Kaksi vauvaa

Ladataan...
Puutalobaby

Meillä asuu kaksi vauvaa: Seela-vauva ja Silva-vauva. Ensimmäinen vauva on ihan oikea vauva; toinen vauva on pieni tyttö, jonka kanssa leikitään vauvaa.

Pieni tyttö vauvansängyssä mobilen alla...

Vinkki tähän saatiin itse asiassa neuvolantädiltä kotikäynnillä. Helpostihan sitä varmasti alkaisi (tai ainakin me oltaisiin alettu) odottaa esikoiselta "isona tyttönä" olemista ja itsenäisyyttä nyt, kun on myös pieni vauva talossa. Mutta voih - erityishuomiotahan se pikkutyttö tietysti kaipaa juuri nyt perhetilanteen muututtua, ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Samanlaista huomiota kuin vauvakin.

Idea vauvan leikkimisessä neuvolantädin mukaan on se, että tässä tosiaan leikitään vauvaa. Ei siis taannuta vauvaksi vaan iso tyttö leikkii tällaista leikkiä. Tämä kuulosti meidän mielestä ihan hurjan hyvältä ajatukselta - toivottiin, että tällaisilla pikkujutuilla voitaisiin myös ennaltaehkäistä mustasukkaisuuden tunteiden syntymistä. Lisäksi "oikeita taantumisia" (esimerkiksi pottahommissa niin kuin monilla kuulemma tapahtuu) ei ole ainakaan toistaiseksi tullut, kun vauvailun saa hyväksytysti tehdä leikkimällä.

Niinpä meillä leikitään nyt usein Silva-vauvaa.

Tirppa menee Seelan paikalle päiväsänkyyn mobilen alle ja hänet peitellään vaaleanpunaiseen vauvanpeittoon. Vaipat vaihdetaan joskus makuulla hoitopöydällä niin kuin vauvalle. Tai "äidin omat vauvat" kellivät vierekkäin omissa sittereissään - Seela vauvakeinussa ja Silva sitterissä, joka on laitettu makuuasentoon niin, että se kestää naperon painon. Joskus pahan mielen yllättäessä saatan kysyä, että "haluaako Silva olla äidin vauva?" - ja jos haluaa, hyssyttelen tirppaa kehtoasennossa ja silittelen niin kuin pikkuvauvaa. Monesti samalla jutellaan, että näin äiti silitteli ja pusutteli Silvaa silloinkin, kun Silva oli tuollainen pieni vauva.

...ja iso tyttö äidin kanssa jätskillä.

Ison tytön reippauteen ja omatoimisuuteen tietysti kovasti rohkaistaan, mutta sitä ei vaadita. Esimerkiksi aamulla tirppa saa itse valita, tuleeko portaat alakertaan itse vai äidin sylissä. Tai että nostaako äiti syöttötuoliin vai nouseeko tirppa itse.

Usein Silva valitsee itsenäisyyden.

Mutta tarvittaessa kaksivuotias saa olla ihan vauva. Kyllä sitä iso tyttö ehtii elämässä olla myöhemminkin <3

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä leikittiin aikanaan vähän samaan tyyliin, joskin esikoinen oli niin itsenäinen luonteeltaankin jo varhain, ettei häntä yli vuosikkaana enää tuoliin nostettu tai portaissa kannettu. Mutta vauvaksi vauvan paikalle syliin ja viereen nukkumaan oli välillä tärkeä päästä. Nyt kun hän on eskarilainen ja talossa taas vauva, on isolla jo niin omat jutut ettei mustasukkaisuudelle ole sijaa.

Silkkitassu

Kyllä minäkin tykkään että saa olla vielä äidin sylissä/kainalossa ja äiti hoivaa niinkuin esimerkiksi ala-asteikäsenä. Harjaa hiukset mm. Ei aina jaksaisi olla aikuinen ja tehdä itse. Tietty aikuiset maksaa näistä hemmotteluista yleensä palveluntarjoajille, mutta kyllä minä hetkittäin kaipaan äidin huolenpitoa vieläkin.

Piipo79

Heh, meillä on vuoron perään myös vauva ja iso tyttö, useimmiten kyllä iso tyttö. Ja tuo vauva-homma sellainen pilke silmäkulmassa niin että tyttöä itseäänkin naurattaa kun toteaa olevansa pieni vauva ja tekee vauvajuttuja.

Hennali (Ei varmistettu)

Tää kuulostaa niin ihanalta. Että se isompikin saa olla vielä oikeasti pieni.
Mä vielä otan usein kohta 8-vuotiaan veljentytön syliin ja silitän selkää, hiuksia ja annan olla siinä. Ihan lähellä, rakkaana. Omat vanhempansa eivät ehdi tuollaista kiireisessä arjessaan toteuttamaan, niin tahdon tätinä sitten antaa lapsen olla vielä rakas pieni.
Ja musta on ihanaa, kun käyn lapsuudenkodissani, niin äiti vieläkin saattaa suihkun jälkeen kuivata ja harjata mun hiukset. Ihan kuin lapsena.
T. 22v

tanjatanja
Ei Beigeä

Itse haaveilen vaunuissa nukkumisesta. Ehkä kun ulkona olisi vähän kylmä ja saisi nukkua sellaisessa lämpimässä makuupussissa. 

 

Ps. Silvan norsuhousut on upeat!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Oon taas niin samaa mieltä :) onhan kaksivuotias oikeastikin vielä tosi, tosi pieni lapsi. Meidän kaksivuotias tykkää tosi paljon harjoitella ja opetella uusia taitoja ja tehdä monia juttuja itse mutta kyllä siinä aika paljon vielä vauvaakin on ja niin saa ollakin, vaikka uusi vauva onkin tulossa.

Ester-i (Ei varmistettu)

Tosi hyvä vinkki, täytyy pitää mielessä, kun kuopus syntyy lokakuussa. Silloin melkein kaksivuotiaalle isosiskolle siinä saattaa olla sulattelemista.

Veer (Ei varmistettu)

Iso peukku täältä vauvaleikille! Kuulostaa ihanalta ja järkevältä, on ne neuvolantädit fiksuja! Itse olin joku aika sitten harjoittelussa päiväkodissa, jossa eskarilaisiakin silitettiin ja otettiin syliin. Ensin tuntui itsestä oudolta, mutta lopuksi se oli maailman luonnollisin asia, nekin on kuitenkin niin pieniä..

Cpop

Siis teillä on kyllä jotenkin niin suloinen perhe että ei voi kun ihastella :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä 3,5v saa olla samaan tyyliin vauva ja voi että hän nauttii toisinaan siitä !On sitä reippaampi taas omana itsenään.Helposti unohtaa kuinka pieni tuo esikoinenkin vielä on vaikka onkin niin iso vauvaan verrattuna.

e&e (Ei varmistettu)

Ompa kiva kuulla että neuvolassakin neuvotaan vauvailemaan! Meillä on vähän sama tilanne, isosisko 2v1kk ja pikkuveli 2kk ja pari kertaa olen isosiskon yllättänyt vauvan vaunukopasta makoilemasta vauvan pipo venytettynä päässä ja tutti suussa :) (itsehän hän ei koskaan suostunut tuttia syömään..) hän on halunnut myös, että otan hänet olalle tai hytkytän sylissä kun vauvaa ja sekös vasta on neitiä naurattanut :D ja ihan niin kuin teillä, meilläkin ollaan kyllä mielellään isoja tyttöjä kun jätskiä on tarjolla! Ihania nuo 2v-vauvat &lt;3

piupali (Ei varmistettu)

Pienet liikutuskyyneleet tälle postaukselle. Silva on niin onnekas. &lt;3

Miitu (Ei varmistettu)

Täältä löytyy myös yksi 3-v vauva. Taisi keksiä itse tuon leikin, kun roolileikit astui alkukeväästä entistä voimakkaammin kuvaan. Alun "pihaunien, imetyksen, röyhtäytyksen ja vaipanvaihdon" lisäksi/tilalle on hiipiny vauva, joka noin puolessa minuutissa oppii konttaamaan, istumaan, kävelemään ja puhumaan. Sukkiksetki on tainnu muutaman kerran pukea itse päälleen. On se vaan taitava vauva.

Mut täytyy sanoa, että nää vauvajutut on ollu kyllä käyttökelposia haastavammissakin tilanteissa herkkävaistoisen ja ajoittain perfektionismiin taipuvaisen lapsen kanssa. Esimerkiksi jos pinna meinaa palaa, kun ei osaa vielä jotain asiaa, voi muistuttaa, kuinka monia asioita on jo oppinu, tai pelottavilta tuntuvien asioiden (meillä etenkin vähänkin kovemmat äänet) kohdalla voi "ulkoistaa" tunteen sanomalla, että pikkusiskonkin pitää opetella, ettei niissä oo mitään pelättävää. Yleensä on kääntyny niin, että tyttö on alkanu muuttua pelkääjästä lohduttajaksi/tukijaksi. Ainakin omissa mielikuvissaan, mikä sekin on jo kiitettävä edistysaskel.

Noppunen (Ei varmistettu)

Hei miten sä pärjäät muuten noiden tyyppien kanssa portaissa? Meille näyttäisi mahdollisesti syntyvän toinen ensi talvena, jolloin esikoinen on just täyttänyt kaks. Hirvittää jo nyt, miten roudaan molempia edes takaisin. Esikoinen osaa jokseekin nyt kulkea jo portaissa, mutta usein väsähtää kesken matkan ja tahtoo syliin.. Alhaalla meillä ei edes ole porttia, joten nyt saa koko ajan vahtia, ettei karkaa portaisiin. Ja juu, siihen kohtaan ei vaan saa porttia, joten vahdittava on.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos esikoinen nytkin kulkee portaissa niin eiköhän se puolen vuoden päästä pärjää niissä mainiosti ja jaksa koko matkan.
Mä olen omien huonojen polvieni takia välttänyt lasten kantamista portaissa ja niinpä muksut ovat kulkeneet portaat pääsääntöisesti aina itse siitä asti kun portaisiin alkoivat itse mennä eli 9-10 kk. Portti meillä oli vain yläpäässä. Aluksi toki kuljettiin vierellä, opetettiin että alas tullaan takaperin ja sitten pidettiin kädestä kun alkoivat tulla etuperin alas. Aika pian portti oli kiinni vain öisin, jotta unenpöppörössä kukaan ei eksyisi portaisiin. Vaikka kahden kerroksen väliä on rampattu monta vuotta, vahinkoja ei ole sattunut.

Jyviä ja ohdakkeita

Meillä loppui portaiden vahtiminen jo konttausiässä, jolloin alkoivat itsenäisesti kulkea kerrosten välejä. Kertaakaan ei ole kukaan pudonnut, tippunut tai kaatunut portaissa. Illalla pääsee joskus sänkyyn reppuselässä "palveluna". Suosittelen reipasta harjoittelua vaan (ilman vanhempien kauhistelua), niin ei tarvitse portaita vuosikausia pelätä.

Pii1234 (Ei varmistettu)

Meillä esikoinen opetettiin myös tulemaan itse portaita, kerran kuitenkin on tullu 2-vuotiaana alas kerien (vaikka olin lähellä en ehtinyt saada kiinni) ja toinen ranne murtui (onneksi vain se ranne). Sen jälkeenkin on toki tullut portaat itse mutta täytyy myöntää että vähän säikähdin kun poika kieri holtittomasti kerällä alakertaan - vaikken tosiaan ole mikään pelottelijamutsi vaan enempi päinvastoin.
Munkin mielestä edelleenkin on parempi on harjoitella kuin pelotella, mut hiljaisesti omassa mielessä on ehkä hyvä pitää se, että "kertaakaan ei ole mitään sattunut" ei oikeestaan ole mikään takuu mistään. Onneksi noi onnettomuudet on kuitenkin varsin harvinaisia.

Kristaliina
Puutalobaby

Mä veikkaan, että tässäkin noiden naperoiden kehitys ihan hurjasti vaihtelee - tirpalla tuntuu niin paljon kehittymisestä kohdistuneen tuohon puheeseen, että motoriset taidot ovat jääneet aika paitsioon. Ja niinpä meillä ei voisi kuvitellakaan, että tirppana liikkuisi yksin portaissa... Vaikka suurin osa tämän ikäisistä varmasti niin tekeekin. Konttaustekniikalla se kyllä onnistuu, mutta jonkun täytyy ehdottomasti olla alapuolella turvaamassa kulkua. Muuten olisi kyllä suuri riski tulla alas voltilla takaperin kerien, huh. Portaat ovat kyllä aika jyrkät ja jyrkästi kaartuvatkin, eli sekin tietysti vaikuttaa.

Meillä on siis samat ongelmat kuin Noppunen sulla: ja alapuolella ei meilläkään ole porttia, siihen ei saa sellaista viritettyä ilman lisärakentelua. Mutta meillä alapuolen portille ei olekaan ollut yllättäen niin polttavaa tarvetta, koska minkä motorisissa taidoissa häviää, sen tottelevaisuudessa voittaa :) Eli tirpan kanssa on vaan alusta asti puhuttu, että portaisiin ei saa mennä ilman äitiä tai isiä, ja ei se sitten sinne menekään. Kahdella alemmalla portaalla saattaa istua, se ollaan luvattu :) Ja joo, aika ihmetyyppi toi on :)

Eli siis kysymykseen: aika vaikeasti :) Mä nimittäin joudun roudaamaan lapset aina vuorotellen ylös/alas. Rauhallisissa tilanteissa se menee, esim. aamulla tavallisesti kysyn tirpalta, että viekö äiti ensin Silvan vai Seelan, ja tirppa saa päättää. Niinpä tyyliin sitten ensin vien Silvan alakertaan ja sanon, että odota tässä, ja käyn sitten hakemassa Seelan. Tai vien Seelan ensin alakerran pinnasänkyyn ja tirppa odottaa ylhäällä sen aikaa. Onneksi tirppa on noissa tilanteissa ihan hurjan ymmärtäväinen ja kärsivällinen <3

Mutta. Sitten akuutit tilanteet. Kyllä: se on todella vaikeaa. Tyyliin tirpalla tulee kakka-accident ja Seela on rotavirusrokotehuudoissaan. Ei voinut mitään: oli pakko jättää kirkuva vauva alas ja lähteä tirpan kanssa ylös, yrittää pestä mahdollisimman nopeasti, jättää tirppa potalle odottamaan, hakea hysteerinen vauva, hyssytellä kahta itkevää kylppärissä, yrittää saada vauva johonkin turvalliselle paikalle (hoitopöydälle ei uskalla jättää) niin että saa tirpan pestyä, huutoa huutoa itkua itkua itkua kirkumista GRAAAAH. Eli heh joo: ei oo helppoa :D Samanlaisia tilanteita sitä saattaisi tietysti tulla ilman portaitakin, mutta kyllä se asettaa aikamoisen lisähaasteen, kun pitää ravata edestakaisin...

Heh eli kovin suurta lohtua en tainnut pystyä antamaan. Sellaisen kuitenkin, että kantsii tietysti yrittää niin, että mahdollisimman paljon juttuja voisi hoitaa yhdessä kerroksessa. Tyyliin että me hankittiin toinenkin potta tänne alas ja yritetään pitää alakerrassa myös vaippoja molemmille, että "perusasioita" varten ei tarvitsisi mennä aina yläkertaan. Ylhäällä on kuitenkin paremmat pesutilat - eli sinne on mentävä, jos on sellainen tilanne päällä :)

Kirsihka (Ei varmistettu) http://kirsikarvinen.blogspot.fi/

Meidän esikoinen oli 1v8kk kun keskimmäisemme syntyi ja niin tuo viihtyi leikkimatolla lelukaaren alla siinä missä pikkuvelikin ja sitteristä myös ;) Jossain vaiheessa "vauvailu" meni kyllä ohikin, kaipa tuo huomasi ettei se vauvana olo aina niin jännää olekaan :D

Onhan se pikkusisaruksen syntymä aikamoinen muutos kaksveen elämään, joten jos vanhemmilla on totuttelemista uudenlaiseen arkeen uuden perheenjäsenen kanssa, niin ei se taida ihan helppoa olla sille isollesisaruksellekaan...

EWE

Tosi hauska ja tietenkin samalla myös hieno idea tämä vauva-leikki. Mahtavaa, että neuvola jakaa tällaisia vinkkejä. Täytyy laittaa korvan taakse muistiin myöhempää käyttöä varten.

Oli muuten niin ihanasti kirjoitettu, että herkistyin sitä lukiessa. Osaltaan siihen vaikuttivat myös nuo kuvat. Etenkin tuo, missä Silva makoilee pinnasängyssä. Voi suloisuus, miten söpöltä tuo teidän "iso vauva" näyttää. :)

Pimmiainen (Ei varmistettu)

Meidän esikoinen on melkein 13 kun sisarus syntyy. Haluaakohan hänkin leikkiä vauvaa vai jatkaakohan
Isaac Elliotin kuuntelua kuten ennenkin :)

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Meillä oli ihan sama juttu kaksosten syntyessä, esikoinen oli jo 4v. mutta keksi itse sen, että hän voi _leikkiä_ vauvaa, ja me annettiin leikkiä, käytiin silittelemässä sängyssä, laitettiin vaipatkin hoitopöydällä, kanniskeltiin sylissä ja syötettiin. Se toimi ihan tosi hyvin, ja 4-vuotias ymmärsi jo senkin, että silloin kun niiden oikeiden vauvojen kanssa oli vähän haipakkaa, niin ei ollut leikin aika.

Meillä on lapsilla ikäero 4-vuotta ja esikoinen kiltti ja rauhallinen ja kävi vielä niin hyvin (tai miten sen nyt ottaa...) että mies oli työttömänä osan kuopuksen vauvavuodesta, joten meillä vauva-aika oli todella leppoisaa. Nyt kun kuopus on 2-vuotta (ja mies 3-vuorotyössä), mietin lähes päivittäin, että huh, onneksi ei ole vauvaa tässä vielä lisäksi, miten siitäkin muka selviäisi??? Osaltaan myös siksi, että se kiltti ja rauhallinen esikoinen on nykyään kiukutteleva 6-vuotias :) Siis oikeasti, aikaisemmin ei juuri ole ollut uhma, eikä mitään muitakaan oireita, ne kaikki on taidettu säästellä tähän... 

Mutta se mitä piti kommentoida on, että kaksivuotias tosiaan on vielä pieni ja (toki paljon riippuu lapsen persoonasta) tarvii paljon hoivaa ja hellyyttä! Huippu ohje neuvolasta! 

Saru (Ei varmistettu)

Bravo!
Täällä ei ole kuin yksi vauva ja hän on kaksivuotias. Viimeksi tänään nappasi tissin varkain suuhunsa vaikka imetys on lopetettu jo ajat sitten.

jenna mjk (Ei varmistettu)

Oih, tuossa toisessa kuvassa tirpalla samanlaiset kengät kuin minulla lapsena, ja ne on minulla tuolla odottamassa, että sopivat omalle juniorille..! ihanat! :D

TerhiF (Ei varmistettu)

Oma tyttö on 1v8kk ja sisarus on haaveissa.
Kiva kuulla että voi tosiaan luvan kanssa sitten leikkiä vauvaa.
Kun oma tyttö syntyi, huomasin että siskon kolme vuotta vanhempi tyttö sekä serkun kaksi vuotta vanhempi tyttö, molemmat kävivät läpi tuon vauva vaiheen. Halusivat kovasti että puettaisiin vaippoihin ja saisivat syödä tuttipullosta. Myös imetys kiinnosti molempia kovasti, muistan että itse olin hieman "huolissani" kun tytöt tulivat vauvan "reviirille" kun imetin. Onneksi eivät sentään sitä pyytäneet :)

Silva on kyllä aivan ihana ja mainio tyttö!

Kommentoi

Ladataan...