyä? Jos avun tarve on todellinen, mitä merkitystä sillä on, onko tilanne jotenkin "oma vika"? Eikä jotenkin vältettävissä ollut hankala elämäntilanne ainakaan ole niiden lasten syytä, jotka tällaisessa rajauksessa joutuvat kärsimään. Jos palveluja halutaan leikata, niin pitäisi priorisoida avun tarpeen mukaan riippumatta siitä, miten tilanteeseen on päädytty. 

Kristaliina
Puutalobaby

No niinpä! Etenkin kun se "oma vika" voi olla tosiaan jo siellä asti, että pitikö niitä lapsia hankkia. Ja tosiaan lapsethan siitä viime kädessä kärsivät, jos väsyneet vanhemmat eivät tuon takia saa apua...

Toveri (Ei varmistettu)

Alalla työskentelevänä kyllä mulla on se käsitys, että yleisesti kunnissa nähdään, että kotipalvelun määrä tulee reippaasti lisääntymään uuden sosiaalihuoltolain myötä. Tässä pykälä 19 §

Kotipalvelu

Kotipalvelulla tarkoitetaan asumiseen, hoitoon ja huolenpitoon, toimintakyvyn ylläpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen, asiointiin sekä muihin jokapäiväiseen elämään kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista tai niissä avustamista.

Kotipalvelua annetaan alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, sairauden, synnytyksen, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen 1 momentissa tarkoitetuista tehtävistä ja toiminnoista.

Kotipalveluun sisältyvinä tukipalveluina annetaan ateria-, vaatehuolto- ja siivouspalveluja sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja.

Lapsiperheellä on oikeus saada perheen huolenpitotehtävän turvaamiseksi välttämätön kotipalvelu, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ei ole mahdollista 2 momentissa mainittujen syiden vuoksi

Mun käsittääkseni tämän lakimuutoksen tavoite on ainakin ihan päinvastainen eli että kotipalvelusta tulisi lähes subjektiivinen oikeus. Ja että nykytilanteeseen verrattuna kotipalvelun saatavuus huomattavasti helpottuisi. En ole tällaiseen tulkintaan tulevasta laista aiemmin törmännyt.

Kristaliina
Puutalobaby

Tämähän olisi ihan huippua! Mistäköhän kohdasta tuo lehtijutun kohta on peräisin...? Tuota itseaiheutettu-muotoilua ei tästä kohdasta löytynyt, mihinköhän se on piilotettu,..?

Toveri (Ei varmistettu)

Näköjään tuolla hallituksen esityksen perusteluissa todetaan tosiaan: Perheellä olisi oikeus saada kotipalvelua, jos vanhemmat eivät selviytyisi huolenpitotehtävästä laissa määritellyistä syistä johtuen. Palvelua annettaisiin silloin, kun henkilö ei itse voi vaikuttaa avun tarpeeseen eli syy ei lähtökohtaisesti olisi itse aiheutettu, eikä henkilöllä olisi mahdollisuutta poistaa syytä. Tällaisia laissa mainittuja syitä olisivat alentunut toimintakyky, perhetilanne, sairaus, synnytys sekä vamma.

Olen kyllä ihan samaa mieltä, että todella huonosti muotoiltu tuo, että syy ei olisi lähtökohtaisesti itse aiheutettu.. Mutta itse lakipykälä on selkeämpi. Huonoa lainvalmistelua tuollainen epämääräisyys.

Suvikka (Ei varmistettu)

Mutta Krista pitää todella paikkaansa, että monissa kunnissa kotipalvelua saa vain, jos on lastensuojelun asiakas... Hullua, mutta totta! Toivottavasti asiaan tulee tosiaan muutos!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin miten se lastensuojelun asiakkkuus sitten määritellään ja miksi on jotenkin paha olla siellä asiakkaana. Eiköhän vanhempien jaksamisen tukeminen kuitenkin juuri lasten suojelemiseksi ole tärkeää?

Vierailija (Ei varmistettu)

Aika monen kunnan kohdalla tilanne lienee se, että ei se apu ainakaan vähetä voi koska nyt sitä ei tarjota oikeastaan lainkaan.

Toveri (Ei varmistettu)

Vielä piti sanoa, että hienoa, että kirjoitat tästä aiheesta ja näytät esimerkkiä, sillä tällaisten palvelujen käyttöön on ihmisillä usein aivan turhan korkea kynnys ja sitten vielä potevat siitä huonoa omatuntoa, niin kuin sinä hyvin toit esiin. :)

Tamsin

Meille tuli kotipalvelu viime kuuksi, mulle oli ihan hirvee kynnys soittaa apua. Vaikka sitä oli meille tarjottu huhtikuusta(!) asti. Vielä kauheempaa oli, kun joku tuli meille siivoamaan. Tai että vei meiän esikoisen pihalle kun mä vaan nukuin. Vaikka just mun lepoa varten sitä tyrkytettiin. Poikahan rakastu korvia myöten sitä hoitaneeseen naiseen ja ilmotinkin, että kyllä tuota jatketaan tässä kuussa - kunhan ensin oon saanut tän vauvan pihalle.

Tääl onneks homma kävi tosi sutjakkaa - soitin tiistaina ja torstaina homma oli jo käynnissä. Mua vähän kyl nauratti kun itse Kotipalvelusta sanottiin, ettei ne myönnä sitä meille erikseen enää vauvan synnyttyä jollei syynä olen esim vanhempien väsymys.
Voihan se toki olla että meidän vauva osaiskin nukkua, mut jos on ku esikoinen niin tääl ei äiti nuku seuraavaan 7,5 kuukauteen ollenkaan. Siinä tilantees täl kertaa osaan pyytää sitä apua, toisin kun esikoisesta oli liian iskostunut päähän se "pitikö se lapsi tehdä, jos sitä ei jaksa hoitaa." Nojaa, se että joku auttoi täällä kuukauden - anto ihan hirveesti lisävoimia. Et todellakin sen arvoista.

Kristaliina
Puutalobaby

Hih, "jollei syynä ole vanhempien väsymys" :) ...kun sehän ei ole yhtään yleistä, että vauva valvottaa :) :)

Mutta tosi hienoa, että saitte apua!

Torey
Näissä neliöissä

Jos palveluita tarjottaisiin lastenhoitoon ja siivoukseen enemmän ja halvalla, niin eiköhän useampi perhe niitä käyttäisi ja täten jaksaisi paremmin? Ja kun siitä tulisi yleisempää, se ei tuntuisi niin "nololta". Samalla työllistyisi väkeäkin!

Itse voisin kuvitella, että edes ikkunoiden pesun ja vaikka isommat "joulusiivoukset" olisi kiva antaa muille. :D Olenkin sanonut, että jos olisin rikas, palkkaisin mielelläni kodinhoitajan. En tahtoisi hänen hoitavan kaikkea, mutta olisi ihminen johon ehtisi tutustua kunnolla ja täten myös luottaisi toiseen. Tekisi vaikka lämpimän ruoan arkisin ja siivoaisi. Meinaat kun itse olin töissä lapsen täytettyä vuoden ja mies teki pitkää päivää, tuntui vuorokauden tuntien loppuvan kesken!

Kristaliina
Puutalobaby

Kodinhoitaja kelpaisi meillekin - joskus ennenhän se oli ihan normaalia; toisaalta silloin ei ollut näin pitkiä äitiyslomia... Ruoanlaitto kelpaisi ja silloin tällöin lastenhoito, että sais vaikka edes jonkun asian hoidettua. Esim. näin kahden lapsen taloudessa sellainen asia kuin imurointi on osoittautunut yllättävän vaikeaksi toimenpiteeksi :)

Torey
Näissä neliöissä

Meille tulee toinen maaliskuussa ja tarkoituksena olisi laittaa ensi syksynä sitten jo 4-vuotias esikoisemme pariksi päiväksi hoitoon. Sillä menee muuten hermo kotona kun ei oo leikkikavereita. :D

Mutta entäs sitten kun vauva täyttää vuoden ja äitiyslomani on finito. Tällä hetkellä elätellään äitini kanssa toiveita, että vuoden päästä onnistuisi sellainen, että hän ottaisi vuorotteluvapaata ja hoitaisi lapsenlapsiaan, niin että esikoisemme kävisi yhä parina päivänä päiväkodissa. Saa nähdä onnistuuko moinen. Toivotaan. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuli mieleen, että jos haluat Seelan kanssa kahdenkeskistä aikaa, miksi ettette ole laittaneet Silvaa päivähoitoon muutamaksi päiväksi viikossa? Suomessa kun se on vielä todella edullista. Silvahan on verbaalisesti ilmeisesti niin kehittynyt, että pärjäisi varmasti.

Kristaliina
Puutalobaby

Oikeastaan moniakin syitä :) Näitä ratkaisuja on siis palloteltu.

Tiedän, että monet laittavatkin - ja se on ihan hyvä ratkaisu varmasti monelle. Mutta mä en ole kuitenkaan halunnut, kun itse kuitenkin olen kotona... Ei ole vaan tuntunut hyvältä. Mutta jos voisikin laittaa johonkin lähipäiväkotiin/perhepäivähoitoon pari kertaa viikossa parin tunnin ajan... Tällä alueella päivähoitopaikat ovat kuitenkin mallia katastrofi: lähipäiväkoteihin on tyyliin sata lasta jonossa eli hoitoon pitäisi viedä toiselle puolen kaupunkia. Plus että tosiaan haluaisin vain ihan muutaman tunnin viikossa.

Kaupungin leikkikerhoja myös harkittiin. Mutta niissä ryhmäkoot ovat tosi isoja (10-12) ja niissä on vain yksi (tai 2) hoitajaa, ja lapset samassa ryhmässä 2-6 -vuotiaita. Meillä on tuollainen ujoliini, en ole sitten halunnut viedä häntä villimpien isojen lasten jalkoihin... Ja jos veisin sinne ja hakisin, ja Silva olisi siellä sen kaksi tuntia... Kotona ehtisi välissä käydä puoli tuntia :) ...eli sekään ei oikein tuntunut meidän ratkaisulta.

Sosiaalista toimintaa tirppa harjoittelee sitten harrastuksissaan ja leikkipuistossa - hoitoon ehtii sitten kyllä 3-vuotiaanakin :)

Vuodenvaihteessa meidän tilanne muuten taas muuttuu. Siitä lisää myöhemmin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Jotenkin en vaan ymmärrä sitä että jos ei koskaan saa nukkua ja tarvitsee omaa aikaa, aikaa vauvalle, aikaa nukkua, aikaa lapselle niin mikä järki siinä on että "en laita lasta hoitoon koska olen itse kotona"? Ja siis minkä takia et voi antaa molempia lapsia tuolle hoitajalle, niin että vauva vaikka nukkuisi vaunuissa kun vanhempi leikkisi puistossa? Nehän ovat ammatti-ihmisiä! En ymmärrä että jos on ihan kuolemanväsynyt niin silti on pakko pitää kiinni jostain päätöksestä "että itse hoidan lapseni" mikä ei selkeästi kuitenkaan tunnu kovin hyvältä, lapset ei saa rauhallista aikaa etkä sinä unta. Ja vielä se, että 3-vuotta on pahin ikä aloittaa päiväkoti, lapsella kestää tosi kauan tottua.
Eikä ole siis tarkoitus syyttää, en vaan ymmärrä.

Kristaliina
Puutalobaby

No ei sitä aina kaikkien valintoja voi varmaan ihan suoraan ymmärtääkään :) Jokainen kuitenkin tekee omansa sen perusteella, mitä itse kokee omalle perheelleen oikeaksi :)

Torey
Näissä neliöissä

No en mä nyt sano että se oli kiva raahata yksvuotiasta hoitoon. Mielummin vasta kolmevuotiaana veisin. Itsellä se vaan ei ollut mahdollista. Kaksi vuotiaat nyt joo pärjää... Mutta kolme vuotiaat alkaa jo kaivata niitä kavereita joita sieltä hoidosta saa. Ja kuten Kristaliina sanoikin, ois eri juttu jos lapsen sais siihen lähitarhaan. Mikäs siihen ois viedä pariksi tunniksi leikkimään. Ikävä kyllä tää hoitopuoli alkaa olla ihan p*rseestä ja lapsia saa viedä ties minne hevon kuuseen. Se sit ei enää kannata eikä kiinnosta. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Näin työssäkäyvänä kolmen lapsen äitinä on kyllä sanottava että se vasta on perseestä että siellä lähitarhassa on niitä virikelapsia niin pitkän työpäivän lisäksi pitää lasten viemiseen ja hakemiseen varata paljon aikaa. Tai kolmea lasta ei edes saa samaan päiväkotiin. Ja jokainen virikelapsi vielä vie kokonaisen paikan, koska esim 11 pv/kk perheet eivät voi sopia päiviä niin että nämä osaviikkolapset eivät olisi samoina päivinä.
Omasta mielestäni siis virikehoitolapsia varten pitäisi kuntien järjestää enemmän avointa pk- tai puistotätitoimintaa. Toki tiedostan ja ymmärrän senkin (ongelman), että tutusta hoitopaikasta ei haluta luopua esim. uuden vauvan myötä jos tiedossa kuitenkin on, että lapsella on edessä paluu hoitoon vajaan vuoden sisällä.

päiväkotien puolestapuhuja (Ei varmistettu)

Näistä asioista kommentointi on aikamoista muurahaispesään sohimista, disclaimerit siis joka suuntaan. Mutta ekaksikin, jos nyt puhutaan lapsista, joiden ei ole pakko olla päiväkodissa sitä 8-9h/pv, niin ei kai ole kenenkään puolesta järkevää että heidän päiviään venytettäisiin vain, jotta se olisi reilua. Sen sijaan mun mielestäni päiväkoti vs perhepäivähoito vs leikkipuiston tädit EIVÄT ole sama asia. Kyllä se oikeestikin on niin, että päiväkodeissa on varhaiskasvatuksen ammattilaisia töissä, ja suurin osa lapsista saa päiväkotiryhmässäolosta jotain sellaista, mitä kotoa tai kouluttamattomilta (vaikkakin useinmiten muuten varmasti hyviltä tyypeiltä) eivät saa. Eihän sitä kukaan niinkään ajattele, että enpäs vie lastani kouluun, kun olen itse kotona, tai veisinköhän hänet naapuriin kun siellä on muita lapsia. Kärjistän, siitä pahoittelut, mutta käy aina välillä sääliksi lastentarhanopettajia heidän saamastaan vähäisestä arvostuksesta. Enkä siis yritä sanoa, että kotihoidossa olis jotain pahaa tai mitään sellaista, ihan vaan päiväkotien arvostuksen puolesta heilutan lippua!

Vierailija (Ei varmistettu)

Varmaan kunta/kaupunki kohtaista mutta ainakin meidän kunnan kerhossa on lastentarhaopettaja ja lastenhoitaja. Aivan loistavaa toimintaa, Löytyy askartelua, laulua, pelejä ym. ohjattua tekemistä mutta pääpaino on ollut leikissä. Eli juurikin sitä mitä meillä haetaan sieltä, kavereiden kanssa leikkimistä ja toimista, totuttelua ryhmässä toimimiseen ja vanhemmasta erossa olemiseen. Mielestäni kerhosta saa ne päivähoidon hyvät asiat ilman sitä kuormittavuutta ym. negatiivisia puolia. Monesti on jopa tuntunut että sitä leikkiaikaa ja rauhaa on enemmän kuin päiväkodissa. Ulos lähdöissä pystytään joustamaan, jos vaikka lapsilla loistavat leikit, enemmän kuin tiukassa päiväkodin rytmissä. Muutamantunnin kerhopäivien lisäksi on mahdollisuus harrastuksiin. Joissa myös monesti koulutetut ihmiset.
Mielestäni ihan ei voi verrata koulun tarpeellisuutta, 2 vuotiaan päivähoidon tarpeelisuuteen, edes kärjistäen. Etenkin kun tietää kuinka tiukoilla monessa päiväkodissa vedetään, yritettään pärjätä vajaalla henkilökunnalla, muutenkin jo isoissa lapsiryhmissä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on lapset yksityisessä päiväkodissa (vanhemmat töissä), jossa koulutettua henkilökuntaa on jopa yli minimivaatimusten, mutta silti siellä kovasti korostetaan, että pääanti on leikki ja pitkäkestoisen leikin oppiminen. Toki heillä on melko tarkatkin viikko-ohjelmat jne, mutta punaisena lankana vanhan viisaus "leikki on lasten työtä". Itse näkisin että sen tukemisessa kokenut lastenhoitaja on ihan yhtä hyvä kuin kokematon lastentarhanopettaja (kuten on kokenut sairaanhoitaja vähintään yhtä pätevä usein kuin kokematon lääkäri). Erityislasten tarpeiden huomioon ottaminen sitten asiana erikseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aika yksilöllistä taitaa olla miten lapset hoitoon tottuvat. Omani ovat aloittaneet pph:lla vähän alle vuoden ikäisinä, mitä moni jaksoi kauhistella koska "eroahdistus on pahimmillaan". He kuitenkin solahtivat hoitopaikan arkeen samantien. Nukkuivat vielä 3-4 päiväunia, joten hoitopäiväkään ei ollut mahdottoman pitkä unien lisäksi. Ja toisaalta öisin olivat melko vähäunisia (9h) joten hoitopäivän jälkeen jäi sitä yhteistä iltaakin vielä.
Monella kolmevuotiaalla hoitoon totuttelu on ollut vaikeampaa mutta ei kaikilla tietenkään. Vaikeimmalta hoitoon tottuminen on näyttänyt olevan pienillä osa-aikahoitolapsilla. Tuolloinhan lapsi ei ymmärrä eikä osaa ennakoida mitkä ovat hoito- ja mitkä kotipäiviä ja hoidon muuttuminen rutiiniksi helposti kestää ja kestää. Verbaalinen 3-vuotias taas jo hyvin ymmärtää että hoitoa on tiettyinä päivinä, sieltä haetaan pois tietyn ajan kuluttua jne. Jos vielä lapsi itsekin kaipaa kavereita niin en ennustaisi hoidon alusta turhan vaikeaa.

Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)

Kannattaa nuo kerhot tsekata, sillä ikäjakauma voi olla käytännössä muuta kuin paperilla. 6-vuotiaat ovat jo eskarissa ja useimmat yli 3-vuotiaat tarhassa, vaikka syntyisikin vauva perheeseen. Meidän esikoinen oli 4-vuotiaana vanhin kerholainen eikä ollut ketään muuta hänen ikäistään ryhmässä koko talvena. Eikä kyllä juuri puistoissakaan eikä perhekerhoissa, vaikka käytiin paljon noissa etsimässä uusia kavereita kun oli juuri muutettu uudelle alueelle.

Annui (Ei varmistettu)

Tähän pakko kommentoida, että alueen (uskoisin, että sama alue) kerhot ovat aivan ihania. Meidän kolmevuotias viihtyi niissä loistavasti, vaikka on todella ujo/hitaasti lämpiävä ja alku oli vähän hankalaa. Näin sain muutaman tunnin aikaa käydä vauvan kanssa kaupassa tms. ja toisinaan ehti jopa käväistä keskustassa. Nyt saimme syksyksi osa-aikaisen paikan päiväkodista esikoiselle (4,5 v) ja on ollut todella vaikeata. Isoon ryhmään tutustuminen on hankalaa, aikuiset jäävät etäiseksi, hulinaa riittää ja en ollenkaan koe, että tuon(kaan) ikäiset saisivat siellä mitään sen erityisempää varhaiskasvatuksellista toimintaa kuin esimerkiksi näissä kaupungin kerhoissa. Vaikkakin henkilökunta on mukavaa ja parhaansa tekevät. Tähän nyt kuitenkin on totuttava, koska molemmilla lapsosilla alkaa pk-ura vuodenvaihteesta. Kerhoissa toiminta on mielestäni lapselle helpommin lähestyttävää (erityisesti aralle ja varautuneemmalle, jota omani ovat), tilat ovat pienemmät ja ryhmä + aikuiset samoja koko ajan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on aivan ihana kokemus päiväkerhosta täältä keskustasta. Pelkäsin noita samoja juttuja mitä mainitsit mutta se toimiikin paremmin niin että on eri ikäisiä ryhmässä. Ryhmässä on muutama 2-vuotias joita leikittää yksi hoitaja ja loput isompia joita leikittää toinen. Kerho on nimeltä leikkitoiminnan kerho ja se ei tunnu olevan siis säilytyspaikka lapselle vaan ohjattua leikkiä, askartelua, laulamista, kirjan lukua. Alussa ulkoilevat tunnin, sitten syövät eväät ja loppuaika leikitään sisällä.

Meillä on 2,5v kaksi aamupäivää (klo 9-12) viikossa ja odottaa kerhopäiviä todella paljon. Ryhmiä on myös iltapäivisin ainakin täällä, teillä taisi olla vähän myöhäisempi rytmi. Kannattaa kokeilla ainakin jos sellainen on lähellä ettei kuskaaminen tunnu taas rankalta!

Olin alussa muutamat kerrat vauvan kanssa mukana ja nytkin olen ulkona mukana niin kauan että pääsee leikin alkuun. Tuo on just ihanaa että tulee se aika olla vauvan kanssa vuorovaikutuksessa tai nukkua ne päikkärit jos vauva sattuu nukkumaan.

Haaveilen itsekin sellaisesta palvelusta, että joku veis lapsen pariksi tunniksi puistoon leikkimään,  että sais itse levättyä tai tehtyä sellaisia juttuja, jotka on hankalia lapsen kanssa.  Lisäksi nyt loppuraskaudessa on kaikenlaisia lääkärikäyntejä, joihin ei voi ottaa lasta mukaan. Jotenkin hankalimmalta tutuntuu se, että lapsi ei tuntis sitä hoitajaa,  vaikka pahin ujostusvaihe on nyt mennytkin kai ohi. Täytyy tutustua tuohon MLL:n palveluun.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo hoitajan tuttuus on meillekin tärkeää... Kantsii selvittää tuo MLL, se on tosiaan aika edullinen!

mungoliini (Ei varmistettu)

on siellä niitä leikkipuistotätejä, ainakin turussa ne oli 1,5v-3v, ja max 3h per päivä. pari tätiä, aidattu puisto, ei syöty siellä, säävaraus =) tykkäsin, meillä molemmat isommat aloitti 1,5v ikäisenä ja alussa olivat tunnin tms.
ja itse sosiaalipolitiikkaa opiskelleena, kyllä monessa pkssa pääkaupunkiseudulla on olemassa hoitotakuu, eli jos isompi lapsi otetaan pois päiväkodissa min 4kk ajaksi, pääsee samaan takaisin.
eli jos tietää jo että sisarus menee 1v ikäsenä päiväkotiin, voi isompi olla huoletta vuoden poissa ja paikka säilyy. en tiedä onko siinä enimmäisrajaa, tyyliin 3v.

juh (Ei varmistettu)

Itse olen juuri ollut iloinen siitä, että olet pitänyt molemmat lapset kotona. En voi ymmärtää niitä kotiäitejä, jotka tuovat lapsen päiväkotiin ja jäävät vauvan kanssa kahdestaan.
Olisikin että lapsi tuotaisiin vain muutamaksi tunniksi toimintaan, mutta ehei. Joka päivä ja mahdollisimman pitkään.
Nykypäivänä vanhemmuus tuntuu olevan monella hukassa ja halutaan pienelle se kaikki sama kahdenkeskinen aika kuin esikoiselle. Se ei vaan voi mennä niin, toinen (tai kolmasneljäs) lapsi on aina toinen, eikä mitenkään voi saada kaikkea mitä ensimmäinen. Eikö mies voi esim viikonloppuna lähteä ulos lasten kanssa ja antaa äidin nukkua?

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä jos se lapsi on siellä päiväkodissa koska haluaa olla? Tai koska on jo ennen vauvaa aloittanut päiväkodin ja haluaa sitä jatkaa? Pitäisikö se sitten ottaa vuoden taik kahden jälkeen takaisin kotiin koska siellä on väsynyt äiti vauvan kanssa? Järjetöntä.
Mutta tuosta olen samaa mieltä että miksei isä vie lapsia vaikka neljäksi tunniksi kaupungille, puistoon, kavereiden luo? Maitoa vaan vauvalle pulloon ja menoksi.

Kristaliina
Puutalobaby

Meillä muuten Joel onkin "päähoitovastuullinen" viikonloput. Ja ne aamupäivät mä käytän nukkuen. Ah. Samoin menen yleensä nukkumaan heti, kun Joel pääsee töistä. Näiden avulla meillä on näinkin hyvin (heh: eli edes tämän verran) jaksettu :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse kolmen lapsen äitinä tunnista tuon huonon omantunon ja halun antaa sitä aikaa kaikille. Toisinaan myös sen riittämättömyyden tunteen. Olen myös huomannut että usein unohdetaan se että ne toiset lapset saa sen sisaruksen ja hänen huomion heti alusta asti. Kahden vanhemman lisäksi onkin rakastamassa ja huomioimassa myös ne sisarukset.

Vierailija (Ei varmistettu)

Teidän kannalta tuo onkin järkevintä. Kurjaa siinä on ainoastaan se, että joku toinen, joka tarvitsisi hoitopaikkaa vanhempien ollessa päivät töissä, ei siihen päiväkotiin sitten enää mahdu ja hänen hoitopäivänsä pitenee ehkä huomattavasti koska perhe saa hoitopaikan jostain kauempaa. Tuo "hoitopaikan säästäminen" yli vauvalomien toimii myös siinä mielessä joskus huonosti, että sille pienemmälle ei lopulta kuitenkaan saada paikkaa samasta päiväkodista. Tämä tietysti riippuu paljon siitäkin kuinka ajoissa sitä paikkaa on haettu. Itsekin pidin 4-vuotiasta osaviikkopaikalla kun hain kuopukselle paikkaa heti hänen synnyttyään niin että aloittaisi 1,5 vuotiaana ja tuo paikka voitiin minulle sisaruspaikkana jo silloin luvata.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo noinkin toki voi ajatella. Itse ajattelisin kuitenkin että ne lakisääteiset lapsi/hoitajasuhdeluvut riittävät takaamaan hyvän hoidon ja toisaalta jaetaanko kolmen hoitajan huomio 20 lapselle tai 21 lapselle ei enää suurta eroa tee.

Kristaliina
Puutalobaby

Mun korvaan tää ainakin kuulostaa just optimiratkaisulta! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kuulla, että tuollainen palvelu toimii. Meillä aika samanikäiset lapset ja koska esikoinen on sosiaalinen ja vilkas niin laitoin hänet jo reilu 2v. avoimeen leikkitoimintaan, jota meillä järjestetään täällä päin. Eli paikallisessa päiväkodissa 3krt. * 3h (ei ruokailuja). On kyllä ollut tosi kivaa, kun saa sen ajan tehdä juuri sitä, mille ei aina muuten jäisi aikaa =seurustella vauvan kanssa, siivota, laittaa ruokaa, käydä kaupassa. Nukkua en juuri pysty ajankohdan vuoksi. Lapsi tykkää ja itselle ei jää niin suurta painetta järjestää ohjattua toimintaa eli askartelua, loruttelua ym. Suuret pointsit kaupungille, joka tosin saattaa säästää itse, sillä osa lapsista on poissa siitä osapäivä/kokopäivähoitoa tarvitsevien ryhmästä kun pääsee tuonne "kerhoon".

Pages

Kommentoi