Liikuntamatematiikkaa

Ladataan...
Puutalobaby

Olen kirjoittanut jo aikaisemminkin, miten (jee!) olen vihdoinkin saanut liikunnan ilon takaisin - näin kun synnytyksestä alkaa olla kohta jo vuosi...

Mitä se sitten tarkoittaa? No ihan överiä, luonnollisesti.

Maanantai:   *)

sirkustreenit (1,5 tuntia)

Tiistai:

bollywood-tanssi (1 tunti)

vapaat sirkustreenit (2 tuntia)

*******

Joel minua jo syksyllä kovasti kannusti, kun ulko-ovi (ilman vauvaa) tuntui olevan minulle niin kaukana. Vaikka etukäteen aina intoilin harrastuspäivän tulosta, lähdön hetkellä iski epätoivo: "Mutku mä en halua lähteä, mä olen mieluummin teidän kanssa kotona!"

Keskiviikko:

bollywood-koreografia (1 tunti)

sirkustreenit (1,5 tuntia)

Torstai:

vauvajumppa (1 tunti)

zumba (1 tunti)



Sovittiin, että Joel voi silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaista ja patistaa minut ulos ovesta näissä tilanteissa. Koska jälkikäteen olin aina iloinen, jos olin saanut lähdettyä.

 

*******

Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun tammikuussa pähkäilin, että voisin ehkä ottaa toisetkin (1,5 tunnin) sirkustreenit viikkoon.

Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun seuraavalla viikolla pähkäilin, että voisin perus-Bollywood-tuntini lisäksi mennä vielä vähän haastavamman koreografian tiiviskurssille.

Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun mietin että Smartumitkin pitäisi käyttää loppuun - mitä jos hankkisin jonnekin liikuntakeskukseen kortin muutamaksi kuukaudeksi...?

Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun huomasin hyvän sirkus-vapaaharjoitteluajan perjantai-iltaisin.

Niinpä Joel silleen lämpimän pehmeän kannustavasti rohkaisi, kun mietin, että periaatteessa tiistaisin voisin lähteä vielä yömyöhälläkin vapaisiin sirkustreeneihin Silvan iltaimetyksen jälkeen.

Perjantai:

vapaat sirkustreenit (2 tuntia)

Lauantai:

lepopäivä

Sunnuntai:

zumba (1 tunti)

*******

Viikko viikolta minua täytyi vähemmän ja vähemmän patistaa. Silleen lämpimän pehmeän rohkaisevasti.

"Niin mulla on tänään se sirkustunti..."

"Kiva!""

Tänään on tanssitunti..."

"Joo, ok!"

"Meen zumbaan illalla..."

"Okei!"

Ilmeisesti tämä pitkäaikainen univelka on tuhonnut jonkin muunkin muistia kuin minun; Joel ei ollut tajunnut, että sama toistuu itse asiassa jo ihan joka päivä.

*******

"Mulla on kyllä aika paljon näitä harrastusmenoja", totesin eräänä iltana.

"Ai? Se on vaan hyvä, että käyt parina iltana viikossa vähän tuulettumassa", Joel vastasi (jep: lämpimän pehmeän rohkaisevasti).

"On mulla näitä jo vähän enemmän kuin pari..."

"Ai on vai? Paljonko sulla niitä nyt on?"

"Ööö haluatko tuohon vastauksen tunteina vai kertoina...?"

"Ihan sama, no vaikka tunteina."

"Kaksitoista."

"???!!!???"

 

 

*) Disclaimer: en siis joka viikko käy näissä ihan kaikissa, huh sentään. Mutta vähän vaihdellen, riippuen omasta jaksamisesta ja muun perheen aikatauluista.

Share

Kommentit

Mörrimöykyn pesä

Jumaliste mikä määrä treeniä :S, mut niin kauan kuin on mielekästä niin go for it! :D

Mä onnittelit itseäni eilen jo siitä, et kävin koiran kanssa parin tunnin iltalenkillä normin kolmen vartin sijaan, hmm...

Sara-täti (Ei varmistettu)

Joel on niin liikkis! Näkee kyllä, kenelle meidän perheestä se pehmeys on mennyt... Ja onneksi olkoon liikunnan ilon löytämisestä. Mulla edelleen hakusessa!

Kympin joukko

Apua, mäkin haluan. Miten tuo on mahdollista? Milloin Joel treenaa? Millon te vietätte aikaa yhdessä? Musta tuntuu että illat on niin lyhyitä sen jälkeen kun mies tulee töistä, jompi kumpi ehtii käymään liikkumassa ja kun mieskin tahtoo pitää omat harrastuksensa, jää arkiviikkoon kaksi iltaa minulle ja kaksi hänelle. Perjantai-ilta on yhteistä perheaikaa. :) Viikonloppuna sitten lenkkeillään jos ei ole muita suunnitelmia, usein on. Mutta etteä en millään pysty mahduttamaan kuin sen 2-3 sporttivarttia viikkoon. Joel on kyllä joustava! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Vau, mitenkähän mä saisin itsestäni noin paljon virtaa irti. Erittäin kunnioitettavaa reippailua ja itsestä huolehtimista.

Mites teillä on sit järjestetty miehen oma aika?
Meillä maristaan siitä, kun mä saan päivittäin "omaa aikaa" lapsen nukkuessa päikkäreitä. Ja toinen ei kuulemma saa sitä lainkaan (käy töissä ja on kotona vain pari tuntia lapsen ollessa hereillä). Omien iltamenojen järjestäminen tuntuu mulle siis aika kaukaiselta tavoitteelta.

Kristaliina
Puutalobaby

Heh joo ja mainittakoon vielä, että mun liikunnathan ei oo ikinä sellaista otsasuonipullollaan-hikipäässäliikuntaa, se vaan ei oo mun juttu... Enemmänkin tuo on tuollaista pyllyilyä (se sirkus) ja hauskanpitoa, ja se liikunta tulee siinä vähän niin kuin sivutuotteena :)

Zenni: Ai mikä yhteinen aika? :D No joo, on oikeastaan arki-iltaisinkin vähän yhteistä aikaa sen jälkeen, kun Silva menee nukkumaan. (paitsi tiistaina, jolloin mä lähden vielä 21-23 sirkustelemaan :) - no joo, oon tehnyt sitä vasta kerran ) Ja itse asiassa jää noille arki-illoillekin vähän perheaikaa, kun nuo mun liikunnat on sellaisia "täsmäiskuja" ja hyvien (nopeiden) kulkuyhteyksien päässä. Sitten viikonloppuina on perheelle pyhitettyä aikaa, samoin perjantai-illat silloin, kun en mene vapaatreeneihin (niitäkään ei ole joka viikko).

Joel puolestaan käy treenaamassa arkiaamuisin - herää kuudelta ja lähtee salille, huh huh. Ja sitten välillä lauantaisin myös.

Joo, joustoa puolin ja toisin; me ollaan haluttu antaa näille (molempien) harrastuksille aikaa kalenteriin, kun meidän tapauksessa harrastava äiskä/iskä on kyllä jaksavaisempi ja hyväntuulisempi muutenkin, eli sitten sillä yhteisellä ajallakin on mukavampaa :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Vau! Hatunnosto! Mutta ilman muuta kannattaa tehdä niin paljon kun jaksaa, kun et käy töissä vielä. Mistä minäkin saisin energiaa...mutta toisaalta kun kotona on kaksi lasta, niin sitä tuntuu, että aika on entistä enemmän kortilla. Olen toki jo harkinnut sellaista lapsiparkkia päiväsaikaan kokeilla, että sais hyödynnettyä arkipäivän ns. turhat netissä lusmuilutunnit ;) :)

Vau, mahtava määrä liikunnan iloa. Mulle 2h/vko on ollu ihan työn ja tuskan takana järjestää. Mies on kilpa-judoka ja valmentaja; treenit 4krtaa viikossa (noin 10h matkoineen). Poika aloitteelee samanlaista uraa, treenit 2krt:aa viikossa. Tytölle on toistaiseksi riittänyt 2h partiota kerran viikkoon+satunnaiset viikonloppuleirit päälle. Äiti siis menee silloin kun ei tarvi muita kuskata :) tällä hetkellä 2h viikossa (zumba ja pilates) tuntuu ihan riittävältä. 

Kristaliina
Puutalobaby

Mä kans otin tuon liikuntakeskuskortin sellaiseen lapsiparkilliseen paikkaan, mutta en ole Silvaa vielä raaskinut sellaiseen jättää :) Itse asiassa sen liikuntakortin varmaan pian lopetan, en ehdi kuitenkaan siellä niin paljon käydä, että sitä olisi järkevää maksaa sen jälkeen, kun Smartumit loppuu...

Suosittelen yrittämään etsiä itselle sellaista lajia, josta saa sitä energiaa!  Että on kiva lähteä - koko päivän sellainen olo että jee jee jee illalla pääsee taas. Mulle ei ainakaan itselle riittäis motivaattoriksi sellainen "liikunta tekee hyvää" -yleisajatus, mulle sen liikumisen pitää olla superhauskaa, että siitä innostun. Siksi esimerkiksi vaunukävelyllä mä oon käynyt viimeksi (ilman että on menossa konkreettisesti jonnekin) joskus syksyllä :)

Meillä tuo illan ajankäyttöhomma on itse asiassa ollut aika luontevaa: Joel haluaa joka tapauksessa viettää aikaa Silvan kanssa siinä päivällisen ja iltapalan välisen leikkiajan - niinpä kun äiskä siinä kohtaa suhahtaa nuorallakävelemään, niin ei noi kaks taida oikein ehtiä huomatakaan mun poissaoloa :D

Kristaliina
Puutalobaby

Apua joo tosiaan sitten, kun nuo lapsen harrastukset alkaa, niin vanhempien menot jää kyllä pakostakin vähemmälle... Hmm saa nähdä, tuleeko Silvasta sirkusprinsessa (äidin mielestä) vai judoka (isin mielestä) :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kamalaa mikä kateus nyt iski! Vai onko tämä jotain itseinhoa, kun en saa aikaiseksi? Ilman liikuntaakin herään aamuisin 6.30, jotta saan lapset hoitoon ja ehdin töihin kahdeksaksi. Viideltä ollaan taas kotona. Ruokaa, siivousta, pyykkäystä, aikaa lasten kanssa, lasten ja omassa musiikkiharrastuksessa 2 iltaa viikossa, pennut unessa klo 21. Mies on paljon työreissuillaan ja silloin harvoin kun on kotona, en useinkaan raaski enää lähteä. Mihinkään säännölliseen harrastukseen ei tällä kuviolla ole mahdollisuuksia. Miten tässä näin kävi, ja kauanko tätä kestää? Sulaisi edes lumet, niin voisi noita harrastusmenoja koittaa pyöräillä porukalla.
Ekan lapsen synnyttyä kuvittelin, että en ole se äiti, joka jämähtää kotiin. Osin olosuhteidenkin pakosta niin näyttäisi kuitenkin käyneen. Varsinkin lasten ollessa hoidossa arki-illat on niin lyhyitä!

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mutta työssäkäyvällehän varmaan arki asettaa tiukat rajat - itsellekin kyllä lapsen kanssa ajanvietto menisi omien harrastusten eteen, jos niistä kahdesta pitäisi valita! Nyt on vielä helppoa harrastaa, kun on päivät kotona muksun (ja yhden!) kanssa eli silloin on sitä "lapsilaatuaikaa" yllin kyllin, ja illalla sitten raaskii paremmin lähteä... Olen aika varma, että mullakin tyssää harrastelut (ainakin tässä mittakaavassa) sitten siihen töihinlähtöön - luultavasti silloin haluaa illalla taas kaikkein eniten vaan sitä rauhassaoloaikaa perheen kanssa.

Yritän aina itse ajatella, että nämä on sellaisia "aika aikaa kutakin" -juttuja. Joskus on mahdollisuus ja silloin kantsii tehdä. Ja sitten kun arki jyrää niin, että mahdollisuutta ei ole, niin sitten sitä eletään vaan sitä - ja luotetaan että koittaa taas se aika, jolloin omaakin aikaa on vähän enemmän :)

 

jande (Ei varmistettu)

Moikka! Missä käyt sirkustreeneissä? Olisin kovasti itsekin kiinnostunut aloittamaan sirkusharrastuksen, vaikka kokemusta ei ole yhtään.. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Käyn kahdessakin paikassa, Hurjaruuthilla Kaapelitehtaalla jo pidempään - oho viidettä talvea... Ja Circus Helsingillä nyt vuodenvaihteesta alkaen. Lisäksi Helsingissä on ainakin Woltti Lauttasaaressa ja myös Taitoliikuntakeskuksella on jotain akrobatiatunteja aikuisille - näissä kahdessa en ole koskaan itse käynyt.

Noiden kahden "mun paikan" erot on sellaiset, että Hurjaruuthilla on pienet tilat ja osittain aika vanhat välineet, mutta ryhmä on pieni (no okei nyt sinne on tullut just ryntäys ja yllättäen yli 10 ihmisen ryhmä) ja tunnelma rento. Circus Helsingillä puolestaan on just uudet tosi-tosi hienot tilat Suvilahdessa, mutta ryhmät on siellä huomattavasti isompia ja tunnit on jotenkin... ...tiukempia? Hurjaruuthilla on enemmän vähän kaikenikäistä ja -kuntoista porukkaa naureskellen pylleröimässä "vähän sinne päin", kun taas Circus Helsingillä huudellaan, että "nilkat suoriksi" tms. :) MUTTA siis Circus Helsingin tilat pesee kuus-nolla nuo Hurjaruuthin mini-mini-salipuitteet...

Suosittelen vaan rohkeasti kokeilemaan, jos kiinnostaa! Mäkin lähdin silloin eka kerralla siitä, että IIK en oo tehnyt 20 vuoteen kuperkeikkaa :D

jande (Ei varmistettu)

Kiitos paljon! Nyt alan tutkailemaan jos joihinkin yo. uskaltaisin lähteä mukaan :)

Flo (Ei varmistettu)

Vau, sulla on oikeasti aika kunnioitettava liikuntakalenteri! En ole itse vieläkään onnistunut löytämään itselleni sitä kaikkein mieleisintä harrastusta. Kokeilen aina aika ajoin joogaa ja pilatesta, koska kuvittelen pitäväni niistä, mutta todellisuus on, ettei se nyt mitään erityisiä fiiliksiä tuo. Korkeintaan jossain vaiheessa voi tyytyväisenä huomata, kuinka tasapaino on parantunut tai joku paikka venyy vähän paremmin. Vähän uumoilen, että teini-iän rakas harrastus ratsastus voisi olla sellainen, mutta näin opiskelijana ei budjetti kyllä ihan taivu siihen. Pitää jatkaa lajikokeiluja, jos vaikka minäkin löytäisin noin megalomaanisen liikuntainnostuksen jostain! :)

Kukkavarvas (Ei varmistettu) http://uusioperheenkuviot.blogspot.fi/

Circus Helsingillähän on tosi pienillekin toimintaa ;) ja myös sellaista koko perheen yhteisjuttua.
Meillä nää kuviot on pyritty ratkomaan niin että kun isot lapset harrastaa niin silloin jompi kumpi vanhemmista myös käy omissa harrasteissa (Circus Helsingin vieressähän on vaikka mitä!) tai sitten siinä on vauvauintia tms.
Haasteellista se on saada kaikki mahtumaan mutta ihmeen hyvin onnaa pienellä kikkailulla. Sitten en tiedä kuin haasteelliseksi menee kun mä lähden takaisin töihin :D

annam_
anna k.

Miksei lapsesta voisi tulla sekä sirkusprinsessa että judoka ;) Itse harrastin yläaste-lukioaikana sekä sirkusta että karatea, sekä yleisurheilua. Nyt on harrastukset vähän jääneet, ja sirkusta on ikävä. Onneksi jongleerausta voi harrastaa kotonakin :)

Devika Rani (Ei varmistettu) http://bollywoodista.blogspot.fi/

Voi mahoton millainen määrä liikuntaa viikossa! :D

Itse aloitin noin kuukausi sitten tanssitunnit kun sain lääkäriltä luvan. Mulla on anytime kortti ja voisin siis käydä kahdesti viikossa yhteensä 5 tunnilla, mutta tuppaa käymään usein niin että toinen päivä jää välistä. :)

FFFifi
Fitness Führer

Tosi hyvä vanhemman treenausaika on myös silloin kun lapsella on omat treenit, joten jos oma laji joustaa/siitä voi tinkiä, niin lapsen harrastus ei haittaa yhtään. Meillä esikoinen käy 3-4 krt viikossa telinevoimistelussa, ja itse käytän sen ajan joko juoksemassa tai salilla. Joissain paikoissa on jopa järjestetty vanhemmille ohjattua liikuntaa samaan aikaan kuin lapsille, esmes Helsingin Uimareilla ainakin on ollut lasten vesirallia ja aikuisten uintitekniikkaa samaan aikaan.

Kristaliina
Puutalobaby

annam_ joo todellakin voi tulla molemmat. Joel aikoo myös alkaa opettaa Silvalle sellaista Khan Academyn matematiikkaa, joten ehkä Silvasta tuleekin matikanörttisirkusprinsessajudoka :D

Nojoo, oikeasti me tietysti vähän seuraillaan, minkätyyppisestä toiminnasta Silva tykkää; ei tehdä sitä virhettä että väkisin tyrkytetään ja pakotetaan verenmaku suussa harrastamaan. Itse oon ollut lapsena oikea harrastushirmu: jumppaa, pianonsoitoa, kuvataidekoulua ja kaikenmaailman kerhoa, kun taas Joel ei ole harrastanut mitään "ohjattua" vaan on piirrellyt ja lukenut ihan itsekseen.

Tuohan kuulostaakin ihan huippuhyvältä, että aikuinen voisi harrastaa lapsen harrastuksen aikana! Ja nämä perhejumpat ja -sirkukset on varmasti kans sitten ihan meidän juttu... Toivottavasti Silvakin tykkää :)

(Ei varmistettu)

Tiistain Huima-treeneissä on muuten nähty ihan sikapieniä vauvojakin, vink vink! (Paitsi nyt kun mietin, niin kenen muksut on hereillä niin myöhään?! Ja jos onkin, niin kandeeko niitä riehuttaa iltakympiltä? No mutta!)

Vähintään kesällä meidän puistotreeneihin voi ja kantsii tulla vaik koko perheen kanssa! Joskun toukokuun tienoilla me siis siirrytään keskiviikkoilloiksi Töölönlahdelle tekemään kässäreitä, jonkkailemaan, ykspyöräilemään, kävelemään slacklinella ja mitä kaikkea nyt voikaan puuhata ulkovälineillä. :) Aika on tiistaita vapaampi, ja useesti alotetaan jo kuuden-seiskan hujakoilla!

Ystävällisin terveisin salainen ihailija, joka näki sut viime tiistaina CH:lla, mutta ei kehdannut morjestaa ja sen sijaan vilkuili nolosti matkan päästä. (Syynä tähän on itse asiassa se, että mä olin kuvitellut sut tosi pitkäksi, ja häkellyin enkä ollut ihan varma tyypistä, kun et ollutkaan kaksimetrinen :D)

Kristaliina
Puutalobaby

Tshihihi et oo ainoa, kaikki luulee mua jostain syystä pitkäksi - mut mä oon metriviiskytkuusjapuoli :D Oisit tullut vaan moikkaamaan!

Näitkö, kun mä siellä ähersin sen nuoranvirityksen kanssa? :) Sain sen kahden tunnin aikana sen nipin napin viritettyä ja sitten pitikin jo purkaa :) No, nyt opin tekemään sen pystyttämisen itse, jospa nyt pääsisi vähän useammin sitä harjoittelemaan! Mä ihan hullun lailla haluaisin harjoitella tuota tiukkaa nuoraa, mutta kun treenausmahdollisuudet sen suhteen on aika vähissä - ja sitä kun ei oikein opi muuten kuin sitä nuoraa edestakaisin hinkkaamalla... Haluan-haluan-haluan oppia!

Mutta kiitos tuosta kesätreenivinkistä! Hurjaruuthin ope Juho kans on sitä jo aiemmin vinkkaillut, mutta oon kovasti ujostellut sinne lähtemistä - omat taidot kun on aika kehnot :) Mutta ehkäpä ens kesänä sinne vois tullakin! Oisin kovasti innostunut tekemään pariakrobatiaa Joelin kanssa (lue: se sais nostella mua ja mä oisin sirkusprinsessana), mutta se pelkää, että tiputtaa mut ja mä suutun :D

...vaiks en mä kyllä tipahtais :) ...enkä suuttuis :)

samavierailijakuäsken (Ei varmistettu)

Heheh, no en mä VOINUT kun oli noita epävarmuustekijöitä tunnistamisessa! Ens kerralla tuun!

Näin kuin näinkin (jep jep, mulla oli vielä aikaa vaklata ihan huolella ku istuskelin vähän kipeenä syrjässä...). Hyvin äherretty. Kantsii kyllä ilman muuta opetella heti pystyttämään välineensä itse. Tai nooo, mä en kyllä siitä tiedä mitään, kun pystyttelen lähinnä itseäni ylösalaisin, tai ripustaudun isoihin poikiin. :D Siitä puheen ollen: älä anna periksi pariakrotaivuttelun kanssa! Hauskuusplussat voittaa tiputtelumiinukset mennen tullen. Ja tietty siinä on se hurmaava prinsessa-aspekti!

Niin ja vielä. En voi kyllin tähdentää, miten matalan kynnyksen touhua ne kesätreenit on. Melkein hävettää, millaseks jätskinsyönniks ja löllöttelyks se pahimmillaan menee. Ei mitään kursailua siis enää! Sekä tietenkin ennen sitä aina tiistaisin hinkuttamaan!

Kommentoi

Ladataan...