Minä olen äiti

Puutalobaby

Kyllä. Se minä olen. Tänään on ensimmäinen äitienpäivä, jolloin oikeasti tuntuu siltä.

Äiti.

Viime vuonna se oli vielä vieras sana, vaikka olin äiti jo silloinkin.

Enää se ei ole yhtään vieras. Se olen minä. Ihan kokonaan läpikotaisin minä.

Viimeisen vuoden ajan minä olen ollut ensisijaisesti äiti. Ja vasta sen jälkeen jotain muuta. Ja se on tuntunut hyvältä niin, luontevalta.

Vaikka vauva-vauva-vauva ( ja myöhemmin napero-napero-napero) on täyttänyt mieleni, se on ollut sellaista onnellista märkäpahvilaatikkopäisyyttä. Olen halunnut niin. Olen minä, joka on nyt äiti.

Ei mikään "äideistä parhain" varmastikaan, mutta silti aivan hyvä.

Rakastava.
Pelleilevä.
Omia vaistojaan kuunteleva.
Lempeä.
Läheinen.
Hellä.
Pirskahteleva.
Rönsyilevä.
Eikä-niin-kovin-vakava.

Sellainen äiti, joka höpsötää, opettaa tirpan tekemään pierunääniä suullaan ja pöristää naperon mahaa kikatusmyrskyn toivossa silloin, kun pitäisi jo mennä nukkumaan.

Sellainen äiti, joka minä olen. Olen ihan luonnostaan.

Minuna. Äiti-minuna. Sellaisena minuna, joka minä olen.

*******

Tänä(kään) merkkipäivänä meille ei kateta skumppabrunsseja tai anneta kalliita lahjoja. Ne eivät ole "minua". Tai "meitä". En halua kiusaantua ravintolassa, joka on hienompi kuin minä. Tai avata pakettia, jonka hinnalla olisimme tehneet viikon ruokaostokset Prismassa.

Meillä merkkipäivät ovat läsnä, kyllä, mutta eivät paperiin käärittyinä lahjoina tai muina suurieleisinä osoituksina. Minä saan lahjaksi lempeitä katseita, ohimeneviä silityksiä, helliä sanoja. Rakkautta.

Se on paras lahja minulle.

Olen aivan järjettömän onnellinen tajutessani, että sen lahjan voin saada joka ikinen päivä - ei vain tänään.

Hyvää äitienpäivää kaikille! <3

Share

Kommentit

Apina (Ei varmistettu)

Aaa nyt tekee mieli kaapata itselleenkin tuollainen pikkunapero kun kuvia katselee :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa katsella teidän kuvia, kun lähdemme lasten kanssa Toscanaan kuukaudeksi kuun lopulla! Ja ajattelen ihan samoin äitienpäivän vietosta :) Elfrida

Mrs Muffin

Ihanasti sanottu, näin vajaan kahden kuukauden äitikokemuksella en osaa vielä pukea näitä tunteita sanoiksi läheskään yhtä hyvin. Aurinkoista äitienpäivää sulle!

Devika Rani (Ei varmistettu) http://bollywoodista.blogspot.fi/

Täällä on ensimmäinen äitienpäivä ja olo on hyvin epätodellinen. Minä? Äiti? Oho. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä sinä Kristaliina olet hyvä ihminen.

Piipo79

Heh, meilläkin ihaninta äitienpäivässä oli se, kun sain herätä rauhassa itsekseni keittämään itselleni kahvit ja syömään sitä samaa ruisleipää, mitä aina tykkään syödä. Takana neljä "unikouluyötä" ja isi ja neiti nukkuivat aamulla ihanasti tuhisten makkarissa kun heräsin tarkistamaan, että kaikki on ok. Ei täälläkään skumppabrunsseista perusteta! Hyvää äitienpäivää sinnekin!

Liisa
Osasin!

Olen samaa mieltä kuin Nyymi 19:42, mutta ilman ironisenkalseaa sävyä. :)

Minä vietin äitienpäivää erittäin oikeaoppisesti: kahdestaan sen kanssa joka minusta on tämän kuluneen vuoden aikana tehnyt äidin. Mies oli töissä 7800 kilometrin päässä. Ihan kivaa, vaikka olisihan se ollut kiva olla koko perheenkin kanssa yhdessä.

En minäkään lahjoja äitienpäivänä kaipaa (vaikka muuten rakastankin niiden antamista ja saamista, ja toki odotan kovasti päiväkodissa ja ala-asteella tulevaisuudessa valmistettuja teoksia). Pienen extra-annoksen hellyyttä ja hemmottelua sen sijaan olisin voinut helposti ottaa vastaan. Ehkä ensi vuonna.

Hyvää äitienpäivää sinulle Krista ja kaikille muillekin tämän kommenttiboxin äideille!

 

 

Liisa
Osasin!

P.S. Ilo ja Silva on Julbo-samiksia!

Kristaliina
Puutalobaby

Heh joo niin kuin kirjoitinkin : Ei mikään "äideistä parhain" varmastikaan, mutta silti aivan hyvä". Eli ehkä ohitan sen kenties sisäänujutetun ironian ja sanon - kiitos :)

Mullakin oli silloin eka äitienpäivänä ihan sellainen "mitä, minäkö" -olo. Sana "äiti" tarkoitti mun omaa äitiä, ei vielä minua itseäni. Nooh, olihan tässä vuosi aikaa tuo sana sisäistää :)

Ja oh, ihanaa tosiaan sitten, kun (toivottavasti!) alkaa saada niitä itsetehtyjä askarteluja - oi miten ihan odotan sitä! Säästän kaikki, varmasti :)

Liisa, onks ihan samanvärisetkin? :) Olin katsellut niitä oranssi-harmaita "sillä silmällä", mutta Lapsimessuilla Julbon edustajan kanssa juttelun jälkeen päädyttiin jo kerralla tuohon kakkoskokoon. Ja siinä ei sitten oranssia ollutkaan tarjolla, niisk :) Mutta on hianot nuokin tietty! :)

Elfrida - näin 1,5 viikon lomailukokemuksella totean, että erinomaisen hyvä valinta lomapaikaksi! :) Täällä selvästi kovasti tykäään lapsista, ja napero ainakin nauttii auringosta täysin siemauksin. Säät täällä ovat vielä vähän epävakaita, mutta pääsevätpähän vanhemmatkin päiväunille hyvällä omatunnolla, kun sadekuuro osuu kohdalle :D Eli lämmintä kyllä, mutta välillä jyrisee ukkonen tai tulee kuuroja/pilvisiä päiviä. Mutta kantsii ottaa vähän lämpimämpääkin vaatetta lapsille mukaan, etenkin jos ovat ulkona päikkäreitä nukkuvaa sorttia :) Samoin esim. kivilattiat saattavat olla vähän kylmiä > villasukat mukaan!

Kiitos vielä äitienpäiväntoivotuksista kaikille, ja samoin täältä toivotan onnellisia viimeisiä äitienpäivänhetkiä sinne!

Liisa
Osasin!

Juu on saman värisetkin. Me harkittiin ensin valko-punaisia, mutta minusta Ilo näytti ne päässään liikaa Petri Nygårdilta joten otettiin nuo turkoosit.

Miitu (Ei varmistettu)

Voin samaistua äärimmäisen hyvin tuohon kokemukseen, että vasta toisena äitienpäivänä oikeasti tuntui äidiltä. Ensimmäisenä äitienpäivänä äitinä olemiseen oli ehtiny totuttautua vasta muutaman hassun päivän, eikä silloinkaan sattuneesta syystä kovin voitokas olo ollut.

Onneksi äidiksi tulo ei (biologista puolta lukuun ottamatta) ole tuosta yhdestä hetkestä kiinni, vaan pitkä prosessi, niin kuin täälläkin on moneen kertaan ollut puhetta. Nyt tätä äiti-lapsi -symbioosia vois tietyiltä osin jo mieluusti vähä purkaakin - lapsi on parina viime päivänä esitelly, että vanhempien makkari on isän huone ja hänen oma huoneensa on hänen ja äidin. Jos kerta äiti laittaa nukkumaan, tulee yöllä tarvittaessa rauhoittelemaan ja silloin tällöin viereen makaamaan ja tulee vielä aamulla herättämään tai nappaamaan jo heränneen lapsen syliin, niin ei kait se äiti nyt ikinä siellä omassa sängyssä isän kanssa ole...

Äärimmäisen, ja ehkä hieman kadehdittavan, hyvin osaat kyllä tuoda esiin niitä asioita, jotka ovat vahvuuksiasi ja ilon aiheita äitinä olemisessa. Pitäisi opetella itsekin tuo taito.

Mutta sinähän olet äideistä parhain - juuri sinun tytöllesi :)

Anonymous (Ei varmistettu)

Ihana tuo Silvan hattu. Onko itse tehty, jos on niin voiko ohjeen bongata jostain :D

Kristaliina
Puutalobaby

Hattunen saatiin viime kesänä nimiäslahjaksi isotädiltä - silloin oli vielä iso, mutta nyt juuri sopiva! Voin kysellä ohjetta (se on siis hänen virkkaamansa), pysy kuulolla niin palaan pian asiaan! :)

Kommentoi