Asennemuutos

Puutalobaby

Kaikkihan on kiinni asenteesta, eikö niin? Tai ainakin paljon.

Tänä aamuna huomasin, että kaiken eilisen jälkeen tämä ei tunnukaan enää yhtään niin pahalta:

Tänään ajattelin siis käyttää Silvan päiväuniajat tähän. Lankoja on jäljellä vielä ainakin driljoona. Ja jos tuo ei ole luku, niin pitäisi olla.

Lanka neulaan, pujotus neulotun alle, lanka poikki.

Lanka neulaan, pujotus neulotun alle, lanka poikki.

Lanka neulaan, pujotus neulotun alle, lanka poikki.

Lanka neulaan, pujotus neulotun alle, lanka poikki.

Kertaa driljoona.

Tämähän on oikein mieltärauhoittavaa. Kaikki on kiinni asenteesta.

...ja jos yhtään ajattelen vahingossa sananvapautta, en ainakaan sano sitä ääneen :)

Silva auttaa.

Share

Kommentit

phocahispida

On yllättävän rasittavaa kun kertoo oman kokemuksensa ja mielipiteensä ja saa hurjistuneet fanaatikot niskaana. Hence lausuntoni sektion demonisoimisen kulttuurista Suomessa. Menee henkisesti tukkoon.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mutta ihana villapuku tulossa, meditointia tuo päättely parhaimmillaan, kun sen ottaa ASENTEELLA <3

Kristaliina
Puutalobaby

Jep. Mä tykkään keskusteluista, ja on ihan mahtavaa lukea älykkäiden ihmisten argumentointia suuntaan jos toiseenkin.

Nykyelämäni gerbiilin keskittymiskykyni, 9 kuukauden univelkani ja hurjaa vauhtia ympäriinsä ryömivän rakkausmukelon johdosta itsestäni kuitenkin tuntuu, että oma argumentointikykyni käsittää korkeintaan kolmen peräkkäisen johdonmukaisen lauseen kirjoittamisen - ja vaikka yritin antaa itseäni fiksumpien keskustella ja heittää itse vain jotain mukakepeää väliin, päädyin saamaan piikkiä itsekin. Ihan oikeutetusti toki, itsehän keskustelun avasin.

Siitä ei saisi tietystikään pahastua, mutta yllämainituista seikoista johtuen saatan olla vähän herkkistilassa. Niinpä taidan keskittyä nyt tähän villahaalariin :)

Kristaliina
Puutalobaby

Vierailija: juuri näin! :)

phocahispida

Minusta olisi ihanaa ottaa paperi ja sivellin käteen, keskittyä käsin tekemiseen, mutta nämä muutama päivä ennen joulua eivät sitä mahdollista.

Olen kyllä luvannut maalausmeditaatiota itselleni lomalle...

Liisa
Osasin!

Olin kommentoimassa tähän jo päivällä jotain liibalaabaa ja erityisesti ihastelin auttavaa Silvaa. Olin kertomassa, että mullakin on nykyään täällä kotona semmoinen pieni avustaja joka avustaa, ja että juuri silläkin hetkellä hän avusti kommentin kirjoittamisessa painelemalla caps lockia ja muita näppäimiä. Sitten yhtäkkiä kuva käytöllä loikkasi jättimäiseksi, myös kursori. En osannut korjata tilannetta millään joten jouduin käynnistämään tietokoneen uudelleen, mikä onneksi palautti kuvan oikean kokoiseksi. Se kommentti meni sitten siinä.

Avustajat. <3

siirisofia (Ei varmistettu)

Nytkö jo koko Kanaloisen blogi on poistettu? :/

Kainaloinen kana

Ei minun blogini ole mihinkään hävinnyt. Ehkä hetken pitäydyn kuitenkin turvallisemmissa ja vähemmän mielipiteitä jakavissa aiheissa.

Phocaspida: Olen pahoillani, jos lasket minut noihin sektiofanaatikkoihin. Kyseinen keskustelu painoi minuakin ja päätin sen jälkeen olla ottamatta vahvaa kantaa yhtään mihinkään, mutta en näköjään osaa pitää suutani kiinni... Tässä kirjoittelussa on sellainen ongelma, että vaikka pidän itseäni ihan empatiakykyisenä ihmisenä, on sitä aina välillä kuitenkin sokea omille ajatuksilleen.

En ruumiista kirjoitellessani osannut ollenkaan ajatella, että loukkaisin jotakuta. Joku kysyi, miltä minusta tuntuisi, jos omaisistani puhuttaisiin tuolla tavoin ja ei, ei se haittaisi minua ollenkaan. Siinä juuri onkin ongelma. Tuossa sektiojutussa samaten en jotenkin osannut ajatella sitä puolta, että monen arvomaailmassa syntyvän lapsen terveys on jopa tärkeämpi kuin äidin (huomaa ehkä, ettei minulla ole omia lapsia...). Sitten lopulta kun yritin etsiä tietoa eri synnytysmuotojen vaikutuksesta nimenomaan lapseen, en muutaman tunnin yritykselläkään löytänyt mitään selkeitä lukuja.

Toisaalta herännyt keskustelu on lopulta tällaisissa tilanteissa kaikille osapuolille tarpeellinen ja kehittävä, mutta ainakin itselläni on tapana jäädä märehtimään asioita suhteettomasti. Osin sitä ottaa itseensä, mutta paljon myös ihan oikeasti pohdiskelee, oliko oma alkuperäinen näkemys kuitenkaan oikeutettu.

Kristaliina
Puutalobaby

Liisa: Hih Silvastakin on tullut jo ihan hurja vipeltäjä: muutamassa sekunnissa se on ihan eri huoneessa, yleisimmin sähköjohtojen (auts) kimpussa tai kylpyhuoneen kynnystä imeskelemässä. Poissa ovat ne ajat, kun vauva tyytyväisenä kellotteli villapöksyissä lampaantaljalla lelukaaren alla :)

Ja vielä tuohon keskusteluun, että sehän on varmaan aina hyvästä. Tai öö no lähes aina :) Joskus se saa tosiaan itsellekin ihan uusia näkökulmia aukeamaan. Tai joskus sitä ei välttämättä muuta mieltään (tyyliin tip-paa-kaan), mutta tekee silti hyvää lukea ihan sataprosenttisesti eri mieltä olevien näkemyksiä. Mun palstalla esim. tuolla tasa-arvokeskusteluissa joskus loppukesästä. 

Mutta sitten on tietysti se toinen puoli, eli jos yhtä äkkiä tuntuukin siltä, että joku piikki osuu itseen ja tuleekin paha mieli. (itselläni se voi olla ihan sitä tyyliä "uutistenlukija katsoo merkitsevästi", mistä myös oli aikaisemmin puhe äitisyntejä luetellessa) Joku asia saattaa just jäädä märehdityttämään ja sillä saatta pilata päivän tai seuraavankin. Tai siis minä ainakin. Siitä kun pääsisi eroon...

Hitsi, mitenkähän ne "pamflettibloggaajat" oikein sen tekee - ehkä se on myös ihmistyyppikysymys, että osaa olla eri mieltä toisten kanssa eikä pahastu, vaikka joku vetääkin hernarit nenään. Vaan osaa asettua tilanteen yläpuolelle. Oispa se taito sekin. No, kaikkea ei voi osata :)

phocahispida

Kainaloinen kana: Synnyttämään lähtiessäni olin kaiketi tehnyt itseni kanssa sinunkaupat sen asian suhteen, että jos pitää valita, elossa ja terveenä sairaalasta kotiin palaisi vauva isänsä kanssa.

Kuten tuolloinkin totesin, Suomesta puuttuu keskustelukulttuuri koko asiasta eikä asiallista (tilasto)tietoa ole saatavilla. (Miksi?) Tuli sellainen olo, että nostaessani asian pintaan sain hurjistuneet terveydenhuoltoalla työskentelevät tai sitä opiskelevat heti kertomaan, miten maa makaa ja miten maallikolla ei saa olla omia kokemuksia tai mielipiteitä.

Kommenttisi eivät kuitenkaan olleet mitenkään aggressiivisimmasta päästä ja saavutimme kaiketi jonkinlaisen dialoginkin pienten tarkennusten jälkeen. 

Tällaista tämä netissä säätäminen välillä on. Toisen ronski huumorintaju loukkaa toista ja yhden subjektiivinen kokemus tulkitaan heti valtakunnanlaajuiseksi hoitosuositukseksi. Hankalaa.

Kommentoi