Lisää loruja

Ladataan...
Puutalobaby

Hihii, vauvan myötä omienkin aivojen kätköistä näköjään löytää vaikka ja mitä - esimerkiksi sieltä voi pompsahtaa ulos tällainen loru, jota lapsena äidin kanssa toisteltiin vuoropuheluna.

Kuulostaako tutulta?

"Hyvää huomenta, punahilkka. Maistuisiko kahvitilkka?"

"Ah, se on aivan liian kuumaa. Kieltäni polttaa ja päätäni huumaa."

"Kahvi on hyvää, mitä mä kuulen! Huonolla tuulella rouvani, luulen."

"Eipä se olisi ihme lainkaan - voi, mitä unessa nähdä sainkaan."

"Kerro se mulle, kullanmuru. Kertoessa haihtuu suru."

"Mul oli piilossa pesä uusi, munia siinä viisi-kuusi. Lapset sen löysivät, aijaijai, rintaani haikean haavan sain."

"Rauhoitu rauhoitu, rakas Lotta, eihän se ollut edes totta!"

Joelin lapsuuden lemppariloru puolestaan on peräisin (kai?) Hanhiemon iloisesta lippaasta, ja se kuuluu näin:

"Ruoka on liian rasvaista", sanoi Imppa Ii.

"Sehän on liian rasvatonta", vaimo murehtii.

Kuinka he pulman ratkaisivat, sen minä teille kielin.

Lautasiansa he vaihtovat, ja söivät hyvillä mielin.

*******

Hehee, tai entäs tämä? Facebookissa tuttava kertoi, että oli kuullut radiosta yllättävän tutun intron ja jäi odottamaan jotain vanhaa klassikkoa. Intron jälkeen nuori miesääni alkoi laulaa paatoksella:

"Remember when we said, girl, please don't go..."

Vinkuna vaan kuului, kun aivojeni piuhat etsivät kytköksiään. Raks raks raks. Ja aika pitkälle sain kappaletta hyräillä (sanat palautuivat mieleen yksi kerrallaan - mutta siellä ne olivat olleet pään uumenissa odottamassa, kaikki nämä vuodet!) ennen kuin biisin nimi tuli sanojen myötä esiin.

Ja se biisi oli tietysti...

...kuka muistaa?

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä, minä!!! Tonight, NKOTB!
Ah, mitä muistoja... ;)

Kristaliina
Puutalobaby

lal lal lal lal lal lal TONIGT :D

S-S (Ei varmistettu)

lallallaa indeed... lauleskelin sitä jo vauvallekin - Nipsu (MELKEIN 3kk) katsoi silmät pyöreänä.

Terveisin edellinen vierailija joka biisistä innostuneena ehti jo kommentoida fb:ssäkin. Vanhan hardcore -fanin tunnistaa aina ;)

Riina H. (Ei varmistettu)

Biisi ei soittanut kelloja, mutta "hyvää huomenta punahilkka" menee ulkomuistista vieläkin.

elllie (Ei varmistettu)

Minä oon liian nuori NKOTB:lle, mutta loru on kyllä hyvinkin tuttu. Jostakin syystä minulle tuli mieleen Ilpo Tiihosen Hiihtojuustoa syönyt lehmä tuli hieman levottomaksi -runo:

"Voi piimä ja pötsi ja pöläys,/ sattuipa melkoinen möläys:/ minä olin lehmänä viitisen vuotta/ ja nyt olen aivan muu./ Hulluna ammun syyttä ja suotta,/ kun olen aivan muu!/ Voi tisseli tis ja lehmän lanta,/ järki on jäässä kuin Vilusen Manta/ ja minä olen päästäni muu!"

Pikaisella googletuksella kävi ilmi, että nähtävästi em. runosta on tehty myös jonkinlainen kuoroteos.

Samalta runoilijalta on myös seuraava, Sikojen rakkaus, jonka minä (melko paljon nuorempana) olen lukenut isovanhemmilleni heidän 45-vuotishääpäiväjuhlissaan:

"Kun auringon alla puhkeaa onni,/ kun lehmänsä löytää tuo muhkea sonni,/ kun kaislikon hauesta hauki saa parin/ ja kukkoa kosii se kanoista arin./ -niin mikseivät sitten sika ja sika,/ saparon verran ja kärsänsä mitan/ toisilleen vannoisi ikuista valaa:/ Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!/ Niin kuu etsii maata, niin suu etsii suuta,/ niin kyyhkyset yhteistä nukkumapuuta,/ kun peittojen alla on pehmoista kaksin/ ja kahdelle yö ryhtyy suojelijaksi/ -niin mikseivät sitten sika ja sika/ saparon verran ja kärsänsä mitan/ toisilleen vannoisi ikuista valaa:/ Oi rakkaani, sulle mun kyljykset palaa!"

Onko Silvalla Laura Latvalan "Pikku-Marjan eläinkirja"?

"Bonzo pieni leikkihauva/ punainen on kieli sen/ syliinsä kun sen saa vauva/ niin on hyvä mieli sen/ kyllä vauvaa naurattaa/ bonzoa kun rutistaa/ sylissänsä niin kuin lasta/ itsekin on lapsi vasta."

Pikku-Marjan eläinkirjan lorut on myös levytetty, saa näköjään mm. cdon.com:sta.

Murun kera

Voi tuo Pikku-Marjan eläinkirja on ihan ehdoton! Siinä on loru joka aakkoselle.. Mun kevään huippuhetki oli, kun löysin sieltä Helsingin kaupunginmuseon elokuvanäyttelystä Bonzon vitriinistä. Loru heräs henkiin :)

Tilia kirjautumatta (Ei varmistettu)

Tallari on levyttänyt Sikojen rakkauden, löytyy Sinisiä puita -levyltä.

Ja Pikku Marjan eläinkirjaa kuunneltiin ahkerasti kasetilta 1980-luvun alussa.

Runorikasta sävelsyksyä kaikille!

Kristaliina
Puutalobaby

Iiiihania loruja, kiitos!

elllien kirjoitamista loruista nuo kaks ekaa oli mulle entuudestaan tuntemattomia - ihania! Bonzosta muistan lauluna tuon "kyllä vauvaa naurataa... lapsi vasta" -osuuden, ja sitä olenkin Silvalle lauleskellut.

Pikku-Maijan eläinkirja menee ehdottomasti etsintään (täytyy tsekkaa, löytyiskö kirjastosta), kiitos vinkistä!

 

Mindeka
Ma-material Girl

Täälläkin ilmoittautuu yksi laulun tunnistanut, lalalalallaaalaa TONIGHT, mutta runot eivät sanoneet mulle mitään :)

Ainoat mieleen tulevat runot ovat sellaista teiniluokkaa ("Rakasta poikaa somaa, vaan älä toisen omaa. Älä kolmantena pyöränä rattaissa ravaa, sillä kahdelle Amor vain porttinsa avaa."), ettei taida sopia ihan tähän. Mutta näköjään kirjoitin sen kuitenkin! Hahaa.

Taidanpa ottaa esille nuo lasten lorukirjat tuolta hyllystä.

Riina H. (Ei varmistettu)

Ah, Ilpo Tiihonen <3 Hänen runonsa "Pitkäsilta" on yksi lemppareistani (toivottavasti muistan sen oikein):

Pitkäsilta.
Pätkä mies veteen tuijottaa.
Sillan alta sorsanpoika katsoo kurkkijaa
Hetkisen he kuuntelevat samaa suhinaa.
Kaisaniemenlahteen jostain tähti putoaa.
Nyökkäävät he toisilleen, nyt täytyy lähteä
mutta nyt on molemmilla pala tähteä.

elllie (Ei varmistettu)

Pakko vielä tulla kommentoimaan, koska runot ja lorut on ihania, ja uskon, että ne on lapsen kielenkehityksen kannalta erittäin hyvää harjoitusta (minulla ei ole lapsia vielä, mutta sitten kun on, aion haalia lapsilleni mahdollisimman paljon loruja).

Äiti lausui meille pienenä Immi Hellenin "Ystävykset" -runoa (http://fi.wikisource.org/wiki/Ystävykset_(Hellén)), joskin lyhennettynä. Kauneimpia Immi Hellenin lastenrunoja on koottu yksiin kansiin kirjassa "Punaposki, kultasuu", kannattaa lainata vaikka kirjastosta ja tutustua.

Isä taas muisteli ilmeisesti aapisestaan oppimaansa runoa "Aamulla", jonka on kirjoittanut Helen C. Crew ja jonka on mukaillen suomentanut Kirsi Kunnas:

"Kun heräsin,/ aurinko nukkui,/ mutta valoisaa oli kyllä./ Käkikello neljää kukkui,/ oli kastetta niittyjen yllä./ Oli hiljaa ranta ja aita,/ vain keijut pyykkiä pesi./ Joka oksalla riippui paita,/ ja paidoista tippui vesi." (En ole varma meneekö runo näin, koska tämä on isäni muistikuva runosta, mutta kaunis se on joka tapauksessa).

Kirsi Kunnaksen muutkin runot ovat ihania esim. Tiitiäisen satupuussa (mm. Herra Pii Poo, Vanha vesirotta, Tunteellinen siili, Kissa Krumeluu).

Isä tutustutti meidät pienenä myös Helvi Juvosen "Valket pilkut" -runoon, josta hän ei kylläkään muistanut ihan kaikkia osioita. Tässä kuitenkin runo kokonaisuudessaan, olen sen oikeellisuuden käynyt kirjastossa tarkistamassa:

"Lauloi haavan lehti,/ lauloi minkä ehti,/ laulussansa värisi/ kuin sydän ihmisen./ Levätä kai saahan;/ liukui lehti maahan,/ kellankirjavana virui,/ loppui satu sen./ Siihen kasvoi sieni,/ lakkipäinen, pieni,/ vaiti oli, vaiti oli/ jotain vartoen./ Kuka aina joutaa/ ennustamaan poutaa/ sienen alla sateellakin/ sarvet näyttäen./ Söi lintu etanaisen,/ itse matkan maisen/ päätti höyhenruumiillansa/ multaa ruokkien./ Hyvin hyötyi marjat,/ sievät varpusarjat,/ tuumi tuhma takkukarva/ karhunpoikanen/ ja kulki hyräillen:/ On onnellista tietää,/ miten Jumala karhua rakastaa/ ja saukkoa, ilveskissaa/ ja mäyrää ja oravaa/ ja pöllöä tupsupäistä,/ joka yöhön häviää,/ ja västäräkkiä pientä,/ jolla kauaskatsovat silmät on,/ ja punaista kärpässientä./ Siinä valkeita pilkkuja on."

Lapsena ei ymmärtänyt runon perimmäistä, varsin synkeää sanomaa, vaan se oli kiva runo, jossa kerrottiin tupsukorvaisesta ilveksestä ja västäräkistä ja kärpässienestä.

Minulla on pienenä ollut "Pikku Pegasos" -lastenrunokirja (toim. Kaarina Helakisa), josta on mm. tuo "piimä, pötsi ja pöläys" -lehmäruno. Samaisessa kirjassa on myös runo "Jansmakko Erikois", joka lapsena jaksoi naurattaa:

"Marjan pikku sammakko/ hiivapalan söi./ Paisui niin kuin taikina/ ja päänsä kattoon löi./ Puhkas katon, huis, hais, hois,/ ja hotki pilvet, huis, hais, hois,/ ja kuustakin söi palan pois./ Ja aamusella auringon, huh auringon!,/ se vahingossa nielaisi/ ja poltti suunsa pahasti./
Marjan pikku sammakko,/ Jansmakko Erikois,/ sanoi silloin kvo kvo kvo,/
kvo vadis, vadis kvo kvo kvo,/ ja noitui, noitui trekadors,/ simpsalapim, pors vors/ Ja sitten loikki pois."

Pikku Pegasokseen on kerätty 400 lastenrunoa, joten sieltä luulisi löytyvän jos jonkinlaista lorua myös Silvalle. :)

Kommentoi

Ladataan...