Hymyaddikti

Ladataan...
Puutalobaby

Myönnän: olen hymyaddikti.

Täällä minä päivästä toiseen napsuttelen, pöristelen, lauleskelen, hassuttelen, huhuilen ja kutittelen, jotta saisin nähdä aina uudestaan tämän:

No nyt tuli virnistys kyllä enemmän kuin hymy.

 

Oman vauvan hymyssä on jotain maagista, mitä en ollut koskaan aikaisemmin kokenut tai ymmärtänyt.

Nauru tarttuu - kyllä, ja etenkin lapsen ilo. Mutta oman lapsen ilo tuntuu siirtyvän äitiin tai isiin jotenkin omituisesti ihan suoraan sataprosenttisena, täysin samankokoisena. Se läikähtää yli äyräidensä sadasosasekunnissa ja iskee välittömän ryöpsähtävän onnentunteen jonnekin sinne hyvään paikkaan rintalastan takana.

 

Niinpä päivämme kuluvat usein jotakuinkin näin:

*naks naks naks*

"Silvaaa, missä äiti, missä äiti missä äiti?"

(katse äitiin ja hymy)

"Täääääääällä äiti"

(maailman levein hymy)

<3

Share

Kommentit

Kolmen äiti (Ei varmistettu)

Hieno konttausasento Silvalla!
Meillä ryömitään edelleen, menty näin kohta 3 kk. Neidillämme ikää 10 kk.

Mieheni toisinaan toteaa aamulla minulle ennen töihin lähtöään että vaikka olisi kuinka huonosti nukuttu yö tahansa niin vauvan hymy pelastaa päivän! Ja se on aivan totta!

Hymyä päiväänne!

Ihana virnistys. Myönnän, olen myös koukussa hymyihin. Viime aikoina myös nauruihin. Poika on niin onnessaan ottaessaan askelia äidin luokse, että sitä kokeillaan uudestaan ja uudestaan niin kauan ettei naurultaan enää pysy edes pystyssä. Ja koko perhe on samassa mukana. Ensin pidätetään henkeä kun poika päästää irti ja ottaa ne muutamat haparoivat askeleet ja sitten täysnauru päälle kun rynnistää maaliin :) Lapsen ilo pääsee ihan uudelle tasolle kun oppii ja oivaltaa uuden tavan liikkua.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa harrastetaan täälläkin! Sinä se osaat kiteyttää teksteissäsi sen missä ei itse huomaa edes erityistä (ennen kuin olet siitä kirjoittanut!!). Mutta tosiaan, täällä tämäkin äiti hölmöilee ja virnistelee kaikki päivät.

S-S

Täällä myös yksi addikti o/ !

Lempparileikkimme iltaisin on se kun äiti menee piiloon rahin taa ja kurkkaa sieltä. Jokaikinen kerta, jokaisen "kukkuu!":n jälkeen pieni naama loistaa kuin Naantalin aurinko ja ilmoille tulvahtaa hersyvä nauru. Tätä voitais jatkaa loputtomiin, muttaaina joku tylsä homma, kuten vaipanvaihto, syöminen tms. katkaisee maailman hauskimman leikin.

Masun pärisytys on muuten myös ihanaa :D Ainiin ja selän hively yhdellä sormella - silloin kiemurrellaan ja hihitetään <3

Ikinä en olisi ennen omaa lasta osannut kuvitella miten hauskaa leikkiminen pienen kanssa voi olla! Enkä myöskään tosiaan sitäkään mithin kaikkeen pelleilyyn aikuinen ihminen on valmis saadakseen hymyn :)

Ootteko muuten kuiskutelleet korvaan? Niilo jähmettyy haltioituneena paikalleen kuuntelemaan kun hänen korvaansa kuiskaa jotain. Ja sitten taas tulee maailman ihanin hymy :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hymyaddikti täällä kanssa hei! Meillä saadaan isot hymyt, hihkumiset ja naurut aikaan kutittamalla/sivelemällä omilla hiuksilla, kevyellä pehmeällä huivilla tai oikeastaan millä tahansa pehmeällä pienokaisen otsaa. Läpinäkyvän huivin (käy se puklurättikin) leyhyttely vauvan päällä ja "kukkuu, missä äiti/lapsi on"-huudoin saadaan myös iso ilo aikaan.

Liisa
Osasin!

Niin totta tuo ilon siirtyminen täydessä mitassaan! :)

Ilon perusilme on leveä hymy. Kaikki on hänen mielestään niin mahtavaa, että sitä pitää pitää naamalla. Maailman paras näky on kun tuo hymy lähestyy kontata läpsyttäen muun vauvan seuratessa perässä.

Ja ihan huippua on, kun hymy upgreidataan naurun hekotukseksi. Se tapahtuu milloin milläkin keinolla, mutta harvoin samalla keinolla enää toisella kertaa uudelleen. Ilmeisesti vitsini ovat vanhenevaa sorttia. Joskus itsekin yllättyy, mikä on vauvan mielestä hauskaa. Joskus se on tukan ravistelu hänen edessään, joskus pyöreä palikan rullaaminen alas tarjotinta pitkin... Ja "kukkuu-leikki" on meilläkin hitti.

Kristaliina
Puutalobaby

Oijoijoi, tuota kuiskuttelua täytyy testata! :)

Hitsi meillä nuo hekotukset ovat edelleen harvinaista herkkua - oikeastaan isi vaan saa silloin tällöin sellaisen, ja minä olen tainut saada sellaisen vauvanaurukohtauksen aikaan vaan pari kertaa. Että mun vitsit taitaa olla tosi huonoja... :D No mutta onneksi tuota hymyä tulee kuitenkin ihan jatkuvalla syötöllä, että ei tosta vauvasta onneksi silti ihan tosikko taida tulla :)

"Kukkuu" on hitti täälläkin - tosin just versiona "missä äiti?", "täääääällä äiti!" ja niin, että Silva menee välillä verhon taakse piileskelemään. Mut joo: ihanaa, kun vauva... eiku napero alkaakin olla jo tässä iässä, että sen kanssa voi ihan leikkiä tällaisia pikkuleikkejä, jee!

Tuota huivihommaakin täytyy kokeilla kotioloissa! Viimeksi, kun sellaista on testattu, Silva oli kyllä eniten kiinnostunut sen huivin syömisestä :D Syksyn muskarissa oli sellaista höyhenellä kutittelua myös, mutta se oli Silvan mielestä är-syt-tä-vää, sillä meni aina hermo siihen :)

Toimiiko teillä muuten jo pallon pyörittelyt leikkeinä? Meillä ei yhtään :D Mutta sekä mä että Joel ollaan aina vihattu (lue: oltu niin surkeita, että ei olla edes haluttu yrittää) kaikkia palloilulajeja, joten ehkä tää on perinnöllistä :D

Kolmen äiti: joo samoissa suunnilleen taidetaan mennä kehityksessä - täällä löytyi ryömintä joulukuussa ja nyt just ihan vasta on alettu yhtä aikaa konttailla (vielä haparoiden) ja nousta tukea vasten. Mutta ryömimällä mennään edelleen silloin, kun pitää päästä nopeasti :)

Hymyntoivotukset teillekin kaikille! Tai no nyt taitaa olla niin myöhä, että ois parempi toivottaa vauvoille sikeitä unia eikä hymyjä - mutta hymyjä huomiselle siis! :)

Esteri (Ei varmistettu)

Ihana hymy!

Olisi muuten kiinnostavaa kuulla, miten Silvan refluksiepäilyjen kanssa meni. Käytittekö Gavisconia pitkään, alkoivatko vatsavaivat helpottaa? Olisi mukavaa kuulla vertaistukea, meidän pienellä kolmikuisella Gavisconin käyttö alkoi viikko sitten.

Liisa
Osasin!

Ei Ilo ainakaan osaa pallolla leikkiä. Jos pallon puremista ei lasketa. Mutta yksi hekotuskohtaus tuli siitä, että heitin palloa kattoon ja annoin sen pudota maahan. :D Tälle Ilo nauroi varmaan 10 minuuttia kun toistelin sitä. Sitten kun yritin samaa temppua toisella kertaa, sain vain pienen hymyn. Raati on armoton.

Mutta ei Ilokaan mitenkään jatkuvasti naura ääneen, melko harvinaisia ne ovat meilläkin.

S-S

Niilo ra-kas-taa pallojaan, joita on meillä huimat kaksi kappaletta. Niitä järsitään ja tutkitaan, ja sitten kun ne toistuvasti (ylläri!) karkaavat käsistä, perään mennään mittarimatotekniikalla huimaa vauhtia. Ihan hiljattain keksimme myös että pikkumies osaa vieritellä palloa! Tai no, kun vieritämme sen hänelle, hän vaihtelevalla tekniikalla osaa antaa pallolle vauhtia niin että se lähtee poispäin hänestä. Äiti ja isi joutavat kyllä juosta pallon perässä. :D 

Devika Rani (Ei varmistettu) http://bollywoodista.blogspot.fi/

Meidän 2kk ikäinen neiti on alkanut hymyilemään ensimmäistä kertaa. Kyllä se on sitten ihana hetki, kun pieni hymy tulee tytön suupieliin. &lt;3

Kommentoi

Ladataan...