Autoiluavautuminen

Ladataan...
Puutalobaby

Minä en ymmärrä (muita) autoilijoita.

Minun mielestäni liikennesäännöissä on kyse yhteisestä turvallisuudesta ja liikenteen sujuvuudesta. Monen muun mielestä säännöissä on ilmeisesti kyse egojen taistelusta ja yksilön(kaahaamis)vapauksien rajoittamisesta.

*******

Avautuminen Kuusamosta

Ajoin ajokorttini Kuusamossa. Yksi isompi pääkatu, jonka molemmissa päissä liikennevalot. Yksisuuntaista tietä käytiin harjoittelemassa lukion edustan linja-autopysäkillä viiden metrin verran. Taskuun parkkeeraamista kokeiltiin Postin edessä, jossa oli tällaiset häkellyttävät kolme peräkkäistä parkkiruutua. Kun pääsin taskuun, sekä edessä että takana oleva auto oli lähtenyt. "Ei tätä kuitenkaan tarvitse tehdä inssissä, kun tuota taitoa tarvitsee niin harvoin", opettaja vakuutti.

Kun pääsin ensimmäisellä yrityksellä inssistä läpi, opettaja suositteli lottoamista tänään - oli kuulemma niin hyvä tuuriputki päällä.

*******

Avautuminen yksityisautoilusta (ja yksi takinkääntö)

Olen aina väittänyt, että kaupunkiasukas ei autoa tarvitse. Pitkään olikin näin: keskusta-asukkaana ei olisi tullut mieleenkään metsästää katujen varsilta parkkipaikkoja tai ajella autolla aamuruuhkassa töihin. 45 min per suunta ratikalla ja lähijunalla tuntui ihan kohtuulliselta.

Takinkääntö siinä(kin) asiassa tapahtui viime talvena, kun vaihdoin työpaikkaa ja muutimme tänne Toukolaan. Kolme kuukautta jaksoin matkustaa kävely-bussi-metro-bussi-kävely -yhdistelmällä uudelle työpaikalle, mutta kun yhden kerran sain Joelin vanhempien auton lainaan, ei paluuta entiseen enää ollut. Tunti per suunta julkisilla vs. 20 minuuttia omalla autolla. Ajansäästö per päivä 1 h 20 min. Per viikko 6 tuntia.

Mitäs ne autot nyt maksoivatkaan?

*******

Avautuminen nopeudesta

Matkalla työpaikalle on pieni pätkä 30km/h -nopeusrajoitusta - yleinen nopeusratsian paikka, kuulemma. Työkaverit lähettävät toisille varoitustekstiviestejä: nyt on taas ratsia paikalla, olkaa varovaisia.

Täh?



Miksi siitä pitää varoittaa? Ei minua ainakaan tarvitse. Kun ajaa kolmenkympin alueella kolmeakymppiä, harvemmin tulee kai sakkoja?

Minä ajan nopeusrajoitusten mukaan. Aina. Jos on kahdeksankympin alue, ajan kahdeksaakymppiä. Viidenkympin alueella viittäkymppiä. En viittä kilometria yli tai viittä vaille. Tasan. Ja jos vauhti alkaa vahingossa kiihtyä, Joel kyllä muistuttaa: "Hei katsopas tuota mittaria!".

Ajotavoillani kuulun ilmeisesti pieneen (ja muiden autoilijoiden mielestä ärsyttävään) vähemmistöön. Suurin osa kai ajaa juuri tasan tarkkaan sen verran ylinopeutta, että sakkoja ei tule.

Toinen täh.



Jos nopeusrajoitus on 80 km/h, minun järjelläni se tarkoittaa, että siinä saa ajaa maksimissaan 80 km/h. Voi ajaa myös vähemmän, vaikkapa huonon sään takia, mutta maksimissaan tuon verran. Sehän on rajoitus. Raja. Ei tämän yli. Ei 88 km/h.

Ja voi, miten minun ohitseni kaahataan.

*******

Avautuminen ohittelusta

Kun ajan Joelin vanhempien vanhalla Saabilla, saan körötellä suht rauhassa. Mutta oma pieni Hyundaini on ilmeisesti aivan liian suuri ärsyke kanssa-autoilijoille: "ohi! ohi!".

Silvan synnyttyä päätin heti hankkia auton takalasiin sellaisen hölmön "baby on board" -kyltin. Hormonipöllyissäni naiivisti kai ajattelin, että muut autoilijat vähän rajoittaisivat vaarallisimpia kaahailuitaan, kun huomaisivat, että tässä autossa matkustaa tuollainen vastasyntynyt rakas pikkuinen.

Haha, vähänpä tiesin. Kyltti on näköjään samanlainen punainen vaate kanssa-autoilijoille kuin kahdeksankympin lätkä aikoinaan. "Ha! Tuossa ajelee joku neuroottinen äiti-ihminen pikkuautollaan - ohi! ohi! OHI!"

Turvallisuusväline vai punainen vaate?

 

Viime kesänä olimme matkalla mökille Porkkalanniemen suuntaan. Kun olin vaihtamassa kaistaa Turun väylällä, näin peräpeilistäni nopeasti minua lähestyvän punaisen Audin. Olin pian ryhmittäytymässä Kehä II:lle menevälle kaistalle.

Punainen Audi vaihtoi ensin kaistaa minut ohittaakseen. Sitten uudestaan kaistaa seuraavan ohittaakseen. Sitten käväisi ryhmittäytymiskaistalla. Sitten päätti ohittaa vielä yhden. Aloin huvikseni seurata kuskin käyttäytymistä: lyhyellä matkalla hän ohitti viisi autoa ja vaihtoi kaistaa seitsemän kertaa.

Mutta kun ajoimme erkanemiskaistalle, olimme silti siististi peräkkäin; Audi minun edelläni, totta kai. Minä olin ajanut koko ajan tasaisesti samaa kaistaa rajoitusten mukaan.

Jatkoimme siitä peräkanaa Kehä II:lle. Audi jatkoi ohittelua, minä tasaista vauhtiani. Välillä välissämme oli kolme autoa, välillä päädyimme taas peräkkäin. Audi painoi vuoroin kaasua, vuoroin jarrua. Pystyin ihan aistimaan autosta hehkuvan kiukkuadrenaliinin.

Sattumalta matkamme oli aika lailla samanlainen: kehältä sitten Hangontielle ja siitä kohti Kirkkonummea. Ja kun Audi vihdoinkin kääntyi kohti Jorvasta eri suuntaan kuin minä, laskin ääneen, kuinka monta sekuntia se oli minua edellä: viisi. Hän oli laskujeni mukaan ohittanut 13 autoa.

Täh?

*******

Avautuminen muuten vaan

Kun minä ajan keltaisilla liikennevaloista, vilkaisen takapeiliin. Minun jälkeeni vielä kolme autoa vetää päin punaisia. Täh?

Kun minä ajan liittymästä isolle tielle lyhyttä liittymiskaistaa pitkin, painaa takana oleva auto kaasun pohjaan ja kiilaa minun ohitseni pääkaistalle. Täh?

Liikenneympyrässä ajava auto ei näytä ympyrästä poistuessaan suuntamerkkiä. Neljä muuta autoa seisoo ympyrän reunoilla, kun ei tiedä, mihin tämä yksi on menossa. Täh?

Autojono seisoo ruuhkassa, mutta jotkut autoilijat lähtevät kaahaamaan viereistä tyhjää (väärään suuntaan menevää) kaistaa jonon ohi. Ruuhkapaikan vieressä he laittavat vilkun päälle ja änkeävät väkisin johonkin väliin. Täh?

*******

Avautuminen taksissa

Kerran erään puheliaan taksikuskin kanssa jutellessa aloin avautua näistä aiheista, etenkin nopeudesta. Taksikuski nauroi jutuilleni vedet silmissä - miten mahtavia ja erikoisia ajatuksia!

Ai että on erikoista ajattelua, että kahdeksankympin alueella pitää todellakin ajaa kahdeksaakymppiä.

Täh?

Share

Kommentit

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Tuttu ilmiö. Joudun tosin tekemään tunnustuksen: kaupunkiajossa ja maanteillä pystyn vielä pitämään itseni ruodussa eikä tee tiukkaakaan, mutta moottoritiellä muutun oman elämäni kimiräikköseksi. Olen pitänyt sitä pienempänä pahana kuin taajamassa kaahailua, vaikka tyhmäähän sekin tietysti on. Mutta jotenkin se motari aiheuttaa vaan sen, että Pelle Miljoona alkaa välittömästi soida henkisissä stereoissa ja sitten se onkin menoa.

Ainoa en myöskään taida olla, johon tämä hulluus iskee. Kerran tohotin satasen alueella sataakahtakymppiä ja eikö vaan vasemmalta kaistalta paineltu ohi jotta morjens. Oma ihmistyyppinsä ovat myös nämä, joilla on outo pakkomielle ohittaa sinut juuri ennen sitä liittymää, josta itse suikkaavat motarilta pois. En ole vielä keksinyt logiikkaa tällaiselle käytökselle.

tiia_

Ah, tuo MinnaM:n mainitsema just ennen omaa liittymää ohittamista on niin totta! Tullaan hirveää vauhtia ohi, kiilataan ilman vilkkua eteen jarruttamaan ja sitten hikipäissä mahdutaan just ja just liittymästä ulos. Täh todellakin!

Myönnän, että oma kaasujalkani on motarilla ihan liian herkässä. Turhaudun liian helposti vaihtumattomaan maisemaan ja lähden ohittelemaan. Ja kas, kohta on mittarissa ihan liikaa nopeutta. Mutta jos nyt menisi vielä yhdestä ohi. Tyhmäähän se on.

Omat ärsytyksen aiheet: tieltä kääntyvät tai kaistanvaihtajat, jotka alkavat jarrutella reippaasti ennen vilkun näyttämistä. Ja kahdeksankympin alueella kuuttakymppiä ajavat. Voisi sitä nyt pikkusen nopeamminkin ajaa. :)

iity-
Puolivahingossa

Niin totta! Mua ärsyttää ihan suunnattomasti ne takapuskurissa roikkujat sitten kun ajat sen nopeusrajotuksen mukaan. Ja toi sun mainitsema keltasen valon jälkeen menevät (= päin punasia). Eikö niillä kavereilla oo ollenkaan itsesuojeluvaistoa?

Kävipä muuten 7. kuulla raskaana semmonen episodi, että olin tulossa kaverilta puolenyön aikoihin moottoritietä ja liittymästä tulee auto, mikä jää roikkuun kaistallaan tasasta vauhtia eli ei hidasta. Vaikka ite katon harvinaisen tarkkaan kuolleen kulman aina ja vieläpä muutaman kerran, tiedän ettei kaikki järjenjättiläiset näin tee, joten seurailen aina kaistoja vaihtavien autoilijoiden liikkeitä melko neuroottisesti.
No, aikansa kaistalla roikuttuaan (tässä vaiheessa jo ajattelin, että ei tuu kaistalle ollenkaan, vaan jatkaa matkaa seuraavaan liittymään) ja ihan hippasen mua edellä, vieressä kuitenkin - eli just siinä kuolleessa kulmassa tää tyyppi päättää hypätä mun kaistalle ilman vilkkua, 120km/h vauhdissa.
Painelin tööttiä, kirosin, annoin pitkän jäätävän katseen ohittaessani, mut autossa istuva muija ei tee elettäkään pahoitellakseen. Ei se varmaan edes tajunnu tehneensä mitään väärää.

Siinä sitten vietin loppumatkan yrittäen saada pulssin normaaliks ja miettien miten saisin pysäytettyä kuskin ihan vaan näyttääkseni isoa mahaani ja kertoakseni kuinka helvetin tärkeetä sen kuolleenkulman kattominen on, vilkusta puhumattakaan - vaikka oliskin yö. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Oikeesti, eikö ihmiset ymmärrä että niissä nopeusrajoituksissa on joku idea (liikenneturvallisuus), ei kukaan niitä kiusallaan ole tehnyt. Mua aikoinaan ärsytti, että rajoitusten mukaan ajavia haukuttiin aina "jännittäjiksi" yms. Ketä sitten jännittää, kun joskus käykin jotain kamalaa ylinopeuden takia?

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Oh, mä olen aina ajatellut olevani hyvä taktinen kuski, kun ajelen yksikaistaisella tiellä johtaen kisaa. Ruuhkassa kun painelee, niin aina olen voittanut kun eivät tsikaaneissakaan pääse ohi. 

Sillon, kun ajaa just eikä melkein rajoitusten mukaan, on hyvä tietää, paljon oman auton mittari heittää. Ja heittääkö se saman verran kesä- kuin myös talvikumeilla, ettei ärsytä turhaan takana ajelevia kuskeja. Jatka samaan malliin, Krista!

Gwenndelin (Ei varmistettu) http://roskaruokaympyra.blogspot.fi

Juuri näin! Aivan savu nousee korvista välillä tuolla liikenteessä. Ja minä asun pienessä itäisessä kaupungissa. Menisi varmaan järki, jos pitäisi pääkaupunkiseudulla ajella...

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, pakko antaa pisteet sinulle kärsivällisyydestä ja pitkäjänteisyydestä! Minulla on aina ollut vähän ongelmia "road ragen" kanssa: ajelen usein ylinopeutta, hermostun muihin autoilijoihin ja mieleni mustuu. En kuitenkaan mielestäni ota turhia riskejä liikenteessä, ohitan esimerkiksi vain turvallisissa paikoissa, ja hurjat ylinopeudet jätän oman elämänsä formulakuskeille. Otan myös jalankulkijat huomioon mielestäni keskivertokuskia paremmin.

Tiedostan kuitenkin kuinka helposti hermoni pettävät liikenteessä, ja minusta tulee sinunlaistesi kuskien painajainen. Tämän vuoksi viime vuosina olenkin jättänyt ajamisen suosiolla miehelle tai jollekin toiselle, jos mahdollista. Niin ja aina ajaessani koitan rentoutua ja nauttia esimerkiksi musiikin kuuntelusta ja omasta ajasta, jolloin autoiluni ei hermostuta minua eikä toivottavasti muitakaan.

Saga (Ei varmistettu)

Täysin samaa mieltä. Omat vanhempani saavat aina uskomattomia raivokohtauksia rajoitusten mukaan ajavista "Mikä maksaa", "Mummo huviajelulla pistää sen kaasun pohjaan" jne. Useimmiten ko. tilanne tapahtuu 50km/h alueella, joka on pienten koululaisten koulumatkan varrella ja asutusta on paljon ja pimeitä käännöksiä jokapuoella. Uskomatonta sontaa sanon minä!

Nopeusrajoituksen kunniaan.

Poppaliini (Ei varmistettu)

Loistava postaus! Olen kanssasi aivan samaa mieltä! Älytöntä!

Kristaliina
Puutalobaby

Niin joo unohtui tietysti erikseen avautua niistä kaikkein ärsyttävimmistä: perseessäajajista. Vaikka j*mankauta ajaa TASAN sitä neljääkymppiä neljänkympin alueella, niin eiköhän jo ole joku kasivitosen bussi (hypoteettisesti siis, ha!) perseessä kiinni valoja vilkuttelemassa. En tahallanikaan aja yhtään nopeampaa, vilkuttelen jarruvaloja vaan takaisin iloisesti. (mikä ei tietystikään auta tilannetta yhtään)

Mä luotan siihen, että jos johonkin on kolmenkympin rajoitus laitettu (esim. koululaisten tienylityspaikka), siinä on turvallisinta juurikin sitä kolmeakymppiä ajaa. Ja olla muutenkin erityisvarovainen.

Uih, noista kovista nopeuksista... Mun mielestä satanenkin tuntuu jo aika rajulta eikä tee edes mieli ajaa (edes suoralla tiellä satasen alueella) yhtään sen nopeampaa. Se on jo niin hurja vauhti, että jos lähtee vaikka vesiliirtoon, niin se on kyllä menoa. Eikä tee mieli kuolla, kun tämä elämä on aika kivaa kuitenkin. :)

Ja sit jos ajais esim. sitä 12o km/h vaikka 10 kilometrin pätkän... Siinä ei taida voittaa ajassa kuitenkaan kuin muutaman sekuntin. Minuutin? Ehkä joku jaksaa laskea. Mä en tajua, miten muutaman  sekunnin ajansäästö olisi mukamas sellaisten riskien arvoinen, mitä ihmiset ottaa joka kerran ohitustilanteessa.

Mä mieluummin olen ohittamatta ja ajan vaikka vähän hitaanpaa jokun "matelijan" takana. Niin kuin intialaisissa tiekylteissä runollisesti ja vapaasti kännettynä sanotaan: "Mikään kiire ei ole ylinopeuden arvoinen, paitsi jos sinulla on treffit jumalan kanssa."

Uhh, iity, mikä tilanne! Tuollaiset pähkähullut (ja huolimattomat) tuntuu vaan niin älyttömän piittaamattomilta. Joskus kiukkuunnuttuani tai turhaannuttuani haen itselohtua siitä ajatuksesta, että todennäköisesti tuollaisia törppöjä kuitenkin jossain vaiheessa sakotetaan. Mikä on niille ihan oikein. Ha!

M-M

Ja yks asia mitä itse en voi ymmärtää, on se kun ohitetaan sellaisessa paikassa, missä ei edes eteen näe kunnolla. Esim. just ennen mutkaa.

Tosi monesti on Kittilä-Rovaniemi välillä autot menneet ohi hirveällä vauhdilla  juuri ennen mutkaa ja sitten sieltä tuleekin auto vastaan. Ohittajat kerenneet just ja just omalle kaistalle. (Ja aikamonesti näiden autojen rekkari on sattunut olemaan venäläinen).Ite katon varmasti sellasen pitkän suoran, että ei varmasti tule yhtäkkiä autoa vastaan. Enkä kyllä yleensä ohittele, ellei siinä sitten ole joku tosiaanki matelemassa edessä.
 Olimme juuri tulossa Rovaniemeltä, kun luin tätä ensimmäisen kerran (mummu ajoi). Olipa siellä nytkin jäänyt monta poroa auton alle.
Mutta myönnän kyllä, että meidän lähisuvussa on raskaskaasujalkasia ihmisiä, itekin on tullut ajettua hieman ylinopeutta tuolla välillä. Mutta Millan synnyttyä jäi ylinopeudet, myös vaarilta.

Kristaliina
Puutalobaby

Tuttu tie mulle :) Mun mummola on vähän Kittilästä ylöspäin Könkään kylässä.

Vaikka oon asunut Helsingissä 16 vuotta, musta edelleen tuntuu, että oisin parempi bongaamaan poroja kuin raitiovaunuja :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Taajamassa ajan tarkalleen nopeusrajoitusten mukaan, mutta maantiellä ja moottoritiellä ajan kyllä mainitsemaasi "tästä ei vielä tule sakkoja"-nopeutta, ja joskus enemmänkin. Ajan paljon ja vaaratilanteita on kilometrien varrella sattunut sekä omista virheistäni että toisista autoilijoista johtuen. Jos itse lähden ohittamaan hitaammin ajavaa, en missään nimessä tee tätä ajatellen olevani nopeammin perillä, vaan siksi, että saisin vapaan kaistan eteeni. Tietenkään tämä ei toimi, jos tie on ruuhkainen (en asu pääkaupunkiseudulla, joten kehillä en onneksi joudu juurikaan ajamaan), enkä ruuhkassa lähdekään ohittelemaan.

Outiko
Menolippu tuntemattomaan

Kyllä, voi kyllä. Allekirjoitan jokaikisen tähhisi. 

Samoja asioita tulee mietittyä. Myös pohdintasi, miten kaupunkilaiselle aiemmin turha kapistus on tullut tärkeäksi. Minulle auto on raskauden myötä muuttunut erääksi niistä viidestä esineestä, joista en luopuisi. Kun ei voi edes kävellä lähikauppaan supistusherkkyyden vuoksi, on moottoroidusta kulkuvälineestä tullut arkinen ilo ja onni. Toki toivon, ettei autoa tarvitsisi enää lapsen synnyttyä käyttää edes viikoittain, vaan pääkaupungin julkinen liikenne palvelisi perheemme tarpeet. 

Minulle on tärkeää kunnioittaa liikennesääntöjä (kuten kaikkia muitakin yhteiskunnassa olevia lakeja ja asetuksia), eikä ruuhkassa istuminen saa minua menettämään hermojani. Olenhan itse osa kyseessä olevaa ruuhkaa, eikä hermostuminen mitään auta. Päinvastoin, siinä vain pahoittaa oman mielensä. Tuore aviomieheni sen sijaan... Huh. Mies hermostuu kaikesta. Liikennevaloista, muusta autoista, kiertoliittymistä, pysähtymisestä, hidastamisesta, nopeusrajoituksista (joita ei tokikaan koskaan noudata), bussikaistoista (joita käyttää surutta) ja ihan kaikesta muusta. Eikä Mies itse koskaan käytä vilkkua, sen sijaan hän roikkuu edessä ajavan puskurissa kiinni ja kiroilee muiden kyvyttömyydelle ajaa oikein Nyt ollaan siinä pisteessä, että jos molemmat ovat yhtä aikaa autossa, minä ajan. En kykene istumaan Miehen kyydissä ilman, että on pakko sanallisesti puuttua päättömään ajotyyliin. Mistä voisi saada liikennetapakasvatusta muuten niin kovin älykkäälle ja ihanalle ihmiselle? 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Vielä yksi avautumisen aihe lisää... Itse inhoan kaikkein eniten niitä kuskeja, joilla nopeus ei pysy. Ajan usein vakionopeudensäädin päällä/ tarkkailen muuten neuroottisesti nopeusmittaria, koska tiedän itse että nopeuteni vaihtelee, jos en niin tekisi. Ja sitten siinä edessä joku ajaa 80km/h alueella kaikkea välillä 60-100km/h. Näistä on pakko päästä ohitse, jos vain järjellinen paikka tulee.

Näiden kuskien erikoisominaisuuksia ovat:
- Nopeus nousee suorilla
- Nopeus nousee alamäissä
- Nopeus nousee kun yrität ohitse
- Nopeus +20km/h ohituskaistalla, kun yrität ohitse

Ekstapisteet kuskeilla, jotka ajavat ruuhka-aikaan motarin kiihdytyskaistalla nopeutta 60km/h kaistan päässä.

Adiina
Helmiä ja vadelmia

Sattuipa sopivasti. Päivitin juuri viime viikolla Facebookiin: Tulee murhanhimoinen olo maantiellä ajavista rekkakuskeista, jotka ajavat satasen vauhdissa kiinni takapuskurissa. Muuttuiskohan asenne, jos ymmärtäisivät että muutaman metrin päässä kaasujalasta nukkuu pieni vauva. Perkele!

Tilapäivitys herätti paljon keskustelua ja jotkut arvioivat minun yleistävän, ettei kukaan ammattiautoilijoista pidä turvaväliä... Veljeni kuitenkin ehdotti juuri tuollaista kylttiä auton takaikkunaan, sillä hänet vastaavanlainen oli joskus herättänyt ajattelemaan turvaväliä. 

Mutta eipä ilmeisesti herätä kaikkia...

On muuten todella pelottavaa, kun näet peileistä tyyliin kerrostalon kokoisen rekan aivan kiinni autossa!

 

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Ahhaha. Voisin kirjoittaa pitkän listan siitä, mikä ärsyttää (amerikkalaisissa) autoilijoissa silloin, kun itse ajan moottoripyörällä. On tietysti mukavaa, että peräni houkuttaa ajamaan ihan niskaan hengitysetäisyydellä sillä upouudella bemarilla. Totuus on kuitenkin se, että minun italialainen kaksipyöräinen pysähtyy aika paljon nopeammin kuin saksalainen nelipyöräinen. Hätäjarrutuksen tullen en haluaisi saada takana ajavaa kotiloa niskaani.

Ja sitten ne nopeusrajoitukset... niin, ne ovat suuntaa antavia. Meidän lähitiellä saa ajaa 45 mph (n. 70 km/h). Jos ajan sitä vauhtia, jään jalkoihin. Kaikki muut kun ajavat siellä 55-60 mph:n tietämillä (n. 90-95 km/h). Sitä oppii aika nopeasti ajamaan samaa vauhtia kun muutkin ja se on periaatteessa täällä ihan ok. Mikäli kaikki ajavat ylinopeutta, poliisi ei puutu asiaan. Jos yksi ajaa vielä kovempaa kuin toiset, saa takuuvarmasti sakot.

Kristaliina
Puutalobaby

Hei tää onkin muuten tosi kiinnostavaa, kun muutama myöntää rehellisesti joutuvansa joskus "road ragen" valtaan. Mua oikeasti kiinnostaa - mistä se tuntuu, että se johtuu? Pystyykö sitä itse jotenkin analysoimaan, että mitä siinä oikein ajattelee silloin...?

Eli en tarkoita sellaista ärsyyntymistä, jos joku törppöilee. Enkä sellaista, että tyyliin ärsyttää, että joku ajaa perseessä (niin kuin mua) :D Tai edes sitä, että joku ajaa hitaasti madellen.

...vaan sellaista tunnetta, että haluaa kiilata jonkun eteen tai ohittaa ilman järkevää syytä tms. tms. Tuleeko siinä joku kilpailufiilis, alkukantainen "nopeimmat elävät" vai mikä se tunnetila oikein on...?

Adiina: Mäkin kuitenkin edelleen käytän tuota Baby on Board -kylttiä. Ajattelen, että jos edes joku sen jotenkin huomioisi käyttäytymisellään. Tää on kai tää naiivi usko ihmisissä piilevään hyvään :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Hei lisään vielä jenkkien autoilussa eniten ärsyttää -listaani:

- naiset, jotka ajaa koira sylissä. Eikä se koira ole aina kovin pieni, vaan voi yhtä hyvin olla vaikka iso noutaja.

- ihmiset jotka syö hampurilaista autoa ajaessa. Vastenmielisyyskerrointa lisää pukumiehet, jotka syö burgeria ajaessa ja pyyhkii suupieliään kravaattiin, ihme juttu.

- ajan & tekstaan -ihmiset. Se tekstiviestien kirjoittelu ajaessa on vielä vaarallisempaa kuin puhelimessa puhuminen. Ja jengi tekee sitä täällä todella paljon. Autot seilaa kuusikaistaisella moottoritiellä minne sattuu, kun on elintärkeää asiaa kirjoitettavana.

- ajan autoa & partaani -ihmiset. Oikeasti, olen nähnyt miesten ajavan partaansa samalla kun ajavat autoa. Meikkaaminen autonratissa menee ihan samaan kastiin. Eikö sitä voi tehdä vaikka työpaikan parkkipaikalla jos se kerran on kivempaa autossa kuin kotona?

ARGH.

hihii :) (Ei varmistettu)

Hahaa ehkä sitä tykkää sinun blogistas kun sinunki sukujuuret on pohjosessa :D

Pikkukylästä kun itsekki kotoisin niin mukavampi kaupungissa oli ajaa kortti siis ihan sen takia että osaa ajaa liikennevaloissa, yksisuuntaisilla ja kiertoliittymissä, joo vaikeampaa mutta ihan sen takia juuri BCkortti kaupungissa, kyllä sitä suoraa kylänraittia osaa ajaa muutenkin :D

Miitu (Ei varmistettu)

Mä oon yleensä aika samanlainen ajaja kuin sinä. Takapuskurissa roikkujat, pakko-päästä-TON-ohi-kuskit ja etenkin liittymästä ohi kiilaajat ärsyttää ja pelottaaki välissä. Ajonopeudensäädintä joudun kyllä käyttämään, sillä muuten oma vauhti saattais vaihdella liikaa "fiiliksen" mukaan maantieajossa (esim. ei kait kovaa ja korkeaa laulaes voi muuta kuin painaa lisää kaasua ;) ) tai tiepätkillä, joiden alhainen nopeusrajoitus tuntuu muihin teihin verrattuna matalalta.

Mutta. Myönnän kyllä, että välissä se hulluus iskee omaanki päähän. Yleensä silloin alla on jokin oma ketutus/ahdistus, joka sitten yleistyy liikenteeseenkin, kunnes tajuan rauhoittua. Toinen vaihtoehto on se, että oon ohittanu kerran jonkun reippaasti nopeutta vaihtelevan tai selvää alinopeutta (-20 km/h) ajavan, että pääsee rauhassa ajamaan vakaata ajoa maantiellä, ja ohittelu jää jotenki "päälle".

Vierailija (Ei varmistettu)

Erittäin hyvä postaus johon mä haluan vielä lisätä yhden asian:

Ajaminen ja alkoholi!

Siis MIKSI, MIKSI pitää juoda edes se yksi jos tietää että lähtee vielä autonrattiin? Minä en ymmärrä. Jos otat, et aja. Kenelläkään ei voi olla niin suuri oluen tai viinilasillisen himo, tai jos on niin kannattanee miettiä asiaa vähän syvällisemmin.

Mulle on aivan se ja sama kuinka monta rattijuoppoa hengestään pääsee, mutta harmillisesti ne vievät henkiä viattomiltakin.

SiniJnsn
FarmiFarmi

Köh, köh, köh...alkoi kummallisesti vähän yskittämään...liekö sen takia, että tunnistin itseni ja taitaakin olla aika mennä jollekkin autoilijoitten toleranssikurssille...

Tasan 80km/h ajaminen 80 km/h alueella: se auton nopeusmittari falskaa n. 10% (ihan totta! TomTomkin sanoo niin), joten jos oma mittarisi näyttää 80 km/h, ajatkin oikeasti n. 72 km/h. Ainakin minun TomTomini mukaan. Ja sitten minä kykin sinun puskurissasi ja odotan ohitusmahdollisuutta, sillä olen lähtenyt matkaan TomTomin laskeman ajan mukaan, ja jos ajan koko matkan 8km/h alempaa nopeutta, olen myöhässä. 

Täällä on myös motariosuuksia, joilla saa ajaa 130km/h! Jii-haa! Se tarkoittaa että nopeusmittarin mukaan voin ajaa yli sataaneljääkymppiä! Jii-haa!

Saksassa on Autobahnoja, siellä voi ajaa niin kovaa kuin autosta lähtee! Jii-haa! (Erittäin haasteellista pimeällä, kun ajat ensimmäistä kertaa yli kahdeksaan vuoteen yksin ja olet hämäräsokea; ja voit valita joko rekan tai sinut juuri ohittaneen sporttimersun peesauksen - valitset jälkimmäisen  ja lopetat nopeusmittarin tarkkailun, koska pelottaa. Karjuen kauhusta ajat rystyset valkeana lähes äänen nopeudella ainoastaan perävalojen mukaan suunnistaen! Jii-haa ja adrenaliinikiksit!) 

Vielä sananen niille, jotka lähettävät ohittamaan 120 alueella edellä ajavaa 80km/h ajavaa rekkaa sillä autonruttanalla, jossa on Singerin ompelukoneen moottori: jos autosi kiihtyvyys on sitä luokkaa, että etanakin pitkästyy, niin älä tuuppaa sitä koslaasi siihen ohituskaistalle, mikäli näet peräpeilistä paitsi autoni valot, myöskin kiiltävät silmämunani. Minä ajan edelleen sen TomTomin salliman 130 km/h, mikä siis on verrannollinen siihen, että sinä olet paikallasi ja minä suhautan viittäkymppiä ohi. Varsinkin liukkailla keleillä on Goodyearit ja kuskin kyvyt koetuksella kun pitää koittaa jarruttaa ennen kuin törmää siihen saippualaatikkoon.

Kiitos ja anteeksi jo etukäteen. 

M-M

Ne harvat kerrat kun olen päässyt moottoritielle ajelemaan (mun mielestä Kittilä-Roi välille vois ihan hyvin tehdä moottoritien), on sen jälkeen 'jäänyt se vauhti päälle'. Jossakin vaiheessa sen sitten huomaa, että hetkinen ei me olla enää moottoritiellä ja vauhdin pudottaa normaaliin, sitten seuraava vastaan tuleva auto onkin poliisi. (On käynyt monta kertaa). Monesti jos on ajanut edes vähän ylinopeutta, tulee tunne, että on pakko pudottaa vauhtia vähän ja sitten onkin joko poliisi tullut kohta vastaan tai poro(ja) ollut tien päällä.

Mutta toisinaan se vauhti on vaan  niin kivaa, yksin ajaessa, tosi hyvällä kelillä, oikein pitkällä suoralla, missä on hyvä näkyvyys ja onneksi tosi harvoin :D
Onneksi olen sen verran pihi, etten halua joutua maksamaan niitä sakkoja ja tykkään todella paljon kortistani, etten halua siitä joutua luopumaan, niin ne ylinopeudet jää vähälle.

Mutta houkuttais ajatus, että joskus pääsis jonnekkin turvalliseen paikkaan yksin ajamaan niin lujaa kuin uskaltaa ja tietää hallitsevansa auton.

vili (Ei varmistettu)

Heh, kumma että meitä nopeusrajoitusten mukaan ajavia on kommenttien perusteella näinkin monta, tuolla liikenteessä tuntee olevansa välillä meilkein ainoa. ;)

Yksi asia mitä en oikein tosin tajua on juurikin nuo Baby on Board -kyltit. Minun mielestäni *jokaista* kanssa-autoilijaa ja heidän matkustajiaan pitäisi kohdella ihan samanlaisella kunnioituksella, olivat he sitten vauvoja, raskaana olevia, eläkeläisiä, 30-kymppisiä, koululaisia jne. En ymmärrä miksi esimerkiksi aiemmassa kommentissa (nimimerkki Adiina) mainittu puskurissa melkein kiinni ajanut rekkakuski tekisi enemmän väärin roikkuessaan auton perässä jossa on vauva kyydissä, kuin jos siellä ei olisi vauvaa. "Muuttuiskohan asenne, jos ymmärtäisivät että muutaman metrin päässä kaasujalasta nukkuu pieni vauva. Perkele!" Minun mielestäni tuo käytös on yhtä karmaisevaa vaikka autossa olisi vaikka vain yksi eläkeläinen.

Hear Hear!

Voi kiitos tästä, olen ihan samaa mieltä kaikesta. Ajan itse autoa hyvin vähän, mikä jo itsessään aiheuttaa sen, että sillon harvoin olenkin sitten supervarovainen kuski. Olen kuitenkin aina sanonut, että minä luotan kyllä liikenteessä itseeni, mutta se on se muiden kuskien tyhmänrohkea ja ylimielinen käytös, joka pelottaa.

Se on kyllä oma pet peeve, että joidenkin mielestä nopeusrajoitukset on tehty vain niiden kiusaksi. Kotiseudullani, missä yleensä autoilen, on esimerkiksi iso ja vilkas maantie, jonka kesänopeusrajoituskin laskettiin muutama vuosi sitten 100:sta 80:een, koska tiellä sattui niin paljon tilannenopeuteen liittyneitä onnettomuuksia, vakaviakin.  Nykyään vain hirveän monella autoilijalla on se asenne, että se 80 rajoitus ko. tiellä on vain ärsytyskeino, jota ei ilmeisesti tarvitse noudattaa. Hiukan pelottaa ajaa siellä, kun joka ikinen kerta kohtaa kaahaajia ja ihan älyvapaita ohituksia. Ja kun sillä kaahamisella ei ikinä voita ajassa kuin sen muutaman hassun minuutin.

Inhoan itsekkyyttä ja välinpitämättömyyttä liikenteessä. Jokainen saa vaarantaa itsensä miten lystää, mutta raivostuttaa se, että nämä kuskit asettavat myös muut vaaraan.

Komppaan viliä tuossa vauvakylttiasiassa. Eikös kaikki ihmiset ole samanarvoisia, ja riittävä turvaväli pitäisi pitää huolimatta siitä, millaista porukkaa edellä ajavassa autossa matkustaa. Lisäksi nuo erilaiset vauvakyltit ja muut plakaatit saattavat vieläpä lisätä vaaratilanteita, kun takana ajava kiinnostuu ja pyrkii lähemmäs saadakseen selvää tekstistä ja kuvista. Eikä välttämättä kiinnitä huomiota muuhun liikenteeseen sillä hetkellä, kun yrittää tihrustaa pupujussin kuvia. Ihan sama siis onko kyseessä vauvakyltti tai vaikkapa jokin mainostarra, mielelläni pidän ainakin oman autoni vapaana kaikista ylimääräisistä huomionkiinnittimistä.

phocahispida

12-v veljeni joutui nelisen viikkoa sitten auton töytäisemäksi. Hän oli menossa kouluun pyörällä ja ylitti suojatietä liikennavaloristeyksessä vihreillä valoilla.

Ko. tienpätkä on sellainen, että 300m pätkällä on kuollut kaksi lasta ja tiedossani on ainakin 7 tapausta, jossa auto on sen lisäksi törmännyt jalankulkijaan tai pyöräilijään. Sitä on kuitenkin pakko käyttää, jos siltä asuinalueelta mielii päästä kouluun. Vuosikausia olemme odottaneet pala kurkussa, että milloin jollekulle läheiselle sattuu jotain.

Poliittista tahtoa laittaa hidasteita ei ole. Yhdet liikennevalot siihen on saatu, mutta ne melkeinpä pahentavat tilannetta, koska pienet ala-astelaiset luottavat sokeasti liikennevalojen tuomaan "turvaan" kun taas autoilijat ajavat surutta ja säännönmukaisesti, tottumuksesta siinä päin punaisia. Tutkitustikin vain uhka siitä, että oma auto vaurioituisi, jos ajaisi hidasteisiin liian kovaa, saa urpokuskit hidastamaan.

Noh, jälleen joku vastuuntuntoinen kuski oli ajanut sekä ylinopeutta että punaisia valoja päin. Onneksi oli hyvää tuuria ja veljeltäni murtui vain jalka, vaikka tämä lensi useamman metrin osuman jälkeen. Paikalle sattui kaksi töistä palaamassa olevaa yövuorossa ollutta sairaanhoitajaa, jotka veivät tämän pois autotieltä ja hoitivat ensihoidon.

Pyöräilykypärä on palasina, niin olisi pääkallokin, ellei kypärää olisi ollut.

Autoilija nousi törmäyksen jälkeen autostaan ja sen sijaan, että olisi kiirehtinyt maassa viruvan lapsen luoksi, kiersi oman autonsa etuosan ensin tarkkaan läpi tarkistaakseen mahdolliset vahingot ja otti sitten vasta kontaktia ihmiseen, jota päin oli juuri ajanut.

Voi miettiä, miltä tuntuu vanhemmasta ajaa samaa reittiä ohi työmatkallaan ja nähdä risteyksessä ambulanssi ja oma lapsi makaamassa maassa törmäyspaikan vieressä. Ei tiedä edes, onko tämä hengissä ja mitä on sattunut...

Että näiden tyyppien kanssa sitä päivittäin riskeeraa oman ja läheistensä hengen tuolla liikenteessä. Eipä muuta.

piupali (Ei varmistettu)

Ajan itse melkolailla rajoitusten mukaan. Mutta raivostuttaa suunnattomasti ne jotka ajavat tasan sitä mittarin näyttämää 80km/h, kun mittari valehtelee ainakin 6km/h. Argh! Ja tympäsee niin ajaa jotai vähän päälle seittämääkymppiä. Inhoan ohittamista, joten yleensä tyydyn kiristelemään hampaita takana. Mutta jos olen vanhempieni autolla (joka kiihtyy noin 250 kertaa nopeammin kuin oma kolsamme), pyyhkäisen suurella ilolla ohi! Mun ajotyyli on aika rento, seuraan mittaria mutta en maanisesti. Ohittamisella saatu paras etu on vapaa kaista. Että saa vain ajella eikä tarvitse kiinnittää huomiota edelläolijaan, ja jarrutella sen mukana jne. Ja toinen mitä vihaan liikenteessä, on jonossa ohittelu. Sillähän ei saa mitään etua. Ja kun itse pidän kunnollista turvaväliä, on raivostuttavaa että sen välin tulee rikkomaan bemarit ja audit toistensa jälkeen... :D

Tumpelo (Ei varmistettu)

Olen ihan samaa mieltä kaikesta mitä kirjoitit. Mutta se mun on pakko tunnustaa, että Baby on Board- ja Lapsia kyydissä -kyltit ärsyttävät minuakin aivan suunnattomasti. Niistä nimittäin tulee vääjäämättä mieleen kaksi vaihtoehtoa:

a) Kyltti on siinä varoittamassa huonosti ajavasta vanhemmasta, jonka auto saattaa itkevän vauvan tai takapenkillä tappelevien sisarusten takia vähän heilahdella sinne sun tänne ja käyttäytyä muutenkin arvaamattomasti, että "sori nyt vaan, mutta se johtuu näistä lapsista ja kyllähän minulla on siihen oikeus". Ja samalla kurkotellaan olan yli ojentamaan takapenkillä matkaavalle vauvalle tuttia...

b) Kyltti kertoo, että lapsi on kaikkia muita tielläliikkujia arvokkaampi henkilö, jota täytyy varoa ihan erityisellä hartaudella. Minusta kyltti on ihan yhtä absurdi kuin Grandma on Board- tai Keski-ikäisiä autossa -kyltit olisivat - en tosin ole koskaan nähnyt sellaisia, mutta näin ajatuksen tasolla.

Olen siis sitä mieltä, että liikenteessä pitää varoa ihan kaikkia. Ja tiedän, ettet varmasti kyltilläsi mitään tuollaista yrittänyt sanoa, mutta nämä asiat saavat minut näkemään punaista, kun ajan Baby on Board -kyltin takana. :D En kuitenkaan tee sen vuoksi mitään äkkikiihdytyksiä tai soita torvea tai mitään sellaista, vaan tyydyn jupisemaan itsekseni ratin takana.

Ja siis vielä tähän loppuun, että sun blogi on ihana ja samoin sä ja että tämä kommentti ei todellakaan ollut tarkoitettu loukkaukseksi!

Eve (Ei varmistettu)

Ihanaa, en olekaan ainoa, joka kunnioittaa nopusrajoituksia. Itse tulkitsen ne myös tyyliin "älä nyt ainakaan tätä lujempaa aja, tämä on laitettu tähän syystä". Hyvä postaus tärkeästä aiheesta. Olen täysin samaa mieltä!

Pieni elämä

Olen viimeisen vuoden aikana ajellut monellakin eri moottoritiellä enemmän kuin tarpeeksi ja monenlaista teiden ritaria on tullut vastaan. Myönnän, että itselläni on aika ajoin vähän liian raskas kaasujalka, mutta vältän silti hölmöjä ohituksia.

Viime reissullamme jouduin todistamaan erittäin mielenkiintoista tapahtumaketjua. Olimme Helsinki-Lahti motarilla perjantaina viiden aikaan. Siellä oli siis muutama muukin. Pääsimme kuitenkin etenemään ihan kohtuullista vauhtia, ja jono hälveni koko ajan. Edessämme ajeli yksi auto hieman hitaampaa kuin minä olisin halunnut ajaa. Molemmat lähdimme ohittamaan jotakin vielä hitaampaa autoa, ja jäin sitten ohituskaistalle tämän toisen auton perään ajatuksenani odottaa, että se siirtyisi takaisin oikealle kaistalle ja pääsisin ohi. Se taisikin olla tälle kuskille liikaa, ja hän jäi roikkumaan ohituskaistalle, ja minä perässä. Yritin vilkuttaa valojakin, jotta tämä kuski tajuaisi, että ajan häntä nopeammin (en siis tuolloin ajanut yhtään ylinopeutta, vaan pikkaisen alle), mutta ei auttanut.
Sitten tilanne parani entisestään: minun perääni ilmestyi jostakin kiireisempi kuski upouudella autollaan. Hetken aikaa siinä ajettuani päätin, että nyt en kyllä enää kestä takapuskurissa roikkujaa, vaan aioin alistua kohtalooni ja siirtyä oikealle kaistalle (jolla siis sattui juuri siinä kohdassa olemaan tilaa). Ennen kuin ehdin tehdä mitään, tämä kiireinen kuski minun takanani painaa ainakin sataakolmeakymppiä oikealta ohi sekä minusta että ohituskaistalla jumittajasta.
Oikeastaan koko loppumatkan olin ihan että täh, mitä tapahtui.
 

Kristaliina
Puutalobaby

"Grandma on Board" ois itse asiassa aika hauska :D

Joo, en tietenkään pahastu ollenkaan, Tumpelo & Vim & Vili muut kylttiä inhoavat - aika jännä tulla ajatelleeksi asiaa tuolta kannalta! Itsehän sitä tietysti näissä hormonihuuruissa ajattelee, että (oma) vauva on VÄHINTÄÄNKIN se maailman tärkein olio, ja että totta kai kaikki mukamas haluaisivat väistää, kun MULLA on tällainen vauva :D Vähän sama kuin nykyään sporassa olen aina ihan kauhuissani, jos joku kehtaa yskäistä, kun mulla on kyydissä VAUVA :D

...eli joo, joskus sitä todella ajattelee niillä hormoneillaan. Ja sen kun tietää (ja myös sen, että useimmilla se on onneksi ohimenevää), niin sille voi vaikka vähän nauraakin :)

Ehkä silti kuitenkin jatkan tuon kyltin käyttämistä. Jos joku kuitenkin olisi vähän varoivaisempi. Vaikka se on 100 % totta että varovainen pitäisi olla kaikkia ihmishenkiä kohtaan - mutta kuten tässäkin keskustelussa on pari ikävää esimerkkiä, kaikki eivät ole. Voi hurjaa esimerkiksi tuota phocahispidan veljen kamalaa tapausta: tyyppi meni ensin katsomaan AUTOAAN. Ai että oikein karvat nousevat pystyyn pelkästä ajatuksesta!

Ai niin ja vielä tuosta TASAN rajoitusten mukaan ajamisesta: ajan viikoittain useammasta nopeusnäyttökohdasta ja ainakin niiden mukaan mittari näyttää ihan oikein. Kahdeksankymppiä (rajoituksessa) on kahdeksankymppiä (mun mittarissa) on kahdeksankymppiä (todellisuudessa):)

Mutta joo, jännää että tässä keskustelussa rajoitusten mukaan ajavia on näin paljon! Kuten vili sanoo, tuolla liikenteessä sitä aina luulee olevansa ainoa rajoitusten mukaan ajaja :)

Kristaliina
Puutalobaby

ps. parran ajaja ratissa! :D eivoiollatotta, ihan sairasta, mä luulin että meikkaajatkin on urbaania legendaa

Joo, kännykkään puhujat/tekstaajat ärsyttää myös - liittyy siihen samaan toisten huomiointiin. Mun mielestä kaikkien vaan pitäisi yhteisesti yrittää toimia liikenteessä niin, että se olisi kaikille mahdollisimman turvallista; kaikissa ajoratkaisuissa pitäisi olla ykkösenä se turvallisuus. Oi minä typerä naiivi idealisti :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen ihan samaa mieltä about kaikesta. Eniten raivostuttaa (ja pelottaa!) ne hullut ohittelijat. Vaikka ajaisi jopa lievää ylinopeutta itse (just sen joku 5 km/h), niin silti on nää tyypit, joiden on ihan pakko päästä ohitse oli keli, näkyvyys tai tilanne mikä hyvänsä. Samat tyypit tulee ensin tietysti roikkumaan ihan kiinni taakse varmaan jotenkin toivoen, että kiihdyttäisin vauhtia. Yleensä tulos on päinvastainen, saatanpa koskettaa jarrujakin murto-osasekunnin ajaksi ikään kuin säikäyttääkseni takana roikkuvat tai ainakin muistuttaakseni turvavälin tärkeydestä.

Ja just viimeksi eilen meinasin kaupungissa jäädä bussin alle, kun se päätti lähteä pysäkiltä samalla sekunnilla kun laittoi vilkkunsa päälle, vaikka mä olin vielä ihan rinnalla. Tänks.

Ah, kylläpä helpotti muuten avautuminen, kiitos! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mäkin kyllä ajan reippaasti (ja menetän liian usein hermoni kanssa-autoilijoihin), auton mittarit falskaa aina jonkin verran. Ohitan kyllä hitaamman, jos on turvallinen ohituspaikka. Asutaan maalla ja täältä on pitkä matka joka paikkaan, joten ajan paljon ja usein ja pitkiä matkoja. Varsinkin tutuilla teillä ajaa ehkä turhankin rennosti.

Tästä listasta puuttuu mun mielestä ainakin kaksi tyyppiä.
Ne, jotka ajaa aina 70km/h, on nopeusrajoitus mikä tahansa. Jos kasikympin tai satasen alueella ohitat tällaisen, niin kuski on kohta puskurissa kiinni, jos alkoi 50 tai 60 rajoitus.
Ja ne, jotka käyttää turhaan sumuvaloja. Kun maalla pimeällä tiellä joku tulee vastaan sumarit päällä, kyllä se vaan häikäsee aika paljon enemmän kuin normivalot. Joka päivä useampi autoilija ajaa vastaan sumarit päällä...

Ai niin ja turvavälit. Itse pyrin pitämään kunnon turvavälin - silloin siihen yleensä joku änkeääkin väliin :)

Itse olen (valitettavasti) useamman kerran tehnyt hätäkeskukseen ilmoituksen vaarallisista kuskeista. En tiedä, onko ilmoituksista ollut mitään hyötyä mutta olen ajatellut, että jos joku muukin ilmoittaa samasta kuskista tai autosta, tietävätpähän ehkä seurata.

Mindeka
Ma-material Girl

Ylinopeutta n.10km/h ajava ei pääse perille mielestäni niin paljon nopeammin perille, että kannattaisi vaarantaa oma ja muiden liikenneturvallisuus. Tässä linkki, jossa yritetään perustella, miksi 350:n matkalla (motarinopeuksia), jatkuvalla 5-10km/h ylinopeudella ajaen säästetty 17min aika ON kannattava.

Lasketaanpas, kuinka paljon siis kaupunkinopeuksilla säästyy aikaa esim.20km matkalla...

No onhan se kannattavaa. Täh??

Ajakaa vaan mun puskurissa kiinni. Minäkään en provosoidu. Saatan vähän naureskella sulle, mutta pahempaa reaktiota et saa ;) Olen siis täysin samanlainen kuski kuin Kristaliina JA ylpeä siitä.

nansk

Mulla menee aina hermo, jos joku roikkuu puskurissa kiinni. Tilanteesta ja mielialasta riippuen joko jarrutan vähän, tai annan periksi ja kiihdytän. Meikäläisen road raget ovat korkeintaan sitä luokkaa, että huudan "mene nyt jo ********* ohi sitten jos ******* haittaa noin ********!" Ja ajan yleensä ihan suurpiirteisesti rajojen mukaan, mutta olen vähän huono kyttäämään mittaria ja erittäin huono kaahaamaan liukkailla keleillä - olen säikky ja vainoharhainen :D

Voi tietysti olla, että jos vain kiihdyttäisin vähän ja saisin puskuriroikkujan sillä häädettyä, tulisi vaarallisia ohitustilanteita vähemmän. Taidan kuitenkin olla liian vittumainen ihminen ja jatkan jarruttelua!

 

Ps. Pikkukaupunkiimme (josta juuri muutin pois) tuli muutama kuukausi sitten liikenneympyrä. Sitä ajeli aika moni väärään suuntaan, puhumattakaan siitä, että olisi pois mennessä vilkuttanut! Ja tietenkin moni vilkuttaa koko ympyrän matkalta sinne ympyrän keskelle. Täh?

SiniJnsn
FarmiFarmi

Tulipa muuten tuosta partaa ajavasta autoilijasta mieleen: olin kerran aamulla moottoritiellä, oli vielä pimeää ja aika hiljaista. Huomioni kiinnittyi vähän kauempana ajavaan rekkaan, ihmettelin että miten se tolleen huojuu kaistalta toiselle, ja täytyy myöntää että ohitus hirvitti jo etukäteen. No siinä ohittaessani vilkaisin sitten että eikaivaan sairaskohtaus tjms, niin EI kun kuski LUKEE KIRJAA.

No totta kai sitä voi lukea kirjaa jos ajaa täysperävaunuyhdistelmärekkaa? 

S. (Ei varmistettu)

En käytä ajaessani navigaattoria enkä puhelimen gps-toimintoja, sillä ajan 90% tuttuja reittejä koti-työpaikka-kauppa-posti-toinen kauppa tyyppisesti. Muistan unissani oikeat kaistat, nopeusrajoitukset, liikennevalot ja niiden päälläolon kellonajat, aamuin ja iltapäivisin liikennevalojen vaihtorytmin jne. Se on oikeastaan melko pelottavaa, sillä kaikki poikkeava saa aikaan järjettömän säikähdyksen. "oho, kävelijä meni päin punaisia? Oho, rekka/bussi/mikälie on hajonnut ja tukkii toisen kaistan? Oho, ratsia? Oho, asfalttityö?". Pelkään siis itseäni ja Aivan Liian Tutuksi tulleita rutiinejani ja sen vuoksi herpaantuvaa tarkkaavaisuutta. Olen sentään niin fiksu kuskiksi, että tajuan myöntää tämän häpeilemättä. :)

Olen kuitenkin mitannut todellisen nopeuteni joka kesä ja talvi renkaidenvaihdon jälkeen, joten ajan esim. 60 rajoituksen alueella oman mittarini mukaan 68 km/h, jolloin todellinen nopeuteni on 61-63 km/h. Ja sekös suututtaa perässäroikkujia erityisesti taajama-alueella, missä nopeus on juuri tuo max 60 km/h... Siinäpähän roikkuvat, useimmiten vieressä on toinen samansuuntainen kaista, josta kyllä pääsee (ylinopeudella) ohi.

Ehkä eniten liikenteessä ärsyttää perässäroikkujien lisäksi ne, jotka katsovat tarpeelliseksi kääntyä sivutieltä tai pihatieltä letkan sekaan niin, että itse olen letkan viimeinen turvavälini kanssa, ja nämä eteenkiilaajat eivät jaksa odottaa sitä sekuntia, että tulisivat jonon takimmaiseksi, vaan niiden on polttava pakko päästä siihen eteeni, jonon toiseksi viimeiseksi "matelemaan"...

Minulla on ollut ajokortti noin 15 vuotta, en ole saanut koskaan yhtään sakkoa, tai huomautusta, tai pysäköintivirhemaksua ja pyrin jatkamaan tätä rataa jatkossakin. Sen sijaan ilmiannan hyvin herkästi lakia rikkovat, tyyppiesimerkkinä räntäsateessa moottoritiellä ilman takavaloja ajavat rekat ja niin rämät autot, joista tuntuu tippuvan osia tielle. Sama laki, mikä koskee minua, koskee myös "noita kaikkia muita" tienkäyttäjiä. Nih.

Jep (Ei varmistettu)

Täällä yksi, jolle tulle road rage aika usein. Mua jurppii aivan suunnattomasti muiden autoilijoiden hidastelu ja töppäily (tyyliin ei vilkkua ympyrästä poistuttaessa). Yksi suosikki-inhokki on myös epätasainen ajonopeus maantiellä. Itsekin ajelen yleensä vakionopeussäädin päälle ja verenpaine alkaa nousta kun edellä ajavan nopeus seilaa ees sun taa (joka muuten tapahtuu helposti kun ei aja vakionopeudensäädin päällä). Sellaisen ohi on pakko päästä. Mulla ohittamiseen on aina joku ”hyvä” syy eikä esimerkiksi se, että edellä oleva auto on väärän merkkinen tai värinen. Näitä ”hyviä” syitä on hidas tai epätasainen nopeus.

Kuten joku mainitsikin, kannattaa tsekata miten paljon sen oman auton mittari heittää. Mittarin mukaan voi ajaa 80km/h, mutta oikeasti ajaakin esim. 75km/h. Sitten siellä takapuskurissa roikkuu joku munlainen, jolle on kasvanut järkyttävä sarvi otsaan. Ja joo, pitää sanoa, että muhun kyllä puree noi baby on board -kyltit. Annan sellaiselle kuskille munimiset anteeksi kun ajattelen, että se on joku ylivarovainen vanhempi.

Haluaisin myös muistuttaa, että autoissa on eroja. Ohittaminen vanhalla pienimoottorisella autolla on ihan eri kuin sellaisella uudehkolla autolla, josta heppoja löytyy vähän enemmän. Noilla isompi koneisilla peleillä pääsee ohi paljon näppärämmin. Ja auto kuin auto niin turvallisesti voi aina ohittaa sopivassa kohdassa.

Anppa (Ei varmistettu)

Hei, koin yhden elämäni pelottavimmista hetkistä viime kesänä, kun olin ajamassa raskasta muuttokuormaa vanhalla autolla suuri peräkärry perässä.

Ajoin kahdeksankympin alueella vajaata kahdeksaakymppiä ja olin autojonossa ensimmäisenä tulossa liikennevaloihin. Valot olivat palaneet jo hetken vihreänä ja ajonopeuteni oli vakio ja tässä vaiheessa vielä ajattelin että samoilla valoilla menen valoista ohitse, sillä niin raskasta kuormaa ei enää SULKUVIIVOILLA voi pysäyttää ja miksi olisin valojen vihreinä ollessa näin lähtenyt tekemään. Yhtäkkiä sivusilmällä näin että jotain vilahtaa vauhdilla ohitseni suoraan eteeni ja seuraavaksi tajuan edessäni uudenkarhean mersun ja jarruvalot ja mikä pahinta näin pienen lapsen katselevan takaikkunasta.

Paniikkijarrutuksenkin aikana tajusin, että nyt tulee rysähtämään. Muistan vain ajatuksen, että en halua tappaa ketään. Sain onneksi niiden muutaman sekunnin aikana jarrutettua sen verran, raskaasta kuormasta huolimatta, että törmäyshetkellä vauhti oli hieman hiljentynyt ja törmäys ei ollut niin paha kuin olin odottanut.

Edelläajavasta autosta nousi nainen, joka oli lähes yhtä paniikissa kuin minä itse, kävi tarkistamassa auton takapuskurin ja oli jatkamassa matkaa huikaten minulle, että autolle ei käynyt kuinkaan, mutta onneksi tajusin huutaa naiselle, että käydään selvittämässä asiaa läheisellä huoltoasemalla.

Tällä äidillä ei käynyt mielessäkään, mihin vaaraan hän oli lapsensa ja muut kyydissä istuvat asettanut toimillaan: sulkuviivojen kohdalla ohittaminen toisen auton eteen ,jolla on raskas kuorma ja jarruttaminen. Ääni täristen sain selvitettyä tilanteen vakavuuden naiselle, jolle tilanne vasta siinä valkesi. Mitä olisikaan tapahtunut, jos minun tilalla olisi ollut kuorma-auto, rekka tai kuski jonka ajatus on toisaalla, katse hetkeksi muualle kääntyneenä :/ Tällä tarinalla oli kuitenkin onnellinen loppu, lapsi selvisi säikähdyksellä ja äiti toivottavasti otti opikseen.

Tämän tapahtuneen halusin siis jakaa siksi, että havahduttaisiin tarkkailemaan liikennettä myös takanamme, ja varsinkin näin talvisin ennakoidaan jarrutukset siten, että takanaolevakin huomaa omat aikeet eikä peräänajoja tapahtuisi.

Zwierzak (Ei varmistettu) http://greatdayagain.tumblr.com/

Huomenta! Aloitin blogisi lukemisen pari päivää sitten töissä, ja siitä lähtien oon lukenut postaus postaukselta alusta asti. Aivan ihana blogi, niin elämänmakuinen ja hauska. Tää postaus oli eka, johon tunsin tarvetta kommentoida. Asun Varsovassa, jossa liikennekulttuuri (niin kuin koko Puolassa) on Suomeen verrattuna ihan toinen todellisuus. Muistan kun ekaa kertaa otin anopin Toyota Yarisin ja läksin ruokaostoksille. Kun olen hermostunut, niin minä laulan. Lauloin ja tärisin ja ajoin Yarisilla lähikauppaan. Ihmiset täällä ajaessaan näkevät vain itsensä. Toisella kerralla ylitän suojatietä polkupyörällä, kun kymmenen metrin päässä Opel lähtee valoista ja sen kylkeen ajaa pokkana Datsun. Datsun-kuski nousee karjuen autosta ja sytyttää tupakan, ja jättää tyttöystävänsä autoon istumaan. Se ajoi itse päin punaisia, joten luonnollisestihan sillä on oikeus olla vihainen... Öööh. Mitä täällä oikein tapahtuu? Sitten ajan moottoritiellä, jolla rajoitus on 140 tunnissa, mutta ajan 150, koska Puola. Ajan vasenta kaistaa, ja näen kuinka noin viiden sentin päästä takapuskurissa kykkii joku amisbemarimies kiukusta puhkuen. Koska ajan vain sataaviittäkymppiä ja bemarimiehellä on kiire, luultavasti tapaamaan muita bemarimiehiä... Minä olen pienikokoinen vaalea nainen, joten luonnollisesti herätän kiukkua kanssa-autoilijoissa vain olemassaoloni vuoksi, vaikka ajan ihan normaalisti. (Ja silti tunnen tarvetta pyytää anteeksi vihaisilta bemarimiehiltä, että ajoin vaan sataaviittäkymppiä...) En kestä. Mutta joskus on pakko mennä autolla eri paikkoihin.

Kiitos tästä mahdollisuudesta avautua tämän postauksen innoittamana! Jatkan lukemista , tuoreimman postauksesi saavutan ehkä noin viikon kuluttua :D

Kommentoi

Ladataan...