Luen ja itken

Ladataan...
Puutalobaby

No ei ole lukeminen enää entisellään.

Pääsin tässä kirjassa peräti sivulle 30 ennen kuin tuli ensimmäinen itku.

Seuraavaksi aloin paniikinomaisesti arvailla, kummalle noista kannessakin näkyvistä lapsista käy huonosti. Aaaargh, ei kai vaan! Luin takakantta ja sisäkantta ja kurkistelin sisäsivuille, apua apua apua kohta jollekin käy huonosti!

...ja miks tää perhanan kirjailija kirjoittaa sivukaupalla noista aikuisista, äääh ketä kiinnostaa KERRO NYT HYVÄ IHMINEN MITEN NOILLE LAPSILLE KÄY!?

Huokaus.


Phuuuh. Ja sitten vedän syvään henkeä, yritän rauhoittua ja palaan sinne sivulle 38, minne olen tällä hetkellä päässyt.

Mutta samanaikaisesti tämä kirja on ihana. Yritän keskittyä jokaisen sanaan, jokaiseen lauseeseen. Hitsi että tykkään tuosta Khaled Hosseinin tavasta kirjoittaa. Teksti ei ole liian "yritettyä" - tiedättekö: että jos joku yrittää kirjoittaa liian kuvailevasti, päätyy helposti sellaiseen ylikuorrutettuun "ja syksyn lehdet leijuvat taivaalta asettuen lehtikasoihin niin kuin elämän viimeiset palaset hiljalleen loksahtelevat paikoilleen" -tunneoksennukseen.

Hosseinille ei käy noin. Teksti on kaunista, mutta jotenkin aitoa. Tarinan henkistä. Tunnelmaa luovaa, mutta sillä tavalla, että siihen ei oikestaan edes kiinnitä huomiota. Sen vain jotenkin tuntee.

Okei en ala koskaan kirjallisuuskriitikoksi.

*******

Mutta sen vaan sanon, että vaadin "tässä kirjassa lapselle saattaa käydä huonosti" -disclaimerit kirjojen alkuun! (ja leffojen)

Share

Kommentit

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mulla on kirjahyllyssä kaksi Hosseinin kirjaa, joita en ole saanut aikaiseksi lukea. Pitäisi varmaan kokeilla! Ja oon muuten huomannut, että lapsen syntymän jälkeen kaikki "lapsille käy huonosti" -jutut ovat itkettäneet vielä paljon enemmän kuin ennen. Yleensä tosin ei onneksi ole lapsille käynyt kuinkaan vaan kirjailija on vain pitänyt jännityksessä mutta se jännitys itsessään on jo tarpeeksi ahdistavaa. 

Välillä herkkyys näissä tilanteissa menee liian pitkälle: katsoin KOMEDIAsarja Solsidanin kakkoskauden viimeistä jaksoa, jossa Alex ja Anna unohtivat vauvansa studioon ja lähtivät syömään. Valokuvaamo oli tietty mennyt kiinni ja Anna joutui rikkomaan studion ikkunan, jotta vauva saatiin ulos. Kun tilanne oli ohi, mä purskahdin aivan käsittämättömästi ihan hysteeriseen itkuun...mun miestä nauratti melkoisesti tässä kohtaa :)

Kristaliina
Puutalobaby

Suosittelen!

Hih ja totaalirepeäminen tuolle Solsidan-tarinalle :D Meillä Joel meinasi just pari päivää sitten lopettaa yhden leffan kesken, kun elokuvan loppupuolella (en voi paljastaa elokuvan nimeä, että en spoilaa sitä joltakulta) ihan yhtä äkkiä yllättäen tuli sellainen, "kaikki johtuu siitä, että onkin ollut lapsi, jolle on käynyt huonosti" -juonenkäänne. Siinä Silvan ikäinen taapero oli just kiipeämässä liukumäkeen ja kaikki ennakoi sitä, että kohta käy huonosti. Joel painoi stoppia ja totesi, että tämä leffa loppui nyt tähän :)

Katsottiin sitten kuitenkin lopppuun, kun muuten olisi jäänyt vielä enemmän painamaan mieltä. Tuho oli jo tehty :) Vaadimme disclaimerit elokuviin! :)

Melina G

Mä luen edelleen paljon, mutta mun lukeminen on myöskin muuttunut: luen nykyään aika kevyitä kirjoja. Sellaisia, joihin on helppo tarttua hiukan väsyneenäkin, tai jos on aikaa vain 15 minuuttua. 

Ensiksi, luen jo aiemmin lukemiani kirjoja uudestaan. Esim. Ken Folletin historialliset romaanit, Patrick Rothfussin Kingkiller Chronicle sekä George R.R. Martinin Song od Ice and Fire ovat olleet uusintakierroksella. Uusintalukemisessa on se hyvä puoli, että tapahtumat tietää jo etukäteen, joten kirja on tarvittaessa helpompi laskea käsistään. 

Toiseksi, luen nuorten kirjoja. Viimeisimpinä mm. Alanna-kirjat ja Harry Potterit (molemmat kuuluvat myös kategoriaan uudestaan luetut), Hunger Games -kirjat ja Beautiful Creatures -kirjat. 

Sen sijaan Ken Folletin uusin odottaa edelleen hyllyssä. Ei jaksa aloittaa.

Kristaliina
Puutalobaby

Hih Joel kans varsinkin vauvavuonna luki ihan järjestelmällisesti aikaisemmin luettuja kirjoja uudestaan, mm. kaikki (kai?) ne Game of Thrones -kirjat. Kuulemma väsyneenä just hyvä, kun ei tipahda niin helposti kärryiltä tuttua lukiessaan :)

Melina G

Kaikki tähän asti ilmestyneet. :-) 

Liisa
Osasin!

Oo, kirjat. Olen vastikään alkanut lukea synnytyksen jälkeen taas lehtiä. :D

Kirjahyllyssä olis kyllä lukemattomat Likson ja Oksanen, kun vaan malttaisi pysähtyä lukemaan. Aika hurjaa (ja kurjaa) että viimeksi aloitin uuden kirjan (Tervon Layla, suosittelen) synnärillä Ilon pötköttäessä uv-valon alla. Sen viimeisen sivun luettuani ei ole tullut kirjaan tartuttua. Pitäisi ryhdistäytyä, ei se mahdotonta olisi.

Kivoja kirjahetkiä sinulle!

Kristaliina
Puutalobaby

Hih joo mä aloitin lehdillä nyt keväällä ja nyt oon jo siirtynyt ihan oikeaan kovakantiseen kirjaan, wohoo. Mulla oli siis kahden vuoden kirjanlukutauko: edellinen oli just ennen kuin Silva sai alkunsa kesäloman loppupuolella, huh sentään...

Kun tuossa pääsee alkuun, niin sitten se lukeminen tuntuu ihan luontevalta. Enemmän se on näköjään ollut tottumuskysymys :)

lmm (Ei varmistettu)

Mä kannatan kans tota, että kirjan/leffan kanteen jos lapselle saattaa käydä huonosti!

Kristaliina
Puutalobaby

Ehdottomasti, varoitukset kanteen! :)

MB (Ei varmistettu)

Minä tykkäsin myös tosi paljon Hosseinin edellisistä kirjoista. Tätä uutta en ole vielä lukenut, mutta takuulla luen. Kiva kuulla, että hyvää on tiedossa. :) (Tai siis karmeaa, kun henkilöille käy huonosti, mutta hyvä kirja siis tiedossa.)

Kuvista päätellen luet kirjan suomennosta. Lukijoille tulee harvoin mieleen, että hyvästä suomennetusta kirjasta kannattaisi kiitellä myös suomentajaa, ei vain kirjailijaa. Varsinkin jos nimenomaan teksti ansaitsee kiitosta, kuten ilmeisesti tässä tapauksessa.

Kristaliina
Puutalobaby

Tuo suomennuspuoli on niii-iiin totta! Just siellä edellisessä bloggauksessani pähkäilin, että lukisinko suomeksi vai englanniksi - sen Thousand Splendid Sunsin olin lukenut englanniksi. Todellakin, suomentajalle kiitokset!

Vierailija (Ei varmistettu)

ÄÄÄÄÄÄ nyt ISO miinus, ei saa juonipaljastella :(

Kristaliina
Puutalobaby

Eijeijei tässä ei ollut juonipaljastuksia - tuon ihan saman verran on jo kirjan takakannessa :)

Mrs. K.

Yes hyvä! Tuo otsikkosi kuulostaa lupaavalta:) mulla se vielä odottaa, "säästelen" vähän.

Kristaliina
Puutalobaby

Hyvähyvä - ja sitten vaan sopivan sauman tullen kirja käteen ja ulos viltille lukemaan, ah!

Emilia M

Kuka tuon kirjan muuten on suomentanut? Jos kieli on ihanaa, niin kantsii laittaa suomentajalle palautetta, hän tulis varmaan tosi onnelliseksi, hänen kynästäänhän se suomenkielisenä on lähtöisin...

Kristaliina
Puutalobaby

Suomentaja on Katariina Kaila - todellakin, hyvää työtä tehnyt! Vähän tosiaan pelkäsin tätä suomeksi lukemista, mutta hienosti toimii!

Hallittun hysterian Anu (Ei varmistettu) Http://hallittuhysteria.blogspot.fi

Minäkin luin tämän ja tykkäsin kovasti, tosin koin, että tuo oli kirjana kevyempi mitä kaksi edeltäjäänsä.

Kristaliina
Puutalobaby

Totta! Nyt kun on päässyt pidemmälle, niin ei tosiaan ole ihan niiiiin värisyttävää kuin ne aiemmat. Mutta oikein hyvää luettavaa silti.

MarjaH (Ei varmistettu)

Lainaatko? ;)
T. Omppupotkarityyppi

Kristaliina
Puutalobaby

Lainaan! :)

Meidän kirjahyllystä löytyy muuten myös se Thousand Splendid Suns englanniksi, jos jotakuta kiinnostaa :)

Vilukissanvillat (Ei varmistettu) http://vilukissanvillat.blogspot.com

Mäkin aloitin just eilen Hosseinin Leijapoika-kirjan! Vaikuttaa tosi hyvältä, vaikka näin lapsen saamisen jälkeen on jotenkin vieläkin vaikeampaa lukea kertomuksia joissa lapsia kohdellaan huonosti tai heille käy jotain... Luin just Peter Franzenin Tumman veden päällä ja oikeasti ahdisti vähän koko ajan...! Mutta ihanaa kun nyt vauvan kanssa kotona ollessa oikeasti ehtii lukemaan, ei ole nyt koko ajan jotain opiskelujuttuja tai tenttejä mitä varten pitäis kahlata jotain tylsiä oppikirjoja....

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mä luin Leijapojan joskus Pärnussa hiekkarannalla maaten ja tykkäsin! Mulla jäi lukeminen vauvan tultua ihan kokonaan - ehkä tää aika meni vaan tähän bloggaamiseen :) Mutta tuntuupa ihanalta taas lukea! Opiskeluaika oli muuten mullakin kans toinen, missä lukeminen koki tappion: tosiaan kun tenttikirjoja joutui lukemaan niin paljon, ei enää vapaa-ajalla tehnyt mieli lukea muuta, mieluummin katsoi leffoja...

Vierailija (Ei varmistettu)

täälläkin kaivattais varoituksia :D lasten jälkeen oon uutisissaki tosi valikoiva et mitä luen, itku tulee kyllä heti jos jollei lapselle on sattunu jotain. Esikoiselta kun olin synnärillä 9vrk niin meinas olla tylsää ja pyysin miestä tuomaan kirjahyllystä jotain luettavaa, mies toi Torey Haydenin Lapsi muiden joukossa. Arvaa luinko muuta kuin takakannen :D ja en oo yhtään hänen kirjottamaa kirjaa pystyny lukemaan tuon jälkeen, ennen luin niitä tosi paljon. Nykyään mennään ihan aivot narikkaan-kirjoilla, pääasiassa romantiikkaa :P ja juurikin näitä Pottereita ym. jotka on jo luettu, ei haittaa vaikka jäis pari sivua väliin kun lapsia vahtii samalla :D

iitu - (Ei varmistettu)

Ähh! Miun on pakko käydä ostamassa tää! Oon niin pihalla kun en oo ees tienny että Khaled Hosseinilta on ilmestyny tällanen uus, jeeee!!!!

Kristaliina
Puutalobaby

Mäkin tämän ihan sattumalta kirjakaupassa bongasin! Kohta on muuten tämä jo hotkaistu - tänään aion saada valmista (tai no okei menee huomisen vuorokauden puolelle näköjään), hotk hotk!

Svui (Ei varmistettu)

Mä luin just aivan ihanan itkukirjan. Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. En oo ehkä ikinä itkenyt niin paljon mitään kirjaa lukiessani, mutten myöskään nauranut ääneen niin montaa kertaa. Kirjassa kerrotaan hauskalla toteutuksella, mikä Guernseyn saarella oli meininki toisen maailmansodan aikaan. Pakko ahmia heti -osastoa!

Kommentoi

Ladataan...