Imetysakrobatiaa

Puutalobaby

Ennen kuvittelin, että imettäminen on Maailman Luonnollisin Asia. No, niinhän se onkin. Mutta se on myös akrobatiaa, psyykkistä hermopeliä itsetuntopanoksin sekä päällään seisomista ilman paitaa.

Viime viikon perhevalmennuksessa (sellaisessa synnytyksen jälkeisessä ryhmätapaamisessa) kolme äitiä viidestä kertoi imettäneensä alussa kivusta itkien. Yksi äideistä totesi, että imettäminen on tuskallisempaa kuin synnyttäminen - okei hänellä se oli kestänyt 16 minuuttia, minulla 16 tuntia... Mutta miksi missään ei sanota, että imetys SATTUU? Kiiltokuva-äityskuvastossa äidit hymyilevät eteerisesti, tyytyväinen vauva muhkea rinta suussa. Kukaan ei irvistä kivusta.

Itse en onnekseni joutunut taistelemaan kipujen, rintakumien ja -voiteiden kanssa. Mutta oi, eihän tuo kipu tietystikään  ainoa imetysongelma ole. Niitä riittää (luullakseni) kaikille äideille; valitse vaan omasi, älä kursaile, ota vaikka monta tai kaikki peräjälkeen.

Tarjolla on rintaraivareita, suihkutissejä (kyllä: maitoa voi purskuta rinnoista paineella niin kuin puutarhaletkusta), tiehyttukoksia ja rintatulehduksia, pelkoa maidon ehtymisestä ja lukemattomia neuvoja: testaa eri imetysasentoja, pumppaa "etumaito" pois, imetä seisoen, kävellen, makuulla, ylösalaisin tai päällään seisten. Ja minähän imetän, minä j*mankauta imetän.

Onneksi on myös niitä neuvoja. Imetystukilistan asiantuntijoita joskus imetysfanaatikoiksikin kutsutaan, mutta itse olen saanut sieltä paljon hyviä neuvoja. Olen huomannut useita tilanteita, joissa oma "näppituntuma" olisi saattanut viedä harhaan, mutta listan neuvojen mukaan olen päätynyt kokeilemaan aina uutta päälläänseisontakeinoa - ja onnistuneesti: keskosena syntynyt minirääpäle on hotkinut luomukeinoin itsensä nätisti kasvukäyrille.

Tissittelyn jälkeen vähän väsyttää.

Tällainen "harhaanlähtömahdollisuus" oli käsillä taas muutama päivä sitten, kun maailmasta tuntui kaikki maito kadonneen. Korvissani kaikui (muistaakseni - linkkaisin, mutta en enää löydä keskustelua!) Phocahispidan kertomus vanhemman rouvashenkilön kommenoinnista: "Vauva parka, joutuu pelkkää nahkaa imemään". No, niin sitä joskus joutuukin. Rumaa, mutta realismia.

Kuivien aikojen koittaessa ("luuleeko tuo lapsi tosiaankin, että äidillä on viisi rintaa...?") katse kuitenkin hakeutuu jo sille kaapille, jossa niitä ihan-kaiken-varalta -korvikkeita säilytetään. Kiusaus olisi suuri, melkein vastustamaton. "Lapsi parka, joutuu pelkkää nahkaa imemään."  Pitäisikö sittenkin antaa, mitä jos sillä on kamala nälkä...?

Hermopeliä, hermopeliä. Ja minähän olen sitkeä j*mankauta. Vauva "tilaa" vain lisää maitoa, ei se ole nälkään kuolemassa... Kai?

Ja kappas, seuraavana aamuna. Hyvien huomenten jälkeen Joelin silmät pullistuvat ja katse hakeutuu väkisin maidontuotantolaitoksille. Oho. Tilaus taisi mennä perille.

 

ps. Eikä siinä korvikkeessakaan mitään pahaa olisi, jos tilanne sen vaatisi.

Share

Kommentit

:) näin on!

Vierailija (Ei varmistettu)

Yksi kysymys: mistä ihmeestä tiedätte kunka paljon se lapsi on saanut sitä maitoa imettyä sieltä tissistä, noin niinkun millilitroina? Kyselee siis lapseton ihminen.

Ihana imetys (Ei varmistettu)

Ei sitä tarvikaan tietää paljonko hän sitä saa! Kun vauva on tyytyväinen ja kasvaa omalla käyrällään, silloin tietää että maitoa tulee tarpeeksi.:)

Tietenkin voidaan tehdä syöttöpunnitus jos sen haluaa tarkasti tietää, punnitus ennen syöttöä ja sen jälkeen. Ja sitten tehdään laskutoimitus ja tadaa, tiedät paljonko lapsi on maitoa saanut!

Niin ihmeellistä ja ihanaa on imetys!
Ja voin yhtyä tekstiin, NIIN totta, että aluksi oli tuskaa, nyt ihanaa ja kaiken vaivan arvoista.

T. 11kk imettänyt ja vielä jatketaan:)

Kristaliina
Puutalobaby

Hyvä kysymys - ei mistään :D

Sehän se siinä se vaikeus onkin, kun on pakko vaan jotenkin luottaa... Joskus tehdään kuitenkin "imetyspunnituksia". Multakin yksi kätilö kysyi Kättärillä, että onko tehty imetyspunnitusta, ja mä olin ihan että täh, miten sen tissin voi punnita... :D Niin, eli kuulemma ei punnitakaan tissiä vaan vauva ennen ja jälkeen syömisen.

Sellaista ei kuitenkaan meillä ole harrastettu, ei silloin laitoksella eikä kotona. Siihen tarvittaisiinkin luultavasti joku normaalia tarkempi vaaka - minä jo meinasin sellaista olla hankkimassa, mutta kätilö kielsi, kuulemma aiheuttaa vaan lisää stressiä eikä sekään ole sille maidontuotannolle hyväksi...

Ja tietysti neuvola sitä lapsen kasvua myös seuraa, tässä vaiheessa kuukausittain. Eli pitää vaan jotenkin luottaa, että kyllä ne meijerit siellä hurisevat. Imettäessähän sitä ei välttämättä edes tiedä (en ainakaan minä tajua), että tuleeko sieltä jotain vai ei. Aika vaikeaa se sokea luottaminen tietysti välillä on, kun tässä elämässä on tosiaan tottunut kaiken ajattelemaan niin rationaalisesti numeroina - sentteinä, kiloina ja millilitroina...

Kristaliina
Puutalobaby

Ihana imetys: Totta, ihan ehdottomasti kaiken vaivan arvoista! Myös meillä pyritään imettämään mahdollisimman pitkään (mua itseäni on imetetty peräti 2-vuotiaaksi asti), mutta katsotaan miten käy :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu ei eläinemotkaan punnitse poikasiaan joka syötön jälkeen. Eikä tehneet meidän esivanhemmatkaan. Ja hyvin ovat jälkeläisiä saaneet maailmaan. Epätoivon hetkellä vauvan kanssa ajattelin aina esiäitejäni, jotka ovat pärjänneet. Mikäs hätä mulla pyykkikoneen ja mikron kanssa, kun ei tarvi lehmiäkään lypsää...

Mindeka
Ma-material Girl

Meillä neuvottiin Kättärillä tarkkailemaan vauvan mahaa: kun se pullistuu ja pömpöttää imetyksen jälkeen, masu on täynnä maitoa. Määräähän ei silläkään saa selville, mutta jos vastasyntyneen mahalaukku on marmorikuulan kokoinen (tiukkaa faktaa perhevalmennuksesta), niin ei sinne voi montaakaan senttilitraa (aluksi siis) mahtua.

Muistelenkohan ihan väärin, että pulloruokinnassa neuvottiin välttämään (1-2kk) yli 100ml:n satseja? En tosiaankaan ole varma.

Nimimerkillä: Sattui niin p*rkuleesti, että pumppu, tuttipullo ja rintakumit testattiin (ja hyväksi havaittiin!) heti ekalla viikolla, mutta 1-v asti jatkettiin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvät ajatukset jatkaa imetystä pitkään oli minullakin, mutta kolmannen lapsen kanssa kyllästyin siihen, että aina oli joku rinnassa kiinni. Ensimmäisen kanssa jaksoin vuoden ja kolme kuukautta, toisen kanssa vuoden ja kuukauden, mutta kolmas joutui tyytymään alle vuoden imetykseen. En jaksanut enää. Enkä suostu edes tuntemaan syyllisyyttä tästä.

Ihana imetys (Ei varmistettu)

Kristaliina: Mua on imetetty jopa kolmevuotiaaks! Heh...

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on kans koettu tissiraivarit, haavaumat ja toisen tissin boikotit. Kaikenlaista nuo pienet ihmiset keksii. Mä oon joutunut olemaan tosi tarkkana syömisteni kanssa että maitoa riittäisi. Pari päivää ilman hiilareita niin saa rutistella tyhjiä säkkejä.. Muistakaa siis syödä riittävästi!

Meillä on tyttö kohta 6kk mut haluaisin kyllä imettää ainakin vuoden ikäiseksi jos vaan tavaraa riittää :) pelottaa vaan et miten käy kun hampaat tulee? Purraanko tissit verille? Jos purraan niin saattaapi maitobaari mennä aiemmin kiinni...

(Ei varmistettu)

Voi, tätä lukiessa kädet meni kananlihalle ja maito nousi tisseihin. :D
Meillä on nyt 6kk ikäinen pirpana ja imetys on ollut aah, niin ihanaa ja välillä ollaan oltu lopettamassa kokonaan imetys, mutta ei olle kertaakaan kumminkaan korviketta annettu. :)
Alku oli yhtä helvettiä, veri lensi ja itkien imetin kun kävi niin kipeetä! Ja nyt edelleen odottelen että milloinkahan tämä maidontulo alkaa tasaantumaan, nimittäin näistä daisareista riittäis koko asuinalueen vauvoille maidot. Ja suihkutissit, tiedän kyllä mitä se tarkoittaa.. Joskus ihan hävettää jossakin julkisilla paikoilla (esim. ravintola tms..) imettää ja poika päättääkin vilkasta kesken imun muualle ja vastapäätä istuva saa maitoisuihkut suoraan päin. :D
Imetän niin kauan kun tuntuu hyvältä ja molemmat nauttii siitä. :) Ja hyvä että maitoa tulee. ;)
Blogisi on aivan vallattomanhyvä. :)

Salallaa (Ei varmistettu)

Jäi vain puuttumaan se tunne kun rintoja pakottaa, niin ettei tiedä miten päin olisi ja liivin suojukset alkaa jo valskaamaan, mutta pieni ihminen se vain tuhisee tyytyväisenä yöuniaan...

Vierailija (Ei varmistettu)

Ekat pari viikkoa oli kyllä ihan järkyttävää tuskaa. Aluksi herkät nännit olivat vain kovilla, siihen päälle sitten sammas. Ja kipeätä on muuten tehnyt myös hampaiden puskiessa läpi, kun vauvan sylki on hetkeksi muuttunut. Meillä tyttö myös alataltoillaan haukkasi pari kertaa äitiään ruokailun päätteeksi, mutta kiljaisin kovaa ja vein rinnan pois. Taisi oppia, että ei kannata lähteä leikkimään :)

Juuri eilen illalla kyllä itkin, että lopetan koko imettämisen, vaikka takana on vasta reilu viisi kuukautta. Maito ei pidä nälkää, mutta kiinteät eivät maistu ja aiheuttavat pahoja mahakipuja, joten varsinkin iltaisin mimmi tankkaa ja tankkaa maitoa eikä osaa rauhoittua iltaunille. Taas koetellaan äidin nännien kestävyyttä, eikä se ole kovin hyvä... No, hampaat irvessä imetän kyllä ainakin sen vuoden, on tässä parempi kausi pakko taas koittaa joskus.

SiniJnsn
FarmiFarmi

Taas herkesin vertailemaan kulttuurieroja Suomi-Hollanti: tässä maassa ei ole tapana imettää. Siis EI ole TAPANA. Vauvat pistetään korvikejauholle heti syntymästä. Miksi? Ettei RINNAT RUPSAHDA. 

No joo, jos itselläni olisi vauva ja vaakakuppiin heitettäisiin ajokoiran korvat vs. lapselle tärkeä immuniteetti, niin kyllä todella tyytyväisenä sitten uimahallissa heittelisin niitä löllyköitä olan yli, että saisin putsattua myös tissien alta. Enhän sitä lyijykynätestiä läpäise nykyiselläänkään vaikka lapsia nolla. Eri asia sitten tietenkin, ellei maidoneritys jostain syystä onnistu. 

Puolikorvalla ja puolisilmällä kuunnellut ja lueskellut keskusteluita siitä, miten pitkään imettämistä tulisi jatkaa. Oma panokseni keskusteluun: ei kai ainakaan näin kauaa:

http://www.youtube.com/watch?v=AOfI48IWESo

:)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus! Minullakin oli aluksi ongelmia imetyksen onnistumisen kanssa, vaikka se ei missään vaiheessa sattunutkaan (tunnen vain pienen nipistyksen kun heruminen käynnistyy), edes täysillä rinnoilla en koe mitään kipua vaikka ne kivikovat pallot hieman epämiellyttävät ovatkin. Vauvan imu oli vain liian heikko ja maito nousi kovin hitaasti, rintaraivaritkin koettiin monta kertaa. Pullosta maito kelpasi paljon paremmin.

Nyt 3 kk jälkeen meillä sujuu imetys oikein hienosti, se on tosi tärkeä juttu molemmille ja onneksi imetys sujuu myös vieraissa paikoissa moitteettomasti. Edelleen pullomaitokin kelpaa, mutta nyt pullon kanssa temppuillaan kuten rinnan kanssa aikanaan.

Poikamme on koko ajan saanut hieman myös korviketta silloin tällöin ja haluaisinkin muistuttaa, että OSITTAISIMETYS on myös erinomainen vaihtoehto. Usein imetyksestä puhuttaessa ajatellaan aika mustavalkoisesti: joko tissiä tai korviketta. Vauva voi kuitenkin tyytyväisenä imeä sekä rintaa että pullosta korviketta silloin tällöin, eikä se äidin maidontuotanto siihen kaadu, vaikka joskus olisi hetken pois kotoa ja silloin imetyksen sijaan annettaisiin korviketta.

Miksi en sitten lypsä maitoa? No siksi, että en saa rintapumpulla näistä tuotantolaitoksista tulemaan yhtään mitään, vaikka kuinka kauan jyystäisin. Vauvan imun on pakko olla varsin erilainen, koska hänen imiessään oikein tunnen miten maito virtaa ja jos hän yllättäen kääntää pään pois, niin kyllä suihkuaakin.

Ihana imetys (Ei varmistettu)

Älkää tuskailko niiden pumppujen kanssa, kun ainakin musta helpointa on lypsää itse maitoa, tulee oikeilla ohjeilla paljon paremmin..

Kallen äiti (Ei varmistettu)

Tuo pelkkää nahkaa imevä vauva on ihan paraskammottavin lause pitkään aikaan <3 Tiedän niiiiin tunteen. Silloin mä vaan laitan miehen hakemaan jotain herkkuvissyä kaupasta ja juon. Juon. Ja luontaistuotekaupan imetysteet hunajalla on myös huippujuttuja. Kyllä se siitä aina sitte. Ja toisaalta. Vauvalla itsellään ei näyttänyt yleensä olevan ongelmaa siinä pelkän nahan imemisessä. Että sikäli..

Kallella on samanlainen unitiikeri, mutta se on jo vähän enemmän järsityn ja pyykkikoneessa käyneen näköinen :) sitä on BTW syöty myös kun tissistä ei oo niin hyvin puhkeavien hampaiden järsintään apua..

Tsempit pitkään ja onnelliseen kiintymysvanhempi-imetykseen, pienellä satiirilla höystettynä :)

Niinu (Ei varmistettu)

Minulla ei ole lapsia, ja pari vuotta sitten 26-vuotiaana sain kuulla, etten luomuna saakaan. Silti lueskelen "salaa" blogiasi; sinulla on aivan ihana tyyli kirjoittaa ja näitä juttujasi kaikkine kommelluksineen on omasta tilanteesta huolimatta (siitä johtuen?!..) aivan mahtava lukea! Kaikkea hyvää teidän pienelle perheelle.
P.s Tuo viimeinen kommenttisi Joelista, repesin (taas)!:D

Kristaliina
Puutalobaby

*tyrsk*, nyt vasta ehdin katsoa tuon videon :D ...ja siinähän on klassinen suihkutissi-ilmiö myös hyvin realistisesti esitettynä :D

Kylläpä taas hämmästyttää tuo Suomi-Hollanti -kulttuuriero... Ai siellä on tosiaan yleisintä, että ei imetetä? Onhan tietysti Suomessakin niitä, jotka eivät imetä rintojen rupsahtamisen pelossa. Anteeksi nyt vaan, jos loukkaan jotakuta, mutta mun mielestä se on aivan älytöntä. Oon varmaan kirjoittanut tästä aikaisemminkin, mutta monesti imettäessä tulee mieleen, että niin - tähän hän ne rinnat ovat oikeasti tarkoitettu. Kun tähän astihan ne olivat vain koristeena :)

Sen ymmärrän hyvin, jos rintojen "pilallemeno" tuntuu pahalta. Mun mielestä on ihan ok siinä tapauksessa harkita/tehdä jotain kohotusleikkausta, jos se tuntuu liian kamalalta hyväksyä. Hitto vie - mähän itse olin ihan tuskissa jo tukan menettämisestäkin :) Parasta tietysti olisi, jos pystyy hyväksymään muutokset omassa kropassaan - mutta jos ei, niin onhan siihenkin sitten tarvittaessa apuja olemassa.

Pumpuista; joo tosiaan, niiden käyttö se varsinaista hermopeliä onkin! Munhan oli pakko käynnistää  itse itseltäni maidotulo pumpulla ja huh mitä hommaa :) Se auttoi, kun Joel oli vierellä ja hieroi ja pusutteli niskaa - ja myöhemmin maitoa alkoi tulla, kun vaan ajattelin Joelia vauva sylissä :)

Tsihihi ja itselypsäminen oli mulle silloin alkuun vähän liikaa :D  Kättärillä sain siihen ohjeet, mutta silloin alkuun se tuntui maailman absudreimmalta asialta - alkaa nyt lypsää itseään... No, silloin alkuun kaikki oli muutenkin niin uutta ja omituista, nyt tuo itselypsäminenkin vaikuttaa ihan normaalilta hommalta, ehkä sitäkin voisi joskus kokeilla :) Mun oma äiti oli muuten kuulemma lypsänyt litran (!) päivässä omin kätösin ja vienyt sen päivittäin Rovaniemen bussiin, joka kuljetti sen synnytyssairaalaan...  Aikamoista hommaa... :)

Kallen äiti: eikös vaan olekin aika karunrealistisesti sanottu... Toi mulla aina silloin tällöin mielessä kaikuu :) Unitiikeri saatiin muuten nimiäislahjaksi ystävältä, ja Silva tykkää siitä ihan älyttömästi - vetää sen kasvoillensa aina nukahtaessa. Ja äiti-parka puolestaan nykii sitä pois kasvoilta, että se ei nyt ihan siihen tukehtuisi...

Niinu: kiva, kun olet löytänyt tänne ja tykkäät! Aina tosi mukava kuulla, jos jutut kiinnostavat ihan erilaisessakin elämäntilanteessa olevia. Pidän sitä aina todistusaineistona siitä, että itselläkin on jonkinlainen kosketus vielä "reaalimaailmaan" eikä ole ihan kokonaan uponnut ikuisesti jonnekin vaaleanpunaiseen mammalandiaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kerää koko sarja-kyllä. Kolmannen lapsen myötä imetys onnistui. Taidan kuulua epäonniseen säälittävään prosenttiin jonka maito ei riitä yksinään. Ei ole riittänyt kenellekää lapsista, esikoisen paino laski kaksi ekaa viikkoa ja oli sitten jo niin alhainen että pakosta pulloa. Olen käynyt imetystukikurssin, perhepedissä nukuttiin 1v1kk jolloi ostettiin pinnasänky, imetystukiryhmissä neljän vuoden ajan, teet, sähköpumppua yms. Mutta helpotti heti kun tajusin että ei se 2dl lisämaito päivässä tee hallaa kun painoa alkoi tulla ja imetystä kesti 10kk saakka kunnes allergian puolesta siirryttiin apteekin korvikkeelle kokonaan.
Ja MINUN mielestäni pullorumba aiempien lasten kanssa oli imetystä helpompaa :)

Anni,Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana Blogi ja mahtavat jutut!
Itselläni on kaksi lasta ja molemmilta maitoa ei ole riittänyt kuin 2-3,5kk ja sekin sitkutellen. Imetyksen kanssa oon kyllä kokenut ja kokeillut kaikkea. On ollut kipeät rinnat, haavaumia, rasvaamista ja kaalinlehtiä liivien välissä, olen pumpannut ja lypsänyt,pakastanut ja potenut syyllisyyttä, mutta tulut siihen tulokseen, että jos ei maitoa tule niin sitten ei tule, pääasia, että lapsi kasvaa ja tulee kylläiseksi. Nykymaailmassa (tai ainakin Suomessa) kaikkia lehtiä lukiessa ja neuvoja kuunnellessa on saanut kyllä sellaisen kuvan, että olet huono äiti jos et imetä. Se tuntuu pahalta ihmisestä joka on yrittänyt kaikkensa tuloksetta..

Onhan se niin, että imetys on omahommansa ja hienoa jos se onnistuu, mutta on hienoa myös, että lapsi kasvaa ja saa ravintoa vaikka se ei tulisi suoraan äidistä :)

Tsemppiä kaikille äideille :)

Kommentoi