Järkytyksen jälkimainingeissa

Puutalobaby

Baby vaikuttaa taas omalta vauvamaiselta itseltään: syö, nukkuu ja ähisee vatsavaivojaan - mitäpä sitä babyn elämässä muuta.

Äiti puolestaan tajuaa olevansa tilanteessa, jossa pitää valita kahden suunnan väliltä. Palaanko takaisin ensipäivien apua-apua -huolehtimistilaan vai yritänkö jättää tapahtuneen taakseni ja jatkaa elämää niin kuin ennen?

Totta kai haluan valita jälkimmäisen. Lähteä taas rohkeasti babyn kanssa neljän seinän sisältä liikkeelle. Käydä tapahtumissa ja vaihtaa selkäkakkoja ravintolan invavessoissa.

Mutta vaikeaa se tietysti on. Pelko babyn menettämisestä pompsahti taas takaisin päähän ja aktivoituu jokaisesta pienestä yöllisestä yskäisystä. Mikä hätänä? Onko kaikki hyvin? Katkeileeko hengitys? (Etenkin kun se vähän katkeilee öisin, mikä kuulemma on aika tavallista. Pomppaan silti joka kerta vieterin lailla kopalle vauvaa heiluttelemaan.)

Jatkuvassa pelossa ei voi kuitenkaan elää. Tai voi, mutta en halua.

Siksipä tämänpäiväinen treffi-iltakaan ei ole peruttu - etenkin kun Joel vihdoinkin suostui lähtemään katsomaan tätä: http://www.finnkino.fi/Event/299036/. Pohjoisesta taas apuun sännännyt mummi hoitaa sillä aikaa Silvaa. Eläkkeellä olevan kätilö/sairaanhoitajan vauvanhoitotaitoihin on helppo luottaa - olemme onnekkaita.

Joel on menettänyt uskonsa Burtonin elokuviin. Minä en. Jos se on Burtonin ja siinä on Johnny Depp, sen täytyy olla hyvä, vaikka olisikin ihan todistettavasti huono. Joskus on ihan hyvä sulkea silmänsä todellisuudelta.

Vie minut pois todellisuudesta, Johnny.

kuva: www.finnkino.fi

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienoa, ettet anna pelolle valtaa:) Ei kyllä tarvi sattuu ku jotain ihan pientä ja itellä on ahistus ihan huipussaan. Oon ajatellu asian niin, et saan ahistua rauhassa ja huolestun itsestäni vasta sitten, kun pelot alkaavat rajoittamaan päivittäistä toimintaani. Itse olin alussa semi(no okei ihan) hysteerinen lapsen hengityksen kanssa, enkä pystynyt nukkuu oikein ikinä. Hankin sitten semmosen hälytyspatjan, joka valvoo mun puolesta. Siskoni mielestä oon ihan ylihössö, mut mulle se tuo mielenrauhan ja unen, ni why not. 150€ on pieni hinta mielenterveydestä:)

Me vaihettiin bugiksiin jo aiemmin ratasosa, jotta vaukku voi katella maailmaa. Lyhyen reissun ajaksi vaihoin kopan, jotta vaukulla ois nukkumapaikka mukana ja kylläpä se lämpötila tosiaan nousi kopassa huomattavasti. Tarkkana saa kyllä olla sen kans.

Neenee (Ei varmistettu)

Miten mä onnistuin taas unohtaa nickin:D

jaanamaari (Ei varmistettu)

Pelko on ikävä ahdistava asia. Jos pelkää, elämä kapenee kapenemistaan. Todellisessa elämässä pelko on jätettävä taka-alalle, siellä se väijyy ja kuitenkin ohjaa meidän valintojamme. Pelosta huolimatta on uskallettava antaa lapsen kasvaa, kokea ja oppia. Pelko omista puuttellisista taidoista on se suurin pelko. Kiitos sinulle hienosta blogista, omat lapseni (3) ovat jo kasvaneet vaippaiästä teini-iän kautta nuoriksi aikuisiksi, mutta ovat silti mielessäni joka päivä. Muista myös itse hengittää.

Kristaliina
Puutalobaby

Neenee: Oho, kaikkea ne keksiikin - hälyytyspatja :D No mutta munkin mielestä 150 e on kyllä pieni hinta mielenrauhasta, menee sitä rahaa turhempaankin! Ei tarvitsisi esim. mulla kuin yhden "vanhan elämän" baariviikonloppu krapulapitsoineen, tai yhdet kengät, joilla ei voi kävellä, niin se raha olisi kulunut siihen :)

Hyvä sijoitus siis, in my opinion :D

Jaanamaari: "Pelko omista puutteellisista taidoista on se suurin pelko" -> niin totta! Tuleekohan sitä varmuutta koskaan...? Joskus tulee tietysti pieniä ohimeneviä onnistumisen hetkiä, kun esimerkiksi osaa tulkita vauvan viestejä oikein - mutta sitten sitä seuraavalla hetkellä onkin taas ihan pihalla... :)

Kristaliina
Puutalobaby

...ja kiitos Jaanamaari palautteesta :)

Veräjämäen osasto (Ei varmistettu)

Pelosta: Suzanne Clothier kirjoitti koiran menettämisen pelosta tavalla, joka jäi minulle ikiajoiksi mieleen (paitsi etten tietenkään oikeasti muista sanatarkasti :-D ). Hän kirjoitti, että mitään ei voi pitää otteessaan niin lujasti, etteikö kuolema pääsisi läpi - mutta niin lujasti voi, ettei elämä pääse.

Minusta tuossa on suurin viisaus, johon olen menettämisen pelon osalta koskaan törmännyt. Lapsi on suurinta ja tärkeintä, mitä ihmisellä voi koskaan olla, ja toki lasta on kannateltava niin turvassa kuin vain pystyy. Samalla on kuitenkin pakko tajuta, että elämä on elämisen arvoista vain silloin, kun siitä ei pelkojensa takia purista pois kaikkia värejä. Todelliset riskit on järkevää minimoida, mutta varjojen kanssa ei kannata kamppailla; siihen menee kaikki energia ja eläminen unohtuu.

Tätä temppua opettelen sekä lapseni että koirani kanssa edelleen... Tokkopa pääsen pelkovouhotuksesta kokonaan koskaan, mutta Clothierin sanojen makustelu sopivin väliajoin tuo aina suhteellisuudentajua.

Jos tuollainen hengitysmonitori muuten kiinnostaa, Britannian Amazonista sen saa tilattua ilman postikuluja noin 90 eurolla: http://www.amazon.co.uk/Angelcare-AC401-Movement-Sensor-Monitor/dp/B0013...

Sama vempain toimii sitten myös ihan tavallisena itkuhälyttimenä. Ainoa ero paljon kalliimpiin (samanmerkkisiinkin) Suomessa myytäviin laitteisiin on se, että noihin joutuu ostamaan adapterit suomalaista sähköpistoketta varten (2 kpl). Adaptereja saa kuitenkin ihan muutamalla eurolla.

Meillä on tuo vekotin ja olen ollut todella tyytyväinen. Pelkäsin (huoh) ihan älyttömästi kätkytkuolemaa, ja tuolla laitteella sai mielenrauhan ainakin sen osalta, että jos hengityspysähdys tapahtuisi ja olisi sen tyyppinen, josta lapsi on mahdollista elvyttää, laite varoittaisi pysähdyksestä ajoissa. Veikkaan, että oma unenlaatuni olisi ollut merkittävästi huonompi lapsen siirryttyä omaan sänkyynsä, ellei tuota laitetta olisi ollut. Meillä se oli käytössä lähes vuoden ikäiseksi. Nyt laite on vielä käytössä tavallisena itkuhälyttimenä, kun 1 v 2 kk ikäinen ipana siirtyi omaan huoneeseensa nukkumaan. Hengityshälytinosa on tuossa siis ihan erillinen.

Oikeastihan kätkytkuolema on äärimmäisen epätodennäköinen asia, eikä elvytys suinkaan edes kaikissa tapauksissa auta, mutta jos joka tapauksessa haluaa itkuhälyttimen, tuossa saa osittaisen mielenrauhan suhteellisen pienellä lisämaksulla kaupan päälle. :-D

Veräjämäen osasto (Ei varmistettu)

Oho. Jostakin syystä äsken laittamani linkki ei toimi, mutta vinkkaamani tuote löytyy www.amazon.co.uk -sivustolta tuotenimellään "Angelcare AC401 Baby Movement Sensor Pad and Sound Monitor"

Kristaliina
Puutalobaby

Kyllä: viisaita sanoja Clothieriltä.

...ja samaan hengenvetoon todettakoon, että me voisimme kyllä hankkia tuollaisen samanlaisen... Silvan hengitys on siis vähän katkeillut, luultavasti (toivottavasti) vain tukkoisen nenän takia, mutta kamalia säikähdyksiä se kyllä on aiheuttanut. Kiitti vinkistä & linkistä!

Kristaliina
Puutalobaby

Hih mä näytin tuon Joelille, ja nyt se on sitten tilattu meillekin :D

Neenee (Ei varmistettu)

Mulla on nanny-merkkinen ja ilman itkuhälytystä. Toi on kahella patjalla ja kotiinkuljetettuna, ni siksi hintavampi. Mutta tosiaan paras sijoitus tähän astisista hankinnoista. Sit vanhempana hälyttää, jos lapsi karkaa keskellä yötä sängystä:D kunnes oppii sammuttaa sen ite..

Kommentoi