Apua, meidän vauvalla on kakkaa silmässä!

Puutalobaby

Myönnettäköön. Olen elämäni aikana kulkenut stressitilasta toiseen. On ollut työstressiä ja orastavan vatsahaavan oireet. On ollut useampia perfektionismin takia kesken jääneitä graduja, meni-jo-eilen-deadlineja ja yli kymmenen vuoden työoravanpyörä.



Sitten on ollut  itseaiheutettua seikkailustressiä. On telttailtu Serengetillä puhvelilauman ympäröimänä, sairastettu malariaa, yövytty skorpionien kanssa lantamajassa ja selvitty rikkoontuneesta yöbussista Intiassa keskellä-ei-mitään.



Mutta huoli omasta lapsesta ylittää kaiken (mm. järjen). Silvan ensimmäisen elinviikon aikana  tuore äiti on vetänyt "nollasta sataan alle sekunnin"-huoliöverit mm. näistä:



1. Sydänäänet monitorissa. "Apua, meidän vauva ei hengitä tasaisesti!" (hengitti se)

2. Syntymähetki. "Apua, meidän vauva on sininen ja veltto!" (oli se, mutta kaikki kunnossa)

3. Se syntymähetken jälkeinen hetki. "Apua, onko kaikki hyvin onko kaikki hyvin onko kaikki hyvin?" (oli)

4. Ensimmäinen vierailu lasteonsastolla. "Apua, meidän vauva on nenä-maha-letkussa!"

5. Samalla hetkellä myös: "Apua, meidän vauva katsoo kieroon!"

6. Kohonneiden bilirubiiniarvojen hoito. "Apua, meidän vauva on sinisessä valossa!"

7. Lääkärin kommentti, että bilirubiiniin ei ole yksikään vauva kymmeneen vuoteen kuollut. "KUOLLUT? Apua, meidän vauva voi kuolla!"

Mini-Silva solariumissa; äidin kuntomat kotiinlähtöpöksyt saattavat olla hieman liian suuret. (ks. apua-kohdat nro 6-10 ja 16)

8. Tuoreen isoäidin kommentti, että ei bilirubiibiin kuole, mutta siitä voi seurata aivovaurio. "Apua, meidän vauva voi saada aivovaurion!"

9. Tuoreen isoäidin kommentti, että sinivalossa kannattaa olla huolellinen sen silmäsuojan kanssa, ettei vauva sokeudu. "Apua, meidän vauva voi sokeutua!"

10. Tuoreen isopäidin kommentti, että sinivalolamppujen kanssa kannattaa olla huolellinen, etteivät lamput kaadu ja vauva saa palovammoja. "Apua, meidän vauva voi jäädä kaatuvien lamppujen alle ja saada palovammoja!"

11. Silmätulehdus. "Apua, meidän vauva voi sokeutua!"

12. Silmän bakteeriviljelmän tulos: kolibakteeri. "Apua, meidän vauvalla on kakkaa silmässä!"

13. Kätilön ilmoitus, että tulee pian tutkimaan vauvan kuulon. "Kuulo – KUURO! Apua, meidän vauva voi olla kuuro!"

14. Pieni räkäpala nenässä. "Apua, meidän vauva on vilustunut!"

15. Ihottuma äidin ranteessa. "Apua, meidän vauva saa minulta jonkun tulehdusinfektion!"

16. Myöhemmin. "Apua, meidän vauva on otettu pois nenä-maha-letkusta!"

17. Vielä myöhemmin. "Apua, meidän vauva on laitettu takaisin nenä-maha-letkuun"!

18. Kotiin lähtiessä. "Apua, meillä ei ole lämpimiä keskosvaatteita!"

19. Ja: "Apua, meidän vauva on liian pieni turvakaukaloon!"

Ja sitten on tietysti vielä:

"Apua, haluan mennä Prismaan ja ostaa jokaisen tavaran, jonka etiketissä lukee 'vauva'!"

Sekä bonuksena:

"Apua, mitä jos kätilöopiskelija ompeli alapääni käyttökelvottomaksi"?

Mutta huomaa: ei yhtään deadlinea, tekemätöntä kokonaisviestintäsuunnitelmaa tai kolmesataa-lukematonta-sähköpostia -stressiä! Hooray, I'm healed!

Meidän pieni apinanpoikanen.

Share

Kommentit

Caelia
Caelia's

Ihana tuo teidän pieni apinanpoikanen!

2,5 kk:n ikäisen pikkuprinsessan äitinä voin samaistua hyvin noihin nollasta sataan huoliövereihin :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Noin kuukauden ikäisen neidin äitinä on huoliöverit tuttuja: viime viikolla puhelut terveyskeskukseen, neuvolaan, yksityiselle lääkäriasemalle ja vielä äidille, kun vauvan oikea silmä rähmi. Olin aivan varma, että se on tulehtunut. No ei ollut. Viime yönä vauva kuulosti flunssaiselta ja tuntuikin kuumalta, kipeähän se on, vaikka mies kuinka väitti päinvastaista. No, mies oli oikeassa....Oon satavarma, että saan jonku sydänsairauden tästä kaikesta huolehtimisesta. Ja minä kun olen aina pitänyt itseäni keskivertoa kansalaista paremmalla maalaisjärjellä varustettuna.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi Prismaan, miksei Citymarketiin?

Apua-samastuja (Ei varmistettu)

Meidän vauva oli hetken syntymän jälkeen tehohoidossa. Kun sen sitten sai vihdoin pois monitoreista ja vierelle ihan "omaan valvontaan" niin tuli ihan uusi huoli: Apua mtä jos se ei hengitäkään!? Siis hengittihän se ihan äsken mutta nyt ei kuulu mitään - hengittääkö varmasti?! Tuli testattua joka yö aika monta kertaa tunkemalla näppi nenän eteen... Nyt on vähän rauhoituttu kun vauva on just 1 v... :)
Ihan valtavasti onnea teille! Ja tsemppiä remontointiin ja vauva-aikaan! Jään innokkaana odottamaan tulevia juttuja.

Kristaliina
Puutalobaby

Hih joo Vierailija (ensimmäinen), kuulostaa nii-ii-iin tutulta. Ja vaikka nuo huolenaiheet jälkikäteen vähän naurattavatkin, niin ne ovat silti Ihan Oikeita Huolia. Ehkäpä siitä maalaisjärjestä on jäljellä ainakin se, että osaa edelleen myös nauraa itselleen. Ainakin välillä ja ainakin jälkeenpäin :)

Ja totta kai Prismasta! Puutalobabyn äiskä on osuuskuntaihmisiä :)

Jossu (Ei varmistettu)

Ihana pieni! Tsemppiä kovasti koko perheelle. Itse sain oman poikani 9 kuukautta sitten yli kuukauden ennen laskettua hyvin vauhdikkaasti. Muistan vieläkin elävästi nuo samat paniikit, nenä-maha-letkut, sinivalot yms. Huonotoverit Kätilöopistolla vaan vaihtuivat, mutta me pojan kanssa ruvettiin jo melkein kuulumaan kalustoon. Tai siltä se ainakin äidistä tuntui.

Mulle sattui vielä huono ja epävarma neuvolantäti, joka aiheutti kotiinpaluun jälkeen turhia paniikkeja.

Nyt poika on kasvanut ja kirinyt ihan normimittoihin, voi hyvin, kasvaa ja kehittyy sellaisella vauhdilla että äiti ei meinaa perässä pysyä. Stressaamisen kohteet vaan vaihtuu, nyt panikoidaan teräviä pöydänkulmia ja tukehtumisia, kun kaikki tavarat tungetaan suuhun.

Lindexiltä ja Kapp Ahlista saa koosta 44cm alkaen vauvanvaatteita, jotka tosin nekin olivat pojalleni liian isoja alkuun.

Nauti äitiydestä ja jokaisesta hetkestä, tuo pieni on kohta jo tuplasti isompi.

Kristaliina
Puutalobaby

...ja hengitysvarmistukset tuttuja täälläkin :) Eka yö, kun Silva pääsi lastenosastolta yökylään meidän perhehuoneeseen, meni tuijottaessa rintakehän kohoiluja. Jotenkin oudosti se maha kyllä liikkui :)

Tommi K
Isyyspakkaus

!!! Mehän oltiin samassa perhevalmennuksessa! Hauska törmätä täällä ;) Onnea teille valtavasti!

Kronologi
Riina & Raamattu

Voi miten pienenä joutui jo noihin sinivaloihin! Ymmärrän yskän! Meidän Mr. Mallorca koki saman "ihanuuden" joulun alla. Vierestä oli kipeä katsoa tuota auringon ottoa ja päivät tervehtymistä odotellessa tuntuivat niin pitkiltä. Siunausta alkupäiviin! :)

Mindeka
Ma-material Girl

Huoliöverit tulee jatkumaan, todennäköisesti koko lapsen eliniän (Apua, kuoleeko ne siis joskus!?)

Ensikuukausien paniikki on tuollaista jokahetkistä, sitten se vähän rauhoittuu, mutta palaa taas voimakkaana, viimeistään kun lapsi oppii konttaamaan ja tunkemaan pikkusormensa jokaiseen pistorasiaan, saranaan ja kaapinoven väliin.

T: Gabrielin (8kk) äiti

Oisko tulta
Oisko tulta?

tuttua on tuo paranaminen kaikesta muusta huolehtimsesta ;) se on jotenkin just niin et koksaan ei oo ihan kohillaan. miksi se ei nuku? miksi se nukkuu noin paljon? nukkuuko se liikaa? nukkuuko huonossa asennossa? pitääkö se herättää? miten sen saa nukahtamaan uudelleen? koska minä uskallan nukkua? ... ihana vauva <3 hyvin kaikki varmasi menee!

Kristaliina
Puutalobaby

Ihana kuulla "vertaishuolehtimista" muiltakin meiltä, jotka olemme PERIAATTEESSA jalat-maassa-ihmisiä, mutta mutta... :) Etenkin se tuntuu hyvältä, että teidänkin vauvat ovat nyt esim. 8 kk, 9 kk ja vuoden - ja kaikki on hyvin vanhempien huoliövereistä huolimatta :) Samoin kaikki keskoskertomukset antavat lisäuskoa, että kyllä tuosta minimurmelista vielä ihan oikea vauva tulee!

Jossu, meillä oli ihan samanlainen fiilis Kätilöopistolla: ihmisiä tuli ja meni, ja me vaan toistettiin siellä samoja päivärutiineja päivästä toiseen...  Mä oisin itse asiassa ihan hyvin voinut jäädä sinne asumaan, olo oli turvallinen ja ruoka tuli valmiina tarjottimelle - kymmenen päivän jälkeen en puutalokotiremppatyömaakaaostamme enää muistanutkaan :)
Noin kahdeksan Kättäri-päivän jälkeen yksi kätilöistä alkoi kautta rantain puhumaan laitostumisesta ja siitä, että kyllä muutkin kuin vanhukset helposti laitostuvat ja tärkeää olisi yrittää päästä vähitellen kiinni normaalielämään... Jälkikäteen repeiltiin sille, että tuolla ko. hetkellä mulla oli tukka pystyssä ja sairaalapyjama juoponnapissa, koko maha paljaana. Nipin napin vaivauduin sen napittamaan edes vessaan mennessä :)

Tommi K - no moi!!! Mä ajattelinkin siinä valmennuksessa, että miten sä näytät niin tutulta, mutta en yhdistänyt "live-sinua" blogiisi - olin toki sitä käynyt joskus lueskelemassa. Puhuttiin silloin hississä, että kilpaillaankin sitten samoista Haikaranpesähuoneista. Ei siis kilpailla enää, meidän beibi tuli jo! :)

ps. Ei myöskään kannata kantaa huolta siitä, että mitä jos ei Haikaranpesään pääsekään. Kättärin normaali synnytyshuone oli melkein yhtä kiva: istuin supistusten aikaan jumppapallolla, oli geelityynyt, ilokaasut, aquarakkulat jne. Oikeastaan ainoastaan se uima-allas puuttui. Ja "perhehuoneeseenkin" päästiin, vaikkakin leikkausosastolle: sinne meille rakennettiin normaalihuoneeseen ikioma kolo, jossa saatiin olla kokonainen viikko, ja saatiin ihanilta kätilöiltä opastusta ihan kaikkeen. Eli <3 <3 <3 Kätilöopiston ihanalle henkilökunnalle osastoilla 4, 6 ja 7!

Aivan loistava kirjoitus! :D Tsemppiä arkeen!

............

Mahtia nuo kotiinlähtöhousut! :D Et ole ihan ensimmäinen äiti jolla on noin kuusi kokoa liian isot kotiinlähtövaatteet lapselle.. Ei sitä vastasyntyneen kokoa voi jotenkaan etukäteen käsittää, jos ei ole kokemusta. Varsinkin jos on etuajassa kaveri saapunut.

Huoliöverit on myös tuttuja, ekalla kerralla oli tosi vaikea uskoa että vauvan sais pysymään hengissä, ainakaan ilman jatkuvaa paniikkia. Kyllä se siitä tasottuu jo hormonien tasottumisenkin myötä!

Onnea lapsesta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnittelut tuoreesta perheenjäsenestä! Mieluummin huolehtii hieman liikaa kuin ei ollenkaan. On niitä sellaisiakin äitejä.

4- ja 1-vuotiaiden äiti (Ei varmistettu)

Esikoisen vanhemman huoliövereistä parantaa vain toinen lapsi! :) En sano tätä kiusatakseni ketään, mutta se ensimmäinen vauva vaan on vanhemmilleen sellanen alieni. Onnea, ja ihanaa vauva-aikaa!

2v pojan ja 2kk tytön äiti (Ei varmistettu)

meidä perhees ollu kans kauhee tressi, meidä tytöl tuli viiko ikäsen "hengitys" vaikeuksia, tottakai lähimme samatie ensiapuun, sielt kiikutettii lasteosastol ko epäiltiin että ois jonkinlainen viirus, no eipä ollu tuhansien kokeittejälkee, sit meidät siirrettii korvalääkärille siel todettiin laryngomalasia.. sit saatiin turkuun lähete meidä tytteli oli sillo 1kk ko hänet nukutettiin ja tähystettiin kurkunpää.. noh huoli nous pilviin et mitä nukutus vaikuttaa kehitykseen? mikä on laryngomalasia? mitä nyt tapahtuu? korvalääkäri tuli sen nukutuksen jälkeen kertomaan että se on pakko leikata, sit ko kuulin leikkaus mun sydän alko hakkaa miljoonaa ja oli miljoona kysymyst samatie kysyttävän.. noh loppuviime meidä likka leikattiin (se päivä oli yhtä tuskaa) mut leikkaus suju ongelmitta viikon oltiin turun tyksissä lasten teho-osastol.. sielt ko päästiin saatiin uus kontrolli aika siel myös si käytiin, ei ollut iha priima muttei tarvittu uutta leikkausta nyt katsotaan et ikä paranee, mut silti on varpasillaan ton neidin kans koskaan emmetiedä koska se pahentuu ko näinki voi käydä, eli meillä on sairaalajuoksuja kokoajan ja pelko siittä et mitä seuraavaksi tapahtuu :)

Kristaliina
Puutalobaby

"...ekalla kerralla oli tosi vaikea uskoa että vauvan sais pysymään hengissä..." - niin totta! :D Aivan varmasti iso osa huolesta johtuu just äidin (oho, sehän olen minä :) ) kokemattomuudesta. Onhan tuo nyt niin iso ihme tuo pieni ihminen, joka tuli ulos mun mahasta - sellaiseen ei voi oikein aiempaa elämänkokemustaan soveltaa :)

Hui, voin ymmärtää huolesi, 2v pojan ja 2 kk tytön äiti. Toivotaan, että leikkaus ratkaisi ongelman! Se ainakin minua lohdutti Kättärillä, että täällä saadaan varmasti ihan kaikkein parasta mahdollista hoitoa. Tsemppiä teille!

eppuli (Ei varmistettu)

Esikoisesta huoli jatkuu edelleen, vaikka täyttää jo syksyllä 11v. Millon se katkoo luitaan, saa aivotärähdyksiä tai saa pienempiä kolhuja ja naarmuja, aina nousee huoliöveri-fiilis nollasta sataan. Siksi oon sille varmaan ylisuojeleva äiti. Kakkonen 9v ja kolmonen 1kk menee jo rutiinilla, saavat kolhia itseään paljon vapaammin :) Tsemppiä pienelle, kyllä se niihin housuihinsa kasvaa.

Kristaliina
Puutalobaby

Hih seuraavat pääsevät siis vähän helpommalla :) Niin käy luultavasti täälläkin!
(jos siis niitä seuraavia joskus tulee...)

Ninnumaaria (Ei varmistettu)

Olen siinä en-synnytä-koskaan vaiheessa, ja päädyin blogiisi muiden blogien kautta nyt ensimmäistä kertaa. Voi taivas miten oletkaan jo näiden lukuminuuttien aikana huojentanut pelkojani ja naurattanut vedet silmiin. Ihan mahtavaa, siis kaikkiko ei osaa kaikkea ja heti ja kerralla ja tiedä joka asiasta koko ajan kaikkea?! Mä niin TIESIN sen, mutta kerrankin joku uskaltaa sanoa että silti pärjätään. KIITOS siitä :D sun teksti on ihan mieletöntä luettavaa. I'll be back.

Kristaliina
Puutalobaby

Kiva kuulla, Ninnumaaria! Äideistä puhuttaan tosiaan usein sellaisina muumimammatyyppeinä - ja ihan ok niille, jotka sellaista mammatyyppiä sattuvat olemaan. Mutta voidaan me kaikenmaailman Mymmelit ja Tiuhtit & Viuhtitkin äitejä olla, ja ihan omalla tavallamme :)

N.E. 78- (Ei varmistettu)

täällä ollaan päästy kaikkein hurjimmasta apua vaiheesta ohi, kaksi kokonaista vuotta oli pelkkää apua.
"Apua , teinini voi juoda viinaa"
"Apua , teinini joi viinaa"
"Apua , teinini puhuu enään vain sanoilla Aha,Iha,Omg,Ygh.." Onko sillä joku taantuma aivotoiminnassa.

"Apua , teinini ei innostu koulusta, se on juonut viinaa joten siitä tulee varmasti alkoholisti."
"Apua, teinini on alkanut sekstailemaan, jos se juo viinaa ja sekstailee, olen varmasti mummo samaan aikaan kun kuopus syntyy ja teinini on isä teininä." Huolehtii hyvin tarkasti ettei niin pääse käymään.
"Apua ,Teini ei vastaa puhelimeen, se on varmasti hakattu, piesty, ja makaa jossain ojassa, todellisuudessa on elokuvissa"
" Apua teinini on kohta mopoiässä, ajaa kuitenkin kolarin ja halvaantuu" Ei halunnut mopoa.
" Apua, teini on yksin yön kotona, bile ilmoitus leviää varmasti fb:ssä ja koti on laitettu maantasalle. Todellisuudessa tekivät tyttöystän kanssa tortilloja.
Nyt ollaan vaiheessa jossa :
"Apua, nuori aikuiseni lähtee kohta kotoa, apua miten se pärjää..oikeasti se pärjää mutta miten minä pärjään,.."

Sandels
Sandels seuraa

:) Minulla noihin "huoliövereihin" liittyy vielä fyysisenä oireena naaman pistely. Ja voin kertoa että välillä polttelee niin vietävästi! ;) (pojat pian 7 ja 4, tyttö 4kk)

obladi oblada (Ei varmistettu)

ihana möngertelijähän sieltä putkahti !

anteeksi vain mutta sisäinen lapseni nosti päätään ja tirskahti tuolla kakkaa silmässä-jutulle.

paljon onnea vielä teillekkin.

Vierailija (Ei varmistettu)

No huh huh! Ovatko nykypäivän ihmiset täysin vieraantuneet vanhemmuudesta? Tietty määrä huolehtimista on ihan normaalia, mutta tommonen vouhottaminen ihan turhaa: kuolee vielä vanhemmat ennenaikaseen stressiin.

Kristaliina
Puutalobaby

"Apua, me kaikki kuolemme ennenaikaiseen stressiin!" :D

Hanzqu (Ei varmistettu)

Heh, ihanaa etten ole ainoa!!! :)
Meillä 1v7kk ja 2kk ikäiset tytöt ja kovin tutulta kuulostaa kaikki huolenaiheet.. Naurattaa kaiken huolen keskellä että kyllä sitä voi kaikenlaista pelätä..
Tytöt on syntyneet aika normaaleissa ajoissa, 2,5 ja 2 viikkoa ennen laskettua, mutta olleet "solariumissa" kumpikin ja tarkkaan luin esikoisen kohdalla netistä kaiken tiedon bilirubiinista ja kaikista vaaroista mitä siihen voi liittyä.. Tuttua on myös joka välissä tarkistaa että_hengittääkö_se_vauva nyt.. ja isompi myös!
Ihana tyttönen teillä noissa kuvissa Kristaliina! Toki nyt jo vanhempi.. Tsemppiä sinne! :) Olen muuten tuona päivänä kun olet kirjoittanut tämän, pidellyt muutaman tunnin ikäistä kuopustani sylissä.. :)
Tosi hyvä blogi muuten!:)

Kahden lapsen ylpeä äiti (Ei varmistettu)

hauskaa lukea näitä juttuja, tunnistan itseni aika vahvasti samoista asioista. :D
esikoiseni kanssa oli myös bilirubiini "ongelmia" ja joutui olemaan jonkin aikaa sinivalossa. kyllä siinä itku tältä mammalta pääsi kun toinen näytti niin ressukalta siellä kopissa. en ole sen jälkeen nukkunut kuin kourallisen öitä poissa poikani luota, muutoin tuhnuttaa aina kainalossa.
poikani ei tarvitse mennä kuin mäennyppylälle (joka oikeasti on loiva, mutta järki ei sitä sillä hetkellä ymmärrä) ja haen jo pois: "Apua, entä jos kaatuu ja kierii alas!".. voitte uskoa jotta miehelläni on aina hauskaa. :D
olen tosin kehittänyt mielestäni nerokkaan ratkaisun, koska poikani on erittäin hygieeninen 2vuotias: ilmoitan hänelle vaan jossain olevan likaista ja tulee heti pois, eipähän satu turhia.
mutta tyttöni kanssa on kyllä käyty läpi jos minkälaisia pelkotiloja, syntyi nimittäin 2½kk liian aikaisin! siinä koettiin kaiken maailman letkut: nenämahaletku, happiletku, keuhkojen puhdistusletku (en muista oikeaa nimeä), sydänkäyrä- ym. letkut. siihen päälle keskoskaapit, sinivalot, monitorien huutamiset, uniapneat yms yms yms. koettiin silloin niin paljon huoli- ja pelkotiloja jotta ei niitä osaa edes kuvailla eikä tämän palstan tila luultavasti riittäisikään..
kaksi kuukautta pikku rinsessamme joutui olemaan sairaalassa kunnes kaikki oli niin hyvin jotta pääsi kotiin.
kotiutumisen jälkeen meillä kotona ravasi monta kuukautta neuvolan-, kuntoutusohjaaja- ja fysioterapeutti tädit. ja siihen päälle käynnit neuvolassa ja sairaalassa, eikä loppua näy.
tyty on nyt 6kk ja KAIKKI ON HYVIN, ainakin näillä näkymin enkä voisi olla onnellisempi kun kaikki on kääntynyt parhain päin!
tai no, ainahan nuo lääkärit maalaa piruja seinille (tai tässä tapauksessa enemmänkin fysioterapeutti) jotta vielä voi tulla sitä ja tätä ja sitä ja tätä, joten jatkuva huoli on.
mutta sehän on vanhempien tehtävä. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hanzqu: Oi, meidän tytöillä on siis alle kahden viikon ikäero :) Mä kans kännykkägoogletin bilirubiinia siellä Kättärillä niin kauan, että kätilö sanoi että LOPETA. :) Kai tuo keltaisuus on kuitenkin suht yleinen vaiva, kun tässäkin keskustelussa moni on kertonut tuosta sinivalohoidosta.

Eläkkeellä oleva kätilöäitini muuten kertoi, että ennen niiden sinivalojen aikaa esim. Posion synnytyssairaalassa keltaisuudesta kärsivät vauvat vietiin riviin ikkunan ääreen auringonvaloon. Hätätilassa saatettiin joutua vaihtamaan veret, nykyään se taitaa olla tosi harvinaista.

Kahden lapsen ylpeä äiti: Voih, pienenpienenä on teidän tyttö kyllä tähän maailmaan tullut ja joutunut "vauvan töihin" (niin kuin Silvan mummi sanoo) jo silloin, kun muut lötköttelevät vielä täysihoidossa äidin mahassa. Ihan mielettömän hienoa kyllä, että elämme tällaisessa maassa, missä keskosten hoito on näin hyvällä tasolla! Ihana kuulla, että kaikki on hyvin - voin vaan kuvitella tuon huolen! (meillä oli vaan nenämahaletku ja sinivalo, sekä myöhemmin otetiin nuo sydänkäyrä ja aivosähkökäyrä myös...)

Kyllä tosiaan tuo sinivalohoito tuntui tosi pelottavalle, kun sellaisesta ei ollut (saatikka jostain mystisestä bilirubiinista) koskaan kuullutkaan!

Onneks en ollu teidän hoitsu!!! (Ei varmistettu)

Voi hyvä jumala!!!! tää blogi kommentteineen ois kyllä saanu jäädä lukematta!!! liian myöhästä... aivot tulee jo korvista... kannattaa tarkastella sitä omaa pulssia! ettei nyt vaan tuu sydäri tai ahdistus tai paniikkikohtaus....

Kristaliina
Puutalobaby

Pahoittelut aiheuttamastamme mielipahasta nimimerkille "Onneks on ollu teidän hoitsu!!!" kaikkine huutomerkkeineen :) ...joka näköjään on käyttänyt juhannusyönsä täällä yksin riehuen...

Meillä oli muuten Kätilöopistolla aivan ihanat ja ymmärtäväiset kätilöt - iso <3 heille! Enkä huomannut, että kenelläkään olisi ollut ongelmia aivojen sijainnin kanssa....

"APUA, hoitsulta tulee aivot korvista!" :D

Sandels
Sandels seuraa

:D

Äiti-84 (Ei varmistettu)

Hmm..Joku kommentoi "Onko nykyajan ihmiset vieraantuneet vanhemmuudesta.." Vieraantuneet??Miten voi vieraantua sellaisesta mitä ei ole vielä ollutkaan?Meinaan, että en minä ollut äiti ennenkuin lapseni syntyi. Siitähän sitä sitten alettiin vanhempia olemaan.Ja ei to-del-la-kaan oltu mitenkään "valmiita" vanhempia, jotka osaa ja tietää kaiken, vaikkakin itse "opiskelin" tiettyjä asioita vauvoista ja vanhemmuudesta, kirjoista ja netistä etukäteen. Nii-in!Ihan opiskelin!

Uskokaa tai älkää, kaikki ei tiedä jo pikkutyttönä, että haluaa lapsia ja kuinkaka montako ja mitkä niitten nimet on sitten. Joillekin homma on hyvin epäselvää ja epävarmaa, että mahtanekko niitä lapsia sitten tulla hankittua ja haluaako edes. Ja vaikka omilla sisaruksillakin oli lapsia, niin entäpä jos ei itse ole silloin halunnut niihin koskeakkaan. Koko lapsi-asia tuntui aikanaan hyvin vieraalta. No sitten kun on päätetty haluta ja mietitty ja päätetty laittaa alulle, niin sitten vasta alkaa se todellinen henkinen valmistautuminen.

Se valmistautuminen, joka auttaa just sen verran, että selviää siitä raskausajasta ja synnytyksestä. Sitten ollaan taas, että mitäs nyt. Miten tätä vauvaa käsitellään? Me kun ollaan täysin tietämättömiä isännän kanssa molemmat ja vauvoja ei olla käsitelty, niin ihan perusotteet piti kysellä. Eli siis "jos minä nyt haluan ottaa vauvan tuosta hoitopöydältä ylös syliin, niin miten se tapahtuu niin ettei sen niskat katkea tms.?"

Mutta kokemuksen puutteesta huolimatta maalaisjärkeni toitotti minulle koko ajan, että kyllä tästä selvitään, on muutkin selvinneet ja kyllä me osataan ja opitaan. Eihän me paljoa muuta alussa osattu, kuin rakastaa vauvaa aivan kamalasti, mutta silläkin pääsi jo pitkälle!Kaiken muun on joutunut melkein opettelemaan.=)

Tällä hetkellä poikamme on 1,5-vuotias, vähän hypotoninen lapsi, jolla käy fysioterapeutti 3 kertaa viikossa. Ollaan vähän kehityksessä jäljessä, koska yhdestä kromosomiparista puuttuu hieman, mutta kontataan jo kovasti.Ensimmäiseksi lapseksi (joka saattaa vieläpä olla se ainoa, kaikki ei halua viittä lasta), meille siis sattui hieman haasteellisempi tapaus vieläpä, mutta hyvin siitä selviää, kun ottaa asiat sellasina kuin ne on. Mitään "voi kamalaa, kyllä teillä on rankkaa" -kommentteja en ole halunnut keltään, koska ei me muusta tiedetä. Oli rankkaa tai ei. Ei oman lapsen hoitaminen ole minusta ainakaan rankkaa. Jotkut ihmiset vaan on sitä mieltä ilmeisesti, että lasten tulee olla itsehoivautuvia eli mitään ei tarvi niitten kanssa tehä.Nooh, kukin tavallaan.Meidän poika on mahottoman aurinkoinen, hyvä jos itkee kun on tehnyt kakat. Tosin sitäkään ei tarvi monasti itkeä, koska pottahommat alkaa olla jo kovasti hanskassa.=)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tiedän yhden ihmisen joka oikeasti sokeutui siitä että keskoskaapin happipitoisuus oli säädetty väärin. Vielä aikuisenakaan hän ei ole oppinut hyväksymään sokeuttaan.

Ja nenämahaletkun laittaminen sattuu niin maan perkeleesti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kun ensimmäinen lapseni kuoli vaikeasti monivammaisena, odotin jo toista. Kun toinen sitten syntyi (täysin terveenä) olin sekä onnesta että huolesta sekaisin. Ensimmäinen hätä tuli siitä kun vauva pääsi kotiin ja korvasta näkyi jotain epäilyttävää. Olin varma, että nyt sillä on synnynnäinen liimakorva. (Vaikkua) Seuraava huoliöveri tuli, kun vauva itkun jälkeen nikotteli. Olin varma, että nyt sillä on venäläisiltä kavereilta saatu tuberkuloosi. (Normaalia itkun jälkeistä nikottelua) Sitä seurasi huoli kun vauva laittoi koiran luun suuhunsa. Olin varma, että nyt se saa vähintäänkin rabieksen. Aikaa myöten huolten määrä on vähentynyt, mutta joka kerta kun huolestun, käy oma pumppu nollasta sataan alle kolmen sekunnin. Ja tyttö on kuitenkin jo 11 vuotias. Ainoa meidän perheessä ei lapsista stressaa, on koira. Se vain tyytyväisenä tuijottelee, kun mamma sinkoilee. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Nyt kyllä tulee APUA! Meille kaksoset tulossa! Huihui, pulssi jo nyt menossa nollasta sataan ja ylikin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin tunnistan tämän myös itsestäni, kiitos tästä kirjoituksesta!
nimim. poika 7 viikkoa

Kristaliina
Puutalobaby

Meidän miniminibabymme on muuten tätä nykyä jo kohta puolivuotias ja nuo kuvan pöksytkin alkavat olla jo sopivat - vaikka edelleen langat päättelemättä, tshihihi :)

Huoli kyllä vähitellen helpottaa, mutta poistu se ei kyllä varmasti ikinä. Kyllä tuollainen pieni pistää kyllä vanhempansa elämän aika sekaisin :)

Tervetuloa uusille lukijoille, tulkaahan lueskelemaan puutalobabyn tuoreempiakin kuulumisia! (tuolla vasemmassa ylälaidassa on jutut kuukausittain) Niin ja siellä on tietty myös kuvia meidän nykyisin iiiiisosta (ainakin meidän mielestä, kun näihin ensikuviin vertaa) vauvanpullukasta, kyllä ne vaan kasvaa nopeasti, voi niisk ja huokaus...

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen jäänyt koukkuun blogiisi :) Minulla ei ole lapsia, mutta luen hymyillen näitä kirjoituksiasi, ihanan elämän näköistä, aitoa ja hyväntuulista vaikeista hetkistä huolimatta. Ihanaa &lt;3 Kiitos, kun jaat ajatuksiasi. Odotan uusia kirjoituksia ja luen vanhoja :) Onnellista elämää teille &lt;3

Marakatin mutsi (Ei varmistettu)

Eksyin bloogiisi vasta nyt, mutta silti: Onnea pikkuapinasta! Tuo on niiin tuttua, meiän oma pieni apinatyttö syntyi samaiset 6 viikkoa etuajassa. Jo esikoinen vietti aikoinaan ensimmäiset päivänsä lastenosastolla, joten siihen oli helpompi suhtautua vaikka se ei missään nimessä vähentänyt huolen määrää.

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos kaunis palautteesta ja kiva, kun löysitte mukaan, Vierailija & Marakatin mutsi! :)

HeiniVierailija (Ei varmistettu)

Ei saisi nauraa mutta silti huomasin hihittäväni, koska tunnistin itseni niinkuin varmasti monet muutkin. Meidän poika on 2kk 11pvää ja on tässä ajassa seikkailleet vaikka millaiset unet ja kauhukuvat mielessäni. Pahinta on kun huomaa heränneensä keskellä yötä hiksienä huutaen lapsensa nimeä (isät ihmettelee käytöstä, kun tyynnyttelee hysteeristä mammaa yöllä kun tämä ryömii pinniksen viereen katsomaan onka vauva elossa)

Kristaliina
Puutalobaby

Nimenomaan saa nauraa, omien (ja muiden) friikkauksille hihittely on vaan terveellistä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ekan lapsen kanssa noita verenpaineen nostattajia oli, mut tokan kanssa en kyl enää säikkynyt mitään, sit välillä tuli oikein kunnolla jälkikäteen naurattavia övereitä, esim olin ekaa kertaa Jumbo kauppakeskuksessa, poika oli noin 7 kk Pojalla oli jaloissaan pienet nauhakengät ja matkan aikana oli sitten kiskonut toisen nauhan pois. En löytänyt sitä mistään ja olin aivan varma, että lapsi on nielaissut sen, soitin miehelleni paniikissa ja hän sitten tyynnytteli, että miten se olis voinut tapahtua, ilman että huomaan... että yritäppä ite niellä kengännauha... Nousin autosta ja siinähän se nauha oli maassa auton vieressä. Kerran mies taas soitti mulle kotiin, että nukkuuko poika ulkona, että siellä liikkuu haavoittunut susi, että ota sisälle, ettei syö meidän lasta, kysyin sitten, että missäpäin se susi liikkuu, no pirkanmaalla (asuttiin Mäntsälässä), mut voi se juosta pitkiäkin matkoja ja tulla meidän takapihalle XD

Debsu (Ei varmistettu)

Nauroin vedet silmissä, kiitos! Hoitsuna tykkäsin eniten "APUA, hoitsulta tulee aivot korvista!" pelastuksesta... :D &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää on niin totta! Meijän tyttö oli täysaikanen eikä tarvinnu mitään erityishoitoa. Silti ryntäsin monta kertaa sydän pamppaillen vaunuille tarkistamaan hengittääkö se vielä. Vuosien saatossa huolenaiheet ovat muuttuneet ja huoliin on tottunut hieman.

Inu (Ei varmistettu)

Mä jäin niin koukkuun tähän sun blogiin! Lueskelin noita sun viimeisimpiä postauksia, mut oli pakko siirtyä tänne alkuun ettei jää mitään lukematta! :)

Ihana huomata etten olekaan ainoa äiti joka päivästä toiseen saa pieniä sydänkohtauksia vauvan kanssa.. Mulla siis 3kk vanha tyttö ja minäkin ensimmäiset viikot paniikissa tarkistelin että hengittääkö tyttö.. Nyt onneksi jo hieman helpottaa ;) mutta edelleen jos tyttö esim. nukkuu päikkäreitä ulkona, käyn vähän väliä kurkkimassa, että kaikki on kunnossa.

Nauroin aivan kippurassa tuolle "Apua, hoitsulta tulee aivot korvista!" ja vierailijan tarinalle ja etenkin kohdalle "yritäppä ite niellä kengännauha" :D

Kommentoi