Miksi ruoanlaitto on niin perseestä

Puutalobaby

Mistä minä sen tietäisin. Minähän tuskin koskaan teen ruokaa.

Kysykää siltä itseltään. Ruoanlaitto, miksi olet niin perseestä?

 

Ps. Ja kyllä: minulla on PMS.

Share

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Okei no mä sain nyt just syötyä tuon tekemäni proteiinipastan linssi-chilitomaattikastikkeella, kevytfetalla ja salsalla. En ehkä enää ole niin vihainen tuolle ruoanlaitolle. Ehkä.

HelloAochi

Hehe. Mä tein just intialaistyylistå kukkakaali-perunacurrya, tervetula syömään.

HelloAochi

Ei kun sä söitkin jo. Nevermind.

Kristaliina
Puutalobaby

Oh, mä niiiii-iiin oisin syönyt mieluummin sun tekemää tuota. Tai sun tekemää mitä vaan. Tai kenen tahansa tekemää mitä tahansa.

Paitsi että oli tuo mun tekemäkin ihan hyvää. Yllättävää.

HelloAochi

Hihi. Kuulosti kieltämättä maukkaaksi sunkin ruoka. Mä oon innostunut ruoanlaitosta viime vuoden aikana tosi paljon, aiemminkin tosin tykkäsin, olin vaan laiska. Itselleen in vaan vähän tylsä kokkailla, pitäis aina olla vieraita tulossa. Alkais jo K syömään kaikkea niin ois vähän kivempaa.

annakarin
Anna Karin

no ei, ruuanlaitto on ihanaa! nytkin mä istun koneella ja laitan ruokaa - kala uunissa (no okei, mä en laittanu sitä sinne) ja potut kiehumassa. paitsi että pottumuusista tulee aina liisteriä.

mitä on proteiinipasta?

Kanelibasilika

Ruuanlaitto ON ihanaa! ..mutta vielä ihanampaa on ajoittain syödä _jonkun toisen laittamaa ruokaa_ :) 

annakarin; pottumuusista ei tule liisteriä, jos muussattavat perunat ovat jauhoista lajiketta ja (kunnolla kypsäksi) keittämisen jälkeen antaa perunoiden kuivahtaa ennen muussaamista. Nestettä kannattaa lisätä muussausvaiheessa vähitellen niin koostumusta voi hallita paremmin. Noh, muusilta se liisterimuusikin maistuu ja sehän on tärkeintä! ;) 

 

Kanelibasilika

ps. täällä iltapalana sipsiä ja itsetehtyä valkosipuli-kurkkudippiä.. tosi terveellistä, köhöm...

Vierailija (Ei varmistettu)

Kannattaa opetella tekemään muutamia ruokia. Kannattaa opetella nauttimaan niitten tekemisestä. Ei kannata korvata ruokailua kahvilla ja leivällä. Olen siis aina vihannut ruuan tekemistä ja mieluiten juonut kahvia ja syönyt leipää. Nyt minulla on kaksi anorektikkolasta. En tiedä mikä meni pieleen, mutta ainakin nuo asiat tekisin toisin jos alkaisin kaiken alusta.

Liisa
Osasin!

Kokkaaminen on joskus kivaa, joskus (lue: enimmäkseen) perseestä. Toivoin ja sain äidiltä joululahjaksi valurautapadan. Aion opetella laittamaan pataruokia, koska se on helppoa. Heittelee vaan sinne kaikkea hyvää ja unohtaa levylle joksikin aikaa. Ei mitään kummempia taikatemppuja, edes hämmentämistä. My kinda cookin'.

Silti huolestuttaa, mitä Ilo tulee syömään sitten kun alkaa syödä muutakin kuin mössöä.

Liisa
Osasin!

Mutta vielä iloisempi kuin uudesta padastani olen siitä, että Ilo alkaa pikkuhiljaa osata istua syöttötuolissa. Se tarkoittaa, että päästään taas ravintoloihin syömään. Blinikausi here I come.

Kristaliina
Puutalobaby

Voi kurjuus, varmasti tosi rankkaa myös vanhemmille! Tuskin on löydettävissäkään varmaan mitään tiettyjä syitä, kaikki vaikuttaa kaikkeen... Tietysti terveen minäkuvan ja ruumiinkuvan muodostuminen on tosi tärkeää ja me kans Joelin kanssa aiotaan varmasti kiinnittää siihen ihan erityisen paljon huomiota. Ja siihen, että ruokaan tulee terve suhtautuminen: "kaikkea maistellaan, mutta kaikesta ei tarvitse tykätä" jne. Minä myös tunsin muutamia anorektikkoja joskus aikoinaan, kun harrastin kilpavoimistelua, kouluikäisenä siis. Itseni tuosta kamaluudesta pelasti se, että olin luontaisesti rimpula, mutta kaikilla ei tietystikään voi olla samanlainen ruumiinrakenne - kasvavan lapsen/nuoren sitä on varmaan vaikea hyväksyä. Onneksi siitä sairaudesta voi parantua, mutta kieroutunut suhde ruokaan saattaa kyllä jäädä päälle koko loppuelämäksi.

Voimia!

No, meillähän siis Joel kyllä viihtyy keittiössä ja kokkaa mullekin. Ja myöhemmin varmaan koko perheelle :) Lisäksi väittäisin, että meillä noin yleisesti on tosi terve suhtautuminen ruokaan - ei harrasteta mitään lohtusyömisiä, me ei oikein edes tykätä herkuista ja muutenkin syödään terveellisesti. (poislukien mun nämä viime pastepitsa-ajat, mutta siitä olenkin jo hyvää vauhtia opettelemassa taas terveempään syömiseen, siitä tulossa lähiaikoina lisää juttu!) Ja meillä ei varmasti lasten kuullen "voi kuinka mulla on paksut reidet" -voivotteluita tulla sanomaan - ja lupaan suuttua toden teolla, jos joku muu sellaista Silvan kuullen suustaan päästää :)

Mutta silti noita "vääristymiä" saattaa tietysti tulla perheen ulkopuolelta, kavereilta, koulusta, harrastuksista jne. Voi sentään.

Kristaliina
Puutalobaby

Liisa: Oooo, me kans käytiin joululomalla (ennen sitä flunssaa) eka kertaa kolmistaan ravintolassa niin, että Silva istui meidän seurassa omassa syöttötuolissaan. Bravuriassa käytiin, ja vähänks oli kivaa! Aiemmin kun Silva on joko makuillut vaunussa tai ollut jommalla kummalla sylissä, nyt se istui ihan siinä messissä: heilutteli jalkojaan syöttötuolissa ja jutteli iloisesti "bää bää bää" :) Meidän iso tyttö <3

Ateriana Silvalla oli vielä oma sose - sitä sormiruoka-aikaa odottelen kovasti minäkin. Tai voishan sitä jo testata, mutta me ollaan oltu vähän hitaita sen kanssa, odotellaan niitä hampaita tässä kai ensin :)

Kristaliina
Puutalobaby

Äh, kamalasti kirjoitusvirheitä näköjään naputtelin, kun viestittelen miniläppäriltä, jossa ei ole näyttö oikein kohdallaan - sori, ehkä ymmärsitte kuitenkin, mitä yritin sanoa :)

SonjaKookoo (Ei varmistettu) http://sonjasly.blogspot.fi/

Word!
Hihih, mulla on just luonnosteltuna postausta samasta aiheesta. V-i-h-a-a-n ruoanlaittoa ja mun blogissakin kaikki "ohjeet" on aina jotain sellaista mitä voi tehdä mahdollisimman pienellä vaivalla ja nopeasti. Siis kenellä on aikaa kokata?! :-D

Monsteri lauma

Niin samaa mieltä,Ruua laitto on niin perseestä!

Itse tosin pakon edestä jouduin ruokaa alkaa tekemään kun esikoinen "ilmotti" että valmispurkki soseet ei kuulu hänen ruoka listalle.Luojalle kiitos meillä se on mies joka tykkää tehdä ruokaa ja leipoa,Ikävä kyllä normi arjessa minulla on se ruuan teko vastuu jotta tässä torpassa saadaan ruokaa ennen ilta kuuta.

Itseni ei ole koskaan kiinnostanut ruuan laitto.Kesäsin kun suku viettää lomaa mökillä kaikki tietävät että minä en tee ruokaa,Mielummin pesen 14henkilön tiskit ruuan jälkeen kun osallistun ruuan laittoon.Kotona on arkena pakko vaan tehdä.Ehkä tästä johtuen esikoinen kohta 5v ei suostu kaupan puoli valmis tai eines aterioihin koskemaan.Vaikka se olisin arjen pelastus mutta ei niitä ei vaan kuulema voi syödä!

Onneksi mäkkäristä saa juuston mukaan pahimman hädän hetkellä :)

MirvaK

Ruoanlaitto on perseestä kun mies on ollut syntymästään asti keittiössä. Suorituspaineet valtavat -> tee itse ruokasi, keepele. Ja kun lapset ovat kommentoineet: "Äiti on mestarikokki, kun pysyy vain makaroonin keitossa". Että näin. ;D

Minäkään en tykkää yhtään. Oon asunut puolitoista vuotta tässä kämpässä ja käyttänyt uunia kaksi kertaa, en vaan ikimaailmassa jaksa tehdä mitään niin pitkäkestoista ruokaa joka tarvisi uunin. Ruuat ei useinkaan onnistu kun en jaksa tehdä mitään huolellisesti :D mulle ruuanlaitto on kotityö muiden joukossa.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mun kohdalla ruoanlaitto on kivaa silloin, kun se on suunniteltu etukäteen, on aineksia ja aikaa. Muutoin se on sellaista pakkopullaa, mutta pakko vaan suorittaa, kun en valmisruokia syö.

Niin, enkä tykkää tehdä ruokaa yhdelle. Se on sellaista yksinäisyyden maksimointia, vähän kuin keittäisi kahvia yhdelle. Voiko sitä yksinäisempi enää olla? :D

Tiiana (Ei varmistettu)

Ruokala - se ainut asia jota ihan ihan oikeasti kaipaan töistä. Saa valita mikä päivän vaihtoehdoista kelpaa, syödä ruuan lämpimänä ja ihan rauhassa. Tykkään periaatteessa ruuan laitosta mutta tämä kotiäitinä koko vastuun kantaminen ärsyttää, itse suunnittelee mitä syödään, käy kaupassa, tekee lämpimän ruuan kahdesti päivässä, lisäksi aamu-, väli- ja iltapala sekä kerhoeväät esikoiselle ja hoitaa vielä siivoamisenkin, aaargh.

Kommentoi