Hyviä uutisia ja hämmennystä

Puutalobaby

Pitkien ja moninaisten vaiheiden jälkeen pääsin kuin pääsinkin eilen illalla Naistenklinikan käyrille makaamaan. Ja mitäpä niitä uutisia pihtaamaan: kaikki näytti hyvältä! Supistukset eivät olleet vielä aiheuttaneet muutoksia kohdunkaulaan, ja muiltakin osin kaikki näytti olevan tällä hetkellä kunnossa.

Toisaalta myös Silvan suhteen tilanne oli aikoinaan sama: muutoksia kohdunkaulalla ei supistuksista huolimatta tullut, ja silti ne vedet yllättäen menivät. Ja niin arvelen, että käy josssain vaiheessa tässäkin raskaudessa - kunhan ei vielä. Mmmmh. Nojoo, mutta keskitytäänpä nyt vaan siihen, että ne uutiset olivat hyviä. Ne uutiset olivat hyviä. Keskityn.

Yllättävää oli kuitenkin se, että käyrien mukaan supistuksia tuli jatkuvasti, myös siis levossa. Itse tunnen vain ne, jotka tulevat liikkeellä ollessa. Mutta kohtu ilmeisesti sitten supistelee aika lailla koko ajan - tunnen vaan itse ne voimakkaimmat. 

Mutta sitten osuuteen nimeltään "hämmennys".

Mainitsin myös kärsineeni pienestä turistiripulista Thaimaassa - ja että lapsellani se oli vähän pahempi ja sen takia jouduttiin käymään ihan sairaalassakin. 

Siinä vaiheessa koko keskustelu muuttui. Kukaan ei kysynyt enää supistuksista, vaan matka oli yhtä äkkiä se kiinnostavampi juttu. Onko ollut sen jälkeen sitä-ja-sitä-ja-sitä? No eeeeei. Entä sitä-ja-sitä? No ei kyllä, ihan tavallinen olo on ollut. Paitsi että nämä supistukset alkoivat. Niin ja se vatsatauti.

Ja yhtä äkkiä minulle tuotiin mittava arsenaali pumpulitikkuja, joilla jouduin itse sörkkimään itseäni (kröhöm) paikasta jos toisestakin. Sairaalabakteeriepäily! Minulle kerrottiin, kuinka joutuisin eristyshoitoon, jos sellainen pöpö löytyisi.

Anteeksi mitä-että?

Okei. Ymmärrän ihan tosi-tosi hyvin, että tuollaisten asioiden kanssa pitää olla tarkkana. Ja on ihan pelkästään mahtava juttu, että tuollaiset asiat poissuljetaan ennen kuin minut vaikkapa päästettäisiin samalle osastolle keskosvauvojen kanssa. Mutta oli se kyllä hyvin hämmentävää: lähdin Naistenklinikalle toiveissa päästä ultraan näkemään, ovatko supistukset tehneet tuhojaan - ja viisi tuntia myöhemmin (kello yksitoista illalla) vieläkin istuskelen yksin pienessä huoneessa ja odottelen pääsyä lääkärille; ja olen by the way yhtä äkkiä pontentiaalinen eristyspotilas ja sairaalabakteerin kantaja.

No ei sitä bakteeria sitten kai löytynyt, tai ainakin pääsin yöllä kotiin. Pari uutta pumpulituppoa kiikutan labraan vielä kohta.

Sen verran "sairaalassa Thaimaassa" -episodi hämmensi ilmeisesti potilaskertomustanikin, että kun sitten iltayhdeltätoista viimein pääsin lääkärille, hän kysyi:
"Niin, sulla on siis voimakkaita vatsakipuja ollut?"
Ööööh ei. Vaan supistelee.

Kotiin tullessa lähellä puolta yötä tuntui tosi kummalliselta. Piti ihan psyykata itseään, että vaikka tutkimuksissa vähän "sivuraiteilla" oltiinkin (joskin varmasti hyvin tärkeillä sellaisilla), kyllähän siellä myös ultrattiin. Ja niin - että uutiset olivat toistaiseksi hyviä.

Eilen tuli myös todistetuksi ihan käytännössä se, että naperon kanssa kahdestaan "rennosti ottaminen ja nostelun välttäminen" ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Ei mitenkään eikä millään tavalla. Kahden ensimmäisen valveillaolotunnin jälkeen olin jo joutunut kapuamaan neljästi yläkertaan ja kyykkimään ja nostelemaan niin paljon, että sen laskemiseen eivät olisi kahden käden sormet riittäneet.

Niinpä edelleen kovasti toivotaan, että mahdollisimman pian olemme kivojen hoitajahakemusten joukosta löytäneet sen meille oikean.

 

 

Share

Kommentit

jaanamaari (Ei varmistettu)

Nyt Kristaliina, lopetat nostelun ja muunkin tekemisen ihan tykkänään! Makoilet vain. Vielä pitäisi saada tärkeitä viikkoja kasaan.

CougarWoman
CougarWoman

Hyvä neuvo, mutta voisin ihan näin perstuntumallakin kuvitella että ei ehkä ihan realistinen jos on yksin pikkutaaperon kanssa kotona..? ;) 

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, näin tosiaan tekisin jos vaan mitenkään voisin! Jos saataisiin pian se hoitaja meille, niin oh miten paljon tilanne varmasti helpottaisikaan... Tuo tiistai kyllä harmi kyllä osoitti sen, että kahdestaan naperon kanssa rennosti ottaminen on mahdotonta, vaikka kuinka yrittäisi... Onneksi tuo hoitajanhakutilanne on jo tosi hyvällä mallilla - oon niin tyytyväinen, että ryhdyttiin siihen, vaikka se alkuun vähän erikoiselta mun mielestä tuntuikin!

Inka S. (Ei varmistettu)

Hei, tuli mieleen, että kuuntelin vasta radio-ohjelman (vain 9 min) aiheesta sairaalabakteerit ja ulkomailta tulo. Sen voi kuunnella täällä: http://areena.yle.fi/radio/1491861.

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos vinkistä, käyn kuuntelemassa!

Nimetön (Ei varmistettu)

Onhan se ihan totta, että kun ihmiset matkustelevat nykyään kaiken aikaa ja joka paikkaan, taudit leviävät. Ei Suomessa hepatiittia muuten olisi. Eikä muutoinkaan tätä rokotushysteriaa. Matkustelevien ihmisten pitäisi maksaa itse tästä riskistä, rahalla. Maksamalla muidenkin rokotukset? En tiedä, mutta ei ole reilua, että rokotukset lisääntyvät sen vuoksi, että toiset matkustelevat. Kaikkea hyvää kuitenkin Puutalobabyn voinnille.

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

No onneksi uutiset oli hyviä! Supistukset on kyllä pelottavia, mulla supisteli kaksosia odottaessa rv14 alkaen aina pystyssä ollessa tai liikkeessä - mutta kohdunkaula pysyi kiinni ja vauvat mahassa ihan loppuun saakka. Teillä on tietysti sikäli eri juttu, kun on Silvan ennenaikaisuus takana (meillä esikoinen syntyi keskosena raskausmyrkytyksen takia, supistukset ei olleet ongelmana).

Tsemppiä lepäilyyn, se on kyllä pienen kanssa _tosi_ vaikeaa. Mutta kunhan saatte hoitajan niin sitten vain pitkäkseen (vasemmalle kyljelle). Mua auttoi lepäämisessä kaksosia odottaessa se, kun mietin, miten paljon hankalampaa kaikki olisi, jos esikoisen lisäksi pitäisi ravata keskolassa hoitamassa vauvoja - sen lisäksi tietysti, että se olisi vauvoille ollut kamalaa.

Kristaliina
Puutalobaby

Voi näitä aina kuulee mielellään, että supistuksista huolimatta tyypit pysyy siellä sisällä! :) Kiitos myös tsempeistä! Ja todellakin; tuntuu, että mikä tahansa järjestely olisi helpompaa kuin sairaalaelämä keskosen kanssa - sitten me vasta sitä lastenhoitaja tarvittaisiinkin...

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuosta kotona taaperon kanssa kahdestaan pärjäämisestä mulle tilee mieleen sellasia juttuja, että pitää vaan järjestää asiat ja tavarat ym niin, että siellä yläkerrassa ei tarvi päivän aikana ravata. Opettaa lapsi itse kiipeämään syöttötuoliin ja kipuamaan rappuset niin ei tarvi kantaa. Opettaa, että kun kiipeät itse tänne sohvalle viereen, niin sitten äiti lukee/leikkii/halii. Vaatii aivojen uudelleen asentamista, mutta asiat vaan ei voi sujua samalla kuin aikaisemmin jos sattuu ja supistaa.

Ja toivottavasti löydätte pian juuri teille sopivan ihanan hoitajan!

Kristaliina
Puutalobaby

Prosessi tähän on käynnissä mutta kesken :) Esimerkiksi ylös päin portaat menee jo ihan mallikkaasti, mutta alaspäin tullessa iskee "äitin sykkiin! äitin sykkiin!". Syöttötuoliin nousuakin on kovasti harjoiteltu jo pidemmän aikaa, mutta vielä tarvitsee nostoapua siinä vaiheessa, kun pitäisi kääntyä tuolissa toisin päin ja sujauttaa jalat oikeisiin lokeroihin. Tirpalla ehkä tuo liikkumisen ketteryys ei ole vielä niin varmaa - varmaan kun tuo puheen kehittyminen otti "vallan", niin liikkumispuoli taas hidastui...

Toivottavasti tosiaan löydetään! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei,

Tuli tuosta kohdasta "jalkojen sujauttaminen oikeisiin lokeroihin" mieleeni, että onko teillä tripp trapp edelleen syöttötuolina? Silloin kun lapsi oppii kiipeämään, vois hiljalleen ottaa turvakaaren pois ja tehdä tuolista juniorituolin, johon lapsen on helpompi itse kiivetä :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ajattelin samaa kuin edellinen, Silva varmaan pysyy tuolissa jo ilman turvakaartakin.

karkkimaria (ei jaksanut kirjautua) (Ei varmistettu)

Meillä Tripp Trappista turvakaari poistettiin just ennen 1v synttäreitä, kun se sirkustelu kaaren kanssa alko olla jo niin uhkaavan olosta. Eikä oo sen jälkeen ollu mitään ongelmia :)
Ottakaa pois, jos vaan mahdollista. Kyllä Silva jo osaa! :)

Onhan se hyvä tulevan vauvankin takia tarkistaa, ettei ole kantaja :) Sairaalabakteeri kun ei riskiryhmille ole mikään pikkujuttu...

Kristaliina
Puutalobaby

Totta! Se oli vaan jotenkin niin hämmentävää, kun itselle sellainen ei ollut tullut ollenkaan mieleen ja yhtä äkkiä kaikki hoito keskittyikin siihen :)

Vakilukija (Ei varmistettu)

Olisin kommentoinut myös tuota ennen aikaisuutta. Meillä esikoinen syntyi kuukausi ennen laskettua aikaa (päivän yli keskosuuden rajan), supisteluja oli varsinkin loppuaikana runsaasti. Samoin kakkosen aikana suppaili, myös istuessa, mutta hän meni 2 viikkoa yli!! Kolmosesta supisteli eniten, ja KAIKKI raskausvaivat olivat moninkertaisia ja alkoivat aikaisemmin verrattuna esikoiseen. Hän syntyi lähes päivälleen laskettuna aikana. Eli edellisten raskauksien kulusta ei voi päätellä, miten pitkään muut kestävät. Olin kyllä aivan varma, ja peloissani, että tokakin syntyy etuajassa. Usko pois 38 viikolla olin jo valmis synnärille, ja homma kesti vielä kuukauden, puuuuuh ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Tosi kiva kuulla! Mä kans todella toivon, että olen läpikotaisin väärässä näiden tuntemuksieni kanssa ja tuo tyyppi pysyy sisällä vielä piiiiiitkään. Tshih ja varoitan, että saatan itsekin siellä 41 viikolla muuttaa mieleni siitä mahdollisimman pitkään pysymisestä, jos kävisikin noin :D

 

jos sairaalabakteerina epäilivät mrsa:ta, niin tulokset eivät ole vielä valmiina eli kantajana voi olla. sinälläänhän tuo ei ole vaarallinen, moni meistä voi sitä kantaa tietämättään ja se paljastuu yleensä vahingossa otettuna kokeena esim sairaalasta poistuttaessa kun niitä otetaan kaikilta. eikä se ole kädestä käteen tarttuva. tsemppiä odotukseen. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos! Jo mrsa ainakin mainittiin - en edes oikein tiedä, että mitä muuta siinä testattiin. Ainakin niitä pumpulipuikkoja tökittiin paljon ja eri paikkoihin (tyyliin nivusista nenäonteloon), että luulisi että siinä testi jos toinenkin tuli otettua :)

Emma/My Exploration (Ei varmistettu) http://www.rantapallo.fi/myexploration/

Huh, onneksi pienellä oli kaikki hyvin! Täällä on koko perheen peukut ja varpaat pystyssä, että vauva pysyisi mahassa vielä hyvän aikaa. Paljon tsemppiä ja jaksamista, tämä blogi toimii niin loistavana "työnantajan cv:nä", että itsekin tekisi mieli ilmoittautua lastenhoitajaksi täältä Turusta yliopiston ja naperoarjen keskeltä. :)

Itse sairastin Ghanassa malariaa ja lavantautia ollen siten myös sikäläisten sairaalojen vakiokalustoa. Nyt olemme asuneet Suomessa jo lähes kolme vuotta, mutta edelleen toisinaan terveyskeskuksessa/sairaalassa jne. asioidessani saan hoitajilta ja lääkäreiltä pelokkaita katseita "Sulla lukee täällä papereissa kosketuseristys" ja sitten kiskotaan jo kumihanskoja ja kuta kuinkin ydinonnettomuuden kestäviä haalareita päälle. :D Tsemppiä siis myös, mikäli saat kammottavan infektiopotentiaalin leiman otsaasi!

Kristaliina
Puutalobaby

Hih, tuo oli tosiaan vähän jännä tunne, kun muuttui tyyliin sekunnissa kammottavaksi infektiopotentiaaliksi :) Vähän samanlainen fiilis oli silloin, kun mä sain sen aivotärähdyksen ja oksensin ihan hulluna - ja päivystyksessä keksittiinkin, että ehkä se on vatsatauti. Eristyshuoneen ovi vaan heilahti, kun mut heivattiin yksin sinne ja jäin vähän niin kuin perään huutelemaan, että "hei mä sain just viisi kiloa rautaa päähäni; tää on aivotärähdys!" :)

Kiitos myös sormista ja peukuista, tulevat tarpeeseen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä kävi vähän samoin sikainfluenssa-aallon aikaan: soitin tk:hon aikaa 10 kk lapsen korvien näyttämistä varten, kun lapsi selvästi räpläsi toista korvaa ja oli itkuinen makuulla. Taustalla perus räkätautia, joten mielestäni oli aika selvä korvatulehdus. Sikapiikki oli saatu pari kk aiemmin. Saatiin päivystysaika ja luukulla kun ilmoittauduttiin, meidät ohjattiinkin sikainfluenssaeristysvastaanotolle, jossa lääkärillä oli kyynärpäihin ulottuvat siniset kumihanskat, kertakäyttöesiliina lääkäritakkinsa päällä ja hengityssuojain. Lapsihan pelästyi kun tuo yritti kuunnella keuhkot ja huusi kuin syötävä. Tämän jälkeen (eikä varmaan kuullut mitään) lääkäri totesikin, että ehkä tämä varustus on kohdallanne ylireagointia ja riisui ylimääräiset. Tuon huudon jälkeen kun katsoi korvia, oli mielestäni lähinnä vitsi, kun totesi että "kyllä nämä punottavat". Kyllä kai, kun koko lapsi oli huutamisesta kuin paloauto!

Pelokas katse (Ei varmistettu)

Emma, kannattaa ehkä käydä ihan varta vasten testaamassa, oletko MRSA:n kantaja. Käsittääkseni se merkintä ei poistu sieltä rekisteristä ennen kuin on osoitettu, ettet ole kantaja. Nyt kun sun tiedoissa lukee kosketuseristys niin joudutaan ottamaan varotoimet käyttöön, mikä on aikaavievää/kallista/epämiellyttävää. Olen siis itse vasta opintojeni alussa, joten en ole ekspertti asiassa, mutta olen kuullut kokeneempien harmittelevan kun ihmisillä on noita eristyksiä tyyliin loppuelämän ihan turhaan vain siksi ettei ole tehty testejä. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hmmm tulikohan muuten mullekin nyt tuollainen merkintä...? Täytyypä mullakin selvittää, että merkkaavat mut sitten "turvalliseksi" että ei jää turhia ja elämää vaikeuttavia merkintöjä sinne!

 

pääjumi. siis just nimenomaa tarttuu kädestä käteen. useimmiten siis ihan vaaraton, mut antibioottihoitoon vaikuttaa kun on suurimmalle osalle antiloopeista vastustuskykynen.

 

Tiituliitu (Ei varmistettu)

Hihi, pakko kommentoida kun oli niin hauska ajatus, että tropiikista mahdollisesti saatu bakteeri olisi antiloopeille vastustuskykyinen!

Kristaliina
Puutalobaby

Hihihihi! Ennakoiva tekstinsyöttö tekee varmaan kepposia :D

 

ei kun meillä hoitoalalla kutsutaan antibiootteja antiloopeiks. :) tällä kertaa ei voi syyttää tekstinsyöttöä.

Äitiliini (Ei varmistettu)

Tsemppiä arkeen, voin vain toisen pienen taaperon äitinä samaistua, millaista olisi, jos ei saisi nostaa. Helpommin sanottu kuin tehty!
Hyvä, kun testit tuli otettua nyt ja tulokset tulevat ennen synnytystä. Jos asia olisi selvinnyt vasta sairaalassa, olisitte olleet eristyksessä ihan varalta. Fakta kuitenkin on, että sairaalabakteereja, kuten mrsa, on ulkomailla huomattavasti enemmän ja onneksi vielä täällä Suomessa tilanne on hallinnassa tarkan seulonnan ja hygienian vuoksi. Vaikka olitte siistissä sairaalassa Thaimaassa ollessanne, ei voi tietää missä muualla kyseiset lääkärit ovat töissä. Hehän voivat tehdä töitä monessa paikassa. Testaukset on loppujen lopuksi kaikkien parhaaksi! :)

Kristaliina
Puutalobaby

Totta, tuo ei tosiaan tullut mieleenikään, että suuri osa lääkäreistä varmasti työskentelee useassa paikassa - tai voi olla vaikka vapaaehtoistyössä jossain kurjemmissa paikoissa jne jne... Mutta joo, tosiaan itsekin olin koko ajan sitä mieltä, että hyvä että testataan! Ja tosiaan parempi nyt kuin että sitten että se olisi tullut puheeksi vauvan jo synnyttyä ja sitten oltaisiin jouduttu jonnekin eristyskoppeihin!

Vaeltajatar (Ei varmistettu)

Eikä aina tarvitse mennä kovin kauas. Veljeni oli kuukauden sisällä sairaalassa Suomessa, Ruotsissa ja sitten taas Suomessa (akuuttipäivystyksiä samaan vaivaan, joka nyt saatu kuriin). Sekä Ruotsissa että Suomessa joutui eristyshuoneeseen, koska oli ollut lähiaikoina ulkomailla sairaalassa.... :). Mitään bakteeria ei löytynyt.

Ihanaa että pienellä oli kaikki hyvin ja bakteereitakaan ei löytynyt. Onnea loppuodotukseen!

Kristaliina
Puutalobaby

Apua :D Kuulostaa aika absurdilta :) ...mutta kertoo siitä, kuinka huolissaan näistä sairaalabakteereista ollaan. Ja se on kyllä hyvä juttu, että ollaan tarkkoina! Oon käsittänyt, että ihan oikea tulevaisuudenuhka on sellainen, että kehittyy (jossain intialaisissa sairaaloissa todennäköisimmin) joku superbakteeri, johon mitkään antibiootit eivät tehoa... Aika hurja ajatus ja mun mielestä ehkä näistä "tulevaisuusuhkakuvaskenaarioista" realistisin (jos sellaisia maailmanloppuennustustyyppisiä skenaarioita mietitään)...

Tyttösen äiti (Ei varmistettu)

Myös ihan Suomen sisäisissä sairaalasiirroissa voi joutua eristyksiin sairaalabakteeriuhan vuoksi. Esim. jos potilas on ollut hoidossa helsingissä ja siirtyy jatkohoitoon vaikka hämeenlinnan keskussairaalaan, niin hämeenlinnassa häneltä otetaan MRSA-näytteet ja hän on kosketuseristyspotilas, kunnes tulokset saapuvat puhtaina. En tiedä toimiiko tämä toisinpäin, eli jos pienemmästä sairaalasta siirtyy isompaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä se noin menee muihinkin suuntiin. Tyks ainakin aina kysyy aiemmista sairaalahoidoista eli sairaalabakteerivapaat sairaalat haluavat sen ymmärrettävästi viimeiseen asti välttää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Thaimaa on maailman suurimpia antibioottien käyttäjiä, joten resistentin bakteerin tuominen sieltä kotiin on valitettavan todennäköistä. Siellähän apteekkarit voivat myydä antibiootteja myös ilman reseptiä ja alan koulutusta.
Saitko ultrassa arviota lapsiveden määrästä, kun aiemmin mainitsit äitisi epäilleen sen olleen Silvan ennenaikaisuuden syynä?
Olen itse myös melko lyhyt ja vatsa on ollut kaikissa kolmessa raskaudessa iso: sf on kulkenut välillä omia teitään käyrien yläpuolella ja vyötärönympärys kasvoi 66 sentistä metriin. Lapset on kuitenkin olleet ihan standardikokoisia ja syntyneet ajallaan.
Supistelua on myös ollut paljon varhaisilta viikoilta asti enkä minäkään tuntenut niistä kuin tiukimmat. Tutkiessa lääkäri ja th aina tuskastelevat, etteivät saa otetta vauvasta kun supistelu alkaa heti kun koskevatkin mahaani. Kohdunkaula on kuitenkin pysynyt muuttumattomana rv 36 lääkärineuvoloihin asti ja lapset ovat syntyneet lopulta aika "yllättäen" ilman mitään ennusmerkkejä. Nostelua ja ponnistelua en ole voinut välttää: lumityöt on tehtävä myös miehen ollessa reissussa, kakkosta odottaessa esikoinen oli vajaat 2v ja edelleen isommatkin (15-20 kg) lapset haluavat hoidosta hakiessa heti syliin. Toisaalta näkisin, että jos tarve on pakottava, mies voi jäädä pois töistä "perheenjäsenen hoitamiseksi". Meillä ainakin miehen työnantaja suostui tähän kun olin kotona viikon ikäisen vauvan ja kaksivuotiaan kanssa ja sairastuin itse rajuun mahatautiin. Kunto meni niin huonoksi, että olin pyörtyä vessareissuilla. Kolme päivää mies oli kotona palkallisena, sen jälkeen olisi saanut palkatonta virkavapaata tarpeen mukaan (ja periaatteessa voi vielä olla kolme päivää jonkun toisen perheenjäsenen hoitamiseksi, kuten sairaiden lasten kanssakin voi olla). Riippunee kuitenkin työehtosopimuksesta ja työnantajasta miten järjestelyvaraa ja joustoa löytyy.

Miitu (Ei varmistettu)

Pakko kertoa oma tarina kolmen vuoden takaa... Kävin käyrillä 25 viikolla, kun yhtäkkiä alkoi supistaa niin tiheään ja säännöllisesti, että pakkasin itseni näytille. Mulla sattui just tuolloin olemaan mahassa noin 10 sentin mittainen mustelma plus muutama pienempi, jotka oli syntyny mahaan piikitettävän verenohennuslääkkeen "sivutuotteena" (mm. tulppariski), ja voi sitä kätilöparan ilmettä, ennenkö ehdin mainitsemaan "syyllisen"... Tuolloin seinät oli päällystetty "nainen: kerro väkivallasta" tms. julisteilla (näköjään kolmen vuoden aikana nainen oli muuttunu uhrista tekijäksi, kun muutama viikko taakse päin nykyisiä julisteita katsoin), mikä selkeästi oli kyllä iskostunut henkilökunnankin mieliin. Ja aivan hyvä niin. Surku silti ehti tulla, kun selvästi ehdin nuoren kätilön ilmeestä nähdä "apua, miten tämä asia otetaan esille!.?" Ja toisaalta olla onnellinen, että pystyin toisenlaisen selityksen tarjoamaan.

Hyvä, että näihin tartutaan. Mieluummin sitä ottaa sen "väärä hälytys" -tuloksen, mikä sekin on tulos. Mutiskoot muut rauhassa holhousyhteiskunnasta - ainakin tässä kohdin otan sen ilomielin vastaan. Ensisijaisesti siis peukutus noille, toiseksi "onneksi löydettiin ajoissa".

Ps. Pakko kommentoida vielä tuohon "keskonen sairaalassa, isompi lapsi kotona" -tilanteeseen, kun sekin on tässä tullut mietittyä puhki yhtenä todennäköisenä vaihtoehtona. Mikäli niin käy, niin sitten todennäköisesti on vaa jaettava aikansa sisarusten kesken, esim. päivä isomman kanssa ja ilta pienemmän, jolloin toinen vanhemmista tai esim. joku läheisistä voi olla isomman kanssa. Isä tuossa joutuu kovemman valinnan eteen, jos päivät menee töissä.

Se etu teillä pääkaupunkiseudulla onneksi on, että eri hoitavat tahot ovat verrattain samanlaisten etäisyyksien päässä toisistaan. Meillä on keskussairaala aivan kohtuullisen matkan (25 km) päässä, mutta mikäli lapsi syntyy ennen 30 viikkoa tai voinnissa on jotain hälyttävää, siirto 150 km päähän yliopistolliseen on edessä. Ja sekin tuntuu vielä kohtuu inhimilliseltä (rajoitetun ajan) verrattuna siihen, mitä se voisi olla, siinä tapauksessa, jos hoidettavana on (vakaavointinen) lapsi - kyllä sitä itse tarvittaessa liikkuu. Suurempi pelko minulla on, että joudun itse tuonne 150 km päähän useaksi viikoksi, sillä ei tuota pari kolme vuotiasta tuollaista väliä päiväseltään kuljeteta. Ikävä tyttöä jo pelkällä ajatuksen tasolla!

Melina G

Meidän tyttö oli pikkuveljen saadessaan 1 v. 4 kk.

Vuoden iästä asti alettiin tytön kanssa harjoitella omatoimisuutta: syöttötuoliin kiipeämistä, itse syömistä, vaatteiden pukemista ja riisumista, portaissa kävelyä ilman aikuisen apua, juniorisängyssä nukkumista. Lisäksi jätettiin rattaat kellariin ja käveltiin joka päivä, sekä kauppaan (n. 600 m) että leikkipuistoon (n. 500 m). Kannoin tyttöä mahdollisimman vähän, mutta syliin tietenkin otin esim. sohvalla. 

Sitten kun vauva tuli kotiin, se ooli tosi paljon äidin rinnalla / sylissä, ja musta oli hyvä, että ensimmäinen lapsi ehti tottua itse tekemiseen jo ennen vauvan tuloa. Muuten hänelle olisi varmaan tullut (vielä enemmän) sellainen olo, että vauva vie hänen paikkansa. 

Ja tietenkin tuo omatoimisuus on myös hyvä asia, kun äiti on raskaana. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Tuo lasten kävelyttäminen on muuten nykyään jäänyt ihan liian vähäiseksi. Itseäni huvitti, kun neuvolan jakamissa "lapsi eri ikäkausina" -vihoissa todettiin että 6-vuotias jaksaa kävellä kilometrin (tmv). Siis miten sitten ekaluokkalaisen pitää jaksaa kävellä kouluun jos matkaa voi olla monta kilometriä enemmän ja koulukyydin saa vasta yli 5 km matkoille? Olen todella kiitollinen perhepäivähoitajalle jolla omat lapseni olivat ensimmäiset vuotensa, että ulkoilu ei aina ollut vain puistoilua vaan välillä mentiin puistoon kauemmas kävellen tai yksinkertaisesti tehtiin kävelylenkki. Jo kolmevuotiaana lapset kävelivät useamman kilometrin.

poppaliini (Ei varmistettu)

Oi miksi oi miksi en asu Helsingissä, mä niiiiin haluisin hakea teille lapsenlikaksi! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Suosittelen - www.varamummosoili.fi. Varamummo Soili tarjoaa luotettavaa lastenhoitoa päivisin, iltaisin, viikonloppuisin ja öisin sekä kotisiivousta.
Ps. Opeta Silva tulemaan rappusia alaspäin takaperin/ peruuttamalla kontaten.

Blue Peony (Ei varmistettu)

Vaikka tuo testaaminen hurjalta tuntuukin, todella hyvä, että se tehdään. Valitettava fakta on, että sairaalabakteerien lisäksi monesta Aasian ym. maasta voi saada pöpöjä, jotka voivat muhia elimistössä oireettomina pitkäänkin, ennen kuin alkavat oireilla vaikkapa juuri vatsatautina ja pahoinvointina. Muutama Intiassa ja Afrikassa töissä ollut tuttu on kantanut kotiin ikävän tuliaisen, josta ei olekaan noin vain päässyt eroon :-(. Toivottavasti saat pian hyviä uutisia!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihmetyttääkö tää asia sua todella näin paljon? En halua tuomita ja ymmärrän, että olen vähän jäävi kun olen alalla, mutta tuntuupa erikoiselta, että joku tätä tilannetta noin kovasti hämmästelee. Niinkuin joku olikin jo kommentoinut, Thaimaassa ja muissakin maissa antibioottien käyttö on ihan eri luokkaa kuin meillä täällä (vaikka Suomessakin turhia antibiootteja ihan hurjasti määrätään) ja sen vuoksi nuo "superbakteerit" eivät ole mitään utopistisia uhkakuvia vaan osittain ihan tätä päivää ja todellisuutta. Meidän mrsa:kin on aika pientä verrattuna siihen mitä maailmalla liikkuu ja mielestäni on ihan päivän selvää, että tällaiset asiat nousevat tärkeimmäksi siinä vaiheessa kun on selvitetty ettei vauvalla ole akuuttia hätää. Nämä moniresistentit bakteerit ovat meidän terveydenhuollon suurimpia uhkakuvia eikä se, että on ollut "siistissä sairaalassa" takaa mitään. Jos olet matkustanut ulkomailla, sairastanut siellä ja etenkin jos olet ollut sairaalahoidossa siellä niin aivan ehdottomasti oletkin todellinen infektiopotentiaali eikä sen asian selvittelyä voi ottaa millään lailla loukkaavana niinkuin tästä tekstistä ja kommenteista (vaikkakin rivien välistä) ymmärsin.

Ei ole tarkoitus olla ilkeä ja tosiaan varmaan minulla on vain erilainen suhtautuminen näihin ihan koulutuksen puolesta, olen vain aina luullut että kaikki miettii tällaisia asioita jo valmiiksi ennen matkaa :)

Mutta upea juttu, että supisteluista huolimatta kohdunsuulla ei ole tapahtunut mitään ja tosiaan jos vesien meno on ollut edellisessä raskaudessa vähän niinkuin erillinen asia niin ehkä tämä vauva pysyy kohdun suojissa pidempäänkin. Sitä toivon teille sekä tietty hyvää hoitajaa Silvalle, että saat itse levättyä! :)

Kristaliina
Puutalobaby

Ei ihmetytä se, että tällaista tutkitaan - se on totta kai tärkeää, niin kuin monesti sanoinkin. Ja samoin tuolla kommentissakin kirjoitan, että omasta mielestäni nimenomaan tuollaiset "superbakteerin" kehittymiset ovat yksi realistisimmista tulevaisuuden uhkakuvista. Vaan siis se tilanne oli hämmentävä, kun kuvitttelin meneväni ultraan mutta päädyinkin sairaalabakteeritutkimuksiin :)

Ja missään-missään-missään nimessä en pitänyt sitä millään tavalla loukkaavana! Sellaista jos löytyi rivien välistä, niin se oli ihan täydellistä virhetulkintaa :) Tuo on sellainen asia, että siitä ei mielestäni edes voi loukaantua.

Kiitos tsempeistä, toivotaan tosiaan näin! :)

 

miaminna (Ei varmistettu)

Tuli luettua liian pikaisesti blogiteksti ja erityisesti muutamaa kommenttia samalla tavoin kuin vierailija 10.1. 16.34 eli ajattelin sinun vain harmistuneen ja pitäneen turhana tuota bakteeri- ja tartuntaepäilyä.Hyvä, kun selvensit, niin luin tekstin uudelleen ja mietin tarkemmin. Joskus nuo mrsa ynnä muut ikävät tulevat lähelle: pari vuotta sitten toivoin, että olisi noin nopeasti reagoitu ja tutkittu, kuin nyt teidän tapauksessa on tehty. Toki sairaalaväki voisi vähän enemmän rauhoitella ja kertoa, että varotoimenpiteena ja vauvan hyvinvointia varten tehdään nyt tällaista, jottei jäisi niin säikähtynytta oloa.

ekku (Ei varmistettu)

Luin sattumalta yhtä toista Lilyn blogia, ja siellä tuli vastaan tämä:

http://www.lily.fi/blogit/kiitos-hyvaa/kevyesti-raskaana-toiveuusinta

Blogin kirjoittajalla oli alkanut tulla kipeitä supistuksia viimeisen raskauskolmanneksen alussa. Osteopaatilla käynti kuitenkin lopetti supistukset kokonaan. Mahtaisikohan siitä olla apua sullekin? :)

Kommentoi