Ensimmäiset Thaimaan-terveiset

Puutalobaby

Väsynyt  mutta onnellinen reissuperhe on perillä paratiisissa!

Pakko myöntää: lennot olivat suht väsyttävät. Kaikki meni ihan hyvin, mutta lentojen ajankohta ei kyllä ollut naperomatkustamisen kannalta paras mahdollinen. Olimme katsoneet, että jea, yölento. Mutta emme olleet ottaneet huomioon sitä, että "yö" meneekin lähes kokonaan viiden tunnin aikaeroon...

Lähtö Suomesta oli siis 16.40, ja iltavirkku tirppana nukahti vasta Suomen aikaan kymmenen aikoihin – eli Thaimaan aikaan kolmelta yöllä. Ja kun lasketaan, että perillä Bangkokissa oltiin paikallista aikaa seitsemän jälkeen ja aamupalan tarjoaminen aloitettiin koneessa kaksi tuntia ennen laskua... Uhh. Tirppa nukkui siis äidin hikisylissä parisen tuntia – vanhemmat eivät sitäkään.

Bangkokissa oltiin siis aika suhteellisen pihalla. Jatkolento Phuketiin lähti aika näppärästi: bording alkoi sillä hetkellä, kun portille pääsimme. Koomassakin onnistuimme luovimaan kaikista viisumimuodollisuuksistakin kunnialla – lapsiperhe-elo näköjään opettaa.

Mainostaululla urpoilevat väsyturistit.

 

Ottaen huomioon, että äiti ja isi eivät näköjään olleet ottaneet huomioon lentokonessa oloa ajatellen juuri mitään, lennot olivat kuitenkin kokonaisuudessaan hyvä suoritus. Niin siis olihan meillä toki listalla lukenut, että selvittele paikat koneessa – mutta siinä lähtötohinassa oli niin paljon muutakin tekemistä, että se Finnairin sivuille kirjautuminen jotenkin jäi...

Niinpä saatiin aivan surkeat istumapaikat sellaisen neljänistuttavan keskijonon keskeltä – eli niin, että kummastakaan suunnasta ei päässyt liikkeelle nykimättä ventovierasta ihmistä ylös unestaan. Minun vieressäni istui ehkä maaailman tympein hollantilainen mies, jolta ei herunut lennolla olevia lapsiperheitä kohtaan empatian ripaustakaan – ylös nouseminen raskaanaolevan vessareissuja varten (kävin vessassa kolmesti – hitsi mikä riesa mä sen mielestä varmasti olin) oli joka kerta  hänelle yhtä vastenmielinen ponnistus. Joelin vieressä puolestaan istui hiljainen mutta mukavanoloinen nuorimies, joka oli joutunut keskelle lastentarhaa (myös hänen edessään ja takanaan istui napero – ja se hänen edessään istuva istuva puuhakas viikari halusi mm. heitellä takanaanistuvan ruoat pitkin lattioita ja paukuttaa poikaparan musiikkikanavat sekaisin muutaman minuutin välein). Tirppahan ei tietystikään tuollaista huliganismia harjoita – pois se meistä :)

No, pienet (ehkä 15 minuutin) itkut itki tirppakin ennen nukahtamistaan. Luultavasti syliin nukahtaminen tuntui vaikealta, ja hurjan kuumakin oli. Vaippasiltaan hyssyttelemällä uni kuitenkin onneksi tuli.

*******

Perillä Phuketissa satoi JÄR-JET-TÖ-MÄS-TI. Kuulemma Filippiinien taifuunin rippeet ovat aiheuttaneet tännekin viiden päivän rankkasateet. Mutta ei se mitään. Viihtyisällä pienellä bugalowialueella läpsyttelimme paljain jarpain vesilätäköissä (massiivisten sadekuurojen välillä), kuuntelimme kaskaiden säksätyshuutoa ja ihmettelimme nyrkinkokoisia etanoita – ja totesimme, että kyllähän tämänkin nyt Helsingin marraskuun voittaa.

Tältä tuntui, kun päästiin Phuketissa omaan bungalowiin.

 

Phuketissa viivyimme vain yhden yön, ja tänään sunnutaina matkasimme jo eteenpäin, tänne Koh Lantan saarelle. Täällä on ihanaa. Mutta siitä lisää myöhemmin!

 

PS. Lisää kuvia Instagamissa! Muutamia uusia siellä jo nyt, mutta lisäilen sinne jatkuvasti kuvia reissun varrelta! Ja jos et pääse Instagramiin, voit siis tsekkailla kuvia näppärästi tuota oikeanpuolista sivupalkkia klikkailemalla.

 

Share

Kommentit

Mia-mamma (Ei varmistettu)

Kerro nyt kokemuksen jälkeen, mitä olisi pitänyt ottaa huomioon lennolle? Meillä tammikuussa edessä lennot New Yorkiin ja San Franciscoon yksivuotiaan kanssa. Mielelläni siis kuulisin, jotain muutakin kuin paikkojen varaus?

Amerikan Anna (Ei varmistettu) http://meininki.wordpress.com

Vastaan omista kokemuksistani... Olemme lentäneet Amerikka-Suomi -välillä lapsen ollessa 3kk sekä 1,5v, tammikuussa lennän yksin kaksivuotiaan kanssa. Mun tärkeimmät vinkit on:

1. Varaa aikaa. Lentokentälle, turvatarkastuksiin, vaihtoihin. Mikään ei tapahdu lapsen kanssa matkustaessa yhtä ripeästi kuin aikuisten kesken. Ja se niskakakka saattaa iskeä just silloin kun ei pitäisi.
2. Vaihda vaippa aina mieluummin kentän vessassa kuin koneessa. Vaikkei just nyt olisi tarvettakaan.
3. On vähän mielipiteestä (ja vauvan luonteesta) kiinni, mutta minä tykkään mennä koneeseen lapsen kanssa viimeisenä, kun kaikki muut ovat jo koneeseen rynnineet ja jonottaneet. Varsinkin jo kävelevän lapsen kanssa on tuskallista yrittää istua paikallaan ja rauhassa, kun ihmiset tunkeilee käytävällä, on kuuma ja ahdistaa. Portilla riittää kiipeiltäviä tuoleja ja tilaa. Sitten viimeisenä sisään ja vöihin naps. Tästä päästään sopivasti seuraavaan vinkkiin...
4. Mahdollisimman vähän käsimatkatavaraa ja ei missään nimessä trolley-mallista, vaan reppu. Ei erillisiä nyssäköitä. Lentokentällä on hyvä saada kädet vapaaksi (lapsi kantoreppuun/liinaan). Ja koska käsimatkatavara on kompakti, se mahtuu edellisen penkin alle, eikä tarvi rynniä sinne koneeseen ekana (kts. kohta 3) matkatavaroiden mahduttamiseksi ylähyllyyn. Itse otan koneeseen päästyä repusta "varikkovarusteet", eli vaipan, wipesit, peppurasvan ja vaihtovaatteet erilliseen pieneen kangaskassiin, jottei hätätilanteen iskiessä tarvi ottaa koko reppua sinne ahtaaseen vessaan mukaan. Ai niin ja vaippoja mulla on yleensä mukana liikaa (yksi per matkustustunti), mutta olen kuullut ihan liikaa kauhutarinoita lentokoneripuleista, joten...no, se siitä. Omat kirjat ja musiikit saa unohtaa. Mukaan lapselle pari kirjaa, lelua ja maissinaksuja/rusinoita/muita naposteltavia.
5. Unohda kasvatusperiaatteet lennon ajaksi. Telkkaria ja herkkuja niin paljon kuin lapsi haluaa :)
6. Juotavaa/tutti/imetystä nousujen ja laskujen ajaksi
7. Älä stressaa liikaa. Meillä on matkat menny aina paremmin kuin on pelätty.

Mia-mamma (Ei varmistettu)

Kiitos ihan hirveesti! Nää on just sellasia käytännön vinkkejä joita halusin! Eka lento lapsen kanssa. :) ja totta, varaudutaan pahimpaan, voi olla, että lennot menee hyvin, eikä mitään temppuja tarvitsekaan tehdä! Meidän pikkumies on vaan sen verran vauhdikas, että pelkään pahoin, ettei koneessakaan istu paikoillaan...

Kristaliina
Puutalobaby

Ihan hurjan hyviä vinkkejä, kiitos! Mäpäs kans teen tästä ihan oman postauksen! Kopsaan sun vinkit myös sinne :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä taas on toinen strategia tuon ylimääräisen ajan varaamisen kanssa: ei mennä kentälle yhtään liian aikaisin, odottamista ja istumista tulee muutenkin tarpeeksi. Toki tämä strategia on valittu vasta kun on "tutustuttu" omiin lapsiimme matkustajina: he ovat innokkaina superreippaita, jolloin kaikki ylimääriset kiukut ja venkoilut jää kentälle mentäessä ja siellä asioita hoidettaessa tekemättä. Myöhemmin matkassa väsyneenä toki muutakin käytöstä on nähty :-)

Ja vaikka jossain kommentissa taisin kirjoittaa että lähdemme katastrofiasenteella, emme siis käyttäydy niin, että "kaikki menee varmasti pieleen" koska tuolla mentaliteetilla varmaan meneekin. Ennemmin tarkoitin sitä, että päänsisäisesti on käyty läpi mikä voi mennä pieleen, ja kun niistä suurin osa ei sitten menekään, jäädään aina "plussan puolelle".

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä takana nousuja yhden-kahden lapsen kanssa kolmisenkymmentä, esikoisen vauvaiästä kouluikään. Seuraavia on jäänyt mieleen ja vinkeiksi:

- Katastrofiasenne: kun olet varautunut pahimpaan, lento tuntuu menneen aina hyvin :-)
- koneeseen viimeisten joukossa, jos ei tarvetta saada hattuhyllylle tavaraa. Lapsilla on yleensä omat pikkureput, minulla isompi reppu ja miehellä juuri mittoihin mahtuva vedettävä käsimatkatavara. Sillä ajatuksella pakataan, että jos ruumaan menevät laukut eivät tule perille, pärjätään matkan lisäksi päivä-kaksi kohteen ilmastossa.
- Viime vuosina lasten pillimehut (2dl x 6) ovat menneet läpi turvatarkastuksista heidän omissa repuissaan niin Aasiaan kuin Euroopassa ilman mitään kyselyitä. Sehän ei paljoa tule kustantamaan jos jäävät tarkastukseen.
- Kirpputoreilta olemme haalineet paperikantisia pikkukirjoja, joita luetaan vain matkoilla. Osa jää aina reissuun, lainataan koneessa muille lapsiperheille jne. Nyt kun isompi alkaa itse lukea, käyvät taas vaikka ehkä ovatkin pienemmille tarkoitettuja noin muuten.
- Kinder-munista tulevia pikkuleluja on kummallakin lapsella mukana pieni minigrip-pussillinen. Nämäkin vain reissuleluina niin kiinnostavat pidempään. Näillä lapset pelaavat risti-nollaa, Kimin koetta, arvaa kummassa kädessä tai leikkivät.
- Unilelu mukaan, vaikka se rakkain olisi isokin. Kerran erehdyttiin puhumaan lapselle pienempi lelu mukaan. Kun korvatulehdus iski reissussa, se rakkain olisi varmasti lohduttanut parhaiten.
- Lapsille koneeseen ennen kaikkea mukavat vaatteet. Jos lapsia on useita, mahdollisuuksien mukaan sellaisia, joista samat vaatteet menee molemmille.
- Myös kohteen ilmastoon sopivat vaatteet mukaan käsimatkatavaraan ja päälle ennen laskeutumista, niin ei tarvitse perillä tuskailla. Sama siis molempiin suuntiin, helteestä lähdetään kotiin hellevaatteissa ja vaihdetaan koneessa muuta.
- Soseita syövälle riittävästi soseita mukaan myös siltä varalta, että lentokentällä menee yllättäen tunteja. (Kerran olemme alle vuoden ikäisen kanssa odottaneet turvatarkastuksen jälkeen seitsemän tuntia kuuden tunnin lentoa. Lentoyhtiö toki tarjosi ruokaa: pizzaa (myös hampaattomille). Omat pussipuurot oli pelastus.)
- Meillä valjaita ei ole koskaan koettu tarpeellisiksi. Toinen aikuinen hoitaa paperit, toinen vahti lapset. Lapsemme eivät tosin ole olleet karkailevaa sorttia ja varsin pienenä on ihan puhumalla etukäteen keskusteltu, että siihen tungokseen voi kadota. Toisaalta annan lasten mennä myös hiukan edellä välillä ja joutua katseella etsimään vanhempaa, jolloin tajuavat itsekin, että kauas ei parane laukata. Toki tiedän, että on myös viirupäitä, joille nämä ohjeet eivät toimi.
- Sylipaikalla olevan olen pitkillä lennoilla keikauttanut äitiyspakkausmakuupussissa jalkatilaan nukkumaan, kun sylissä ollen asento oli huono niin lapselle kuin aikuisellekin. Osa lentoemännistä puuttuu tähän, osa ei, kun keli on tasainen.
- Euroopan lennoilla meillä on välillä ollut lapselle mukana auton istuinkoroke koneessa, jos sitä on kohteessakin tarvittu autolla liikkuessa (ei huono taksissakaan). Kaikilla vuokraamoilla ei ole ollut aina kahta istuinta tarjota ja toisaalta koneessa lapsi on istunut ylempänä nähden paremmin telkkarin.
- Olen usein ottanut reissuun kirpputorirattaat ja lahjoittanut ne loman lopussa paikalliselle tarvitsijalle. Tällöin ei ole huolta rattaiden rikkoutumisesta koneessa ja vanhoissa yhdistelmissä kulkee hyvin kaksi lasta toisin kuin useimmissa matkarattaissa. Kentällä en ole rattaita kokenut tarvitsevani, kantoliina, tavarakärry tai kentän rattaat ovat olleet riittäviä.

Kristaliina
Puutalobaby

KIITOS! Hei mäpä kopsaan nämäkin vielä tuohon tuoreempaan, just julkaistuun tämänpäiväiseen juttuun, että kaikki nämäkin varmasti bongaavat!

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Toi paikkojen itse valitseminen koneessa on musta tehnyt lentämisestä asteen hankalampaa, kun ne paikat täytyy sitten tosiaan itse käydä klikkailemassa, että saisi edes jotain järkevää - ja halpisyhtiöillä pääsee vielä maksamaan siitä ilosta. Meillä on kolmen lapsen kanssa lentäessä käynyt niin, että kun ei olla paikkoja itse varattu, niin 5-vuotias on pistetty istumaan jonnekin monen rivin päähän vanhemmista - vänkäsin sitten niin kauan, että koneessa saivat kanssamatkustajat vaihtamaan paikkoja.

Mutta hyvä että olette perillä, nyt voitte sitten ottaa rennosti!

Vierailija (Ei varmistettu)

Aivan ihana marraskuun päivä ollut Keski-Suomessa. Lapset peuhanneet lumessa koko päivän ja aurinko paistanut. Yhtään ei tee minnekään helteisiin mieli!

Kristaliina
Puutalobaby

Hih mä meinasin ensin vahingossa kirjoittaa, että "Suomen marraskuuta", mutta sitten tajusin korjata, että "Helsingin marraskuuta" :) Suomi kun tosiaan on niin vaihteleva maa ilmastoltaan - tuntuu että etenkin marraskuussa... Muistan pohjosesta, että marraskuu oli jo ihan talvea, jolloin lumi jotenkin kirkasti pimeydenkin; ja sitten taas Helsingissä useimmiten vaan sataa vettä ja on harmaata non-stop. Vaikka sekin tosi paljon vaihtelee, esimerkiksi nyt on ollut mun mielestä poikkeuksellisen "helppo" marraskuu Helsingissäkin. Ja kerran lähivuosina (viime talvena? sitä edellisenä? en muista...) oli ihan lumista jo silloin!

Mutta nyt ennen lähtöä tänne 3-4 päivää meillä kotona satoi vettä non-stop ja oli ihan tosi kurjanharmaata. Oli kyllä sellainen "marraskuu-olo" jo, että huh huh :)

Melina G

Mä oon kirjoittanut lentämisestä yksin kahden taaperon kanssa jo lopettaneessani blogissa täällä. Ja lentämisestä vauvan kanssa keskusteliin juuri myös toisessa lilyn blogissa täällä

Oon ihan samaa mieltä siitä, että kaikki kikat vaan kehiin, että saa lapset pysymään rauhallisina. Meillä lapset kysyvät jo ennen koneen nousua: "Ollaanko jo perillä?" Ja noin tunni kuluttua ne haluaisivat "lähteä jo pois" ja saavat hirveät raivarit, kun se ei onnistu.. 

 

 

pinjainari (Ei varmistettu)

Oi Koh Lanta oli ihana! Siellä vietettiin viikko tuossa parisen viikkoa sitten. Sieltä siirryttiin Koh Lipelle, jossa ollaan oleiltu nyt parisen viikkoa. Voin suositella, kolmisen tuntia Koh Lantalta muistaakseni :) turkoosia vettä, pienehkö saari, joskin turismia hieman enemmän rantautunut tännekin, kuin mitä oletin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Malttoiko Silva istua paikallaan vai juoksiko se käytävillä? Mites muitten lapset..? Mua pelottaa se että miten ikinä saan oman villevallatonin pysymään paikallaan.. s(iis edes nameilla tai kännyllä)

Kristaliina
Puutalobaby

Silva istui paikoillaan - tai siis keikkui :) Möyrysi meidän sylistä toiseen ja seisoi välillä sylissä, välillä istui käsinojien päällä, ja välillä seisoi siinä käsinojilla ja kuikki takana istuvia. Onneksi meidän takana istui aivan ihana thaimaalainen nainen, joka ilveili ja pelleili Silvan kanssa jatkuvasti siitä penkkivälistä :)

Niin kuin tuolla myöhemmässä keskustelussakin joku totesi, koneessa ei onneksi kuule toisten menoa kovinkaan pitkälle. Mutta just meidän edessä oli vähän vauhdikkaampi taapero ja olin katsovinani, että hänen vanhempansa olivat välillä kyllä vähän helisemässä... Taapero käveli aika paljon käytävällä ja nukkuminen oli hänelle tosi vaikeaa - taisi itkeskellä koko yön, rauhoittui vain kun äiti käveli käytävää edestakaisin. Niin se äidin yö taisi kuluakin... Mutta en ainakaan huomannut, että kukaan olisi kovasti paheksunut, aika ymmärtäväisesti kaikki tuntuivat suhtautuvan. (paitsi se mun vieressä istunut nyreä mies, mutta sillä taisi olla kyllä jotkut ihan omat ongelmansa muutenkin :) )

Siinä mielessä taisi olla muuten hyväkin asia, että me ei saatu käytäväpaikkoja - tirppa ei tainnut edes hoksata, että sinnekin voisi mennä kävelemään :D Hyvä huomiomagneetti oli myös tosiaan sellainen oma telkkari, johon sai laittaa lastenohjelmaa pyörimään niin paljon kuin halusi. Mutta sellainen ei taida olla vielä koneissa kovin yleinen, itse eka kertaa sellaisen näin...

Kommentoi