"Mikki?"

Ladataan...
Puutalobaby

Viime viikolla oltiin poikkeuksellisesti ukin autossa: minä ja Silva takapenkillä, ukki ajamassa ja Joel edessä. Tavallisesti autoillessa minä ajan, Silva on etupenkillä ja Joel takana.

Silva katseli minua ihmeissään.
"Nyt ollaan ukin autossa, ukki ajaa", minä selitin takapenkin pimeydessä Silvalle.
"Mikki?"

"Hei kysyiks tää lapsi multa just miksi-kysymyksen?", huhuilin etupenkille Joelille.
"No vastasiksä sille?"
"Ääää öööö niin joo."

"Ollaan ukin autossa, koska ukki ajaa meidät autolla kotiin."
"Mikki?"
"Koska kello on jo niin paljon ja on ihan pimeää. Silvalla on jo nukkumaanmenoaika."
"Aaaaa aaaaa."

*******

Ajattelin ensin, että ehkä kyse oli sattumasta. Mutta ei - sen jälkeen "mikki?"-kysymyksiä on tullut lähes päivittäin. Välillä mukana on hienosti myös s-kirjain. Eikä "miksi"-kysymys ole edes ainoa:

Luetaan kirjaa:
"Mikä siinä on?"
"Khiiii!"
"Joo, ihana kirahvi! Silvallakin on oma kirahvi!"
"Missä?"
"No missä se Silvan kirahvi on? Käy hakemassa."
(hakee lelukopasta ja tulee jatkamaan lukemista)

Paijataan kissaa, kunnes kisu saa (hyvin pian) tarpeekseen ja päättää poistua paikalta.
"Kissa! Kissa!"
"Kissa lähti pois."
"Minne?"
"Yläkertaan se taisi mennä."
"Aaaaa aaaa."
"Joo, kissa meni yläkertaan nukkumaan."

*******

Tästä se sitten kai lähtee. Kyselyikä.

Share

Kommentit

Meeb ._. (Ei varmistettu)

Kummitytöllä sama mutta isompana ...
"Missä äiti?" Kaupassa...
"Miksi se on siellä?" Se on ostoksilla...
"Miksi se on ostoksilla? Mitä se ostaa? Milloin se tulee? Miksi ulkona on kylmä? Miksi tulee talvi? Miksi Suomessa on talvi?" Ja lista jatkuu...

Kristaliina
Puutalobaby

Hih mä olen ymmärtänyt, että tuo voi olla aika rasittavaakin :D Mutta itse kyllä jotenkin odotan sitä innolla! Itse asiassa jo silloin aikoinaan lastensaamista miettiessäni isoimpana "plussana" taisi olla se, miten ihanaa on seurata, miten uusi pieni ihminen oppii hahmottamaan maailmaa <3 Ehkä mussa piilee pieni salattu opettaja :)

Mutta joo, meillä tämä on tietysti vielä ihan älyttömän pientä kyselyä. Mutta olen tosi yllättynyt, että kysymyssanat tulivat jo nyt!

eppunen
Pienen pojan elämää

Jostain ihmeen syystä minusta on kivaa vastata kaverien lasten kysymyksiin, mutta saa nähdä kuinka kiva on sitten oman kyselyikä.

Kristaliina
Puutalobaby

Voi olla, että siitä 24-7-kysymyksiin vastailuista kyllä nopeasti karisee hohto :)

Tajusin muuten, että tämä on mulla yksi tosi voimakas "tällainen äiti haluan olla" -haavekuva: että mä olisin sitten sellainen äiti, joka jaksaa kauniisti ja perustellen vastata kaikkeen, vaikkakin sitten sadatta kertaa. Hih aika moni tuollainen vastaava haavekuva on tässä matkalla jo tietysti kariutunut pois ja realismi tullut tilalle - saa nähdä, miten tuon asian käy :)

eppunen
Pienen pojan elämää

Juuri sellainen minäkin haluaisin olla! Ei mitään "(enjaksaenäävastata) koska minä sanon niin!", vaan yrittää selittää, vaikka se aiheuttaisi lisäkysymysten tulvan. Oi toivottavasti minusta tulee sellainen joka jaksaa selittää :) opettajan ammatista olen joskus haaveillut.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo! Mun tavoite vois olla, että suusta ei koskaan pääse juuri tuota yleistä "koska minä sanon niin" :) Saa nähdä, miten tuo onnistuu - lupaan, että raportoin epäonnistumisista :D

eppunen
Pienen pojan elämää

Peukkuja pystyyn, että onnistut välttämään sen! :)

T100 (Ei varmistettu)

Vuoden kestänyt kyselyikä ei anna merkkiäkään laantumisesta. Aluksi kysymyksiin jaksaa vastailla, koska niistä ei ketjuunnu kolmenkymmenen jatko-osan miksittelyä. Ihan hyvällä omatunnolla olen vastannut "en tiedä" sellaisiin kysymyksiin, joihin en oikeasti osaa vastata. Kuten esimerkiksi sihen, onko kastemadoilla varpaat, miksi ei ole? Tai miksi meillä ei ole Audia (koska oikea vastaus käsittäisi jotain automerkkien naurettavasta keskinäisestä nokittelusta ja siksi koska kaikilla naapureilla on, mutta me ei periaatteesta työnnetä autoon niin naurettavia summia rahaa, jolla saa vastineeksi kilometri kilometriltä arvoaan menettävä vehje, joka mielestäni arvottaa enemmän ihmisten ajatusmaailmaa kuin todellista tarvetta omistaa yksiön hintainen auto)?

Nevörseinevör.

eppunen
Pienen pojan elämää

"en tiedä" on kuitenkin parempi, kuin se "koska minä sanon niin". Eihän äitikään voi ihan kaikkea tietää!

Vierailija (Ei varmistettu)

Heh, tuli muuten yksi kerta (okei, useamminkin) sellanen olo, että lapsi pitää minua vähän yksinkertaisena. Vastasin johonkin universumeja syleilevään kysymykseen lopuksi, että "en oikein tiedä". Lapsi oli jonkin aikaa hiljaa ja kysyi aika painavasti "MIKSI ET TIEDÄ?"

Öööh...koska...niin...katoppas. Tota, mennäänkö vaikka haravoimaan...eh.

HannaSilinda (Ei varmistettu)

Meillä Sohvi on juuri oppinut kysymään kuka? Jos esim. ovi käy ja joku tulee sisälle, neiti juoksee heti eteiseen ja hokee kuka, kuka, kuka?

Niitä muita odotellessa...

P.s. nyt mä keksin itselleni oikean nimimerkinkin, kaikenlaisilla on aikaisemmin tullut kommentoitua mut tää on nyt se joka pysyy. :D

Kristaliina
Puutalobaby

Oi, tuota kysymystä meillä ei ole vielä tullutkaan - vau! :)

Hei ja kiva, kun otit vakkarinimimerkin (ja mainitsit Sohvin nimen tuossa samassa, niin teidät siitä tunnistin) - nyt osaan jatkossa yhdistää sut nimimerkkiin :)

iitukka

Kyselyikä on aluksi ihana, mutta jatkuessaan välillä älyttömän rasittava :D Meidän kolmevuotiaalla se on ollut jo pitkään, eikä loppua tunnu näkyvän. Monet kysymykset on fiksuja, mutta monet myös täysin absurdeja. Jää äitikin sanattomaksi! Pahinta on ketjuttuneet miksi-kysymykset: joka vastaukseen voi aina kysyä että miksi. Meillä puolitoistavuotiaan suosikkikysymyksiä on jo pitkään olleet missä-kysymykset: missä isi on, missä mummo on, missä pappa on. Näihin on vielä helppo vastata, mutta miksi kysymykset ja syy-seuraussuhteet onkin puolitoistavuotiaan aika hankalia ymmärtää. Onneksi tuon vanhemman kanssa voi jo keskustella ja selittää asioita niin että sekin toivottavasti saa niistä jotain irti!

Kristaliina
Puutalobaby

Mä jo vähän jännitin, että joku sanoo että "hullu, ei puolitoistavuotias voi osata kysellä - sä kuvittelet vaan" (koska en oikeasti tiedä, milloin nämä kyselyt tavallisesti alkaa); eli jee, nyt tuli todistusaineistoa, että jossain muuallakin puolitoistavuotias kyselee! :)

Silvakaan ei varmasti monestikaan ymmärrä "miksi"-kysymysten vastauksia, mutta ajattelin, että se nyt sitten ainakin on tärkeää, että se oppii, että saa vastauksia. Eli että asioilla on syyt ja perusteet olemassa - vähän sellaista "maailmankasvatuksellista opetusta" siis samalla :)

Mä ihan hurjasti odotan, että vieläkin enemmän päästään sitten keskustelemaan! Ihanaa!

HelloAochi

Tottakai ne osaa :D Kain ei vielä ole tainnut kysyä miksi, mutta kaikki muut (mikä, kuka, missä, minne) tulee jo!

Kristaliina
Puutalobaby

Hyvä Kain!!!

nanspe (Ei varmistettu)

Mä muistan ku joskus lapsettomana nauroin ja ihmettelin kuinka vanhemmat ymmärtää puhumaan opettelevien lastensa juttuja :D Nyt ku on ite siinä tilanteessa niin sehän on ihan ymmärrettävää ;D Ja ihan parasta kun jokapäivä tulee uusia sanoja, selviä ja sit niitä vähä vähemmän selviä mut ite tietää mitä se tarkottaa. Lisäks on aivan uskomatonta kuinka pieninä ne oikeesti alkaa ymmärtää puhetta vaikka ite ei viel sanois sanaakaan :)

Kristaliina
Puutalobaby

Nämä samat kyllä jaksaa hämmästyttää muakin! Tietysti kaikki liikkumaanoppimiset (konttaamiset, kävelyt sun muut) oli aivan ihania uusia taitoja, mutta hitsi - mulle tää puhumisen ja ymmärtämisen kehittyminen (heh ja sen ihastelu) on jotenkin aivan omaa luokkaansa! Ehkä siksi, että itse olen niin "kielellinen", mulle niin tärkeää on kirjoittaminen ja kieli. Siksi sitä ihan näin onnesta soikeana seuraa, kun oma lapsi näissä asioissa kehittyy <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Oho! Harvempi tuon ikäinen kysyy miksi-kysymyksiä! Yleensä se on noin pienellä sitä mikä, missä, mitä-linjaa. Samoin "minne" on hankala, huomaa että Silvalle varmasti puhutaan kotona paljon! Kysymyksiin vastaaminen on kamalan tärkeää (vaikka joskus rasittavaa), lapsi huomaa että hänen sanomisillaan on väliä ja häntä kuunnellaan. Noita keskustelunpätkiä voisi käyttää meillä koulussa esimerkkinä hyvästä vuorovaikutuksesta taaperon kanssa!
Ihana ikä!
Terv. varhaiskasvatuksen opiskelija

Kristaliina
Puutalobaby

No mä kans maallikkona ihmettelin, että tuli aikaisemmin kuin olin kuvitellut... Mutta joo, meillä tosiaan puhutaan paljon, välillä tuntuu että ei juuri paljon muuta tehdäkään :D Just se, mistä aiemminkin oon kirjoittanut, että "ei ei":t yritetään korvata asioiden selittämisellä jne. Juttelu ja asioiden selittäminen on vaan niii-iiin kivaa vanhemmillekin, kun huomaa että napero on kaikesta niin hurjan kiinnostunut :)

Kiitos kommentistasi, kovasti lämmittää näin äidin mieltä <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi-ikä vielä menee, mutta nyt menee hermot, kun isompi lapsi vastaa joka kysymykseen vain: "Siksi." Aargh!

Kristaliina
Puutalobaby

:D

Mä muistan itse lapsena/teininä käyttäneeni (ärsyttämismielessä) myös vastauksia: siksimiksi tai miksisiksi :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä luulin, ettei lapsillani ole koskaan ollut kyselyikää, siis sellaista, että olisin kyllästymiseen asti vastannut vastaamasta pääsyänikin loputtomiin kysymyksiin. Pari viikkoa sitten olin keski-ikäisen lapsettoman ystäväni ja lasteni kanssa hevostallilla. Ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen ystäväni puuskahti: siis loppuuko nuo kysymykset koskaan? En ollut huomannut vielä että oli edes kyselty, vaikka kaikkiin olin perusteellisesti vastannut. Tähänkin taitaa siis turtua, vastauksia ja selityksiä tulee ihan automaattina, huomaan usein selittäväni maailmaa lapselle jo ennenkuin tuo ehtii edes kysyä. Vastaavasti sitten päiväkodissa hoitajat ovat ihmetelleet lastemme pitkiä ja perinpohjaisia taustatkin selittäviä vastauksia ihan yksinkertaisiin kysymyksiin.

Mutta meillä on myös asioita, joissa vaan tehdään kuten aikuiset sanoo eikä niitä selityksiä toisteta päivästä toiseen silloin kun lapsi tietää vastauksen ja jankkaa pelkästä jankkaamisen halusta. Lapset toki jo isompia, 4 ja 6 v.

Kristaliina
Puutalobaby

Mahtavaa! Hyvä esimerkki siitä, miten kyselyihin vastaaminen voi olla niin luontevaa, että sitä ei edes huomaa - ja eihän siihen varmasti sitten ärsyynnykään :) Voi menisipä meilläkin tuolla tavalla!

Hih mun on pakko kertoa yks tarina noista lasten perinpohjaisista vastauksista - kuulin tän ihan vasta. Joel oli lapsena ilmeisesti ollut jonkin sortin varhaisnero; hih nörtti jo naperosta alkaen :D Se oli tullut kerran ihan-ihan pienenä (arvio oli, että 3-vuotiaana) äitinsä kanssa pesulta ja hytissyt pyyhkeen alla.
"Voi onko sulla noin kylmä!", äiti oli kauhistellut.
"Haihtuessa vesi sitoo energiaa", Joel oli vastannut hampaat kalisten :D

Miitu (Ei varmistettu)

Ehdin just ennen tätä vierailijan kommenttia miettiä, ettei meillä juuri miksi-kysymyksiä oo (ainakaan vielä) ollu. Tosin pienihän tuo on. Meillä on kuitenkin "orientoiva" puhetyyli, jos nyt niin voi sanoa. Kerrotaan kysymättäkin asioita pitkälle eteenpäin ja perustellaan, minkä vuoksi (uskoisin) tää 2-v puhuu paljon "sitten" ja "siksi" -lauseita/tarinoita. Siitäki huolimatta, että ajoittain myös ne "eiei:t" raikaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi Silva matkustaa etupenkillä autossa? Eks siinä ole turvatyynyä? :O

Kristaliina
Puutalobaby

Turvatyyny on pois päältä :) Me todettiin sen toissakesäisen tajuttomuuskohtausepisodin jälkeen, että äidillä on turvallisempi olo, kun näkee lapsen voinnin siinä vieressä - siitä lähtien Silvan istuin on ollut (selkä menosuuntaan totta kai) etupenkillä ja airbag pois päältä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eks Silva uhmaa viel yhtään? :) Meillä ei oo tällä hetkellä kivaa ku 3 vuotias uhmaa ja nyt alko toi pikkunenkin uhmaamaan äääh äiti ei jaksa :P

Kristaliina
Puutalobaby

On joo välillä vähän sellaisia kiukumpia päiviä, jolloin tyyppi vastustelee tyyliin kaikkea - jonkinlaiseksi uhmaksi mä olen sen ajatellut... Usein tuo kiukkupäivä on maanantai, kun viikonloppuna on ollut niin paljon hulinaa ja tohinaa (isi ollut kotona ja nähty mummia ja ukkia jne.), ja sitten maanantaina joutuukin olemaan vaan äidin kanssa kaksistaan... Silva selvästi tykkää, kun on paljon porukkaa ympärillä.

Onneksi (ainakin toistaiseksi) nuo kiukut on kuitenkin ollut aika vähäisiä (kop kop koputus puuta), mutta eiköhän niiden aikakin kohta tule... Sitä kehitysvaihetta en välttämättä odota niin riemulla kuin näitä muita :D

Vau mikä vauva!

Mä joskus sinnikkäästi vastailin pienen pikkuveljen miksimistämiten-ketjukyselytulvaan, ihan vaan nähdäkseni kuinka kauan laps jaksaa. Aika kauan jakso ja kiinnosti, kysymysketju lähti siitä että missä äiti on, ja käytiin "lyhyesti" läpi että töissä, että saa rahaa, että voi ostaa ruokaa, että voi syödä, ihminen tarvitsee ruokaa, ihminen koostuu soluista, energia, jaksaa liikkua ja kasvaa, ruoka tulee kauppaan tuottajalta, karjankasvatus, viljely, tehtaat, en edes muista mitä kaikkee se keksi kysyä. Loppujen lopuks, odotin vielä jotain kysymystä niin poika oli hetken hiljaa ja totes, "jaa". Ja jatko leikkiä. Että kyllä ne kysymykset joskus voi loppua :D

Toinen legendaarinen kysymysinto tulee tietysti kirjoista. "Mikä toi on? mitä toi tekee? missä toi on? mitämitämissämikäkuka?" Siinä sitten vastailtiin ja loppujen lopuks poika totes: "hyvin tiesit!" Että ketä varten niitä kysymyksiä aina kysytäänkään... :)

Kristaliina
Puutalobaby

Ihania! Tshih ja poika vaan ilmeisesti testasi, että tiedätkö :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Luin jostakin, että lapset jatkaa kyselyä niin kauan kunnes saavat mielestään tarpeeksi informatiivisen vastauksen. Eli siis kyse ei ole siitä, että lapsi kyselisi pelkästään kyselyn ilosta. Hän pyrkii oikeasti saamaan selkoa ympärillään olevista asioista ja tapahtumista. Varmaan maailma voikin tuntua aika kaaoottiselle lapsen näkökulmasta, kun näin aikuisenakin vielä välillä tuntuu siltä! :D

Kristaliina
Puutalobaby

No niinpä! Onpa niin kaunis ja ihana ajatus, että näin vanhempana voi antaa tietoa ja tukea maailman hahmottamiseen - ja ainekset koko tulevalle maailmankuvalle. Oh <3

Piipo79

Aivan huippua! Meillä ei tule vielä kyssäreitä vaan toteamuksia joita äiti ei saa kyseenalaistaa. Oi mä odotan tuota vaihetta! P.s. Meidän iitu tekaisi viikko sitten ekan kuperkeikkansa ja on ihan innoissaan niistä!

Kristaliina
Puutalobaby

Oooo, kuperkeikka! Meillä tirppana taas ei tuollaiseen akrobatiaan vielä osoita mitään kiinnostusta - suu auki kuuntelin, kun pari samanikäistä muskarikaveria kuulemma heittää kuperkeikkaa jo kotona. Joo ei meillä :)

Piipo79

Teillä näyttää painottuvan enemmän vaiheessa puhe, meillä liike. En tiedä oliko keksinyt päiväkodista joltain isommalta koko homman kun ihan yllärinä alkoi niitä kotona tehdä!Alkuun patjalla ja sitten ihan maton päällä.

Sari Koo

Ihana Silva! :) Itselläni on kahdeksankuinen poika, en malta odottaa hänen ekaa sanaansa! Kiitos tästä blogista, oon fani, kirjoitat niin hienosti arjesta. Sun rohkaisemana uskalsin perustaa oman vlogin! Se kertoo siitä miten opettelen vatsastapuhumaan. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Vau, mikä blogin aihe - mahtavaa! Täytyypä mennä seurailemaan :)

Raissi
RetroPrinsessa

Meijän murrosiköisen kyselyikää muistelee vieläkin moni sukulainen. Se oli jotain ihan käsittämätöntä ja loputonta.
Alkuun yritin vastailla kaikkiin kysymyksiin, kunnes tajusin että ihan turhaan. Poika kun oli esittänyt jo monta kysymystä siinä ajassa kun minä sain ekaan vastaukseni valmiiksi. Eikä poikakaan enää muistanut mikä se eka kysymys oli, johon mutsi vastasi.
Niinpä istuin ja kuuntelin kysymyksiä toisensa perään, mutta vastasin vasta viimeiseen, sitten kun lapsi hiljeni.
Joskus jouduin kyllä ehdottamaan sellaista pientä kilpailua, jossa se joka jaksaa olla tietyn (5min) ihan hiljaa, on kunkku tai kuningatar. Värityskirja poitsulle ja munakello pirisemään 5min päähän. Aah, mikä ihana hiljaisuus.

Raissi
RetroPrinsessa

Niin, siis nykyään murrosikäinen. Kyselyikä oli voimakkaimmillaan 2-6 vuotiaana.

Monsteri lauma

Ehkä kamalinta on kohta kuusi vuotiaan pojan "kysely ikä" aivan eri tyyppistä kun näillä pienillä mutta tässä pari esimerkkiä tältä viikolta.
Torstaina oli pojan nimpparit ja kappas pikkukakkonen esitteli päivän nimet.tottakai poika blokkasi oman nimen sieltä,miksi mun nimi oli telkkarissa? Ai mikä nimi päivä? Miksi tänään liputetaan? Haloo miten mä selitän ennen yhdeksää aamulla pojalle mikä on yk? Ööö..joo tota,äiti ei muista nyt mut katon kohta kalenterista.tarha matkalla poika päätteli itse että siksi liputetaan että muun maanlaiset tietää että tuli suomeen kun ne tulee pois lentokoneesta :-)
Tässä vaiheessa lapselle tulee näköjään joku tiedon nälkä, ja tietenkin sitten kavereiden kanssa puhutaan näistä pihalla joten paras antaa oikesti se vastaus ja kerto homma juuri niinkuin se oikeasti on.eikä puuta heinää

Kristaliina
Puutalobaby

Tshih apua tuossa saattais olla kännykkä-Google aika kovilla - onneksi on nykyään sellainen käytettävissä :D

Eelmou (Ei varmistettu)

Wau, siis teillähän osataan jo niin hyvin puhua! Meillä tuo 1.5 vuotias sanoo vasta muutaman sanan! Nyt vasta ihan kuukauden sisällä kirjojen lukeminen on alkanut kiinnostaa ja on alkanut osoittelemaan kuvia ja matkimaan. Sanoja tulee hmm... No alle 10. Mutta sitten toisaalta poika on hämmästyttävän näppärä sormistaan, meillä on esimerkiksi noita erittäin tehokkaita lapsilukkoja kaappien ovissa... Haha! Mitä vielä. No mutta ihan omanlaisiaan nää kaikki taitaa olla :)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, no meillä Silva puolestaan ei edes osoita kiinnostusta mihinkään tuollaiseen käsillänäpräilyyn - samoin esim. kiipeilyt on lähteneet paljon hitaammin kuin monella ikäkaverilla, liukumäkeenkään tirppaa ei (vieläkään) oikein yksin voi päästää... Tai just jostain kuperkeikasta ei vielä pu-het-takaan :)

Silloin kävelemään lähdön aikaanhan puheen kehittyminen oli täällä ihan paikoillaan, ei tullut sanaakaan eikä oikein ollut edes yritystä. Ja nyt on taas sitten tämä valtava "ryntäys" tässä puhumisessa. Että varmaan tälleen sykäyksittäin ja naperoiden välillä tosi paljon vaihdellen nämä kyllä menee!

Kirjakiinnostuksesta ja osoittelusta se muuten täälläkin lähti, odotettavissa varmaan pian iso spurtti teilläkin!

Morgaise (Ei varmistettu)

Äiti äiti, miks mulla on kyselyikä? Siihen en keksinyt enää vastausta sillä hetkellä....

Kristaliina
Puutalobaby

Ihana :D

Liisa
Osasin!

Tämä postaus oli aika arvokas muistutus mulle. Meillä on alkanut esiintyä merkkejä turhautumisesta, kun Ilo ei ihan aina tule ymmärretyksi (vaikka onkin aika haka sanattomassa viestinnässä, kun niitä sanoja ei edelleenkään tule). Varmaan jonkinlaista varhaista uhmaakin on mukana. Tämä oli ahaa-elämys mulle siitä, että oletettavasti Ilon puheen ymmärtäminen ja maailman ihmettely on kuitenkin suht samalla tasolla kuin Silvalla ja muilla ikätovereilla. Aloin selittää asioita enemmän, ja tuntuu, että Ilo on ollut tyytyväisempi. Esim. yhtenä päivänä pihalla huomasin pojan kuulostelevan hälytysajoneuvon pillin ujellusta joten selitin mistä oli kyse. Tuskinpa hän ymmärsi sanoja "onnettomuus", "ambulanssi" tai "paloauto", mutta näytti tyytyväiseltä ja jatkoi touhujaan.

Kommentoi

Ladataan...