Kuusi vuotta <3

Puutalobaby

Siinä ei ole mitään erikoista, että me melkeinunohdettiin meidän vuosipäivä.

Vaan siinä, että me lopulta noin klo 22 vuosipäivän iltana muistettiin se. Ensin minä muistin, että "hei jossain tässä heinäkuun alussa se on". Ja sitten Joel muisti, että "hei joo se tais olla heinäkuun toinen päivä - tänään".

Tai siis eilen.

Harvinainen "kahden kesken" -päivä vuosi sitten Sienassa Italiassa.

Tuntuu jännältä ajatella, että Silva sai alkunsa aika pian meidän kolmivuotispäivän jälkeen - että me oltiin oltu yhdessä kuitenkin niin vähän aikaa. Tuntuu niin kuin lapsetonta aikaa olisi mukamas ehtinyt olla paljon pidempään. Kohta ollaan siinä tilanteessa, että ollaan oltu lapsiperhe pidempään kuin lapseton pariskunta. Älytöntä.

*******

Kuusi vuotta. Se on täten ihan virallisesti pisin parisuhde, mitä minulla on koskaan ollut.

Tärkein se on ollut jo pitkään.

Eikä muita enää tule. Tämä on se ihminen, jota rakastan. Koko loppuelämäni ajan.

 

PS. Meidän tapaamisesta mm. täällä ja täällä.

Share

Kommentit

annakarin
Anna Karin

Ei juma. Itken taas. Ottakaa nää hormonit pois!

Onnea. <3 Olette niin ihana ihana ihana pari!

Vierailija (Ei varmistettu)

No aijaa! Sama! Snif.

Vierailija (Ei varmistettu)

&lt;3

Toinen hormonien riivaama (Ei varmistettu)

Täällä kyynelehditään myös. Onnea teille onnellisille!

TerhiF (Ei varmistettu)

Teistä ja teidän perheestä on kyllä välittynyt aivan ihana kuva meille lukijoille.

Onnea vuosipäivän johdosta!

OdotuksestaOnneen

Onnea <3 meille tulee 6 vuotta elokuussa!

lukija2683628 (Ei varmistettu)

Onnea hurjasti &lt;3 luen blogiasi haaveillen perheestä, niin ihanasti rakkaimmistasi kirjoitat. Perjantaina viimein kihlauduttiin mieheni kanssa ja tänä viikonloppuna saadaan kattilat saman katon alle reilun parin vuoden jälkeen. Perässä tullaan &lt;3 ps. Meni hermo nimimerkin kanssa, rekisteröidyt vieneet kaikki. Rontit ;)

Laurrra (Ei varmistettu)

Te ootte niin toistenne näköiset ja kuulutte ikuisesti yhteen &lt;3 :)

Torey
Näissä neliöissä

Onnea! <3

Jotenkin sitä ajattelee teidän olleen yhdessä jo vuosia vuosia ja sitten tajuaa, että hei! Meillä tulee miehen kanssa viisi vuotta täyteen, eikä se ole kuin vuoden vähemmän kuin teillä! Välillä iskee ku pannulla naamaan, että jumaleissön, mä täytän vasta 25 ja oon siten viettänyt elämästäni jo 1/5 tuon miehen kanssa. :D Muksuja löytyy jo yksi, eli kun täytän 40, voin alkaa suunnitella sitten vaikka ja mitä! Ei menetettyä nuoruutta, vaan huikeasti mahdollisuuksia myös vanhempana. Niin se äitiys kannattaa ottaa iästä riippumatta positiivisella tyylillä. Kuten sinä! :)

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos!

...ja tosiaan se 40 on vieläpä ihan nuori, oikeasti! Tai ainakin jos haluaa pysyä nuorena eikä anna maailman musertaa :) Esimerkiksi tuolla reppureissumaailmassa näkee tosi paljon yli nelikymppisiä pariskuntia, joilla on kyllä selvästi ihan yhtä mukavaa reissun päällä kuin niillä parikymppisilläkin. Mulle se on ollut helpottavaa tajuta, että kaiken elämän ei tarvitse osua niihin tiettyihin vuosien ja angstata siitä, että "apua-apua-apua elämä menee ohi" (mä siis tein joskus sitä), vaan on tässä ainakin sen 80 tervettä vuotta (toivottavasti) elettävänä itse kullakin. Siihen mahtuu kyllä seikkailu jos toinenkin, vaikka ei kiirehtisikään!

(hih sarjassamme aiheesta eksyminen :D) 

Torey
Näissä neliöissä

Sitäpä juuri! Mua on aina ärsyttänyt ne "ryypätään, biletetään ja matkustellaan nyt parikymppisenä ku lasten jälkeen elämä on ohi." 

 

Eiei. Kaikkea voi tehdä kaiken ikäsenä. Tosin krapula voi olla sit nelikymppisenä pahempi. :D

Veer (Ei varmistettu)

JES! Ihanaa kun joku on samaa mieltä! Okei meillä oo lapsia mutta on seurusteltu kohta 6v, oon ite 20v ja tää on ensimmäinen ja toivottavasti ainut suhteeni. Ja välillä aina kuulee sitä että "eikö nuorena pitäis ravata baareissa ja maata kaikkien kanssa" (no vähän kärjistetysti ;D) Miksi pitäis jos ei huvita, baareissa voi käydä myös yhdessä, ja nelikymppisenä ;)

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Onnea aivan hirmuisesti!

Meillä tulee syksyllä 10 täyteen. Helvetti, k-y-m-m-e-n-e-n. Ei kyllästytä. :)

Morgaise (Ei varmistettu) http://elamaajaeskapismia.blogspot.fi/

Onneksi olkoon, oikein kovasti.

Tulee mieleen meidän vuosipäivämme kesäkuun viimeisenä. Könysin puolenyön jälkeen heinäkuun puolella tyyny kainalossa keittiöön, jossa parempi puolisko pisteli iltapalaa.

"Tiiätkö mitä?"
"No"
"Hyvää 14-vuotispäivää"
"Aha. Oletan, että jatkamme sopimusta toistaiseksi?"
"Juu. Mie meen takas nukkuun".
*krooh*

Semmosta meillä.
Syksyllä muistettiin 7-vuotishääpäivä viikon myöhässä. Ilmeisesti ollaan oltu tarpeeks pitkään yhessä, ettei tarvii enää laskeskella.

Ihania tulevia vuosia teille, ja monia blogipäivityksiä, jotta me muutkin voimme osallistua sivustakatsojina elämäänne.

Kristaliina
Puutalobaby

Ihana keskustelu! Arkinen rakkaus = parasta! Ei ne merkkipäiväkukkapuskien määrät (saatikka hinnat) vaan se, miten elämänsä arjessa toisen kanssa elää <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä välillä blogiasi lukiessa erehdyn ajattelemaan että ollaan jotenkin samanlaisilla lähtökohdilla samanlaisessa tilanteessa vaikka oikeesti tilanteissa yhteistä taitaa olla lähinnä samaan aikaan syntyneet vauvat :-) Itse olen tuntenut mieheni reilusti yli puolet (olen sinua muutaman vuoden nuorempi), saman katon alla on asuttu 15 vuotta ja tänä vuonna vietetään yhdeksättä hääpäivää - pakko myöntää että se miten "arjessa elää toisen kanssa" on ehkä hiukan muokkautunut siitä mitä se oli vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Enkä sano että pelkästään huonompaan vaan vähän asiasta riippuen. Hääpäivää ei meilläkään ole tapana sen kummemmin viettää vaikka molemmat toki toisillemme hyvää hääpäivää muistammekin toivottaa.

Onnea teille!

Vierailija (Ei varmistettu)

siis olen tuntenut mieheni yli puolet elämästäni - mikä ehkä paljastaa myös sen, että niitä lyhyempiä suhteitakaan ei alle montaa mahdu ja ovat olleet tosi lyhyitä jos edes kunnolla alkaneita.

Huitu
Kanan elämää

Oi onnea! Meillä tuli tänään vuosi täyteen. Asia kyl muistettiin mut sen suuremmin ei juhlittu. Mä lähdin aamulla Hesaan viettään tyttöjen viikonloppua ja mies jäi potemaan flunssaa kotiin... (oon tunteeton avovaimo, varsinkin kun se flunssa oli eka mulla, tartutin sen ja sit vaan häivyin...)

kao kao
Kao Kao

Onneaa! <3

Mä oon ihan näinä päivinä kröhöm.. Hengaillut tuon yhden kanssa 4 kuukautta. En nyt vielä hehkuttelee mitään, mut hii

Kristaliina
Puutalobaby

Hii! :)

hopp (Ei varmistettu)

Onnea paljon! Teidän perhe on niin ihana :) meillä tuli nyt miehen kanssa 8 vuotta täyteen, käsittämätöntä. Jotenkin tuntuu että ainahan tuo mies on tuossa vieressä ollut mutta sitten taas tuntuu, ettö vastahan me tavattiin. Muistan edelleen ne iltakävelyt ja hermostuneet tekstarit. Ah :D me olemme tosin 22 vuotiaita (esikoinen vasta syntyi), joten yhteisiä vuosia varmasti vielä edessä lukuisia ja aina sitten varmaan mietitään samoja asioita. "Mihin tämä aika oikein menee?!?"

MinEna
Kasvukäyrillä

Onnea teille <3

pire (Ei varmistettu)

Onnea teille molemmille! :) Teidän perheen arjesta on niin mukava lukea! Joel vaikuttaa liian täydelliseltä ollakseen totta, joten siksi kysynkin että riitelettekö te koskaan?!:D ja jos riitelette niin mistä aiheista? Vitsi jos vastaat että ei me koskaan riidellä, rakentavasti keskustellaan AINA KAIKESTA eikä olla koskaan änkyröitä toisillemme niin en ala! ;D

Kristaliina
Puutalobaby

Kyllä mekin joskus riidellään, totta kai :) Vaikka itse asiassa ei kyllä oikeastaan silleen "pitkän kaavan kautta" juuri koskaan, mutta sellaisia tavallisesti väsymykseen liittyviä ei-ihan-parhaimmillaan-oloja kyllä. Joel on väsyneenä äreä ja murahtelee, ja minulta taas saattaa joskus pinnan kiristyminen aiheuttaa tiuskintaa. Ja kehenpä muuhun nuo tuollaiset kohdistuvat kuin siihen lähimpään ihmiseen... Onneksi ollaan kyllä opittu antamaan toiselle tilaa, jos huomataan, että toisella on huono hetki. Välttyy monelta turhalta riidalta :)

Mutta sellaisia ns. vakiriidan aiheita meillä ei kyllä taida olla. Muuta kuin tuo väsymysärtymys :)

EiOo (Ei varmistettu)

Mua on aina ihmetyttänyt mistä seurustelevat parit laskevat vuosipäivänsä. Ensimmäisestä tapaamisesta, ensimmäisistä treffeistä vai onko käyty ihan virallinen 'tästä hetkestä eteenpäin me sitten seurustellaan' -keskustelu?

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Me ei käyty mitään keskusteluja ja päivämäärä tavallaan "päätettiin" myöhemmin. Eli se pvm, josta varsinainen seurustelu katsottiin alkaneen, oli sellainen, josta eteenpäin selkeästi hengailtiin yhdessä ns. suunnittelematta ilman sen kummempia treffejä.

Kristaliina
Puutalobaby

Meillä puolestaan se on ihan se ensimmäinen päivä, jolloin tavattiin / oltiin ensitreffeillä. Mutta oon ymmärtänyt, että eri pariskunnilla se vähän vaihtelee, suhteen alkutavasta kai vähän riippuen :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää taitaa tosiaan vaihdella aika paljon pariskuntien välillä. Meillä vuosipäiväksi lasketaan se päivä, jolloin käytiin ihanan teiniltä kuulostava "voinko mä nyt puhua susta tyttöystävänä"-keskustelu. Ja no, teinejähän silloin vielä oltiinkin :D Kohtapa onkin taas lisää juhlittavia päivämääriä, kun astellaan seitsemän vuoden jälkeen vihille.

Paljon onnea, ihanat Krista ja Joel!

Vau mikä vauva!

Meillä taas on monta "merkkipäivää": se jollon tavattiin, se jollon puhuttiin että ooksäävähänniinkumuntyttöystävä ja se jollon kihlauduttiin :) hääpäivä saa sit joskus olla neljäs päivämäärä.

No ei noi sentään mitään juhlia oo kaikki, mut sellaset mukavat päivämäärät jotka muistaa :) lähinnä tapaamista ja kihlausta pidän meillä sellasina jotka voi huomioida ainakin mielessä, mut rehellisyyden nimissä on sanottava, että esim tänä vuonna noi kaikki meni ohi... että ehkä täytyy kuitenkin panostaa siihen hääpäivän viettämiseen :D

Liisa
Osasin!

Meillä tuli keväällä täyteen 12 vuotta. Eli ollaan kuljettu samaa matkaa noin kolmannes elämistämme. Tuntuu aika hurjalta, koska vastahan me tavattiin! Menee vielä jonkin aikaa että ollaan oltu lapsiperhe pitempään kuin yhdessä. :D

EiOon kysymykseen omasta puolestani vastatakseni, me lasketaan seurustelun vuosipäivä eräästä tietystä illasta jolloin tavattiin pitkästä aikaa. Olimme siis tapailleet jo aiemmin mutta se meni puihin. Tuon yhden kevättalvisen illan jälkeen oli ihan selvää, että oltiin yhdessä (taas).

Onnea vuosipäivästä!

EWE

Huisisti onnea teille! <3

Toistan taas tätä samaa kuin joskus aikaisemminkin, mutta oli niin ihanasti kirjoitettu juttu. Aivan ihana pari olette ja ihana perhe teillä. :)

Voi kun meilläkin olisi teidänlaisenne iloinen, rakastaa perhe vaikka naapurina...

 

Onnea teille kumpa itsekin olisi joskus yhtä onnekas. :D

tulilintu (Ei varmistettu)

Se yksi sana RAKKAUS*
Mikä sen parempaa elämässä kun on joku jonka kanssa sen jakaa. Rakastaa ja olla rakastettu. Yhteisen elämäntarinan pohja. That's it.
Onnea onnellisille :D

Taija (Ei varmistettu)

Hetkinen. Tätä postausta lukiessani tajusin, että meilläkin on miehen kanssa vuosipäivä. Kumpikaan ei muista sitä virallista oikeaa päivää, tässä heinäkuun alussa se oli. Ja nyt kun kirjoitan tätä niin piti tämäkin laskea: viisi vuotta yhdessäoloa. Ja ihana 1,5 vuotias tytär :) Jostain kumman syystä muistan kuitenkin AINA uutena vuotena, että puolikas vuosi tulee täyteen. Sillähän ei edes ole merkitystä! Lämpimästi onnea teille, kauniisti kirjoitat miehestäsi.

Jadekivi (Ei varmistettu) http://kuinkaoutoa.blogspot.fi

Ihana, että muutkin unohtaa näitä tärkeitä päiviä :D
Meillä meni joulukuussa 4v hääpäivä ihan ohi. Muistin sen kolme päivää myöhässä, mies ei ois varmaan muistanut ollenkaan :P

Vierailija H (Ei varmistettu)

Onnea onnellisille &lt;3

My&Mini (Ei varmistettu)

Voi apua. Kiitos postauksesta. Meillä on nimittäin vuosipäivä 4.7. ja multa ois unohtunut koko juhlapäivä ellet ois sattunut juuri kertomaan teidän päivätänne. Kiitos ja onnea! &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä hääpäivä on valittu niin ettei sitä unohda helposti...mutta muistaapa kuinka monta vuotta ollaan oltu naimisissa (vissiin neljä, kun tarkkaan mietin). Meidän tapaamispäivä...ööh, ei hajua tarkemmin (joskus syyskuun alussa -99, huh, kutakuinkin iäisyys sitten).

Mua hämmästyttää oma pitkä historiani miehen kanssa. Viisitoista vuotta ollaan tunnettu (siis oikeasti sehän on iäisyys, ei mene kauaa, niin olen yli puolet elämästäni tuntenut tuon sielunkumppanini). Melkein heti synkkasi. Seurusteltiin kolme vuotta, erottiin (oikea ihminen, tiesin, mutta tiesin jo alussa että väärä aika, liian nuoria, aivan liian nuoria, voi itku, tosta kolmesta vuodesta ainakin vuosi meni eroa tekien :(). Ehkä vähän sekoiltiin että ollaanko ystäviä vai ei (ystäviä aina ja ikuisesti, kyllä, mutta aika vaikeeta kun tiesin että on elämäni mies joka ei halunnut seurustella mun kaa). Kolmisen vuotta eron jälkeen päätin etten voi olla enää ystävä, koska hajottaa mua liikaa, päätin luopua ja luovuttaa. Se avasi miehen silmät, se alkoi tahtoa. Pikkuhiljaa luottamusta, yhteinen koti, elämän jakaminen, yhteinen asuntolaina, avioliitto ja lopulta oma pieni tyttösemmekin reilut kaksi vuotta sitten. Siitä päivästä kun päätin luopua miehestä on nyt reilut yhdeksän vuotta ja ne ovat olleet oikein hyviä vuosia ja toivottavasti niitä on tulossa paljon paljon lisää.

Joskus aattelin, että onpas tässä tarina äidin ja isän love storysta lapsille kerrottavaksi, mutta oikeasti voi olla että pitää kertoa joku sensuroitu versio (ainakin tuhota kolmen synkän vuoden päiväkirjat :)).

MarjaH (Ei varmistettu)

Meilläkin on ihan kohta vuosipäivä, kuusi vuotta naimisissa &lt;3 Hassua ajatella, että siitä on jo niiiiiiin kauan... Sukulaiset luuli, että mä oon raskaana, kun mentiin niitten mielestä liian nuorina naimisiin (mä olin 20, mies 19). Empä ollut, hähää. Umpirakastunut sen sijaan olin. Nykyään rakastan.

MarjaH (Ei varmistettu)

Voi ei, ja nyt oon taas umpirakastunut *sydän*. Mun mielestä parasta naimisissa olossa on se, että aina voi rakastua uudelleen siihen puolisoonsa, ja olla ihan yhtä höpsö kuin silloin teininä *sydän*

Monsteri lauma

Ihanaa, meillä tulee syksyllä täyteen 5vuotta ja meijän tytöt on saman ikäset.kamala kun aika menee nopeesti

Kommentoi