Imetyksestä - piti vielä tämäkin aihe...

Puutalobaby

Mä niii-iiin luulin, että näin 1 vuoden ja 5 kuukauden ikäisen naperon kanssa tämä aihe olisi jo täysin loppuun kulutettu. Imetys. Tuttu juttu. No problem.

Mutta ei. Ehei!

Mun on pakko myöntää, että minulla ei ole mitään käsitystä, miten tämä homma oikein lopetetaan.

Olin etukäteen ajatellut (ja ajattelin vielä ihan vähän aikaa sitten), että mitäs tässä - taaperoimettelen sitten fiiliksen mukaan niin pitkään kuin jaksan ja sittenhän se siitä varmaan jotenkin automaattisesti hiipuu ja silleen.

Mutta nyt on muutaman viime viikon aikana tullut joku kummallinen totaaliväsymys koko hommaan. Niin ihanaa ja luontevaa kuin se pitkään olikin. Nyt joka imetyksellä ajattelen, että eiiiiiiih taas tätä, enjaksa enhaluu eikstäälopujoj*mankauta lopulopulopulopulopu (ja monta rumaa sanaa tähän).

*******

Nooh, minäpä näppäränä mitään-opuksia-en-ole-lukenut-enkä-lue -tyttönä sitten aloin "silleen luonnollisesti" vähentää imetyksiä - hävisin paikalta silloin, kun tirpalla näytti tulevan sellaiset hommat mieleen. Tarjosin pulloa. Keksin muuta hämäystä. Jea, hyvin meni. Maidon määräkin väheni, imetyskertoja enää 1-2 vuorokaudessa.

Ja sitten: toi tyyppi j*mankauta (anteeksi, taas ruma sana) tajusi, mitä mä oon tekemässä!

Totaalihepulit. Jatkuvasti. Tirppa haluaa tissille noin 87 kertaa päivässä (ja yössä) ja jos ei saa > HEPULI. Mutta mikä parasta; sieltähän on nyt tietysti se maidon määrä ihan hiipunut. Eli kun sieltä sitten sillä 88. kerralla ei tulekaan maitoa > GRAAAAAAAAAH. Anteeksi naapurit. Ja se huuto muuten sitten ei lopu - jos nyt joku aikoo sanoa, että anna vaan huutaa hetki. Joo-o, olen kokeillut.

Arvatkaa muuten, oliko aika hauska viime yö.

Voi apua. Mä en taida enää jaksaa näin.

Äsken kärryttelin varmaan tunnin hepulikiljuvaa väsymystirppaa koko kaupunginosa raikuen tuolla kaduilla "ei ei ei en anna rintaa" -hammasta purren. Mutta ei. Siinä vaiheessa, kun oma pää meinasi jo räjähtää huutoon, käännyin kotiin. Pois vaunuista, imetys, takaisin vaunuun ja välitön nukahtaminen.

Eäääääh.

Share

Kommentit

Piude (Ei varmistettu)

Sympatiseeraukset. Meillä kesä meni samalla tavalla (tyttö nyt 1v4kk). Mutta yöimetyksen olin lopettanut jo toukokuussa (asuin 3 viikkoa kaikki yöt toisessa huoneessa ja hyvin meni, isä hoiti, suosittelen). Sitten rupesin tarjoamaan muuta ruokaa tuossa elokuun alussa aina kun halusi rintaa (huonolla menestyksellä, mutta päätin olla yhtä sinnikäs ku tyttökin) ja keksin kaikenlaista puuhaa, tuttia, pulloa jne...sillä seurauksella, että vain aamulla imetin. Tyttö tottui alkurepimisen ja -huudon jälkeen itsekin pudistelemaan päätä...ei tipu. Sitten parina aamuna huomasin, että tyttö nousee haluamatta rintaa...taisi unohtaa. Pari aamua meni näin ja sitten taas imetin, kunnes päätin, että homma on tässä. Annan pulloa (jopa välillä yöllä). Vieläkin paitaa revitään, muttei raivareita. Tsemppiä, kyl se siitä.

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos!

Voi hitsi mäkin toivoisin, että jossain vaiheessa hups vaan tirppa unohtaa koko homman - ja se tuntui jo olevan niin lähelläkin ennen tätä takaiskua. Ehkä siksi se tuntuu itsestä niin eäääääh, kun se lopetus tuntui jotenkin olevan jo niin lähellä. Mutta samanaikaisesti niin kaukana :)

Piude (Ei varmistettu)

Ai niin, eräs hyvä tapa lähipiirissäni on ollut myös ns. imetyksenlopetusreissulle lähteminen :D Voisi toimia? Yksi yö poissa, lapsi isän kanssa?

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä toimi myös tämä! Että tervetuloa vaan tänne Vantaalle yökylään :) -S-

Kristaliina
Puutalobaby

Hih, kiitos! <3

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, tämä on myös mun lähipiirissä ollut käytetty kikka! Vahvassa harkinnassa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tsemppiä!

Meillä imetys väheni pariin kertaan päivässä joskus 1v3kk jälkeen, kun yöllä syömiset lopettiin. Mutta puolisen vuotta myöhemmin (laps tais olla reilut 1v 9kk) tilanne meni aivan kauheeksi - tyttö ois ollu vaan yötä päivää rinnalla. Yks aamu heräsin ja päätin, että tää imetys ois nyt tässä. Kipaisin vessasta laastarit paikoilleen (Oi mutsi mutsin inspiroimana, ks kommentit ketjusta http://www.mutsiavautuu.com/2013/04/taaperoimetys-koska-miksi-ja-kuinka-...) ja sitten ihmeteltiin yhdessä, että "ohhoh ei oo enää tisuja". Ja avot, selvittiin ilman itkua ja raivoa! :D

Muutamaa viikkoa myöhemmin eräänä hitaana loma-aamuna neiti otti tilaisuudesta vaarin, ja kävi vähän makustelemassa ennen kuin heräsin kunnolla. Totesi vain, että "oli tosi hyvää", mutta ei oo sen koomin kinunnut uudestaan.

Niin ja lapsi oli jo sen ikäinen, että sen kanssa pysty jo asiasta keskustelemaan.

HelloAochi

Lähiömutsi!! Joka on superkiva.

HelloAochi

Ai heh olihan se se mutsi mutsi kuitenkin, lähiömutsin ketju vain, nevermind :)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mäkin taisin nähdä tuon laastarikikan - silloin mietin, että mitä ihmettä, mutta nyt alan tajuta idean nerokkuuden :) Ehkä se saattais kuitenkin parhaiten toimia just vähän vanhemman lapsen kanssa, jolloin voidaan yhdessä pähkäillä tissien häviämistä ja keskustella aiheesta. Mutta hienoa kuulla, että se voi sitten onnistua noinkin helpolla!

Meilläkin kävi tosiaan just noin niin kuin teillä: väheni ihan hienosti pelkkään iltasyöttöön, mutta nyt - koko ajan rinnalla. Mä veikkaan, että se jollain tavalla hoksasi, että mitä siltä yritetään viedä pois ja tämä on nyt sitten se vastareaktio...

 

Haven

Sympatiaa!! Ja hurraa sinulle kun olet jaksanut imettää näinkin pitkään! Itse vierotin vähän alle vuoden ikäisen niistä viimeisistä imetyskerroista käyttäen apuna vauhdikasta päiväohjelmaa. Hikihän siinä meinas tulla, mutta oltiin puistoissa, kylässä, leikkiluolissa ja vaikka missä puuhastellen, jotta tyttö unohtaisi rinnalla olon. Iltaimetystä korvattiin iltasadulla ja paijauksilla. Mielestäni se auttoi ainakin vähän... Välillä edistyttiin ja välillä tuli mutkia matkaan, mutta homma saatiin päätökseen. Mun tyttö ei ikinä syönyt tuttia, kun ei sitä huolinut. Paljon tsemppiä! 

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos!

Joo, meilläkin tuo hämäystekniikka on tuntunut toimivan  - ehkä tää on just nyt vain se kuuluisa mutka siinä matkassa, ja sitten jossain vaiheessa se käykin helpommin. Toivotaan niin. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!

-e (Ei varmistettu)

oih, ihanaa että jollain muullakin on samanlaista, tsemppiä!
meillä poika melkein 1v4kk on ollu aina suurimustelija (on se sana!) ja nyt kesällä aloin sit väsymään kun rintoja oltiin repimässä koko ajan esille eikä imettäminen tuntunukaan enää kivalta vaan jopa ahdistavalta. mäkin aloin sit tekemään harhautuksia naksuilla, leluilla, kissoilla, millä vaan jotta päästäis "ylimääräisistä" imetyskerroista eroon. parin päivän jälkeen meilläkin tajuttiin mistä tässä on kyse ja sitten ei sit tehtykään _yhtään_ mitään muuta seuraavina päivinä ku imusteltiin, ja jos imua ei tullu kolmessa sekunnissa niin alkoi kauhea karjunta eikä tavallista ruokaa syöty paria lusikallista enempää. olin ihan varma ettei tästä tule mitään ja imetän poikaa vielä 15-vuotiaanakin. miehen kannustuksella jatkoin kuitenkin harhauttamista, mutta vähän rennommalla otteella eli jos on jo syöty ja silti oikeasti tekee mieli imua, niin sitä saa. pidin poikaa myös tavallistakin enemmän sylissä ja pusuteltavana, ja hups alle kahdessa viikossa päästiin imetyksessä tilanteeseen johon olen tosi tyytyväinen: n. klo 12 päiväunille mentäessä, n. klo 19 nukkumaan mentäessä ja n.00 kun menen itse sänkyyn, välillä myös aikaisin aamulla yksi kerta. tästä sitten pikkuhiljaa vähemmäksi. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo just niin kuin meidän tilanne!

Meillä oli itse asiassa Silvan punnitus tänään ja siinä samalla tästä asiasta neuvolassa kyselin. Olin ehkä vähän pelännyt, että sieltä alkaa tulla sellaista "koirankoulutusohjeistusta", mille mä olen allerginen - mutta ei, oli tosi hyvät keskustelut neuvolantädin kanssa.

Hän oli vähän sitä mieltä, että homma on mennyt "kriisiin" Silvan kannalta ja että nyt kannattaa vaan hengittää syvään ja ottaa rennosti vähän aikaa. Että homma tasaantuu. Ja sitten uudestaan vähitellen vähentää imetyskertoja - hän suositteli juurikin tuota kolme kertaa päivässä -tahtia alkuun. Ja sit siitä edelleen vähentämällä.

Kuulemma lapsellakin voi olla sellaisia kausia (ylläri, ylläri), jolloin homma voi mennä helpommin tai vaikeammin ja hänen neuvonsa oli, että rauhassa odottaa oikeanlaista tilannetta. Kuulosti aika hyvältä!

Jen11 (Ei varmistettu)

No just näin! Meillä tehtiin päinvastoin kuin täällä yleisesti, eka lopetettiin päiväimetys ja sit yöimetys. Päiväimetyksen lopettaminen sujui ok, muistaakseni pojalla oli ikää silloin n.1,5v, mutta imetyksestä kokonaan luopuminen ei tosiaankaan.. Yritettiin kunnon yövalvomisilla ja huudoilla ja isä apuna ja tuttipullo ja mitä vielä, kun poitsu oli 1v 9kk - mä luovutin lopulta ja jatkoin yöimetystä. Sit aika tarkalleen 2v yritettiin uudestaan ja tadaa - poitsu luovutti tosi helposti &amp; heti. Kyllä siinä oli joku sopiva kausi/hetki kyseessä :)

Silkkitassu

Äiti sai minut vieroitettu 1,5 vuotiaana imetyksestä, kun oli voidellut tissit kalanmaksaöljyllä tarpeeksi usein.. Mikään muu ei kuulemma ollut tepsinyt. :) Pikkuveli taas oli vain lopettanut itsekseen jossain 10kk kohdalla.

Kristaliina
Puutalobaby

Auts, äärikeinoja :D

Oijoijoi mä vieläkin muistan ne kalanmaksaöljyröyhtäykset (en kylläkään tissistä vaan sellaisista tableteista), örp, se on kyllä mun ykkösinhokkiaine edelleen, graah :D

Silkkitassu

Joo ei kyllä itsellekään mene alas. Oisko lapsuustraumoja? ;D 

Helmi K
sivulauseita

Varmasti tehokkain tapa on lähteä pois kotoa. Ainakin yksi yö, mieluummin kaksi. Sinä saat omaa aikaa, tyttö tajuaa ettei maitoa tule vaikka kuinka huutaisi ja isä saa olla pidemmän ajan ihan kahdestaan lapsen kanssa. Meillä meni 9 kk iässä tosi helposti.

Ehkä muutenkin pidempi aika itsekseen tekisi hyvää kun tyttö on jo noin iso. Vaikka nukkuisit ympäri kellon hotellihuoneessa.

Kristaliina
Puutalobaby

Toi viimeinen lause <3 <3 <3

Joo. Todellakin tekisi hyvää. Oh. Ja jos vaikka imetys sen jälkeen jatkuisikin, niin tavallaan ihan sama jos ois sivutuotteena kuitenkin saanut yhdetkin hyvät yöunet :D

Helmi K
sivulauseita

Suosittelen. Parasta, yhdet katkeamattomat unet ja koko maailma muuttuu täysin kevyeksi :) onko jokin erityinen syy mikset menisi, vaikka et edes lopettaisi imetystä? Tuntuu hullulta miten moni pikkutyypin äiti haaveilee unista mutta ei mene hotelliin tai ystävän luo tms. Olen tullut tulokseen ettei unta tärkeämpää ole. No, ehkä hengittäminen.

Ella F.
Siperian Ella

Tästä voi nyt sitten taas kaikki ruskovillalla huovutetut kiintymysvanhemmat asetella palkokasvia sieraimeensa, mutta sanonpa silti, että kyllä sellaiselle imetyksen lopettamisen tuki -ryhmälle olisi tilausta. Koska se ei ole helppoa, etenkin jos itseään jo väsyttää ja iiiik, kyllä mä nyt senkin sanon, ällöttää koko tissinlutkutushomma. 

Meillä taisi lopulta lopahtaa tuolla Hemun mainitsemalla kovasti-actionia -menetelmällä. Oltiin reissussa, joka ilmeisesti tarjosi reilusti jännempää tekemistä kuin tissi suussa lötköttäminen. Viimeinen surkea yritys saada kersnaakkeli vaikenemaan tissin voimalla on jäänyt ikuisesti mieleen. Se tapahtui niinkin historiallisilla mestoilla kuin Tukholman Nordiska Museetissa. Sinne jäi.

Marjuska (Ei varmistettu)

Imetystukiryhmästä (tai tukihenkilöltä) saa muuten tukea myös imetyksen lopettamiseen. Meillä ei ole vielä ajankohtaista, mutta kaikkien muiden ongelmien kanssa ollaan käyty ja siellä on monesti juteltu lopettamisesta. Ei niiden ryhmien tarkoitus ole, että pakotetaan kaikki imettämään kolme vuotta vaan että äidit pääsisivät siihen imetystavoitteeseen, joka heillä itsellään on.

Kristaliina
Puutalobaby

Mä kans ihan hämmennyin, kun tajusin että imettämisen lopettamisesta ei ole ollut missään sen kummemmin puhetta. Voisi nimittäin kuvitella, että just sellainen pehmeästi lopettaminen olisi hyvinkin tärkeää näiden kiintymyysteoriahommeleiden (kröhöm joita siis en ole lukenut) kannalta - luulisi että sen pitäisi olla yksi tärkeä luku muiden lukujen keskellä!

...mutta hieno kuulla, että imetystukiryhmässä tosiaan puhutaan myös lopettamisesta! Mä vähän tänään googlasin sen Imetystuen nettisivuja tästä aiheesta, mutta jotenkin ne näyttäis olevan ihan sekaisin ne koko sivut. Tai sitten en vaan löytänyt oikeaan paikkaan :)

Ella F.
Siperian Ella

(Valitettavasti) ne kaikki kerrat kun mä jotain rohkenin imetyksen lopettamisesta kysellä, niin vastaus on eri tahoilta ollut sisällöltään ja osittain myös muodoltaan se "voivoivoivoivoivoivoikylläselapsisittentietäämilloinlopettaaäläsinäitsekäsäitivietissiälapsensuusta" . Joten sen takia sitä ryhmää toivoin, koska lopettaminen on tosiaan vaikeaa niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja niinkuin huomaat, myös jonkilainen tabu, josta ei oikein ole soveliasta puhua, koska (asiallista) juttua, jossa olisi yhtä yksityikohtaisia vinkkejä ja neuvoja kuin imetyksen alkuongelmien kanssa painiville, ei todellakaan järin helpolla löydy. 

Jos vielä joskus tulevaisuudessa (toivottavastikinko?) tissivierotusoireyhtymästä kärsin, perustan sen Imetyksen lopettamisen tuki -ryhmän itse. Ja Tessa, sinne on sitten nekin tervetulleita, joilla ei ole isää hoitamassa vierotusta.

 

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mä tuun sinne kans!

(luultavasti imetän Silvaa vielä siinäkin vaiheessa :D )

Mutta joo oikeasti: lopettaminen on vaikeaa, paljon vaikeampaa kuin itsekään olin osannut etukäteen ajatella. Kun tosiaan kaikki imetysneuvopuhe tuntuu koskettavan sitä alkuvaihetta.

Vera (Ei varmistettu)

Ei voi sanoa että imetyksen lopettaminen ON vaikeaa, ei se kaikille ole. Mun molemmat lapset ovat lopettaneet pikkuhiljaa itse, kiinnostus hiipui 9kk paikkeilla esikoisella ja 1v jälkeen nuoremmalla. Ensin imetyskerrat väheni ja sitten imetyskertojen pituus väheni kunnes tuli jossain vaiheessa se hetki kun vauva vaan maiskutteli rintaa hymyili ja kieri pois jotain muuta kiinnostavampaa tekemään...
Että se varmaan riippuu vauvan ja äidin persoonista/temperamenteistä milloin ja miten imetyksen lopettaminen sujuu!
en pidä siitä kun yleistetään asioita :) hyvää syksyn jatkoa!
T. Vera ja lapset 1 ja 3v

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, tuo nimenomaan olisi sitä optimaalisinta (ja sitä olen koko ajan itsekin toivonut ja toivon edelleen), että kiinnostus hiipuisi itsestään! Eli oikea sanamuoto olisi tietysti ollut, että voi olla tosi vaikeaa :)

Marjuska (Ei varmistettu)

Höh, onpas inhottavaa! Minä olen tosiaan näitä lopetusjuttuja kuunnellut vasta sivusta, mutta kyllä meidän kaupungin ryhmässä on otettu vastaan äidit, jotka ovat halunneet lopettaa kuka oman terveydentilan, kuka väsymyksen, kuka raskaan imetysdieetin ja kuka ihan vaan imetysällötyksen ja kyllästymisen takia. On mietitty yhdessä keinoja, juteltu kokemuksista ja pohdittu mikä niksi toimisi missäkin iässä ja minkälainen aikataulu olisi kullekin äidille sopivin (oli se sitten kerrasta poikki tai kuukausien ajan hiipuen).

Täällä annettujen vinkkien lisäksi olen kuullut ryhmässä sellaisen, että tehdään lapselle kuvakirja/-vihkonen (kun valmiita ei aiheesta taida ainakaan Suomesta löytyä), jossa käydään läpi lapsuuden kehitystä "taaperoystävällisesti". Omaa kirjaa varten voi käyttää vaikka lapsen omia kuvia ja/tai etsiä sopivia netistä. Ensin on kuva ihan vastasyntyneestä vauvasta, joka vain nukkuu ja syö tissiä. Sitten on vähän isompi vauva, joka syö vielä paljon tissiä, mutta jo muutakin ruokaa. Sitten taapero, joka on jo niin iso, että syö jo melkein pelkästään muuta ruokaa, ja lopulta leikki-ikäinen, joka syö pelkästään muuta ruokaa ja juo maidon lasista. Tai mikä tyyli nyt millekin perheelle ja lapselle sopii. Tätä sitten luetaan lapsen kanssa ja selitetään, että pienet syö tissiä, mutta isot ei. Nyt olet vielä tässä-ja-tässä vaiheessa, mutta kohta niin iso, että sitten lopetetaan tissillä käynti.

Jotkut kuulemma myös pahimmassa vieroitusvaiheessa antavat lapsen juoda vaikka kaakaota aina, kun haluaisi tissille.

Marjuska (Ei varmistettu)

Joel kun on niin taitava piirustushommissa, niin ehkä hän voi tehdä tissistävieroituskirjan Silvalle. ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Mahtava idea tuo kuvakirja/tarina - tuollainen ihan varmasti toimisi meillä, tai ainakin helpottaisi asiaa. Tirppa on ihan hurjan kiinnostunut kaikista kirjoista ja yhdessä luetaan jo pieniä tarinallisia kertomuksiakin. Esimerkiksi nukkumaanmenosta on luettu sellaista Herra Hakkarainen menee nukkumaan -kirjaa, jossa pestään hampaat ja syödään iltapala ja niin edelleen.

Voi, kunpa tuollainen kirjanen tehtäisiin ja sitä alettaisiin jakaa vaikkapa neuvolasta... Hih, alkaiskohan Joel tosiaan piirtohommiin... :)
(sillä kun ei tietysti tuota tekemistä muuten ole :D )

HelloAochi

Mä lopetan sit kun joku tarjoaa neuvoksi jotain muuta kuin 'lapsi isän kanssa'.

Kristaliina
Puutalobaby

Hihi!

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Meillä ei kyllä ollu isällä mitään tekemistä sen asian kanssa. Tiukka, korkeakauluksinen mekko päälle pariksi päiväksi ;)

Miwwis (Ei varmistettu)

Työkaverini keksi 18- vuotta sitten nerokkaan tavan lopettaa imetys, kun lapsi jo jutteli ja ymmärsi puheen. Siveli luumusosetta nänneihin ja lapselle meni täydestä, ettei tissiä voi syödä, kun niissä on hupsista kakkaa. :D Nauroin töissä silmäni vetisiksi kun kuvittelin tilanteen työkaverin kertoessa. Lopuksi yhdessä mietittiin, että mitäs jos lapsi oliskin mennyt maistamaan, niin olisiko tullut uusi hitti luumusosemaidosta. :D

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihi no tää ois ainakin vähän lempeämpi kuin tuo Silkkitassun saama kalanmaksaöljy :D

Kristaliina
Puutalobaby

Paljon on tosiaan kuullut tätä, että pari yötä poissa kotoa auttaisi asiaa!

Tsih mutta mä vaan pelkään sitä, että se pari yötä menee ihan hyvin, mutta kun äiti astuu kotiovelta sisään, niin se on takaisin se alkutilanne jälleen :) Silva nimittäin ei nykyisinkään tunnu kaipaavaan imetystä silloin, kun mä en ole kotona. Mutta sit vaikka istuu mun sylissä kirjaa istumassa ja sattuu katsomaan muhun päin ja... ...tilanne on menetetty tissille :)

Liv
Päiväuniaika

Tekis mieli ehdotella kaiken maailman keinoja, mutta Silva taitaa olla sen verran herkkä lapsi, ettei sille ehkä toimi moinen :) 

mut mites Silva ymmärtää puhetta? Auttaisko jos asiasta etukäteen aina puhuis, kertois jo hyvissä ajoin aina esim että "kohta on välipala-aika, nyt syödäänkin jogurttia ite lautaselta" tai "mennään kohta päiväunille, juodaan sitä ennen maitoa nokkamukista" yms? Samalla vähän ennakois ja tarjois sapuskaa ja juotavaa jo ennen kuin muksulle tulee mieleenkään pyytää päästä tissille. 

Mä oon huomannut että meillä toimii parhaiten asioista etukäteen puhuminen (usein mummolasta tultua nukkumaanmeno on hankalaa kun mummonsa nukuttaa viereen ja minä taas vaan veisin sänkyyn ja sanoisin hyvää yötä :D) , vaikka hyvin usein moiset unohtuu (tai ehkei ymmärrykseen meinaa mahtua, että pienenkin kanssa voi keskustella asioista) ja sitte riidellään siitä unille menosta kun asiat tulee ihan puun takaa :D 

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, kaikista keinoista just puhe on luultavasti eniten se "meidän juttu" :) Monissa asioissa tuollainen selittäminen jo toimii, mutta tämä imetyshomma näyttäis olevan kyllä jotenkin kaiken selityskyvyn yläpuolella :)

Samoin tuo ennakointi on tähän asti toiminut hyvin - sitä imetystähän oli jo pitkään vaan sen 1-2 kertaa päivässä ja nekin illalla tai päikkäreitä ennen. Mutta nyt se tais sitten mennä niin kuin tuohon aiempaan kommenttiin jo kirjoittelinkin, että imetyksen lopettaminen aiheutti tirpalle jonkinlaisen "kriisin". Varmaan vaikutti se viime viikonlopun flunssakin siihen...

Mutta joo, selittämällä ja keskustelemalla varmasti yritetään - varsinkin kun varmaan ihan muutamassa kuukaudessa se ymmärryskykykin ottaa varmasti taas isoja harppauksia eteenpäin.

Mama (Ei varmistettu)

Jos vain päätät ettei enää imetystä ja olet päätöksessäsi johdonmukainen, niin sitten se loppuu. Huutoa voi tulla, mutta kyllä se huutokin jossain vaiheessa loppuu. :) Ja kuten moni tässä ehdottanut, jos et vain ole saatavilla, niin ei hän ehkä rinnalle tahdokaan. Iskän kanssa voi unohtaa koko jutun.

Kristaliina
Puutalobaby

Sen huomasinkin muuten jo tässä aiemmassa imetysvähentämisessä, että pelkästään se auttoi, että menin vaikka yläkertaan siihen aikaan, jos oli "vaarana" että alkaa rinta kiinnostaa. Hämäys toimi siis hyvin :)

Itselläni on vaan jotenkin sellainen eiiiiih kaikkea ns. turhaa huutoa kohtaan. Vaikka ei se varmasti turhaa ole. Mutta silti, tuntuu että aina yrittää etsiä ensisijaisesti sellaisen vähäitkuisen tavan - jos se vaan on mahdollista. Nössöjä kun ollaan :)

Itkuliisa (Ei varmistettu)

Itse ajattelen, että asioiden vetkuttaminen on juuri sitä "ns. turhaa itkettämistä". Siis tunti huutoa rattaissa, ja lopulta kuitenkin rintaa. Onhan tuo lapsellekin tosi ristiriitaista, jos välillä maitoa saa ja välillä ei. Jos (lopettamis)päätöksessä pysyy, niin voi olla että pääsettekin tosi helpolla: päivä tai pari itseskelyä voi riittää, eikä tarvita viikkojen tai kuukausien taistoa siitä syödäänkö tissiä vai ei. Mutta joo, helppo esittää tällaista kovista kun oma lapsonen on ollut tosi helppo näissä asioissa ja ollaan päästy eteenpäin vain vähillä kitinöillä. Tsemppiä :)

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos tsempeistä - ja nyt myöhemmässä bloggauksessa tosiaan kerronkin, miten se homma loppuikin sitten ihan itsestään (?) loppujen lopuksi tästä eteenpäin parissa viikossa.

Jos mä jotain tästä kasvatushomman alkutaipaleesta olen oppinut, niin se on se, että itkettäminen ei ole meidän juttu :) Jollain se varmasti toimii ja on helpoin/nopein tapa, mutta meidän perheeseen se ei vain sovi. Niinpä käytössä on vaihtoehtoiset tavat aina, kun sellaisia vaan on mahdollista keksiä :)

Itse asiassa, nyt onnistumisen (ehkä? kop kop puuhun) jälkeen ainoa harmittamaan jäänyt asia on tuo, että yritin taistella vastaan ja itkettää - ois jo siinä vaiheessa pitänyt tajuta, että ei ei ei näin, kyllä parempi ajankohta on vielä tulossa... Mutta jotenkin sitä taas meni siihen "no tällä tavalla se nyt vain kuuluu tehdä" -moodiin niin kuin meidän epätoivoisen unikouluyritelmänkin jälkeen silloin aikoinaan :) Pöh. Pitäis vaan muistaa ne omat tavat ja mennä niiden mukaisesti, vaikkakin joskus vähän vastavirrasta toiseen suuntaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Menetelmällä "Huudata ensin, anna sitten kuitenkin periksi" kasvatat melko äkkiä melko kovaäänisen lapsen, joka todella jaksaa huutaa!

Miten olisi ihan sanallistaminen: "Nyt ei ole maitoa, maito on loppu. Sitten illalla (tms.) saat seuraavan kerran." Osasikos se teidän tirppa muuten nukahtaa itsekseen ilman imetystä? Tässä vaiheessa kannattaa muuta läheisyyttä myös lisätä ihan maksimimäärään asti.

Mindeka
Ma-material Girl

Kannatan myöskin tuota keskustelua aiheesta. Samalla tavalla me lopetettiin (todella tiukassa ollut)  tutti: Leikattiin tuteista imupäät pois (skippaa tämä osuus tisseissä)  ja kerrottiin että tutti on nyt loppu, koska olet jo iso poika. Tutit on vain vauvoille.

(Toki se tässä kuulostaa helpommalta kuin olikaan, mutta myös puistosta pois lähdöt helpottivat välittömästi, kun joku viisas kertoi meille, että alkakaa pohjustaa lähtöä, puhumalla ääneen lapselle: Kohta lähdetään kotiin ja sanotaan leluille heippa! Edelleenkin (2v 1kk) poika vilkuttaa kotoa ja mistä tahansa poislähtiessään kaikille esineille ja ihmisille "Heippa!", iloisesti vilkuttaen.)

Imetyksen lopetuksessa meillä toimi myös action: Oltiin mökillä ja isomummilla reissussa viikon verran ja jo puolessa välissä viikkoa, tissi unohtui.

Kristaliina
Puutalobaby

Oh, unohtaminen - mikä ihana sana!

Kristaliina
Puutalobaby

Hih onneksi tuolla tirpalla on sen verran lempeä ja rauhallinen luonne, että ei ainakaan vielä olla onnistuttu sitä pilaamaan :)

Selittäminen on varmasti tosiaan just meidän juttu - niin kuin tuolla aiemmin ehdin jo kirjoitellakin, se ei ehkä ihan vielä ole täysin tehoavassa vaiheessa... Mutta vaikka selityksen sisältö ei lapselle tulisikaan ihan selväksi, mun mielestä on tärkeää että lapsi oppii, että tekojen takana on selitykset.

Tissillenukahtaja tuo tirppanen ei ole onneksi koskaan ollut! Silva nukahtaa päikkäreille vaunuihin joko pienellä työntelyllä tai itsekseen, ja illalla nukahtaminen tapahtuu vieressä (mutta omalla paikalla meidän välissä) makuillen. Meistä siis jompi kumpi loikoilee siinä, kunnes Silva nukahtaa. Eli ei ihan fyysisesti yksin, mutta siinä mielessä kuitenkin, että ei nukahda syliin vaan omalle paikalleen.

Tuo muu läheisyys on varmasti kyllä tosi tärkeää! Hitsi vaan, kun siitä paijailustakin vaan niin helposti tulee se tissi mieleen :)

LeenaK (Ei varmistettu)

Hoojaa, kaksi kertaa olen ollut samanlaisessa tilanteessa. (lapsia kolme, keskimmäinen vierottui kertarytinällä) Molemmilla kerroilla meni sinne 2-vuotiaaksi asti kunnes sitten lopullisesti kyllästyin, siinä vaiheessa sitten saatoinkin sanoa jo, että maito on lokppu, sitä ei enää ole. Ja sitten vaan tiukasti siitä kiinni. Kuopuksen kohdalla vähän kurjasti sille tuli just sen jälkeen hirveä flunssa niin oli kyllä tsemppaamista etten enää maitoa antanut. Ja vielä tuohon yö poissa- neuvoon: meillä on kyllä pojat muistaneet senkin jälkeen mitä siitä äidistä saa.

Mutta tsempillä vaan, kai jokaiselle tulee vastaan se raja kun ei enää kertakaikkiaan jaksa tai halua imettää, ja silloin on vieroituksen aika. (ihana on muuten teidän tyttö :-) vaikkei just tässäpostauksessa kuvaa ollutkaan)

- LeenaK

Kristaliina
Puutalobaby

Niin joo sitä mäkin vähän pelkään - että ne mun poissaolopäivät menisivät ihan hyvin, mutta kun minä palaisin paikalle, niin... :)

Mä veikkaan, että siihen mun henkilökohtaiseen rajaan tuli eilisen myötä lykkäystä, kun keskustelin asiassa neuvolassa. Tuli sellainen olo, että okei no en mä sitten yritäkään väkisin just nyt vaan yritän itsekin vielä asennoitua siihen, että muutama kuukausi vielä... Ehkä sitten on parempi aika lopettaa. Toivotaan niin :)

Kiitos myös kehuista <3 Niinhän se menee, että kun joku kehuu lasta, niin äiti kuvittelee että häntä itseäänkin kehutaan :)

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mä kuvittelin, kun olin alkuvuodesta töissä miehen isäkuukauden aikana, etä imetys olisi jäänyt silloin itsestään pois. No, eipä jäänyt vaan lisääntyi vain. Mutta kuukausi, pari sen jälkeen imetys loppui tuosta vaan. Lopulta enempi lapsen kuin minun toiveesta. Eli ehkä oikea aika ei ole nyt, vaan kohta. Tsemppiä! :)

Pages

Kommentoi