Etsinnässä: unirytmi

Puutalobaby

Kun meidän vauva on väsynyt, sen kuulee koko kortteli. Esimerkiksi viime viikolla täysin onnistuneen ja hyväntuulisen vauvajumpan jälkeen eräs nimeltämainitsematon vauvantirriäinen veti paikallisella asukastalolla sellaiset väsyraivokilarit, että ikkunat helisivät ja kanssaäidit todennäköisesti jo naputtelivat kännyköihinsä lastensuojeluviranomaisen numeroa. Ei paljon auta, että itse tiedän tirriäisen nukahtavan Manducaan heti, kun pääsemme ulkoilmaan - mutta kun ensin pitäisi pukea molemmat lapset, käyttää napero vessassa, pakata tavarat, pukea itsekin päälle ja niin edelleen. Ja vauva sanoo GRÄÄÄÄÄÄÄÄ niin, että vähintään lähiplaneetat värisevät kiertoradoiltaan.

Tällä vauvalla ei ole sellaista asteittaista kiihdytyskytkintä ollenkaan. Hän on joko hyvin tyytyväinen ilopilleri - tai täydellisen maailmanlopun kourissa hysteerisesti täristen ja naama sinipunertavana.

Tilanne on kurja: suurin osa Seelan päikkärinukahtamista tapahtuu jonkinasteisen uniraivarin säestyksellä. Vaunuihin tyypin saa noin tunnin sylikantelun ja 38 vaunuunasetusyrityksen jälkeen. Äitiyden huippuhetkiä ei ollut sekään päivä, kun itku kurkussa hytkytin vauvaa jossain lähihiekkatiellä, ja Silva vieressä hytkytti omaa vauvanukkeaan hokien lempeään sävyyn:
"Voi vittu, voi vittu, voi vittu."

Nukahtamistilaston kärkipaikkaa taitaa pitää (sylin lisäksi) nykyisin Manduca, johon vauva tyytyy sellaisen "olen hyvin tyytymätön" -yninän jälkeen noin 15 minuutissa. Manducassa vauva saattaa nukkua 2-3 tunnin unet; vaunuissa niin kauan kuin ne ovat liikkeessä.

Ai niin ja auton turvakaukalo kans joskus toimii - sitä hytkytän lähtötohinassa hikipäässä toisessa kädessä, kun toisella kädellä hoitelen tirpan pottahommia. Joskus onnistuu. Toisinaan päättyy kaikkien meidän kolmen itkuun.

Oma tulkintani homman ratkaisuun on päivärytmi. Tai siis päiväunirytmi.

Silvan ollessa vauva protestoin ensin voimakkaasti kaikenlaisia päivärytmiajatuksia vastaan (täällä), kunnes ämmi hoisi homman (täällä ja täällä) Silvan ollessa 8-9 kuukauden ikäinen. Sen jälkeen en olisi aiempaan rytmittömään elämään enää palannut.

Mutta nyt kahden kanssa... Homma tuntuu vielä ensimmäistä kertaakin hankalammalta: miten voisin näiden kahden kanssa lähteä aina kärryttelemään väsymysmerkkien saapuessa (etenkin kun ne saapuvat kahden sekunnin varoitusajalla ennen totaalihuutoa eikä Seela asetu vaunuihin). Ai että tällä sirkusleirikokoonpanolla nukutuskävelylle neljä kertaa päivässä (mukaanlukien aiemmin mainitut hikipäähuudot, pukemiset ja potatukset)...?

Jotain on kuitenkin tehtävä.

Äsken raapustin ruutupaperille tällaisen: Seelan unirytmin tarkkailupaperin. En oikein tiedä, mitä sellaisen täyttäminen tähän tilanteeseen oikein auttaa - mutta tuleepahan ainakin tunne, että jotain on työn alla.

Kaikenlaisia vinkkejä otetaan ilolla vastaan!

Oletteko onnistuneet saamaan hieman alle puolivuotiaalle jo säännöllisen päiväunirytmin - ja miten ihmeessä?

Share

Kommentit

hennale
JOJO

Itse olen vahvasti rutiinien ja aikataulujen kannattaja vauvan kanssa, kiitos mieheni. Olisin varmaan mennyt vauvantahtisesti kaikessa, mutta mies aloitti rytmittämisen heti vastasyntyneelle. Ja se toimi, tyytyväisiä olivat sekä vauva että vanhemmat. Ideana ei tietenkään ole survoa lasta hänelle sopimattomaan rytmiin, vaan luoda hänelle itselleen sopiva aikataulu, jota toistetaan säännöllisesti.

Meillä on melko tasainen päivunirytmi ollut alusta saakka, toki on parempia ja huonompia päiviä, ja hetkeksi rytmiä on sotkenut päiväunien määrän muutos, huonot yöunet ja hampaiden tekeminen. Se miten meillä rytmi on tehty, on yksinkertaisesti rytmittämällä kaikki muukin. Ruokailut, vaipanvaihdot ja unet. Nämä tehdään melko samaan aikaan joka päivä, yöunille poika menee täsmälleen samaan aikaan joka ilta. Liukuvasti rytmi muuttuu lapsen kasvaessa, mutta runko pysyy samana. Alkuun (ja välillä muutenkin) vaatii hetken valvottamista ja kitinän sietoa, mutta pääsääntöisesti toimii hyvin. Sopivassa rytmissä asiat tehdään juuri ennen kun se alkaa lasta harmittaa; nälkää ja väsymystä ei siis ehdi vielä itkeä, kun pääsee jo nukkumaan tai syömään.

Tsemppiä rytmin löytämiseen! :)

Andelii (Ei varmistettu)

Luin jostain että vauvat jaksaa olla hereillä kaksi/ kolme tuntia max kerrallaan. Itse olen yrittänyt tätä noudattaa ja laittaa neiti nukkumaan ennen väsy kiukkua ja on toiminut. Ainut et päivän tunnit loppuvat kesken kun kaiken nukkumisen välissä pitäsi syödä ja hoitaa isosiskon eskari viennin ja haut. :)

Tänään ei suostunut nukkumaan vaan valvoin lähemmäs neljä tuntia, meni todella yliväsyneenä nukkumaan nukkuikin sitten pitkät unet ja pian unen jälkeen piti tulla pian rinnalla.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo sama 2-3 tunnin hereilläolokokemus mullakin Silvan vauva-ajalta! ...ja sama sykli on myös Seelalla noin niin kuin periaatteessa, mutta just tuolla haasteella, että siinä on naperon aktiviteetit sitten pyörimässä päällä eikä vauva tosiaan nukahda ns. suosiolla ilman niitä totaalikilareita (tyyliin että en voi vaunutella sen kanssa kahta tuntia, kun isosiskon pitää päästä välillä potalle ja leikkimään - ja kun ei sisko nyt voi monta tuntia päivästä viettää istumassa vaunussa vaan leikkimäänkin pitäisi päästä...)

Mutta joo veikkaan, että kun tuota taulukkoa nyt täytellään, niin sieltä nuo 2-3 tunnin hereilläolojaksot alkaa hahmottua!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä uskon samaa, taisin kirjoitellakin että tuollaista taulukkoa keväällä pari-kolmekuisen kanssa täytin viikon. Ei meille siitä rytmiä tullut mutta hahmottui silti päivä paremmin. Seela alkaa kyllä olla jo niin lähellä puolta vuotta että valveillaolot saattaa olla paljon pidempiäkin kuin 2-3h. Aamulla heräämisen jälkeen usein menee vain se pari tuntia, mutta seuraavat pätkä ja eritoten ilta ennen yöunia voi olla paljon pidempikin ihan riippuen yöunien pituudesta ja lapsen unentarpeesta muuten. Meillä kaksi ekaa muksua oli sellaisia unimurmeleita, että yöunet jäi 9 tuntiin, jolloin päiväunia vedeltiin tunti tolkulla. Kolmonen vetää puolivuotiaana yöunia enemmän ja päikkärit jääkin sitten usein 2x 45 min. Lisäksi ei selvästikään osaa vieläkään nukahtaa itse uudelleen tuon ekan unisyklin jälkeen eli joskus hänet saa jatkamaan toisen 45 min mutta usein se ei vain onnistu. Jos menee toinen sykli niin saattaa mennä kolmaskin. Uskoisin, että viileämpi ulkoilma alkaa myös auttaa tässä sikeämmän päiväunen löytämisessä.

Itselläni totaalikilarilapsia ei ole ollut, mutta olen kyllä kuullut sellaisistakin, jotka vain vaativat huutaa sen 10-15 min vaunuissa ennen nukahtamista, ihan sama kävelitkö ja hytkytit tai et. Eli riippumatta siitä pääseekö yliväsyn puolelle niin eivät vain osaa rauhallisesti alkaa hakea unta.

Kristaliina
Puutalobaby

Hei jos tää taulukkovinkki tuli silloin alun perin sulta, niin vielä kerran KIITOS! (silloin just itse kirjotin, että otin ylös nukkuma-aikoja) Varmaan tällä tavalla tosiaan mahdollinen orastava rytmi näkyy vielä paremmin kuin numeroina - tai ainakin tän väsyneen pään on helpompi hahmottaa se :)

elppis (Ei varmistettu)

Mä kanssa ihan huomasin et se on 2-2,5h ja sitten unet. Ja vielä niin, että kannattaa laittaa mielummin vähän aiemmin vaunuihin, kun sitten taas liian myöhään.. Koska sitten on jo yliväsynyt ja itkee ja ei heti nukahda.
Meillä on ihan hyvin mennyt isomman lapsen rytmiin. Aamulla viedään isompi kerhoon/mennään itse myös kerhoon/mennään leikkipuistoon ja vauva nukahtaa matkan aikana vaunuihin. Yleensä meidän kaikki liikkeelle lähdöt on suunnilleen sen 2h vauvan heräämisen jälkeen, että hyvin nukahtaa silloin vaunuihin. (Kesällä se vaan itki vaunuissa.. Meni ohi se "kausi" sitten onneksi). Sitten seuraavien päikkäreiden aikaan tuplilla kävelylle ja viimeisten aikana onkin jo mies kotona isomman kanssa leikkimässä..
Toki meidän isompi on puoli vuotta Silvaa isompi.. Ja tosi iso rakkoinen, niin ei ihan jatkuen tarvitse viedä potalle.
Niin se piti vielä sanoa, että kesällä, ennen tämän rytmin löytymistä, vauva oli jatkuvasti kiukkuinen. Oli meillä siis aiemminkin rytmi, mutta sitten se muuttui ja kesti vähän aikaa ennenkuin löysin tämän uuden.. Kyllä se sieltä varmasti Seelallekin löytyy :)

elppis (Ei varmistettu)

Niin ja jos vaunutellaan pitkään, niin herää kun vaunut pysähtyy. Mutta jos nukahtamisen jälkeen jättää vaunut paikoilleen, nukkuu niissä ekat pidemmät päikyt ja kaksi seuraavaa pätkää lyhyemmät. Jos herää heti kun vaunut ei liiku enää, niin pitää vähän kauemmin heiluttaa niitä..
En nyt tiedä onko näistä vinkeistä mitään apua, kun vauvat on niin yksilöitä.
Tässä nykyisessä vauvassakin on eroavaisuuksia isompaan sisarukseensa.
Meillä kaikki muu elo on aika seesteistä, mutta autas kun viedään vauveli suihkuun/kylpyyn niin huuto on kuin sikaa tapettais.. Tähän en oo keksiny ratkaisua.. Esikoinen kun on rakastanu vettä aina..

Vesipetojen äiti (Ei varmistettu)

Meidän nelivuotias huutaa edelleen suihkussa, niin kuin sikaa tapettaisi. Uimahallissa, rannalla tai saunassa ei kastuminen haittaa, sukelteleekin, mutta suihku on NOUNOU. Vanhempi huusi suihkussa parivuotiaaksi, kunnes ymmärsi vesileikkien päälle ja sitten pitikin jo munakello ottaa kylppäriin, ettei mennyt vallan vesilasku miljooniin.

Aalto-äiti (Ei varmistettu)

Meillä on kans uskottu rutiinien hyvyyteen ja menty joka päivä samalla rytmillä. Toki toisen kohdalla hommaa helpotti rytmille uskollinen esikoinen. Meillä kaikki vaan toimii paremmin ja on tyytyväisempiä kun mennään samalla menolla päivästä toiseen.

Meidän Kerttu-kuopus on vauvasta asti kiihtynyt nollasta eikä alle puolivuotiaana viihtynyt kuin liikkuvissa rattaissa tai keinusitterissä. Illalla huusi 2-3 tuntia mutta yöt onneksi nukkui. Meidän tapauksessa ei ollut kuitenkaan normaalia temperamentti-itkua vaan kuukausien jälkeen syyksi paljastui silent refluksi ja mittavat allergiat. Mutta osaan samaistua sun epätoivoon, sen verran monta kertaa tuli itkettyä itsekin vauvan kanssa kun ei mikään tuntunut auttavan pahimmassa olossa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eikö kahden tunnin välein ole aika epäinhimillisen usein jos siinä samassa pitää pyörittää isompaa perhettä ja päästä pois kotoakin? Kesällähän on helppo syöttää missä vaan mutta kun kelit kylmenee niin aika hankalaksi menis.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun esikoinen söi päivisin tunnin välein vartin kerrallaan. Ja taas 45 min päästä. Aina. Joten musta tuli ihminen, joka on imettänyt ihan joka paikassa. Niinpä se ei kuopuksen kanssa ollut enää mikään ongelma eikä este menemisille. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo siis itse olen kanssa imettänyt joka paikassa ja onhan se eka pari kuukautta varsinkin usein ihan rytmitöntä ja tiheää syömistä. Jokainen toki tavallaan ja jos jotakuta ei haittaa syöttää jatkuvasti niin silloinhan se on ok. Itse ajattelisin, että olisi turhan sitovaa, jos yhtään kunnon kauppa- tai puistoreissua tai pidempää automatkaa ei voi tehdä pysähtymättä syömään ja niinpä varmaan yrittäisin tuossa tilanteessa kaikin tavoin päästä kohtuullisempaan (omasta mielestäni) ruokailuväliin. Talvella kymmenen asteen pakkasessa kun se tissin esiin kaivaminen jäisellä puistonpenkillä ei vaan houkuta vaikka senkin olen joskus tehnyt.

Voisko se ämmi tulla apuun, kun sillä tuntui olevan sellainen luontainen tatsi siihen hommaan?

Mä taas suosittelen kirjaa Unihiekkaa etsimässä. Siinä on mun mielestä hyvää tietoa vauvojen ja taaperoiden nukkumisesta ja se on mun mielestä sellainen neutraalisti kirjoitettu eikä yhtään tuomitseva. Mua ainakin on helpottanut, kun on lukenut sellaista faktatietoa, niin on saanut itse monia ahaa-elämyksiä. Eikä tarvii lukea niitä unikoulu-ohjeita, ne voi skipata ;)

Varmasti Seelallakin helpottaa jonkun verran sitten, kun alkaa syödä kiinteitä. Itse kyllä jo pikkaisen kauhulla odotan sitä nukutusrumbaa kahden kkanssa,  kun tosiaan meilläkin on viime aikoina ollut vähän hankalaa tän yhdenkin kanssa nämä nukkumishommat.  Että sitä odotellessa.

Kristaliina
Puutalobaby

No hitsi ämmi oli meillä just viikon (ja elokuussa kolme viikkoa) ja hänkään vakiintuneella tatsilla ei onnistunut tässä! Ehkä tuo meidän Seela tosiaan on vähän... persoonallisempi tapaus :)

Joo, mä veikkaan (lue: toivon!!!) kans, että kiinteiden aloitus tuo sitten jonkinlaista rakennetta pienenkin päivään! Tai siis: jonkinlaista rakennetta me toki ollaan koko ajan huomaavinamme - siihen on kuitenkin niin vaikea (kun pienen kärsivällisyysjänne on se kaksi sekuntia) päästä kiinni, kun on tuon toisenkin päivärytmihommat hoidettavana... Toivotaan kuitenkin parasta! Myös teille sitten tulevaisuudessa! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä toimi vellit ennen nukkumaanmenoa illalla oli masu täynnä niin uni maistui ja vauva nukkui pitempään yöllä! :) Kannattaa kyllä aloittaa kiinteät tai vellit/puurot jos vauva herää usein, helpottaa kaikkien elämä... ei se nyt ole mitenkään huonoa vauvalle aloitaa ne ennen 6 kuukauden ikää ;) ja Seelahan osaa jo tuttipullosta juoda korviketta niin varmasti tottuisi myös esim. velliin?
Tsemppiä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Rumbaksihan se nimenomaan menee silloin kun lapsia täytyy nukuttaa. Siksi itsekin jätin vaunulenkit nukkuvan vauvan kanssa siinä vaiheessa kun hän nukahti jo ennenkuin vaunut lähtivät liikkeeelle ja toisaalta heräsi niiden pysähtyessä. Sen jälkeen riitti kun tuuppasi lapsen vaunuissa ulos. Kolmonen ei ole ollut tässä suhteessa yhtä helppo, mutta uskon että vieä oppii ihan sillä että lähdetään tekemään pientä lenkkiä ja vaunut parkkiin suunnilleen heti kun on simahtanut. Kelit kun viilenee niin kas kummaa vauva alkaa ehtiä nukahtaa ennenkuin muu jengi on puettu pihalle.

Kiinteiden aloitus 5,5-6kk iässä ei meillä ole yhdenkään lapsen rytmejä paljon muuttanut kun imetykselläkin ruokaväli oli 3-4 h. Yösöivät ekan vuoden ja varmasti enemmän tavasta kuin nälästä, mutta en väsymykseltäni saanut kitkettyä sitä tapaa pois.

Tsemppiä - mulla aika on jo kullannut muistot millaista se oli kahden kanssa tuossa vaiheessa tuolla ikäerolla :-)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Tsemppiä teille! Toivottavasti tänne tulee paljon hyviä ja toimivia vinkkejä, sillä meidän vauva (nyt 8-viikkoinen) kuulostaa aika lailla samanlaiselta kuin Seela ja ollaan tässä koko viikonloppu pähkäilty, että minkälaista päiväunikäytäntöä ja rytmiä meidän kannattaisi ruveta noudattamaan. Meilläkin varmin nukuttamiskonsti on Manduca, mutta sekin on pidemmän päälle vähän hankala, koska kun vauvan ottaa repusta pois, se harvemmin jatkaa uniaan, vaikka repussa uinuisi vaikka kuinka pitkään.

Se on kyllä niin kurjaa, että vaikka kuinka tarkkailisi haukan katseella vauvasta pienimpiäkin väsymyksen merkkejä ja yrittäisi nukuttaa sen ennen kuin väsy yltyy liian hurjaksi niin lähestulkoon aina (varsinkin iltaisin) tuloksena on kuitenkin se järkyttävä, hysteerinen, raivoisa väsykarjuminen.

Jos yhtään lohduttaa niin esikoinenkin oli aika lailla samanlainen ensimmäiset kuukautensa, mutta suurin piirtein Seelan ikäisenä väsyraivoaminen rupesi laantumaan. Ei siitä silloinkaan vielä hyvää nukkujaa tullut, mutta väsyitkut tosiaan loppuivat vähän kuin itsestään. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en itse asiassa tajua, miten ylipäätään ilman rytmiä ja rutiineja voi olla? Siis miten voi olla, ettei niitä synny? Eiks ne tule jo kakkosen kanssa vähän itsestään, kun esikoisella (kai) on esim. ruoka-ja nukkuma-ajat?

Esikoisen kanssa meillä otettiin n. puolivuotiaana käyttöön kellontarkat ruoka-ajat (kiinteiden syömisessä siis) ja tätä myötä myös nukkuma-ajat vakiintuivat. Emme osaisi elää ilman rytmejä ja rutiineja.

Kristaliina
Puutalobaby

Hmm mä taas en yhtään ymmärrä, mikä se "automaatiotekijä" voisi olla - kerro ihmeessä lisää (tai te muut sydäntä klikanneet), että miten teillä on homma hoidettu, jos teillä on joku hyvä "automaationiksi" :)

Eli joo, Silvalla on (erittäin) vakiintuneet ruoka- ja nukkuma-ajat. Mutta Seela ei vielä syö kiinteitä (eli ei yhteisiä ruoka-aikoja vielä) eikä tirpan päikkäreille meno vaadi muuta kuin vaunujen työntö kynnyksen yli (ei mikään, mikä nukuttaisi myös Seelan) eli noista ei ainakaan meille ole vielä löytynyt sellaista, joka ihan itsestään antaisi vauvalle rytmin.

Ehkä meilläkin Seelan kiinteiden aloittaminen tuossa parin viikon päästä antaa lisää eväitä (kirjaimellisesti) myös rytmiin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä tuo juniorin rytmi tuntuisi syntyneen esikoisen päivärytmin ympärille aika luonnollisesti. Esikoisen säännöllisistä ruoka- ja uniajoista kun on seurannut se, että myös ulkoiluajat yms on aika säännölliset. Tosin vauva on vasta vajaat 3kk, että ei varmaan pitäisi vielä rytmin löytymistä hehkuttaa.

Aamuisin esikoinen herää seiskan nurkilla ja mun noustessa kainalossa nukkunut vauva myös yleensä herää. Sit tehdään porukalla aamupesut, vaipan vaihdot, pukemiset yms ja vähän oleillaan ennen aamupalaa. Aamupalan ajan vauva yleensä viihtyy sitterissä, jonka jälkeen syötän vauvan ja laitan vaunukoppaan unille. Vauvan nukahdettua puetaan esikoisen kanssa ja lähdetään porukalla puistoon/kerhoon/muskariin. Vauva nukkuu vaunuissa parin tunnin unet tai esim. muskarissa saattaa herätä ja vähän osallistuakin nukkuen sitten taas kotimatkalla, pääsääntöisesti juniori kuitenkin herää juuri, kun saan oman lounaan eteeni. :) Sit syödään porukalla ja vähän leikitään, luetaan satu tai pari ennen esikoisen unia ja syötän vauvan, jolloin sekin yleensä nukahtaa parin tunnin unille. Iltapäivästä leikitään yleensä omalla pihalla ja vauva nukkuu sen ajan manducassa. Illalla vauva jaksaa olla hereillä vähän pidempään ja ohjelma vaihtelee muutenkin enemmän, kun molemmat vanhemmat ovat kotona tai jompikumpi harrastamassa tms. Ja illasta selkeä unirytmi puuttuukin vielä, pienet torkut tai paritkin jossain vaiheessa... Mutta parasta on se, että pari viikkoa sitten vauva yllättäen alkoi asettumaan iltaunille yhtäaikaa esikoisen kanssa, eli useana päivänä molemmat ovat unilla ysin nurkilla ja yhtäkkiä illoissa onkin ihan omaa aikaa!

Nyt kirjoitettuna tuo kuulostaa liiankin helpolta, kyllä päiviin silti melkoisesti säätämistä ja huutoa mahtuu, ja esikoinenkin osaa tarvittaessa järjestää melkoisen taistelun nukkumaan menosta. Mutta kyllä rytmi on parasta! Ja paras vinkki, minkä tähän arkeen kahden lapsen kanssa olen saanut: aamulla mahdollisimman nopeasti ulos talosta, puistoon tai mihin tahansa, niin kaikki pysyvät tyytyväisempänä. Ainakin meillä tuo on niin totta!

Sohvii (Ei varmistettu)

Hei, täähän kuulosti ihan meijän elämältä. Mulla on 3kk ja 1,7v pojat ja mennään ihan samalla systeemillä! Kundit elää suht samaa rytmiä niin jää kivasti itsellekin aikaa. Välillä ovat kovia nukkumaan ja usein yöunilta herätään vasta 9.30. Rutiinit kunniaan!

Kaka (Ei varmistettu)

No justkin ne rutiinit. Meidän kuopus periaatteessa valvoi elämänsä ekat 11 kuukautta, oppi vasta sitten pakotettuna ja tissivierotettuna nukkumaan 10-11 tuntisia yöunia. Siihen asti heräsin keskimäärin 2 tunnin välein joka yö. Mä en olis selvinnyt päivistä tissiriippuvaisen ja uhmaikäisen (nyt päälle 1 vuotias kuopus ja reilu 4 vuotias esikoinen) kanssa hengissä ilman rutiineja. Esikoinen loi jostain syystä itselleen n 6kk iässä ateria rytmin ja nukkui 12(!)tuntiset yöunet (voimat tais loppua niihin koliikki huutoihin). Päikkäreitä oli tuossa iässä muistaakseni kolmet, ja ne sijoittui ruokailuiden väliin niin, että ne pisimmät otti just lounaan jälkeen. Ja kun toi ateriarytmi on jäänyt neidille päälle, on myös pikkuveikan ruuat/unet soljunu siinä lomassa. Tissiä poika sai yleensä samaan aikaan, ku neiti sai ruuan eteensä ja kun se hetki oli siskon osalta rauhallinen , niin unikin tuli pojalle helpolla. Välillä koisi manducassa, toisinaan vaunuissa, joskus harvoin omassa sängyssään. Mä olen just niitä äitejä, ku ulkoiluttaa esikoistaan vasemmalla kädellä ja samalla oikealla heiluttaa nukkuvan kuopuksen kärryjä. Ja kun se oppi nimenomaan vaipanvaihdoista asti kellotetun (en oo oikeesti mikään natsimutsi :D) rytmin, niin mä jopa tiesin, mihin aikaan päivästä saan vaihtaa kakkavaippaa. Ja aina ei tarvi juosta virikkeissä, edes sen esikoisen vuoks. Meillä oli sellainen rauhotettu kotikausi tossa jossain välissä, tietty ulkoilut summuut, mutta periaatteena se, et lapsen on hyvä oppia sellaseen normaali olemiseenkin. Siihen kotiarkeen. Ei liikaa virikkeitä, vaan ne omat lelut, omat kaverit vaikka sinne kotiin kyläilemään, oma mielikuvitus ja ah niin ihana pikkukakkonen tallenteelta kerran päivään (En tiedä sun lapsi/telkkari periaatteistas, mutta ainakin yhdet pienemmän päikkärit saa hyvitettyä sille isommalle just tolla.. ) jotta äiti sai pötköttää päikkäreitä veikan kanssa. Vaikka se veikka olis sattunu nukahtamaan siihen manducaan, ni siitä vaan äiti pitkälleen repun kera. Been there done that.
Jaksaisitko kokeilla jonkun aikaa, ehkä viikon kaks, tiettyyn aikaan, esim klo 11, ottaa vaikka Seela manducaan, jos kerta siinä nukkuu hyvin ja Silva kärryyn ja kynnyksen yli ja hiljakseen kävelylle tai mitä ikinä se olis, mikä pitäs sen pienemmän unessa. Ton ikäsellä pitäs tarttuu se pakkopulla rutiiniksi parissa viikossa. Ja aina ennen niitä Silvan unosia just sellasta vauva virikettä paljon, ettei vaan pikkuneiti Seela sammu ennen oletettua nukkumistaan.. Ja sit taas yrittäisit tyrkyttää niitä muita Silvan rutiineja Seelalle; leikkiaikana leikitään, ruoka-aikaan tissitellään, iltapesut, -pisut, -pusut, sitä ihaninta perheen yhteistä rauhottumista.
En tiedä kuin paljon pysyit ajatuksen juoksuni perässä, nyt tarvii käydä nukkumaan, ettei aamu koita liian aikaseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuli mieleen tuosta kiinteiden aloituksesta, että millaiset imetysvälit teillä on päivisin? Eikö Silvakin syö jotain noin 3-4 tunnin välein? Saisitko tehtyä niin että imetät silloin, oli ruuasta kysyntää tai ei? Meillä meni jotenkin alusta asti niin, että vauva halusi ruokaa aina silloin kun muullakin perheellä oli ruoka-aika. Kieltämättä en ole syönyt rauhassa puoleen vuoteen, mutta toisaalta kun koko perhe syö samaan aikaan, on aika helppoa olla liikkeellä muulloin.

Itse myös olin aikonut täysimettää puoleen vuoteen ja esikoisen kanssa se onnistuikin, mutta sekä kakkonen että kolmonen ovat alkaneet huutamalla vaatia muuta ruokaa viiden kuukauden jälkeen. Enkä tarkoita nälkähuutoa vaan sitä, että kun kaikki olemme pöydän ääressä olleet niin ovat vaatineet saada "samanoloista" pöperöä kuin muutkin. Fiksusti myös sijaistava nla-th totesi, että puolen vuoden täysimetys on hieno ja suositusten mukainen juttu, mutta useimmilla lapsilla herkkyyskausi uusiin makuihin, kiinteän ruuan prosessointiin suussa ja lusikasta syömiseen on jo aiemmin noin neljä kuukauden iästä alkaen. Esikoisen kanssa meillä myös meni ikuisuus, ennenkuin kiinteiden määrät oli mitenkään ravinnollisesti merkittäviä, kun taas kakkonen ja kolmonen ovat nopeammin alkaneet syödä kunnon annoksia ja maitotankkailu on siirtynyt sellaiseksi unille rauhoittumisjutuksi (eivät nukahda tissille, mutta imetys aina ennen nukkumaanmenoa rauhallisessa tilassa, kun muuten ympäristö kiinnostaakin jo niin paljon, ettei imetyksestä tahdo tulla mitään). Näiden perheen yhteisten ruoka-aikojen ympärille vauvankin rytmi alkaa rakentua, vaikkei se mikään minuutintarkka olekaan.

Kristaliina
Puutalobaby

"Mä en tajua, miksi voit olla niin tyhmä ja huono, että et ymmärrä". Ja viistoista tykkääjää. Jea. Univelkojen keskellä joo tuntuu ihan tosi-tosi kivalta. Joskus sitä vaan ajattelee, että miks v*ussa mä edes bloggaan.

Okei tätä kommenttia mun ei olisi varmaan pitänyt kirjoittaa. Mutta äh.

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos <3

nette8 (Ei varmistettu)

Mulla ei edes ole lapsia, mutta silti ihmetytti kovasti miten joku voi olettaa että kaikilla vauvoilla toimii samat asiat ja rutiinit. Ja muutenkin tuo kommentin sävy. Ei mulle ainakaan tätä tekstiä lukiessa tullut olo että ongelmat johtuis mitenkään susta, huoh!

Veema (Ei varmistettu)

Tsemppiä Puutalobabyläisille! Mä en myöskään ymmärrä sitä, miten ihmiset olettaa jonkun ratkaisun toimivan kaikille ja aina. Eihän yksi ratkaisumalli toimi meillä aikuisillakaan, niin miten kukaan voi olettaa jonkun ratkaisun toimivan kaikilla lapsilla tai vauvoilla.

Mulla ei ole kokemusta kuin yhdestä, joten en ikävä kyllä osaa antaa kovin hyvin neuvoja. Ainoastaan lähettää paljon tsemppiajatuksia ja jaksamista sinne päin!

Mutta yksi kyllä saattaa auttaa ja se on juurikin tuo kiinteiden aloitus. Ja tämäkin siis vain esimerkkinä, mutta itse olen lähipiiristä huomannut, että se on auttanut monella vauvalla nukkumiseen.. Tuossahan sanoitkin, että kohta aloitatte, toivotaan, että se auttaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsemppiä täältäkin! Kyllä mä väitän että just sille ekalle on helppo luoda se rytmi, Kakkoselle( ja kolmosesta puhumattakaan) on vaikeampaa. Tokihan sitä päivässä on se tietty rytmi niillä isommilla mutta aina ne ei vaan tahdo asettua yksiin vauvan kanssa. On isompien kerhot ja harrastukset, ulkoilut, eskariin viennit yms. Lisäksi kun jokainen vauvakin on erillainen.

Muistan kuinka paskalta tuntu vähä- ja huonounisen vauvan kanssa kuunnella toisten kummastelua ja neuvoja. Etenkin kun oli se toinenkin lapsi siinä hoidettavana.

Puolivuotiaana taisi kyllä helpottaa sekä tokan että kolmannen kohdalla, (siirtyivät kahtiin päikkäreihin, kolmonen nukkui kyllä toisinaan myös kolmannet.) Toivottavasti teilläkin aika tekee tehtävänsä ja pian helpottaa.

Vilhil (Ei varmistettu)

Kahden vauvan kanssa paras ja ainoa toimiva keino kohdallamme oli, että rytmi keinolla millä hyvänsä. Ruokaa oli tarjolla kolmen tunnin välein. Jos unet venyivät (eli nälkä ei vaivannut vielä), niin harvemmin, mutta ei aikaisemmin. Oletko kuullut EASY-rytmistä? Eat, activity, sleep, You. Aina noin ja tosiaan nukkumaan mielummin liian aikaisin kuin myöhään.

Vilhil vielä (Ei varmistettu)

Ja tosiaan älä tästä mieltäsi pahoita! Itseäni auttoi ihan lukea lapsen unen fysiologiasta ja miettiä, että vaikka kaikki meni alussa ihan päin puuta, ei meidän lapset nyt hitto soikoon voi mitään alieneita olla ja tietyt luonnon lait pätevät myös heihin. Toki aina on se poikkeus sääntöön, mutta kyllä näissä uniasioissakin on niitä tutkittuja juttuja, joiden pitäisi toimia valtaosalla lapsista.

Margeli (Ei varmistettu)

Tsemppiä uuvuttavaan tilanteeseen! Meillä on kahden lapsen kanssa molemmille löytynyt rytmit aika luonnostaan. Itse opetin vauvat nukahtamaan liikkumattomiin rattaisiin siten, että käänsin vaunut niin, että vauva katseli naapurin puiden latvoja :D Laitoin itkuhälyttimen päälle ja menin itse sisälle. N. 5-10 minuutin päästä kävin kääntämässä nukkuvan vauvan vaunut suuaukko ikkunaan päin ja laitoin harson suuaukon eteen. Itselläni oli ajatuksena, että pääsisin suoraan sanottuna mahdollisimman helpolla eikä joka kerta tarvisi lähteä vaunukävelylle, vaikka toki niitäkin harrastettiin. Iltaisin en odotellut vauvan väsymyksen merkkejä, vaan tutut iltahommat alkoivat suunnilleen samoihin aikoihin ja saatoin viedä täysin hereillä olevan vauvan sänkyynsä, jonne hän jäi rauhallisena ja nukahti itse hetken päästä. Huudatusunikoulua ei ole milloinkaan harrastettu, vaikka tietysti etenkin kahden kanssa niitäkin huutoitkun jälkeisiä nukahtamisia joskus tuli. Pääsääntöisesti meillä siis katsottiin kellosta, milloin mennään nukkumaan ja yleensä vauvat nukahtivat helposti, siinä mielessä tietoinen rytmitys tuo kyllä valtavasti helpotusta elämään.

mä ajattelisin, että puolivuotias kaipaa kahdet päikkärit, (jos vielä nukkuu kolmet niin pikkuhiljaa voisi kokeilla onnistuuko kaksilla?) yleensä aamupäivällä ja myöhemmin päivällä ja yöunille n. klo 20 aikaan. Tietenkin aikataulut elää päivien mukaan, mutta noin niinkuin päärytmi oli meillä tuollainen. Toivottavasti löydätte teitä kaikkia helpottavan ratkaisun, ei kuulosta helpolta nyt.

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos! Silvan vaunuun nukuttaminen kävi kans tuolleen ihanan helposti (hih mulla kans oli ajatuksena se, että vaunukävelyyn ei tottuisi), mutta näköjään ei nyt osunut kahta kertaa sama päikkärionni kohdalle. Tai sitten vaan Seelan aika ei siihen ole kypsä - Silvalle tosiaan tuo rytmi löytyi siellä 8 kk tienoilla ja Seela on vielä paria kuukautta nuorempi...

Jotenkin vaan mulla olisi sellainen omituinen äidin näppituntuma, että Seela voisi olla jo nyt valmis jonkinlaiseen rytmiin, jos sellainen vaan onnistuttaisiin löytämään...

KaikkiJoVarattu (Ei varmistettu)

Tämä ei nyt enää puolivuotiaan kanssa paljon lämmitä, mutta itselle oli paljon hyötyä kirjasta "opi kuuntelemaan vauvaasi". Erityisesti se, että vanhemman tehtävä on opettaa lapsi nukkumaan, oli hyödyllinen neuvo. Ja että kannattaa pikkuvauvan kanssa noudattaa samoja "kikkoja" kuin myöhemmin aikoo tehdä isomman lapsen kanssa (esim. pientä vauvaa moni vielä jaksaa kanniskella ympäri asuntoa, mutta 10-kiloisen kantelu on jo eri juttu). Mutta tuohon teidän tilanteeseen sanoisin vaan, että yrittäkää löytää se rytmi, ja kannattaa muistaa että uuden opetteluun kuuluu jonkin verran tuota protestointi-itkua.

Piipo79

Kyllä unirytmi alkoi löytyä joskus nelikuisena, tietty se vaihteli kun ikää tuli lisää mut a ja o oli se, et itse loi tarkat rutiinit (ruoka-aika, kävelyt, myöhemmin ulkoilut aamu-ja iltapäivisin). Mä olisin ollut niin pulassa ja olisin vieläkin jos en olis niin tarkka rytmin kanssa. Meidän vilkas tapaus vaatii vastapainoksi säännöllisen rytmin tai muuten menee överiksi ja sitä hommaa ei handlaa kukaan. Eiks teidän isommalla kuitenkin ole päiväunirytmi jonka ympärille voisi tehdä pienemmänkin päivärytmin. Eli aamulla pikku-unet ja sit päikyt isosiskon kanssa ja illalla vielä yhdet unet (jos tarvii unta vielä tuon kolmet päikyt/päivä, millä meillä mentiin varmaan yli yksivuotiaaksi)?

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on 2kk pikkuveli ja luonteeltaan samantyyppinen. Vetää itsensä hyvin nopeasti hysteeriseen tilaan ja etenkin aina kun ollaan lähdössä ulos. Tajusin sen johtuvan siitä, että pieni haluaisi jo nukkua. Sisällä olen löytänyt ratkaisuksi rengasliinan. Huutaja rauhoittuu, kun laitan rengasliinaan ja saan toisen lapsen puettua yms. Yleensä vauva nukahtaa liinaan. Jos yritän laskea vaunuihin ennen ulosmenoa, rappukäytävä raikaa. Siten kannan pienen ulos asti liinassa ja siirrän sitten jossain vaiheessa liikkuviin vaunuihin. Autossa matkustus on edelleen ongelma, joudun usein pysähtymään lukuisia kertoja imettämään, esim.matkalla Kallio-Lauttasaari, ennenkuin nukahtaa huutoonsa. Tsemppiä ja voimia!

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin ja tajusin eilen unirytmin olevan melko säännöllinen, kun pari kuukautta vanhemman yhden lapsen äiti kuvaili oman lapsensa unirytmiä (ekat n.klo9, tokat n.klo 11, kolmannet n.klo2 ja vikat kuuden maissa. Vauva varmasti mielellään aamulla nukkuisi vielä yöunia tohon ysiin ja sitten ois kolmet päikkärit, mutta reppana herää taaperon mekastukseen klo 7-8. En ollut itse huomannut kahden lapsen kaaoksessa vauvan rytmiä. Kannattaa siis tosissaan kirjottaa ylös väsymyshetkiä, rytmi saattaa jo olla olemassa! Toisaalta rytmin olemassaolo ei helpota sitä, että ollaan usein lähdössä ulos kun vauva jo haluaisi nukkua. Meidän pelastus on rengasliina. Eikö teillä vauva rauhoitu manducaan sisällä?

Kristaliina
Puutalobaby

Just sama tilanne, vähän kaikessa mitä kirjoitat! Rengasliina meilläkin oli kesällä kovassa käytössä, nyt tosiaan tuo Manduca. Mutta siihenkin nukahtaessa useimmiten kyllä itkut tulee ennen kuin uni...

Mutta joo, munkin tulkinta on, että vauva haluaisi nukkua heti ja saa kiukut heti pienestäkin viiveestä... Mutta siirto välineestä toiseen meillä ei toimi tyyliin koskaan; syvimmästäkin unesta melkein aina sävähtää hereille, jos yrittääkään sellaista ketkuilua, että siirtää toisaalle. Eikä ainakaan sänkyyn :)

Maippu (Ei varmistettu)

Tähän ongelmaan on joku isi kehittänyt hytkyttimen...monikkofoorumilta bongattu. :)
http://www.lolaloo.com/

Saa nähä onko meilläkin tän hankinta eessä, hih

Kristaliina
Puutalobaby

Hahaa! Isovanhemmat on suositelleet samaan hommaan sähköhammasharjaa - tshih ja Sinkkuelämää-sarjassa Samantha (muistaakseni) käytti lapsenvahtina ollessaan... ...jotain toista sähköistä pörisevää esinettä :)

Nina313 (Ei varmistettu)

Suosittelen Seelan valveillaoloajan " kellottamista". Eli ottaa selvää, miten pitkän ajan hän jaksaa olla hereillä unien välissä. Ja sitten alkaa laittamaan nukkumaan silloin kun kaikki on vielä hyvällä tuulella. Meillä tuo toimi hyvin mutta vuorokauden sisällä nuo hereillä oloajat vaihteli melkoisesti. Tsemppiä :)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, just tää on tuossa ruutupaperitaulukossa tekeillä! Aiemmin tehtiin (kun ehditiin) sitä, että kalenteriin merkattiin numeroina valveillaoloajat - mutta aattelin, että jos tuollainen aikajanan piirtäminen (lukijakin sitä aikaisemmin suosittelisi) vielä havainnollisemmin siitä kertoi.

Kiitos tsempeistä ja kiva kuulla, että te ootte saaneet noin toimimaan! Ehkä mekin pian, toivottavasti!

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä puolivuotiaalla se valveillaoloaika oli vielä tooosi lyhyt, yleensä noin 1,5 h. Veikkaisin, että se voi vaihdella yksilöllisesti - eli vaikka esikoinen tuossa iässä olisi jaksanut pari-kolmekin tuntia hereillä, pienempi ei välttämättä jaksakaan. Meillä päiviin löytyi rytmi myös kirjanpitomenetelmällä: aloin panna pikkuisen unille heti ekoista väsymyksen merkeistä, ja sit havaitsin, mikä valveillaoloaika yleensä oli. Ja sen jälkeen panin hänet nukkumaan ulos vaunuihin aina, kun hereillä oli oltu se 1,5 h. Ja pian alkoi nukahtaa jo siinä vaiheessa kun puettiin ulkovaatteita päälle. Voisiko teilläkin toimia, jos panisit Seelan ulos vaunuihin nukkumaan jo vähän aiemmin?

Kristaliina
Puutalobaby

Tämä tavoitteena! Tai siis se ennakointi, että nukkumaan pääsisi just vähän ennen...

Meillä pojalla oli jonkunsortin rytmi jo ihan parin kk iästä lähtien, nukkui yölläkin 6 tunnin unia heti alkuunsa. n.3kk iässä huomasin että uudet asiat ja jutut sekoittivat unet ihan täysin ja nuo uniraivarit kaikuivat meidänkin parvekkeella kolmesti päivässä. Iltaisin apua oli tarkoista (oikeasti minuutintarkoista) rutiineista. klo 20 unipuku päälle, valot himmeälle, telkkari hiljaiselle, ja klo 21 nukkumaan. Samat silitykset, lorut, sadut joka ilta, ja äkkiä poika oppikin erottamaan minkä pituisia unia häneltä odotetaan (erotti siis yöunet ja päiväunet toisistaan). Päiväunet meillä ei ikinä ole olleet kellontarkkoja, ei vieläkään vaikka poika on jo 10kk. Päiväunien aiheuttamat raivarit loppuivat itsekseen vähän reilun 6kk iässä.. Tsempit sulle ! Tiedän tuon tunteen kun hiki valuu otsalla ja tekisi mieli huutaa äitiä itsekin.. :(

Någon Annan (Ei varmistettu)

Meillä ei oo kuopuksella (3 kk) varsinaista päivärytmiä vielä, mutta mä hoidan päiväunet jokseenkin näin: kun ajattelen, että vauva on nyt valvonut "tarpeeksi", puen vauvan ja imetän. Sitten siirrän vauvan paikkaan, jossa on sopivat nukkumisolosuhteet, mikä tällä hetkellä tarkoittaa vaunuja ulkona tai viileää huonettä, jossa on ikkuna auki.

Tämä munkin vauva huutaa ja kiukkuaa väsyneenä, mitä esikoinen ei oikeastaan tehnyt. Hän ei myöskään nuku sisällä turvakaukalossa tai vaunukopassa kuin lyhyitä unia. Nukahtaminen on hänelle selvästi vaikeampaa kuin esikoiselle. Mutta kun vauva on raukeana ja vaatteiden puolesta valmis nukkumaan, hän nukahtaa vaikka sinne vaunuihin melko helposti, kun e juuri tarvitse väännellä tsi käännellä.

Mutta tämän vauvan kohdalla auttaa se, että tavallaan ennakoin sen väsymyksen. Tietysti tämmöinen pienempi vauva ehkä nukkuu enemmän kuin Seelan ikäinen, jolloin ennakoiminen osuu helpommin oikeaan :D

Mun esikoinen muuten leikki tuossa keväällä (olin raskaana ollessani varsinainen hormonimonsteri) sellaista leikkiä, jossa auto ajoi jonnekin, matkalla tuli kaikenlaisia komplikaatioita, jolloin kuului lausua vuorosanat "voi saatana, voi saatana". Mietin silloin, mihin Parent of the Year -kilpailun kategoriaan minä voisin olla ehdolla...

Kristaliina
Puutalobaby

Tän kaiken keskellä repeäminen tuolle viimeiselle :D

KR (Ei varmistettu)

Mun siskon vauva on ollut saman tyyppinen luonne, ja nukkumaan hän meni karjumalla kahdeksankuiseksi asti. Vaunuraivarit helpottuivat, kun sisko hoksasi, että vauva ei pitänyt liinasta vaunun kuomussa - hän halusi nähdä äidin, joka työntää vaunuja ja parvekkeelta sitten unille jäädessä näkyi puita. Muuten yleiseen unikarjumiseen auttoi - julmaa kyllä - vajaa kahdeksankuisena toteutettu ihan perinteinen huudatusunikoulu (johon todellakin liittyi huutoa..) Sen jälkeen hän on rauhoittunut unille omaan sänkyyn unilelun kanssa itsekseen. Tsemppiä temperamenttisen "tulisielun" kanssa, itse olen välillä hiki otsalla seurannut siskon taivalta pienen pippurin kanssa. Oma poikani kun sattui olemaan heti alusta asti rytminen ja uninen vauva, eli itsellä ei ole asiasta kokemusta vaan olen ihan kermapeppu tässä asiassa ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos tsempeistä! Jännä tosiaan huomata, miten pienen ihmisen persoona/temperamentti on havaittavissa jo tässä iässä :)

MiiaK (Ei varmistettu)

Komppaan aiempaa kommentoijaa ja sanon, että ota Ämmin opit käyttöön. Niillä (juu, juu, suoraan täältä sun blogista luin) meidän, nyt 1-vuotias, pikkupakkaus saatiin tyytyväiseksi vauveliksi.

Seelan meno ja meininki huutoineen kuulostaa aivan samalta kuin meidän likan huuto-kiukku-väsy-raivo. Pahinta oli, että ne merkit väsymyksestä oli niin hienovaraisia, että aluksi sai olla todella tarkkana ja virittäytyä vauvan taajuudelle. Heti ekasta kitinästä laitoin vauvalle ulkovaatetta päälle, makuupussiin ja vaunuihin tutti suussa. Parhaimmillaan tyttö oli niin ehdollistettu tähän samaan kaavaan, että makuupussiin päästyään pisti silmät kiinni ja nukahti ennen kuin sain nostettua hänet vaunuihin. Jos hän oli vielä hereillä, niin jätin nukahtamaan yksikseen (aina sama paikka ja sama tuttu maisema parvekkeella) vaunuihin ja sinne tyttö myös nopeasti sammahti, ilman huutoa.

Iltakreiseilyt helpottivat kun tajuttiin miehen kanssa, että meidän vauva on nukkumaanmenovalmis viimeistään klo 20.30 ja sitä ennen on hoidettava kaikki iltarutiinit pesuineen päivineen. Meidän tyttö ei vaan ole osannut nukahtaa ilman, että hänelle on kerrottu rutiinien avulla, että nyt voi nukahtaa. Yöt tyttö on onneksi nukkunut alusta asti todella hyvin, joten itsekin on saanut tarvittavan levon.

Rytmiä meillä ovat rikkoneet ainoastaan, kuten jo joku aikaisemmin mainitsi, hampaiden tulo ja unen tarpeen väheneminen. Kesällä meillä päiväunille nukahtaminen oli aikamoista taistoa, mutta uusi, tarkempi päivärytmi ja imetyksen vähentyminen sekä kiinteän ruoan lisääntyminen, selkeät ulkoilu-ja leikkiajat korjasivat ongelman.

Päätä on tullut paukutettua seinään monesti, mutta jotenkin niistä hankalista vaiheista on selvinnyt. Siis tsemppiä ja Ämmin opit kehiin!

MiiaK (Ei varmistettu)

Lisään vielä aikaisempaan kirjoitukseeni, että meidän vauvaa kuvailtiin jo Kättärillä "virkeäksi" vauvaksi. Tämä kuvaus on pitänyt paikkansa. Tällä hetkellä tyttö nukkuu päiväunia 2 x 30-60 min. Joinain aamuina myös vartin pikatorkut.

Päivärytmi nyt:

7-7.30 herätys
8.00 aamupala
(9.00 aamutorkut n. 15 min.)
11.00 lounas
12.00 päiväunille
14.30 välipala
16.00 päiväunet
17.00 illallinen
20.00 iltapala
20.30 iltapesu ja nukkumaanmeno

Puoleen ikävuoteen asti päiväunet olivat kerralla 2-4 tuntisia, aamun ensimmäisiä torkkuja lukuunottamatta.

Jos aamulla tulee nukuttua pitempään, niin aikataulu siirtyy ja yhdet päiväunet jäävät pois, mutta illalla nukkumaanmeno on kuitenkin aina samaan aikaan. Joinain päivinä toiset päiväunet eivät vain ole maistuneet ja en ole saanut tyttöä nukahtamaan, niin silloin yöunille on menty tuntia tai kahta aikaisemmin.

Pages

Kommentoi