Biletysunelmia: yksin hiljaa kännissä pimeässä

Puutalobaby

Heh tämänpäiväinen keikallelähtöpähkäilypostaus poiki taas "varjokeskustelua" oman Facebookin puolella. Kanssaäidit haaveilivat kuka mistäkin (alkoholipitoisesta) - eniten ehkä kesäisistä piknikpussikaljoista tai itsensä näännyksiin tanssimisesta.

Minä puolestaan...

"Oi ja silloin Silvan ollessa reilu 1-v, kun oltin Italiassa... Mä jäin melkein joka ilta yksin hereille muiden mentyä nukkumaan. Istuin ihan pimeässä viinilasi kädessä ja katselin kaupungin valoja. Jopa pari tuntia siellä ihan hiljaisuudessa <3 Parasta! Joo: yksin pienessä hiprakassa pimeässä, niin ettei tarvitse puhua kenellekään eikä kukaan revi lahkeesta. Oh!" 

Kippis. Yksin. Pimeässä. Hiljaa. Kotiäidin saavuttamattomia unelmia.

Share

Kommentit

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Kesäillan viilentyessä sopivan lämpöiseksi ja valon muuttuessa kirkkaasta pehmeäksi, oma parveke ja joku ihanan viileä ja raikas valkoviinilasi käteen.... Ulkoa kuuluu lintujen laulua ja ehkä naapureiden ääniä, mutta mun ei tartte reagoida niistä mihinkään... Joo, mä sain heti kiinni tuosta mielikuvasta. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Oi kyllä. Rauha ja hiljaisuus = parhaat bileet :)

Torey
Näissä neliöissä

Mä harrastan sitä, että kun kaikki muut nukkuu, hipsin kirjan kanssa keittiöön ja syön yksikseni jätskiä. :DD

Kristaliina
Puutalobaby

Oh jätski ja KIRJA. Oi mä en ole taas yli vuoteen lukenut yhtään kirjaa!

HelloAochi

Voi voi, ei vielä ensi kesänä.

Kristaliina
Puutalobaby

No mut jätskillä sitten siis! :)

Liisa
Osasin!

Kotiäidin unelmista tuli mieleen, että itselläni sattumalta toteutui hiljattain yksi kotiäidin väsymyksestä ja oman rauhan puutteesta aikanaan syntynyt unelma...

Viime viikolla palatessamme lomamatkalta emme päässeet koko perhe vierekkäin tai edes lähekkäin istumaan lentokoneessa. Mieheni ja Ilon paikat olivat matkustamon takaosassa. Jostain syystä minun paikkani taas oli Economy Comfort -luokassa ns. jalkatilarivillä :D (ehkä tekemäni pregnancy clearancen ansiosta?). Kyllä, se oli se unelma: kaukolento aivan yksin. Ja se toteutui parhaalla mahdollisella tavalla, eli 10 tunnin lento jonka aikana sain katsella viihdeyksikön leffoja ja sitcomeja sekä torkkua ja syödä aivan rauhassa. Silti en ollut oikeasti aivan yksin vaan sain käydä pari kertaa katsomassa perheeni miehiä, joten ei tarvinnut ikävöidäkään. Ah! Nautin!

Kristaliina
Puutalobaby

Vau. Ihan luksusta!

mille (Ei varmistettu)

Mä oon tänään ihan yksin, mies lähti lasten kans vaarilaan. Juon kolma...neljättä juomaa ja kuuntelen vanhoja biisejä nuoruusvuosilta. Aivan parasta! Vieläkö yhden kärsis ottaa että ei tulis rapula, kuitenki töihin pitää huomenna mennä..
Mut nyt pienessä hiprakassa voin tunnustaa, tää on ihanaa olla ilman lapsia. Ei ole yhtään ikävä.
Ps. Oot ihana bloggaaja, mun suosikki. &lt;3

Kristaliina
Puutalobaby

Oijoijoi nauti, nauti! <3

Kristaliina
Puutalobaby

Hiljaisuus on kyllä nykyelämässä katoava luonnonvara. Heh mulla tässä pyörii mielessä se "nyt on pop-laulajan vapaapäivä, kukaan ei tarvitse minua tänään"... :)

T-100
(G)ROUND ZERO

I FEEL YOU. Oma unelmani liittyy yksinoloon, hiljaisuuteen ja määrittelemättömään alkoholipitoiseen juomaan. Unelma käy aika ajoin toteen, mutta onhan se tosi...suomalaista. Silleen liikuttavalla tavalla. Että minä ja lasillinen kädenlämpöistä valkkaria ja ympärillä nukkuva lähiö ja se on maailman siisteintä. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hihihi mut hei luvataan, että aletaan olla huolissamme toisistamme sitten, kun se "lasi viiniä" on pullo kossua :D SE se vasta suomalaista ois :)

Mutta joo, on. Hiljaisuus kauneinta musiikkii on :)

Paprika (Ei varmistettu) http://vuodenvihannes2005.blogspot.com

Mie tiedän ton tunteen. Sitten kerran tuossa joulunaikaan toteutin haaveeni ja passitin muun perheen kyläilemään. Oli tosi yksinäistä. Olin vain tietokoneella ja join vähän viiniä. Ensi kerralla ymppään kyllä jonkun kivan ja helpon (semmoisen siis jonka seurassa on helppo olla) kaverin tähän yhtälöön. :D

paulahelena
ALUAP

Heh, mä en kyllä ymmärrä noita hiprakkahaaveita yhtään. Tai porukassa ehkä vielä tajuisin mut että yksin huppelissa, MITÄÄÄ. :D Ja sit toisaalta että miks noi haaveet muka äideille niin saavuttamattomia juttuja et niistä pitää erityisesti haaveilla, ihan toteutettavissahan tommoset on. Mut ehkä mulla on sit ollut jotenkin enempi mahdollisuuksia mennä ja tehdä kuin monella muulla, ja töiden myötä toki lapsivapaata aikaa ihan eri tavalla kuin kotiäidillä.

Mä haaveilen siitä, että saisin ite päättää, minkä verran yön aikana nukun. Ehkä vielä joskus voi luottaa siihen, että jos Jippo menee ysiltä sänkyyn niin se tarttee seuraavan kerran mun huomiota aamuseiskalta. :D

Någon Annan (Ei varmistettu)

Niin on toteutettavissa, mutta ei vielä pitkään aikaan, joten toistaiseksi ei auta muuta kuin haaveilla.

paulahelena
ALUAP

Mikä estää? :) Tai toki jos on yöimetettävä vauva, niin ymmärrän ettei myöhäiset poissaolot onnistu (pienet iltariennot toki silloinkin), mutta imetyskausi on kuitenkin aika lyhyt. Tai jos ei oo minkäänlaisia tukiverkostoja saatavissa missään, niin sekin tietty hankaloittaa, mutta löytyyhän niitä muitakin hoitajia, jos halu kotoa pois on kova. Toki voi tyytyä ihan vaan haaveilemaan, jos prioriteetit oikeasti on kuitenkin jossain muualla, mutta sit ne onkin sellaisia toteutumattomaks tarkotettuja höttöhaaveita eikä oikeaa kaipausta.

Kristaliina
Puutalobaby

Meillä itsellä "esteenä" se yöimetys (lasten välissähän jo onnistuikin), ja tässä meidän "haaveilijaporukassa" oli mukana mm. muitakin imettäjiä/kahden pienen äitiä raskaissa elämäntilanteissa/raskaanaolijoita ym. Mutta se on tosiaan tota, että nämähän "esteet" ovat kuitenkin lyhytaikaisia, kyllä sitä ehtii vielä mennäkin! Joskus sitä (esim. hiljaisuutta) vaan kaipaa akuutisti juuri nyt, kun koko ajan joku kiljuu tai nykii lahkeesta eikä rauhaa saa edes vessaan mennäkseen :) :) :)

inhimillisyyttä (Ei varmistettu)

Ei sun tarvikaan ymmärtää toisten haaveita, miksi se pitää tulla erikseen sanomaan? Miksi sun pitää ylipäätään aina tulla jotain kommentoimaan vastaan ja pilaamaan toisten hyväntuulinen keskustelu.. Tiedetään, että alkoholia et nauti.. Mutta eipä olis pahitteeksi varmaan sunkaan ottaa sitä punkkulasia käteen (ja hulauttaa suuhun saakka) jos se toisi mukanaan vähän rennomman elämänasenteen ja ymmärrystä muitakin kuin itseäsi kohtaan :)

Mitä noiden haaveiden toteutukseen tulee niin onhan ne periaatteessa toteutettavissa joo. Tarvit eka järjestelyt yökyläilyyn jne. jotta voit sitten avata sen viinipullon ja rentoutua yksiksesi. Siinä vaiheessa illuusio meni jo. Idea on, että ihan extempore voit ottaa sen oman aikasi ilman, että se vaatii järjestelyä tai että joku keskeyttää hetkesi kiskomalla sua hihasta. Niin yksinkertasta kuin tollanen oli ennen lapsia, että ei todellakaan "osannut" moisesta haaveillakaan..

En aio ruveta muuten enempää väittelemään kanssasi, vaikka tokihan kaiken sanomani jotenkin kumoat...

inhimillisyyttä (Ei varmistettu)

tämä oli siis paulahelenalle :)

paulahelena
ALUAP

Apua siis enhän mä nyt millään pahalla tota omaa kommenttiani tarkottanut vaan mua just kiinnosti, mikä siinä hiprakassa toisia niin vetää puoleensa, että siitä jotenkin nauttis yksinkin. Vaikken ite tosiaan juo kuin ehkä lasillisen silloin tällöin enkä koe känniä millään tavalla tarpeelliseks itselleni (syntymähumala ja nimenomaan tarpeeks rento elämänasenne ilmankin), niin semmosen sosiaalisen huppelin pystyn sentään ihan käsittämään.

Ja siis joo oishan mustakin kiva vaikka siivota joskus koko päivä tai lukea kirjaa rauhassa tai käydä vessassa yksin tai kutsua kavereita yökylään mutta oon lapsen hankkiessani tehnyt sen valinnan, et nää ei enää oo mahollisia juttuja ilman erityisiä järjestelyjä. Siks en haaveile niistä, vaan toteutan niitä silloin kun mahdollista. Mut mä oonkin ratkaisukeskeinen ihminen enkä haaveilija.

Sitä mä ehkä halusin sanoa, että toivoisin, ettei kukaan estä ite todellisia haaveitaan toteutumasta sillä, että jotenkin ajattelee ettei tietyt jutut oo äiti-ihmiselle sopivia tai mahdollisia, jos ne kuitenkin olis ihan toteutettavissa. Että ei menis se elämä hukkaan haaveillessa ja haikaillessa, vaan keskittyis joko nauttimaan siitä, mitä on, tai toimimaan sen eteen, mitä haluaa.

Någon Annan (Ei varmistettu)

No kun mun haaveena ei ole niinkään kotoa lähteminen, vaan se, että nuo muut lähtisivät kotoa ja minä saisin jäädä tänne olemaan rauhassa. Tai että saisin lähteä miehen kanssa moottoripyöräreissuun. Ei onnistu nyt kumpikaan, juuri siitä syystä, että on vauva.

paulahelena
ALUAP

Joo mäkin kyllä varsinkin kotiäitinä kaipasin eniten just sitä omaa aikaa kotona, mies kun ei niin mielellään ton minityypin kanssa painele tuolla maailmalla niin kuin mä ite. Mut tarvittaessa ton voi onneks laittaa mumulaan tai mummilaan, joskin se aika tulee sit käytettyä ennemmin kuitenkin muiden ihmisten kanssa kuin yksin. Valinta sekin. Ja nykyään on kyllä taas ihan eri tilanne, kun käy töissä ja tyyppi muuttuu huikeemmaks päivä päivältä ja on ihanat ulkoilusäät ja vaikka mitä, ei täs enää tuu minkään perään haikailleeks kun on niin huippua kaikki. Toivottavasti sielläkin pian! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä turvaistuin keskustelu käytiin jo loppuun postauksen yhteydessä eikä kukaan sitä keskustelua varmasti lue, niin tässä ihan väärässä paikassa vielä yksi siitä mieleen tullut kysymys: jos etupenkillä istuu lapsi kasvot menosuuntaan, onko turvatyyny parempi kytkeä pois päältä vai ei?

Meillä siis tuolla paikalla on 8v 125 cm 25 kg esikoinen turvavyöistuimessa, penkki mahdollisimman taakse säädettynä. (Takapenkillä on kaksi pienempää lasta, toinen selkä menosuuntaan ja toinen kasvot menosuuntaan turvaistuimessa. Kolmatta istuinta tai koroketta taakse ei mahdu. Koko perheen kanssa kuljettaessa menemme poikkeuksetta toisella autolla, jossa kaikki istuimet mahtuvat takapenkille, mutta auttamatta arjessa tulee hetkiä, jolloin toistakin autoa tarvitaan ja lapset on sullottava sinne.)

Pituuden puolestahan tuo 125 cm istuimessa on ihan yhtä korkealla kuin 150 cm aikuinen penkissä istuessaan. Kenelle siis turvatyynystä on enemmän haittaa kuin hyötyä?

Olisi kiva kuulla miten muissa perheissä on tällainen ongelma ratkaistu (uskoisin että muitakin on kun kolme tuntuu olevan entinen kaksi, kun lapsilukua tarkastellaan). Tai jos Kristalla oli kanava auki Liikenneturvaan niin toki heidänkin näkemyksensä olisi kiva kuulla. (Ideaalivaihtoehto on siis tiedossa, mutta emme elä ideaalimaailmassa ja joskus on tehtävä kompromisseja.)

Kristaliina
Puutalobaby

Turvatyynyn vaarallisuushan oli siis siinä, että se isolla vauhdilla plopsahtaessaan heittää samalla nopeudella pois kaiken sen edessä olevan - eli jos siinä on turvaistuin edessä, niin lentää se istuinkin... MUTTA jos se istuin on tosiaan isomman lapsen käytössä ja takana niin kuin teillä ym., niin tilanne on tietysti eri.

Nää on niin tärkeitä asioita, että en uskalla tietämättömänä lähteä spekuloimaan, että kumpi on parempi... Mä heitän vielä sinne Liikenneturvaan yhden meilin! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo siis selkä menosuuntaan istuin turvatyynyn kanssa on ehdoton no-no, mutta olen kuullut myös että kasvot menosuuntaan se olisi lapselle vaarallinen (koska voima jolla se heittää taaksepäin on suuri ja toisaalta koska tyyny tulee vasten lapsen kasvoja). En vain oikein ymmärrä tätä perustelua siinä valossa, että lapsen kiihtyvyys eteenpäin nokkakolarissa on kuitenkin pienempi kuin painavamman aikuisen, joten nopeuden muutos on kuitenkin pienempi kuin aikuiselle. Ja kun istuimessa olevan vähän isomman lapsen kasvot ovat jo samalla korkeudella kuin pienen aikuisen. Pitäisikö turvatyyny kenties kytkeä pois myös pienikokoisilta kuljettajilta? Kuskin paikalta sitä vaan ei taida edes voida kytkeä pois ellei pura koko vehjettä.

Kristaliina
Puutalobaby

Liikenneturvasta lupasivat vastata - vähänkö ovat huippuja :) Palaan,  kun saan vastauksen! 

Kristaliina
Puutalobaby

Toivottavasti oot vielä kuulolla! Vastaus jäi hetkeksi mun sähköpostiin lojumaan, kun tämä flussa pääsi iskemään... Mutta näin vastasivat Liikenneturvalta:
 

"Lähtökohtaisesti emme suosittele, että alle 140 cm pitkät lapset matkustavat etuturvatyynypaikalla. Takapenkki on lapselle turvallisin paikka autossa.

Mutta, kuten tässä lukijan esittämässä tapauksessa, tila niin sanotusti loppuu takapenkiltä kesken, kannattaa ensimmäiseksi tarkistaa auton ohjekirjasta, mitä siinä sanotaan lapsen kuljettamisesta etupenkillä. Suositukset ja ohjeet vaihtelevat automallikohtaisesti, joten aina uuden (vaikka vanhankin) auton kanssa kannattaa tarkistaa mitä turvatyynyn pois päältä laittamisesta ohjeistetaan.

Pitää paikkansa, että 125 cm pitkä lapsi on turvaistuimen korokkeen kanssa ”samanmittainen” kuin 150 cm pitkä aikuinen. Lapsimatkustajan pituus lasketaan kuitenkin aina lapsen oman pituuden mukaan, ei turvaistuimen tuoman lisän kanssa. Ruumiinrakenne 125 cm pitkällä lapsella on erilainen kuin 150 cm pitkällä aikuisella ja mahdollisessa kolaritilanteessa turvaistuimessa olevan lapsimatkustajan pää osuu väärässä kulmassa turvatyynyyn verrattuna aikuisen päähän.

Eli kannustamme tarkastamaan auton ohjekirjaa, se tarjoaa tarkat autokohtaiset suositukset."

Valitettavasti siis yksiselitteistä vastausta ei taida olla olemassa, mutta tämä toivottavasti auttaa omassa ratkaisunteossa - ja toivottavasti ohjekirjasta löytyy suositusta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos kun kysyit liikenneturvasta, joskin vastaus oli juuri niin ympäripyöreä kuin odotinkin, koska näihin ei varmasti oikeasti pysty vastaamaan :-) Eikä tuo pään kulma -selitys uponnut ihan täydestä. Auton ohjekirjassa ei todella lue asiasta yhtään mitään, niissähän tyypillisesti todetaan juurikin että lapset matkustavat turvallisimmin takana ja kerrotaan mille paikoille minkäkin tyyppisiä istuimia voi kiinnittää. Sen sijaan sanotaan, että auton turvavyöt on tarkoitettu yli 150 cm pitkille henkilöille ja olenkin miettinyt pakotanko kokoon painuneen isoäitini korokkeeseen :-) Tuosta syystä lapsemme tulee istuimaan korokkeella pidempään kuin laki vaatii (olikos se 130 vai 135 cm pienempi kun pitää olla asianmukaisessa turvalaitteessa).

Niin, se oma ratkaisun teko. Vaihtoehdot ovat:
a) 125 cm takapenkillä keskellä ilman turvaistuinta 3-pistevyössä (joka siis tarkoitettu yli 150 senttisille)
b) 125 cm etupenkillä istuimessaan turvatyyny päällä.
c) 125 cm etupenkillä istuimessaan ilman turvatyynyä.

Tuo pään kulma -selitys ei ihan uponnut minuun, joten taidan edelleen pitää sen tyynyn päällä (ihan siitäkin syystä, että välillä paikalla on aikuinen, ja sitä ei varmasti muista jatkuvasti ees taas säätää). Penkki tosiaan on taaimmaisessa asennossa ja siellä pysyy lapsen ollessa kyydissä.

Annis (Ei varmistettu) http://kristiinankorut.blogspot.fi/

Itsehän fiilistelin, kun olin kotiseudullani koko viikon hiihtolomalla kaksin lapsen kanssa. Ja sairastuin pahaan flunssaan. Se oli aivan kaameaa, kun olin kuitenkin kaikista avuliaista käsipareista huolimatta se vastuuaikuinen, ja lapsi onnistui minut päivätorkuiltakin löytämään aina sitkeästi hoitajiltaan karkaamalla ja huutamalla, kunnes löysi omakotitalon kätköihin piiloutuneen ja vartin torkkuneen äitinsä :D Mutta se Hetki. Minulla oli kampaaja loppuviikosta. Menin silmät väsymyksestä sikkurassa ja flunssaa hönkien kampaajalle, lapsi oli isovanhemmillaan. Kysyin, että saanko vaan istua silmät kiinni sen aikaa, että teet mitä teetkin. Jos alan kuorsata tai nuokkua, tönäise vähän oikeaan suuntaan. Mutta muuten anna minä vaan istun silmät kiinni lähes meditatiivisessa tilassa ja nautin siitä, että kukaan ei tahdo minusta juuri nyt yhtään mitään. Niin kaunista, niin herkkää &lt;3 :D Ja sillä Hetkellä jaksoi taas loppu"loman" pinnistellä.

Kommentoi