Hesarin kamalin uutinen

Ladataan...
Puutalobaby

Ennen oli kaikkein kamalinta, jos kissalle tapahtui jotain. Vaikkapa elokuvassa. Saatoin istua 12 tuntia Night Visionsin uumenissa ja katsella japanilaisia splättereitä, joissa aivot roiskitaan tapetille mitä arvaamattomimmilla tavoilla - mutta jos kissalle tapahtui valkokankaalla jotain, alkoi rintaa pakottaa ja sydäntä särkeä.

Ja kappas, nyt kaikkein pahimmat uutiset ovat. No arvaatte-kyllä-mitä.

Niin kuin tämän aamun Hesarissa tämä:

Kahdeksan lasta kuoli elokuun ensimmäisellä viikolla lämpöhalvaukseen eri puolilla Yhdysvaltoja. Auts. Jo otsikon nähtyäni aamupalaleivät alkoivat tuntua tavallista vaikeammilta niellä.

Uutisen mukaan tämän vuoden aikana 23 lasta on kuollut kuumissa autoissa Jenkeissä. Viime vuonna 33 lasta, sitä edeltävänä vuonna 49 lasta. 

No joo, ehkä kuitenkin suht pieniä lukuja verrattuna esim. siihen, kuinka paljon lapsia luultavasti kuolee liikenneonnettomuuksissa. (tosin niitä lukuja en tiedä, mutta näin voisin kuvitella) 

Mutta pitkäaikaisimmat lukijat varmasti muistavatkin, että sattuneista syistä tuo lämpöhalvausriski... hmm, sanotaan nyt että tuntuu näin pohjoisiin olosuhteisiin nähden aika varteenotettavalta - vaikka syy tuolle meidän tapaukselle ei koskaan varsinaisesti selvinnytkään. Pitkän kommentointiketjun tuoreessa päässä muuten myös Vierailija kertoo aivan vastaavantyylisestä tapauksesta. Huh huh, hurjaa...

Okei takaisin uutiseen.

Sen mukaan valtaosa lasten lämpökuolemista ei johdu vanhempien virhearvioista vaan unohduksista. Uhh. Jotenkin vielä pahempaa - vanhempien kannalta siis. Unohdukset tapahtuvat niin äideille kuin isillekin, ja kaikissa sosiaaliluokissa. Yhteisenä tekijänä vanhemman kohonnut stressitaso ja univaje. Kuulostaa aika... ...vanhempana olemiselta.

Jos tässä vaiheessa alkaa jo kuristaa kurkkua, ei ehkä kannata lukea eteenpäin. Minä luin.

Suht pieneen uutiseen on mahdutettu mukaan myös esimerkki - todennäköisesti sen osoittamiseksi, että tapaukset eivät ole sattuneet vain "epämääräisissä" perheissä.

Tietoliikennealan yhtiössä päällikkönä toimiva mies oli unohtanut 17 kuukautta vanhan Payton-tyttärensä autoon maaliskuussa - kamalin seurauksin. Aamulla hän oli käyttänyt vauvaa lääkärissä ja sitten pokkana ajellut työpaikalleen. Ja kun hän illalla töistä lähtiessään oli alkanut laittaa kannettavaansa auton takapenkille, hän löysi lapsen kuolleena takapenkiltä, takaperin olevasta turvaistuimestaan.

Kamalan kamalan kamalan kamalan kamalan kamalan kamalaa. Eli että aika kamalaa.

Kuolleen lapsen löytäminen oli kuulemma elämän vaikein hetki. Toiseksi vaikein hetki oli lapsen äidille kertominen.

(tässä vaiheessa kurkkuuni juuttuneet aamupalaleivät alkoivat jo pyrkiä ylöspäin)

Jatkuu vielä, jatkuu jatkuu:

Lasten unohtaminen autoon on (HS:n siteeraamaan The Washington Postin mukaan) kuulemma kasvanut 90-luvulta lähtien. Syykin esitetään: air bagien yleistyttyä turvaistuimet on siirretty takapenkille ja turvallisuussyistä käänetty selkä menosuuntaan päin. Aika karua: poissa silmistä, poissa mielestä?

Toisaalta kun ajattelee meitä univaje-märkäpahvilaatikkopää-vanhempia, en ihmettele oikeastaan ollenkaan.

Unohdus tai "tavallinen kuumuus" - meillä Silva siirtyi kesäkuisen tapauksen jälkeen etupenkille matkustamaan (air bag pois päältä, selkä menosuuntaan) silloin, kun ajelemme vauvan kanssa kaksistaan. Näin pystyn paremmin seuraamaan lämpötilaa ja muutenkin vauvan kuulumisia - meidän pikkautossa kun näköjään takana voi olla hyvin erilainen lämpötila kuin edessä. Ja kun Joel on kyydissä mukana, isi ja vauva matkustavat yhdessä takapenkillä.

Myös lämpömittarista on tullut meille vakivaruste - kevytrakenteisten Bugistenkin lämpötila voi nousta hetkessä yli kolmenkymmenen.

Kutsukaa vapaasti neuroottiseksi tai ylivarovaiseksi ja muistuttakaa, että nämä tapaukset ovat Kuitenkin nii-iii-iin harvinaisia - SILTI suosittelen vakavasti lämpömittarin käyttöä kaikille.

Turvallista loppukesän auringosta nauttimista kaikille, ystävät!

Share

Kommentit

Elina U.
Lentoaskeleita

Hui, aivan aivan hirveetä ja pelottavaa! Tuo lämpömittari meni hankintalistalle NYT!

Niin kuristava tunne kurkussa kun edes yrittää ajatella näitä tapauksia. Ja vauvan unohtaminen autoon? Ensireaktiona välittömästi, että miten tollasta voi muka tapahtua. Mutta niin kuin sanoit, univajeesta vähän lahonneena, tuollainen on oikeastaan mahdollista. Apua.  

On niin ihanaa lukea kuinka sulla toimi hoksottimet nopeasti teidän tytön lämpöhalvauksen kohdalla ja että kaikki päättyi hyvin. Ei tollasta pelästymistä pysty edes kuvittelemaan. 

Alan kyllä entisestään tarkkailemaan haukkana pojan vaatetusta ja olotilaa autossa!

Kristaliina
Puutalobaby

Ai niin muuten lisävinkkinä, että esim. äitiyspakkauksessa tuleva vesilämpömittari on ihan kelpo kapistus tähän(kin) tarkoitukseen :)

...ja vaikka näköjään TAAS sorruin kirjoittamaan tällaisen kauhukirjoituksen (sori, yritän vähentää :D ), disclaimerina mainittakoon, että SILTI erilaisille peloille ei kannata antaa liian isoa valtaa. Pienet varotoimenpiteet (kuten tuo lämpömittarin käyttö) varmasti riittävät ja sitten voi jatkaa elämää rennosti mutta turvallisesti :)

Enni

Kiitos ajatuksia herättävästä kirjotuksesta jälleen.

Juttusi luettuani tein kokeen. Täällä on nyt lämpömittarin mukaan 25 varjossa lämmintä. Vein (TYHJÄT!) vaunut aurinkoon, en suoraan aurinfon paisteeseen 15 minuutiksi ja lämpömittariin pärähti lukemat 35. Huh huh.

Mittarit vaan käyttöön kaikille ja nautitaan lämmöstä.

 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei niinpä muuten, en tullutkaan ajatelleeksi että sitä voi käyttää myös ilmanlämpömittarina! :D

Mielestäni on ihan hyvä että näistä (kauhu)jutuista syntyy keskustelua uutisoinnin lisäksi. Jokainen varmasti hieman valpastuu ja miettii omalla kohdallaan juuri noita pieniä varotoimenpiteitä. :) Mutta tosiaan, ei saa liikaa velloa näissä mietteissä, menee ne yöunet pienemmästäkin.

Jii (Ei varmistettu)

Miten ihmiset voi UNOHTAA lapsensa? Joo, lapsia mulla ei ole ja ei, en tiedä miten väsynyt vanhempana voi olla, mutta silti ihmetyttää. Lapsiraukat. :(

Minna J.
Oisko tulta?

mä muistan aina ne hetket kun olen unohtanut lapseni. ne ovat olleet hyvin lyhyitä, mutta siis sen, että tajuaa totaalisesti unohtaneensa - sitä ei unohda. Viimeeksi unohdin n6kk vanhan tyttömme juurikin autoon. vein isompaa eskariin ja jutustelin opettajan kanssa ihan rauhassa jne. autolle palatessani "löysin" kuopuksemme tyytyväisenä autosta hengaamasta. OIKEASTI, mä unohdin ottaneeni mukaan koko lapsen :O  olen myös unohtanut mm. lapsen kaupan kärryjen turvakaukaloon. Ja luokittelisin itseni ihan keskimääräisen taitavaksi ja suht täyspäiseksi vanhemmaksi.... mutta siis ihan järkky uutinen. ei kenellekään soisi. 

Riina H. (Ei varmistettu)

Viime talvena ja keväänä jouduin melkein joka päivä tarkistamaan, olinko muistanut pakata vauvan tuplarattaisiin (meillä on sellaiset, joissa lapset on "päällekkäin" ja vauvan ja työntäjän välissä on tarrakiinnitteinen suojakangas) kun lähdin liikkeelle. Kun vauva heräsi vähintään seitsemän, usein kymmenenkin kertaa yössä joka ainut yö, olin jatkuvasti niin tokkurassa että pelkäsin aina unohtavani pienen kotiin. Kun ei puoleen vuoteen nuku yhtään yhtäjaksoista tuntia pää menee aika sekaisin. Siinä tilassa en kyllä olisi uskaltanut lähteä auton rattiin (autoa meillä ei tosin edes ole eikä minulla ajokorttiakaan). Ymmärrän kyllä, miten rutiinin muutos voi saada yliväsyneen vanhemman unohtamaan. Kamalan surullista.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, Jii, tuntuu se tavallaan aika kummalliselta, että tosiaan joku unohtaa LAPSENSA - mutta sitten niitä tarinoita kuulee ihan 100 % täyspäisten ihmisten kertomina niin kuin Minnakin yllä. Varmaan se vaatii vain sen hetken "katkoksen" ajatuksissa.

Heh juuri vasta olin muuten keskustelussa, jossa "yhtä polvea vanhemman ikäluokan" (=lapset jo aikuisia) oikein intoutuivat muistelemaan vastaavia tapauksia sellaiseen "vuoden mutsi" -tyyliin. Ehkä niille sopii nauraa siinä vaiheessa, kun lapset ovat jo turvallisesti (?) aikuisia :) Joka tapauksessa lapsia oli unohdeltu niin huoltoasemille kuin tipahtanut pulkasta lumihankeenkin.

Ja mieleenpainuvimpana tarinana: Joissain juhlissa (elettiin ehkä 70-lukua) joku oli yhtä äkkiä huomannut, että ulkona vesisateessa on vauva vaunuissa. Lapsi oli tuotu sisään ja alettu kysellä, että "hei kenellä on jäänyt vauva tuonne?". Kukaan ei tunnustanut. Kyseltiin ja ihmeteltiin, mutta kukaan paikalla olijoista ei tunnistanut vauvaa omakseen.

Lopulta selvisi, että vauva oli jo kotiin lähteneen pariskunnan: ensin oli lähtenyt toinen ja luullut, että vauva jää juhliin jäävälle osapuolelle. Sitten lähtenyt toinen ja kuvitellut, että ensin lähtenyt oli jo ottanut vauvan. Ja siellä he olivat tyytyväisinä jo kotonaan nukkumassa luullen, että vauva nukkuu omassa sängyssään...

Nyt "löytövauva" on jo kuulemma aikuinen eikä käsittääkseni sen suuremmin traumatisoitunut tapahtuneesta :)

...mut joka tapauksessa: ei tuo vauvan unohtaminen nyt varmaan Se Kaikkein Suurin riski tässä vanhemmuudessa ole :) Hih alkuperäisen postaukseni pointtihan siis alussa oli (ennen kuin eksyin tekstissä uutista kauhistelemaan) se, että nykyään aina kun kuulee, että lapselle on tapahtunut Jossain Jotain, oma pulssi nousee tuplaan ja alkaa hikoiluttaa: " Kahdeksan lasta kuollut Amerikassa - LASTA! KUOLLUT! APUA!" :D

Kristaliina
Puutalobaby

Ai niin, siinä alkuperäisessä jutussa olikin yhteisinä selittävinä tekijänä väsymyksen ja stressin lisäksi just tuo muutos aamun rutiineissa niin kuin Riinakin tuossa just mainitsee...

Liisa
Osasin!

Kokeilin (äp:n kylpylämpömittarilla minäkin) vaunujen lämpötilaa joskus keväällä. Lämpö kohosi jo silloin nopeasti 25 asteeseen, vaikka oli ihan takkikelit ulkona, ja vauvallakin siis päällä mm. makuupussi. (Ihmettele siinä sitten, miksi kakara nukkuu huonosti vaunuissa.) Nykyään en käytä vaunuissa ollenkaan sitä kopan suojapeitettä vaan ainoastaan puuvillaista peittoa (tai aivan kuumimmilla keleillä vain valkoista harsoa), ja siinä missä ennen lämpömittausta pidin harsoa vaunujen kuomun aukon edessä, ompelin sen tilalle kangasverhon jonka saa sidottua väljästi työntöaisaan aurinkokatokseksi. Enää en pidä mittaria vaunuissa, mutta kokeilen kyllä kädellä vaunujen sisälämpötilaa monta kertaa joka vaunumatkalla.

Nyt kesällä vauvan pukeminen vaunuihin on ollut oikeastaan helppoa. Pelkkä body tai ohuet housut sen lisäksi. Jännittää syksyn hieman viiletessä, miten osaa taas suhteuttaa pukemisen keleihin.

cherrypop (Ei varmistettu)

Onneksi meillä ei ole omaa autoa, eli ajellaan harvoin!!

Kamalan ahdistavaa ajatella pienen lapsen kauhua siellä autossa, yksin, kuumassa ja lukittuna monta tuntia(no liekkö ollut tajuntaa montaa tuntia, mutta SILTI)... Hyi hyi hyi.

Nyt menen pikkutyttöni viereen, kaappaan hänet kainalooni ja vannon etten ikinä unohda häntä minnekkään ja pidän aina huolta hänestä ja annan pusuja ja ehkä jossain vaiheessa saan nukuttuakin...

parvekkeella vauvaa nukuttanut (Ei varmistettu)

Otan vielä esiin tuon harson käytön vaunuissa suojana - tosiaan se lämmittää talven lisäksi myös kesällä, että kannattaa miettiä, miten kuuma siellä kopan ja kuomun sisällä on. Lämpömittari on hyvä ja halpa keksintö. Sillä voi tsekata myös talvella, että vaikka ulkona olisi -20, vaunujen sisällä on lämpötila helposti plussan puolella, varsinkin jos ovat auringossa. Vielä jos on peittoja ja jalkapeitettä ym., niin pian vauva jo kiehuu unillaan. Kuomun tuuletusaukkoa kannattaa opetella käyttämään ja muutenkin pitempien unien aikana miettiä, miten aurinko kääntyy porottamaan vaunuihin. Ja jos mahdollista, kannattaa opettaa vauva nukkumaan myös ilman harsoa edessä, niin ei läkähdy niin helposti.

Kommentoi

Ladataan...