Arki yllätti puutaloasujat

Ladataan...
Puutalobaby

Tai eikä edes yllättänyt - olihan tämä kaikki tietysti ihan tiedossa.

Sitä en kuitenkaan arvannut, että kahden ensimmäisen päivän jälkeen kirjaston lattia on täynnä lasinsiruja, kukaan ei ole nukkunut päiväunia, minulla ei ole ollut mi-nuu-tin-kaan hengähdystaukoa ja vaatehuoneen sisällöstä arviolta 85 prosenttia on pissassa.

Share

Kommentit

paulahelena
ALUAP

ounou! meilläkään ei oo ollu mikään maailman helpoin päivä (siitä kohta postausta :D) mut te kyl voitatte!

Kristaliina
Puutalobaby

Tää kuumuus se varmaan on iso vaikuttaja. Meillä ainakin. Uhh. Mielenkiinnolla odotan postausta :)

paulahelena
ALUAP

joo, vaikka en yleensä ikinä hellesäistä valitakaan, niin tän lapsen kanssa en pistäis yhtään pahitteeks muutaman asteen viilentymistä!

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, viisi astetta vähemmän voisi olla, jos ihan toivomaan pääsisi :) Mutta joo, on tää lapsen/lasten kanssa tosi hoocee kyllä - pari kertaa oon ollut jo ihan varma, että tuo vauva saa lämpöhalvauksen, kun ollaan kärrytelty jostain ja aurinko vaan paahtaa. Älytöntä, että nyt kuumuuden takia pitäis pysytellä sisätiloissa, kun vihdoinkin se liikkuminen muuten onnistuisi! (toisin kuin silloin alkukesästä)

Onneksi sisällä on suht viileää, samoin yöllä nyt, kun nukutaan kirjaston (lasinsiruisella) lattialla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miks teillä on joku lampaankarvasysteemi siinä vauvan vaunukopassa? Ainakin näytti siltä jossain kuvassa.. katoin vaan et hui eikö sille tule kuuma..? :) Meillä nukutaan vaunuissa viileän lakanan päällä avarasti ilman peittoja ja ihan vaippasillaan!
Mukavaa loppukesää kuitenkin vaikka rankaa on <3
T. Hilda

Dalmieikirjaudupuhelimella (Ei varmistettu)

Kaikki kuitenkin yhtenä kappaleena eikä yhtään karannutta naperoa? Sehän on ihan onnistunut päivä jo sitten. ^.^

Kristaliina
Puutalobaby

Tarkennus: tänään ei yhtään karannutta naperoa :D

Mutta joo, kaikki onneksi vammoitta. Jos henkisiä ei lasketa :D

Dalmieikirjaudu (Ei varmistettu)

Nojuu, jos omalle pihalle karkaa niin sitä ei lasketa. Meillä ei onneksi pääse porttia pidemmälle. Onneksi, kun kundi koittaa aina karata ilkosillaan. ;)

Liisa
Osasin!

Toivottavasti kukaan ei loukannut itseään lasinsiruihin! Ja tavallaan toivon myös, että vaatehuoneessa ei ole sinun pissaa.

Tsemppiä!

jhhh (Ei varmistettu)

Kissa?

Ahtoliini

Voi ei, tsemppiä kovasti teidän arkeen! Eiköhän ensi viikko ole jo parempi sitten, vai mitä? Meilläkin meni tämä viimeinen lomaviikko vähän eri lailla kuin suunniteltiin - A nimittäin tuli kuumeeseen siellä Tallinnassa! ;) Huh, toivotaan viileämpiä säitä mekin!

Ahtoliini

Ps. Mitä siellä oikein meni rikki? Toivottavasti ei tullut haavoja kellekään!

iitu - (Ei varmistettu) http://kalliolla-kukkulalla.blogspot.fi

Huh...tunnen tuskasi! Sain sentään isomman tänään hoitoon, mutta loppuviikko maistellaankin sitten arkea kahden muksun kanssa....joista toinen on pikkuriikkinen vauva. Apua.

Meillä on sairasteltu koko viikko, väsyttää täälläkin. Sairastelu, kuuma ja liian aikaisin herättävät huoltomiehet eivät kyllä auta yhtään tätä vauvan hoitamista. Neiti oppi myös sairaana uudestaan syömään kahden tunnin välein koko yön. Mutta, kanssaonnistuminen piristää, terveisin toinen lasinsirujen siivoaja.

Huomenna on varmasti parempi päivä. 

Silkkitassu

Täällä ei oltu nukuttu yhtään päikkäriä... saas nähdä missä vaiheessa iltaa tuo sit simahtaa tai kilahtaa...

karo- (Ei varmistettu)

Täällä poika tippuu tänään pinnasängystä :( ihan normaali on ollut, mutta tämä äiti on stressannut sitä ihan huolella ja pilannut koko päivän.

Ja tarviiko tosta kamalasta kuumuudesta sanoa edes mitään :/

Emmanna (Ei varmistettu)

Voi ei. Meillä oli vähän vastaava päivä eilen. Tosin mitään isompaa ei hajonnut. Kysyin 3-v.esikoiselta, oliko raskas päivä, kun äiti ja vauva olivat kiukkuisia. Hän vastasi: kyllä minäkin olen ollut kiukkuinen. Taitaa olla isin syytä kaikki.!" :) Esitin kyllä puolustuspuheen isille, vaikka mietin, että kyllä siellä töissä kelpaa olla, kun on ilmastointikin.

Laurakaisa (Ei varmistettu) http://laurakaisatalo.blogspot.fi

Aluksi disclaimer: tämä ei ole mikään "mitäs mä sanoin" -kommentti. Eikä mikään "hähhähää" -kommentti. Mutta pakko nyt kommentoida, että muistan kun luin joskus ihan avoimen sysimustan kateellisena juttuja Silvan vauva-ajasta ja oikeastaan vauva-ajan jälkeenkin, ja mietin, että mitä hem-met-tiä minä oikein samanikäisen vauvan äitinä teen niin väärin, kun meillä on vaan jatkuvaa kaaosta ja kamaluutta ja hooceetä ja ei yhtään lapsilähtöistä ja ei-ei-eitä joutuu huutamaan sata kertaa päivässä ja ja ja. Nyt minä tajuan, että en välttämättä tehnyt mitään väärin (vaikka toki paljon teinkin, myös väärin) mutta siinä missä teillä oli Silva, oli meillä meidän vauva JA sen vauvan syntyessä vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen isosisko. Meillä olisi pitänyt olla vähintään kaksi, mielellään kolme aikuista siinä rumbassa että minkäänlainen zen-tunnelma olisi voinut vallita, ja sen sijaan meillä oli mies töissä toisella paikkakunnalla ja minä viikot yksin sen sirkuksen kanssa. Hoocee. En voi muuta sanoa.

Kiitos siis, ihan tosi iso ja vilpitön kiitos siitä, että jaat myös nämä vähän heikommat hetket täällä. Niistä on tullut minulle sellainen "hei, ehkä kaikilla muillakin on vähän sellaista kun meillä silloin oli" -fiilis, ja se on ihan helpottava ja hyvä fiilis kyllä. Sinulle osaan sanoa vain sen lohdutuksen, että tosiaan tuossa edellisessä lauseessa paino on sanalla OLI - nyt meillä tosiaan on ne 2,5 ja 3,5 -vuotiaat neidit ja elämä jo entiseen verrattuna tosi mukavaa, leppoisaa ja välillä suorastaan zen. Ei koko aikaa, mutta suurimman osan ajasta. Kovasti voimia, tsemppiä ja jaksamista, toivottavasti hellekin vähän jo hellittää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Yhdestä asiasta tajuaa, että omat lapset ovat jo isoja. (3 ja 5.v) Nimittäin siitä, että mietin, että miten ihmeessä tuo teidän elämä voi olla muka niiiiin vaikeeta välillä?!
Ja kyllä, ihan samanlaista on ollut itselläkin, vaativa vauva, uhmis ja 5 pv viikossa yksin lasten kanssa. Aika vaan kultaa kaiken :)
Tsemppiä arkeen! :)

stev (Ei varmistettu)

Tämä on oikeastaan se "äitiblogien" suola ja syy minkä takia ylipäänsä luen blogeja. Se vertaistuki, että muillakin on joskus vähän tällaista kaaosta ja sitten toisaalta nämä kommentit, niinkuin sinunkin että tästä voi selvitä hengissä ja vieläpä niin, että muistoissa päällimmäisenä on ne hyvät hetket. <3
Eiköhän se tästä..ihan meillä kaikilla! :)

stev (Ei varmistettu)

Siis mitä täällä tapahtuu! Juuri kun olin saanut kirjoitettua edellisen kommentin,käännyin katsomaan että mikä ääni kuuluu. No sehän oli koira, joka oksensi kaikki ruuat olohuoneen karvamatolle. Ööh, nyt täytyy taas vetää vähän henkeä ja todeta itse itselleen, että kyllä tää tästä ja alkaa siivoomaan ennenkuin vauva herää.

Kristaliina
Puutalobaby

Just näin, ja tää sama välittyy myös tänne bloggaajalle päin - kun kirjoittaa vaikka omasta kaaoksestaan ja sitten kuulee, että muillakin on sitä. Ja sitten kuulee, että muillakin on ollut sitä ja nyt helpompaa. Joo. Vertaistuki <3

Kommentoi

Ladataan...