Lätkätietäjät

Ladataan...
Puutalobaby

Kaikki irti viimeisistä suht helposti järjestettävistä parisuhdehetkistä - kävimme tänään taas Joelin kanssa kaksistaan syömässä lempparinepalilaisessamme Tikkurilassa. Minäkin rohkeasti lyllersin ulos puutalosta ensimmäisen kerran sitten... ...oho, viime tiistain lääkärikäynnin.

Ja olipa maailmassa hiljaista! Meidän lisäksemme ravintolassa ei koko aikana ollut yhtä ainutta asiakasta lauantai-illan parhaaseen aikaan.

Ehdotin ensin syyksi ufo-abduktiota (kyllä: olemme alkaneet katsoa X-Filesin ensimmäistä tuotantokautta), mutta sitten välähti: hei oliko siellä jotain jääkiekkoa just menossa! Joel ei tiennyt yhtään - ööö ehkä. Kuulemma perjantaina työkaverit olivat kyllä vaahdonneet jotain, mutta eikös se matsi mennyt jo...

Kun tultiin kotiin, koko Facebook huusi Teemua.

"MITÄ? Onko Teemu Selänne vielä olemassa?", Joel ihmetteli.
"Ilmeisesti!"
"Se oli mun lapsuudessakin Se pelaaja, jonka tiesin", Joel jatkoi.
"Joo! Se ja Saku Koivu!"

Mitäs niitä muita nyt onkaan?
"Wayne Gretzky", Joel tiesi.
"OHO! Mä en ois tiennyt tuota! Ja sitten ööö... Sanottiinko me jo Saku Koivu?"
"Joo, ja Teemu Selänne."
"Mulla menee se Teemu aina sekaisin sen toisen kanssa, joka... ...no sen toisen."
"Täh?"
"No sen, joka ei olekaan jääkiekkoilija."
"Jari Litmanen?"
"Joo! Ne on mulle jotenkin ihan sama tyyppi!"

"Jari Kurri!", minä huutelin vähän ajan päästä vessasta.
"Onko se jääkiekkoilija?"
"Täytyy se olla, tai.... Joo, ei se mäkihyppääjäkään ole."

Hei täytyy meidän tietää vielä muitakin...
"Viiiiille Peeeltonen, Ville Peltonen", minä aloin laulaa.
Joel pyöritteli silmiään - ei ilmeisesti soittanut mitään kelloja.
"Se teki jonkun maalin vuonna -95!!!", minä tiesin.
"Oho, oikea lätkätietopankki, vuosiluvut ja kaikki", Joel repeili.
"Ja Kiprusoff! Silloin samana vuonna, sillä oli pitkä tukka!" Muistin nimittäin jonkun lätkäjulisteen kaverin seinältä, se pitkä tukka liehui kypärän alta.

Pitkä hiljaisuus. Ketä muita niitä on...?
"Ilmaveivi! Mikael Granlund!", Joel keksi.
"Oijoijoij mäkin oisin tiennyt sen veivin, mutta en Granlundia. Se oli siis se, joka kaatui?"
"Eiku teki maalin."
"Aaaaaa joo."

*******

Tsihihihi kaikella hyväntahtoisuudella: mun mielestä jääkiekossa on vaan jotain ihan pohjattoman huvittavaa. Isot miehet laittaa hillittömät suojukset päälle ja menee sitten liukkalle jäälle sellaiset hassut teräskärkiset kengät jaloissaan. Sitten siellä jäällä liukuu sellainen musta lärpäke, jota sohitaan puisilla kepeillä aidatun kaukalon laidasta toiseen. Oikeasti - mun on hyvin helppo ymmärtää "kuka juoksee nopeimmin" tai "kuka hyppää korkeimmalle" -tyyppiset urheilulajit. Mutta hihihi siis kuka tuon jääkiekkourheilulajin on oikein keksinyt? Ja mitä se on oikein ajatellut...? :)

Share

Kommentit

Coffee to go

Ihan mun elämä. Ja porukat on hirveitä lätkäfaneja - mä muistan vaan -95 MM-matsista sen, että tipuin sohvalta kun äiti huusi Suomen voittaessa.

Mutta joo, onneksi kaikkien ei tarvitse seurata sitä lätkää ;)

sanumaria

Parastahan on että joka ikinen urheilulaji on loppuviimein aika typerä, kun sitä alkaa oikein pohtimaan :) Niinkun vaikka curling. Tai ampumahiihto (miten hitossa siinä voi tulla toiseksi, mietin vaan) tai golf. Mistä tulikin mieleen tää: 

annakarin
Anna Karin

Jääkiekko on myös siitä tosi huvittavaa, että se saa aikaan ihmisissä niin älyttömiä tunteita. Hiihdossa joku kaatuu: "no voi paska!". Keihäänheitto ei suju: "hmh". Jääkiekossa taas: "VOI VITUN RUNKKARI TUOMARI - TUOMARIPELIÄ SAATANA!! VENÄJÄ (siis koko se suuri maa, Putin ja niiden rahat) KAATU, PUNAKONE KAADETTU, MUTTA VOI SAATANAN RUOTSIHINTTARIT!! JA SIELLÄÄÄ, SIELLÄ LEPÄÄ!" + 393990 erilaista hauskaa kuvaa, jossa esiintyy a) itkevä ruotsihinttari b) itkevä Putin c) itkevä Selänne tai d) Juti vuonna 1995. Lisäksi ainakin kerran vuodessa raavas suomalainen mies (täyttä lihaa ja kaikkee), voi myöntää rakastavansa jotain samaa sukupuolta olevaa. Riippuu siitä, kuka on tehnyt ilmaveivin, ollut paras mokke tai ratkaissut pelin voittomaalilla.

Khyllä. Jääkiekko on huvittavaa. Mutta myös ihan sikaviihdyttävää ja koukuttavaa.

Ainiin, tuosta unohtui: "NYT HUUDETAAN: IHANAA, LEIJONAT, IHANAAAAA!"

Kristaliina
Puutalobaby

:D :D :D :D Apua en kestä, ei saa naurattaa näin kovasti, lapsivedet menee!!!  :D :D :D :D

annakarin
Anna Karin

Hahah, mua alkaa itseäkin naurattaa kun mietin asiaa lisää. :--D Miten ihmisiä (myös mua) voi sapettaa enemmän se, että jääkiekossa on vääränlainen selostaja kuin esimerkiksi se, että suomalainen hiihtäjä jää 0,2 sekunnin päähän pronssimitalista? Toisesta laitetaan vetämään adressi, kirjoitetaan kymmeniä uutisia, kymmeniätuhansia statuspäivityksiä ja tehdään toinen toistaan hölmömpiä youtubevideoita. Ja ei - se vouhkaamisen aihe ei ollut se hiihto..

Hihii, ihanaa että joku uskaltaa kirjoittaa tästä julkisesti :D

tanjatanja
Ei Beigeä

Minullekkin on tänään ääni täynnä intoa vaahdottu kuinka "Suomi voitti 5-0!!" ja vastaukseksi ovat saaneet kuolleen katseen koska ei minua kiinnosta. Yleensä provosoin ja totean että eihän se ole kultaa. Siitäkös se vaahtoaminen sitten alkaa ja minä lopetan kuuntelun ja hymyilen sisäisesti. Jalkapallo on minua enemmän kiinnostava laji. 

Pienenäkin aloin itkemään kun äiti katsoi kiekkoa ja huusi.  

 

RouvaK (Ei varmistettu)

Hehee... Meikä ei taas voi kestää esim. yleisurheilua... tai hiihtoa ja muita "yksilölajeja"! Kuka on paras? Siis sehän on aivan lastenjuttu? Toisekseen kun yksilölajien urheilijoita haastatellaan huokuu niistä aivan äärimmäinen itsekeskeisyys - tämä siis minun mielipiteeni. :D Jääkiekossa kuitenkin on jotain yhteisöllistä, joukkue ja kaikki. Että tehdään ja saavutetaan jotain yhdessä. Se on mielestäni hienoa. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hih hyvä pointti! Tekeeköhän tuo "joukkueominaisuus" just sen, että koetaan ikään kuin että siellä ois KAIKKI SUOMALAISET pelaamassa eli että se yhteisöllisyys tarttuisi sinne kotisohvillekin eri tavalla kuin yksilölajeissa...?

annakarin
Anna Karin

Siis asiahan menee niin, että:

  • Suomi voittaa jääkiekossa: ME voitettiin
  • Suomi häviää jääkiekossa: NE hävis

Siellä on siis koko Suomi pelaamassa tasan niin pitkään, kun ollaan voitolla. Häviön sattuessa joukkue ryssi.

sanumaria

Pätee kaikkiin lajeihin. Hiihdossa jos tulee kultaa niin ME voitettiin. Jos tulee sija 14. niin HIIHTÄJÄ romahti. Käsittämätöntä on se.

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mutta meneekö se oikeesti näin? Koska itse ainakin ajattelen, että jos yksilölajissa joku saa mitalin, niin kyllä se on ihan sen oma mitali, eikä Suomen mitali. Toisaalta, mä en myöskään ajattele, että Suomen voittaessa jääkiekossa, tai missä tahansa muussakaan joukkuelajissa, se olisi jotenkin meidän kaikkien mitali. Ehkä mä vaan ajattelen jotenkin poikkeuksellisesti. :D

Koska kisoissa kuitenkin tehdään mitalitilastoja, niin ymmärrän siltä kantilta sellaisen "urheilija x toi Suomelle kultaa"-ajattelun. Mutta en mä siltikään osaa ajatella, että jonkun toisen saavutus ois mun tai meidän saavutus. :D Enkä mä nyt oo huomannut esim. facessa eilisen jälkeen kovin montaa hehkutusta siitä, kuinka me saatiin kiekko-pronssia, vaan nimenomaan siitä, että Leijonat sai pronssia. :)

sanumaria

Hopee ja pronssi on hävittyjä mitaleja, niin ne on sen mitalin ottajan sillon. Kulta on meidän koska se on voitto. :D

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Pointti tuokin. :D

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mä veikkaan, että ainakin omalla kohdalla se on just se joukkueominaisuus, joka saa sen tuntumaan enemmän meidän kaikkien jutulta. Mulle esim. ei yksittäinen hiihtäjä ja sen saavutukset aiheuta sen suurempia tunteita, mutta hemmetin jääkiekko... :D Kyllähän sitä pitää hienona suorituksena, jos joku yksilölajissakin pärjää, mutta ei siitä tuu just tota yhteisöllisyys-tunnetta.

Jääkiekossa on myös se, että siellä tapahtuu (yleensä) koko ajan jotain. Joku 50 km hiihto taas on aika puuduttavaa katottavaa ennen loppusuoraa. :)

Rouva K (Ei varmistettu)

Toisekseen jääkiekko on meidän kaikkien juttu, koska Suomi on niin piskuinen maa. Kun maajoukkueeseen valitaan pelaajat, tulevat pelaajat kaikkialta Suomesta. Jokaisella pikkukylällä on joukkueessa, joku "kylän oma kultapoju", joka on kylältä kotoisin tai jonka mumma on kylältä lähtöisin... tai ainakin sen kummi on naapurin tuttu...tai viereisestä kylästä tai..... Näin meillä ainakin. ;)

Voitte siis arvata. Minua ei mikään yksilölaji juuri nappaa.. mutta kyllä jäkis on jäkistä. Ja Kärpät RAUTAA! :D

Kristaliina
Puutalobaby

Kuusamo-taajuudella muuten Se Laji (joskus aikoinaan ainakin) oli ehdottomasti hiihto. Syy: Pirkko Määttä :) Se oli kai Kuusamosta. Ja nyt joskus myöhemminkin taisi olla joku kuusamolainen, nimeä en kyllä muista... Mutta joo, "paikallisen suuruuden" kannattaminen on kyllä varmasti olennainen juttu kaikessa urheilussa!

Saama (Ei varmistettu)

Jääkiekosta viis, mutta mikä nepalilainen Tikkurilassa?

Kristaliina
Puutalobaby

Mä en ikinä muista sen nimeä, mutta onneksi Ilona tuolla myöhemmin tiesi - Sagarmatha siis :) Meidän vakaa nykymielipide (lemppari kyllä aina välillä vaihtelee) on, että tällä hetkellä Helsingin paras nepalilainen ravintola on Tikkurilassa :)

Saama (Ei varmistettu)

Kiitos:-)

Tilulilulii (Ei varmistettu)

Mutta Tikkurila on Vantaalla. ;)

marje (Ei varmistettu)

Meillä tänään: "Olipa hiljaista kaupassa, tuleekohan sieltä jotain jääkiekkoa?"
"Joo tulee varmaan ku naapurista kuului jääkiekonkatsomismeteliä".
"Pitäisikö katsoo mikä on tilanne?"
"Ai mistä sen voi katsoa?"
"En mä vaan tiiä..." Katsoin sitte feispuukista ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Mulla kans Facebook on pääasiallinen tiedonlähde kaikissa telkkariin liittyvissä asioissa :D ...mutta sitä kautta pysyy aika hyvin kartalla!

suvitus (Ei varmistettu)

Voi teidän olis pitänyt antaa tänään jääkiekolle aito mahdollisuus, niinku popcornit eteen ja sohvalle jännään. Oli meinaan sellainen peli, että ehkä jopa te olisitte innostunu :D mieli voi muuttua, lapsuuden selkeimpiä muistoja on kun iskällä odotin piiiiitkän jääkiekko-ottelun loppua, et iskä heittäis mut takas äitille (koska eisiitä enää seuraakaan ollut) tai kun ääneen ihmettelin miten kukaan jaksaa katsoa jotain 30km hiihtoa. Tänään mikään ei olis saanut mua hievahtamaan telkkarin eestä kyseisten lajien aikana :D ja olympialaiset on pelastanut täysin mun kahden viikon sairasloman, en edes uskalla laskea montako tuntia tuli katottua!

Itse asiassa onnistuin ajoittamaab hääni pari vuotta sitten niin huonosti, että piti erikseen anoa mieheltä lupaa saada katsella yleisurheilua Lontoon kisoista hääpäivän jälkeisenä päivänä hotellilla. Romanttista :)

Kristaliina
Puutalobaby

Hihi!

Joo, mutta mähän siis täysin ymmärrän urheilun viihdearvon just silloin, kun sitä ottaa tavaksi alkaa seurata. Esimerkiksi Joel katsoo "möhköpainia" (vapaaottelua - ei siis sitä vitsipainia vaan sitä toista) ja joskus aikoinaan mäkin ihan innostuin siitä. Mitään en ymmärtänyt, mutta kun Joel aina selitti tyyppien taustoja ja historiaa ja eri tekniikoita jne., niin kyllähän se vaan tempaisi mukaansa. Mä katsoin tietty vähän eri tavalla kuin Joel: mitään en siitä ymmärtänyt, neuloin samalla ja Joel oli aina ostanut mulle "ottelusiiderin". Mutta se oli kivaa ja kyllä mä aina ihan odotin, että uusi ottelu on tullut nettiin, niin pääsee katsomaan! Sattuneista syistä viime aikoina ei ole kyllä ollut enää aikaa ja mahdollisuutta katsoa, Joel niitä katsoo kyllä netistä (bussissa) edelleen...

Mä luin myös joskus aikoja-aikoja-aikoja sitten jonkun tutkimuksen/artikkelin tms., jossa verrattiin urheilun ja saippuaoopperan draamaa. Se oli jotenkin ihan hurjan osuva! Ihan samantyyppinen ennalta-arvattava asetelma niissä oli (eli ei nyt mitään ihan kovin yllättävää tapahdu, urheilussa kuitenkin tulos on akselilla voitto - häviö), mutta silti se draama sinne hienosti rakentuu! Hitsi, kun en muista tuota sisältöä tarkemmin, täytyypä ihan vilkaista että löytyisikö se omasta kirjahyllystä... :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi ei apua. Ihania kommentteja. Mä katson jääkiekkoa, kun on sopiva hetki. Ei oo pakkko päästä katsomaan, voin vaikka leikkiä ulkona tytön kanssa siihen aikaan. Ja ulkona on hiljaista ihan kuin maailmassa ei olisi ketään muita. Mutta en kyllä ymmärrä sitä valtavaa Suomi hehkutusta. Hienoa, että voittavat. Mutta en sit todellakaan ole minä, joka voitin. Ja en myy maatani, vaikka hävittäisiin. :)

Hannakm (Ei varmistettu)

Minä olen innokas penkkiurheilija ja jääkiekko saa kyllä sydämen pomppimaan :) Säännöistä en kaikkea tiedä enkä todellakaan tunnista kaikkia pelaajia mutta siitä viis! Eilen nautin kun sain katsoa peliä tunteella, eli pomppia ja tanssia ja kiljua niin paljon kuin halusin, perheen ollessa reissussa. Saattoi olla huvittava näky jos joku eksyi ikkunan taakse - raskausviikko 34 menossa ja masu on järkkyiso :D
Kiinnostaa minuakin tuo Tikkurilan nepalilainen, lähellä kun asutaan??

Kristaliina
Puutalobaby

Heheheee jotenkin heti kuvittelin tuo näyn :) Voih ja vähän kateilen tuota pomppimisosuutta - mä en uskalla enää yhtään hytkyä, kun pelkään että kohta lorahtaa vedet :D

Joo, tosiaan tuo Sagarmatha on se paikka, tykätään! Tikkurilassa on muuten toinenkin kiva ravintola, thaimaalainen Tamarin. Siellä ollaan kyllä käyty viimeksi viime kesänä, mutta oli hyvää ja jotenkin kiva tunnelma! Tuossa Sagarmathassakin on se(kin) hyvä puoli, että siellä on suht rauhallista ja sellainen kiva fiilis myös viikonloppuna - ei ahdasta ja meluisaa niin kuin joissain suosituimmissa Helsingin nepalilaisissa monesti pe/la-iltana...

Ilona/Keskeneräinen (Ei varmistettu) http://keskenon.blogspot.fi/

jääkiekosta viis, mutta Sagarmatha on ihan paras ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Niin on!

Satunnainen lukija (Ei varmistettu)

Niin kuin joku ylempänä kommentoikin, aika moni urheilulaji ja liikuntamuoto on "älytön", jos siitä sellaisen haluaa vääntää. Urheiluun liittyy kuitenkin niin paljon muuta kuin se suoritus, ei pidä väheksyä urheilun merkitystä tunnetasolla! Juttelin tästä yks päivä kavereiden kanssa, ja oltiin huomaavinamme, että sellaiset kaverit, joilla ei sillä tavalla ole ollut liikuntaan liittyvää esim. kilpailuhenkisyyttä koskaan (ei vaikkapa ole pelannut jossain jengissä tms.), oli vähän enemmän vaikeuksia hahmottaa tätä tunnepuolta, mutta kaikki itse pelanneet ja joukkueena voittaneet ja hävinneet kyllä lähestulkoon tippa linssissä muistelivat kaikkia niitä tunnepuolta vavisuttaneita hetkiä :) Ja ihan puulaakipohjalta siis, ei tartte olla pro.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mäkin ihan ehdottomasti ajattelen tuon ennen kaikkea "tunnepuolen juttuna" katsojan kannalta! Tosiaan jos sitä tunnetta ei itsellä ole (ja tapaa seurata), niin pelin just helposti pystyy näkemään huvittavana - mutta se ei jää epäselväksi, että kotikatsomoiden tunteet ovat aitoja! Ja se on pelkästään (tai no okei jos mennään johonkin huliganismiin asti, niin sitten ei) hieno juttu :) Siinä on varmasti se yhteisöllisyys, ja sitten myös ihan puhdas viihdearvo. Ja viihde just kaikella positiivisuudella - blogien lukeminenkin on viihdettä :)

Meillä lapsuuskotona seurattiin talviurheilulajeja: hiihto oli tärkeää ja mäkihyppy, samoin jääkiekkokin. Kyllä mä muistan, että ne sillon tuntui hyvinkin "merkittäviltä" jutuilta.

Ladybugs mama
Puuroa tukassa

Meidän perheessä se on iskostettu pienestä pitäen päähän, että LÄTKÄÄ! HYVÄ SUOMIII!!! :D Ja hyvin olen koulutettu, sillä pidän sen seuraamisesta. Paitsi olen juuri yksi niitä ihmisiä, joiden hermoja sen seuraaminen raastaa ja saa kirosanoja lentelemään hieman suusta. Juuei tämä Selänne, jonka tekin muistitte pelasi viimeistä kerta Suomen maajoukkueessa. Hieno ura hänellä ollut. :)

Piipo79

Heh. Mä kuulun kanssa tuohon pihalla kuin peipponen -ryhmään. Just ja just tiedän nuo selänteet ja koivut (ja sen että litmanen pelas jalkapalloa) mut siihen jää. En osaa (en oo kyllä hirveesti edes yrittänytkään) kiinnostua penkkiurheilusta oli kyseessä laji mikä hyvänsä.

*nyökyttelee ponnekkaasti*

Rakas kihlattuni eilen tuumasi, että kodin wifi ylettää taloyhtiön saunalle, joten saunavuoron ajaksi iPhonen voi jättää kylpyhuoneen puolelle huudattamaan yleareenasta suoraa peliä.

Sanomattakin lienee selvää, ettei saunassa todellakaan saanut puhua.

Marski (Ei varmistettu)

Naulan kantaan tämä teksti :D Itse olen aina innostunut talviolympialaisissa hiihtolajeista ja tippa meinaa tulla linssiin varsinkin, jos suomalaiset urheilijat ylittävät itsensä ja tekevät huippusuorituksia. Mutta sitä olen aina miettinyt, miksei suomalaisen hiihtäjän voitettua lähdetä hirveällä meiningillä torille kylpemään suihkulähteisiin yms. Tai jos kesällä suomalainen voittaa suunnistuksen mm-kultaa. Missä vika? Paljon järkevämpiä lajeja kuin lätkä :D Täytyy varmaan alkaa järjestää itse jotain tällaista.

Vierailija (Ei varmistettu)

Me käytiin katsastamassa auto perjantaina kun Suomi pelasi Ruotsia vastaan. Ei ollut yhtään jonoa eikä ikinä aikasemmin olla saatu yhtä nopeaa palvelua. Napsnaps ja jo oli tarkastus valmis. Mies antoi rekisteriotteen ja sanoi että meni läpi, tuossa avaimet. Ei saatu yhtään kommenttia vaikka tiedän että joitain pikkuvikoja autosta löytyy :)

Mä en lätkästä perusta, enkä ikinä tiedä ketkä pelaa ja mikähän turnaus on kyseessä. Työkaverit tietää tämän, eli mun kanssa voi aina vuoroa jos tulee joku tärkeä peli. Mutta: jalkapallo (etenkin EM- ja MM-pelit), silloin mua ei häiritä. Perhe on tosin pyytänyt että antaisin pelaajien pelata ja selostajan hoitaa itse hommansa, sen verran voimakkaasti eläydyn. Vinkkinä niille joilta tästä Kristan tekstistä jäi uupumaan se paidaton mies (tai futis ei vielä muutenkaan nappaa): google kuvahaku ja vaikkapa Italian maajoukkue. Tällä vinkillä käännytin yhden lätkästä innostuneen myös kesäjoukkueurheilun pariin...

Kommentoi

Ladataan...