Joulutylsimys

Ladataan...
Puutalobaby

Monissa blogeissa aletaan jo selvästi virittäytyä joulutunnelmiin. Apua. Onks se joku pakollinen joulunalusblogikonsensus? Ei täällä. Heitetäänköhän mut nyt Lilystä ulos...? Pois täältä häiriköimästä, joulutylsimys.

Viime vuosina en ole erityisemmin välittänyt jouluista. Yhtään. Siis niinku tip-paa-kaan.

Jouluaatto 2008 Intiassa.

 

Viime aikojen joulut olen ollut lähes aina reissussa. Tarkoituksella. Kulkuset-kulkuset-kilvan-helkkäileeeeeeeeEEEEIIgh! Ei lahjoja, ei stressiä, ei joulusiivouksia, ei tonttukoristeilla kuorrutettua kotia, ei j*mankauta edes niitä pahanmakuisia pipareita. Joo ei.

Tai no joo, täysin pakoon joulua ei päässyt edes buddhalaisessa kommunistisessa maassa.

Jouluaatto 2011 Halong Baylla Vietnamissa.

 

Ai miksi? En tiedä.

Joskus teini-iässä kävin läpi jonkinlaisen joulukriisin, kun se super-super-superhauska vuoden-kohokohta-jee-jee ei tuntuntkaan enää samalta kuin silloin joskus lapsena. Kriisistä selvittyäni suhtautumiseni jouluun on ollut lähinnä... ...välinpitämätön?

Sen sijaan joulunajan vapaapäivät ovat kyllä kelvanneet. Itse asiassa edellisessä työssäni vuodenvaihde oli juuri sellaista sopivasti hiljentynyttä aikaa, johon oli hyvä pyytää vähän lisää palkatonta vapaata. Ja käyttää kertyneet ylityötunnit (niitä oli PALJON). Ja laskea päivät ja lennot tosi-tosi tarkkaan ja... ...noh, lähteä vaikkapa viiden viikon reissuun.

Joo tota heippa vaan, joulu, ei tuu ikävä!

******

Tämä on ollut muutosten vuosi niin monella eri tavalla. Joten ehkä muutosta on ilmassa myös tällä saralla. Ilman sinua olen lyijyä -palstan joulupostitempaukseen ilmoittauduin heti spontaanilla innolla mukaan. Ja se tuntuu kivalta.

Ja niin: totta kai Silva saa tänä jouluna pari pakettia!

Ehkä lasten myötä voi saada ripauksen siitä omankin lapsuuden joulun hengestä taas takaisin. Tavallaan odotan kovastikin sitä aikaa, kun Silva alkaa ymmärtää joulusta, ja voimme yhdessä puuhailla, askarrella, leipoa vaikka niitä pipareitakin(valmistaikinasta). Pääsemme viettämään joulua meidän oman pienen perheemme tapaan - vähitellen löytää ne omat perinteemme, jotka Silva puolestaan muistaa "niinä lapsuuden joulumuistoina" vielä aikuisenakin. Hmm, mihinköhän kohtaan meille laitettaisiinkaan joulukuusi...?

Okei mutta yhdestä mielipiteestäni en luovu: jouluruoka on pahaa. Piste.

Share

Kommentit

Mamma
Mamman Sähkövatkain

itselläkin ollut joulukriisi, vielä viime vuonna, vaikka milla oli jo sen puolivuotta, mutta tätä joulua odotan innolla ja lumentulokin oli positiivinen asia (jota ei  enää ole), vaikka yleensä vihaan sitä. LAsten myötä sen kyllä saa osittain takaisin, sen oman lapsuuden innon moniin asioihin. Lapsettomana aikuisena, ei voinut mennä spontaanisti tekemään lumilyhtyjä, lumiukkoja tai lumienkeleitä. Toisten lapsille joululahjojejn ostaminen oli tylsää, kun ei pääsyt itse leikkimään niillä ihanilla/kamalilla leluilla joista ei voinut uneksiakkaan kun oli itse lapsi.

S-S

Rohkea teksti! Jatketaan samalla linjalla.

Mä rakastan joulua. Ihan kaikkea siinä; pipareita, koristeita, kinkuntuoksua, kulkusten kilinää, lahjapaperin rapinaa ja jopa lanttulaatikkoa ja lipeäkalaa. Ja JOPA markettien joululaulusikermiä.

Monikaan asia ei voita sitä tunnetta, kun keksii läheisilleen jonkin aivan loistavan lahjan, paketoi sen kauniisti ja saa täpinöidä jo etukäteen heidän iloaan. Kauneinta mitä oman lapsen lisäksi voi mielestäni olla, on joulunviettoon saapuminen, mummolaan pihaan ajaminen kun mummo on koristellut pihan jäälyhdyin... (nyt jo alkaa itkettää). Minulle joulu on kunnolla joulu vain mummolassa. Vasta nykyisen mieheni kanssa olen suostunut viettämään sitä muualla, sillä lanseeerasimme tavattuamme vuorotteluperiaatteen kaupunki- ja maalaisjoululle. Tänä vuonna on kaupunkijoulun vuoro, ja saan ensimmäistä kertaa oikein revitellä sen kanssa, sillä täytyyhän lapselle olla kunnon joulu ;)

Tästä mun jouluhulluudesta tekee astetta jännemmän se, että olen ateisti. Vaikka muutoin saan näppylöitä jeesustelusta, laulan joululauluja täysin rinnoin (pun intended...). Saatan jopa mennä kirkkoon veisaamaan Kauneimpia joululauluja (vielä ei ole jäsenkorttia kyselty ovella). 

Ja kyllä, meillä on jo koristevalot asennettu ja ensimmäinen hyasintti hankittu. 

Liisa
Osasin!

Olen kyllä aina tykännyt joulusta, mutta jotenkin tänä vuonna olen ihan erityisesti into piukassa. Tämä on muutamankin eri asian yhteistuotos: Ensinnäkin Ilo. Vaikka dude ei ymmärrä vielä tänä vuonna juuri mitään joulusta, olen jo innoissani luomassa hänelle niitä jouluperinteitä joita hän toivottavasti tulee aikuisena muistelemaan lämmöllä. Toiseksi meillä on nyt oma kiva koti. Tämä on ihan eri tavalla koti kuin yksikään vuokra-asunto jossa olen asunut vanhempien luota muutettuani. On ihanaa laitella tänne joulutunnelmaa. Ja kolmas asia on se, että olen äitiyslomalla joten mulla on aikaa ja energiaa tällaiseen hilirimpsistouhuun.

Ja miten tämä ilmenee? Noh, olen jo ainakin kuukauden ajan odottanut, koska saan hakea joulukoristelaatikon (joo, sellainen on olemassa eikä se ole pieni) esille ja ripotella ne tonttuni ja palloni ympäri kämppää. Olen tilannut sähkökynttelikön (joka on jo keittiön ikkunalla koska hain sen tällä viikolla postista, ei olisi järkeä hillota sitä pitempään, eihän?) ja kangasta josta tulee JOULUVERHOT! Ja usko tai älä, mätsäävät keittiöpyyhkeet on myös! :D Kyllä, olen vähän mielisairas.

Joulukorttiaskartelutarvikkeisiin meni taas jotain 50 euroa. Lahjoja on jo hankittu ja mietitty.

Tässä uudessa kodissa olisi myös paikka joulukuuselle, mutta en ole varma hankinko oikeaa kuusta vai tyydynkö sellaiseen ruukussa kasvavaan huonekuuseen. Viime vuonna tapoin hyasintin jo marraskuun puolella, tänä vuonna hankin sellaisen vasta joulukuussa.

Mitäs tästä sanot? Salpautuiko henki?

Ja mehän emme edes vietä joulun pyhiä täällä kotonamme vaan matkustamme pohjoiseen lapsuudenkoteihimme.

Liisa
Osasin!

Luin kommenttini uudelleen ja tajusin, että siitä tulee aika materialistinen kaiku. Mutta ehkä moni tajuaakin, että tämä kaikki liittyy pohjimmiltaan siihen joulun fiilistelyyn. Kun lapsena odotti vain sitä jouluaattoa, on homma nyt aikuisena kääntynyt niin, että vaikka aatto on toki se huipennus, sen terä on hieman tylsynyt mutta toisaalta tunnelmointi jakaantunut paljon pitemmälle ajalle.

M-M

Mun mielestä joulu on ihan kivaa aikaa. Jouluverhojen laitto ja valot tuonne pimeälle pihalle. Ja se äitin tekemä piparitaikina, nam, ei ne piparit niin hyviä ole, mutta se taikina :D Penskana jo käytiin siskon kanssa iltasin taikina rosvouksessa. Sisko otti nätisti sormella reunalta, minä 3vuotias kourallisen keskeltä :D Seuraavana päivänä, ku äiti alkaa leipomaan pipareita, tuumaa, että on tainnu tontut käydä maistelemassa taikinaa :) Sisko oli hieman vihanen mulle, ku en ollut tajunnut ottaa vähän reunalta.

Saas nähdä miten tänä jouluna käy, meillä luultavasti(pahimmassa tapauksessa) on muutto vielä ennen joulua edessä. Millan huone on haissut tosi pahalle ja terveystarkastaja kävi ottamassa lattiamatosta palan. Tuumas, että on sienimäinen haju. Hyvähän se tieten on, että huone kuntoon laitetaan, mutta ku me vasta muutama kuukausi sitten muutettiin tähän. Ei näin pian jaksais alkaa taas muuttorumbaan, vaikka tuommonen vilkas pieni apulainen oliskin kaverina :D

HelloAochi

Hyi sua, Krista! No ei.

Minäkin vihasin ennen joulua, itseään kunnioittavan teinin tavoin, mutta jo muutama vuosi sitten innostuin siitä jälleen. Ehkä se liittyi siihen perheen näkemiseen, kun me asutaan kaikki niin eri puolilla maailmaa, jouluna oltiin sitten saman katon alla kaikki, kerran vuodessa. Nyt tietenkin Kainin kanssa innostun kaikesta isn uudella tavalla, myös joulusta. Jouluvalot on meillä hitti, kannattaa testata!

Kristaliina
Puutalobaby

Ei salpaudu henki mistään näistä :) Pikemminkin ihanaltahan nuo kuulostavat. Oh, olisipa meilläkin vielä olemassa se oma lapsuusmummolani jäälyhtyineen... Ehkä mun "joulutylsimyksesyyteni" (ha!) johtuukin juuri siitä, että ei ole. Omat isovanhempani ovat kuolleet ja mummolat vieraiden omistuksessa, samoin lapsuuskotini (kaikki ne). Läheisin perheenjäseneni (äitini) jopa asuu eri paikkakunnalla kuin missä lapsena asuttiin: Sotkamo on minulle ihan täysin tuntematon paikka, ei siihen liity lapsuusmuistoja ja -tunnelmointeja. Vieraat huoneet - ei ole sitä "omaa sänkyä" mihin aattoiltana mennä nukkumaan. Hmm, ehkäpä joulu on saanutkin minut aina vähän surulliseksi (noista aiemmin mainisemistani syistä) ja siksi olen vältellyt sitä kokonaan.

Oh, onhan siis itsellänikin aivan ihanat lapsuusjoulumuistot. Etenkin toisesta mummolasta, jossa karjalalais-mummini laittoi aina pöydän koreaksi, ja voi (kamala!) sitä lahjojen määrää! Minusta on sellaisia valokuvia, joissa hihkun silmät kiiluen valtavien lahjaröykkiöiden äärellä :) Mummi kuoli kuitenkin aika nuorena ja siitä ne joulut ehkä sitten alkoivat lässähtää. Joo, surullistahan se.

Mutta joo, odotan tosiaan aika innolla niitä meidän omia jouluperinteitä. Ei kuitenkaan vielä tänä vuonna. Mutta ehkä jo ensi jouluna? Joo, joulupukki tosiaan täytyy tulla. Ja se joulukuusi. :)

Kristaliina
Puutalobaby

M-M: Oi ei tuota mattoasiaa! Mutta siis tosiaan HYVÄ, että ette sille pidempiaikaisesti altistuneet, jos on jotain hometta siellä... Tsemppiä, toivottavasti ette joudu jouluun muuttolaatikoiden keskellä!

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mä vihaan talvea (vihaan oikeasti), vihaan kylmyyttä ja pimeää. Joulu on ainut kiva asia pitkän pitkässä talvessa. En välttämättä ostele lahjoja mieletöntä kasaa (paitsi ehkä tänä vuonna Maisalle ;) tai koristele joka kohtaa kämpässä, mutta se fiilistely on parasta! Lapsena joulu oli ohi aaton jälkeen, ja sitten joulupäivä ja tapaninpäivä piti lusia kotona ilman mitään tekemistä ja syödä niitä samoja, pahoja jouluruokia... Nyt osaa ottaa kaikki joulun pyhät rentoutumisen kannalta. Ja jouluaterian voi koostaa vain niistä mistä tykkää :)

Mutta hei, kiva että on joku blogi jota voi lukea ilman jouluyliannostusta!;)

Jonayla

Ihan mahtavaa, että meitä on erilaisia ihmisiä. Eikö olisikin tylsää, jos me kaikki oltaisiin samanlaisia?

Itse olen taas jouluihminen henkeen ja vereen. Itseasiassa omassa lapsuudessa ja vielä nykyään oman miehen kanssa meillä ei muita vuoden juhlia vietetä. Mikä pääsiäinen, vappu tai juhannus? Ei voisi paljon vähempää kiinnostaa. Jouluhulluuteni on sitä luokkaa, että pidin ammattikoulussa äidinkielentunnilla esitelmän joulusta. Ilmeisesti innostukseni ja paneutumiseni asiaan oli sitä luokka, että tämä äidinkielenopettaja muistaa minut vieläkin, lähes 20 vuoden jälkeen.

Vahvan pohjan joulun rakastamisella toivat lapsuuden joulut mummolassa, jossa meitä  oli parhaimmillaan melkein 30 henkeä. Olin lapsesta asti se, joka sai koristella kuusen ja tehdä hedelmäsalaatin. Vieläkin nousee tippalinssiin, kun näen mummon yli 50 vuotta vanhoja joulukuusenkoristeita. Aikaa vierähti yli 20 vuotta elämästäni ennenkuin vietin joulun jossain muualla, kuin mummon luona. Tähän syy oli, mikäpä muu kuin työt. Valitettavasti kaikilla ei ole edes jouluna vapaata töistä.

Nykyään en haluaisi viettää joulua missään muualla kuin kotona kahdestaan oman miehen kanssa. (Vieraita/perheenjäseniä otan tarvittaessa vastaan...) Teen silti kaikki laatikot/kinkut/tortut/piparit itse, tänä vuonna uutuutena joulupöydässä tulee olemaan bataattilaatikkoa. Itselleni joulu ei ole joulu, ilman, että laitan Vesa-Matti Loirin joululevyn soimaan ja alan valmistamaan laatikoita valmiiksi pakkaseen. Siitä alkaa oma jouluni.

Ainoa asia mistä en tykkää, on ruuhka kaupoissa. Sinne minua ei kovin helposti saa. Niinpä kaikki joululahjat tulee tilattua netistä tai osan hankin jo pitkin vuotta. S-S:n kanssa samaa mieltä, että mikään ei voita sitä tunnetta, minkä näet toisen ihmisen kasvoilla, kun hän avaa pakettisi. Lahjan ei koskaan tarvitse olla kallis, kunhan se vaan on osuva.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin totta, paitsi itse kaipaan lunta. Täällä tätä harmaata ja pimeää on ihan liikaa-liikaa-liikaa. Ex-pohjoisasukkina masennun kun lunta ei ole eikä näytä tulevan.
Joulusta on tehty nykypäivänä pelkkä kaupallinen kikka. Ei enää mitään tunnearvoa antava juhla-aika. :(

JohannaJ (Ei varmistettu)

Minä olin lapsena todellinen joulufani, johtuikohan juuri niistä lahjaröykkiöistä, heh heh. Joskus siinä täysi-ikäisyyden kynnyksellä kiinnostus jouluun oli tipotiessään tai joulun aika oli minulle sellaista rentoutumisen aikaa mukavine lomapäivineen lähinnä. Mutta ahdistusta tosiaan aiheutti se muiden tohina ja stressi siitä sekä mm. päivittely kuinka minulla ei ole joulukoristeita :) Ja nyt mulle on ihan kehittynyt jouluinho, koska meitä poikaystävän kanssa revitään moneen paikkaan jouluna. Ja kaiken huippu oli viime viikolla kun anoppi otti jo puheeksi joulun 2013, että kai tullaan sitten hänen ja hänen miehensä luo. Todettiin että katsotaan kun haluttaisiin siinä aika rauhassa lomailla, mutta anopin mielestä heillehän on ihan lyhyt matka ( siis kuusi tuntia yhteen suuntaan!!!!!). Voi anteeksi, että tällä tavalla avaudun. Pitäisi ehkä olla vähän topakampi ja vaan päättää että nyt aletaan elämään ihan omalla tavallamme tätä joulun aikaa, eli matkustellen :) Olen kyllä miettinyt että ehkä jos lapsia meille siunaantuu, alkaa taas joulukin tuntua erilaiselta. Sen näkee sitten, eihän joulun viettämiseeen ole mitään oikeaa tapaa, ja pitäisi tehdä siitä jokaisen sellainen mistä itse nauttii :)

p.s jouluruuat on minunkin inhokki

Itse en tykkää yhtään talvesta, mutta Joulu aika on ihanaa. Ja olenkin aina ollut Joulu hullu. Mies ei edes enään kauhistele, kun marraskuun alussa kotiin ilmestyy ensimmäiset tonttukoristeet ja jouluvalot :) 

En saa aikaiseksi turhan päivästä joulustressiä, koska tehdään se mitä keritään/halutaan ja jos jokin jää niin jääköön.

Jouluruoaksi tehdään myös vain sellaista mistä itse oikeasti tykätään.

Lahja hössötystä en ymmärrä ja usein sovitaan sisarusten ja miehen kanssa, että jätetään turhat lahjat ostamatta. Kunhan ollaan yhdessä ja saa herkutella :D 

Uskon myös, että lapsen myötä Joulusta tulee vieläkin ihanampi tai sitten minusta tulee se kamala joulustressaaja.. ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Apua, pakko vielä avautua noista jouluruoista :D

Laatikot: YÖK!
Sienisalaatti: hyi h*lvetti (anteeksi)
Punajuuri: YYYYH!
Piparit & tortut: okei yks menee, mutta se sitten siitä. paitsi:
Torttujen luumuhillo: YÄÄÄÄK
Riisipuuro: Ihan jees, mutta en viitsisi elää pelkästään sillä neljää päivää
Riisipuuron luumusoppa: painajaismaisen pahaa
Joululimppu: ei oikein uppoa
Kinkut-lipeäkalat sun muut: kasvissyöjäkortti
Vegekinkut ym: ööh miksi tehdä korviketta entuudestaankin pahasta ruoasta?

Jep, mä oon se, joka joulupöydässä nyhertää surullisena paljasta perunaa ja porkkanaraastetta.

Glögi kelpaa! Mutta ilman rusinoita.

Rusinat ovat viinirypäleitä, joilta on riistetty elämänilo.

Iksu
Tassuja ja töppösiä

"Rusinat ovat viinirypäleitä, joilta on riistetty elämänilo." Hahhahha!*nauraa kippuralla lattialla*

MirvaK

Oman lapsuuden ja omien lapsien väliin mahtui jouluvälinpitämättömyys. Omien lasten myötä joulu on herännyt uudelleen eloon. Mielestäni joulu on lasten juhla. Se joulunriemu näkyy lapsista. Ei kukaan muu odota joulua kuten lapsi. Ei nauti lahjoista (papereista ja naruista) kuten lapsi. Täällä siis odotellaan jo joulua, tosin ei näy VIELÄ, mutta eiköhän kohta näy.

Omaan jouluuni kuuluu kinkku, joulutortut ja glögi. Savulohi menee myös ja sienisalaattikin nykyään. Kaikki laatikot ovat YÖK ja samoin riisipuuro. En ole koskaan tykännyt riisipuurosta enkä riisistä muutenkaan (eli mä en suuntaa samanlaisille reissuilla joilla sinä olet ollut ;) ). Saa nähdä miten karppina yritän olla eli jääkö tänä vuonna tortutkin syömättä (joista parasta on se torttu eikä luumuhillo).

HelloAochi

Hih, onneksi listasit nuo inhokkiruoat. 

Tommi K
Isyyspakkaus

Oi, en malta odottaa lanttu- ja porkkanalaatikoita ;) Ja minun (huom, siis todellakin minun) tekemäni porkkanalaatikko on maailman parasta. Se tehdään mummon ohjeella ja siihen ei tule riisiä, koska sellainen porkkanalaatikko olisi yök.

NiinaS (Ei varmistettu)

"Rusinat ovat viinirypäleitä, joilta on riistetty elämänilo." :D:D:D:D

Tirskun avokonttorissa siihen malliin, että kohta tulee työkaverit ihmettelemään, sekosiko se :D

Rusinoille ei ole tässä maailmassa kuin yksi käyttötarkoitus: kertoa milloin sima on valmista. Nih!

Ja jouluruuista olen ihan samaa mieltä sun kanssa. Muutama poikkeus yök-sääntöön kuitenkin on: äidin tekemä yrteillä maustettu piimäjuusto on hyvää, samoin rosolli (joka tehdään keitetyistä kasviksista, ei etikkaisista, ja jossa ei missään tapauksessa ole perunaa tai silliä eikä todellakaan sitä ällöä vaaleanpunaista kermavaahtoa!). Savulohta syön ja perunasalaattia, kalkkunasta saatan ottaa siivun (kinkkua meillä ei koskaan olekaan).

Paras jouluateria on kuitenkin toissavuodelta, jolloin olin yksin kotona lasten viettäessä jouluaaton isänsä luona. Ostin hyvän pihvin, tein itse lohkoperunoita ja pippurikastiketta ja tein ison salaatin. Jälkkäriksi mansikkarahkaa ja kyytipojaksi hyvää punkkua. Telkkarissa jouluoratorio ja kämpässä ihana rauha. Ihan paras joulu! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielest joulu on vaan jotenkin niin turha ja erittäin tylsä oikeesti mitä sillon kaupat ja kii ja istuskeellaan vaan kotona sekä telkakrista tulee ne samat ohjelmat. Sit se on liian kaupallinen ja ei jaksais ostella niitä lahjoja eiks ne synttärit jo riitä ja kaikist ärsyttävintä ne joululaulut mitkä soi telkkaris sekä kaupois sit ne jouluruoat YÖK! Onneks perheessä ei niitä enää harrasteta vaan nykyään syödään lammasta, härkää ja poronkäristystä (yhtä aina yhtenä päivänä) koska onneksi vanhemmatki kyllästyivät jouluruokaan ja sain suostuteltua ettei enää joluruokaa. Minä olin muuten aina se joka oli joulun paastolla ja söin tyyliin pelkkiä pipareita, torttuja ja suklaata ehkä pienen palan kalkkunaa mutta sekään ei uppoa sen enempää. Porkkanalaatikosta pidin joskus mut ei enää sekään uppoo nykyään ihan kauheen makusta. Vanhemmat ostavat kyllä silti pienen kinkkurullan muita varten mutta itse en oo koskaan pitänyt kinkusta. Jos itsekään et pidä jouluruoasta niin ettekö voisi kehittää jotain omia jouluruoka perinteitä kuten meillä nuo härkä. lammas ja poronkäristys.

VierailijaRiina (Ei varmistettu)

Allekirjoitan kaiken ton mitä kirjotit Krista. Erityisesti jouluruuan osalta!

millis (Ei varmistettu)

Hah, sä kuulostat mun mieheltä. :D

Mä pidän joulusta. Musta on ihana etsiä lahjoja ja pakata niitä kauniisti. Joululaulut on ihania, niin tuttuja ja turvallisia, niitä tulee hyräiltyä jatkuvasti(kun mies ei ole lähellä;)). Ja kuten joku jo edellä sanoi, myös niitä jeesuslauluja, vaikka ei kirkon kanssa läheiset välit olekaan.

Mä elättelen toivoa, että mies saisi vähän joulumielestä kiinni lapsen myötä. Ei vielä ehkä ekana jouluna, mutta jospa sitten jatkossa?

Sä näytät inhoavan noita joulun pääruokia, mutta mites kalaruoat? Mä himoitsen jo nyt graavilohta, savustettua lohta sekä mätiä smetanalla ja punasipulilla. Slurps! Ja ehkä vähän silliäkin. Ja vaikka mä nyt pidän siitä kinkkuosastostakin, niin aion ottaa viimevuotisen vahingon (siis raskaana olon, joka tosin ei ollut vahinko...) takaisin ja ottaa kalapöydästä uudemman kierroksen, kun muut siirtyy laatikoihin ja kinkkuihin. Mä taidan laittaa kotiinkin vain kalajuttuja vaikka vuorotelleen leivällä ja perunoilla. Joo, nyt mä poistun takavasemmalle suunnittelemaan ihanaa jouluähkyä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai luinkin tarkemmin, että lipeäkalat meni kasvisyöntikortilla ohi, joten noi mun herkuimmat ei sitten uppoa. Meillä on joulupöydässä aina jokin uusi kokeilu perinteisten rinnalla ja mieleen on jäänyt esim. alkupalapöydästä (=kalapöydässä) esim. keitettyjä, täytettyjä kananmunia(joku smetanakertmavaahtokasvistäyte) ja täytetyt paprikat. Lisäks meillä on aina vihersalaattia ja mahdollisesti muutakin salaattia, vaikka kaikki ovatkin sekäsyöjiä. Leipäjuusto ja lakat? Joulupulla (ei rusinoilla;)? Torttujahan saa nykyisin kaupasta muillakin hillotäytteillä. Apua, mikä hirveä pakkomielle saada muut tykkäämään joulusta. ;) :D No okei okei, mä jätän sut rauhaan, jos lupaat, ettet tinttaa, kun hyräilen sun vieressä bussissa/kaupassa/hississä joululauluja.

Hotmama (Ei varmistettu)

Suomalainen jouluruoka ON pahaa! Voitte ihan hyvin laittaa jonkun muun maan jouluruokia ja tehdä siitä perinteen. Mitähän esimerkiksi kiinalaiset kristityt syövät jouluna? Uskaltaakohan ne syödä mitään kun ne on niin vainottuja?

Kristaliina
Puutalobaby

Hmm, mistäköhän nää ruokaperinteet muuten on peräisin...? Ja miksi joulupöydässä ei juoda Coca-Colaa, vaikka se on joulupukin teemaväri?

Hih aika monelle kommentille :) Täällä pitäis olla tykkäysnappi!

MirvaK

Meillä on kokista ;) 

Teeu (Ei varmistettu) http://tryingtobeme-tea.blogspot.fi/

Ihana, ihana, ihana kirjoitus!

Vaikka itse kuulunkin siihen kategoriaan: joulun rakastajat! Tosin mullakin teini-iässä oli "kriisi" joulun kanssa, kun vähän kaikkeen piti pistää vastaan. Mutta lasten myötä tää jouluintoilu on vaan kasvanut ja kasvanut! Oman perheen kanssa vietetty jouluhan voi olla just sen perheen näköinen, siellä pöydässä voi ihan hyvin olla kokista... etenkin jos se on tuotu joulupukin kokis-rekalla! ;))) Ja mitä ruokiin tulee, mulle on kunnia-asia tehdä ne jouluruuat. Mun isä on tehnyt AINA kaikki ruuat jouluksi itse ja kun hän 4vuotta sitten nukkui pois, otin minä heti asiakseni jatkaa hänen perintöään... toki olen tuonut pöytään vähän uusiakin juttuja. :)

hiluvitkutin

Jouluruoka on pahaa jos teet siitä jonkun muun mieleistä. :) Meillä skipataan lähes kaikki perinteinen omasta joulupöydästä. Jäljellä on vain kinkku, hellästi haudutettu puuro ja suklaa. Vanhempien luona tulee syltyä se perinteinen osa. Sensijaan homejuusto-smetana-piparit ovat ultimate jouluherkku, kuten myös suklaakuorrutetut tuoremantelit, juustot ja omaleipoma porkkanaleipä. Myöskin punajuuri-perunapaistos ja bataattimuussi on kokeiltu. Hyvää hyvää, nam nam. ;) Jotta eikun suunnittelemaan OMAA joulumenua. Tärkeintä on että ruoka on lämmintä ja ihanan suussasulavaa - sellaista josta saa sen jouluähkyn jonka päälle syödään hieman suklaata.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei kyllä muuten juodaan cocista! Coca-cola ja hirven kuivaliha on ihan parasta jouluruokaa! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Eipä mulla joulusta mitään, mutta silmäni nauliintuivat noihin kuviisi. Onnistut näyttämään hämmästyttävän erilaiselta tuossa joulun 2008 (en tiedä minkä ikäinen siinä kuvassa olet, mutta voisi helposti veikata että parikymppinen) kuvassa ja tuossa oikean reunan mahakuvassa (et ole vanha siinäkään) :-) Otsis-kuvassa voisi taas olla eri nainen!

laura_h (Ei varmistettu) http://laurajakarvalapset.blogspot.fi/

Hei ootko kokeillu Julsk*nkaa?! http://www.goodstore.se/?p=1245

Itse kokeilin viime jouluna, ja oli yllättävän hyvä kinkunkorvike - joka ei maistunut lähimainkaan kinkulle. ;) Mäkään en pidä jouluruoista, perunalaatikko on ihan ok, mutta en mä jouluruokia halua syödä useammin kuin kerran vuodessa. Myös piparit on pahoja.

Meidän suvussa tarjotaan aina ensin kylmät alkuruoat (pateita, leikkeleitä, kalaa, rosollia yms.) ja silloin mulla on yleensä ollut artisokan sydämiä ja jotain vegeleikkeleitä. Joku savustettu seitanleikkele oli hyvä löytö viime jouluna! Kinkun tilalla mulla ja äitillä (se on pesco-vege) on ollu vuosien varrella vaikka mitä kokeiluja, murekkeesta itsetehtyyn seitan"kinkkuun" (tähän mennessä ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tein seitania...) ja Ruohonjuuren seitankalkkunaan. Julsk*nka meille tulee myös tänä vuonna. :)

M-M

Meillä kuuluu Coca-Cola jouluun, eipä sitä muulloin tulekkaan juotua. Eikä ole mitään laatikoita, kun ne on pahoja. Ihan normiruokaa, paitsi se kinkku, syödään, mutta se TUNNELMA tekee siitä ihan erin :)

Kristaliina
Puutalobaby

Okei meille siis joulupöytäperinteisiin Cokista ja nepalilainen Panneer Chili. Päätetty :) Ja Joel saa paistaa itselleen pihvin.

Ehkä tuollaista jotain Julsk*nkaa voisikin testata. Joskus harvinaisena Suomi-jouluna tein itse jotain tekokinkkua ja se oli ihan ok - muistaakseni karsea vaiva vaan... (en ole oikein (YHTÄÄN) keittiöihmisiä)

Hihii, tuntuupa tosi jännältä tuo Vierailija (10.56):n kuvakommentti - itse kun kuvittelen näyttäneeni suunnilleen aina ihan samannäköiseltä :) Kiva kuulla, että jonkinlaista muuntautumiskykyäkin  löytyy :) Paitsi että tästä otsiksesta en ole kyllä ollenkaan varma, se tuntuu jotenkin... tunkkaiselta. Päädyn pitämään sitä koko ajan pinneillä sivulla. Kokeilen sitä vielä seuraavalla kampaamokäynnillä lyhyempänä ja sitten kasvatan pois, jos ei vieläkään tunnu "omalta".

Tuossa vuoden 2008 kuvassa oon siis (hmm, laskee) 31 ja raskausmahakuvassa 34. Ja kyllä: minulta edelleen silloin tällöin kysytään henkkareita :) Meinasin kirjoittaa, että ehkä näytän tuossa 2008 kuvassa nuorelta siksi, että olen siinä ihan täysin ilman meikkiä (kuten reissuilla aina), mutta sitten tajusin, että niinhän taidan olla nykyisin ihan kaikissa blogin kuvissa :D Mun ei tarvitse tehdä sellaista "naama paljaana" -blogipostausta, kun oon ilman meikkiä (ja photoshoppia!) näköjään kuvissa aina :D

Visitori (Ei varmistettu)

Jouluruoka on ihan h*vetin pahaa!!

Olisin ilonen, jos kaikissa blogeissa ei puhuttais samoista asioista, joten pidä tää linja! Onpa rassaavaa lukea samana päivänä miljoona postausta Kataisen kotihoidontukiletkautuksista, substanssikiitoksista, blogin kaupallistamisista jne. Eihän se varmaan niin mee, mutta vaikutelma on, että puheenaiheita haetaan muiden blogeista, vaikka näkökulmia on onneksi moneen lähtöön. Mutta kuiteski, eikö bloggaamisen joku kultainen sääntö (just keksin sen) ole, että älä kirjoita, jos ei ole asiaa?

Kristaliina
Puutalobaby

Tämä on hieno kultainen sääntö - sitä pyrin noudattamaan jatkossakin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä joulupöydässä on keitettyjen perunoiden lisäksi perus vihersalaatti ja kinkku (miehelle), lihapullia (lapsille) ja savulohta (mulle). Torttujen päälle laitetaan omenahilloa ja riisipuurolle keitellään glögi-kiisseli. Piparia syödään homejuustolla. Jos joku perheestä kaipaa perinteisiä laatikoita sun muita, saa niitä syödä sukulaisissa ihan tarpeeksi pyhien aikana.

Kukin tehköön joulupöydästä oman näköisensä. Tunnelma on tärkein <3

Kristaliina
Puutalobaby

Buttoneye: Bingo - juuri tästä ideasta keskusteltiin meilläkin viimeksi eilen! Seuraava kysymys meillä sitten tietysti oli, että tekeekö jokainen sitten omat ruokansa. Auts, mä päätyisin sitten varmaan keittämään Mama's-nuudelit :D

Mut joo: toi ois ihan huipputaktiikka!

Kommentoi

Ladataan...