Inspiraatio (lisää neliöitä puutaloon!)

Ladataan...
Puutalobaby

En ole koskaan oikein osannut käytää sanaa inspiraatio, etenkään kun olen puhunut itsestäni. Jostain inspiroituminen kuulostaa vain minun suussani, korvissani ja näppäimistölläni jotenkin... ...kornilta?

Vika on varmasti siinä, minkä mielikuvan tuo sana mieleeni synnyttää. Kun kuulen sanan inspiroitunut, näen mielessäni jonkun da Vincin baskeri vinossa maanisesti öljyväriä sutimassa. En siis varsinaisesti itseäni sohvalla sukkapuikot käsissä.

Täällä blogimaailmassa inspiroidutaan milloin mistäkin. Kauniista kuvista, toisten kodeista, tulevan kauden muodista... Joku inspiroituu hitsi vie jopa siivoamaan.

(No sitä mulle nyt ei ainakaan tapahdu.)

Inspiroituminen tapahtuu (minun mielikuvissani) da Vincin lisäksi vähän sellaiseen übertyylitietoiseen tapaan niissä hohtavan puhtaissa blogi- ja sisustuslehtikodeissa, joissa on väreinä valkoista valkoisella ja suurikukkaisia liljoja vaaseissa. Ja joissa pöydillä on asetelmia (esim. tätä ei lasketa asetelmaksi). Sisustusinspiroituja siemailee teetä ja klikkailee raukeana Pinterestiä, ja sitten maagisesti inspiroituu järjestämään ne liljat siihen vaasiin uudestaan, aivan uudella erilaisella tavalla. Uuu.

Minä puolestaan innostun, otan vaikutteita, keksin ja ideoin. Mutta inspiroitumaan minä olen kai aivan liian epätrendikäs.

*******

Öööö ja sitten muutin mieleni.

Koska kun tulimme kyläilyltä naapurissa, se sana oli päällimmäisenä mielessäni. Inspiraatio.

*******

Osa puutalon yläkerrasta on vielä parikymmentä vuotta sitten ollut kylmää ullakkotilaa. Olemme koko täällä asumisemme ajan olleet erittäin tyytyväisiä siitä, miten yläkerran aikoinaan taitavasti remontoinut perhe on saanut sieltä neliöt hyvään käyttöön: on yksi iso avara tila (meillä makuuhuoneena), tilava kylpyhuone, sauna ja vaatehuone. Oikein hyvä ja kaunis yläkerta. Mutta...

Siis vau.

Naapurin yläkerta oli täydellinen. Se ylitti hurjimmatkin kuvitelmamme siitä, mitä kaikkea tuohon tilaan voi mahtua.

Kun astuimme portaat ylös, eteemme aukesi kolmen lapsen oma maailma, jossa tilaa näytti olevan samassa suhteessa enemmän kuin lapsia. Triplasti.

Oli puolapuita ja "salaluolaa" katonrajassa. Oli upeasti esiin otettuja kattoparruja, joista roikkui trapetseja ja roikkumisrenkaat - ja joihin minun kämmeneni ihan kihelmöivät päästä käsiksi. "Ja sitten tuohon suunnitellaan sellaista kiipeilyverkkoa", meille kerrottiin.

Joelia nauratti - arvasi, että olisin vaan halunnut hätistää kaikki muut alakertaan ja jäädä trapetseille yksin leikkimään. "Joo tota mä muutankin sitten tänne".

Huikeaa.

Jos meitä on joskus tässä perheessä enemmän, meidän ei tarvisekaan etsiä isompaa taloa. Meilläkin on nuo kaikki neliöt, siellä jossain piilossa! Huh huh. Ajatus tuntuu niin hyvältä, että ihan hengästyttää.

Minulla oli lapsuudenkodissa "perähuone" - maaginen paikka, jossa leikittiin ne kaikkein hurjimmat "lattiaan ei saa koskea" -leikit. Siellä sai kiipeillä, villiintyä ja keinua sisätiloissa. Perähuone oli kai entinen autotalli, joka toimi puoliksi varastona, mutta ennen kaikkea lasten seikkailumaailmana.

En olisi ikinä voinut kuvitella, että tähän meidän omaan puutaloommekin mahtuu ikioma perähuone.

Myös Joel inspiroitui. (tai no oikeasti se piirsi kyllä tämän mun pyynnöstä)

 

Mistä meidän sitten pitäisi luopua?

Osan uudesta tilasta saa ottamalla haltuun lisää matalaa tilaa katon räystäiden tietämiltä sekä katon harjasta. Mutta lisähuonetila edellyttäisi myös luopumista saunasta, isosta vaatehuoneesta ja kylpyhuoneen tilavuudesta.

Vaatehuoneen menetys tietysti kirpaisisi - mutta joka tapauksessa koko ajan on ollut selvää, että siitä tulee joskus (vuosien kulutua) Silvan huone. Säilytystilaongelma olisi siis erittäin akuutti, mutta toisaalta lisätilaa voisi kenties saada sieltä katosta - hmm ehkä tekemällä sen "salaluolan", joka olisikin täynnä äidin vaatteita, hmm...

Saunasta luopuminen sen sijaan ei tuntuisi missään. Täällä asumisen aikana se on lämmitetty kolmesti, ja niistäkin kaksi kertaa vieraille. Saunoa voimme tarvittaessa kesämökilläkin.

Ja sitten se kylpyhuone. Okei, tämä tilava kylppäri on luksusta - mutta hitsi jos olisitte nähneet sen kylppäriltä vapautuneen tilan, niin ymmärtäisitte! Minimissään tarvitsisimme kylppäriin suihkukaapp... eiku suihkujettimme (!), lämminvesivaraajan ja pesukoneen. Tällä hetkellä Silvalla on aivan hulppeat hoitopöytätilat (näkyvät mm. täällä ja täällä), mutta vauva-aika on kuitenkin lyhyt. Tulevien mahdollisten sisarusten vaipat voitaisiin ihan hyvin vaihtaa vaikkapa pöytätasolla pesukoneen päällä.

Ja kun tässä oikein on tilahamstraajiksi ryhdytty, olemme alkanet harkita jopa yläkerran kylppärin lavuaarista ja vessanpöntöstä luopumista. Onhan se kätevää, mutta onko se välttämätöntä? Päätimme jossain vaiheessa laittaa kokeiluluonteisesti yläkerran pöntön käyttökieltoon ja katsoa, miltä tuntuu toikkaroida keskellä yötä kylmän eteisen läpi alakertaan.

Okei saattaa olla, että pidämme pöntön.

*******

Vaikka lisätilan tarve saavuttaa meidät oikeasti vasta joskus tulevina vuosina, olin naapurivierailusta niin inspiroitunut, että teki mieli saman tien ottaa vasara (meillä ei taida olla sen jykevämpää työkalua) käteen ja alkaa paukuttaa reikiä seiniin saman tien.

Tilaa! Tilaa! Tilaa!

Kattoparrut ja trapetsi!

Me ei muuteta täältä pois koskaan.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Voin kertoa, että sitten kun lapset (tai vaikka vain yksikössä lapsi) on teini, niin olette onnellisia siitä, että teillä on kaksi vessaa, koska toiseen ei koskaan pääse aamuisin tai iltaisin.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, totta varmaan... Ja meilläkin on kyllä ollut molempien lapsuuskodeissa kaksi vessaa. Ehkä me ei kuitenkaan luovuta siitä pöntöstä :)

Silkkitassu

Meillä näyttää porukoiden luona just tuolta. Silloin kun me muutettiin sinne niin siel oli kans sivut kylmiä ullakoita ja yks iso huone jota meille lapsille jaettiin sermein omiksi tiloiksi. Sit porukat purki pois kaiken ja hienot hirsiparrut tuli esiin. Saatiin kiipeilytilaa ja kolme suurta makuuhuonetta, leluhuone ja vaatevarasto sekä aulatila jossa oli tv ja sohva ja tilaa leikkiä. Joelin tekemästä kuvasta tulee ihan mieleen lapsuudenkoti!

Vierailija (Ei varmistettu)

kotikoti on ikivanha (varmaan myös läpimätä) puutalo kahdessa kerroksessa, joista ylempi on entinen avovintti joka on rempattu (minimaalisella rahallisella panostuksella) asuintilaksi. Yksi vessa ja yksi erillinen (pienenpieni) suihku alakerrassa. Viisi ihmistä ja kaksi koiraa. Hyvin mahduttiin! :) sopu sijaa antaa. Eikä se ihan hirveesti haittaa ettei oo kuin yksi vessa. Ei sinne tarvii asumaan jäädä, ja meikata voi hei ihan tosi muuallakin. Että se siitä teinien vessanvaltauksesta...

FromKaren
Ihana Päivä

Saanko kysyä miten ihmeessä onnistuitte ostaamaan asunto puutaloalueelta Helsingistä? Oletan, että asutte Käpylä/Toukola/Vallila-alueilla? Tuntuu, että ovat kiven takana ja menevät "tiskin alta". Ymmärrettävistä syistä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Saunasta ei kannata luopua koska jos teille joskus sattumoisin tulisi sellainen tilanne että haluaisitte/joutuisitte myymään talon, on sitä vaikeampaa saada kaupaksi ilman saunaa + se laskee hintaa. Omakotitaloissa kuuluu olla sauna. Tämä ei ole siis minun mielipide vaan asunnonvälittäjien sanomaa.

Kristaliina
Puutalobaby

Vierailija 17.57: Oletpa muuten oikeassa tuossa asunnon arvo -asiassa - tuo ei itse asiassa tullut ollenkaan mieleen, ajateltiin "vain" itseämme ja omia tarpeitamme :) Tuo sauna on vieläpä ihan huippukuntoinen eli 100% varmasti näkyy asunnon hinnassa...

Mutta sen saunan poisto on kyllä ehdoton edellytys lisätilan saamiselle - muuten se ei mitenkään onnistu... Tätä täytyykin sitten harkita todella tarkkaan; jos sitten joskus aletaan hommiin, meidän täytyy olla varmoja että asumme tässä vielä monta-monta-monta vuotta, toisinsanoen aina. Viihdymme kyllä niin hyvin, että tämä todennäköisesti (jos siis tila antaa myöten) se meidän loppuelämänkotimme onkin. Jos aiomme asua tässä aina, niin silloin tietysti teemme "itsekkäät" ratkaisut vain meidän tarpeita ajatellen emmekä mahdollista myyntiä...

Mutta se, mitä silloin taloja katseli, niin osoitti kyllä tuon sun saunapointin täysin oikeaksi!

FromKaren: Uskomattomalla mäihällä! Ei tuohon oikein muuta vastausta voi antaa :) Sinä keväänä oli itse asiassa yllättävän monta taloa myynnissä, kävimme n. kymmenen katsomassa just tuolta mainitsemaltasi alueelta... Oli kai jonkilainen myyntibuumi käynnissä ennen kesää.

Olimme ajatelleet, että talon löytymisellä ei ole mitään kiirettä, silloinen asumisjärjestely toimi meillä hyvin ja tiesimme, että oikeanlaisen (ja hyväkuntoisen) talon löytäminen edellyttää hurjaa tuuria. Huhtikuussa alettiin katsella, ja yllättäen kesäkuussa tämä tuli myyntiin. Soitimme myyjälle heti ja muistaakseni katsomaankin tultiin samana päivänä, kun ilmoitus oli Oikotielle laitettu.

Seuraava uskomaton mäihä kävi siinä, että meillä ihan heti synkkasi edellisen omistajan kanssa - syntyi (ainakin meidän mielestä) sellainen fiilis, että hän haluaa myydä just meille eli hän halusi nähdä meidänlaisen perheen tätä taloa asuttamassa <3 Sitten me jo kutsuttiinkin meidän "talotohtoriksi" nimeämämme perhetuttu mukaan katsomaan - asuu samalla alueella joten tuli melkein saman tien :) Hänen arvionsa oli, että "tästä terveemmäksi ei talo tule" (kun yhtäkin aiempaa oli nimittänyt mm. "pommiksi"), joten talotohtorin arvion jälkeen se oli menoa. Tarjous tehtiin jo ennen kuin muut ostajaehdokkaat pääsivät hommaan mukaan!

Eli tuurilla, nopeudella ja henkilökemialla :)

Vierailija 17:16: Niin totta tuo, että kyllä sitä mahtuu jos tahtoa on ja muuten talosta tykkää - ja mehän tykätään! Tietysti tila on aina plussaa, mutta tärkeintä on se, että talo on koti. Veikkaanpa, että tässä meidän satavuotiaassa talossa on asunut joskus historian varrella aika paljon isompia kokoonpanoja kuin tämä meidän 3-henkinen (ja jatkossa ehkä 1-2 lisää, jos hyvin käy) pikkuperheemme :)

Sillkkitassu: Kuvailit juuri meidän ihan ultimate-unelman - just tuollainen meille, tahtoo!

 

Meidän (vanhassa puu)talossa on vain yksi vessa, alakerrassa. Kun muutimme tähän, yläkerrassa oli vesivahingoittunut vessa, joka on poistettu. En ymmärrä, miksi öisin yleensä pitäisi käydä vessassa, mutta jos, tuo yksi riittää.

Joskus, liian usein, ihmiset remppaavat kotiaan vieraille. Eli pitää olla kaksi vessaa/suihkua/vierashuone tms. jos tulee vieraita. Se on kuitenkin se promille ajasta, kun kylässä on oikeasti yövieraita, joten suosittelen laittamaan asunnon ihan oman väen mieleiseksi.

Olemme myös remontoineet kodistamme pois saunan. Sellainen on pihan perällä kyllä, muttei talossa. Kun emme ole saunojia ollenkaan.

Seikkailuhuonetta kohti vaan!

 

 

Lisäys edelliseen: myöskään mielestäni ei pidä laittaa taloaan se mielessä, että paljon tästä sitten saa, kun myyn... jos myyn. Varsinkin, jos aiotte tosiaan asua talossa mahdollisimman pitkään. Miksi laittaa sitä jollekin toiselle?

Vierailija (Ei varmistettu)

Tehkää ulkosauna :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kysyppä joskus siltä naapurilta, saatko kuvata niiden valtakuntaa. Meilä on 20-luvun puutalon vinttiin tehty huoneet joskus 80-90 lukujen taitteessa, toinen on pieni (nyt lastenhuone) ja toinen iso (meidän ja vauvan huone). Säilytystiloja ja kaappeja ei oikein ole. Tytöt muuttaa kohta yhdessä isompaan ja me miehen kanssa pienempään. Sinne tyttöjen huoneeseen nyt tulee ainaskin keinu ja noi trapetsit sun muut on mahtis idea kanssa. Ja puumaja rakennetaan kanssa, semmone tyynyillä vuorattu koppi jossa lukee ja mönkiä.

Kristaliina
Puutalobaby

Voi kun tuo ulkosauna onnistuiskin - mutta suojeltu ympäristö, ei saa tehdä mitään sellaista... Toinen hieno vaihtoehto olisi ottaa kellari asumakäyttöön, mutta harmi kyllä sekään ei käy; alla on niin jykevä kallio, että geologi-ystävän mukaan sitä ei saa louhittua räjäyttämättä taloa mukana... Että ei lähdetä ehkä yrittämään :D

Mutta niin kuin Mari Johannakin sanoo, jos aiomme asua tässä (suunnilleen) aina, niin silloin tietty pitää toteuttaa vaan meidän omia tarpeita. Vierashuonettahan meillä ei muuten ole :) Hih mun äidille herätti alussa ihmetystä, että meidän neljä huonetta ovatkin olohuone, kirjasto, makuuhuone ja vaatehuone EIKÄ olohuone, makuuhuone, lastenhuone ja vierashuone niin kuin kuulemma "pitäisi" :)

Vierailija 21:27: Kuulostaa aivan ihanalta tuo teidän suunnitelma! Saisitteko säilytystilaongelmaan jotain "vaatehuonetyylistä" johonkin kulmaan? Sellaista nimittäin me mietitään (naapurin mallin mukaan) portaiden tuntumaan... Tai sitten tosiaan sinne kattoon... En tiedä, mitä naapuri sanoisi kuvista, mutta ainakin varmaan jotain pohjapiirustushahmotelmia voitaisiin tehdä, kun mekin tätä vielä eteenpäin pähkäillään! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on kolme kerrosta vanhassa puutalossa, kolme lasta, kaksi koiraa ja yksi wc, alimmassa kerroksessa. Makkarit (4 kpl, käytössä 3) tietty kerroksissa 2 ja 3. Kyllähän tää tässä menee, mutta.. mielellään ottaisin toisen vessan 2 tai 3 kerrokseen!! Helpottais elämää kummasti. Muutenkin tällä kokoonpanolla välillä toivoo että ois vaan yksi kerros eikä jatkuvaa portaissa ramppaamista, ja välillä taas on ihanaa että kerrokset tuovat myös yksityisyyttä &amp; rauhaa kun sitä haluaa. Puolensa kaikessa. Meillä ois kans mahis purkaa kylmiä ullakoita (3kpl) &amp; kattoa, (sais mahtavasti lisäneliöitä), mutta ei ole tarvetta ainakaan välillä. Itseasiassa välillä haaveilen pienemmistä neliöistä, vähemmän siivottavaa! Ja pienemmästä pihasta, vähemmän ulkotöitä, huoh;) mutta puolensa kaikessa sit toisaalta.

Kiisseli (Ei varmistettu)

Hei, se ulkosaunakin voi olla ihan mahdollinen, jopa suojelualueella:

ystäväni asustaa Pirkkolassa (jep, suojeltu ympäristö myös) ja hankki pihalle "irtosaunan", semmoisen pienen mökin, jossa on vain löylyhuone neljälle saunojalle ja puukiuas. Mökki tuli paikalle valmiiksi kokonaisena ja nostettiin paikoilleen pihalle nosturilla pienen kivijalan päälle. Siellä se sauna nyt on, omenapuiden välissä ja näyttää siltä kuin olisi aina siinä ollutkin. Suihkua saunassa ei ole, eli pesulla saa käydä talossa, mutta puusauna pihannurkassa on kuitenkin ihana ja säännöllisessä käytössä, toisin kuin kellarin sähkösauna. Ja puusauna Helsingissä nostaa myös kodin rahallista arvoa, jos joku nyt sellaista haluaa miettiä.

Ja mikä parasta, pieni piharakennus ei kiinteistöviraston mukaan täytä oikean rakennuksen vaatimuksia vaan lasketaan ns. leikkimökiksi :D

Eli jos ette saunaa käytä, niin purkakaa pois vaan ja ottakaa tila parempaan käyttöön!

Vierailija (Ei varmistettu)

Monilla Helsingin vanhoilla alueilla on tiukka kaava, mutta se ei välttämättä tarkoita sitä, että minkään lisärakennuksen tekeminen ei onnistuisi. Kaava vain saattaa erittäin tiukasti määritellä sen, mihin rakennuksen saa laittaa, miltä sen pitää näyttää ja mitä paloturvallisuus- ja ehkä esteettömyysvaatimuksia sen on täytettävä. Yleensä rakennusoikeuden päälle saa rakentaa vielä joitakin ns. apuneliöitä, olisiko ollut ehkä 10-12. Ihan siis tuli vain mieleen tämä tuosta pihasaunakommentista.

Vessaa en itse purkaisi. Lapsuudenperheeni on viisihenkinen, ja asuimme pitkään asunnossa, jossa oli tasan yksi ja sama tila suihkulle, vessalle ja pesukoneelle. Voin kertoa, että se EI ollut mukavaa. Aina oli kärhämöintiä liian pitkistä suihkutteluajoista ja päntölle alati jonoa. Meillä oli siis ihan normaalit ja hyvät välit keskenämme, mutta ei niitä riitoja voinut välttää. Tämä ei ollut murrosikäisestä tytöstä lainkaan mukavaa, jos esim. oli kuukautiset. Sekin tosin on jo iso plussa, jos suihku ja se yksi vessa ovat erikseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

säilytysneliöitä saa aika kivasti ottamalla harjakaton matalat sivustat käyttöön. Meillä nämä korkeudeltaan 110-40 cm syvät tilat ovat lähes kaikki liukuovikaappeina, joiden syvyys on metrin luokkaa. Niihin menee tosi hyvin tangossa säilytettäviä vaatteita ja syville hyllyille lasten vaatteet, leluja ja pelejä. Näppärää, kun käyttöönottoa odottavat vaatteet on "takakasassa" eli vähän näkyvissä kuitenkin, jotta pysyvät mielessä ja toisaalta isomman sisaruksen kaapista saa pienet siirtää pienemmän kaappiin taakse käyttöä odottamaan. Näin meillä on kaappitilaa yli tarpeen eli osa jopa tyhjinä!

Kommentoi

Ladataan...