Näin se mummi sen teki (eli rytmistä taas)

Puutalobaby

Okei nyt mä ymmärrän.

Alussa koko ajatus tarkasta päivärytmistä ahdisti, mutta nyt, kun sellainen on olemassa...

klo 9-10: vauva nukkuu = omaa aikaa

klo 13-15: vauva nukkuu = omaa aikaa

klo 17-18: vauva nukkuu = omaa aikaa

> päiväsaikaankin neljä tuntia päivässä ihan omaa, rauhallista aikaa! ...ja minä kun joskus haaveilin edes kahdesta ja puolesta! Vau.



Lisäksi Silva on herättyään pirteä ja hyväntuulinen, ja kitinäajat ovat jääneet ihan minimiin. Ehkä sitä ennen vaan väsytti? Päiväjärjestys auttaa yllättäen myös äitiä: on helpompi keskittyä pelkästään sosialisoimaan vauvan kanssa, kun tietää, että tunnin päästä tulee taas uni ja arkiaskareet voi hoidella sitten.

Eli vau, vau ja vau.

Täällä nukutaan.

 

S-S pyysi aiemmin mummikonsultaatiota: miten ihmeessä se mummi sen rytmin teki. Minuakin kyllä kiinnostaa. Mutta mitä sanoo mummi? Oikein arvasitte:

"ihan sattumalta".

No, kun tenttaamista jatkaa, saa mummista ulos kaksi (kuulemma) avainasiaa:

raitis ilma ja itkuhälytin.

Tämä on nyt niin älyttömän yksinkertaisen kuuloista, että tuntuu ihan hassulta edes kirjoittaa. Varsinkin, kun itselleni se ei ollut ollenkaan noin yksinkertaista toteuttaa.

Eli:

Mummi oli (kuulemma - en minä vaan ollut huomannut) jo aiemmin huomannut, että Silva jaksaa olla pirteänä aina noin pari tuntia kerrallaan, sitten alkaa tyytymättömyyden ilmaisut: joskus selvää kitinää ja itkua, mutta joskus vaan sellaista määrittelemätöntä känkkäränkkää.

Mummi oli aina välittömästi känkkäränkkäilyä havaitessaan pujauttanut vauvan haalariin ja vaunuihin ja lähtenyt ulos. Ja kappas, Silva oli useimmiten nukahtanut ennen kuin mummi ehti kaartaa kotipihalta ulos. Niinpä mummi puuhakkaana ihmisenä jäikin tuohon pihalle ulkotöihin ja jätti vauvan nukkumaan paikoilleen - joskus kun vauvat saattavat oppia siihen, että nukkuvat vain vaunujen liikkuessa.

Ja Silva nukkui aina monen tunnin pätkiä kerrallaan, kun sisällä päikkärit jäävät helposti puoleen tuntiin. Itkuhälytin puolestaan mahdollisti sen, että mummin ei tarvinnut loputtomasti kykkiä multakasoissa vaan hän pääsi sisälle kahvinkeittoon.

Pian Silva nukahti jo välittömästi vaunuihin päästessään. Silloin vaunukoppa jätettiin vaan portaille ja sujautettiin itkuhälytin mukaan. Niin ja mentiin sinne kahvinkeittoon.

Ja yllättäen (minulle) parissa päivässä kävikin ilmi, että ne väsymykset tulevat aina lähes kellontarkasti samoihin aikoihin: aamulla noin yhdeksältä, sitten iltapäivällä yhdeltä, ja kolmannen kerran viideltä eli juuri silloin, kun isi on tulossa töissä.

*******

Mitä minä olin sitten tehnyt "väärin"?

(mummi ei missään nimessä sanoisi noin, tuo on minun omaa tulkintaani)



Isoin yllätys minulle oli, että ensimmäinen väsymys (kuulemma - en minä vaan ollut huomannut) tulee jo aamuyhdeksältä. Vaikka oltaisiin nukuttu melkein kahdeksaan asti niin kuin tänään.



Ilmeisesti kun aiemmin en ollut tajunnut laittaa vauvaa ensimmäisille unille heti aamulla, pitkitin vaan känkkäränkkäilyä eikä sitä "oikeaa" päivärytmiä päässyt näkemään. Lisäksi kun Silva ei saanut sisällä kerralla riittävän pitkiä unia, se joskus myös heräsi kiukkuisena. Tai jos väsymys oli mennyt "liian pitkälle", se ei enää suostunut rauhoittumaan nukkumaan ollenkaan.

...ja että ei tule ihan väärää käsitystä: kyllä meillä ennenkin suurimmaksi osaksi oltiin ihan hyväntuulisia - välillä vaan oli "omituisia" känkkäränkkäpäiviä, jotka ovat nyt päikkärirytmin myötä ihanasti hävinneet.

*******

Kello on tänään tätä kirjoittaessani 9.18. Heräsimme Silvan kanssa siis vähän ennen kahdeksaa. Aamuhetket kikateltiin yhdessä peiton alla ja puoli yhdeksän aikoihin tultiin yhdessä hyväntuulisena alakertaan - ja ehdin tuskin saada kahvit mörkömukiini, kun huomasin, että Silvalla on jo hermot kireällä. Kello silloin 8.45.

Vauva haalariin, vaunuun (siinä vaiheessa tuli pieni huuto), tutti suuhun ja ulos. Teki aavistuksen verran pahaa, kun suljin vain oven, vaikka kopasta kuului tutintakaista vaimeaa kitinää.

Kävelin suoraan olohuoneeseen ja aukaisin itkuhälyttimen toisen osan - hiirenhiljaista. En malttanut olla menemättä takaisin portaille kurkistamaan vanunuun: vauva on täydessä unessa. Ulkona on nyt hyvä nukkua reilu tunti, ja vähän kymmenen jälkeen herätäänkin sitten suoraan muskariin.

*******



Eilen nauroin kaverille puhelimessa, että on tämä vauvanhoito sitten helppoa: aina kun se alkaa kitistä, heitän sen pihalle. Apua, miten raa'alle se kuulostaa.

Mutta toimii.

Share

Kommentit

Epe (Ei varmistettu) http://viidentahdenmetsa.blogspot.com

ROKKIBEIBI! :) ja tuotteista tuossa näkyy Kurtis Jungle Yellow - vaunupeite :) (http://www.rokkibeibi.com/vaunuverhot/938-kurtis-grey-jungle.html)

elinahan_mie@hotmail.com

Ansku vai mikä lie (Ei varmistettu)

"Rokkibeibi!" Toi vaunuverho

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihihihi! Joo :D
(mua ihan jännitti tää eka bongaus, hih)

Laitetaan Epe meiliä, niin pääset valitsemaan sulle mieluisimman värin & kuosin! Onnittelut pikavoitosta :)

Kristaliina
Puutalobaby

Voi hitsi Ansku, hävisit harmi kyllä ihan vähän nopeudessa... Melkein kuitenkin, hyvä kakkonen siis :)

 

Hih, mä en hanskannut tätä kommentointijärjestelmää. "Kirjoita listan kolmas sana." Ööö, eiku ootas...ei sen näin vaikeeta pitäis fyysikolle olla. Ehkäpä se on tää äitipää... ;)

Ps. Olen ihan addiktoitunut sun blogiin!

matte (Ei varmistettu)

Hih, miten sattuikaan. Aamusella kävin vähän kurkkimassa dookeyja (miten hitossa kirjoitetaankaan) ja ajattelin, että jos täällä sellainen näkyy niin *Bingo* Teillä, kun on ollut vaunuissa aina uskollisesti omat viritykset! ;)) ...ja heti muutaman minuutin päästä näkyi ja kommenttikentässä silloin vielä 0 kommenttia, mut pikaseen nuo kaksi kiilasi ohitseni, harmi.

Seuraavaa odotellessa, kuinka `läpinäkyvä` se on! :)) Ei millään malttais odottaa, mitä kaikkea kivaa olette keksineet ja kuinka ne tuupata kuviin! :)

zubi (Ei varmistettu) http://zubiscorner.blogspot.fi

Kiva kun kirjoitit tästä aiheesta! Meillä on ollut uniongelmia paljonkin, koska pojallamme (ensi viikolla 6 kk) on ollut todella pahoja masuvaivoja. Pahasti ripuloivalla ja oksentelevalla lapsella on aika hankalaa yrittää pitää päivärytmiä kun unet keskeytyvät kipuihin. Nyt kuitenkin (kop kop) vaikuttaa siltä, että vointi on paranemaan päin ja homma on taas löytymässä uudelleen.

Jonkin aikaa sitten kirjoitit siitä, miten menet iltakiukun tullessa ensin iltapesuille ja sitten hämärään huoneeseen syöttö + unille. Mulle tuli NIIN tyhmä olo tuosta, että olin periaatteessa tehnyt samalla tavalla, mutta niin päin, että viimeinen syöttö oli yleensä olkkarissa, sitten iltapesulle ja omaan sänkyyn. Heti kun vaihdettiin järjestys, niin homma alkoi sujua. Poitsu ei siis nukahda syödessään vaan omaan sänkyyn, mutta vika syöttö tapahtuu siinä oman sängyn vieressä, univalaistuksessa. JEE JEE! Helpotti heti äidin iltahermoja.

No nyt sitten ne päiväunet pitäis ottaa haltuun. Olen soveltanut aika lailla tota samaa juttua, eli pari tuntia hereillä, sitten seuraa määrittelemätöntä kitinää --> unille. Meillä on semmoinen soiva unilelu jota poitsu rakastaa ja sen kanssa nukahtaminen sujuu yleensä suht hyvin. Mutta joskus se ei vaan MILLÄÄN suju ja nyt mietinkin, että venytänkö mä kuitenkin sitä nukkumaan laittamista liian pitkälle. Aamulla yleensä noustaan joskus 7.30 maissa ja ekat päikkärit tulee vasta 9.30... Pitäiskö kokeilla joskus jo tuntia aikaisemmin? Taidanpa koittaa huomenna...

Tuo Silvan rytmi vaikuttaa kyllä todella ihanteelliselta, ja päiväunien tuntimäärä kiitettävältä. Meilläkin on nyt vakiintumassa about tuollaiseen 3-4 tuntiin päivässä nuo päikkärit, suuri helpotus kun pahimmissa kipuvaiheissa ne unet oli 15 minuuttisia ja sen mukainen kitinä päällä koko ajan. :(

Vielä kun herran kanssa ei tarvitsisi heräillä yöllä 2 h välein... Mites teillä yöt sujuvat?

S-S

Kiitos, kiitos KIITOS ja isot virtuaalihalit teille kaikille, mummia myöten!

Nyt kun tota teidän rytmiä katson, tajuan että meillä kitistään suunnilleen samoihin aikoihin. Jotain olen jo omalla (hataralla) maalaisjärjellä osannut rytmittämisestä päätellä, mutta ai että helpottaa saada vahvistus omille arvailuille. Eniten muakin on hämmentänyt se, että aamukitinä (joka siis tosiaan on aamuVÄSY) alkaa jo alle tunnin päästä siitä kun on möngitty peiton alta. Ja tosiaan tarpeeksi nukkunut vauva herää pirteänä ja hyväntuulisena! 

On muuten tunnustettava, että hittolainen että sitä tuntee itsensä joskus urpoksi. Tämäkään asia ei varsinaisesti ole rakettitiedettä, mutta niinpä vaan se ei silti ollut itsestäänselvyys. Kuten ei myöskään se, että vauvalla (autocorrect muuten tahtoo muuttaa sanan "vauvalla" muotoon "vaivalla"....) VOI olla nälkä aiemminkin kolmen tunnin kuluttua edellisestä syömisestä. Se oppitunti tuli kyllä ihan jo kaksiviikkoisena, joten kenenkään ei ole syytä huolestua etteikö lapsi sittemmin olisi saanut vauvantahtisesti ruokaa ja kasvanut ja kehittynyt hienosti. En silti ikinä unohda sitä kätilömme varovaista kommenttia kun ihmettelin kitinää (kävimme siis Kättärillä jälkikontrollissa viikon kuluttua kotiutumisesta, koska kaveri saapui maailmaan viisi viikkoa etuajassa, oli LV37:lla viikon bilirubiinien ym.vuoksi jne) että "usein kannattaa kokeilla josko maito maistuisi...". Huoh.

Neiljän ja puolen kk:n aikana äiti on siis oppinut jo tämän verran! Ehkä vielä on toivoa ;)

 

sannnni (Ei varmistettu) http://sairaanihana.blogspot.com

Oho, sattumalta olen käyttänyt samaa tekniikkaa. Vauva vain haluaa nukkua kolmesti päivässä, kummallista. Aamuväsy tulee kympin maissa ja mahdollistaa aamukahvit minulle. Kun kelit olivat vielä lämpimät, niin iskin vauvan semmoisenaan vaunuun ja ulos, ehkä kävin pienen kävelylenkin tekemässä. Nyt kun pitäisi laittaa haalarit lapselle ennen uloslaittamista, niin nukutan sen vaunuihin sisällä ja nukkuu pitkiä unia sisätiloista huolimatta.

Niin ja oho, täällä oli joku tommonen kisa käynnissä. Olin hidas kun piti lukea ja kirjoittaa (ja juoda kahvia)

Liv
Päiväuniaika

Tämä on juuri se syy, miksi minä jaksan ylistää rutiineja, rutiineja, rutiineja! Sitä, kuinka kaikki on niin hiivatin helppoa, kun itse tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja ennen kaikkea, että se lapsi tietää.

Minä huomaan meidän 1,5vuotiaasta, että sen elimistö vähän kuin elää rutiinien myötä. Hyvänä esimerkkinä nuo illat. Voi olla, että tyttö on ihan reipas ja energinen,- aina siihen asti, että mennään iltapuurolle. Siinä ilmeisesti kun tieto siitä, että kohta mennään nukkumaan, pamahtaa tuonne aivoihin, tytön koko olemus muuttuu hetkessä väsyneeksi. Puuron jälkeen pestään hampaat, etitään tutti ja mennään sänkyyn (ihan jo isojen tyttöjen sänkyyn vielä!). Sinne hän aina nukahtaa ihan itekseen ja kitisemättä, ei nouse sängystään tai muuta (no kerran oli napannut pöydältään Disneyn Kaunotar ja Helinä-Keiju figuurit, kun ne oli uusia ja tyttö niin tykkäsi niistä ;). Meillä on siis aina tehty samalla tavalla, ja aina vaan edelleen nämä toimii. Päikyille tuo taas menee omatoimisesti, kun ennen päikkyjä on ruoka, jonka aikana aina kerron, että sitten mennään nukkumaan. 

Sitä paitsi itseäänkin helpottaa, kun voi aika lailla vaan kellosta vilkaista kitinän ja känkkäränkän syytä: sattuuko olee ruoka-aika lähestymässä, vai ehkä uniaika. Tai jos lapsi on kovin levoton, voi kellosta vilkaista et pitäiskö meidän olla jo ulkona (koska joo, ulkoiluaika<3) :D 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hih, olen ihan "mummo". (Viimeinen kommentti Rytmitapailua-bloggaukseesi on minun) Eli just niin, kitisijät pistetään pihalle :-) Kyllä meilläkin lähipiiri on ihmetellyt aikoinaan kun vaunut oli pihalla vaikka keli oli mikä, mutta unet oli aina loistavat ja lapsi hyväntuulinen. Oma äitinikin (vm -54) joskus taivasteli että pistän lapset pihalle, kun pakkasta on -20. 92-vuotias mummoni sen sijaan ei koskaan ikinä milloinkaan ole ihmetellyt ulkona nukuttamista vaan aina todennut niin kasvavan terveitä ja hyväntuulisia lapsia. Nauti omasta ajastasi - ja vauvasta!

Jyviä ja ohdakkeita

Päiväunet on niin parasta! Kyllä niitä kannattaa varjella ja vaalia, kuten nyt huomasit.

Mulle iski melkeinpä kriisi siinä vaiheessa, kun esikoinen lopetti päiväunet päälle neljävuotiaana. Ei omaa aikaa päivällä enää ollenkaan! Kolmet unet on vielä luksusta, kahdet juhlaa ja yhdetkin ihanat. :)

Lähiömutsi (Ei varmistettu) http://www.mutsiavautuu.com/

Mun on pitänyt pitkän aikaa tehdä ylistyspostaus ihanille kamalille rutiineille. Kun onhan se tylsää, kun ei enää voi kukkua kavereiden luona yömyöhään kuten vastasyntyneen kanssa, kun tyypin pitää olla kasilta unessa tai tulee känkkis.

Mutta on se maar ihanaa, kun päivät eivät enää ole kaaosta, vaan tietää, että tohon aikaan syödään ja tohon aikaan nukutaan, on tällaisen semipedantin ihmisen mukavampi päiväänsä järjestellä.

Hyvä mummit ja rutiinit!

www.mutsiavautuu.com

Vierailija (Ei varmistettu)

Tätähän ei ymmärrä kukaan muu kuin saman kokenut;) Meillä nyt lähestyttäessä 7kk ikää kans vasta rytmit alkaa löytyyn niin, että nukutaan ilman liikettä, kaukaloa, rintareppua tai yleensäkään äitiä (tissiä) lähietäisyydellä. Aah, päikkärit&lt;3

Suvi_k (Ei varmistettu)

Tuo rytmi on kyllä ihan luksusta. Meillä alusta asti poitsu mennyt aika selkeillä linjoilla (vietti ensimmäiset 4pv tarkkailuosastolla, jossa hoitoaika 3h välein, sillä rytmillä päästiin alkuun kotonakin). Tuossa n. 4kk alkoi maailma avartua niin rytmit ja syklit ja kaik tuntui menevän sekaisin, kunnes joku kaunis päivä koin "valaistuksen" juuri tuon kitinä = VÄSYMYS asian suhteen. Eli sitten kuin ensimmäinen haukotus tulee niin ollaan jo tosi pitkällä kohti unta. Tätä olen isillekin yrittänyt sisäistää, joka yrittää hyppyyttää tms. kitisevää pikkumiestä... Äippä kun viettää niin paljon enemmän aikaa vauvan kanssa, oppii lukemaan tosi pienistä eleistä mistä on kyse (ehkä. välillä. nykyään ei hajuakaan mitä se kitisevä hampaidentekijä ? haluaa ;D ). 

Ja voih, kyllä taitaa meidän ROKKIBEIBIT jäädä kaikumaan tyhjille seinille, kun kömmitään vasta kymmenen jälkeen ylös sängystä :D

 

Ananas
Ananas ja Kookos

Tää on tosi hyvä kilpailu äitipäille. :D Mun ajatuksenjuoksu tätä lukiessa aamulla meni suunnilleen näin:

- Aaa, voi, noilla on toi ihana Kurtis -verho!

- Vähän hyvä juttu, täytyy kyllä meidänkin nyt ryhdistäytyä tässä rytmiasiassa, niin päivät helpottuu.

- Ai tää on kirjotettu 9.18, eli ihan just. Olispa hyvä jos olis nyt piilotettu se Rokkibeibin tavara kuvaan, niin olis hyvät mahdollisuudet, kun luen näin aikaisin tätä.

- Joo, kyllä meilläkin taitaa olla se kitinä aamuisin väsymystä, vaikka ei olla oltu usein kuin tunti hereillä. Täytyy kokeilla laittaa aikaisemmin parvekeunille.

- Hetkinen! Siis noita Kurtis -verhojahan on just siellä Rokkibeibissä! Sehän on se ensimmäinen arvontajuttu! Äkkiä vastaamaan!

- Ai. Kello olikin 10.30 eikä 9.30. Tää menikin jo.

Teeu (Ei varmistettu) http://tryingtobeme-tea.blogspot.fi/

Tykkään niin kovasti lukea näitä sun kirjoituksia. Itselläni lapset on "jo" yli 5 ja 2, joten jotenkin näitä lukiessani palaan aina niihin hetkiin kun omat olivat vielä pienempiä. Ja tää rytmi-juttu... se oli ensimmäisen kanssa mullekin ihan utopiaa, kunnes äitini hienovaraisesti ehdotti, että mites olis? ;) Toisen kanssa osasin jo heti alottaa "oikeanlaiset" jutut, kun tiesin niistä. Että kiitos vaan rytmeistä, rutiineista ja mummeista. :)

Mindeka
Ma-material Girl

Meillä oli vastaavanikäisenä aivan samat päikkäriajat ja -tavat! Jossain vaiheessa (talvella) alettiin harjoittelemaan nukkumista sisällä ja onneksi siihenkin (!) vauva oppi nopeasti.

Kristaliina
Puutalobaby

Epe oli kyllä muuten ihan sai-RAAN nopee, miten ehtikin tuohon alkuun etsiä linkit ja kaikki... :)

Ja hitsi, mikä repeäminen tuolle Ananaksen kommentille: joo, tässä mennäänkin ihan tän äitiysaivokapasiteetin äärirajoilla tän kilpailun vaikeudessa - yhtään tän haastavampaa ei vois näillä univajeilla suorittaakaan :D Munkin piti aamulla ihan ääriponnistella, että en varmasti paina "julkaise"-nappia liian aikaisin ja kämmää koko hommaa, jännää oli siis täälläkin päässä :)

Joo, mut tää eka oli tällainen suht (hihihi) helppo, seuraavat saattavat olla vaikeamminkin bongattavissa. Ja eivät tule aina näin aamusta, riippu vähän.. ...meidän rytmistä :) Ja näitä tulee noin kerran viikossa siis.

Meillähän oli siis aiemmin sellaiset perus-harsoviritelmät niin kuin mattekin varmaan oli bongannut. Ostin pariin otteeseen erilaisia kivannäköisiä pyykkipoikiakin, mutta joo: tuota vaunuverhoa kokeiltuani pyykkipoikaelämään ei kyllä ole enää paluuta... Mun tarkoituksena on ollut myös neuloa niihin leijonantassuihin sopiva verho itse, mutta hmm... tarkoitus = kokonaan aloittamatta edelleen. Ehkä joskus...

Tää vauvantulkinnan oppiminen on kyllä kans vähän pidempi oppimäärä... Mä oon tehnyt paljon just tuota samaa kuin mistä mm. Suvi_k kirjoittaa miehensä tekevän, eli yrittää vaan viihdyttää vaikka hyppyyttämällä vauvaa, joka yrittää viestittää väsymystään.

Itse asiassa en tiedä, kuvittelenko vaan: mutta mun mielestä tuntuu, että Silvan "väsymysviestintä" on jopa vähän voimistunut, kun siihen on oppinut reagoimaan oikein. Nyt se esim. ihan selvästi hieroo silmiään (kuten Jennikin Puutalobabyn Facebookissa kirjoitti) halutessaan nukkumaan - mun mielestä se ei tehnyt sitä vielä pari viikkoa sitten...

Yönukkumisista voisinkin tehdä jossain vaiheessa ihan erillisen bloggauksen. Siinäkin on ollut vähän... ...vaihtelua :)

Laura S (Ei varmistettu) http://minimeandmama.blogspot.fi/

Meidänkin 7kk neidin päikkärit ovat pidentyneet 45 minuutista lähes kahteen tuntiin. Muutos "yllättäen" tapahtui nyt syksyllä, saman tien kun päikkäreitä alettiin nukkua partsilla. Kesällä auringon (mukamas) paistaessa partsilla oli turhan kuuma vauvalle, ja muutenkin olen ollut vähän laiska vaunuissa nukuttamisen suhteen kun likaiset vaunut pitää kärrätä koko kämpän läpi parvekkeelle. Kunnes tajusin, että laiska pääsee helpommalla kun vauva nukkuu hyvin ;) (ja että ne rengassuojatkin on olemassa!)

Mir

Laitoin pojan heti partsille äsken ku alkoi ekat kitinät, hih, ja siellä nyt nukkuu tyytyväisenä.... :)

On tää elämä hassua.

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Kohta, kun kylmenee, taatusti aletaan pohtia, mitenkäs kovassa pakkasessa voi nukkua ulkona. No, meillä molemmat pojat nukkuivat käytännössä vain ulkona. Aina. Ja pitkään, 2-5 tuntia kerrallaan, useasti päivässä. Kun mittari meni lähemmäs (ja yli) 30 astetta pakkasta, näin jossain Lapin äitien keskustelua siitä, että totta kai ulkona voi nukkua! Laitetaan vaan taljaa vaunujen sisälle, päälle ja ympärille, niin kyllä se siitä! Ja näin meillä tehtiin, ja vain kerran olin mokannut, eli vanhemman pojan kädet olivat viileät herätessä - hän kun oli nostanut ne pään yläpuolelle sojottamaan unien ajaksi. Pieni ilmanvaihtoaukko taljojen väliin ja mittari vaunujen sisään, niin varmistukset on  itkuhälyttimen kanssa siinä.

Äippä83 (Ei varmistettu)

nyt kun on näin hyvä keskustelu taas menossa, niin kysyisin neuvoa. Meillä 3 kk neiti suostuu nukahtamaan yöunille vain tissille ja saattaa syödä sitä 2-3 tuntia sängyssä mun vieressä ennen kuin nukahtaa sikeään uneen. Kun nostan omaan sänkyyn niin saattaa herätä heti tai sitten nukkuu jopa 4 tuntia rauhassa. syö tissiä makuupussin päällä jonka avulla helpompi nostaa omaan sänkyyn, muuten herää varmasti nostamiseen. päiväunet nukkuu hyvin vaunuissa parvekkeella. vinkkejä siihen miten saan neidin nukkumaan omassa sängyssä? p.s muuten voisi nukkua vieressä, mutta oma kroppa alkaa olla ihan jumissa huonosta nukkuma-asennosta johtuen...

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Äippä83, meillä vanhempi poika (nyt eskari) oli myös tuollainen "vaikeasti nukutettava". Olin hänen kanssaan vaan johdonmukainen: imetin iltaimut enkä sallinut tissille nukahtamista. Nostin omaan sänkyyn, missä saattoi olla tunnin verran suoraa huutoa. Aluksi pidin kättä kyljellä, että poika tiesi, että ei ole yksin, ja sitten siirryin vähitellen (olisiko ollut viikossa?) oven pieleen, josta parin minuutin välein sanoin jotain ääneen. Kyllä se siitä alle kuukaudessa muuttui, ja sen jälkeen hän nukahtikin itsekseen sänkyynsä seuraavan vuoden ajan. Sitten me väsyneet vanhemmat tehtiin pikaratkaisu (kun kakkonenkin vaati oman ilta-aikansa), kun poika alkoi juosta omasta sängystä pois ja alettiin "vahtia" nukahtamista, eli vahdittiin, että poika ei tule pois sängystä. Vasta kuukausi sitten jaksettiinkin pitää seuraava koulutusvaihe ja pojat (5 ja 6 v) oppivat vihdoinkin nukahtamaan itsekseen, ilman että aikuinen nukuttaa vieressä.

Huudatus nuorena takaa siis usean vuoden ajaksi rauhalliset illat, vaikka kuinka vauva-aikana sydän halkeaisi, itkettäisi ja tulisi huono vanhempi -fiilis!

Vierailija (Ei varmistettu)

Eks oo kylmä ja vedä tossa maassa ku ei oo vaunuja kopan alla? vaik on rappusten päällä mut kuitenkin.. :o

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Äh, kirjoitin äskeisen tekstin liian ajatuksenvirtana. Ekan huudatuksen ja opetteluvaiheen jälkeen siis oli vuoden ajan helpot illat. Kun poika meni unille, me aikuiset alotettiin oma aika: saatettiin vaikka seurustella koko ilta vieraiden kanssa.

Kun poika kahden vuoden iässä alkoi päästä pois sängystään (koska pinnasänky otettiin vauvalle ja hän sai isojen lasten sängyn), otettiin kehiin tuo pikaratkaisu vahtivuoroineen. Jos oltais jo silloin oltu johdonmukaisia ja jaksettu se 200-300 kertaa illassa takaisin sänkyyn vienti kuukauden ajan, olis meiltä jäänyt kokonaan tekemättä tuo iltaunille nukahtamisen vahtiminen - eli nukuttaminen. Nyt sitä tehtiin neljän vuoden ajan. Ja voit kuvitella, kuinka tylsää nukuttaminen on usean vuoden ajan, varsinkin, kun itse pitää taistella hämärässä väsymystä vastaan.

Kristaliina
Puutalobaby

Pikavastaus vaan tuohon kylmyysasiaan, palan nukkumiseen myöhemmin... 

Iik, toivottavasti ei ole liian kylmä...?

Mulla on pakkasella siinä jumppamatto eristeenä. Ja sit tuolla vaunukopan sisällä on vaunujen normaali patja, peitto viikattuna "lisapatjaksi" ja sitten vielä Silva nukkuu tämmöisessä villapussissa (ks. tän ketjun kommenttiosioon laittamani kuva). Niin ja toppahaalarissa :)

Itkuhälyttimessä on näppärästi myös lämpömittari mukana eli siitä lämpötilaa kyllä seurailen - vetoa se ei tietenkään paljasta. Mutta kun vauvaa ottaa vaunuista, niin enemmän se hikinen taitaa olla kuin kylmä...

Vai mitä ootte muut mieltä noista varusteista?

Jos ollaan tulossa kävelyltä, kopan alla on usein se runko-osakin. Mutta jos vaan nostan pelkästään päikkäreille, en tavallisesti ole jaksanut roudata runko-osaa mihinkään... Plus edelleen vähän pelkään mahdollisia tuulenpuuskia.

S-S

Ai niin joo sitten on tietenkin tää iltanukahtaminen. Huokaus. Me ei olla raaskittu vielä huudattaa 4kk poikaa, vaan nukutetaan hänet illalla syliin. Virhe! Tiedän. Kokeiltu sitä kyllä on, niin että me molemmat vanhemmat olemme vieressä (nukumme kaikki samassa sängyssä muutenkin). Kokemukset taisivat mennä kutakuinkin niin, että kaksi iltaa karmaisevaa huutoa tunnin verran, yksi ilta jolloin uni tuli lähes heti ja kaksi iltaa infernaalisen kamalaa huutoa. Siihen katkesi tämän äidin sietokyky, yritämme uudestaan heti kun sydämeni on toipunut. Ihan kohta. Ehkä.

Perho Kerttunen, onko tuo kuvailemasi se "tassuhoito"? Siis vauvan suhteen. Sängystä karkailuvaihetta en uskalla vielä edes ajatella :) Täytynee ehkä opiskella tätä asiaa lisää, olen kuullut hyvää kirjasta nimeltä  Unihiekkaa etsimässä.

Kristaliina, mun mielestä nuo Silvan nukkumisvarustukset kuulostavat ihan riittäviltä. Meillä Nipsu nukkuu vaunuissa, joissa on tietty se patja, sitten makuupussi (se äitiyspakkauksen), sitten fleecemakuupussi (ihanan pehmoinen) ja kevyt toppa-asu (tällä hetkellä just se äitiyspakkauksen kirahvikuosinen) jonka alla on villatakki ja kypärämyssy sekä lapaset ja töppöset normaalivaatteiden päällä. Aika usein vaunusta saa kaivaa vauvelin jonka hiukset on hikikiehkuroilla, mutta mieluummin niin päin kuin että olisi kylmä! Sinä ainoana kunnon pakkaspäivänä joka meillä täällä on ollut, viritin lisäksi peiton kuomun päälle, koska meillä ei ole tuollaista Rokkibabyn hienoutta ;) Nukutuspaikkana kylläkin toimii lasitettu terassi, jossa ilma vaihtuu mutta tuuli ei käy. 

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

S-S, mä en ole lukenut opuksia, mutta olen ymmärtänyt, että tuosta puhutaan juurikin tassutteluna. Lapselle annetaan siis viesti, että turva on tässä, mutta ei vastata muihin tarpeisiin. Ennen omien lasten syntymää seurasin pari vuotta kummipoikani ensitaipaleita, ja hänen äitinsä tuntui tietävän kaikki kikat ja niksit. Niillä olen pyrkinyt menemään :) Välillä tosin huomaan, että olisihan sitä voinut vähän enemmän mennä myös omalla fiiliksellä ja lipsua jossain paikoin rutiineista. Mutta kun lapset ovat himpun yli vuoden ikäerolla syntyneet, koomavaiheessa (iät 6 kk ja 1 v 9 kk -->) rutiini oli todellakin se elossa pitävä juttu, meillä elettiin viiden minuutin tarkkuudella tai äiti menetti elämänsä. Ilman rutiineja oltaisiin oltu molemmat lataamossa, nytkin teki tiukkaa.

Liv
Päiväuniaika

^ Siis tassuttelussa nimen omaan näytetään lapselle, mitä halutaan hänen tekevän. Lapsi siis painetaan mielellään vatsalleen sänkyyn ja rytmikkäästi (ja hellästi tietenkin!) painellaan selkää, jottei a) lapsi nouse ja b) se nukahtaa siihen rytmikkyteen. Hissukseen ruvetaan vaan pitää kättä selällä jne. 

Kristaliina
Puutalobaby

Huih, noista huudattamisista... Just muskarissa kanssaäidit juttelivat unikouluiluista ja minä ihan haavi auki kuuntelin :D

Joo, me ei siis unikouluilla :) Ehkä meillä on niin onnellinen tilanne, että ei olla tarvittu sellaista - saa nähdä, miten tulevaisuudessa. Silva nukkuu siis meidän välissä ja herää pari kertaa yössä syömään. Jossain vaiheessa se oli vain kerran yössä, nykyään useammin. Toivotaan, että yönälkä helpottaa, kun aletaan iltapuuroilemaan (ei ihan vielä, ehkä parin viikon päästä).

Joskus Silva on öisin itkuinen, mutta silloin nappaan sen vain tiiviimmin kainaloon. Ja välillä mun unet on aika surkeita, mutta kompensoin sitä aina viikonloppuisin, jolloin Joel nousee Silvan kanssa ja minä nukun korvatulpilla niin kauan kuin unta riittää...

Mutta joo: oon kuullut, että joillain yöt ovat tosiaan niin vaikeita, että unikoulu on välttämätöntä kaikkien hyvinvoinnin vuoksi. Toisaalta kuulin juuri tänään (koska aiheesta tämän bloggauksen takia keskusteltiin) lääkäriksi opiskelevalta ystävältä, että hän oli lukenut Lääkärilehdestä, että moni "unikouluttaa" vauvoja liian aikaisin - että ihan pienellä vauvalla ei vain yksinkertaisesti ole valmiuksia siihen... tai jotain... Ystävä ei kuitenkaan ollut lukenut artikkelia kovin tarkkaan... Mutta lupasi tuoda sen mulle ens kerralla tarkemmin luettavaksi :)

Mut joo: hyvinvoivalla äidillä on tavallisesti hyvinvoivat lapset. Niinpä jos yöunet (ja niiden puute) alkaa käymään hyvinvoinnin päälle, niin varmaan "kovemmat otteet" ovat ihan paikallaan...

Mutta jos meillä pärjätään "kouluilematta" edes jossain määrin, niin nukutaan koko perhe tyytyväisenä samassa pedissä vielä jatkossakin :)

Joo, tää ois selvästi kokonaisen oman bloggauksen aihekin :)

Liv
Päiväuniaika

^ Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että jokaisen äidin olis hyvä lukea unikouluista. Ihanvaikkei tarvetta oliskaan. 

Itselläni on hyvin nukkuva lapsi. 2,5 kuisena tuo nukkui täysiä öitä (siis sen n. 8h yhteen menoon) ja edelleenkin mennään n. 10h yöunilla heräilemättä. 

Mutta siis tottakai meilläkin on kausia, kun yritetään muuttaa vaikka rytmiä (mennä myöhemmin nukkumaan vaikka), tai kun opittiin konttaamaan tai seisomaan ym. Jotka hajoittavat sitä yötä. Silloin minä olen kokenut, että on ihan mahtavaa tietää eri menetelmistä saada lapsi rauhoittumaan ja takas unille, että sitten väsyneenä ei tarviikaan vaipua epätoivoon vaan on ässä hihassa, johon voi vedota. 
Minä opetin tyttärelle puolen vuoden paikkeilla kun tuo lähti konttaamaan (ja heräsi yöllä tietenkin siihen konttaamiseen), tuon tassuttelumenetelmän. Se oli omaan korvaan sopivan hellä ja päättäväinen. Tyttö keksi parissa illassa kupletin juonen ja muisti nopeasti sitten 7 kuisena kun oppi seisomaan (ja heräsi seisaallaan) miten homma menikään. Ja sama vajaa 9 kuisena kun oppi kävelemään. Tiesi siis, mitä häneltä odotettiin, eikä tarvinnut huutaa kun ei ymmärrä. :) 

Huudatusunikoulu on omaan korvaan jotenkin julma ja kylmä, ja on tosiaan asia, jota en halua lapselleni opettaa: että kun on hätä, äiti ei olekaan siinä. 

Kippuralla

meillä nukkuu kovimmilla pakkasilla viileässä ulkoeteisessä, päivisin muuten tulee uni aina ennen puoltapäivää kun kävellen haetaan isoveljeä eskarista. sitten ne unet jatkuu 2-3h, ja ikää 1v7kk.

ja unikouluja ei ole pidetty, ellei lasketa 1v1kk ikäisenä niitä kuukauden 5-10min iltakiukkuja jotka pinnis aiheutti =)

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Liv, meillä meni kyllä huudatusunikouluksi vanhemman kanssa, koska hänellä on sellainen luonne, että huudetaan. Yhä edelleen. Ja kyse ei ole siitä, että turva ei ole saatavilla, vaan oman tahdon voimakkuudesta. Nuorempaa ei sitten olekaan tarvinnut huudattaa kuin hetken (muutamia minuutteja) tutista vieroituksen yhteydessä. Eka tulee selvästi äitiinsä, toka isäänsä :)

Liv
Päiväuniaika

Joo siis tarkoitus ei mitenkään ollut tuomita muiden tapoja. Jokainenhan sen oman lapsensa parhaiten tuntee ja pitää muistaa, että on myös lapsia jotka vaan ei nuku, ihan sama mitä tekee ja minkälaisia unikouluja kokeilee :) 

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, tuo "tassuttelu" kuulostaa kyllä ihan järkevältä taidolta hanskata - täytyypä tutustua siihen, jos joskus sellainen tilanne tulee vastaan.

Itse asiassa tarkemmin ajatellen "tassuttelua" me vähän niin kuin itsestään harrastetaankin. Jos Silva on levoton yöllä, jompi kumpi meistä sitä siihen meidän väliin vähän silittelee. Ja kun kaappaan se joskus kainaloon, nimenomaan tuolla lailla painan sitä vähän itseäni vasten, että rauhoitu nyt siihen... Ja se rauhoittuukin. Ehkä tuota tavallaan voisi ajatella "tassuhoitona"...? :)

"Ylös" syliin (pystyasentoon) me ei yöllä nosteta kuin silloin, jos näyttää että on röyhtäys tulossa. Mutta kun me ollaan siinä vieressä, se syli on paikalla tavallaan kuin itsestään...

Hitsi mä niin toivon, että meilläkin olisi tuollainen kuisti niin kuin Kippuralla kertoo! Sellainen tai jokin lasitettu parveke/terassi ois kyllä talvella pop.

Vau mikä vauva!

Kristaliinan kommenttiin liian aikasesta unikoulusta, mä oon kanssa ymmärtänyt, että alle puolivuotiaita ei pitäis alkaa "kouluttaan". Pienemmän "unikoulu" ois vaan iltarutiineja ja yön ja päivän eron selkeyttämistä ja vanhemman kanssa voi kokeilla erilaisia menetelmiä. Huudatuksellakin on kannattajansa, mut senkin sanotaan voivan aiheuttaa uniongelmia myöhemmin. No, näistä on varmaan niin monta koulukuntaa, että ilman kunnon perehtymistä on aika vaikee sanoo mitään pätevää.

Mä oon vähän liukunut siihen että nukutan vauvan illalla syliin... lähinnä siks että vähän väliä tuntuu tulevan röyhyä, ja on helpompi molemmille että se on koko ajan olkaa vasten ja nukahtaa heijaten siihen, kun nostelee ja virkistää. Tietty aina ei kannattais mennä sen mukaan mikä on helpointa, mutku.

Mutta itse aiheesta :D mä liityn hämmästyneiden joukkoon, vauva(t) todella haluaa ekoille aamu-unille jo tunnin päästä heräämisestä. Ihan viime aikoina on kans huomattu että kränänen vauva kannattaa laittaa vaunuihin (kypärämyssy päässä) ja kappas kohta se nukkuu, sen sijaan että laulais ja leikkis ja hyppyyttäis ja miettii miksei se hymyile. Mitään kellorytmiä meillä ei vielä kolmekuisen kanssa oo, mut muutaman tunnin sykleissä mennään, eli sen verran sentään voi ennakoida tulevaa :)

Vau mikä vauva!

"kun nostelee ja virkistää" kun --> sen sijaan että

Epe (Ei varmistettu) http://viidentahdenmetsa.blogspot.com

hih, pakko tänne kommentoida tuosta nopeudesta :D Olin menossa elämäni ekaan työhaastatteluun, ja kävin koululla hakemassa vielä ajan tasalla olevan opintosuoritusotteen mukaan. Olin siinä sitten datailemassa vielä rauhottaakseni hermoja, ja kappas - uusi postaus facessa, klik - sitten uuteen välilehteen rokkibeibi (ja ekassa googletuloksessa luki suoraan vaunupeitteet), naksnaks ja kymmensormijärjestelmällä kommentti laulamaan :D Ihanhan tässä häkeltyy tuosta supernopaksi kehumisesta, oh my kiitos :3

Sara-täti (Ei varmistettu)

Joo, tuosta Kristaliinan mainitsemasta Lääkärilehden artikkelista (Paavonen &amp; Saarenpää-Heikkilä, 2012: Lapsuuden unihäiriöiden arviointi kliinisessä työssä) vielä vähän. Siinä tosiaan painotettiin sitä, kuinka lasten unihäiriöiden hoidossa tulisi paneutua niiden perussyyhyn. Eli unikoulu (erilaiset strukturoidut menetelmät, joilla pyritään korjaamaan jotain tiettyä uniongelmaa - esim. tassu- ja pistäytymismenetelmät) aloitetaan vasta, kun lapsella on ikätason mukaisesti suunniteltu säännöllinen unirytmi, perheen tilanne on rauhallinen, ympäristön häiriötekijät on minimoitu ja lapsi on terve.

Eli ykkösasiana pitäisi suunnitella hyvä rytmi iän mukaan ja ikäänkuin kalibroida odotukset realistiselle tasolle:
- vauvoilla alkaa olla valmius unirytmiin tavallisesti n. 3-4 kk ikäisenä, mutta vaihtelua on tietysti paljon
- päiväunia pitäisi olla sopivasti - ei liikaa (esim. Silvan ikäisellä n. 8-kuukautisella max 30% unesta päiväsaikaan, loput öisin - kun päiväunia lyhentää, lapsi saattaa olla iltaisin kärttyinen ja olla "liian väsynyt nukahtamaan", mutta se tavallisesti menee ohi viikoissa/muutamassa kuukaudessa)
- nukahtamiseen ei kannata yhdistää aina esim. imetystä, jolloin lapsen on vaikeaa oppia itsekseen nukahtamaan (ns. uniassosiaatio-ongelma, joka voi näkyä esim. pitkälle ekan puolen vuoden jälkeen jatkuvina yösyöttöinä)
- rytmi oikeassa suhteessa muun perheen rytmiin (aamuyöstä heräilevä vauva saattaisi kaivata unille vasta myöhemmin, vastaavasti liian myöhään nukahtavan vauvan pitäisi ehkä herätä aikaisemmin)
- sopivasti kokonaisuniaikaa, mitä voi vaikkapa unipäiväkirjan avulla selvittää, se kun on vaikeaa lonkalta arvioida luotettavasti (vastasyntyneellä yleensä n. 16h, 1-vuotiaalla 12-13h - tärkeintä huomata, oireileeko lapsi: univajeinen lapsi on usein levoton, liikaa uniaikaa saava lapsi herkästi heräilee tai ei saa unen päästä kiinni)

Tietysti pitäisi myös varmistaa, ettei uniongelmien taustalla ole vaikka maitoallergia, koko perheen rauhattomuus/riitaisuus tai ongelmat lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksessa. Leikki-ikäisten kohdalla kannattaa tutustua ns. positiivisten rutiinien menetelmään, jossa nukkumaanmenosta yritetään luoda ennustettava, mukava tapahtumasarja - tämä varmaan monilla tuleekin luonnostaan.

Minullahan ei ole lapsia, joten en tiedä missä määrin tämä on teille mammoille itsestäänselvää lätinää. Tällaista kuitenkin meille (tuleville) lääkäreille kerrotaan. :)

Sara-täti (Ei varmistettu)

Ai niin, ja koska mun viesti oli kauhean pitkä ja kuulosti ehkä (tahattomasti!) "ylhäältä päin tulevalta" päsmäröinniltä: tuo artikkeli on tarkoitettu avuksi siihen vaiheeseen, kun perhe haluaa apua lapsen univaikeuksiin. Jos homma toimii, ei kannata varmaan muuttaa mitään. Mom and dad know best.

Kristaliina
Puutalobaby

Vau. Kiitos, Sara! :)

S-S

Terveiset huutokonsertista! 

Kuvittelin vielä tuossa klo 20.30 tienoilla että NYT tämä vauva on sen verran väsynyt että on varmaan ihan sama miten hänet nukutamme - kokeilkaamme siis sänkyä.

klo 21 höpsötys oli vielä söpöä. Klo 21.10 alkoi narina, klo 21.20 parku. Klo 21.30 olin jo sitä mieltä että tää ei ollut hyvä idea. Vartin päästä mies tuli hätiin kun mulla alkoi räjähtää pää. Sylinukutuskaan ei auttanut, vaan silmiin tillitti omasta mielestään ihan pirteä baby. Isä vielä kuvittelee saavansa yliväsyneen jälkeläisensä nukahtamaan tuonne sänkyyn, ja tämä äiti yrittää parannella hermojaan katsomalla Hyviä ja huonoja uutisia. 

Mä luulen että meidän perheen pienimmäinen nukahtaa vielä hollin aikaa syliin, sillä huudonsietokyky nyt vaan ei ole meidän vahvimpia puolia. Yöt itsessään sujuvat kuitenkin hyvin. 

Nyt siellä muuten hiljennyttiin... Siispä hyvää yötä!

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Eh S-S, sait aikaiseksi flash back efektin ja KAIKEN sympatiani! Samalla muististani ponkaisi ajatus, että noinhan meilläkin lopulta meni: kun minun hermoni loppuivat, saapui paikalle se pitkäpinnaisempi kaveri. Onneksi.

Tsemppiä kaikille niille, joiden lapset esittävät oman mielipiteensä ilman sanoja!

S-S

Kiitos Perho! :)

Niin se vaan on että isä onnistuu siinä missä äiti ei...  Jos jotain olen oppinut tähänastisen "äitiurani" aikana kunnioittamaan, niin yksinhuoltajia. Huhhuh.

Mä taidan siirtyä kommentteineni nyt tuonne seuraavan jutun puolelle, jotta täällä Kristaliinan tontilla säilyy edes joku järjestys :) En silti malta olla kiittämättä tästä ihanasta blogista ja kaikkia arvokkaista kommenteista. Tunnen oloni turvalliseksi jakaa täällä myös näitä ei-niin-onnistuneita äitihetkiä.

Siis Kiitos Kristaliina, blogisi on henkireikä monin eri tavoin! 

Äippä83 (Ei varmistettu)

Kiitos tosi paljon kaikille vinkeistä :)

Pitää miettiä onko vielä sopiva hetki unikouluun/tassutteluun. Tai pitäiskö esim kokeilla vaan sitäkin, ettei anna vauvan nukahtaa tissi suussa.

Itse kestäisin huutoakin melko hyvin, mutta mies ei juuri yhtään. On sitä mieltä ettei saa itkettää. Ja en nyt siis tietenkään tarkoita, että haluaisin huudattaa tahallaan tms. mitä joku nyt voi ehkä väärin ymmärtää.

Tää on niin maailman paras blogi! Kiitos Kristaliina

Juuri mietin että pitää etsiä tuo lääkärilehden artikkeli käsiini, mutta onneksi Sara-täti valaisi täällä vähän sen sisältöä. Huh, ei me vissiin olla siis tehty mitään pahasti väärin. Pidettiin nimittäin juuri puolivuotiaallemme unikoulu...

En ois ikinä toivonut tai halunnut unikouluttaa lasta, toivoin niin kovin että kaikki menisi omalla painollaan. Poika söi pitkään kolme tai neljä kertaa yössä ja sen jaksoimmekin ihan hyvin ja se oli ihan ok. Ajateltiin että kyllä nämä syötöt tässä vähitellen vähenee...ja vaikka olisi jatkunut sellaisenaankin niin tuskin oltaisin mihinkään unikouluihin ryhdytty. Sitten siinä kävikin ihan päinvastoin, heräilyt alkoi lisääntymään hurjaa vauhtia, eikä poika osannut nukahtaa enää ollenkaan ilman maitoa. Yösyöttöjä alkoi olemaan pahimmillaan lähemmäs kymmenen yössä ja alettiin olla tosi väsynyttä porukkaa koko perhe.

Neuvolan ohje oli erottaa syöminen ja nukkuminen selvästi toisistaan, ensimmäisenä yönä tosin annettiin kerran maitoa. Huomattiin että se hämmensi poikaa vaan entisestään kun välillä sai maitoa ja välillä ei, joten päätettiin jättää maito pois öistä kokonaan. Se oli kamalaa, mutta kannatti. Ensimmäiset yöt hyssyteltiin sylissä, sitten siirryttiin pikkuhiljaa tassutteluun, jotta poika oppisi nukahtamaan itsekseen syklien välillä. Kertaakaan ei jätetty poikaa yksinään itkemään...nyt 1,5 viikon jälkeen yöt sujuu jo hyvin ja koko vauva-arki tuntuu paljon ihanammalta kuin vielä pari viikkoa sitten. 

Tulipas pitkä kommentti ja olisi pitänyt varmaan laittaa tää tuonne uusimman postauksen alle. :) Ihanaa kun teillä sujuu yöt mukavasti, uskon että useimmiten jos yösyöttöjä on vaan muutama niin ne jää itsekseen pois sitten kun sen aika on. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Uhh joo jos meilläkin kymmenkunta kertaa pitäisi yöllä syöttää, oltaisiin varmasti unikouluasioita googlaamassa suht vimmatusti, uhh... Alussahan meidän piti letkusyöttää Silvaa muutaman tunnin välein  myös yöllä, ja oli kyllä ihan järkkyrankkaa nukkua n. tunnin pätkissä parin viikon ajan. Alkuhormonihöyryissä se vielä meni, mutta tuskin kyllä enää...

Mut niin kuin tuolla toisessa keskustelussakin kirjoitin: nyt täytyy koputtaa puuta. Tähän asti meillä on ollut tilanne yönukkumisten suhteen suht normaali, saas nähdä, kun Silvalle alkaa liikkumisaika tulla päälle... Apua.

Kiva, S-S, Äippä83 ja muut, jos näistä keskusteluista on ollut apua! Vaikka ei kukaan varmaan "yhtä oikeaa tapaa" voi kenellekään kertoakaan, muiden kokemuksia on kuitenkin hyvä lukea - ehkä siitä voi poimia joitain vinkkejä itsellekin. Ja ainakin prosessoida sitä omaa tapaa omassa päässään muiden kokemuksista lukiessaan...

Me ainakin painetaan varalta mieleen toi tassuttelujuttu :)

Amma
Why you little!!

Noista nukkumisista en jaksa mainita kun meidän poika nukkuu niin hyvin (paitsi päikkäreitä sisällä, mut enivei..). Mut siis asia josta piti mainita on tuo ulkonanukkumispukeutuminen. Pätkällä on sisävaatteiden (body+housut) päällä äitiyspakkauksen vanupuku (joka on kohta pieni), lapaset, villasukat, kypärälakki ja semmonen neulottu vauvamyssy. Irtokopassa on fleeceviltti pojan alla ja sivulla. Meillä on avonaiset rattaat (ei siis vaunut, kai..) joten siinä kaiken ulkoilman edessä on vielä viltti -kun siis nukkuu takapihalla. Ei oo poika vielä kertaakaan ollu kylmä vaan enempi hikinen ennemminkin kun sen sisälle ottaa.

Muuten kun ollaan oltu liikenteessä, Pädellä on semmonen kudottu villapussi sisävaatteiden päällä, tosin silloin yleensä on kaksi kerrosta vaatetta (sukkikset+housut yms.) Auto kuitenkin lämpiää nbopeasti ja kauppakeskukset yms ovat suht lämpöisiä.

Kapusha (Ei varmistettu)

NIIIIIIIN kateellinen tosta teidän kuistista!! Meillä ei semmosta hienoutta tässä puutalossa ole, kiitos edellisen kitupiikki-omistajan joka ei voinut mitään tehdä kunnolla! Jos tuulee kovasti tai sataa lunta,joudun olemaan sisällä kiukuttelevan vauvan kanssa. Meillä ei ole minkäänlaista terassia,verantaa tai vastaavaa... :( Tilattu on kyllä,että jospa ens kesänä sais semmosen.

Oli sama juttu meidän mukulan kans,et tajusin tässä vasta hiljattain (poika nyt 4,5kk) että jaksaa olla 1,5-2h hereillä kerrallaan.. Ulkona vetelee noita 3h päiväunia ja sisällä tunnin...

Täällä ei myöskään paljoa tarkene poikaa pitää lattialla talvisaikaan,kun vetää niin kivasti :P

Kommentoi