Eka kerta

Puutalobaby

Kahden kanssa leikkipuistossa nimittäin.

Puistoreissuun kuului mm.

  • kahden tunnin lähtökaaoskatastrofi, joista...
  • viimeiset n. puoli tuntia täyttä kirkuitkua ja
  • yksi salaa mutta sitäkin painokkaammin ääneen sanottu ruma sana
  • viisi imetystä ennen lähtöä
  • puolen korttelin jälkeen paluu omalle pihalle takaisin kuudennelle imetykselle
  • 85 kertaa vauvanhyssyttelyä
  • kolme lähtöimetystä puistosta kotiin päin
  • loppuiltapäivän sylittelykorvaukset vauvalle aiheutetuista traumoista

Mutta myös:

  • "Katsokaa sirkuskulkuetta, saapuvaa kummaa saattuetta" -matkalaulu
  • yllättävän kärsivällinen kultanapero, joka ei hermostunut viidennellätoistakaan "no odota kulta vielä hetki, tuletko vielä pois rattaista, kyllä me kohta päästään lähtemään, äiti tässä ensin vähän rauhoittelee Seela-vauvaa" -kerralla
  • kivoja leikkejä ja auringonpaistetta
  • paluumatkalla haetut kebab-ranskikset (tirpalle) ja pitafalafelit (äidille)

Olin muuten kokonaan unohtanut, että siellä olisi ollut myös puistoruokailu. Damn. Mutta ensi kerralla ruokailuvälineet mukaan, niin päästään ensimmäistä kertaa sitäkin kokeilemaan. Viime kesänä ruokailun aika ei sopinut tirpan päivärytmeihin; nyt se istuisi kuin nakutettu.

Niin jos nyt joskus toisen kerran uskaltaudun tällä sirkuskaravaanilla ovesta ulos.

Joo. Vaikka homma ei todellakaan mennyt ihan putkeen, niin kyllä mä nyt ainakin tsempparipalkinnon (muistatteko...?) pystyn tästä itselleni antamaan. Jea!

Share

Kommentit

kao kao
Kao Kao

Ehdottomasti tsempparipalkinnon paikka!

Valonjuuri
Yksin

Mua jo pelottaa valmiiksi miten sitä pääsee liikkeelle vajaa kolmevuotiaan + kaksosvauvojen kanssa :O HUH! :D

Noname (Ei varmistettu)

Sä oot ihana!! Meillä on samanikäiset vauvat, mun isompi on 3-vuotias "vaahteranmäen eemeli". Me asutaan ihan metässä joten millään julkisilla ei pääse mihinkään. Ollaan liikuttu jo ekasta viikosta lähtien, koska on pakko. Kyllä siihen tottuu! Ei se kyllä kivaa aina ole. Tänäänkin kattelin ulos ja vetelehdin.. oltaisko vaan omalla pihalla kun ei millään jaksa sulloutua autoon, kanniskella vauvaa ja koota vaunua ja taas kasata. Ja se mukana kulkevan tavaran määrä...
Tsemppiä! Kyllä se siitä ja aina éi tarvii mennä mihinkään :)

Vierailija (Ei varmistettu)

No, mulla on ollu kaks viikkoa yks nuorimies (=vauva) ja yritin kerran ulos sen kans, koska mamman pää leviää sisällä ja vauvathan luonnollisesti nukkuu mainiosti ku ne vaan laitetaan vaunuihin ja lähtee liikkeelle.. Torstaina pitäisi mennä ekaa kertaa neuvolaan, en sitte tiedä minkälainen näytös se on, muta onpahan pakko lähteä ;) tsemppiä siis teille! Ja ne pitafalafelit maistui takuulla ansaitulta :)

Kristaliina
Puutalobaby

Silva itse asiassa viihtyi heti alusta asti (hih jos ei ole käynyt niin, että aika on kullannut muistot) vaunuissa tosi hyvin - että paljon se näköjään on ihan vauvasta kiinni :) Tsemppiä neuvolakäyntiin, se on ainakin meille ollut aina jännä paikka! Ei niinkään sen takia, että mitä siellä neuvolassa sanotaan vaan sen takia, että miten se koko siirtymä sinne ja sieltä pois menee :) Meidän neuvolan käytävät ainakin mukavasti kaikuvat, kun vauva sanoo ÄÄÄÄÄÄ :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä neuvolareissut oli 2kk-3kk saakka melkoista huutokonserttia. Raskasta hyssyttelyä ja lennossa imetystä. Kyllä siinä hiki tuli vähemmästäkin sekä äidille että vauvalle. Jouduttiin vielä käymään lähes viikottain painonseurannan vuoksi. Kyllä siinä tunsi tehneensä melkoisen urotyön kun kotia pääsi takas. Mutta kas kummaa, nyt 4 kk iässä sujui jo tosi hyvin kun ympäristö kiinnostaa bebeä jo ihan eri tavalla ja hereillä jaksaa olla paremmin. Ja yleensäkin itkuisuus on vähentynyt. Tsemiä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Otin tänään itseä niskasta kiinni. Puin babbyn, raahasin vaunut viisi porrasta alaspäin, takaisin sisälle, babby kainaloon, babby vaunuihin ja riskillä ulos.... TADAA!! SE SAMMAHTI!! nyt ehkä oikeasti uskallan lähteä sinne neuvolaan huolimatta siitä että torstaina sataa ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Olet kyllä aikamoinen sankari imetyksen kanssa. Itse en olisi tuollaista jaksanut edes esikoisen kanssa. Toivottavasti puistoon lähtö tuosta helpottuu ja talvikeleihin mennessä on toimiva rutiini.

Ahtoliini

Hienoa, että pääsitte sitten (lopulta) puistoon! :)
Me voidaan tulla A:n kanssa seuraksi leikkimään ja puistoruokailemaan ensi viikolla, jos haluatte? Meillä on nimittäin loma sitten, jee! :)

Ahtoliini

Ai niin ja piti sanoa, että olet kyllä tsempparipalkinnon ansainnut! :)
Miten muuten toi imetys, onko se imuote korjaantunut tai onko muuten helpottunut yhtään imetysrintamalla? Hienosti olet kyllä jaksanut imettää, hyvä! Saat olla ylpeä itsestäsi! <3

Kristaliina
Puutalobaby

Todellakin halutaan, kivaa! Silvakin ihan selvästi jo kaipaa toisten lasten seuraa. Meille käy... ...no: koska vaan :D Laitetaan viestiä!

Ahtoliini

Kiva! Viestitään lähempänä ens viikkoa sitten! :)

** (Ei varmistettu)

Onnea on kesävauva =).
Nim. 2:n talvivauvan äiti ja kuopus erittäin syli ja tissiriippuvainen. Onneksi oli kantoliina.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo todellakin. Jos nyt olisi talvi, niin... ...huh huh. Esimerkiksi nyt usein hytkytän päikkäreille nukahtavan Silvan vaunua niin, että samalla topless-imetän Seelaa tuossa ulkoportailla. Joo ei onnistuisi talvella - se olisi ollut hyvästijättö hyville päikkäreille...

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

10 pistettä ja papukaijamerkki sulle, kun uskalsit lähteä puistoon! Mä pelkään loppukesästä koittavassa uudessa arjessamme eniten just noita ulkoiluja...muistan, miten hankalaa oli yhdenkin vaunukammoisen vauvan kanssa yrittää yhtään mihinkään. Mun siskolla on -10 syntyneen esikoisensa lisäksi samanikäinen lapsi kuin meillä ja se tietenkin viihtyi vaunuissa kuin unelma. Hiukan otti päähän käydä yhdessä vaunukävelyllä, kun mun lykkimistä vaunuista kuului koko ajan armoton itku ja raivoaminen ja toisista vaunuista ei pihaustakaan. Join raskauden jälkeisen ekan punaviinilasillisen yhden tällaisen reissun päätteeksi, kun kannoin lopulta vauvan kainalossa kotiin vaunuja toisella kädellä lykkien. 

Torey
Näissä neliöissä

Oot sä aika sissi!

Ihanasti kirjotat näistä teiän "argh selvittiin hengissä, mut oli jopa kivaa"-asioista! :)

Silmukan saalistaja (Ei varmistettu) http://silmukansaalistus.blogspot.fi/

Pitää kyllä kiittää sua näistä sun postauksista koskien kahden lapsen perhettä! Meille toinen syntyy loppuvuodesta, jolloin vanhempi on muutaman kuukauden yli kolme vuotta. Näiden sun postausten ansiosta odotan täyttä kaaosta vauvan syntymän jälkeen :D

Meillä vieläkin kotoalähtö yhta katastrofia vaikka poika on jo puolivuotias :D Viimeisin reissu kauppaan kaksin pojan kanssa päättyi siihen kun tajusin puolessavälissä matkaa moottoritietä etten muistanut (apua) syöttää poikaa lähtiessä :D Siis en muistanut :D Äkkiä kotiin kiljuvan lapsen kanssa, eikä yritetty uudelleen.. miten voikin iskeä tuollainen dementia lapsen synnyttyä..

Titiomm (Ei varmistettu)

Klassista on myös kun lähtee vauvan kanssa vaunulenkille ja siinä pisteessä kun tuumii että nyt ollaan aika kaukana jo, käännytääs takaisin, niin vauva herää raivoisan nälkäisenä ilman pilkahdustakaan varjoisasta penkistä. Täsän skenaarioon kuuluu vauvan myös kakata valtavat niskakakat kun kosteusliinoja on enää kaksi jäljellä ja vauva on Nälkäinen vaikka kuinka imettää. Ihan tunsin sen kun toinen tissi kutistuu pannulapuksi (kun yritin "säästää" toista tissiä sairaalan maidonluovutuspumppausta varten). Ite tietenkin olin unohtanut ottaa vesipullon ja aurinkolasit. Aurinkohatunkin ostamista itselleni harkitsin aiemmin mutta totesin että nääh, myöhemmin sitten. Sit tulee hengattua vauva tissillä noin neljäsosaikuisuuden.. Tämmöistä tänään meillä. On ulkoilu hauskaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Moi! Miks ette käytä niitä uusia tuplaemmaljungia jotka saitte ilmaiseksi? :)

Kristaliina
Puutalobaby

Nämä Bumbleride-tuplat, jotka näissä uusimmissa kuvissa näkyy, on ne, jotka pian arvotaan lukijoille! Mutta ennen sitä arvontaa maahantuoja halusi, että mekin testattais niitä, että osattais vähän kertoa omia kokemuksia niistä. Nooh, nyt niitä kokemuksia (= tykätään kovasti) on kertynyt parin viikon ajan ja pyöräytän arvonnan käyntiin varmaan tällä viikolla! Eli sitten aletaan taas käyttää niitä meidän ikiomia tuplavaunuja :)

Cpop

Wohoo! Hienoa! Muistelet vaan niitä kivoja juttuja, ni ei jää takaraivoon ens kerralle (;

Sinisuu (Ei varmistettu)

Onnea!
Mä nostan hattua kaikille jotka yrittää ja tekee jotain jonka tietää valmiiksi melkein mahdottomaksi. Sullekin olis ollut vaihtoehto: jäädä kotiin ja odottaa että Joel tulee kotiin ja lähteä vasta sitten. Mutta ei, rohkeasti kokeilit ja onnistuit!
Joka kerta kun meille on tullut uusi vauva niin alku on ollut hankalaa; onhan siinä nyt kokonaan uusi ihminen jonka tarpeet pitäisi sovittaa muiden rytmiin, tai muiden rytmit sovittaa tuon yhden tarpeisiin. Kaikki on opettelua roskien viemisestä vessassa istumiseen.
Ja hienoa Krista että sä jaat näitä julkisesti niin myös monet oppivat ymmärtämään että kaikesta selviää :)

MirvaK

Pikkuhiljaa se maailma avartuu ;) Mä tässä yritin miettiä, miten mulla oli silloin kun esikoinen oli sen vajaan 3 ja keskimmäinen juuri syntynyt. Tyhjää lyö (kuten siinä se ensimmäinen puoli vuotta). Mutta kyllä mä liikkeeseen lähdin, koska esikoista piti viedä (ensin) 3 kertaa viikossa kerhoon (väheni 1-2 kertaan) ja sitten vielä kävin kerran viikossa perhekahvilassa (ja keskimmäinen ei tainnut olla ekalle kerralla kuin pari viikkoinen).

Nyt kolmannen kanssa oli niin helppoa, kun nuo kaksi oli isompia. Tosin kyllä mä sen ensimmäisen lukuvuoden olin aikamoinen taksikuski. Esikoisen viennit ja haut koulusta, keskimmäisen kerho 2-3 kertaa viikossa ja sitten vielä vertaistukiryhmä itsellä. Onneksi kuopus oli niin hyvä uninen (päivällä), että kuskaukset onnistui siten, että ensin pihalle nukkumaan, sitten nukkuvan lapsen kaukaloon siirto, sitten takaisin vaunuihin nukkumaan, sitten taas nukkuvana kaukaloon ja mahdollisesti vielä rattaisiin. Meillähän likka veteli parhaimpina kertoina (kunnon pakkasilla) 7-8 tunnin päikkärit eli tuohon ajan jaksoon sai aika monta siirtoa tehdä. :D

Jenni Penni (Ei varmistettu)

Sä kirjotat niiiin hauskasti! :D Rupes tosi kovaa naurattaa, vaikka ei varmaan sua siellä puistossa aina naurattanut mut silti. Ihana blogi :)

Mariegg (Ei varmistettu)

Tää on nyt varmaan laiha lohtu mut just tänään poistin pari blogia seurattavien listalta kun tuli sellainen olo, et kirjoittaja kertoo vaan kaikki päivän onnistumiset ja korostaa miten mahtava äiti on. Itse kun en osaa pitää tätä äitiyttä kilpailuna. Niin ja siis pointti oli se, et sun blogia en poistanut!! Kiitos, että olet aito ja kerrot molemmat puolet! Ja löysin sentään blogisi etsiessäni kantorinkan käyttöohjetta... Ja isosiskolle tuuletukset reippaudesta!!

Heikunkeikun

Minä oon samoilla linjoilla siitä, ettei äitiys ole kilpailu, kuten ei elämä yleensäkään. Tässä nykyajassa tuntuu usein unohtuneen yhteisöllisyyden ja vertaistuen merkitys ja sitä kautta yksilöllisyys ja kilpailu korostuu.... kilpaillaan siitä, kuka pärjää parhaiten... Minusta äitiydessä kaikille, jotka pärjäävät ja selviytyvät, kuka nyt sitten milläkin tyylillä, pitäisi antaa mitali! Tässä blogissa lienee koukuttavaa juuri se elämänrealismi, joka kirjoituksissa tulee ilmi. (luulen, että monet bloggajat kirjoittavat siitä, minkälaista toivovat elämän olevan ja korostavat tosiaan vain niitä hyviä asioita ja onnistumisia, mikä sekin on tietysti toisaalta tosi kannatteleva ja hyvä asia...itsehän sitten taas kirjoitan inhorealistisesti, varsinkin omista tunteistani, joita äitiys herättää...)

 

Miitu (Ei varmistettu)

Vitsi, nää postaukset nostattaa hien pintaan jo valmiiksi... Onneksi tuosta sivusta löytyy jaottelu kuukausittain, niin voi sitten käydä syksyllä lueskelemassa vertaistukea, kun tilanteet on akuutimpana päällä. Ja kyllä. Tsempparipalkintoa lähtee ehdottomasti täältäkin jo sille suuntaa.

Kamalaa, kun tällä hetkellä todella toivoo, että tää nuorempi olis "helppo" vauva (ts. nukahtais kohtuu helposti ja nukahdettuaan nukkuis varttia pidempiä pätkiä, elämä ei olis jatkuvaa syöttämistä (tässä kohdin keskosvauvan kanssa pääsi helpolla - raukka opetettiin tarkkaan kolmen tunnin rytmiin jo sairaalassa) eikä varsinkaan jatkuvaa huutamista), että jotenkin selvitään syksystä. Tänään selvisi nyt sitten, että esikoinen joutuu leikkaukseen syksyllä (mikä tahtoo sanoa kuukausi pari lasketun ajan jälkeen), mikä tällä hetkellä raastaa äidin sydäntä melkoisesti. Ei nyt ihan optimaalinen ajoitus, mutta minkäs teet. Onneksi tukiverkkoa löytyy.

neljän äiti (Ei varmistettu)

Tähän en viimeisen vuorokauden jäljiltä voi kuin todeta, että on tämä perheelliseen elämä joskus melkoista. Olotila on ollut sellainen, että elämä on juhla ja sinut on kutsuttu tai sitten ei. Eilen poika tuli kotiin kesken treenien, kun oli tullut huono olo. No siitähän se sitten lähti, mahatautiralli nimittäin. Tavaraa tuli kummastakin päästä ja poika oli ihan raato. No tyttö heräsi yöuniltaan, kun oli hetken nukkunut. Ilmoitti, ettei voi nukkua sängyssään, koska se on täynnä oksennusta. No pesukone lauloi yhteen asti yöllä ja sitten en enää jaksanut pestä pyykkiä, jota ilmaantui tasaista tahtia. Kömmin itse nukkumaan ja huomasin, että vauva on kuumeessa. Loppuyö sujui ok. Aamusta latasin pesukoneen ja huomasin, että vettä ei tule. Naapuri tiesi kertoa, että taloyhtiössä on parin tunnin vesikatko. Great! Näin jo sieluni silmin, kuinka me neljä muuta ei vielä mahatautiin sairastunutta sairastutaan tuon vesikatkon aikana. Nyt täällä sitten odotellaan, että kenelle jackpot osuu seuraavaksi ja millä rajuudella. Eikä tässä vielä kaikki..peruttiin huomiseksi varattu mökki ja lapset ovat olleet sen johdosta tosi pettyneitä. Ja meidän yleensä niin aurinkoinen vauva on ollut hmmmm. itkuinen ja erittäin kärttyinen.

No joo yritän aina miettiä niitä positiivisia seikkoja ja tässä tapauksessa se on se, että mies on kesäLOMALLA. ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Joskus sitä hieman huvittuneena miettii, että onkohan se ennen vanhaan tosissaan ollut äideillä elämä näin vaikeeta, että siirtyminen paikasta a paikkaan b on ollut näin vaikeeta :) monilla vanhemmilla nämä " teen kaikkeni ettei vauvani koskaan itke" -ideologiat menee pikkusen yli. Mun mielestä. Seurauksena on just tämmöset vaikeudet ihan perusarkisissa asioissa. Ei se vauva pilalle mene jos ei joka itkuun saa tissiä suuhun tai itkee matkan leikkipuistoon. Elämä vain on semmoista. Hyvällä rytmittämisellä ja silloin tällöin itkunkin kestämisellä arki kyllä sujuu jos vanhemnat niin haluaa ja vauvat tottuvat olemaan muuallakin kuin sylissä, kun heitä ei siihen 24/7 totuteta.

Kristaliina
Puutalobaby

Hehee, "anna se itkee" -aihepiiriä taas...?

Mun mielestä on vähän hassua puolestaan ihannoida "ennenvanhaa", kun kuitenkin ihan tutkitusti on todettu, että on hyvä pyrkiä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vastaamaan vauvan tarpeisiin. Koen, että oma "työni" täällä kotona näiden kahden kanssa on huolehtia, että molemmista kasvaa mahdollisimman tasapainoisia pieniä ihmisiä - siksi teen parhaani. Enkä anna itkeä koko matkaa leikkipuistoon, jos se on mitenkään vältettävissä.

Itkua toki on pakko olla oppinut sietämään, koska näin kahden pienen kanssa toimiessa se on valitettavasti jokapäiväinen vieras, kun kaikeen ei ehdi/pysty. Mutta parhaani teen :)

Tällaista kahden kuukauden ikäistä ei olla vielä rytmitetty, naperolla sen sijaan on hyvä ja suht tarkka päivärytmi, jonka mukaan elellään. Toivottavasti vauvelinkin rytmit löytyvät kesän kuluessa!

Kristaliina
Puutalobaby

Linkki jäi "anna se itkee" -kohdasta:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/anna-se-itkee

Jenni_eeee (Ei varmistettu)

Olipas aika "jännä" tunne, kun luulin olevani menossa katsomaan, onko Cougarwomanilta uutta postausta, mutta klikkasinkin tänne ja aloin lukemaan: "Eka kerta. Kahden kanssa leikkipuistossa nimittäin". Hmmm, tämähän on mielenkiintoinen juttu!!! Sitten näin kuvan vaunuista ja tajusin, että ei nyt ehkä tulekaan ihan niin villiä tarinaa ;), mutta aika vauhdikasta oli silti! :D

Kristaliina
Puutalobaby

Hehee, villiä menoa hiekkalaatikolla :D :D :D

No mut hei, tissejä on täälläkin imeskelty ja silleen :D

Hyvä teijän tiimi :) 

Ja aattele, nyt kun oot ollu noin reipas ja selvisitte puistoon, niin omalla pihalla ulkoilu sujuu tästä eteenpäin ihan tosta vaan! 

P (Ei varmistettu)

Sie oot kyllä melekonen arjen sankari! Täytyy sanoa, että jos tsempparipalkinto menisi johonkin muuhun osoitteeseen niin tekisin prostestin, ja voittaisin sen. Toivottavasti ens kerralla vain 84 vauvanhyssyttelyä!

Kristaliina
Puutalobaby

Kyllä, pienikin edistys on edistystä - hei ja aattele sit 84 päivän päästä ei tarvitsisi hyssytellä enää yhtään! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta tuntuu että sä teet elämästä vaikeampaa kuin se onkaan. Mullakin kaksi pientä ja alusta asti kuljettu siellä täällä. Ei joka asiasta tarvii niin hirveesti ressata.. yritä relata!!

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos kannustuksesta - mä varmaan vaan en osaa.

Hips hei! (Ei varmistettu)

Hei jätäpä Krista nämä nyt ihan omaan arvoonsa! Toi tarina voisi olla mun kynästä (tosin ei noin hyvin kirjoitettuna:)) viime kesältä ja meidän kuopus ei ole edes mikään vaikea tapaus. Vauva-arki vain voi olla sellaista ja toiset vauvat tahtovat sitä tissiä just silloin kun tahtovat. Olen jopa imettänyt keskellä katua pyllistellen, vaunuissa makaavaa vauvaa, ettei se vaan heräisi ja päästäisiin ilman huutokonserttia kotiin. Toimi! Häveliäisyys lensi romukoppaan, mutta oma pää kesti paremmin, isosisko sai kävellä omaan tahtiinsa ja vauva jatkoi tyytyväisenä unia. Win, win, win!

EWE

No kyllä minä taas niin mieleni pahoitin tällaisesta ikävästä kommentista :I

Mitä kumman mielihyvää ne ihme superäidit saavat tällaisesta pätemisestä ja toisten loukkaamisesta? Ihmettelen vaan.

Sä, Krista, yritit ja teit parhaasi ja onnistuitkin vielä, kun pääsitte lopulta sinne puistoon asti, vaikka niitä vaikeuksia riittikin. Hienosti selvitty. Ja mikä parasta, vaikutti siltä, että oli teillä kivaakin. Todellakin olet sen tsempparipalkinnon ansainnut. :)

Nämä on aina ikäviä tällaiset...no, ikävät kommentit. Ja vielä ikävämpää on, jos bloggaajalle jää niistä huono mieli.

Onneksi suurin osa meistä täällä on kuitenkin niitä myötäeläjiä ja kannustajia. :)

Jonnajulia (Ei varmistettu)

Mulla ei ole omia lapsia, opiskelen ja vietän huoletonta nuoruutta ja SILTI olen aivan koukussa sun blogiin. Kirjoitat hauskasti, kaunistelematta ja löydät asioista aina positiiviset puolet. Olen monesti miettinyt, että sitten jos ja kun oman lapsen tulevaisuudessa saan, etsin sun kirjoitukset käsiini ja lohduttaudun niillä. "No niin, kato nyt, ei Kristaliinallakaan menny tää niinku elokuvissa, mut se on silti ihan onnellinen."

Vierailija (Ei varmistettu)

Vauvoja on tosiaan erilaisia. Kyllä mekin kuljetaan kuopus (5viikkoa) mukana leikkipuistossa, käydään mökkireissuille jne. Mutta kuopus onkin tyytyväinen vauva joka ei itke koko aikaa. Esikoinen sen sijaan oli itkevä vauva ja hänen kanssaan ei tullut liikuttua, kyllä se vaan on hormoneista ja ihan biologiasta kiinni ja tarkoitettu että harva äiti ehdoin tahdoin huudattaa pientä, siis puhutaan lähes vastasyntyneestä.

Kristaliina
Puutalobaby

Nimenomaan näin. Vauvat ovat erilaisia. Mä voisin ottaa vakavammin jotkut "syytökset" ns. liiasta hyysäämisestä (ja itkuisuudesta siksi), jos tämä olisi esikoinen. Mutta koska meillä "totaalilastenhoitourpoäidin" esikoinen oli hyvinkin "helppo" ja vasta tämä toinen on herkempi tapaus, niin voin hyvinkin voimakkaasti sanoa, että kyse on nimenomaan vauvan persoonasta. Jota vanhemman tehtävä on hoitaa ja arvostaa <3

Se, että joku sanoo tyyliin, että "kyllä mekin kahden kanssa liikuttiin heti alusta asti, ei se oo noin vaikeaa - sä vaan stressaat liikaa" on vaan... no, rehellisesti sanottuna aika ärsyttävää.

Vau mikä vauva!

Tosi vaikee tajuta, että joku (vanhempi?) oikeesti kuvittelee, että kaikki menee yks yhteen. Kun joku sanoo tollasta "kyllä mekin tehtiin näin, kyllä säkin voit/sun pitää kans tehä näin", tekis mieli heittää takasin vanha kunnon "no sä ymmärrät sitten kun sulla on toinen laps/useampi laps/itkuinen laps/koliikkilaps/mies töissä/jne". Vois sit molemmat olla toisilleen yhtä ärsyttäviä! Tai ehkä molemmanlaiset kommentit vois jättää pois...

Riiviöiden äiti (Ei varmistettu)

Meillä oli vanhempi kolme kun pikkuveli syntyi. Ja kun tuo isompi on melkoinen menijä ja pienempi ei nukkunut yöllä eikä päivällä niin nyt täytyy ihmetellä miten ihmeessä siitä ajasta on selvitty. Vaunuissa pienempi ei viihtynyt yhtään, mutta isomman kanssa olisi pitänyt olla koko ajan liikenteessä. Yhden kerran pienempi nukahti jostain kumman syystä vaunuihin ja isompi ajoi reippaasti pyörällä niin mamma sitten päätti, että nyt tehdään kunnon lenkki, n. tunti kun oltiin juostu ja kävelty niin pikkuinen heräsi ja huusi kuin pikku possu ja isompi ei jaksanut enää polkea pyörällä, niin sitten tultiin kotiin, että pikkuinen oli välillä vaunuissa ja välillä sylissä ja toisella kädellä työnsin isompaa pyörällä!! Ja kun isommalla oli tapana karkailla niin monet kerrat on pitänyt lähteä melkein tissit paljaana juoksemaan isomman perään ja jättää huutava vauva odottamaan vuoroaan. Nyt kun uusin tulokas on vuoden ja isommat 11 ja 8 ja pieni on aina ollut kiltti ja rauhallinen niin kyllä tässä pääsee tosi helpolla. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Entä jos vauva itkee vatsakipua? Ei auta että tissiä antaa suuhun koko ajan, lähinnä se vaan pahentaa. Oletko kokeillut pidempiä imetysvälejä ja rauhoitusta muilla keinoin? kantoliina? manduca? tutti? kapalo?

Kristaliina
Puutalobaby

Kaikki on kokeiltu, huokaus... Aika auttanee, toivottavasti. Menee vähän alapään asioiksi, mutta tyypin kakka tulee siis kahden viikon välein. Ei siis ihmekään, jos on tukala olo, niisk.

Oma arvio siis tuolleen ylipäänsä on, että meillä on ns. suuritarpeinen vauva. Hän on hyvin tyytyväinen ja onnellinen niin kauan, kun saa olla sylissä ja ihokontaktissa <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Joko olitte vyöhyketerapiassa? Kaverin vauvan kakka alko tuleen kolmen neljän hoitokerran jälkeen. Kävi Anne Vuotarilla.

iitu - (Ei varmistettu) http://kalliolla-kukkulalla.blogspot.com

Voi apua mitä meillä onkaan edessä!?! Ja mihin sitä on ryhdytty...huvittuneen jännittyneenä luen näitä teidän arkijuttuja ja täytyy sanoa että vähän kauhistuttaa. :D Mutta pitää vaan yrittää pitää huumori mukana matkassa, kyllä ne säätämiset sitten aina jossain vaiheessa jo naurattaa. Vitsi on muuten ikävä vanhoihin tuttuihin puistoihin...!

Pages

Kommentoi