Mitä minulle OIKEASTI kuuluu? (eli pahoinvoinnista)

Puutalobaby

Tiedän, tiedän - jo kolmatta päivää saman aiheen parissa. Mutta hei onhan tää aika iso juttu: toinen lapsi tulossa! Ja kului monta-monta viikkoa niin, että itse tiesimme raskaudesta, mutta aika ei ollut kypsä vielä "blogijulkistukseen"... Aika monta ajatusta siinä ehti syntyä, monta jutun aihettta.

Täten kuitenkin lupaan: en aio jumittua seuraaviksi kuukausiksi pelkästään tähän. Mutta ehkä vielä täksi päiväksi - jookos? :)

*******

Tästä kirjoituksesta olisi varmaan tullut hyvin erilainen, jos olisin kirjoittanut tämän pari viikkoa sitten. Mitenköhän sitä oloa voisi parhaiten kuvata...? Joinain hetkinä tuntui, että kuolen. Ja muina hetkinä tuntui, että haluaisin kuolla. Alun pahoinvointi ja väsymys olivat aivan jär-kyt-tä-vi-ä. Ainoa hyvät hetket olivat niitä, jolloin olin täydessä unessa. Niitä oli kuitenkin valitettavan vähän. Koska elämä.

Minulla oli hurjan pahat olot myös Silvaa odottaessa, alkuraskaudessa siis. Uhh, ja silloin piti vielä yrittää pitää asia salassa töissä. Muistan yhdenkin aamupalaverin kolmen miespuolisen työkaverin kanssa. Istuttiin maan alla ikkunattomassa huoneessa ja... no, toistan nyt itseäni, mutta ei tätä voi ehkä muuten kuvata: luulin, että kuolen. Yritin naamioida oksennusyökkäykseni yskäksi "voi sentään, olenpas minä vilustunut". Ja kun muut hakivat lisää kahvia, minä kävin vessassa oksentamassa.

Olin aivan varma, että kaikki tajusivat, mistä on kyse - mutta ei. Kun jälkeenpäin, raskaudesta kerrottuani, kyselin asiasta, kukaan ei edes kunnolla muistanut koko tilannetta. Miehet :)

Työpäivän jälkeen torkahdin usein ensimmäisen kerran metroon, ja kun pääsin "kotiin" Joelin muuttolaatikkoröykkiöasunnolle, kaaduin vaatteet päällä suoraan sänkyyn. Heräsin useimmiten kerran ylös syömään jotain (mandariineja), ja sitten jatkoin unia suoraan seuraavaan aamuun asti. Ja sitten taas töihin.

Uijuijui ja työmatkat olivat painajaista - kaikki ne julkisten kulkuvälineiden hajut! Ratikkaan en voinut mennä moneen kuukauteen; bussi oli edes vähän hajuturvallisempi. Vaikka pari kertaa jouduin jäämään bussista ulos kesken matkan ja säntäämään pysäkin taakse puskaan oksentamaan. Sörnäisten metroasemaa karttelin kuin ruttoa.

No, nyt ei ole tarvinnut jaksaa töissä. Eikä pakata eikä elää muuttolaatikoiden keskellä - pisteet siitä! Itse asiassa ensimmäisenä yönä positiivisen raskaustestin tekemisen jälkeen heräsin kesken unen valtavaan riemun tunteeseen: Tällä raskaudella ei tarvitse muuttaa!

Mutta naperoarki tämän kaiken pahoinvoinnin ja väsymyksen keskellä on ollut aika... ...haastavaa.

Meni päiviä, välillä useita putkeen, jolloin en pystynyt tekemään mitään muuta kuin makaamaan sohvalla. Silva katseli Teletappeja. Kaiken pahoinvoinnin ja pohjattoman väsymyksen keskellä kolkutti voimakas huonon omatunnon ääni: tämä ei nyt ole sitä, miten haluan lapseni kasvattaa.

Välillä huomasin jopa ajattelevani, että olisi ollut parempi, jos Silva olisi mennyt tänä syksynä päivähoitoon. Voi miksi mä päätin jäädä hoitovapaalle. Silvalla olisi paljon parempi olla jonkun muun kanssa - minä en ole hyvä äiti juuri nyt.

Silva oppi nopeasti matkimaan yökkäyksiäni ja valitustani. Nykyisin tirpan yleisin äänne on hartaasti valitusäänellä lausuttu "oijoijoijoijoi!".

Oi ei, olen kasvattanu valittajanaperon. Oijoijoijoijoijoijoi!

Joillainhan tällainen olo voi kestää koko raskauden ajan. Voi kamalaa. Silvaa odottaessani väsymyksen suurin kärki taittui kuitenkin jossain kymppiviikon tuntumassa - ja nyt voisin varovaisesti jo ehkä sanoa, että sama on ilmeisesti käymässä myös nyt.

Pahoinvoinnista ja yökkäilyistä sen sijaan saan "nauttia" vielä pitkään, jos viimekertaiset merkit pitävät paikkansa.

*******

Mutta tähän loppuun siis hyvin varovainen optimismin pilkahdus: alkuvaiheen pahin osa taitaa olla jo takana. Ehkä! Jos oikein kovasti päätän, että se on takana, niin ehkä se sitten jo on?

Voi, miten toivon ja odotankaan hyvävointista ja pirteää keskiraskautta!

Tulee se sieltä, tuleehan? Pliis sanokaa, että tulee! :)

Share

Kommentit

M-M

Tää kommentti ei nyt millään liity tähän postaukseen.

Mutta just tätä lukiessa huomasin, että satoi vähän räntää, kohta me saadaan lunta :D Teki mieli mennä juoksemaan ulos (tyydyin vain hakemaan Millan sisälle jatkaan unia), olis naapurit saattanut katsoa kummissaan, että nyt tuo hoitaja sekos:D

Mutta toivotaan ihanaa keskiraskautta sulle. (mie yritin toissa iltana ehotella hellulle toista lasta, mutta ei se vielä oikein ottanut kuuleviin korviin. Sen siitä saa kun kuulee toisten saavan vauvoja:D)

Kristaliina
Puutalobaby

Mä en ole vielä tuosta talventulosta oikein jaksanut (hih sanan varsinaisessa merkityksessä) innostua - täällä kun se usein tietää piiiiiitkää vesisadekautta ennen kuin se "oikea" talvi tulee. Mutta tänään Oulunkylässä huomasin eka kertaa tosi kauniin ruskan - täällä meidän omilla kulmilla on puut edelleen aika vihreitä.

Kiitos toivotuksista! Hih ja tosiaan sitä se teettää, kun vauvauutisia kuulee :)

OdotuksestaOnneen

Sympatiat täältä! Mulla ei valitettavasti tämän toisen raskauden kanssa ole pirteästä keskiraskaudesta tietoakaan. Okei, olen pirteämpi kuin alkuraskaudesta mutta väsynyt silti. Onneksi pahoinvointi meni nopeammin ohi kun Ukon raskaudessa. Tietty tämä 8, 5 kuisen yh äiteily ei auta tohon väsymyksen pois nukkumiseen yhtään!
Jospa se meidän talo valmistuis ennen ku pikku Kakkonen syntyy! Ettei kahden vauvan kanssa tarvis muuttaa. Jotenkin ison mahan ja yhden vauvan kanssa muutto kuulostaa paremmalta.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mä veikkaan kans, että oma virkeystaso ei ole ihan huipussaan (heko heko) jo pelkästään tämän 1,5 vuoden univelan takia... Uhh. Meillä se Thaimaan-matka on sijoiteltu taktisesti siihen keskiraskauteen - toivottavasti silloin pääsee lepäämään! Ja ainakin muutamat kokonaiset, katkeamattomat yöunet on pakko saada ennen uuden vauvan syntymää. Pakko. Niitä ei ole ollut siis vielä kertaakaan...

Voi, tsemppiä talohommiin! Todellankin, itsekin huomattavasti mieluummin valitsisin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon - sitten uuden vauvan tullessa olisi ainakin fyysisesti paikoillaan jo yhdessä paikassa eikä tarvitsisi enää alkaa siihen muuttorumbaan! Toivotaan parasta sinne!

OdotuksestaOnneen

Olen siis ihan lottovoittaja kun olen saanu nukuttua yhden, siis kokonaista YHDEN yön heräämättä :D kaksi yötä olen ollut ukosta erossa mutta toisena niistä heräsin paniikissa etsimään ukkoa kun näin unta että se tipahti mun vierestä pediltä lattialle..
Toivon todella että saisit nukuttua ennen uuden vauvan syntymää. Se on ollut hartain toive myös itellä. Pitäkäämme siis sormet ja varpaat ristissä sille! Onneksi on vielä aikaa.
Vaikkakin nyt puoli välin paikkeilla kun tuo alkuraskauden Ihanuus on taaksejäänyttä elämää, niin alkaa vauva kasvamaan sitä tahtia, että öisin saa alkaa ravaamaan vessassa vaikka muut nukkuiskin.

Toivottavasti teidän reissu on ihana ja rentouttava!! Ja saatte levätä kunnolla ennen uuden perheenjäsenen tuloa.
Meillä alkaa rakennuksen loppukiri kahden viikon päästä kun Eero jää isäkuukautta viettämään, joten meillä ei levätä vielä hetkeen.
Niin ja tärkein melkein unohtui!! Onnea hurjasti uudesta tulokkaasta!
Meinaa tämän väsysumun keskellä välillä ihan unohtua että uusi elämä on IHANA ASIA <3

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea! Kyllä se siitä;) Hajut. Iso Omena haisee minulle edelleen raskauspahoinvoinnille. Se oli lähikauppamme, kun odotin ensimmäistämme. Tulin juuri sieltä ja taas tunnistin sen, ja melkein yökkäsin, vaikka esikoinen täyttää huomenna 11v! Väsymys jättää kai myös jonkun katalan muistijäljen. Muistan, aina Hämeenlinnan rampin kohdalla Kehä kolmosella tunteen, kun tajusin ajaneeni sinne asti Tikkurilasta ilman mitään mielikuvia kolmatta odottaessani. Olin kuoleman väsynyt KOKO AJAN! Töissä ja kaksi pientä jaloissa.... Voimia! Odottaminen on kuitenkin ihanaa:) Ja palkinto paras!

Kristaliina
Puutalobaby

Totta, palkinto on paras - ja kaikki tämä on vain väliaikaista; kyllä se ohi menee ainakin 9 kuukaudessa jos ei muuta. Sitten onkin taas uudet huolet :)

Mulle raskauspahoinvoinnille haisevat maahan mädäntyvät omenat, UHH sentään! Sama aika oli Silvaa odottaessa, ja myös viime vuonna se sama hajumuisto putkahteli aina esiin, vaikka en raskaana ollutkaan. Ja nyt taas pahoinvoivana samaan aikaan, kohta en pysty varmaan omenoita syödä ollenkaan! Ja on niitä muitakin... ainakin tietyt maalit, joita käytettiin remontissa! Ja joskus myös meidän eteisessä haisee joku sellainen vanhan talon ominaishaju, jolle yökkäilin silloin eka raskaudessa. Sen saan vieläkin joskus nenääni, yäk. (ei ole kuitenkaan hometta eikä kosteutta - onneksi)

FFFifi
Fitness Führer

Tutulta kuulostaa, 3 ja 4 kk pahoinvointia ja muutto kun kuopuksen laskettuun aikaan oli pari viikkoa. Pahoinvointi loppui kummallakin kerralla (palatakseen synnytyksen yhteydessä) mutta väsymys ei. Mutta kyllähän se yleensä loppuu :)

Kristaliina
Puutalobaby

Miten se onkin, että raskaus ja muutto niin monesti tapahtuvat samaan aikaan - elämän käännekohtia :)

Mä jotenkin ihan liikaa luotan, että tämä raskaus olisi ihan samanlainen kuin edellinen. Vaikka eihän se niin mene. Tyyliin kalenterista olen katsonut, että koska alkaa supistukset ja koska pakkomakuu - laskettuun aikaankaan en luota yhtään, vaan oletan että tämä syntyy saman verran etuajassa kuin Silvakin :)

Piude (Ei varmistettu)

Juu no ei se varmasti pahene tuosta, koitahan jaksaa! Yritä sopia hoitoapua tms. vain unien vuoksi? Ja ihan huoletta niitä teletappeja kehiin vain, se lapsi siitä pilalle mene, sanon minä.. Toka raskaus oli raskaampi minulla kyllä, väsytti enemmän koko raskauden, mutta uskon että syynä juuri se, että ei voinut nukkua niin paljon kuin ensimmäisessä raskaudessa. Kyllä se siittä!

Koitahan selvitä hetki kerrallaan! Ja onnea pikkuiselle masumatkaan!

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, Joelin äiti on ollut ihana ja järjestänyt jo parina viikkona töitään niin, että voi tulla pariksi tunniksi kerran viikossa päivällä - ihanaa on ollut päästä nukkumaan päikkärit! Mutta hemmetti kun se auttaa vain hetkeksi; pitäisi kai saada nukkua koko ajan :)

Mä kans oon miettinyt, onko tämä pahoinvointi/väsymys isompaa vai pienempää kuin viimeksi. Sitä on aika vaikea sanoa tässä vaiheessa - just tuo sama vaikuttaa, että silloin sai nukkua kuitenkin kaiken vapaa-ajan, kunhan töissä jaksoi käydä. Ja niin mä kyllä nukuinkin, kaikki remppahommat jäivät Joelin vastuulle, mä olin ihan poissa pelistä...

Mutta joo, nyt on tosiaan jo optimismi voittanut ja se ajatus päällä, että kyllä tästä selvitään! Kiitos onnentoivotuksista!

S-S

Voi Krista kyllä se tulee!

Vannon! Se on ihankamalaajaällöä nyt, mutta Se Menee Ohi. Kaikki mikä auttaa, on sallittua, mun mielestäni. Eli lepäile ja ota iisisti silloin kun siltä tuntuu, olen nimittäin ihan varma että myöskään Silva ei tule muistamaan ajanjaksoa, jolloin äiti köllötti sohvalla ja hän katsoi Teletappeja. Sä olet kuitenkin läsnä <3

Mä niin muistan ton "julkiset kulkuvälineet ja niiden haju"-ällötyksen, kuten myös jääkaapin HAJUN, sekä myös työpaikan "toimistolemun". Kaikki mikä miltään haisi, tuntui pahalta. Ihan pahin oli kotonamme keittiön työtason päällä ollut loisteputkilamppu, joka päsähti eräänä kauniina iltana savupilven kera. Siitä illasta alkoivat tuolloin minun raskauspahoinvointini, eikä miesparkani millään voinut ymmärtää että vaikka lamppu tsekattiin ja vaihdettiin, kämppä tuuletettiin jne., eikä hän enää haistanut mitään, mä en yksinkertaisesti voinut oleskella keittiön sillä kulmalla lainkaan. Haju teki NIIN pahaa. Joku riitakin siitä taidettiin käydä, kuten nyt kuvitella saattaa "säsiisetyhtääntajuamitenkamalanpahatoihajumustaon, mullaonniinpahaolo..". Oi niitä aikoja.

Ja silti mulla on vauvakuume. Ei tälle nyt perhana vie voi mitään.

Tsemppiä ihan hurjana!

Mindeka
Ma-material Girl

Vauvakuume :D

S-S

Enkö mä ehtinyt siitä jo höpistä? On.

Auta.

Mindeka
Ma-material Girl

Hahaha!

Kristaliina
Puutalobaby

Apua joo YHH miten jääkaappi HAISEE! Mä yökkäilen aina sitä avatessani ja Joel on ihan huolissaan, että pitäiskö sen käydä se jääkaappi huolella läpi, jos siellä on jotain pilaantunutta. Heh ei siellä mitään pilaantunutta ole, vaan RUOKAA, yhh sentään :)

Mulla on kans joitain "pahoinvointihajuja" - eka raskaudessa yks sellainen oli Joelin muuttolaatikkokämpässä. Luulin tähän asti, että se haju tuli niistä pahvilaatikoista, mutta nyt yhtä äkkiä (ja jo ennen kuin olin tehnyt raskaustestin) se sama haju oli meidän makuuhuoneessa, haistoin sen sängyssä maatessani. Oiskohan siis pöly sängyn alla :D

Iso kiitos tsempeistä! Ja hih tuolle sun vauvakuumeelle, tuota rataa kun jatkuu, niin kohta käy "huonosti". Eli hyvin :D

Mulla auttoi tuohon jääkaappi haisee -ongelmaan aukinainen ruokasoodapurkki jääkaapissa, se jotenkin imee itseensä ne ylimääräiset hajut? Tai jotain sinnepäin... :D 

Kristaliina
Puutalobaby

Oooo, mahtava vinkki, kiitos! Ja sitten ööö tota vielä yksi keittiötumpelon kysymys: mitä on ruokasooda? :D Eli miltä osastolta sitä kannattaa etsiä - se kuulostaa jotenkin siivoustarvikkeen ja ruoka-aineen välimuodolta... :)

Miitu (Ei varmistettu)

Suuntaa leivontapuolelle :) Majailee yleensä leivinjauheen vieressä ja käytetään mm nostatukseen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Leivontatarvikkeista löytyy! myös tyhjä hammastahnatuubi tai kahvinpurut lasissa poistaa ällöjä hajuja...
En voi vieläkään käyttää hiuslakkaa jota käytin, tai yritin käyttää esikoista odottaessani. Ja tässä raskaudessa alkaa edelleen yököttää kun kuulen J.Karjalaisen meripihka ötökkä-biisin kun sitä alettiin soittaa keväällä ensikertoja ja mulla oli just sillon pahimmat olot :D

FFFifi
Fitness Führer

Mulla AC/DC ja itämaiset matot aktivoi pahan olon. Ensimmäinen kuvottaa lievästi vieläkin (siis ihan fyysisesti) mutta toisesta olen päässyt eroon niin, että voi pitää jo mattoja lattialla (mutta en tuijottaa niitä).

Jos tämä kuulostaa sekopäiseltä niin kerrottakoon vielä raskausaikaset himoni pahoinvoinnin hellitettyä: liuottimien, bensan ja maalien yms. hajut. Oli ihanaa kun niitä leijui jossain. Olisin ihan älyttömästi halunnut nuuhkutella tärpättipurkkia siivouskaapista, mutta hirveästi en viitsinyt :P

Kristaliina
Puutalobaby

Apua en kestä :D :D :D

Joo, olet oikeassa: kuulostaa sekopäiseltä :D :D :D Toivottavasti et maininnut tärpätinhaisteluhimostasi neuvolassa :D

FFFifi
Fitness Führer

Juu en kehdannut :P Läträsin vaan käsidesiä (paremman puutteessa) niin paljon kuin julkesin :D

taitai (Ei varmistettu)

Tutulta kuulostaa! Lisään sekopäisyyttä sillä, että mulla nää himot on tässä toisessa raskaudessa päällä jo vaikka pahoinvointi jatkuu :D Eikä se tainnut ihan mennä ees ohi edellisen raskauden jälkeen, pelottavaa :D

Raissi
RetroPrinsessa

Yök, mulla tuli just pikkuisen oksennusta suuhun pelkästä oman raskausajan muistelemisesta. Meidän neitonen veti kyllä äidin raskauden totaalisesti uudelle levelille. Ei ole ikävä tuota yhdeksää kuukautta yhtään. Nenäki oli leveä ku porsaalla. Ei ollut moisia ongelmia 13 vuotta sitten kun poitsua odotin... Vaikkuttaisikohan tuo ikä jotenkin asiaan, vai johtuiko tämä viimeisin karsea raskausaika siitä, että odotin tyttöä... 

En tiiä, varmaan molemmat yhdessä, mutta mulle se oli kyllä elämäni kamalin 9 kuukautta.

Tsemppiä odotukseen, onneks se ei kaikille ole yhtä hirveää... koko ajan. 

Kristaliina
Puutalobaby

Jännä, mulle muuten Silvasta povattiin aina "poikamahaa", kun kaikki paisumiset tapahtui mahassa (okei no pepussa ja reisissä myös), mutta muutoin pysyin (ainakin omasta mielestäni) suht samannäköisenä kuin ennenkin.

Aina ihan hirvittää, kun tosi vaikeista raskauksista kuulee ja lukee... No jaa, olihan mullakin Silvan kanssa kovat alkupahoinvoinnit ja viikolta 25-26 asti pakkomakuulla kipeissä supistuksissa - mutta se keskivaihe tosiaan oli ihan hyvää aikaa :) Se muutama viikko siis, aika taitaa taas kullata muistot :D

Raissi
RetroPrinsessa

Mullaki eka raskaus silloin 13 vuotta sitten, oli tosi helppo. Kiloja ei tullut kuin 6, enkä voinut huonosti, en turvonnut, ei tulehtuneet nivelet... 

Nyt olikin sitten ihan kaikki, kaikki mahdolliset ja mahdottomat vaivat. Uuuh, kun muisteleekin tuota aikaa, huh. Peräpukamilta säästyin, jotain sentään :)

Devika Rani (Ei varmistettu) http://bollywoodista.blogspot.fi/

Kannattaa olla armollinen itsellesi. Tää on vain lyhyt hetki sun elämässä. Aina ei tarvitse olla super-äiti etenkään raskaana! :) Toivottavasti kaikki sujuisi mukavasti ja mutkattomasti jatkossa!

Mulla oli toi armoton väsymys lähes koko raskauden ajan. Muutaman viikon ajan sain nauttia energisemmästä olosta. Raskaus oli kaikenkaikkiaan aika vaikea, väsymys, jatkuva merisairaana olotila, liitoskivut, selkäkivut jne.. Ja kaiken sen jälkeen silti on vauvakuume. :P

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos ihanista ajatuksista!

Hih eikö olekin jännä, miten sen kaiken kamaluuden (vrt. synnytys) jotenkin "unohtaa" - tai siis ei unohda, mutta sen merkitys jotenkin pienenee... Ja sitten alkaa ajatella, että no voishan sen sitten kuitenkin tehdä joskus uudestaan :)

Mulla on tosi jännä juttu: synnytys ei jännitä yhtään. Vaikka se oli niin kamala viimeksi. Mulla on jotenkin täysin luottavainen ja hyvä olo sen suhteen. Tosi erikoista. Ehkä siksi, kun se on vielä niin kaukana :D

Samoissa mennään... (Ei varmistettu)

La lähes sama ku sulla (16.4.). Kolmas raskaus ja pahoinvointi ja väsy ihan järkyttävää. Onneks kaks ekaa niin isoja jo et mutsi saa rauhassa maata illat sohvalla ja pysyä kärryillä kaikista kaunareiden juonenkäänteistä mikäli vaan onnistuu pysymään hereillä. Yritetään selvitä hengissä pahimman yli :) Ehkä törmätään Kättärillä ;) Tsemppiä!

Kristaliina
Puutalobaby

Hei teitä 16.4.-päiväisiä on muuten useampi! Tshihihi tuleekohan lukijatapaaminen Kättärillä? :)

Joo, hengissäpysyminen ois ehdottomana tavoitteena! Tsemppiä sinnekin pahoinvointiin, toivottavasti tämä pian helpottaa!

Annuskainen (Ei varmistettu)

Onnea vielä toisen odotuksesta!

Itsellä sama tilanne omilla mausteilla: esikoinen nyt 2,5v ja uusi tulossa nyt parin kuukauden päästä. Alkuraskaus meni väsymystä lukuunottamatta hyvin, pahoinvointia ei oikeastaan ollut (ei ollut pahemmin esikoisenkaan kanssa), mutta nyt jouduin ennakoivien supistusten takia sairaslomalle jo viikolla 26 (nyt siis 31 ja risat). Sitten lomaa on jatkettu myös koska olen todella väsynyt. Lapsi on edelleen päivähoidossa, koska tosiaan olen väsynyt ja mulla on edelleen nostelukielto ja määräys ottaa rauhallisesti, ettei tulis niitä supistuksia. Kävisi aika hankalaksi olla kaikki päivät lapsen kanssa ja levätä samalla. Ja tässä vaiheessa vatsa alkaa olla sen verran iso ja vähän joka paikkaa kolottaa sen verran, että ei myöskään tunnu hyvältä touhuta naperon kanssa kovin pitkään yhteen menoon. Meilläkin on videot iltaisin aika kovassa käytössä - ja huono omatunto jatkuvasti. Mut tää nyt vaan on tää tilanne, ei voi mitään.

Joten vinkki: ota rauhallisesti, varsinkin raskauden puolivälin jälkeen. Elämä on aika lailla hektisempää kun on jo yksi napero, eikä sun päivät lapsen kanssa ole varmaan yhtään sen rauhallisempia kuin mulla oli siellä töissä. Lepääminen voi olla paljon hankalampaa, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota hyvissä ajoin, ja pyytää apua jos siltä tuntuu.

Mä olen iloinen, että esikoinen on jo tuon ikäinen ja pitkälti jo tosi omatoiminen - itse en voi ymmärtää tätä kaksi-vuotta-on-hyvä-ikäero-ajattelua. Yksi ystävä odottaa vauvaa joka syntyy kun esikoinen on vähän alle kaksi, ja se on vielä niin vaativaa, kun se ei puhu eikä oikein ota kunnolla ohjeita vastaan, ja sitä saa olla koko ajan nostelemassa, että mä en kyllä jaksais. Nytkin on ihan tarpeeksi hankalaa tuon uhmaikäisen kanssa (no joo, ojasta allikkoon...), mut sen kanssa voi sentään keskustella, se ottaa ohjeita vastaan (yleensä...), kiipeää itse vaunuihin ja syliin jne ja pärjää jo hetken hyvin itsekseenkin.

Mutta: ehkä teillä on helpompaa ja kaikki menee hyvin. Lapset on erilaisia ja raskaudet on erilaisia. Helpottaahan tässä se, että tietää jo mikä on homman nimi. Tsemppiä!

Kristaliina
Puutalobaby

Kuulostaa tosi tutulta - mullahan alkoi Silvan kanssa ne kipeät supistukset vkolla 25-26! Ja viisi viimeistä viikkoa olinkin sitten niin huonona (tai siis muuten hyvä olo, mutta heti liikkuessa alkoi supistaa), että sain liikkua vain sängyn, sohvan, vessanpöntön ja jääkaapin väliä. Ja sittenhän se Silva syntyikin viikolla 34...

Niin kuin tuolla aiemmin ehdin kirjoitellakin, mä jotenkin hassusti oletan, että tälläkin raskaudella menisi noin. Oon varmaan tosi ihmeissäni, jos niitä kipeitä ennenaikaisia ei tulekaan - tai jos raskaus menisi laskettuun aikaan asti, aivan kummallinen ajatus :)

Me oltais kans "suunniteltu" pidempää ikäeroa, mutta ihmismieli on hassu: nyt kun on tulossa kahden vuoden ikäero, niin yhtä äkkiä sitä ajattelee, että tämä on ihan hyvä näin :) Mutta järjellä ajatellen olen kyllä edelleen sitä mieltä, että vähän pidempi väli ois ollut helpompi - niisk on tuo tirppana vielä aika pieni isosiskoksi <3

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Saitko viimeksi siis olla koton vuodelevossa..? Mua ahdisti ihan hirveästi synnytyslaitoksella kun olin 3 yötä( !!!) poissa mun "vauvasta" (esikoisesta) vaikka ne tulikin joka päivä moikkaamaan mut en ollu ennen sitä ollu sen luota kuin yhden yön kerrallaan ja vieläkään en oo ollu koskaan kuin yhden vuorokauden erossa lapsistani! Mä en ymmärrä mitä ite tekisin jos joutuisi jostain syystä olemaan erossa pidempään niistä :( :( :( kuolisin varmaan

Kristaliina
Puutalobaby

Onneksi sain! Mulla ei lähtenyt kovin paljon se kohdunsuu (?) pehmenemään supistuksista huolimatta, eli siksi sain olla kotona. Mutta viisi viikkoa lepokäskyn alla, uhhhuh. Ja sitten se synnytys käynnistyikin lapsiveden menolla eikä supistuksista johtuvalla kohdunsuun lyhenemisellä - aika mystisiä nämä jutut. Mutta se oli mulle jotenkin selvää, että suunniteltua aikaisemmin se selvästi ulos tulossa on :)

MUTTA - mä jouduin olemaan synnytyksen yhteydessä Kättärillä kaksi viikkoa!!! Ois aivan kamalaa olla Silvassa erossa niin paljon, oi en uskalla edes ajatella... Ne muutamat "peruskaavan" mukaiset yötkin jo tuntuu ihan kamalalta. Meidän täytyy alkaa tässä talven myötä pehmeät yökyläharjoittelut, että Silva voisi olla mummolassa sitten sen ajan yötä - tai ainakin synnytyksen ajan, kun Joel on tietysti synnytyksessä mukana. Onneksi mummola on parin minuutin kävelymatkan päässä Kättäriltä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Okoo, toivotaan hartaasti että tämä vihtyy siellä masussa loppumetreille saakka! &lt;3 voimia!
Mä oon ollu molemmilla kerroilla kyllä yksin synnärillä (siis mies oli tietenkin synnytyksessä mukana) mut sen jälkeen lähti kotiin koiran ja myöhemmin esikoisen luokse, että nyt edes yksi vanhemmista on kotona ku mua just ahdisti et miten tyttö sen kaiken ottaa mut menihän se tietenkin tosi hyvin eikä se vaikuttanut mitenkään kärsineen (äidillä vaan sydän särki)
Enkä tykkää yhtään sairaaloista, jos tulee vielä kolmas toivon että pääsen tosi nopsaa kotiin lepäämään, ei siellä synnärillä voi edes nukkua :P vauvat nukkui kyllä mut äiti kaipasi vaan omaa sänkyä :D Onnea vielä tosi paljon!! &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

Onnea raskaudesta!
Sinulla on hauska tyyli kirjoittaa, mutta vähän häiritsee se, että annat itsestäsi kuvan rentona vaihtoehtoihmisenä, joka ei elämää suunnittele, mutta hupsis vaan lapset kuitenkin tulevat juuri sen perinteisen kaavamaisen kahden vuoden välein... Se on siis täysin fine, mutta miksi kierrellä ja kaarrella ja sanoa lapsia vahingoiksi, jos oikeasti haluaakin sopia siihen perusmuottiin :)

Kristaliina
Puutalobaby

En mä ole vaihtoehtoihminen :D Ihan tavallinen omasta mielestäni :)

Mutta joo, tuo muottiajatus ei ehkä oikein aukea - vika on luultavasti minussa, en oikein osaa ajatella mitään muottia... Itselläni tavoitteena on elää "omannäköistä" elämää, eikä siinä silloin ole yhtään väliä, onko se ns. muotin mukaista vai ei - eli että mitä muut ihmiset tekevät, samalla vaiko eri tavalla. Ja mikä ihmeen muotti, mitä se edes on? Jos muotti on kahden vuoden ikäero lasten välillä, niin ihan hyvä muotti se varmasti on :)

Kiitos onnitteluista!

MirvaK

Anteeksi, olen kai vähän tyhmä, mutta en saa tuota loppua mitenkään sopimaan Kristaan tai siihen millaisen kuvan olen Kristasta blogin perusteella luonnut. Jos lapsi ei ole täysin suunniteltu vaan on yllätys (vaikkakin tietoisen riskillä), niin ei kai silloin väkisin väännetä itseään muottiin.

Jee mä en kuulu muottiin, lapsilla yli 2v ikäeroa! Tosin en ole ajatellutkaan että lasten teossa on "muotti". Kaikilla ystävien lapsilla on eri ikäerot. No, tää on vain tätä täällä päässä olevaa kummastelua.

Ja ohi kaiken muun. Itse en tykkää sanasta vahinko. Käytänkin enemmin sanaa yllätys. ;) 

Kristaliina
Puutalobaby

Kyllä - ja vieläpä mahdollisimman onnellinen yllätys! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Lapset ei kyllä ole "vahinkoja" tai "yllätyksiä" jos aikuiset ihmiset panee eikä käytä ehkäisyä niin kyllä ne silloin tekee selvän valinnan raskauden mahdollisuudesta. ja piste.

Kristaliina
Puutalobaby

Mun mielestä vahinko on sellainen, jossa ehkäisyä on käytetty, mutta jostain 99 % ehkäisytehosta huolimatta se on pettänyt. Se voi tapahtua myös silloin, kun ehkäisyä käyttää ihan oikein.

Tuolla aiemmassa bloggauksessa mainitsinkin, että on vahinkoja ja "vahinkoja" tarkoittaen just tätä. Meillä ei missään nimessä ollut oikea vahinko - kyllä mä elin elämäni ensimmäiset 34 vuottakin ilman vahinkoja, eli hyvin oli minullakin kyllä tiedossa, miten se ehkäisy hoidetaan silloin, kun ei ihan oikeasti-oikeasti raskauksia haluta :)

...eli niin kuin silloin sanoin, tässä varmasti alitajunnalla oli iso osansa.

Mutta "yllätyksestä" olen eri mieltä! Kyllä se mun mielestä voi olla yllätys, jos 36-vuotias tulee kerrasta raskaaksi. Sitä kuitenkin jotenkin ajattelee, että "no ei kai se niii-iiin helposti enää tässä iässä tule"... Että oli se mulle tavallaan yllätys; mutta onnellinen yllätys siis kuitenkin ehdottomasti!

Vierailija (Ei varmistettu)

Siis kyllä, samaa mieltä siinä että plussa voi olla ihana tulos, mutta tekeehän vanhemmat jo siinä valinnan ku jättävät ehkäisyn pois ja antavat mahdollisuuden vauvan tuloon! Ja varsinkin jos edellinenkin raskaus alkoi nopeasti ;) toiset on vaan hedelmällisempiä kuin toiset...

Miitu (Ei varmistettu)

Öh, kiitos oksupäivityksestä. Mitäpä tässä kohta enää tekemään testejä, kun pelkkä aiheesta lukeminen saa mahan kääntymään. Vaikka päätös toisesta on tehty, niin kieltämättä ajatus uudesta puolen vuoden pahoinvointijaksosta ei kovin paljon lämmitä. Mulla itse asiassa toinen kolmannes oli vielä ensimmäistä kammottavampi, ja pahoinvointi hellitti hieman vasta n. viikko ennen esikoisen syntymää. "Kyllä se kohta helpottaa" -kommentit ei hirveesti helpottanu, vielä vähemmän "toiset voi vielä huonommin". Mun pahoinvointi ei ollut siis jatkuvaa oksentamista (oksensin keskimäärin ehkä 3-5 kertaa viikossa - vaihtelua tosin oli viikosta toiseen, kun joinain päivinä saatoin oksentaa sen kolme kertaa ja sitten olla viikko taukoa), vaan jatkuvaa kuvotusta. Välissä oikein odotin, että olisin oksentanut, sillä se sentään helpotti oloa hetkeksi. Lisänä jostain rv15 alkaneet ajoittain kivuliaat supistukset. Et juu. Pirteä keskiraskaus olis täälläki tilaukses. Lataan tällä hetkellä toivoni siihen "kaikki raskaudet ovat erilaisia" -mantraan.

Kristaliina
Puutalobaby

Hehehehe apua, tää oli siis tällainen kirjallinen raskaustesti :D Hitsi, nyt mäkin täällä jännitän teidän puolesta, kerro hetisitten!

Oi huh, sulla kyllä alkoivat hurjan aikaisin nuo supistukset! Mulla tosiaan vasta viikoilla 25-26... Huih, toivottavasti oon hyvävointinen keskiraskaudessa tälläkin kertaa; sinne Thaimaahan kun lähdetään viikon 20 tietämissä (muistaakseni)... Ois kamalaa, jos siellä tulisi jotain!

Kippuralla

ekassa raskaudessa muutettiin yhteen viikolla ihankaikkikamat, kakkoslapsesta muutettiin isompaan joskus viikolla 30 ja kolmosesta muutettiin 300km päähän viikolla 21 ;)

nelosta aloin odottamaan niin se Närästys, mutta ei oo ikinä närästänyt oikeastaan muuten, väsymys oli vielä surkeampaa ja se alkoi jo ennen plussaa. Raskaus meni lopulta kesken ennenko kerrottiin, mutta kun me asutaan samassa talossa mun isän ja siskon kanssa, niin kai me se salattiin onnistuneesti. Uutenavuotena nukahdin jo ennen raketteja (oli vieraitakin) ja en kyennyt ruokakauppaan kuukauteen :D tai sitten perhe on niin hienotunteinen että ei oo vaan ikinä meille sanonut mitään..

Kristaliina
Puutalobaby

Ohhoh, teillä on tosiaan raskaudet ja muutot menneet yksiin!

Närästykseltä mä muuten vältyinkin viime raskaudella; en edes oikein tiedä, miltä närästyksen kuuluisi tuntua, todennäköisesti mulla ei siis sellaista ole koskaan ollut :)

Kaista (Ei varmistettu)

Luulin, että närästys on sellaisia hapokkaita röyhtäysliemiä joita voi tulla joskus kurkusta ylös, mutta kolmannessa raskaudessani opin että se voi olla muutakin. Yksi aamu heräsin ja tuntui kuin rintojen alla eli juuri siinä keuhkojen ja sydämen korkeudella puristaisi tiukka vanne. Pelkäsin että kuolen ja soitin töihin etten pääse tulemaan.
No, se sydänkohtauskuolema menikin ohi närästyslääkkeellä.

Kristaliina
Puutalobaby

Heeeei mäkin itse asiassa söin pari närästyslääkettä viime raskaudella just tuollaiseen "puristustunteeseen", ja se meni sillä ohi... Se oli varmaan närästystä kans!

Kippuralla

ei muakaan noissa aiemmissa tiettävästi närästänyt yhtään, mutta yyyh, nyt tiedän miltä se tuntuu :D

Pages

Kommentoi