Miksi kannatan kotihoidon tuen jakamista vanhempien kesken?

Ladataan...
Puutalobaby

Alkuun kaksi lukua, jotka ovat jo niin kuultuja, että melkein haukotuttaa:

  • Naisen euro on edelleen sen about 80 senttiä.
  • Vain 6 % kotihoidon tuen saajista on miehiä.

Miksi nämä luvut ovat edellen näin? Ensimerkiksi tuo ensimmäinen luku oli jo 20 vuotta sitten tuo - eikä se tosiaan ole noussut tässä ajassa kuin vaivaisella 2 sentillä eli 82 senttiin. Kuulemma vuoteen 2020 mennessä se voisi olla 85 senttiä. No-jee-v*tun-jee, KAHDEKSANKYMMENTÄVIISI.

Näihin asioihin on saatava muutos. Ihan oikeasti.

*******

Minulta pyydettiin kannanottoa hallituksen tällä hetkellä käsittelemään aiheeseen jakaa kotihoidon tuki puoliksi äidin ja isän kesken. Pyytäjä ei ollut kuitenkaan tehnyt taustatyötään huolella niin, että olisi oikeasti tiennyt, mitä pyytää...

Mielipiteeni on nimittäin ihan eri kuin mitä pyytäjä ajoi takaa.

Tässä se kuitenkin tulee, eli bloggaus aiheesta: miksi kannatan kotihoidon tuen jakamista vanhempien kesken?

Annan täten teille haasteen: vaikka olette eri mieltä, älkää alkako huutaa sitä vielä tässä vaiheessa. Lukekaa ensin perustelut, keskustellaan sitten! ...ja luonnollisesti antakaa sitten myös omat perustelunne.

*******

Okei.

Ihmisten välinen tasa-arvo on minulle tärkeä arvo. Meillä suhteellisen tasa-arvoisessa Suomessakaan se ei toteudu, vaikkapa sukupuolten välisen tasa-arvon kohdalla. Alussa oli siitä pari numeroesimerkkiä, mutta samaa aihepiiriä ovat myös esimerkiksi se, että huoltajuuskiistoissa lähes aina äiti saa huoltajuuden. Tai että asevelvollisuus koskee vain miehiä.

Olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että poliittisessa päätöksenteossa tulee ottaa tasa-arvoasiat huomioon erilaisia päätöksiä tehdessä. Tasa-arvonäkökulman pitäisi aina olla mukana. Koskien nyt sitten näitä lastenhoidon tukimalleja tai mitä tahansa muuta asiaa.

Se, että nykyisellään vain 6 % kotihoidontuen saajista on miehiä, kertoo, että nykymallissa on jotain kovasti vialla. Jotain täytyy tehdä tilanteen korjaamiseksi pidemmällä aikavälillä. On sanottu, että jos mallia rakennettaisiin alusta asti nykypäivänä, siihen automaattisesti otettaisiin mukaan omat osuudet isille ja äideille. Niin ei kuitenkaan silloin joskus mallia luotaessa ymmärretty tehdä, ja siksi päädyttiin näin vääristyneeseen tilanteeseen. Tarvitaan korjausliike.

Nyt hallituksen käsittelyn alla olevan mallin mukaan siis hoitovapaa jaettaisiin puoleksi molemmille vanhemmille (yksinhuoltaja saisi koko ajan). Muita yhteiskunnallisessa keskustelussa väläytettyjä malleja ovat 6+6+6 -malli sekä Väestöliiton tuoreempi kannanotto.

Sosiaali- ja terveysministeriön sivulta löytyy aika havainnollinen kuva tämänhetkisestä ehdotuksesta:

lähde: http://www.stm.fi/kotihoidontuki

En ole niin naiivi, että kuvittelisin yksin tämän tekevän naisen aseman työmarkkinoilla tasa-arvoiseksi. Tämä on kuitenkin yksi olennainen askel sitä kohti. Askel voi olla jonkun perheen kohdalta jopa kipeä - mutta sitä tarvitaan, jotta tulevaisuudessa olisi hyvä.

Ymmärrän hyvin, että joku sanoo, että "meidän perheen kohdalta tämä malli on ihan perseestä ja vaikeuttaa meidän tilannetta". Ihan varmasti niin onkin jonkun kohdalla, ja se on ihan ok sanoa ääneen - ja jopa kiroilla tukiensa huonontumista. Poliittisia päätöksiä ei voi kuitenkaan tehdä yksittäisten ihmisten "mikä mulle on paras" -tuntemusten pohjalta vaan pitää ajatella isompaa kokonaisuutta.

Yritän sanoa tällä, että mun mielestä yksityinen ihminen saa ihan vapaasti kovaan ääneenkin sanoa, että tämä on perseestä. Mutta poliittisilta päättäjiltä peräänkuulutan vastuuta ja osaamista tehdä päätöksiä, jotka vievät meidän yhteiskuntaamme eteenpäin.

Ja yksityisiltä ihmisiltä edes ymmärrystä siihen, että miksi tällaisia päätöksiä pitää tehdä.

*******

Moni tätä tasajakoa vastustava kovaan ääneen huutaa, kuinka heidän perheessään isotuloisen miehen ei ole taloudellisesti mahdollista jäädä kotiin.

Het-ki-nen - kelataanpa: miksi se mies on isotuloisempi?

Ja seuraavaksi: haluammeko me, että jatkossakin se mies on isotuloisempi? Se isotuloisuus ei muuten ole miehelle edes pelkkää plussaa: sen myötä nimittäin mies ikään kuin menettää mahdollisuutensa olla se vanhempi, joka hoitaa lapsia kotona. Sekään ei kuulkaas ole tasa-arvoa.

Lapsella on oikeus yhtä lailla luoda läheinen suhde niin äitiinsä kuin isäänsäkin. Ajatellaan työssäkäyvän vanhemman asemaa: aamulla lasten nukkuessa töihin, iltakuudelta väsyneenä kotona. Arkipaineet ehkä aiheuttavat äreyttä, ehkä työasiat seuraavat kotiinkin. Viikonloppuna on aikaa, mutta palautuakin pitäisi... Ymmärtääkö puoliso varmasti, miltä työssäkäyvästä tuntuu olla kotoa poissa - jättää näkemättä ne ensiaskeleet ja ensihymyt?

Entä se kotona oleva vanhempi? Raskasta on sekin. Rutiinit, sairastelut, ehkä aikuisseuran puute. Ymmärtääkö puoliso varmasti, miltä kotona olevasta tuntuu olla ainoana vanhempana lasten kanssa kotona - katsoa kelloa ja laskea tunteja, koska puoliso on kotona.

Usein se perhe on kuitenkin perustettu yhteisestä halusta. Rakkaudesta. Mutta sitten lapsen saamisen jälkeen puolisoiden omaa perhearkea koskevat kokemusmaailmat ikään kuin erkanevat, hyvin pitkälle (94-prosenttisesti) vanhemman sukupuolen perusteella.... Se ei voi olla oikein. Ei sukupuoli saa vaikuttaa siihen, että vanhempi saa rakentaa mahdollisimman läheisen hoivasuhteen omaan lapseensa. Jokaisella perheellä pitäisi olla (taloudellisestikin) tasa-arvoinen asema valita, kuka lapsen kanssa on kotona.

Tähän tarvitaan palkkatasa-arvoa ja toimenpiteitä sen edistämiseksi.

Uskon, että on koko perheen etu, että osat jakautuvat paremmin tasan. Niin lasten kuin aikuistenkin etu. Koska tämä suunta ei ole tapahtunut ns. itsestään (mistä todisteena tuo suhdeluku 94 vs. 6) meidän mattimeikäläisperheiden toimesta, yhteiskunnan on tehtävä päätöksiä, jotka paremmin ohjaavat tasa-arvon suuntaan.

*******

Ymmärrän siis hyvin, miksi monen ensimmäinen reaktio aiheeseen on vastustus - siis jos se on omista eduista pois. Totta kai, aiheesta kuin aiheesta; saavutetuista eduista on vaikea luopua.

Väitän kuitenkin, että uudistus koskee paljon pienempää porukkaa kuin mitä julkinen poru antaa ymmärtää. Kun yllä olevaa kuviota katsoo tarkempaan - kyllä: vaikka isä ei haluaisi olla kotona päivääkään, halutessaan äiti saisi edelleen olla kotona siihen asti, että lapsi on lähes kaksi. Tarkkoja prosentteja en tiedä, mutta suurin osa lapsista on kyllä oman käsitykseni mukaan jo tuon ikäisenä päivähoidossa. Meidän Silva on kohta kolme ja edelleen kotona - ja olen kyllä ihan selkeästi huomaavinani, että hän on poikkeus tässä suhteessa. Heh toki positiivinen poikkeus, olen iloinen, että olemme voineet hoitaa häntä kotona näin kauan.

Ylipäänsä olen iloinen, että yhteiskunta edes näin hyvin tukee vanhempien mahdollisuuksia hoitaa lasta kotona. Jos verrataan moneen muuhun maahan, jossa äitiysloma on sen tyyliin kolme kuukautta... Meillä yhteiskunta maksaa meille usean vuoden ajan siitä ilosta, että me itse hoidamme omia lapsiamme. Lisäksi meillä on voi olla lain turvin suht varma luottamus siihen, että vakituinen työpaikkamme pysyy, vaikka olemme vuosikausia poissa työelämästä. Kun sitä miettii, se on melkein jopa ihan absurdia. Siis absurdin hienoa. Ööööh - kiitos, valtio?

Yhteiskunnalla on kuitenkin oikeus ja velvollisuus laittaa antamiinsa etuihin reunaehtoja, liittyivätpä ne sitten opintotukeen, työttömyyspäivärahaan tai sitten tähän kotihoidon tukeen. Yhteiskunta ei jatkossakaan estä ketään hoitamasta lastaan kotona vaikkapa lopun ikää. Eli kun jotkut sanovat, että yhteiskunta ei saa rajoittaa perheen vapautta valita. Vapaus valita edelleen on. Yhteiskunta ei vaan erityisesti tue sitä rahallisesti antamiensa reunaehtojen täyttymisen jälkeen.

*******

Minä ainakin haluan, että kun nämä meidän lapsemme vuorostaan ovat vanhempia, heidän ei enää tarvitse tehdä tällaisia päätöksiä sen perusteella, että miehellä on isompi palkka. Haluan, että he voivat laittaa raha-asiat päätöksenteosta sivuun ja miettiä asiaa puhtaasti sen perusteella, että mikä heidän omalle perheelleen (ja omalle lapselleen!) on parasta.

Hih vaikka menee paatokselliseksi, on pakko viitata tällaiseen - tämä nimittäin mun mielestä on ihan suoraan verrattavissa. Meidän isovanhempamme olivat sodassa. He luultavasti sanoivat, että hei tämä on perseestä (niin kuin olikin), mutta tekivät sen silti. He uhrasivat aivan järkyttävän paljon, jotta tulevilla sukupolvilla olisi parempi.

Ihan samaan tapaan (vaikka onneksi ei sotimalla) meidän sukupolvemme joutuu tekemään päätöksiä (joskus meille itsellemme miinusmerkkisiä) siksi, että tulevaisuudessa on parempi. Se kuuluu asiaan. Emme voi ajatella vain itseämme vaan pitää ajatella pidemmälle.

Rakkaudesta meidän lapsiimme.

*******

No niin. Huokaus. Jaksoitko lukea tänne asti?

Paljon jäi varmasti sanomatta ja luultavasti argumentointikin joissain kohdissa (univelka) ontuu. Mutta nyt alkaa jo näppäimistönnäpytysäänet täällä puutalon päässä vaieta sen verran, että avaan areenan keskustelulle. Yritetään pitää se rakentavana ja muistetaan, että meillä kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiimme. Ja että fiksuina aikuisina ihmisinä voimme keskustella keskenämme, vaikka emme olisikaan samaa mieltä. Sellaistahan politiikka on.

Eli: mitä mieltä olet?

 

PS. Kuten sanottu, tämä toimenpide ei tietenkään yksinään riitä. Tarvitaan paljon muutakin - esimerkiksi vanhemmuuden kustannusten jakamista vanhempien työantajien kesken. Tämä olisi kuitenkin aihe ihan omanlaiselle bloggaukselleen. Ja päätöksenteollle.

Making of: tämä bloggaus. Hypistelin dinosaurusta kirjoittaessani.

Share

Kommentit

Sanna - elonarvoituksia.blogspot.fi

En ymmärrä perusteena sitä, että miehellä on isompi palkka, eikä siksi voi jäädä kotiin. Mitä sitten? Onko se nyt niin vaarallista elää hetki vähän pienemmillä tuloilla? 

Minä taas ymmärrän erittäin hyvin. Kun on todella pienet tulot, se muutama satanen tuntuu elämisessä. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ymmärrän myös, jos ei ole enää mitään mistä edes "säästäisi".

Torey
Näissä neliöissä

Jos mies tienaa työllään tuplasti sen mitä minä, niin ei olisi mitään toivoakaan saada elettyä nelihenkisenä perheenä pelkästään minun palkallani. Etenkään kun vapaalle jäädessään hänen tulonsa tipahtaisivat tuntuvasti, koska rahaa saisi vain peruspalkan mukaan. Ylityö ja ekstra keikoista tulevat rahat jäisi saamatta...

Ja lisäksi, miehelläni on vakipaikka, itse saan stressata taas äitiysloman jälkeen, että mihinhän sitä töihin pääsee. 

Joten perusteluista viis, on aivan perseestä jos vaihtoehto on 50/50 vanhempainvapaat, koska meidän perheessä se tarkottaisi sitä, että minä jäisin kotiin joko työttömyystuella tai lapset menisi hoitoon kun oma vapaani loppuisi. 

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, tämä just näin - mun mielestä on täysin ok yksityishenkilönä sanoa ääneen, että teille juuri nyt tämä on perseestä. Mutta jos tällaisia tasa-arvoa edistäviä toimia (miksi sillä miehellä on tuplapalkka ja vakituinen työ, ja sinulla ei) ei yhteiskunnan tasolla tehtäisi, tilanne tulevaisuuden äideillä ja isilläkin olisi näin perseestä! Eli siksi tällaisia toimia vaan tarvitaan. Toivottavasti meidän lapsilla ei ole enää näin perseestä!

Torey
Näissä neliöissä

Syynä on se, että valitsemallani hoitoalalla palkkaus on paska ja vakipaikan saa jos onnistuu pysymään samassa työpaikassa määräaikaisilla sopimuksilla sen 3-5 vuotta saadakseen luvan anoa vakituista virkaa... Yksinkertaista. :D Ei ole kyse mistään tasa-arvosta. Sama homma se on miespuolisilla hoitsuilla. 

Kristaliina
Puutalobaby

Ja miksi hoitoalalla on paskat palkat - koska se on perinteisesti naisvaltainen ala! Hoitoalalla todellakin tarvittaisiin paremmat palkat, se on niin tärkeää ja vastuullista työtä!

Huomenna on paremmin..

Jos joku ei ole tätä jo ketjuun linkannut: http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1419912162357

Venku (Ei varmistettu)

Niin, tulot voivat olla tottakai erilaisia, mistä johtuen en ihan uutta "mallia" kannata; esim. Perheessä voi olla hoitaja/lääkäri, lastentarhanopettaja/juristi,opettaja/ekonomi. Esim silloin ei varmasti hoitajan palkkaa saava pysty samalla lailla elättämään perhettään ( oli hän mies tai nainen). Ei kyse mielestäni ole niinkään aina tasa-arvosta vaan eri ammateista ja tuloista ja tulojen luomista mahdollisuuksista.. Jos muut kotihommat ja perheenkasvatusasiat ja arvot menevät tasa-arvoisesti niin se on tärkeää se! :)

honeychile

Niin mut sehän tässä se hämmentävä osuus onkin, että miksi saman koulutustason miehillä on korkeampi palkka kuin naisilla. En siis tiedä onko teillä näin, mutta noin muuten. 

Ja tätä sillä sotavertauksella haettiin, osa meistä joutuu nyt kärsimään jotta myöhemmin asiat olisivat paremmin. 

Torey
Näissä neliöissä

Ei vaan me ollaan miehen kanssa totaalisen eri aloilla. 

Suhteessa

Tää on ihan mutu-tuntumaa, mut ne miehet myös pyytää sitä palkkaa enemmän ja saa sen. Oon kattellut kavereita ja tuntuu että naisen pitää paljon painokkaammin perustella palkankorostustaan saadakseen sen. 

Itse oon saanut palkkaa ylemmäs aina kun määräaikaisuutta uusittiin (oli hyvä tilanne et nillä ei ollut varaa menettää mua) ja vaihtamalla työpaikkaa. Nykyisessä oon pari kertaa vihjaillut mut tulee selkeä vastaus et meillä ei nyt tarkisteta kenenkään palkkaa. Palkkaani verrataan mun  vanhempiin työtovereihini ja heidän kokemukseensa, vaikka mä toimin näiden tyyppien tukena töissä. Osaamisella tai tutkinnolla ei näytä olevan painoarvoa palkkataulukossa.. Jos olisin mies ja esimieheni olisi mies, olisin varmaankin saanut jo palkankorotuksen siksi, että ansaitsen sen, suhteessa työkavereihini ja heidän koulutukseensa ja osaamiseensa.

Joo (Ei varmistettu)

no meillä esimerkiksi minä tienan käteen n.1500e/kk ja mies 3500e/kk. Tuo minun 1500 ei riittäisi edes nelihenkisen perheen asumiskulujen jälkeen ruokaan, saati että jotain muutakin kuin katto pään päälle ja ruokaa pitäisi maksaa (kuten yleensä pitää).

Vierailija (Ei varmistettu)

Tästä oli tässä just kysymys: miksi on noin suuret palkkaerot? Miksi tämä tuntuu olevan ihan tavallinen asetelma?

joo (Ei varmistettu)

No ehkä siksi, että toinen on pitkälle kouluttautunut ja toinen ei? Ei siinä mitään sen kummempaa salaliittoteoriaa meidän perheen kohdalla ainakaan ole.

Kristaliina
Puutalobaby

Itse asiassa tuolla yllä linkatussa artikkelissa juuri kerrottiin, että naisten koulutus ei ole nostanut sitä "naisen euroa" kuin tuohon 82 senttiin... Itse asiassa miehiä on korkeakouluissa/valmistuneissa jopa vähemmistö: http://yle.fi/uutiset/mihin_miehet_katosivat_korkeakouluista/6573052 Koulutus ei siis mitenkään selitä tätä. Noin niin kuin yhteiskunnan/yleisellä tasolla siis, yksittäisissä perheissä tosiaan tilanteet varmasti ovat yhtä lailla erilaiset kuin perheetkin.

Joo (Ei varmistettu)

Koulutus ei selitä, mutta nais ja miesvaltaiset alat kyllä. Naisvaltaiset alat on perinteisesti hoiva ja hoitoaloja. Sote-ammattien palkkojen pienuus taas ei liity mitenkään sukupuoleen, koulutukseen tai hoitovapaisiin vaan ihan alan historiaan. Joskud ennen 1900-lukua ja vielä 1900-luvullakin melkein puoleen väliin asti sote-ala oli pitkälti sellaista, jota tehtiin ilman mitään koulutusta ihan perimätiedon ja hyväntekväsyyden nimissä. Myöhemmin kun huomattiin, että ongelmat eriytyy ja menetelmät mutkistuu ymmärrettiin, että alalle tarvitaan myös jotain koulutusta. Tämän jälkeen työstä alettiin maksaa myös pientä palkkaa, ja nimenomaan pientä siksi, että ei ymmärretty miksi sellaisesta työstä pitäisi maksaa palkkaa, jota oli ennenkin tehneet ihan ketkä tahansa kouluttamattomat ihmiset hyväntekeväisyyden nimissä. Palkka on toki kokoajan sote-alalla kehittynyt, mutta juuri tämän vanhan ajattelutavan vuoksi hyyyyvin hitaasti.
Miesvaltaisilla aloilla on aina ollut kovempi kilpailu ja voitontavoittelu.
Kyse on siis ihan historiallisista aspekteista osittain. Palkkatasa-arvoa saisi kasvatettua ihan silläkin, että päästäisi eroon näistä nais- ja mies aloista. Koska faktahan on se, että esim. nais ja mies sairaanhoitaja tienaa ihan saman verran. Ei siinä ole kyse siitä mitä sun jalkojen välissä on, vaan siitä että alalla yksinkertaisesti ON huonot palkat, ja paljon naisia. Miehet taas on kaupallisemmilla ja teknisemmillä aloilla joissa palkat on korkeammat, ja jos sinne joukkoon nainen menee niin ihan sama palkka sillä naisellakin siellä miesten joukossa on.

phocahispida

Yksityisellä puolella tosin miehet saavat usein samasta työstä enemmän palkkaa kuin naiset. Ja esim. korkeakouluissakin naisia on kyllä vielä opettamassa, mutta harvemmin sitä korkeammilla paikoilla. Miksi? Sama esim. yritysmaailman hallinnossa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tässä kommentti korkeakoulussa työskentelevältä, miesvaltaiselta alalta vielä. Mun miehellä ja mulla on täsmälleen sama koulutus (jopa väitöskirja samalta alalta samaan aikaan suoritettuna) ja palkamme ovat olleet samat (ts. luokkaa max. 10 euron ero riippuen eri yliopistojen palkkaskaaloista) koko sen ajan kun olemme olleet samantasoisissa tehtävissä. Tällä hetkellä palkkaeroa on useampi sata euroa miehen hyväksi, mutta toisaalta hän on korkeamman tason tehtävissä (johon selityksenä on että olen ollut 14kk pois työmarkkinoista kun taas mieheni on ollut 4kk). Meillä syy minun pidempään poissaolooni on se, että miehen määräaikainen työsuhde oli katkolla juuri tuolloin, kun taas minun tilanteeni mahdollista paremmin kotiin jäämisen. Tietyllä tavalla vituttaa, kun oma urakehitys on ollut jumissa, kun mies on edennyt urallaan (ja tämä on siis luonnollinen selitys tämänhetken palkkaerolle, ei sukupuoli), mutta toisaalta oma valinta (ja noinkin pienestä poissaolosta työmarkkinoilta palkkaero voi venähtää huomattavaksi).

Sitten aivan eri kysymys onkin että voiko lapsiperheessä olla kaksi vahvasti tutkijanuraa tekevää ihmistä, vai ajautuuko toinen kevyemmälle (ts. helpompi saada vakivirka ja pienemmät paineet rahoituksen hankintaan) opetukseen painottuvalle polulle...sitä tässä juuri pähkäilemme...

Joo ja kyllä kannatan erittäin lämpimästi hoitovapaan jakamista tasan vanhempien kesken (vaikka meillä itsellä valitettavasti ei tasa-arvo täysin toteutunut). Moni ei taida tajuta, että hoitovapaan voi jakaa myös osittaisen työajan puitteissa (ts. vaikka isä hoitaa 3pv/vk ja äiti 2pv/vk), toki tämä vaatii neuvotteluja työnantajan kanssa (ja joustavuutta...mutta ehkäpä sitä löytyisi, jos neuvottelutilanne on että jään kokonaan pois tai olen läsnä osan viikkoa, niin työnantajaltakin löytyy joustoa). Joka tapauksessa suosittelen jokaiselle kunnon pätkää kotona lapsen kanssa (ilman toista vanhempaa, siis ei sitä että isyysvapaalla mennään koko perhe lomamatkalle, vaan oikeaa arkea). Mieheni mukaan hänen kotijaksonsa oli äärimmäisen antoisa (ja raskas ja kaikkea mitä nyt pienen juuri seisomaan oppineen kanssa kotona pyöriminen on).

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Kyse ei ole pelkästään tästä vaan myös siitä, mistä valtiontalouden rahat tulevat. Sote-ala on verovaroin kustannettua työtä (jos ei huomioida vähäistä yksityistä sektoria). Yleisesti ottaen kuntatyöt ovat naisvaltaisia ja ne kustannetaan verovaroin. Toisin sanoen joku muu on tuonut tuon verorahan työllään Suomeen, muutoinhan me tavalliset kuluttajat helposti kulutamme sen (lopulta) ulkomaille (katso vaikka meidän kauppatasettamme).

Suomi velkaantuu, joten on hyvin tärkeää, että Suomeen tulee rahaa. Jotta vientialat pysyisivät, niistä on tehty houkuttelevia mm. palkkauksella. Ilman kunnon vientiä Suomi velkaantuu, vaihtotase on negatiivinen eikä tästä lamasta päästä mihinkään. Silloin ei verovaroin kustannettujen alojen palkkoja voida maksaa nykyisenkään vertaa. 

Naiset, hakeudutaan siis joukoin vientialalle, niin naisen eurokin muuttuu lähemmäs täyttä kolikkoa. Ja annetaan miehillekin siis mahdollisuus bondata lasten kanssa kotona, naisalalla.

heheb (Ei varmistettu)

Olen melko varma, että jos nämä sote-alat olisivatkin perinteisesti miesten alaa ja tekniikka naisten, yleinen mielipide olisi se, että siellä ne naiset näpertelee joidenkin kännyköiden ja muiden turhakkeiden parissa kun miehet taistelevat elämästä ja kuolemasta hoitoalalla ja pitävät yhteiskunnan turvaverkkoa yllä. Kyllä se on ne miesten hommat mistä pitää maksaa kunnolla, itsehän naiset ovat valinneet sen autojen ja paperiteollisuuden parissa puuhastelun huonolla liksalla.

Kristaliina
Puutalobaby

Haha, mahtava huomio - näin varmasti olisikin! 

T-100
(G)ROUND ZERO

Meijän perheessä minä oon se korkeammin koulutettu ja huonommin palkattu. Ammatinvalintakysymyksiä, sanoisin myös. Pidän työstäni, enkä siksi näe palkasta rutisemista olennaisimpana tässä kotihoidontukikeskustelussa, mitä omaan perheen kokoon ja mahdolliseen kasvamiseen tulee.

Kannatan tätä uudistusta, vaikka se ei kohtele meidän perhettä kovin edullisesti. Puolisoni on päivätöissä ja sivutöissä, sivutyöt ovat kausiluontoisia ja henkimaailman asioita, kaikki riippuu musiikkitallenteiden myynnistä, radiosoitosta, keikkamyyjästä, kuuntelijoiden käyttäytymisestä - aka pitkälti asioista, joita ei voi ennakoida tarkasti. Uskon kuitenkin, että jollain järjestelyllä saisimme puolitettua lapsen hoitamisen, jos olisimme tilanteessa että meillä olisi alle 3-vuotias perheenjäsen.

Puolisoni vietti juuri pari kuukautta lapsen kanssa kotona (lapsi tosin jo 5-vuotias ja puolipäivähoidossa pari päivää viikosta). Hänelle tuli yllätyksenä kuinka intensiivistä lapsen kanssa kotona oleminen on, vaikka hän toki on ollut aktiivinen isä ja tasapuolinen vanhempi lapsen elämässä kiitettävästi koko yhteisen vanhemmuutemme ajan. Tekisi hyvää yhteiskunnalliselle keskustelulle ja päätöksenteolle pistää molemmat vanhemmat samalle viivalle mitä lastenhoitoon tulee.

Itse tein vanhempainrahakaudella ja hoitovapaalla paljon keikkatöitä. Taloudellisesti se oli vanhempainrahakaudella kaikkea muuta kuin kannattavaa ja kannustavaa, mutta oli todella tarpeellista minun omalle hyvinvoinnilleni. Teki hyvää pääkopalle ansaita omaa rahaa ja saada välillä kontaktia toisiin aikuisiin ihmisiin.

Oli varmaan tarkoituksena sanoa siis kommentiksi tähän keskusteluun, että hyvin perusteltu, Krista. Yläfemmat!

 

 

Venni (Ei varmistettu)

Mä oon maisteri, mun mies AMK-insinööri ja TKK-drop out ja se tienaa 2000€/kk enemmän kuin minä. Juu, ala on eri, mulla naisvaltainen opetusala ja sillä miesvaltainen kiinteistöala, mutta silti koulutuksella ei meidän perheen palkkaeron kanssa ole mitään tekemistä.

Kapusha (Ei varmistettu)

Tai toinen on yrittäjä ja toinen pätkätöitä tekevä jolla ei äitiysloman jälkeen olisi edes työpaikkaa mihin palata.

IlonaTee (Ei varmistettu)

Nimenomaan. Ei ole mikään luonnonlaki, että miehet nyt vaan tienaavat enemmän. Rakenteet!

M-M

Meillä ainakin palkkaerot johtuu siitä, että hellu on ollut omassa työssään jo parikytä vuotta. Näin ollen hällä on vuosilisät peruspalkan lisäksi ja päivystysvuorosta saa myös hälytyskorvauksen. Kun taas minä en ole vielä ollut montaa vuotta työelämässä,  vakituisesta työstäni irtisanouduin ekan lapsen jälkeen. Mun työhön taas vaikuttaa se, että omat lapset on kotona, jolloin on vain kahdelle hoitolapselle paikka vapaana. 

Mutta olishan se tietenkin, että jos lasten isä asuis meidän kanssa ja jäisi omien lasten kanssa kotiin, niin silloin saisin isomman palkan, koska olisi 4 hoitolasta.

Peruspalkat meillä on muistaakseni melkein saman verran. 

Eikö enää muuten saa olla kotona siihen asti, että lapsi on 3 vuotta? Siis kotihoidon tuella. 

Kristaliina
Puutalobaby

Joo siis toistaiseksi saa, mutta tuon uuden esityksen mukaan kotihoidon tuen osuus jaetaan äidin ja isän kesken puoliksi. Eli jos äiti pitäis kaikki omansa putkeen, sais olla niin pitkään, että lapsi on lähes 2 ja isä sitten loput. Yhteensä edelleen siihen asti, että lapsi on 3 vuotta! Jos tämä ehdotus menisi läpi, niin se tulisi voimaan... ....syksyllä? Mutta sitä vasta siis puidaan.

Vanhempainvapaan osuuden saa edelleen perhe itse valita, että kuka sen käyttää.

cv (Ei varmistettu)

Minäkin ymmärrän oikein hyvin. Kun minä tienaan töissä euron, mieheni tienaa neljä. Siksi ymmärrän hyvin, ettei mieheni voi jäädä vuodeksi kotiin. Meidänhän pitäisi muuttaa pienempään asuntoon tai vuokralle, jotta tuo onnistuisi. Toisaalta en minäkään ole jäänyt kotiin kolmeksi vuodeksi, vaan olen palannut töihin kun lapseni oli 10kk ja samoin teen seuraavan kohdalla. Mieheni on kuitenkin pitänyt isäkuukauden ja kaikki isyyspäivät mitä on tarjottu. Se on ollut ihanaa hänelle, minulle ja ehdottomasti lapsille. Ehdottomasti kuitenkin kannatan tasa-arvoa ja toivon että tulevaisuudessa raha ei olisi se suurin este näissä asioissa.

Kristaliina
Puutalobaby

Juuri näin. Perhe tekee omat ratkaisunsa yhteiskunnan tarjoamien puitteiden sisällä (tai puitteiden ulkonakin toki; silloin ei vaan saa taloudellista tukea siihen), ja yhteiskunta puolestaan kokonaisuutta/tulevaisuutta ajatellen on velvollinen pohtimaan, että mitkä ne puitteet ovat. Eli juuri näin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Se joka panostaa uraansa, tekee pitkää päivää, ylitöitä jne. tienaa varmasti myös enemmän, on mahdollisuuksia edetä uralla, saada vielä lisää palkkaa... MUTTA lapsiperheessä jonkun pitää myös hoitaa lapsia. Molemmat vanhemmat voivat tuskin tehdä yhtä paljon töitä. Sehän on myös valinta kun tekee lapsia. Jompikumpi ehkä HALUAA jäädä kotiin, keskittyä lapsiin jne. Tämä tietenkin vaikuttaa kaikkeen. Sitä saa mitä tekee, vai miten se meni.
Jos ei halua tehdä paljon töitä ei varmastikaan saa yhtä paljon palkkaa. (olen miesvaltaisella alalla mutten ikinä jaksaisi tehdä yhtä paljon töitä kun useimmat tekee joten palkkani on pienempi. Luonnollisesti. Olen tyytyväinen. Mutta olen myös tyytyväinen siihen että mies tekee ja saa ;) Mun mielipide tietenkin. Mutta MINÄ olen tyytyväinen palkkaeroon ja siihen että SAAN olla kotona. Uusi malli P******tä. (ja päivähoitokin maksetaan verorahoilla niin... halvempi mun saama tuki siitä ;) ) En tee lisää lapsia jos en saa tukea siitä että hoidan ne kotona 3 vuotta (iso ero viedä 2 tai 3 vuotias hoitoon!) ja tehdä sen jälkeen puolipäivätöitä! huh miks pitää muuttaa asioita huonompaan suuntaan?

Adalla (Ei varmistettu)

Meillä mies on pienipalkkaisessa työssä ja minä työtön toista vuotta. Miehen kotiin jääminen olisi tarkoittanut esim. sitä, että meiltä olisi lähtenyt asunto välittömästi alta, niin kädestä suuhun elämistä tämä köyhien perusarki on. Alle tonnin tulot (miinus verot) olisi kolmen hengen kaikkiin menoihin kuussa vs. noin 2500 e (-verot). Ei vaan kykene elämään enää sitä, että mihinkään ei ole varaa ja jopa terveyden/ravinnon kannalta oleellinen jää saamatta. Eli joo, hyvin kipeää olisi jos tämä valinnanvapaus poistettaisiin. Voisiko jotakin tulorajoja harkita edes tai antaa sitten isompaa kodinhoidon tukea?

Eli simppelisti, meiltä olisi jäänyt lapsi hankkimatta, koska varaa tähän ei olisi. Ratkaisuhan toki sekin.

Kielipoliisi (Ei varmistettu)

Ei se olekaan kodinhoidon tukea, vaan kotihoidon tukea. Sitä ei makseta kodin hoitamista varten, vaan sitä varten että lapselle ei ole varattuna kunnallista hoitopaikkaa. Lasta voi hoitaa vaikka mummi, kummi tai naapurin täti. En ymmärrä miten mitään tasa-arvoa lisää, jos jatkossakin mummi hoitaa, mutta tuki vaan pitää ensin olla maksussa äidin nimellä ja siirtää sitten maksuun isän nimellä. Kikkailua.

Adalla (Ei varmistettu)

Enpäs ole koskaan tarkistanut mistään virallisemmista papereista, millä nimellä tuki tarkalleen kulkee. Meillä kun neuvolassakin tädit puhuivat kodinhoidontuesta. Sinällään ymmärrän hyvin tuon kielellisen puolen, noinhan se minunkin järkeni mukaan menee, mutta kun tosiaan koko lähiympäristö käyttää tuota erheellistä versiota, en tämän kaiken muunkaan järjettömyyden keskellä tullut koskaan kyseenalaistaneeksi, olemmeko napanneet kollektiivisesti jonkin väärän termin käyttöömme vai onko valtio itsekin vain syystä tai toisesta päättänyt ottaa tämän väärän version alkujaankin käyttöönsä :P

Mutta iloista, että löysit sen oleellisimman ajatusten kiteymän tekstistäni kommentoitavaksi :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei taida kikkailut onnistua uudella lailla.

Joo-o (Ei varmistettu)

Häiritsee, että vedotaan aina miehen parempaan palkkaan perusteena sille, että nainen jää kotiin. Ensinnäkin, tuon Sannan yllä mainitseman syyn vuoksi. Toisekseen, sen toisen, jota ei saa sanoa: Miehiä EI KIINNOSTA. NAISIA KIINNOSTAA. Vai miten paljon olette nähneet miehiä barrikaadeilla ajakseen tasa-arvoa tässä asiassa? Missä ovat miehet, jotka peräävät oikeuksiaan hoitaa lasta yhtä paljon kun äiti? Miksi HE EIVÄT PIDÄ METELIÄ tästä asiasta?

Ratkaistaan se kysymys ensin.

(Ja joo, tämä on yleistys. Mutta katsokaa niitä tilastoja. Voi kai siltä pohjalta jo yleistääkin.)

J.. (Ei varmistettu)

Hienoa kuulla. Meillä täällä Tampereen kupeessa ei ole mieheni lisäksi yhtään koti-isää. Yksin on aika haastavaa pitää meteliä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Aamen!

phocahispida

Ja kun sanotaan, että toisella on isompi palkka, unohdetaan usein autuaasti verotus.

Jos vaikkapa miehen 4000€ palkasta jää 2000€ verojen jälkeen käteen ja naisen 1800€ palkasta jää verojen jälkeen 1500€ käteen, ollaan vaan tai "vaan" 500€ miinuksella. 

Toisen vanhemman jäädessä kotiin säästyy kenties työmatka ja -ruokakuluja, ruokaa voi tehdä enemmän itse ja säästää siinä, joistain palveluista voi tinkiä, asuntolainan voi laittaa lyhennysvapaalle jne. 

Loppupeleissä kyse on usein siitä, haluaako mies jäädä lapsen/lasten kanssa kotiin ja antaako nainen tämän jäädä kotiin. Jos saamista, haluamista ja antamista (ihme mielikuvat tuli näistä valinnoista), säädeltäisiin tukien kautta raamittamalla, voisivat prosentit heilahtaa parempaan (tasa-arvoisempaan) suuntaan, kun lapsen kotihoitoaika haluttaisiin arvojen vuoksi maksimoida, vaikka sitten sillä, että mies hoitaisi - herrajumala, omia lapsiaan!

Ja tietenkin myös siitä, onko naisella työpaikka, johon palata. Naisvaltaisilla aloilla kun tehdään aika usein pätkätöitä hyvinkin pitkään, monilla aloilla abouttiralla ikuisesti. Mutta voiko maanlaajuisesti olla se tilanne, että joka perheessä naiselta puuttuu se vakipaikka - enpä usko.

Kristaliina
Puutalobaby

Totta, verotuksin tasoittaa jonkin verran - ei tietenkään ihan loputtomasti sekään. Mutta usein tosiaan kyse on halusta ja tottumuksesta; ja niistä saavutetuista eduista... 

Hei joo tuo vakituisten työpaikkojen puute jäikin tuosta bloggauksesta mainitsematta. Sekin (että ei ole vakituista paikkaa, mihin palata) liittyy tietysti tähän tasa-arvovääristymään; nuoren naisen palkkaaminen kun on työnantajalle nykyään erilainen riski kuin nuoren miehen... Eli tämänkin takia just tuollaisia toimia tarvitaan...

Suvikka (Ei varmistettu)

Niin ja ei niitä sosiaali-ja terveysalan palkkaeroja ihan voi sillä kuitata et myös hoitajamiehillä on huonopalkka.... Suurin osa kun on NAISIA. Toinen juttu on, että jos ei millään tule toimeen naisen palkalla, niin valtio onneksi tulee vastaan asumistuilla yms! Toki elintasosta voi joutua tinkimään enemmän, mutta tuo Kristan sotavertaus on super :) ehkä joskus meillä on tasa-arvoisempi tilanne :)

Tuntuu joka päivä etuoikeutetulta saada jäädä kotiin tytön kanssa miehen ollessa töissä! Rahasyistä meilläkin näin päin, mutta tuntuu miestä kohtaan epäreilulta :/ jos asiaan tulisi selkeä säädös, niin ei laskettaisi senttejä vaan mentäisi lain mukaan.

Lisänä vielä veljen tilanne... Yhteishuoltajuus lapseen, mutta ei saa lainkaan isyyslomaa, sillä asuvat eri osoitteissa. Taas tarvittaisiin lisää tasa-arvoa, jotta isällä olisi oikeus lomaan :)

neljän äiti (Ei varmistettu)

Oletko oikeasti tutustunut mm. asumistuen saamiseen? Sitä saadakseen pitää olla todella pienet tulot, lisäksi vaikuttaa asumiskustannukset ja asuinneliöt. Eli ei sitä niin vain saada.

Kristaliina
Puutalobaby

Hmm, no esimerkiksi me itse asiassa saataisiin, mutta ei olla haettu sitä. Olin aika yllättynyt, että saataisiin - ja oltaisiin saatu jo syksyllä ennen kuin Joel jäi kotiin. Että meidän näkökulmasta ton tuloraja oli yllättävänkin korkea :)

neljän äiti (Ei varmistettu)

Meidän perhe taas ei saa. Asumme omistusasunnossa ahtaasti 87neliötä ja 6hlöä. Mies on keskipalkkainen ja minä hoitovapaalla. Tarpeeseen kyllä tulisi sekin tuki. :(

Kristaliina
Puutalobaby

Oho. Neliöt ilmeisesti noin kovasti vaikuttavat. Tuntuu väärältä tämä.

suvikka (Ei varmistettu)

Olen tutustunut, sillä meillä oli sama tilanne kuin Kristalla...oltaisiin saatu, vaikkakin hyvin vähän. Tyhmältä tuntui se, että menetin oikeuden opintotuen asumislisään vaikka opiskelin vanhempainvapaalla :/ Olisi pitänyt hakea yleistä asumistukea. Työni puolesta näitä tulee paljon selviteltyä. En missään nimessä väitä, että tukia olisi helppo saada, päinvastoin! Mutta olemme nykypäivänä tottuneet aika korkeaan elintasoon ja monille lapsiperheille tulee yllätyksenä, mistä kaikesta voi joutua ainakin väliaikaisesti luopumaan pikkulapsiperheajaksi.

Olen onnekkaassa asemassa, sillä pystyn tekemään keikkatöitä viikonloppuisin sosiaalialalla, ja siten on mahdollista hoitaa murua kotona ainakin syksyyn, eli kaksi vuotiaaksi :) Kaikilla tätä mahdollisuutta ei toki ole ja vaatii sekin kaikenlaisia järjestelyjä.

Pumpulipesä

Mutta kun ei tällä uudistuksella nyt vaan kertakaikkiaan muuteta tuota vakkaripaikkojen saamiskäytäntöäkään. Työnantajalle ei käsittääkseni ole rasite, että nainen on pidempään poissa ja tuohon loveenhan tää iskee. Itseasias tää voi vaikuttaa päinvastoin: jos aiemmin työtön nainen on ketjuttanu vaikka parin lapsen saamisen ja sit hakee uuden työn niin nyt sama tyyppi joutuu jo ekan jälkee hakee sen työn. Ja samalla yrittää sitä toista tenavaa. Sit jääkin pian taas äippärille ja tuore työnantaja kiroaa että ei ikinä enää...

Vierailija (Ei varmistettu)

Lähipiirissäni ainakin miesten kotiin jääminen on nousemassa kovaan vauhtiin. Uskoisin, että viiden vuoden päästä päästäisiin ihan samoihin lukuihin kuin lakimuutoksella, jos vain maltettaisiin odottaa. Uskon enemmän asennemuutoksen tukemiseen ja kannustamiseen kuin pakkoon ja valinnanvapauksien rajoittamiseen.

Mun mielestä kuntataloudella ei ole varaa tähän muutokseen. Muutoksen ennustetaan stm:n laskelmissa tuovan 112miljoonaa euroa nettokustannuksia kunnille lisääntyneinä päivähoitokustannuksina pelkästään + päälle vielä työttömyysturvakustannukset valtion pussista, olikohan 45miljoonaa. Edes stm ei laskelmissaan usko miesten käyttävän tukea ja kustannussuunnitelmat on budjetoitu hyvinkin pitkälti olettamuksella, että pääsääntöisesti lapset lähtevät lakimuutoksen jälkeen hoitoon 2v. No sitähän tällä tavoitellaankin, lisääntyvää työtätekevien määrää, ei tasa-arvoa tai lapsen etua, mutta kun samaan aikaan maassa on yli 300 000 työtöntä (myös korkeastikoulutettuja terveitä reippaita ihmisiä, ei vain syrjäytyneitä reppanoita) niin mistä ihmeestä ajatellaan työpaikat ihmisille taikoa? Pidennetään vielä työuria alku- ja loppupäästä kepein, ennemmin kuin porkkanoin, niin saavutetaan äärimmäsen kahtiajakautunut yhteiskunta, jossa viedään yksilölliset valinnanmahdollisuudet ja toivo sekä luottamus yhteiskunnan tasa-arvoon. Mua oikeasti pelottaa tämä nykypolitiikka. Ei tarvi kuin mennä keskustaan kun näkee selvästi sen kaiken pahoinvoinnin joka tässä maassa on lisääntynyt. Uhkia, uhkia, uhkia :(

Pelkkää asennemuutosta ei kannata odotella. Mahdollisuus sekä vanhempainvapaan että kotihoidontukikauden jakamiseen on ollut jo kolmisenkymmentä vuotta, ja silti vain se muutama prosentti isistä jää pidemmäksi ajaksi kotiin. Lisäksi muissa Pohjoismaissa, joissa vanhempainvapaata on kiintiöity (esim. Ruotsissahan koko kotihoidontukea ei ole, mutta vanhempainvapaa on pidempi), on vasta kiintiöimisen myötä isien osuus vapaiden pitäjistä noussut (itse asiassa näin on käynyt Suomessakin isäkuukauden/isyysvapaan pidentämisen myötä). Lainsäädännön muutoksilla on siis ihan oikeasti vaikutusta, toki se kulkee käsi kädessä asenteiden muuttumisen kanssa.

Kristaliina
Puutalobaby

Juuri näin. Pelkkää asennemuutosta saataisiin kyllä odotella lapsenlapsenlapsenlapsiin asti, kyllä myös tukevaa lainsäädäntöä tarvitaan... Käsi kädessä nimenomaan.

Pages

Kommentoi

Ladataan...