Keskiviikot <3

Puutalobaby

Äh, taas mä olen aikeissa kirjoittaa, miten iiiiihanaa kaikki on. Hmmm alkaakohan tää olla kohta jo ihan vähän ärsyttävää...? :)

*******

Niin että näistä keskiviikoista halusin vaan sanoa. Että hitsi onpa kivaa. Joelin keskiviikkovapaat jatkuvat siis nyt toista kuukautta (hänen töihinsä on sovittu kolmesta kuukaudesta), ja olen kyllä niii-iiin iloinen tästä ratkaisusta.

Esimerkiksi tänään kävin ensin kampaajalla etutukkaa siistimässä, ja sitten lounastettiin koko perhe Töölössä pienessä thaimaalaisessa Thai Manhorassa. Kaikessa rauhassa. Silva istui reippaana syöttötuolissa ja vilkutteli innoissaan katosta heijastuvalle peilikuvalleen. Kotimatkalla ihasteltiin ja ihmeteltiin, miten rauhallinen ja sopetutuvainen pikkumukula meillä on.

Ihan pientä, tiedän - mutta niin kivaa.

On aikaa oleskella. Sitä tähän elämään kaivattiinkin.

*******

Taloudellisesti nämä isin keskiviikkovapaat aiheuttavat kyllä pienen miinuksen perhebudjettiin. Teoriassa. Käytännössä sitä ei olla oikeasti vielä kunnolla tilillä huomattukaan, kun me ollaan muutenkin tosi-tosi säästäväistä porukkaa. Rahaa menee oikestaan vaan Prismaan ja laskuihin. 

Ja eipä nyt sitten puhuta sen enempää tuosta 8 euron lounaasta - se oli meille nyt aivan täysin huikentelevaista :D

Aika on nyt tärkeämpää kuin raha.

Näppäränä tyttönä päätin myös pitää viime vuonna kertyneen kesälomani tähän saumaan, helmikuussa - kuukausi täyttä palkkaa on oikein tervetullutta ennen hoitovapaan alkua.

*******

Ei mulla kai muuta tänään. Käperryn nyt sohvankulmaan kahvikupin kanssa neulomaan meille uusia sohvatyynyjä.

Mukavaa keskiviikkoa kaikille!

 

PS. Seuraavaksi mun täytyy varmaan kirjoittaa Jostain Ihan Paskasta. Jotta maailma pysyisi tasapainossa. Eikä menisi ihan lässytykseksi tämä bloggaajaelämä.

 

PSS. Tsihihihihihihi siitä Jostain Ihan Paskasta puheenollen - tää tulikin nyt aikaisemmin kuin kuvittelinkaan :D Joel taisi saada sieltä thai-paikasta ruokamyrkytyksen.

Share

Kommentit

Amma
Why you little!!

No mut hei, mä hoksasin just äitiysloman alkupäivinä nää lounaat, herranjestas, ravintolaruokaa halvalla!! Käyn jumalan siis töissä selän takana pienellä paikkakunnalla jossa ei tunneta käsitettä lounasravintola.

Mä oon siis hyödyntänyt ihan siekailematta tätä mahtavaa keksintöä ja lounastellut sekä kaupungilla töissä olevien ystävien että miehenkin kanssa. Ja lapsen.

Ni et mieti, jos olisitte käyneet illalla syömässä, niin lasku olis ollu enemmän, eli säästöä!

Marsublog

Thai Manhora... Esim. på svenska aika kiva nimi ravintolalle. :)

Kristaliina
Puutalobaby

REPS, mä näppäilin väärin: Thai Manohra :D :D :D

Marsublog

DAMN, oli niin hyvä läppä. Kerroin jo ruotsalaiselle poikaystävälle, joka halusi ehdottomasti kokeilla. :D

Siis nyt hoitovapaalla on ihanaa olla opiskelija! Me käydään E:n kanssa harva se päivä Unicafessa lounaalla. Eihän se nyt mitään erityisen hyvää ole, mutta ei tarvitse laittaa ruokaa kotona ja siihen kuuluu salaatti. Paitsi tiistaisin jäädään muskarin jälkeen Annantalon kirjakahvilaan, siellä keittolounas maksaa jopa 6,50 euroa, mutta sallin sen itselleni kerran viikossa helppouden takia (muskari päättyy tasan lounasaikaan). Niin ja siihen kuuluu kahvi!

Mä olen ollut tosi pihi ulkona syömisen ja kahvilassa käymisten suhteen, mutta mun mies on saanut mutkin ihan höveliksi. Me käydään siis harva se viikonloppu brunssilla, ja mä oon myös täysin koukuttunut Kaffecentralenin latteen (onneksi se muuttaa tosta naapurista pois, säästyy mun rahat!). Ennen en oikeasti raaskinut välttämättä edes ostaa siideriä pubissa, vaan lipitin pelkkää vettä ja join siiderini halvempana kotona! Yliopistolle pakkasin aamulla kahvitermarin mukaan, jos oli pitkä päivä tiedossa.

Mutta mäkin ehkä tarvitsisin miehelle keskiviikkovapaat, että mun gradu etenisi. Tänäänkin tuhlasin päiväuniajan ulkoiluun ja siivoamiseen. Mutta en hakenut lattea, vaan keitin kahvit kotona. Vaikka elänkin siis ihan herroiksi, kun nostan kotihoidontuen lisäksi vielä opintorahaakin ;)

Mörrimöykyn pesä

Ai että mä en malta odottaa, että meidän poika kasvais ja jaksais istua rauhassa sen verran et äiti ja iskä pääsis lounaalle valmiiseen pöytään, ja vielä yhtä aikaa! Meidän jätkällä on kuudes aisti siitä koska äidillä on lämmin ruoka lautasella ja aikomus alkaa syödä, koska lähes aina käy niin että jätkä alkaa kitistä omaa nälkää, tylsää tai sitten jotain ihan uutta, ei toki aina mutta usein... tai olisikohan se pikkumiehen ystävällinen vihje, että äiskä syö liikaa ja pitäis laihduttaa :D

Mörrimöykyn pesä

Ja ps, liekö vähän äitipää-syndroomaa liikkeellä, näes luulin bloggaukseesi asti, että on tiistai....

Liisa
Osasin!

Kuulosti kivalta keskiviikolta.

Meillä on tällä viikolla semmoinen lukujärjestys, että maanantaina käytiin eka kertaa perhetalolla (en ole varma tykkäsinkö vai oliko outoa), eilen käytiin aamupäivällä muskarissa (perus jee) ja iltapäivällä pelastettiin naapurin henki + koko talo palamasta (hyvät adrenaliinit), tänään olen ekaa päivää hoitovapaalla eli virallisesti kotiäiti (jännittävää) ja huomenna mennään koko perhe illalla ravintolaan blineille (aaaah, ihanaa). Viikonlopun ohjelmisto on vielä auki. Joka tapauksessa kivaa tämä vauvakotielo. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuinka kauan aiot olla kotona Silvan kanssa? Imetätkö vielä? :)

Kristaliina
Puutalobaby

Linka: mun piti kans tarkistaa kalenteri - mut joo, keskiviikko nyt on :D Ehkä Joelin töistä oltais jo soiteltu, jos oiskin ollut tiistai... :)

Meillä alkoi nämä "syöttötuolissa mukana" -ravintolakokeilut siis tuossa joululomalla eli vähän alle 9 kk iässä. Kolmesti ollaan jo käyty niin, että Silva istuskelee pöydän päässä, ja hienosti on toiminut! Sitä ennenkin siis kyllä käytiin silloin tällöin, mutta Silva oli silloin vaunuissa unilla tai sylissä pyöriskelemässä. Nyt on kyllä joku mahtava kausi päällä, kun Silva on niin rauhallisena ja tyytyväisenä mukana kaikkialla - jee!

Liisa: JAIKS, tulipalo... Hui! Mutta muuten kuulostaa just kivalta viikolta - tuontyyppistä elämää täälläkin. Yksi meno per päivä on mun mielestä sellainen sopiva tahti, useammasta alkaa tulla jo aikataulupaineet :)

Ja wohoo, onnittelut eka kotiäitipäivälle! Mulla tuo hoitovapaaelämä alkaakin siis vasta maaliskuussa ja sitä ennen alkaa kesäloma :D

Pitäiskin muuten tsekkaa tuo Unicafe - siellähän on muistaakseni suht edullista myös ei-opiskelijalle. Ja mähän teoriassa olen vielä opiskelija, kun se gradu on vielä(kin) kesken täälläkin. Teetkö sä Celia sitä siis nyt hoitovapaillessa? Aika reipasta!

Vierailija: Joo, imetän edelleen - lähinnä öisin ja silloin kun Silvalla tekee muuten vaan mieli. Jotain 4-6 kertaa vuorokaudessa ehkä. Ja hoitovapaasta on sovittu työnantajan kanssa tällä hetkellä elokuulle asti :)

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Hehkuta, beibe, hehkuta! Ei yhden onni ole toiselta pois. Jos joku ikäviä uutisia kaipaa, niin sen kun avaa minkä tahansa uutissivuston. Tai suomikaksnelosen. Onnellista viikkoa! 

Cpop

IIks! Olen niin kade! Mutta en mitenkään ärtyneesti, onneksi!

Enempää en jaksa jauhaa ainaisia valivali-ini-ini juttujani (:

Aivan mahtavaa että menee hyvin ja olet onnellinen!!

Siis joo, teen gradua nyt. Huh. En oo siis saanut aikaan kuin yhden kappaleen, aineistonkeruun ja epämääräistä aineiston läpikäyntiä. Aloitin syksyllä. Olis vaan pitänyt hoitaa se silloin aikanaan, koska ei tää kivaa ole. Lähinnä ärsyttää se tunne, kun aina päikkäriaikaan päässä takoo "pitäis tehdä gradua", vaikka todellisuudessa joinakin päivinä sitä on niin väsynyt, että kahvinkeittokin tuntuu saavutukselta. Välillä teen illalla jotain, kun mies leikkii lapsen kanssa, mutta silloinkaan en pääse oven taakse omaan rauhaan, kun on niin pieni asunto :D

Parempaa aikaa gradun tekemiseen ei kuitenkaan enää tule, joten nyt se on pakerrettava kasaan :) Mun alalla vakkaritöitä (tai oikeastaan pidempiä sijaisuuksiakaan) ei voi saada ilman tutkintoa. Mutta ei tätä mun touhu reippaaksi voi sanoa :D

Floro (Ei varmistettu)

Ihanaa kun Kristaliina jaksat hehkuttaa hyvistä päivistä! Sun hyvä tuuli on tarttuvaa. :)

Celialle hurjasti tsemppiä gradutaisteluun! Mulla on sama operaatio meneillään, tosin ilman vauvan apua, mutta kaikki kivat extra-kurssit kummasti hidastavat etenemistä.. Ja ehkä se kuuluisa motivaation puute. :P

Kommentoi