Korvatulppayöunet

Puutalobaby

Ah. Johan helpotti. Hyvää tiistaita.

Olen jo vuosia-vuosia ollut korvatulppanukkuja. Pienten keltaisten kuminpalasten tuoma autuas äänipehmeys on vuosien varrella vaimentanut niin riehuvan kissan mouruamisen, kuorsaavan kumppanin korinan kuin kolisevan hissin, opiskelija-asuntolan käytäväjatkot ja yläkerran naapurin juoppohulluuskohtauksetkin.

Silvan kanssa nukkuessa en ole kuitenkaan vielä ikinä uskaltanut käyttää korvatulppia. Ennen kuin viime yönä.

Korvatulpat ja silmälappu. Hyvää yötä ja huomenta. Ja siis eri äänensävyllä kuin eilen.

 

Kuulin jo hyvin pian Silvan synnyttyä useilta äideiltä suosituksia korvatulppien käytöstä vauvan unitohinoiden -ja tuhinoiden vaimentajana. Itse en sellaista alussa voinut kuvitellakaan: Silvan (refluksista johtuvat?) hengityskatkokset pitivät minut ikuisvalppaana öisinkin, ja usein pomppasinkin kesken unien vauvaa heiluttelemaan hengityksen katkeillessa korahduksiin.

Kerran jopa neljä kertaa yhden yön aikana. Hui, se oli pelottavaa aikaa. Jotenkin siihen kuitenkin vain tottui ja korva harjaantui herkäksi jopa oman syvimmän koomaunen aikana.

(Tai sitten niitä katkoksia tuli silloinkin ja vauva vaan alkoi hengittää aina itse. Jäänee ikuiseksi salaisuudeksi.)

Nyt niitä katkoksia ei kuitenkaan ole tullut pitkään-pitkään aikaan. Ja eilen illalla totesin Joelille, että nyt tämä pieni äiti kyllä kokeilee korvatulppaunia - ole sinä kuulolla, heippa ja hyvää yötä, kullat.

Ja ah. Se meni ihan hienosti.

Heräsin ihan ongelmitta kahteen syöttöön - ja ihan jo niihin pieniin nälkä-ääntelyihin, Silvan ei tarvinnut edes ääntään korottaa. Tulpat kuitenkin suodattivat ne pienemmät ähinäkääntelehdinnät ja sain ehkä vähän pidempiä unipätkiä. Paitsi silloin, kun unissaan viuhtova käsi tai jalka muksahti päähäni.

Heräily ei kuitenkaan ole ollut minulle koskaan kovin iso ongelma. Jo ennen vauvaakin heräsin helposti kymmenen kertaa yössä. Ehkä kaksi kertaa elämässäni olen nukkunut yhtäjaksoisesti illasta aamuun - ja silloin olen ihan säikähtänyt aamulla, että apua, mihin koko yö hävisi.

Ongelma on ollut aina siinä, jos heräämisen jälkeen ei saakaan enää unta. Mikä siinä onkin, että tavallisesti se ongelmayö on se sunnuntai-maanantai -välinen...? Myös äitiyslomalla, jolloin ei työstressiäkään voi enää syyttää.

Mutta siis jo kolmas tämän jutun ah. Yhden vähänkin paremmin nukutun yön jälkeen elämä näyttää taas ihanalta. En välttämättä ota korvatulppayöunia vielä vakitavaksi, mutta ainakin tämän yhden kerran nuo ihanat ihanat keltaiset kapistukset toivat kaivatun helpotuksen.

Silmälappua sen sijaan käytän joka ikinen yö, en enää osaa nukkua ilman sen pehmeää kosketusta silmäluomilla.

Hyvää tiistaita!

Share

Kommentit

Nuo keltaiset muovitötsät ovat tuoneet minunkin arkeeni luksusta. Mieheni tekee su-pe yövuoroja joka viikko. Ja näinollen nukkuu päivisin. Kevyttä koiranunta. Herää postin kolahdukseen, ulkona tehtaan rakennusmaan paaloituksiin. Milloin millekkin. 

Jopa minun elämiseni huoneen toisella puolella vaikuttaa. En uskalla lämmittää ruokaa mikrossa, en uskalla tällä ruholla päästää itseni syvään uneen (koomaan) sillä kuorsaukseni herättää hänet. Nyt voin tehdä sitä kaikkea, jopa nauraa ja katsoa elokuvia äänet päällä. Jess!

Olen monet, monet kerran pyytänyt häntä käyttämään korvatulppia. Jostain syystä käyttö on ollut vaikeaaa. mutta nytkin, parasta aikaa. Joku nukuu hyvät unet makuhuoneessa tolpat korvissa. Ja mieheni ei todellakaan herää vaikka kuorsaisin hänen vierellään! Varmasti hänen unien pelastajaksi tulee olemaan nuo keltaiset härpäkkeet.

Sillä jos joku herää tehtaan rakennusääniin, tai ratikan käännöstä tulevaan meteliin. Miten sellainen pystyisi edes vauva-arjessa kotona ollakkaan :)

Helmi K
sivulauseita

Nukkuuko Silva vielä koko yön teidän välissä? Meidän kohta 3kk vanha tytsy nukahtaa omaan sänkyyn meidän sängyn viereen jolloin saa noin neljä tuntia tuhinavapaata unta ennen ekaa syöttöä. Oon huomannut että ne neljä ensimmäistä tuntia siivittävät sitten hyvin lopunyötä jolloin uni on vähän ohuempaa ja katkeilee just ähinään ja heiluviin käsiin.

FFFifi
Fitness Führer

Sanon aina kaikille, että korvatulpat on paras lastenhoitoväline. Jostain syystä tästä on yleensä samaa mieltä vain isät :D

Mikä tulee silmänaamioihin (-lappuihin, mitä ne on), niin itsehän tarvitsen kaksi.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, Silva nukkuu koko yön meidän vieressä - koko pinnasänky on itse asiassa edelleen alakerrassa "päiväsänkynä" (lue: romuvarastona ja ajoittaisena leikkikehänä. joo kannatti ostaa ökykallis Stokken pinnasänky, pöh...). Näillä näkymin Silva ei ole omaan sänkyyn siirtymässäkään vielä pitkään aikaan, me jotenkin kovasti tykätään siitä ajatuksesta, että koko perhe nukkuu samassa sängyssä :) Omassa sängyssä olisi varmaan rauhallisempaa, mutta... no, puolensa ja puolensa, toisaalta viereen se ehkä nukahtaa helpommin, en tiedä :)

Mutta tuon saman olen huomannut kuin Helmi: meilläkin ne ensimmäiset tunnit ovat syvintä unta! Mutta huonoimmassa tapauksessa en ole itse saanut vielä unta ollenkaan siinä vaiheessa, kun Silva jo heräilee eka syötölle... Alussa me mentiin aina itse nukkumaan samaan aikaan kuin Silvakin - nykyisin vielä noustaan hetkeksi kukkumaan, kun vauva on nukahtanut. Olisi varmaan järkevää mennä itsekin silloin yhdeksän-kymmenen aikoihin nukkumaan, niin saisi ehkä sitä rauhallista uniaikaa siihen alkuun...

Joel joo nukkuu ainakin paremmin kuin minä! Se nukahtaa aina noin kolmessa sekunnissa, vähänks olen kade! Vaikka Joel on tosi hyväuninen, se ihme kyllä heräilee Silvan ääntelyihin aika hyvin - mutta tosiaan nukahtaa sekunneissa uudestaan, kun minä saatan jäädä hereille. Samoin oon aika yllättynyt, että Joel on tosi varovainen nukkuja Silvan kanssa, vaikka ennen se saattoi kääntelehtiä reippaastikin. Siinä on varmaan sellainen samanlainen vaisto, mitä aina sanotaan äideilläkin olevan. Ei ole ollenkaan tarvinnut pelätä päälle nukkumista, vaikka Silva tosiaan on meidän välissä eikä pelkästään minun puolella. Alussa Joel nukkui ihan varalta vähän "alempana", mutta nopeasti me huomattiin, että sellaistakaan varotoimenpidettä ei tarvita. Hyvä niin :)

Melli (Ei varmistettu)

Korvatulppaunet, parhautta <3 Itsellä ne estää heräilyn kissojen remuamiseen, en ole herännyt kuin ihan pari kertaa johonkin epämääräiseen kolinaan (yleensä lasi jäänyt pöydälle ja se on korjattu sieltä maantasoon).

Villahuivi

Mäkin olen unikorvatulppien suuri fani! Jos herää yöllä, välillä pienimmätkin äänet tuntuu ihan tajuttomilta, ja korvatulppien avulla nukahtaa niin paljon helpommin. Viime ja edellisyönä olen herännyt, kun ilmeisesti lehdenjakaja on uusi tai hänellä on uudet kengät, ja aamukolmen jälkeen kuuluu ihan SAIRASTA kolistelua käytävästä. (Ihan sairasta = ei nyt varmaan mitään merkittävää, paitsi jos on just herännyt ja kuuntelee kaikkia ääniä supertarkkana...)

Meille tulee vauva helmikuussa, ja mä olen pohtinut unikorvatulppien käyttämistä tämän jälkeen. Mä nukun tulppien kanssa niin sikeästi, että mies voi nousta aamulla ja käydä suihkussa ilman että mä tiedän mistään mitään. Ilmeisesti kännykän herätyskin soi, ei mitään hajua... Normaalisti en ole mikään kovin hyvä nukkuja, varsinkaan aamusta. Mä luulen, että en voi käyttää tulppia enää vauvan tulon jälkeen, koska kaikki vauvan viestit menis varmaan ihan ohi. Tai sitten täytyy pitää huoli että joko mies tai minä, edes jompi kumpi, nukkuu ilman tulppia!

Olen siis miettinyt tätä asiaa vauva+korvatulpat, mutta taitaa olla niin yksilöllinen juttu, ettei mitään yleispätevää neuvoa voida antaa...!

Liisa
Osasin!

Meidän piti siirtää Ilo nukkumaan alkuyö omassa sängyssään konttaamaan lähtemisen myötä. Silloin hän alkoi päästä aiemmin barrikadeina toimineiden tyyny- ja peittovuorten yli joten häntä ei uskalla enää jättää yksin makuuhuoneeseen siltä varalta, että sattuisi heräämään hiljaa ja lähtemään liikekannalle. Pinnis on kuitenkin kiinni meidän sängyssä joten nostan hänet viereen jatkamaan unta silloin kun herää ensimmäisen kerran.

Herkkäunisuus ja uudelleen nukahtamisen ajoittainen vaikeus ovat tuttuja ilmiöitä minullekin. Itse vaan en pysty nukkumaan tulpat korvissa. Mulla on ehkä niin kapeat korvakäytävät tai jotain, että tulee korvat kipeäksi nopeasti.

(Kehitysuutisia: Ilo sanoo "äti" ja "isi". Näistä on jopa ulkopuolinen puoltava mielipide. Ja näyttää myös siltä, että pikku-ukkomme tietää mitä/keitä nämä ovat! :D )

phocahispida

Meidän marakatin takia mies nukkuu arkiyöt ja usein viikonloppuisinkin vierashuoneessa, kun vauva potkisi ja kitisisi tämän muuten hereille niin usein, että tämä olisi kohta valvekoomainen ja siten pian työtön.

Iso sänky survotaan öiksi kaappeihin kiinni toiselta sivultaan ja makaan itse ihmisvuorena toisella laidalla.

Ja silti tämä ilman tukea seisova apinalapsi meinaa keritä kiivetä ylitseni ja syöksyä pää edellä lattialle ennen kuin edes herään tämän touhuihin. Hienoa.

Elkku
Elkku-Kelkku

Korvatulpat on jees!

Itsekin pohdin ennen vauvan syntymää, että miten käy mun vuosia jatkuneille tulppaunille. (Olen aina nukkunut aika huonosti.) Pari viikkoa vauvan ölinöihin herättyäni aloin taas (äitini kehotuksesta - no mutta jotain tukea siihen tarvittiin) käyttää tulppia. Ensin vain yhtä tulppaa kerrallaan. Edelleen aika usein käytän varotoimena vain yhtä tulppaa niinä öinä, kun olen yksin vastuussa heräämisestä (toinen vanhempi on välillä yötöissä tai nukkuu sohvalla aikaisen lähdön takia). Joka yö vauva on tullut syötettyä ja melki joka yö herään jo niihin varhaisimpiin viesteihin ettei  huutoitkuun asti edes ehditä. :D. Vauva nukkuu pääasiassa omassa sängyssään joka on lähellä, mutta aika usein myös välissä/vieressä vähintään aamuyön.

Yksi ystäväni hirvitteli miten uskallaan nukkua vauvan vieressä tulpat korvilla. Hyvä saada täältäkin tukea että en ole ainoa tulppanukkuja (ja joku hirviö ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Vautsi, Ilo kehittyy ihan hurjaa vauhtia! Silva ei kyllä vielä paljon juttele - paitsi jos se olisi karhu, se osaisi jo puhua hienosti murisemalla :) Ai niin tai jos olisi intialainen, niin "amma amma amma" tulee kyllä aivan loistavasti :)

Silva ei ihme kyllä kääntyile meidän välissä (vielä?) ollenkaan. Pinniksessä alakerrassa puolestaan se lähtee kääntyilemään välittömästi ja päätyy aina saman tien poikittain sinne päähän jumiin... Joko se on jotenkin maagisesti tajunnut, että sängyssä ei saa kääntyillä. Tai sitten se ei ole vaan vielä tajunnut, että sängyssäkin voisi vähän möyriä. Pidän peukkuja ensimmäisen puolesta :)

Joo, joillekin nuo tulpat tosiaan kuulemma sattuu. Itselläni muistakseni alussa myös, mutta silloin mulla taisi olla jotkut kovat tulpat käytössä. Vähitellen sitten (niinä opiskelija-asuntola-aikoina) korva tottui, kun oli kaksi vaihtoehtoa: valvoa öykkämöykkää kuunnellen tai yrittää nukkua korvakäytävät kipeinä. No, tulipa sitten harjoiteltua tuo tulppanukkuminenkin.

Tuota Elkun mainitsemaa yhden tulpan tekniikkaa ehkä suosittelisin esim. villahuivillekin testattavaksi sitten, kun asia on ajankohtainen. Oon myös miettinyt sellaista, että voiskohan noihin tulppiin vaikka jotenkin pistellä neulalla reikiä niin, että ne falskais vähän enemmän... En ole kuitenkaan testannut sitä, kun huomasin viime yönä selvästi, että ilmeisesti äidinvaistot kuulee vauvan nälkä-äninät hyvin myös noiden käyttämieni tulppien läpi :)

 

 

Elkku
Elkku-Kelkku

En tie reikien poraamisesta, mutta sen olen huomannut, että vähän kovemman laadun tulpat alkavat kauemmin käytettyinä falskata enemmän ääntä. Eli ns. Hyvin sisäänajetut jo valmiiksi luttaantuneet yksilöt ovat ehkä alkuun turvallisempia, jos haluaa vähän vaimennusta, mutta pelkää ettei kuule riittävästi.

Liisa
Osasin!

Mulle tuli muuten mieleen sellainen tuote kuin korvakitti, joka voisi olla omiaan tuollaisen pienen metelin torjuntaan ja sopia kaltaiselleni ahdaskorvalle. Pitää kokeilla joskus, minusta nimittäin tuntuu, että herään turhan nopeasti Ilon öiseen äherrykseen ja nostan rinnalle, vaikka tyyppi saattaisi vielä nukahtaa itsekseen.

Meilläkin "ätiä" ja "isiä" huomattavasti suositumpia hokemia ovat "tä-tä-tä-tä-tä-tä-tä" ja "EI-EI-EI-EI-EI-EI". Sekä suosikkini, kimeä kirkuminen. Myös murina on täällä tuttu ääntelymuoto.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mullakin ne korvatulpat tuntuvat ilkeiltä korvissa aiheuttavat sellaista paineen tuntua tai kuulostaa korvissa oudolta niiden kanssa (kapeat korvakäytävät ja lentokoneen laskeutuminen tuottaa tuskaa tämän taki mutta niihin mulla on super hyvät korvatulpat mitkä päällä ei saa kyllään nukkua) lisäks ainakin noita keltasia tullut testattua eikä ne edes pysy mun korvissa vaan tipahtvat jolatapuksessa jossain vaiheessa pois ja on tullu testattua tota korvakittiäkin se on joo ihan jees muuten mut kerran oli mennyt sit liian syvälle ja jouduin terkkarille menee mis ne imi sitä sellasel letkul ja kivualist oli lisäks se korvakitti jää helposti kiinni hiuksiinkin vaik ois kiinni on silti jäännyt useesti ku mä ainakin vaihan asentoo useesti

Miitu (Ei varmistettu)

Mulla tulpat ei kyllä tässä merkityksessä tunnu auttavan yhtään (joten siirrettiin tyttö vuoden ikäsenä (ki 10 kk) omaan huoneeseen nukuttuamme ensin ite kuukausi pari olohuoneessa, ettei joka yö tarvis rauhotella paria tuntia...). Häivyttävät vain positiivisen taustahuminan, jolloin kovemmat äänet tulee selvemmin läpi. Mutta kieltämättä tuli mieleen, että tulpat olis aika jees, ku tuo yks huutaa täysillä 20-30 cm päässä mun korvasta. Nimim. saa nähä, koska tinnitus iskee.

Vierailija (Ei varmistettu)

Wau! Näin monta korvatulppa nukkujaa! Luulin olevani kummajainen, en tunne ketään, joka minun lisäkseni niitä säännöllisesti käyttää...ja jos ne ei illalla nukkumaan mennessä ole heti korvissa niin puristan niitä nyrkissä kuin pieni lapsi unileluaan :D Ihan loistava keksintö, painajainen jos unohtuu ottaa reissuun mukaan..Iltaisin, kun mieheni puhelee mulle saattaa hän kokeilla ensin korvakäytäviäni, että onko mulla jo tulpat, sama homma aamulla.

millis (Ei varmistettu)

Kiitti vinkistä, tuossa voiskin piillä ratkaisu mun miehen nukkumiseen. Hän häiriintyy vauvan yötohinoista niin paljon, että nukkuu mieluummin vierashuoneessa. Ehkä mekin saadaan koko perhe samaan huoneeseen.

Henriikka. (Ei varmistettu)

Heh, itse olen nukkunut korvatulppien kanssa kai vaan festariteltassa. Nukun kyllä yleensäkin aika hyvin, ainut satunnainen vaiva on levottomat kädet. Ne kun iskevät, niin saatan pyöriä hereillä tunteja ennen nukahtamista.

Sitten nämä on näitä lapsettomien ihmettelyjä, mutta miksi koko perheen pitäisi nukkua samassa huoneessa? Ja miksi vaikkapa Phocahispidan miehen pitää nukkua vierashuoneessa, eikö vanhemmilla ole enää oikeutta ollenkaan hyviin yöuniin, kun lapsi tulee? Kävin oikein miettimään tätä, ja kysyin äidiltäni, niin minä olen kuulemma esimerkiksi nukkunut ihan vauvasta asti omassa huoneessa. Vanhenpien makuuhuone oli silloin kuulemma niin pieni, ettei pinnasänky oikein mahtunut :) O tempora, o mores?

Kristaliina
Puutalobaby

Joo nämä nukkumisasiat on näitä koulukuntajuttuja - ei varmaan mikään tapa ole suorilta parempi kuin muu; perhe tekee varmaan itse sen itselleen luontevimman ratkaisun tässä.

Meillä on molemmissa lapsuudenkodeissa, sekä meillä että Joelin kotona, nukuttu tooosi-tosi pitkään samassa sängyssä. Ehkäpä siitä johtuu, että meillekin yhdessä nukkuminen tuntuu siltä ainoalta (meille) luontevalta tavalla. Ollaan sellaisia läheisyysihmisiä, tykätään tuhista kylki kyljessä - välillä yöunien kustannuksella kylläkin :)

Mutta joo, ei se omassa sängyssä/huoneessa nukkuminen ole varmaan yhtään sen pahempi vaihtoehto. Etenkin jos vanhempien hyvinvointi riippuu hyvistä yöunista. Vauvathan ilmeisesti voi oppia hyviksi yksinnukkujiksi jo hyvinkin aikaisin, on ne kaikki unikoulut ym.

Hih me varmaan ollaan ihan liian pehmoja tässä(kin), ja itse sitten kärsitään :) Mutta oh, nyt täytyykin jo rientää tuonne isoon leveään sänkyyn tuhisevien miehen, vauvan ja kissan joukkoon <3

 

phocahispida

Meillä tuo on ihan olosuhteiden sanelema ja yhdessä sovittu juttu, että mies nukkuu vierashuoneen (aivan mainiossa) sängyssä. Hän ei yksinkertaisesti pysty nukkumaan samassa huoneessa vauvan kanssa, vaikka tämä heräisi vain yhden kerran 3-4 aikaan syömään, mies valvoo sen jälkeen 3 tuntia ennen kuin saa uudelleen unta ja sitten onkin jo aamu.

Ja vauva heräilee pinnasängyssään pahimpina öinä 20 kertaa. Jossain vaiheessa yötä väsyn roikkumaan kaksinkerroin sängynlaidalla ja otan vauvan viereeni, missä häntä on helpompi rauhoitella.

Jos vauva nukkuisi vierashuoneessa, en nukkuisi itse varmaan ollenkaan, kun vauvaa pitäisi ravata rauhoittelemassa viereisessä huoneessa asti. Jos nousen jalkeille keskellä yötä, en saa enää saman tien unta uudestaan... 

Joidenkin lapset nukkuvat kivasti 20-07 yhteen putkeen, toiset oppivat nukkumaan yhtäjaksoisesti kaksivuotaina. Lastenlääkäriltäkin on kysytty, että mitä pirua pitäisi tehdä ja tämä sanoi, ettei oikein voi tehdä mitään.

phocahispida

Siis lisäyksenä vielä, että tuollaisen pahuksen huonounisen vauvan kanssa tämä tuntuu olevan ainut tapa, jolla vanhemmilla on mahdollisuus saada hyvät tai kohtuulliset yöunet.

Vauvan huudattaminen tuntitolkulla yksin ja hädissään vierashuoneessa tuskin on parempi vaihtoehto?

Villahuivi

Kiitos, Elkku, yhden korvatulpan vinkistä! Yksikin rauhoittaa taustamelua aika hyvin, varsinkin jos nukkuu kyljellän ja toinen korva on kiinni tyynyssä :) Ja ihan mahtavaa kuulla, että vauvallisetkin harrastaa korvatulppaunia!

Mulla myös useimmat korvatulpat sattuu korviin, mutta just Kristaliinankin käyttämät keltaiset on ainoat jotka sopii pidempiaikaiseen käyttöön. Mä en tiedä onko niitä eri kokoisia, mulla on ainakin jotain minejä tai jotain. Ihan eri juttu kuin mitään "tavalliset" tulpat! Ne ei kyllä taida mennä kasaan, jolloin vanhoista tulpista tulisi enemmän ääntä läpi.

Kommentoi