Laajentuma sanavarastossa

Ladataan...
Puutalobaby

Tirppanan sanavaraston laajuus jaksaa hämmästyttää minua joka päivä: nyt meillä jo ihan oikeasti oma-aloitteisesti jutellaan eikä pelkästään toisteta sanoja perässä. Sanat toki ovat vielä puolikkaita, sanan ensimmäisiä tavuja sekä muutenkin mallia "sinne päin" - mutta silti! Tarkoitus menee jo kuitekin perille, ja sanojen määrä... no: olen siis hämmästynyt.

Perus-substantiivien lisäksi sanavarastossa on jo liuta adjektiiveja, kuten "mää" (märkä) "kuuu" (kuuma) sekä verbejä, mm. "kiippa" (kiipeää), "tuu" (tuulee) tai "kuu" (kuuluu; esimerkiksi jos ulkoa kuuluu meteliä). Niin joo; eli asiayhteydestä riippuen kuulijan on tulkittava, onko se "kuu" nyt sitten kuuma vai kuuluu vai jotain ihan muuta. Tai vaikka oikea kuu.

Sitä muuten tirppa ei olekaan vielä sanonut.

*******

Neuvolalääkäri kysyi puolitoistavuotistarkastuksessa, että tuleeko mitään sanoja vielä ihan täydellisenä. Öööh...
"Tuleeko vaikka äiti?"
No jaa: se on useimmiten joko "äi-TÄ" tai jopa "äit-TI", mutta ei kyllä vielä täydellinen. "Mennään!" on hyvin lähellä oikeaa, samoin "minä" - vaikka joskus ne kyllä sekoittuvat. Ai ja kerran tuli välipalalla täydellinen "avocado", mutta se oli kyllä ihan puhdas vahinko.

Myöhemmin muistin, että totta kai: yksi sana tulee tietysti täysin oikein, ja vieläpä oikeilla suomalaisilla äänenpainoilla: "KAKKA!".

Hyvä kulta!

*******

Neuvolalääkäri kysyi myös, osaako tirppa laittaa jo sanoja peräkkäin. Noooh. Yksi aamu tuli "pinni, tukka", kun hiukset menivät silmille eikä pinniä oltu vielä laitettu. Mutta ei varsinaisesti kai lauseita vielä...

Jätin siis kertomatta nämä kolme tapausta:

1.
Tirppana on usein aamuisin varsinainen unikeko: jos meillä on jotain aamupäivämenoa, joudun monesti pidemmän aikaa herättelemään, jotta saan tirpan (hyväntuulisena) ylös jo kahdeksan jälkeen.

Eräänä aamuna yritin taas jutella "huomenta kulta":a varovaisen lempeästi.
"Aaa aaaa", "aaaa aaaaa" (tulkitse: minä nukun), tirppa totesi, käänsi kylkeä ja veti unitiikeriä silmilleen.
No minähän tietysti jatkoin: "Herää jo kulta! Tänään mennään tanssimaan, kivaa!"

"ANNOLLA!", Silva vastasi painokkaasti.

 

2.
Tämäkin tapahtui aamulla, sängyssä. Tällä kertaa äiti ei julmasti herättänyt, vaan tirppana heräsi itse onnellisen unisena.
"Mennäänkö jo pottahommiin?", minä kysyin.
"EINOUSTA!", Silva totesi suloisesti käpertyen kainalooni.

 

3.
Niin joo, aamuhan se oli tämä kolmaskin tapaus - vähän erilainen kylläkin. Oltiin lauantaina lähdössä kiireellä sinne SnadiStadiin ja - yllätys yllätys - minä en löytänyt puhelintani mistään. Olin varma, että olin laittanut sen eteiseen vaunukopan päälle. Mutta ei se siinä enää ollut. Ja totta kai puhelin oli äänettömällä. Graaaaah.

Saatoin siinä sitten (kröhöm) vähän ilmaista turhautumisen tunnettani. Kohta tirppa juoksee perässäni iloisesti huoneesta toiseen ja hihkuu innoissaan:

"VOIVI**U, VOIVI**U!"

 

Hmm. Ehkä nyt olisi sitten se paljon puhuttu viime hetki lopettaa kiroileminen.


 

PS. Tällä kertaa se puhelin muuten ei ollut mun jäljillä! Silva oli laittanut sen nukenvaunuihin ja työntänyt kirjastoon. Onneksi puhelimessa oli kuitenkin värinähälyytys päällä, joten tarkasti kuuntelemalla löysimme sen pörinän perusteella.

Share

Kommentit

Meeb ._. (Ei varmistettu)

Sitä se teettää kun on pieniä lapsia, pitää olla varovainen jos lipsahtaa kirosana. "Kuulikohan se?" ja sitten yllättäen lapsi alkaa kiljua keskellä kauppaa "VOIHAN V***U!" :D

Kristaliina
Puutalobaby

Mä kans niii-iiin pelkäsin, että Silva esittelee uusia taitojaan sitten siellä SnadiStadissa :D Mutta onneksi vielä tässä vaiheessa moni sana näyttää myös aika nopeasti unohtuvan, jos (KUN!!!) sitä ei enää toista.

Apua. Miten tuon kiroilemisen pystyy vaan naps lopettamaan, kun se tulee jostain syvältä selkäytimestä. Aaaaargh. Ja onhan se ihan älyttömän ruma tapa muutenkin. Joelin täytyy laittaa mulle varmaan joku kiroilusakko :)

M-M

Mulla on sellanen possu, jossa lukee kiroilusakko :) Joo, olen aika ahkeraan täytellyt sitä. Vaikka yleensä yritän varoa sanoja, eikä onneksi vielä ole Millan suusta kuulunut mitään.

Riikka A (Ei varmistettu)

Sanos muuta. Ei sitä kiroilua saa tuosta vaan lopetettua, vaikka kuinka yrittäs. Kokemusta on...
Mä lupasin myös aikoinaan Oskarin alkaessa toistamaan sanoja, että pistän jokaisesta sanomastani kirosanasta Oskarin tilille euron (pidin tukkimiehen päiväkirjaa -> siirtäisin sitten kerralla isomman summan pikkumiehen tilille). Noh, 30€ tuli aika äkkiä täyteen, joten päätin lopettaa... Siis sen euron pistämisen ;) Kiroilun lopettaminen ei onnistunu. Kuhan sitä saa ees vähennettyä, niin hyvä seki. Tsemppiä sulle!

S-S

<3 <3 <3

Niilolla tulee myös päivä päivältä enemmän sanoja, KAIKKI toistetaan perässä. Söpöimmät on "ou nouuu" (kun jotain menee pieleen), "ei näyyy" (kun kurkataan ikkunasta naapurin koiria tai onko isi jo tullut). Kun kaveri katsoo ruokailleensa tarpeeksi, kuuluu "en ennää". Sama kajautetaan kun Mr. DJ haluaa että musiikkia vaihdetaan. Tai keinuminen ei enää kiinnosta. Tai sylissä ei jakseta olla.

Ja sitten kun jokin on hukassa, sitä etsitään "missä, misssssä..."

Mutta siis... eihän mitään symppiksempää VOI olla kuin tirppanen, joka ei halua nousta vaan haluaa vielä kainaloon..! Meidän tyyppi on tikkana pystyssä heti herättyä, eikä se käy lainkaan laatuun että vielä tultais isin ja äidin kainaloon mönkimään. Kas maailma odottaa! :D

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihi meillä tulee "o-ou!"

Just eilen Silvalla oli mun kännykkä ja se kekkuloi jotain yläkerran portaiden edessä portilla. No, kännykkä sitten tietysti tipahti ja pomppi pari porrasta alaspäin:

"O-OU!", tirppa ensin huudahti ja meni portin kaltereiden luo.
"KUK-KUU!", se sitten kurkisti kaltereiden välistä puhelimen perään.

:D

Miimus (Ei varmistettu) http://likeadrift.blogspot.fi/

Meillä oli tytöllä myös tuollainen monta merkitystä omaava sana ollessaan pienempi. "Paa" saattoi tarkoittaa lamppua, palloa tai barbababaa. :) Nykyään 2v10kk juttelee jo ihan samalla tasolla kuin paljon vanhemmat lapset, monet ovat hänen puhettaan jopa ihmetelleet, kun on jo niin valtavan hyvää (tämä voisi olla kai puolueellinen kommentti, mutta se neidin puhe on kyllä oikeasti todella loistavaa).

Nuo ärräpäiden latelut on nykyään jo "oikeassa" asiayhteydessä ja yleensä uhmakiukuttelun tuotosta, ennen niiden ollessa vain hauskoja sanoja, joista aikuiset yleensä nauroivat ja vähän toruivat. :D Kyllähän se kuitenkin omalla tavallaan hauskalta kuulostaa, kun alle 2v hihkaisee nauravaisena yhtäkkiä "Voi h*lvetti!"... :D

Kristaliina
Puutalobaby

Hih no toihan siinä just on, että kun ne naperoiden ärräpäät kuulostaa niin pohjattoman huvittavilta - miten niille voi olla nauramatta?! Täytyy varmaan harjoitella puheen siistimisen lisäksi myös pokan pitämistä :)

Hitsi olikohan se Puutalon Facebookissa aiemmin vai missä...? Korjatkaa, jos kerron tässä nyt eteenpäin jonkun kertoman jutun väärin! Mutta alkuperäinen kertoja oli siis ollut (muistaakseni) päiväkotiharjoittelussa ja siellä välipalapöydässä joku 3-vuotias napero oli todennut banaanista:
"VOI VI**U MITÄ P*SKAA!"

:D :D :D

Viljaista

Olimme kaupassa. Nostin koriin kananmunakennon. Loppu ajan lapsonen huutelikin kovaa ja korkealta "ANNA MUNAA!". Näin meillä.

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihihihi! Mun kampaaja kertoi, että sen (hmm vai olikohan sen kaverin) lapsi oli saanut kaupassa pääsiäisen alla aivan hirveän hepulin, kun äiti/isi ei ollut antanut pitää pääsiäismunaa kädessä, ettei se suklaa ala sulaa:
"MÄ HALUUN PITÄÄ MUNAA KÄDESSÄ! MÄ HALUUN PITÄÄ MUNAA KÄDESSÄ!!!"

Tämä tapahtui jo monta vuotta sitten. Pieni naapurintyttö, onnellisena saamastaan lahjasta, kiitti antajaa reippaasti hymyillen: "Kiitos ihan helvetisti!" :D

Kristaliina
Puutalobaby

:D :D: D Nää on niii-iiin parhaita vitsejä ikinä! :D

CougarWoman
CougarWoman

Minä äitini kertoman mukaan täräytin täydellisen sorahtavilla ärrillä vajaa 2-vuotiaana: "Äiti pierru perrkele." 

Tämä tapahtui suht täydessä bussissa...

Kristaliina
Puutalobaby

Vau, ja hienosti noin monta R-kirjainta samassa lauseessa - äiti oli varmaan ylpeä :D :D :D

MirvaK

Meillä ei onneksi kumpikaan aikuisista kiroile, ei olla koskaan tuota harrastettu. Siis tottakai joskus tulee jotain sanottua, mutta harvoin. Pääsääntöisesti jos kiroiluttaa, niin manaan päänsisällä. Miehen olen kuullut sanovan kirosanan ehkä alle 5 kertaa meidän lähes 14 vuoden taipaleen aikana.

Meillä 1v1kk hyvin selkeästi ilmaisee tahtomiset: ANNA!!!! Ja perään TÄTÄ! Onneksi tulee lisäksi vielä hei-hei, tää'ä (=täällä), tsih (=kiitos) ja kha-kha (=kakka). JA uutena on Kha yhteen kertaan ja samalla osoitetaan tietokonetta. Tämä tarkoittaa sitä, että neiti haluaa katsoa Youtubesta Robinin Boom Kah:n. Eilen neiti oppi ekaa kertaa sanomaan mitä jokin eläin sanoo. Nyt tiedetään mitä kissa ja leijona sanoo. Lammas unohtui jo. :D

Emilia M

Mä taas olin pienenä ruokakaupassa, äidin pudotettua jonkin esineen lattialle, sanonut painokkaasti "Voi h*elvetti!". Äiti sitten ihmettelemään, johon minä: "niin sääkin aina sanot, jos jotain tippuu".

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Voi ei, noi kirosanat on kyllä pahoja. :D Aika monta kertaa on meilläkin jo raikunut, vaikka selvästi itsekin osaan kieltäni jo paremmin varoa. Kaikista pahin paikka, jossa en osaa pitää suutani soukemmalla, on auto; jotenkin sitä vaan avautuu muiden ajotaidoista (ja itsehän sitä on täydellinen kuski, köh) ihan huomaamattaan, kun toinen istuu hissuksiin takapenkillä. Tässä päivänä eräänä joku törttö ajoi kolmion takaa eteen ja minä tyttö huusin spontaanisti "VOIV***NMULKKU!" Heti perään kuului takapenkiltä iloinen "MUUKKU!" ja hekotus päälle. Fiksuna totesin vaan, että on juu aikamoinen murkku tuokin. :DD

En muista kuinka paljon meidän naperolla oli ikää, mutta k:n vielä puuttuessa harmistuneena sanottu VOI ITKU!!! Kuulosti kyllä hyvin paljon siltä toiselta manaukselta.... (voi ittu), että ei riitä, että lopettaa kiroilun, pitää myös tarkaan harkita mitä muuta voi sanoa, ettei se kuulostaisi naperon suusta kiroilulta, kun kirjaimia puuttuu :D 

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Heh, meilläkin kuuluu tuota samaa voi ittua. :D Oon yrittänyt kans ite välttää kyseistä sanontaa.

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Meillä on kaikki lapset aika pitkään puhuneet tavuilla, siinä on sitten tosiaan arvailemista, että mitäköhän se juuri tässä yhteydessä tarkoittaa. Taaperot sen sijaan kiroilee vain ranskaksi - mikä oli täällä Helsingissä ihan ok siihen saakka kun ne aloitti ranskalaisen koulun. :D

Cpop

Aahahaa:D Ihania. Minusta on niin ihanaa kun lapsi alkaa puhelemaan! Tämä meidän 1v7kk tirppis nyt mölisee jatkuvasti ja yrittää muodostaa lauseita, useimmiten niin ettei niistä saa mitään selvää, mutta välillä ne on ihan selkeitä. Esim. yksi viikonloppu lapsi kysyi ihmeissää "issä vaa-i on?" (missä vaari on) ja toisti sen uudestaan kun yllättyneenä  kysyin että "MITÄH!?" :D Olen niiiiiiiin iloinen ettei tuo puheen kehitys tunnu olevan mitenkään erityisen hidasta, vaikka kolmea kieltä puhutaankin kotona ja se yleensä hidastaa kielen kehitystä.

Puhelinkeskustelut on muuten ihan parasta kuunneltavaa:D Meidän neiti puhuu millon mihinkin puhelimeen tai "puhelimeen" ja oikein tomerasti&elehtien juttua tulee:D Yksi päivä vähän nauratti lapsen keskustelukaveri, kun puhelu loppui sanoihin "Moi moi tissi!".

Helli (Ei varmistettu)

Edesmennyt siskoni sai pahennusta aikaan kun oli juuri oppinut sanomaan sanoja. Hänellä oli siis eri isä kuin minulla ja tämän isän suku oli uskovaisia. He olivat sitten koko perhe (10 lasta, äiti ja isä ja kolme lastenlasta ja siskoni) olleet syömässä ja ruuan siunaamisen jälkeen siskoni oli todennut ruokaa maistettuaan kovaan ääneen "KUUMAA S**TANA". Sille letkautukselle ei ollu kukaan nauranu :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Suosittelen uudiskirosanoja.
Hyvin toimii PAHASANAPAHASANA (esim. kun varvas murtuu kynnykseen).
Sitten on HYTTYNEN: Vitsi nukuin huonosti, oon aivan HYTTYSEN väsynyt.

2-vuotias tietää jo, että "ei saa kijoi-a". Komentaa itseään ja nukkeaan.
Jos on oikein suuttunut äitiinsä, saattaa kuiskata ihan hiljaa kostoksi kun luulee että kukaan ei kuule:
"h a a t t a n a!"
Ei sille mitään voi, vanhempiensa tytär.

Kristaliina
Puutalobaby

Haattana! :D

Raleigh (Ei varmistettu)

Kiitos näistä, nauroin vedet silmissä. Sai syys-blues vähäksi aikaa kyytiä. Meillä ei puhuta. Ei edes osoitella. Ainoa mitä sanoo on EI ja ÄMMIÄ, joka tarkoittaa kai äitiä. 1v 7kk ja neuvolassa puheltiin jo puheterapeutista... No ei ainakaan niitä kirosanoja ole kuulunut, vaikka itse päräyttelen harva se päivä.

Kristaliina
Puutalobaby

Hei meillä on monta tuttua, joiden naperot ei ole vielä 2-vuotiainakaan puhuneet. Kyllä se sieltä tulee vielä - nää on niin yksilöllisiä! Hyvillä ystävillä esimerkiksi napero ei puhunut pitkään aikaan mitään, mutta sitten yhden joulun aikaan - bling! - yhtä äkkiä se selitti pitkät pätkät aivan huikean laajalla sanavarastolla. Nykyisin on verbaalisesti(kin) aivan huippunapero, hauska ja näppärä ja fiksu kuin mikä :)

Eelmou (Ei varmistettu)

Oho, kylläpä teillä jo pulistaan! :) Meillä tulee 1v 5kk ikäisellä vasta ihan muutamia sanoja. Äiti, isi, kakka, kukkuu, kuka, o-ou, ohoh, kaa (kello) ja.... Onkohan muita, en muista! Kaipa tuo kohta rupee puhumaan enemmän :)

Kristaliina
Puutalobaby

Meilläkin tämä sanapaljous on jotenkin plompsahtanut viimeisen parin kuukauden aikana - nyt niitä tuntuu tulevan päivittäin lisää. Varmaan odotettavissa pian teilläkin, jos noinkin monta sanaa tulee jo nyt :)

TerhiF (Ei varmistettu)

Meidän tyttö (1v) ei vielä puhu mutta ymmärtää kyllä. Kovasti pitäis itekin alkaa jo siivota tätä sanavarastoa...

Luin varmaan noin kuukaus takaperin netistä jotain artikkelia "tarhantädit kertoo": pieni poika oli ruoan jälkeen taputellut vatsaansa ja todennut "vielä kun saisi p*llua".

Kristaliina
Puutalobaby

:D :D :D :D

Toi oli jo aika paha! :D

lelkola
Läski lätisee

En kestä, tää oli kyllä paras :D

Raissi
RetroPrinsessa

Minun poika huusi aina kaupassa limuhyllyn kohdalla VITTUVETTÄ, VITTUVETTÄÄÄÄ!!! Halusi vissyvettä, se kun jostain syystä rakasti vissyvettä.

Piipo79

Heh, hauskaa! Meillä samanlaista juttelua. Puolikkaita ja kokonaisia sanoja ja osa niin pontevasti että. Tänä aamuna sattui hauska kun neiti näki telkkarista että joku ajoi pyörää. Alkoi hokemaan "pyö" ja sen jälkeen päätänsä ja "pypä" (kypärä). Voi sitä onnea kun tajusin hakea pyöräilykypärän!

EevaE (Ei varmistettu)

Älä huoli, peli ei ole välttämättä vielä menetetty kiroilun suhteen! A oli juurikin Silvan ikäinen kun hän sanoi ensimmäisen kerran ***tu , mutta se unohtui täysin hyvin pian sen jälkeen. Minun taktiikka oli vaan olla täysin noteeraamatta koko sanaa tai jos sattui sopimaan asiayhteyteen, totesin vain että "Äiti sanoi että tippu". Nykyään saa kyllä olla monista muista letkautuksista korvat punaisena kun tyyppi leikkiessään toistaa kaiken mitä on joskus sanonut, myös päiväkodissa :)

Liisa
Osasin!

Multakin lipsahtaa kohta kirosana, koska kirjoitan tätä nyt kolmatta kertaa edellisten kadottua bittiavaruuteen...

Mutta on tuo Silva vaan etevä noissa puhehommissa! Upeaa!

Meillähän Ilo (1 v 6 kk) ei sano kertakaikkiaan mitään. Tai no, ehkä se äiti sieltä tulee, mutta en tiedä tarkoittaako se minua vai onko vain yleinen huudahdus. Ymmärtää toki jo valtavasti ja äänteet ja intonaatiot kuulostavat selvältä suomelta, joten en osaa olla puheen kehityksestä, tai kehittymättömyydestä, huolissani. Eikä meille sellaista esitetty neuvolassakaan. En kyllä vielä ainakaan vuoteen veisikään lasta puheterapioihin, koska itsekin olen alkanut puhua vasta 2-vuotiaana mutta kokonaisilla lauseilla eli ollut suoraan ikätasolla jättäen sanatapailun välistä. Eka oikea työni oli muuten radiojuontaja... Joten älä sinäkään Raleigh ole huolissasi, kehitystä tapahtuu kyllä pinnan alla ja valmista tulee ennemmin tai myöhemmin. :)

Niin joo, tänään Ilo sanoi kylläkin täysin selvästi "boom boom kah" mutta se saattoi olla vain sattumaa...

Ella F.
Siperian Ella

=) Mä sanon vaan että hemmetti, voi hemmetti. Ja mitä äiti edellä, sitä pieni perässä... Totuuden nimeen, kyllä tuolla kirouspossussa on aika paljon rahaa, siellä on jopa seteleitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta aika klassikko on kanssa tää pillimehu, jota ei vielä osata sanoa kokonaan. Ainakin meillä oli muotoa pill-u :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Onko oikeasti jollain kunnalla/kaupungilla resursseja ehdotella puheterapiaa alle 3 vuotiaille? Yleensä ne paikat ovat kiven alla. 2-vuotisneuvolassa kai tyypillisesti laitetaan lisäneuvola 2,5 vuoteen, jos sanoja eli 2-vuotiaana juuri ole. Ja jos 2,5 v pääsee puheterapiajonoon niin yli puoli vuotta sitä terapiaa usein saa odottaa. Siinä odotellessa suurin osa lapsista oppiikin jo riittävästi puhetta, jotta käynti jää yhteen tai kahteen terapiakertaan, josta vaan annetaan kotiohjeita.
Kuten useampi kirjoittikin, useinhan se puhe alkaa tulla yhtenä ryöppynä ja melko valmiina myöhemmin, vaikka aiemmin lapsi olisi ollut kovin vähäsanainen. Omien lasten neuvolakorteissa lukee 1v kohdalla "ei sanoja", 1,5v "muutamia sanoja" ja 1v8kk molemmat puhuivat neljän sanan lauseita. Sen jälkeen hiljaista hetkeä ei ole meillä ollutkaan.

Kirosanat meillä on melko hienosti vältetty eikä niitä kotona käytä juuri vanhemmista kumpikaan (kitkin tämän tavan miehestä jo ennen lapsia kun ärsytti se vitun hokeminen). Kolme-neljävuotiaana esikoinen totesi kerran isovanhemmilla ollessa, että "mä osaan kiroilla" (oppi tuon pph:lla, jossa oli kolme teini-ikäistä siihen aikaan). Vastasin siihen heti, että niin minäkin, mutta se on niin tyhmää, että ne sanat voi pitää ihan omana tietonaan. Tyttö poistui huoneesta ja sanoi "helvetti" mennessään. En puuttunut siihen ja seuraavia rumia sanoja saatiinkin odottaa pari vuotta. Silloin hoki jonkin aikaa hittua, en tiedä oliko kuullut hittoa vai vittua, mutta lopetti tuonkin kun pariin kertaan sanoin, että on kuullut väärin eikä sellaista sanaa olekaan. Helpolla on päästy tähän asti. Päiväkodin aloitus kyllä toi molempien lasten juttuihin kaikki jo ohitetut pissa-kakka jutut uudelleen. Niin isossa joukossa tietysti joku on aina siinä vaiheessa, että nuo viehättää ja niistä sitten väännetään vitsiä. Kotona olen systemaattisesti lähettänyt vessaan yksikseen noita juttelemaan niin melko lyhyeen on loppunut.

pim (Ei varmistettu)

En muista enää minkä ikäinen siskonpoikani oli tämän tapahtuessa, mutta puhekehitys oli juuri siinä vaiheessa että osasi sanoa yksittäisiä sanoja oikein. Yksi näistä sanoista oli "tippu", kun joku esine siis putoaa. Leikittiin pojan kanssa pöydän ääressä jotain ja yksi leluista tippui alas. Minä siihen että oho, lelu tippu. Pojalle tuli heti niin ilkikurinen ilme naamalle, että varmasti tiesi että oli paha sana kyseessä ja sanoi sitten sen v-sanan perään. Minä yritin vielä korjata että ei kun tippu, ja lapsi lähti juoksemaan karkuun rallatellen tätä kirosanaa :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Oot niin ihana ja kirjoitat tosi hauskasti, tää on mun suosikkiblogi kaikista seuraamistani! Laittaisitko pliis kuvan itsestäsi (mahasta!) oot niin kaunis ja sulla on ihana perhe &lt;3 jossain kuvassa näkyi pikkasen mahaa, monellako kuulla olet jo?
t. yksi ihailija

Kristaliina
Puutalobaby

Oi kiitos, kivasti sanottu! Lisäsin tuohon sivupalkkiin just Instagram-kuvakollaasiin - siellä tuo oranssipaitainen kuva on ihan tuore, sunnuntaina otettu! Siinä viikkoja on 13+5 (muistaakseni), eli noin neljännellä kuulla vasta mennään... Maha on kyllä ajankohtaan verrattuna jo aikamoisen iso :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaunis!! On kyllä joo aika iso jo :D hyvää syksynjatkoja!! &lt;3

Kristaliina
Puutalobaby

Samoin! :)

Hear Hear!

Myöhässä tule tänne kommentoimaan, mutta 3,5 v. siskonpoika ääntää sanan kahvi niin, että se kuulostaa piekmminkin kaljalta. Siinä on ollut siskolla kiperiä paikkoja, kun muutamissakin juhlissa puhelias ja usein vielä kovaääninen poika huutelee kaikkien kuullen, että äiti haluaa kaljaa.

Kommentoi

Ladataan...