Hyvästi, yömaito!

Ladataan...
Puutalobaby

Näin reilun 1,5 vuoden äitiyden jälkeen täytyisi jo tietysti tietää paremmin - että ei vielä kolmen yön perusteella alkaisi tehdä kovin suuria tuuletuksia... Mutta hei; elämä olisi paljon tylsempää, jos ei saisi hehkuttaa silloin, kun hehkutusfiilis on pukkaamassa päälle!

Eli täältä se sitten tulee:

Jeeeee, meillä on luovuttu yömaidosta!

Täten kiitän suorituksesta paitsi meidän ihanaa ja sopeutuvaista tirppaamme, myös vanhempien vaistoja ja herkkyyskausia - luopuminen nimittäin kävi ihan kuin itsestään. Wohoo!

*******

Silläkin riskillä, että taas keskustelussa räjähtää (huokaus, toivottavasti ei) kerron siis taustasta: mehän tajuttiin joskus alkukesästä, että vastoin yleistä nykykonsensusta ("yli puolivuotias ei tarvitse yöllä maitoa jaba-jaba-jaa") tirpalla ON öisin nälkä.

Havainto tehtiin oman äitini avustamana viime kesänä. Ja alkuun kaikki lähti silloin siellä Italiassa.

Yöt olivat silloin aika hulinaa: tirppa heräsi 5-6 kertaa yössä imetystä vaatimaan. "Vieras paikka ja niin edelleen", minä ajattelin.

Äitini varovasti ehdotteli (pariinkin otteeseen), että mitä jos kuitenkin antaisit pullomaitoa vaikka aamuyöstä - kokeilisit edes. Minä vähän tuhahtelin ("miksi tässä vaiheessa opettaa enää pullolle?"), mutta jonain aamuyönä väsymyksen vallassa kokeilin. Ja kappas, tirppa hörppi maidot ahnaasti ja nukkui sen jälkeen heräämättä aamuun asti.

Nooh, homma jatkui sen jälkeen tällä parin herätyksen taktiikalla: ensimmäisellä heräämisellä imetin ja toisella annoin pulloa. Heräämiset vähenivät ihan silmänräpäyksessä kuudesta kappaleesta kahteen - no hitsi aika hyvä, ajattelin.

Joskus kesällä eräänä yönä kuitenkin (jostain syystä; en muista oikein itsekään) annoin jo ensimmäisellä heräämisellä pullomaitoa. Hups: ja unta aamuun asti. Ei sitä toista heräämistä ollenkaan.

Siinä vaiheessa imetyksestä kerralla tulleet maitomäärät eivät varmaankaan olleet enää kovin suuret. Mutta siihen asti minä olin uskonut "ei sillä ole nälkä" -teoreetikoita ja kuvitellut, että tirppa tankkaa läheisyyttä. "Tärkeä tarve se on läheisyyskin", minä ajattelin ja jatkoin imettämistä. Mutta kun annoinkin maidon pullosta (ja kerralla enemmän), riitti yhtä äkkiä yksi herääminen, suunnilleen yön puolessa välissä joka ikinen yö.

Sillä oli nälkä.

Minä olin ollut vaan niin hölmö, että en ollut sitä tajunnut; kun tuntui, että koko maailma toisella tavalla huuteli.
"Mutku kaikki muut sanoo...", minä ihmettelin äidilleni.
"Niin sanoo juuri nyt, mutta ei sanonut 10 tai 20 vuotta sitten ja silloinkin lapsia kasvoi. Ja seuraavan 10 vuoden päästä on sitten julkaistu ihan uudet kirjat ja uudet opit. Nämä on vaan niitä teorioita; niitä tulee ja menee. Ei kaikkea pidä ottaa niin kirjaimellisesti; jos on nälkä niin on nälkä", äitini puhisi.

*******

Yhden yösyötön elo oli meille ihan ok. Olen itse heräilijä ja huonouninen - yksi pariminuuttinen pullosylittely yössä ei tuntunut juuri miltään. Kissakin herättää minut yössä useammin, ja vessassakin käyn. Lisäksi tirpan paino huitelee kaikkien painokäyrien alapuolella; jopa neuvolassa oltiin sitä mieltä, että jos vaan kerran vanhemmat kerran jaksavat, yksi maitosyöttö voi olla toistaiseksi ihan ok siihen asti, kunnes päiväsyömisistä saa tarpeeksi energiaa pitämään nälän poissa yölläkin.

Mutta oli se tietysti ihan selvää, että mikään kovin pitkäaikainen ratkaisu tuo ei voinut olla - jo hampaisiin kohdistuvan ylimääräisen happohyökkayksen takia. Jossain sopivassa vaiheessa tilanteen täytyi jollain tavalla muuttua. Yksi (epäonnistunut) unikoulukokeilu sai meidät kuitenkin vakuuttuneiksi siitä, että ainakaan sellaisiin ei enää uudestaan lähdetä. Toimii joillekin - ei sovi meille.

Täytyyhän se nyt onnistua ilman itkujakin, jos hetki on oikea. Niinpä päätettiin seurata tilannetta ja olla herkkinä lapsen viesteille.

*******

Ja niitähän sitten tulikin. Joskus reilu viikko sitten alettiin yhteisesti havainnoida, että het-ki-nen: yömaidotteluissa on kyllä vähän erilainen fiilis kuin ennen. Jännä juttu; me siis Joelin kanssa molemmat tehtiin yhtä aikaa sama havainto.

Thaimaan-matkaa varten tehdyt aktiiviset ruokaopettelut alkoivat ehkä kantaa tulosta myös yösyömisiin. Hmm, luultavasti päiväruoka alkoi olla jo jo sen verran täyttävää, että yöllä ei sitten ollutkaan niin iso nälkä. Vaikka maitoa meni edelleen yölläkin, juominen ei vaan ollut enää yhtä... ...nälkäistä.

*******

Päätettiin odottaa seuraavaa viikonloppua ja vaihtaa maito veteen.

Hommaa helpotti aiempaan verrattuna huomattavasti myös se, että tirpan puhe ja ymmärtäminen ovat niin huimasti viime kuukausina kehittyneet. Esimerkiksi sana "loppu" menee perille oikein hyvin - jos Fröbelin palikat ovat loppu, ne ovat loppu. Tirppa sen jo aivan hyvin ymmärtää.

Ensimmäinen yö: tuttu herääminen kolmen aikoihin.

"Maitoo", Silva pyytää.
"Maito on loppu. Otatko vettä?"

Silva on vähän ihmeissään, mutta juo vettä, ja juomisen jälkeen kellahtaa tuttuun tapaan omalle paikalleen ja jatkaa unia.

Aamuyöllä tirppana pytää pariin kertaan maitoa uudestaan. Annan vettä.

Silva nukkuu yhdeksään.

*******

Toinen yö: oksennuskatastrofi.

Alkuyön pyörimiset vaihtuvat oksentamiseen. Aluksi epäillään vatsatautia, mutta seuraava aamu osoittaakin taudin flunssaksi, jonka räkäisyys vain taisi aiheuttaa oksennusrefleksin.

Tirppa pyytää pariin kertaan maitoa. Annan vettä.

Silva herää yhdeltätoista ja toteaa heti ensimmäiseksi:
"Vettä!"
Joo-o, yöllä juotiin vettä.

*******

Kolmas yö: unta ilman heräämisiä aamukahdeksaan. Ensimmäistä kertaa ikinä. Kello kahdeksalta vettä, ja sitten uni jatkuu kymmeneen.

*******

Eikä koko kolmessa yössä yhtään itkua (no okei paitsi sen oksennuksen aikana). Ei kitinää, ei protestia, ei väärin päin kääntyneitä suita tai kurtistuneita otsia - ei mitään. Täysin tyytyväinen tirppa, joka ymmärsi, että nyt ei enää juoda maitoa yöllä vaan vettä.

Okei, meidän yövieroitustiemme ei ole ollut se lyhyin ja helpoin. Mutta se oli itkuton ja pehmeä; meille sopiva.

Ainoa matkan varrella harmittamaan jäänyt juttu on se viime talven epäonnistunut unikoulu. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt jo silloin tajuta, että se ei ole meille sopiva vaihtoehto. Kun johonkin tuollaiseen lähtee vähän niin kuin ympäristön painostuksesta (eikä omasta tiukasta halusta/motivaatiosta), niin onhan se hyvin helposti tuomittu epäonnistumiseen.

Enkä missään nimessä aio sanoa unikouluista mitään pahaa - ne ovat lähipiirissäkin olleet monissa tapauksissa ihan huipputoimivia ja pelastaneet vanhemmat väsymyskierteestä.

Meidän tilanne vain oli se, että meillä se ei kuitenkaan ollut välttämätön. Jos omat voimat olisivat oikeasti alkaneet loppua, olisimme mekin varmasti paljon suuremmalla motivaatiolla (ja onnistumisprosentilla) kääntyneet nopeampien keinojen puoleen. Meillä kuitenkin äidin pelastajina olivat viikonloppuisin pitkäännukutut aamut ja päiväunet - ja kenties myös se, että omien aikaisempien uniongelmien takia olen ehkä myös ikään kuin tottunut välillä olemaan koomaväsynyt; se ei syökse minua henkiseen epätoivoon (paitsi joskus). Tai ainakin tiedän selviäväni siitä, jos väliaikaisesti syökseekin.

Isin jaksaminen... Niin, en tiedä, miten se sen teki. Ihme-isi <3 Toisaalta Joel on (oh onnekseen; vähänks mä on kade) sellainen, että se pystyy nukahtamaan sadasosasekunnissa ihan minne vain. Yöheräämiset Joelilla ehkä olivatkin enimmäkseen vain sen yhden kyljen käännön mittaisia; kappas, nyt se Krista antaa maito-zzz zzzzz zzzzz.

Viime viikonlopun onnistumisen takana uskon siis olevan kaksi asiaa: oikeanlainen "herkkyyskausi" luopumiselle ja se, että Silvan puhe on jo kehittynyt sille tasolle, että asioiden perustelu onnistuu.

Oikea aika siis.

*******

Olisikohan tämä meidän massiivisen yövieroitussaagamme viimeinen osa...? Nähtäväksi jää.

Tällä hetkellä olo ainakin on positiivinen:
Jeee, me (ehkä) tehtiin se!!!

Share

Kommentit

phocahispida

Hyvä te! Saatte toivottavasti rauhallisempia öitä ennen kuin... ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Toivottavasti! Tai sitten täällä heräillään jatkossa vettä pyytämään :)

Hippa (Ei varmistettu)

Hyvä hyvä!! Meillä onnistu kans tissin pois jättäminen itkuitta kun valitsi oikean ajankohdan (10kk) kun yöt oli muutenki jo rauhottunu.
Mut mites toi unitutti? :) Sen pois jättäminen taitaa olla viel eessä (sori ku muistutin!!!!) ja se kannattais tehä (nim kokemusta on) ennen uutta vauvaa. Purentavirheiden ehkäisemiseksi sen pitäs muutenki jäädä pois ennen 2 ikävuotta.

Kristaliina
Puutalobaby

Totta, se on sitten seuraava - voi apua :) Edessä se on todennäköisesti joskus Thaimaan-matkan jälkeen; just siksi, että ei mene liian lähelle seuraavan vauvan syntymää... Ehkä jopa jouluna. Siihen on kyllä sitten taas hyvät neuvot tarpeen; että miten sen voi tehdä itkuttomasti... Toivotaan, että sanalliset perustelut (ja kuulemma se tutin pään leikkaaminen) toimivat; tirppa kun onneksi on "neuvotteluhalukas" persoona ja kuuntelee hyvin, kun sille asioita selittää :)

Silvahan ei alkuun muuten edes tuttia huolinut ennen noin 4 kk ikää (muistaakseni) ja me oltiin Joelin kanssa vähän sillä kannalla, että miksi turhaan sitä tapaa opettaakaan. Mutta mun äiti se taas oli takapiruna ja sai sille tutin suuhun :) No, helpotti se kyllä jatkuvaan imemistarpeeseen, pakko myöntää.

Tutti on kuitenkin ollut käytössä vain öisin ja "hätätilanteissa" huutotulppana :) Vauvanvaimentimeksi sitä meillä kutsutaan, vaikka tirppa ei enää vauva olekaan :)

Kristaliina
Puutalobaby

...ja hienoa, onnittelut onnistumisesta sinnekin!

Tämän oikean ajoituksen tärkeyden tässä on kyllä oppinut huomaamaan - sama oli sen imetyksen lopettamisessakin silloin syksyllä. Kun lapselle antoi aikaa eikä painostanut, se olikin yhtä äkkiä naps vaan yksinkertaista :)

Hippa (Ei varmistettu)

Hyvä suunnitelma, matkalla tutti voi olla tarpeen. Ymmärtääkö Silva vielä että teille on tulossa vauva? Voithan selittää että uusi vauva tarvitsee tuttia ja keräätte tutit hänelle.. Lapset rakastavat myös eläimiä, tutit voi viedä metsään esim kettu tai oravavauvoille. Tai jos käy joulupukki niin antaa pukille jouluna jotain lahjaa vastaan? Mutta hyvältä teidän tilanne näyttää kun noin hienosti meni maidon kanssa.

Kristaliina
Puutalobaby

Ehkä ymmärtää :) Tai siis tietää, että äidin masussa on vauva, mutta en tiedä, kuinka syvällistä ymmärtämistä se tällä hetkellä vielä on. Mutta varmaan kuukausi kuukaudelta ymmärtää enemmän :)

Tuota oravakikkaa mun äiti oli käyttänyt mun isosiskolle, ja hyvin oli toiminut! Siskonpojan kanssa sitten mun äiti oli tehnyt ihan niin, että tutti oli yhdessä heitetty roskakoriin, viety ulkoroskikseen ja katsottu ikkunasta, kun roska-auto vie sen pois - se oli selittänyt asian tarpeeksi, ja asia oli loppuunkäsitelty :)

rinkeli (Ei varmistettu)

Yksi keino saada tutti pois: Selitätte Silvalle, että viette tutit oravavauvoille. Yhdessä keräätte tutit yhteen (vaikka hienoon naruun tms.) ja viette puun juurelle. Sitten jonkin ajan päästä käytte katsomassa, niin tutit ovat mystisesti kadonneet, ja tadaa tutteja ei enää ole :D
Kertarykäisyllä se kannatta tehdä, varsinkin jos teillä ei muutenkaan syödä tuttia paljon :)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, tuo oravakikka vois olla hyvä! Just tuollainen osallistava yhdessä tekeminen varmasti toimii meillä parhaiten - Silva on niin iloinen aina, kun se hoksaa ja oppii jotain uutta yhdessä äidin/isin kanssa :)

Miimus (Ei varmistettu) http://likeadrift.blogspot.fi/

Meillä neiti puoliksi vieroitti itse itsensä unitutista... Hän päätti heitellä kerrostalossamme tavaraa tuuletusikkunan pienestä raosta alas ja luulin tuttien menneen myös sinne, kun neiti kertoi niin tehneensä. :D Sitten mentiin päiväunille siinä uskossa, että tutit ovat nyt lentäneet linnuille ulos, eikä mitään ongelmaa! Yöunille mennessä tutit sitten jostain ihmeestä ilmestyivät ja olin niinkin kylmä, että otin ne ja laitoin roskiin. Selitettiin kovasti hänen olevan jo iso tyttö, eikä siten niitä tarvitse. Pienen itkun päästi, mutta nukahti pian eikä niitä ole sen jälkeen kaivattu. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Näppärää! :)

Milja&N (Ei varmistettu)

Heippa, pitkästä aikaa taas aktivoidun, koska mun mielestä tähänkin asiaan avain on just se HERKKYYSKAUSI!! Tai ainakin lapsen oma halu. Meillä oli tutti elämääkin tärkeempi öisin ja sillä piti olla niitä vähintään 4 sängyssä. Me vanhemmat oltiin jo päätetty, että annetaan pitää ainakin tähän syksyyn asti (olis ollut vajaa 2,5v) ihan rauhassa, mutta kun sattumalta se tutti jäi tarhassa päikkäreiltä pois ja hän kävi sitä asiaa kotona paljon läpi "Nelly ei tarvi tuttia tässä kun löhmitään.. Nelly ei tarvi tuttia nyt.." niin aina silloin tällöin puhuttiin sille, että sitten joskus et tarvi tuttia enää yölläkään, että sitten kun susta tulee iso tyttö, niin voit antaa tutit takapihan lintuvauvoille. Kysyttiin kesällä välillä, että haluaisitko jo luopua tuteista ja ns. pohjustettiin sitä tosi pitkään, noin 2-3kk. Sitten yks ilta kysyin ihan ohimennen, (kun hän itse puhui, että tarhakaveri oli jo iso tyttö eikä tarvi enää yhtään tuttia) että vietäiskö mekin tutti tuonne takapihan linnuille. Hän innostui siitä ihan hirveesti ja kävi heti hakemassa kaikki tutit sängystä ja asetteli niitä takapihalle lintuvauvoille. Kun sitten mentiin nukkumaan, tuli tietenkin itku, että mun tutit, mutta isä selitti tyynesti että oot vienyt ne lintuvauvoille ja käytiin kattomassa, että ne on hävinny takapihalta. Nyyhkytti max. 5min ja nukahti paijaukseen. Seuraavana päivänä sai lahjaksi nallen lintuäidiltä ja sen jälkeen kysyi ekan viikon verran tuttia nukkumaanmennessä, mutta jo tokana ilta sanoi itse itselleen, että en mä tarvi, mä sain tämän lahjan ja puristi nallea sylissä. :) Tällaset huudottomat "riistämiset" sopii munkin luonteelle paljon paremmin, eli suosittelen pohjustamaan asiaa pitkään ja hoitamaan sen jotenkin niin, että aloite tulee lapselta itseltään! Sitten kun vaan vanhemmat jaksaa pitää siitä kiinni sen jälkeen kun lapsi on tehnyt itse päätöksen, niin sitä on paljon helpompi lapselle selittääkin.

Tsemppiä siihen sitten ajallaan! Ja onnittelut, että tää luopuminen kävi näin kivuttomasti :)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, just tämä kuulostaa meidänkin tavalta: hyvä pohjustus ja niin, että aloite on lapsen. Toivotaan, että onnistutaan ja osutaan oikeanlaiseen kauteen myös sen kanssa! Tosi hyvin meni teillä!

Miimus (Ei varmistettu) http://likeadrift.blogspot.fi/

Hyvä hyvä!

Pakko mainita, että mä selvisin myös yöheräilyistä hyvin osaksi sen takia, että oon aina ollu herkkäuninen ja heräilen öisin. Ei siis lapsi tuonut paljoa muutosta siihen. :D Ja oma mies on samanlainen, mitä kuvailit Joelin olevan. Nukahtaa sormia napsauttamalla ihan mihin vaan... :D

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mä kans usein oon ruikuttanut esim. että Silvan heräämisen jälkeen en ole saanut itse unta 2-3 tuntiin - mutta totuushan on se, että ennen herättäjänä saattoi olla vaikka yläkerran juoppohullu Punavuoressa, tai yöhepuloiva kissa, ja valvomismäärä oli silloin monesti ihan samanlainen. JA silloin piti skarpata vielä töissä valvomisten päälle :)

Piipo79

Jihuu! Mä kyllä myönnän että annan noin 5/7 öinä pillimaitoa ( tissivieroituksen jälkeen jotenkin taas lipsuttiin tähän) ihan vaan koska se on niin helppoa...mä kyllä luulen että suurimmaksi osaksi tää on ihan tapa, mut joinain iltoina tyttö on niin väsynyt että iltapuuro jää pariin lusikkaan. Menisi sitä itsekin jääkaapille jos noin olisi. Mutta mutta, nyt ne Valiolla ovat menneet lopettamaan pillimaidot ja vaihtaneet ne pikkutölkkeihin, joissa muovikorkki. Kohta meilläkin alkaa siis vesitarjoilu!

Kristaliina
Puutalobaby

Voi, onko ne lopettaneet pillimaidot - damn! Just puhuttiin, että sellaista voisi alkaa pitämään varalta hoitolaukussa mukana, kun tirppa on vihdoinkin alkanut suostua juomaan tavismaitoa pillillä...

Mä kans koin, että se maidon antaminen yöllä (ja hereilläolo sen 2 minuutin ajan) oli vaan helpompaa kuin loppuyön pyörimisvalvomiset ja kitinät. Mutta hih tosiaan nyt, kun vaihdettiin veteen... Saa nähdä, herätäänkö me jatkossa edelleen sen kerran yössä vesitarjoilulle :)

No, sitä vedenjuomista en halua kuitenkaan kieltää; juon itsekin vettä öisin, ja meillä on etenkin talvella lämmityksen takia aika kuiva sisäilma (kurkku helposti kuivaa yöllä). Isompanahan se varmasti oppii ottamaan vesihuikat sitten itsekin, jos laittaa vesipullon jotenkin helposti lähelle.

Miitu (Ei varmistettu)

Meidän maitokissa vetelee reissussa Muksun ja Piltin pillimaitoja, mehut ei uppoa tippaakaan ja vesikin vaihtelevasti. Lisäetuna noissa on se, että säilyvät huoneenlämmössä.

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

No jee todellakin, ihan mahtavaa, että onnistuitte pääsemään heräilyistä teille kaikille noin sopivalla tavalla. Toi oma tiukka halu / motivaatio on varmaan justiinsa se avain, että onnistuu päättämään, mikä omaan tilanteeseen sopii ja menemään sitten sillä systeemillä toivottuun tulokseen. Mutta se on tietysti sitten toisinaan hyvinkin hankalaa, kun lapset on erilaisia ja neuvoja sataa oikealta ja vasemmalta. Meillä on kaikki lapset unikoulutettu, mutta kaksosten kanssa se oli toooosi paljon helpompaa, kun oli esikoisesta kokemus takana, ja tiedettiin miten homma toimii ja miten sitä voi soveltaa vähän eri luonteisiin lapsiin.

Kristaliina
Puutalobaby

Toi on niin totta - hyvät neuvot ovat monestikin kalliit, mutta joskus niitä tosiaan satelee niin kovasti (ja niin voimakkaina), että niiden keskellä saattaa olla jopa vähän painostavat tunnelmat. Etenkin kun just bloggaajana saattaa joutua helposti myrskyn silmään :) 

Uskon ja toivon kovasti, että me kans osataan seuraavalla lapsella vielä tätä paremmin kuunnella omia tuntemuksia, tilannetta ja lapsen viestejä; ainakin nyt jälkikäteen ymmärtää helposti ne "tämän olisin voinut tehdä toisin" -jutut...

Maikkuli (Ei varmistettu)

Mä niin tiedän ton tunteen! Nauti, siitä se lähtee, herää jos herää mut onhan toi jo juoksujalkaa eteenpäin. Halauksia ihana Krista! P.s. Mieheni on myös samanlainen super-nukkuja :)

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos kiitos! Voi saisipa tosiaan itsekin jostain tuollaiset supernukkumistaidot! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä! Täällä onnistui vuoden ikäiseltä yö- ja iltaimetyksen ja samalla koko imetyksen lopettaminen uskomattoman helposti: Ensimmäisenä yönä protestoi tunnin, sitten huokasi loukkaantuneena ja nukahti vesimuki kädessä. &lt;3 Seuraavina parina yönä nukkuikin sitten koko yön. Nyt on heräillyt yleensä korkeintaan kerran yössä ja nukahtaa samantien vähän vettä juotuaan. Olin odottanut vähintään viikon huutoa ja vieroksunut koko ajatusta unikoulusta, tietäen kuinka tissimaidon perään tuo tyttö on ollut (ei ikinä edes huolinut tuttia), mutta hammaslääkärin varoittelun takia ajattelin kokeilla. Ja kannatti! Nopea tyttö oppimaan, enkä usko että mitään traumoja jäi.

Kristaliina
Puutalobaby

Hyvältä kuulostaa!

Mä kans jännitin niitä mahdollisia itkuja, mitä tuli silloin eka kerralla (katsoin vanhoista bloggauksista, että silloin oli helmikuu eli Silva oli silloin 10-11 kk) - mutta nyt selvästi aika oli kypsä, kun meni näin helposti! Tän äidin pinna ei ois kans kestänyt sellaisia viikon itkuja; mähän sain silloin eka kerralla jo kolmantena yönä itse migreenin :)

Cpop

Hm. Saisinkohan miä ujutettua tuon meidän naperon imasemaan tuttipullosta maidot yöllä.. hm. Tissin kaipuu on kuitenkin kova, mutta ei enää itseä oikein kiinnosta imettää yöllä (20kk kuitenkin jo lasissa) eikä meillä tilanpuutteen takia onnistu esim. nukkuminen toisessa huoneessa tms. Ongelma vaan on kun tuo meidän napero ei tykkää pullosta juoda.. mitään. Sellaisesta juomapullosta (mitä pyöriinkin saa) hän kuitenkin suostuu joskus juomaan, niin ehkä sitä pitäisi kokeilla..

Tai jos sanon "Tissi on loppu".. Uskoisikohan :DD

Kristaliina
Puutalobaby

Mä en uskalla pulloon vaihtamista mitenkään suositella - tavallaanhan se on ikään kuin yhden korvaamista toisella... Mutta :) Mä itse koin, että pullosta se "loppu"-sanominen oli jotenkin itselleni helpompaa kuin rinnan kieltäminen. Kun siinä rinnan imemisessä on kuitenkin niin monet muutkin kiintymystekijät kyseessä... En halunnut, että tirpalle tulee missään vaiheessa sellaista torjutuksi tulemisen tunnetta. Samoin en halunnut (sen yhden unikoulukokeilun jälkeen) enää toista sellaista "äiti ei ole paikalla" -vieroitusta, vaikka se niin suosittua (ja toimivaa) onkin. Tuntui pahalta poistaa yhtä aikaa sekä maidon saaminen että äidin läheisyys. Mutta tää oli tosiaan kuitenkin vaan ihan mun oma tunne, mutta en halunnut toimia sitä vastoin...

Mutta pullon kautta kiertämällä ikään kuin ensin ihan huomaamattomasti loppui ensin imetys öisin ja vasta oikealla hetkellä pullokin - se vaan jotenkin toimi tässä meidän tapauksessa, vaikka tosiaankaan ei ollut se lyhin tie :)

annakarin
Anna Karin

Hyvähyvähyvä! Mä taas olen jaksanut yöheräämiset sen vuoksi, koska olen just niinkuin Joel - nukahdan uudestaan sadasosa sekunnissa, kunhan olen saanut yösyötön tehtyä. Ja meillä on myös ollut vakavat keskustelut ja aika paljon paineita, koska eihän yli yksivuotias syö enää yöllä ja kyllä se unikoululla onnistuu ja tutti pois jnejne. Olen väsyneempi muiden äitien neuvoista kun yöheräilyistä.. :-D

Kristaliina
Puutalobaby

Hih tosi osuva tuo viimeinen lause! :D

Varmasti suurimmassa osassa ne neuvot tarkoittaa hyvää, mutta jossain vaiheessa homma saattaa käydä vähän painostavaksi, jos joutuu jatkuvasti selittelemään omia päätöksiään ja sitä, että ei tässä nyt ole mitään ongelmaa, mihin niitä neuvoja kaivattaisiin :) Eri asia sitten, jos on joku ongelma, silloin on ihana saada vertaistukea ja neuvoja.

Eli ihan hirveästi haluan rohkaista tekemään asioita omalla tavallaan, jos tuntee itse, että se tapa on oikea!

HelloAochi

Tsihihih mä imetän Kainia salaa ;)

Eli mun äitiä jos ei lasketa, plus teitä joitain blogin lukijoita, niin mä en kerro kenellekän, että K syö vielä öisin tissiä kohta kahden vuoden kypsässä iässä :O

 

HelloAochi

Niin, ja lisäyksenä - mähän en aina edes herää siihen, että se syö :D

Kun nukutaan vierekkäin ja mä yleensä ilman paitaa, niin monesti mä vaan havahdun siihen, että ahaa, täällä syödäänzzzzzzz.

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis niin samanlaiset fiilikset täällä.
Neuvolasta hoettiin vuoden kieppeillä, että pidä unikoulua.
Pari yötä kokeilin ja totesin, että tää ei ole oikein. Se neuvolatäti ei kyllä kotoaan tiedä kellä on yöllä nälkä ja kellä ei! Puolen vuoden päästä ilmeni myös maitoallergia.
Mä olen jälkeenpäin ollut itseeni kovasti tyytyväinen miten ole kaiken jaksanut ja aina öisin pysynyt rauhallisena ja pitkämielisenä. Kyllä nyt kiitos seisoo, kun lapsi on niin tyytyväinen maitoallergioistaan riippumatta.
Yöheräilyt loppui 1v10kk iässä.
-jenni-

Kristaliina
Puutalobaby

Hyvähyvä te! Omien tuntemusten kuuntelu kyllä kannattaa; meillä kans on nyt tosi tyytyväinen olo. Ja tyytyväinen napero :)

Mulle tosiaan auttoi kovasti ja antoi varmuutta se, että lähipiirissä on tuollainen 40 vuoden uran tehnyt neuvolantätikätilö - se aina jotenkin osaa hyvin laittaa asiat oikeaan mittakaavaan :)

Miitu (Ei varmistettu)

Hyvähyvä :) Meidän mittapuulla te saitte tämän tapahtumaan varsin ajoissa - meillä onnistuttiin vasta nyt syksyllä (hyi meitä - 3v hammastarkastusta puolikauhulla odottaessa). Aika samat perustelut oli täälläkin. Öisin oli välissä oikeasti nälkä, vaikka päivällä oltaisiin tankattukin hyvin. Meidän tytöllä kun tuntuu olevan tankkauspäiviä ja sitten niitä huonoruokaisempia, mitkä näkyi myös yöaikaan. Lopulta pullo "unohtui", kun valmisteltiin tutin viemistä muistolaatikkoon.

Kristaliina
Puutalobaby

No mutta hei onnistuitte kuitenkin! Harvan elämä kuitenkaan menee ihan oppikirjan mukaisesti, usein joku puoli vähän venyy ja paukkuu :)

riistahurjastelijamamma (Ei varmistettu)

Kun kiinteitä oli takana kuukauden verran (6,5kk ikää tuolloin), päätin, että nukun mieluummin öisin kun passaan lasta. Helppoa on toki päättää, kun tytär on jokatapauksessa koko ajan nukkunut lähtökohtaisesti hyvin, mutta en siis uskonut, että ei muka heräisi nälkään. Otettiin näinollen iltarutiiniksi vellipullo, ensin desi ja nyt parivuotiaana 2,4 dl. Sellaisesta jauhosta sotketaan veteen ja 15 sec mikroa ja täydellinen yöuni on valmis! Vieläkin vedetään iltavellit salaa neuvolalta, koska kuulemma tämän ikäinen ei saa enää käyttää tuttipulloa. Iltavellistä ei luovuta, se on vanhemman ja lapsen kainalohetki, jonka jälkeen uni tulee leikiten ja kestää lähes 10 tuntia. Lapsikin tietää varttiavaille yhdeksän, että "nyt on velliaika". Monessa lapsiperheessä lapioidaan iltapuuroa, mutta meillä varsinkin pienempänä olisi mennyt enemmän iltahulinan puolelle puuron syöminen. Sitäpaitsi puuroa ei voi nauttia kainalossa.

Kristaliina
Puutalobaby

Just näin - pitää tehdä omat päätökset! :)

Pssst meillähän iltavellitellään kainalossa myös; siitä ei vielä luovuttu. Just nyt mulla on vellipullo tässä kädessä ja olen matkalla sänkyyn yösylkyttelemään <3

Kristaliina
Puutalobaby

Aaa joo ja näistä "salaa neuvolalta" -juttuihin pakko kertoa tämä, jonka olen kyllä kertonut aiemminkin. Mun oma äitihän salaa neuvolalta imetti mua 2-vuotiaaksi; siihen aikaan se ei ollut ollenkaan suotavaa vaan aika kummallista ja täysin vastoin sen ajan neuvolaohjeita. Ja mun äiti kuitenkin itse oli töissä samassa neuvolassa, eli käytännössä se salasi asian omilta työkaveriltaan :)

Kristaliina
Puutalobaby

Oon mä välillä ajatellut, että mikäköhän piilomasokisti mussa asuu, kun edelleen jatkan tästä aiheesta, vaikka (melkein) joka kerran, kun mainitsen sanat uni/yö/nukkuminen/perhepeti saan aikaiseksi jonkinasteisen huutomyrskyn :D

Mutta joo, itsekin koen, että on kiva lukea toisten lapsiperheiden nukkumishaasteista ja -onnistumisista. Se on hyvää vertaistukea. Enkä mä ole sitten oikein voinut olla kirjoittamattakaan, kun onhan tämä tässä lapsiperhe-elämässä aika keskeinen juttu hyvinvoinnin kannalta...

Mä muuten edelleen muistelen ihailulla, miten te onnistuitte samaan aikaan siinä unikoulussa kuin me epäonnistuttiin... Hmm, näin jos ajattelee, niin itse asiassa turhaan mä ehkä harmittelen, että se kokeilu tuli meillä "turhaan" tehtyä. Eihän me oltais muuten tiedetty, että meillä se ei onnistu :) Kun niin monella se kuitenkin onnistuu...

Kristaliina
Puutalobaby

Pssst, jossain vaiheessa neuvolassa ne lopettaa yömenokyselyt, kun ne olettaa, että homma on jo hoidettu kuntoon :)

Mutta joo, niin kuin tuolla yhdessä kommentissa sanotaan: miten se neuvolantäti (tai kukaan muukaan) voi omasta kotoaan tietää, että onko lapsella nälkä vai ei. Tietysti yleisiä ohjeita on hyvä antaa, mutta lapset ovat yksilöitä.

Meillä kävi tämä just sama: kun annettiin yksi yömaito, yön pyörimiset loppuivat ja kaikki nukkuivat paremmin. Onhan se tietysti hampaille yksi ylimääräinen happohyökkäys, mutta jos muuten on hammashygienian kanssa tarkka, niin tuskin se pari kuukautta mitään kaataa. Tai näin me ajateltiin - että mieluummin odotetaan, että päiväsyömiset sujuvat niin hyvin, että yöllä ei ole nälkä.

Jotkuthan ovat sitä mieltä, että antaa huutaa vaan pari yötä, niin kyllä se ruoka alkaa päivälläkin maistua. No varmasti niin. Mutta meille se "itkun kautta" meneminen ei vaan sopinut, me itse tehtiin mieluummin näin päin - vähän hitaanpaa polkua siis kyllä.

nannii (Ei varmistettu)

Täällä luovuttiin unitutista vähän niin kuin vahingossa. Tämä äiti unohti pakata tutin hoitoon mukaan, jonka johdosta päikkäritutti jäi pois. Siitä sitten pari viikkoa ja yötuttikin jätettiin. Vaati hiukan ylimääräistä paijailua eka iltana mutta siinäpä se. Hassua että n. kk tutin jättämisestä ja neiti ei enää muista koko kapinetta. Lähinnä naureskeli ja antoi nukelle sellasen sängyn alta löydettyään ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Mahtava vahinkoluopuminen! Tavallaan siis tosi-tosi luonnollisesti (kröhöm koska unohtelu on ainakin mulle ihan luonnollista), eli kuulostaa mun korvaan tosi hyvältä!

CougarWoman
CougarWoman

Eipä voi muuta sanoa kuin että sulla on erittäin fiksu äiti - noinhan se just on. Maailmassa ei ole eikä tule yhtään opasta, joka on kirjoitettu juuri sinun lapsesi tarpeisiin; siksi on joskus tarpeellista havainnoida oman lapsensa tarpeita sen sijaan että lukee oppaita kuin...khrm...piru raamattua. 

(Kommentoi lapseton nainen :D)

Kristaliina
Puutalobaby

Just näin - hyvin sanottu, oli itsellä lapsia tai ei! :)

EMerituuli
Loxodon

Teillä on ihanat kasvatusmetodit! Tosi kunnioittavaa Silvan tarpeita ja persoonaa kohtaan. Olis mullakin paljon opittavaa... Mua kiinnostaisikin nyt tietää, että minkä ikäinen Silva suunnilleen oli kun aloitte antamaan maitoa pullosta yöllä ja oliko maito minkäsorttista (pumpattua, lehmänmaitoa vai korviketta)? Ai niin ja ihan mielenkiinnosta tiedustelisin, että siirtyykö Silva nyt jossain vaiheessa omaan sänkyyn kun vauva tulee? Vai jääkö Silva nukkumaan tiedän kanssa ja vauva menee omaan sänkyyn? :)

Hurjan paljon onnea öiden rauhoittumisesta! Hyvin tehty!

Kristaliina
Puutalobaby

Voi kiitos, tosi kivasti sanottu! Vaikka on siis tosiaan meilläkin ollut sellaisia kohtia, että näin jälkikäteen ajateltuna ois voinut toimia oikein... Mutta kyllä tämä elo lapsen kanssa hyvin opettaa myös!

Silva oli reilun vuoden, kun alettiin antaa pullomaitoa yöllä (siihen asti siis yöimetin), ja se maito oli korviketta, sellaista vanhemman lapsen korviketta. Nyt myöhemmin "nukkumaanmenomaitoon" laitettiin puolet velliä sekaan. Eli siis yöheräysmaidon lisäksi meillä on vielä myös yhteinen maito/vellihetki iltapuuron jälkeen. Sen iltapullon kanssa vähän katsotaan, että pyritäänkö siitä eroon vai jatketaanko sillä.

Joo, ja Silva ainakin toistaiseksi pysyy omalla paikallaan meidän välissä. Asiasta ei ole silleen "nyt keskustellaan ja sit päätetään" -puhuttu, mutta meidän mielestä se tuntuu jotenkin... ...luontevimmalta tällä hetkellä. Eli että uusi vauva tulisi sitten sivuvaunuun mun viereen, eli pinniksessä "fyysisesti", mutta reuna alas laskettu niin, että on kuitenkin käytännössä ihan siinä "samassa sängyssä". Mutta sen näkee sitten, että lähteekö se järjestely toimimaan ja jos ei toimi, niin mitä sitten tehdään :)

EMerituuli
Loxodon

Oi onpas hyvä idea laittaa vauva sängyn "sivuvaunuun". Saatte kaikki nukkua vierekkäin <3

No kun mä juntti ryhdyin sellaiseen kymmenen yön unikouluun! Tarkoituksena oli saada 9kk vauva nukkumaan omaan sänkyyn kun nukun ite niin surkeasti kun pikkuinen möyrii öisin niin paljon. No eihän siitä muuta tullu ku paha mieli. Yöimetyksiä on taas noin 1-2h välein, mutta vauva nukahtaa illalla omaan sänkyyn ja herää siitä sitten 2h päästä syömään, jolloin otan pikkuisen meidän viereen nukkumaan loppuyöksi. Mietin vain, että voinko vauvalla oikeasti olla niin nälkä? Poika kuitenkin painaa 12kg, eli huitelee jossain läskikäyrien säfäärissä. Imetän ahkerasti päivisin, mutta varsinaista ruokaa vauva ei hirveästi tykkää syödä. 

No mutta me nyt mennään vauva ehdoilla vielä ainakin sinne 1v synttäreihin saakka ja sitten mietitään uudelleen miten noita öitä sais vähän rauhoitettua. Tai ehkä rauhoittuu ihan itsekseen :)

 

Monsteri lauma

Täällä yksi super väsynyt äiti kenen lapsi on oppinut nyt tuo yö heräämisen,herääminen tapahtuu aina aamuyöstä neljän jälkeen,puol ysiin oli lupa nukkua mutta neljästä kuuteen meillä herätään pahimmillaan kuusi kertaa!!! Omassa sänkyssä nukkuu mimmi mutta sieltä kun ei vou yöllä vetää meteliä koska isoveli nukkuu yläsänkyssä niinpä tämä huutaminen ja meuhkaaminen tapahtuu meidän vuoteessa.lapsi joka lopetti yösyömisen 2kk ikäsenä ja alkoi nukkumaan 10-12tunnin yö unia keksi nyt poski hampaiden puhjetessa että aamu yöllä on kiva noustaa huutaa ja kiusaa äitiä...toivottavasti tämä menee ohi yhtä nopeasti kun se alkoikin.
Ihanaa että teillä ei enään syödä yöllä.meillä esikoinen söi saman ikäiseksi kun teidän neiti nyt on,ja todellakin vain nälän takia.

Kristaliina
Puutalobaby

Toivottavasti tuo on vain hampaista johtuva vaihe ja tilanne tasaantuu pian! Itsestä melkein tuntui, että kaikkein piinavinta oli just tuollaiset "takaiskut": eli että ensin nukutaan tosi hyvin ja sitten yhtä äkkiä menee hulinaksi. Meilläkin on ollut välillä pyörimisöitä hampaiden takia, mutta ne jäivät onneksi vain 1-2 yön mittaisiksi kerrallaan... Tsemppiä!

Oliver (Ei varmistettu)

Hieno juttu, onnea! Reilun vuoden äitiyden aikana on ehtinyt jo huomata todeksi kliseen, että eri perheissä toimivat eri systeemit. Minä lopetin yöimetyksen lapsen ollessa noin vuoden ikäinen, lähinnä siksi että halusin lopettaa imettämisen kokonaan ja yöimetys oli loogisin paikka aloittaa imetyksen vähentäminen. Perinteisellä unikoululla mentiin ja viikossa yöt alkoivat sujua pääsääntöisesti ilman heräilyjä. Me ollaan selvästi vähän "kovempia" vanhempia kuin te, mutta hyvin tuntuu sujuvan teillä ja meillä :)

Kristaliina
Puutalobaby

Niinpä, tuon ajatuksen sisäistäminen on kyllä ollut yksi isoimmista "ahaa-elämyksistä" tässä naperomatkan varrella. Ja se, että on oppinut luottamaan niihin omiin tuntemuksiinsa :)

Heh mehän mentiin tuon imetyksenlopettamisen kanssa ihan takaperoisesti: eli ensin väheni päivästä... Mutta joo, niin se vaan meni - ja lopputulos on kuitenkin sama useallakin tavalla tehtynä :)

Pages

Kommentoi

Ladataan...