Myötä- ja vastoinkäymisissä (ja naperonhoitovastuussa)

Puutalobaby

Sitähän se parisuhde on.

Että kun kumppani sanoo:
"Hei mä voisin nyt tehdä opiskeluhommia alta pois. Jos vaan seuraavat kolme viikkoa töiden lisäksi opiskelen kaiken vapaa-aikani!"
...ei vastaa niin kuin haluaisi eli:
"Eiiiiih! Miks just nyt?!"
...vaan:
"Hei sepä hieno homma, kulta. Tosi hyvä juttu."

Tuon "eiiih"-kommentin sanoin sitten (tosi reilukerhohenkeen - anteeksi) vasta ensimmäisen viikon jälkeen, kun olin jo aivan nääntynyt 24-7-naperonhoitovastuuseen. Täytyy myöntää, että näinä kuluneina viikkoina olen aika usein arvostaen ajatellut niitä, jotka hoitavat lapsiperheen arkirumbaa syystä tai toisesta jatkuvasti yksinään. Tai vielä useamman lapsen kanssa. Huh huh.

Joel vähän protestoi, että miksi en sanonut heti alkuun, että ajoitus ei mielestäni ole ihan paras mahdollinen. Mutta hei - jäikö minulle paljon vaihtoehtoja? Totta kai sitä sanoo, että "Hei sepä hieno homma, kulta. Tosi hyvä juttu". Totta kai sitä pitää kannustaa toista, joskus jopa vähän oman jaksamisensa kustannuksella.

Sitähän se parisuhde on.

*******

Opiskelun ajoitus oli muuten suunniteltu niin, että viime viikonloppuna olisi tapahtunut viimeinen puristus. Mutta edellisenä maanantaina soi Joelin puhelin, ystävä soitti:
"Niin siitä meidän Tallinnan-matkasta..."
"Eiiiih!"

Olimme siis unohtaneet varanneemme loman. Just. Kuka unohtaa lomansa? Ilmeisesti me.

*******

Mutta hei - nyt taas puutalossa elämä voittaa! Tämänkertainen opiskelurupeama tuli päätökseensä eilen.
("Hei sepä hieno homma, kulta. Tosi hyvä juttu" - ja nyt myös tarkoittaen sitä, mitä sanoo)

Juhannusviikolla alkaa Joelin isäkuukausi ja ihana, odotettu yhteinen kuuden viikon perheaika.

Voi kesä! Elämä! Ihana!

Share

Kommentit

Eräs vakkarilukija (Ei varmistettu)

Meillä mies tekee töitä tällä hetkellä kellon ympäri. Tänään hän esim. tuli kotiin aamu 9 jälkeen, viimeksi taisin nähdä hänet reilu 24h aiemmin. Tänä aamuna tuli kotiin kukkakimpun kanssa, oli itse poiminut. <3 Ja mä en saa kukkia yleensä ikinä. Oli tainnut itsekin tajuta, että jos hän on kovilla työtaakkansa alla, niin olen minäkin aika kovilla yksin lapsen kanssa. Toivotaan, että jossain vaiheessa taas helpottaa...

Kristaliina
Puutalobaby

Oh, kaunista! Mun mielestä paljon "arvokkaampi" huomionosoitus kuin mikään pakollinen merkkipäiväkimppu...

Tuosta samasta ajatuksesta mekin ollaan usein puhuttu: että on tärkeä muistaa, että näissä tietyissä ruuhka-arjen tilanteissa molemmat ovat varmasti kovilla, vaikkakin erilaisista syistä. Toisella esimerkiksi työtaakka, ja saapuminen kotiin väsyneen vaimon luo - ja toisella se väsyneenä vaimona oleminen :) ....että ei vaan sortuisi siihen, että alkaisi "sotimaan" kumppaniaan vastaan vaan yrittäisi kannustaa silloin, kun itse on vahvemmilla ja ottaa kumppanilta apua vastaan silloin, kun itse sitä kaipaa... Yhteispeliä, vaikkakin eri näkökulmista <3

Toivotaan helpotusta sinnekin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu yksin hoidan kahta alle 3v lasta. Toinen on kohta puol vuotta. Onha tää mielenkiintosta mut ei ole niin rankkaa ku luulin. Ja oma valinta. Rankempa tää oli ku oli huono parisuhde. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Tuo viimeinen lause on varmasti niin totta. Arvostukseni sinulle. Melkein tekisi mieli kirjoittaa, että "apua mä en ikinä jaksais, oon niin poikki välillä nytkin", mutta totuushan on se, että luultavasti sitä kuitenkin jaksaisi, jos/kun tilanne vain olisi se. Ja olisi pakko jaksaa. Yllättäviä voimavaroja meistä ihmisistä tarpeen tullen löytyy.

Hih vähän niin kuin synnytyksessä. En mä ois uskonut jaksavani sitäkään, mutta jaksoin kun muita vaihtoehtoja ei ollut :)

reissuleski (Ei varmistettu)

Yksin selviäminen on tottumuskysymys. Kun tätä rumbaa on parin lapsen kanssa jo vuosia pyörittänyt, tuntuu välillä, että mies kotiin tullessaan sotkee hyvin toimivan systeemin :-) Toki enemmän yksin ollessaan oppii myös hiljalleen tinkimään omasta vaatimustasostaan ja keskittymään olennaiseen.

Kristaliina
Puutalobaby

Juuri näin, olennaiseen keskittyminen kunniaan! :) Itsellenikään ei ole niin iso juttu vaikkapa nuo meidän naperon ruoantähteet lattialla, kunhan arki rullaa ja koko perheellä olisi yhteenlaskettuna mahdollisimman hyvä olla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Useamman lapsen kanssa on tietysti enemmän huoltotoimia (sitä vähemmän mitä vanhempi lapsi, luonnollisesti), mutta sisaruksista on myös seuraa toisilleen, apua ikätason mukaan erilaisissa hommissa ja erityisesti vielä juttuseuraa. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Totta! Erityisesti tuota seurakysymystä olen ajatellut sitä klassista "no koskas sitten sisaruksia" -kysymystä pohtiessa :)

Sarppa (Ei varmistettu)

Hei kuules, aiempaan punkkipostaukseesi liittyen tuli tässä yhtäkkiä mieleen, että Dermosililtä löytyy nyt uusi hyttys-ja punkkisuihke joka on edullinen ja mieto. Alle 3-vuotiaille sitä ei saa käyttää, mutta jos vaikka miehesi Joel sattuisi tarvitsemaan... :D

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos vinkistä, täytyypä tsekata seuraavalla apteekkireissulla! Joel just tänään tuolla heinikossa heilui viikatteen kanssa - tänään on siis romanttisen punkkitarkastuksen aika :D

Vierailija (Ei varmistettu)

:D mä olin just 3 viikkoo peltoleskenä ku mies oli ympäri vuorokauden joka päivä pellolla (tuli kotiin nukkumaan vaan 6-8 tuntia välillä ja takasin pellolle) Ei se mun puolesta mitenkään niin rankaa ollu mut 3 vuotias suri isänsä perään :( No tulihan se päivä sitten ku kylvöt oli hoidettu ja isä tuli kotiin ja oi mikä riemu! :D sellasta se elämä on maajussin vaimona..
Äitikin sai osansa huomiosta illemmalla ;) kyllä hyvä suhde pieniä erojakin kestää &lt;3

Vierailija (Ei varmistettu)

(kommentti yläpuolella) T. Äiti ja tytöt 3v ja 1v :)

Miitu (Ei varmistettu)

Meillä tyttö on varmasti aivan yhtä tärkeä kummallekin, mutta hoitovastuu ei kyllä jakaudu tasaisesti lähellekään. Työt selittää suurimman osan ja loppu menee varmaan aika lailla roolittumisen piikkiin. Mitenkään en voi verrata omaa tilannettani yksinhuoltajien tilanteeseen, mutta kieltämättä joinakin väsyneinä hetkinä on tullut mietittyä, olisiko tilanne joiltain osin vähemmän psyykkisesti kuormittava, jos oikeasti lapsi olisi selkeästi vain minun vastuullani. Nykytilanteessa kun helposti ajautuu "miksi aina minä" -tunnelmaan, mikä nyt ei kovin hyvää parisuhteelle tee. Ja sitten saa taas puolisolta tukea, jonka voimalla mennään taas eteenpäin. Eniten tilanne kuitenkin harmittaa tytön kannalta, jolle olis niin tärkeää nähdä isäänsä enemmän.

Kommentoi