Nimi paperissa

Ladataan...
Puutalobaby

Se kävi helposti. Suihk. Sama kädenliike, jonka olen elämässäni tehnyt niin niin niin monta kertaa.

Nimi paperissa.

Paperissa, joka kertoo, että ihan vielä en ole palaamassa omaan päivätyöhöni.

Rento kädenliike. Helppo päätös. Leveä hymy. Kevyt fiilis. 

Kotiäiti.

Jos joku olisi muutama vuosi sitten väittänyt, että olen joskus kotiäiti, olisin varmasti nauranut vatsalihakseni kipeiksi. En ole ikinä oikein ollut sellaista kotonaviihtyvää sorttia. Koti oli paikka, jossa käytiin nukkumassa. Silloin, kun ei nukuttu jossain muualla. Painoin työputkessa yhdeksän vuotta. Kertyneet ylityötunnit (niitä oli paljon) käytin omiin reissuihini, ja rahaakin oli lomia varten säästössä, kun ei sitä arkena olisi ehtinyt edes käyttää - oikein mainio järjestely siis. Viihdyin työssäni ja elämässäni.

Ja toisaalta juuri nyt tunnen olevani kaikkein onnellisimmassa elämänvaiheessa.

Kotiäiti työn touhussa vol. 1.


Miksi sitten se sana kotiäiti tuntuu minulle niin vieraalta? En tiedä.

Sen sanan kuullessaan jotenkin automaattisesti vetää hetken henkeä ja odottaa, että joku jossain nyt varmasti alkaa vauhkota. Puolesta tai vastaan. Ehkä olen kuullut tuon sanan useimmiten niissä "se-ja-se haluaa patistaa lorvehtivat kotiäidit töihin"- tai "kotiäidit vs. uraäidit" -keskusteluissa. Molemmat keskustelut tuntuvat leimahtavan ilmoille säännöllisin väliajoin, lähes muuttumattomina. Hmm kertoisko se vaikka siitä, että yleispätevää vastausta tuohon vastakkainasetteluun ei ole...?

Koko asetelma tuntuu minulle täysin vieraalta. Kumpaan "leiriin" minä kuulun? En kumpaankaan.

Minähän teen töitä koko ajan. Kun Silva nukahtaa päikkäreille (ja kröhöm kun olen saanut bloggauksen tehtyä), minä kirjoitellanaputtelen välillä myös ihan oikeita työmeilejä. Olen saanut kevään ajan tehdä pieniä työprojekteja, ja jatkossa haluan tehdä niitä todennäköisesti jopa enemmän. Työhommien tekeminen tässä naperoelämän keskellä palkitsee jotenkin ihan eri tasolla kuin ennen - "entisessä elämässä" ihan tavalliset rutiinihommat aikaansaavat nyt jonkinlaista huvittavaa ylpeyttä: "ooo katsokaa kun mä teen aikuisten juttuja!". Saan hetken tuntea olevani jotenkin mukamas tärkeä aikuisten maailmassa - ja sitten todeta palaverissa, että "hei kuule mulla on nyt tosi kiireistä menoa" ja kiiruhtaa Silvan kanssa muskariin laulamaan heppuliheijaa.

Että pistäkääpä minut nyt sitten johonkin kategoriaan, arvoisat katais-apuset.
(tai älkää pistäkö - en oikeasti halua mihinkään kategoriaan)

Kotiäiti työn touhussa vol. 2.


Tavallaan minä harrastan työn tekemistä. Olen nii-iii-iin tyytyväinen tähän tilanteeseen niin kauan kuin
a. minua ei akuuttihätäkaivata työpaikallani
b. tulee vastaan jotain niin houkuttavaa, että siitä ei voi kieltäytyä
c. seinät kaatuvat päälle kotona
d. niukkailulinja ei enää auta vaan on taloudellisista syistä pakko mennä töihin
e. jotain muuta - mitä? - joka tapauksessa pidätän oikeuden muuttaa mieltäni.

Itse en valinnut "jatkoaikaa" mistään ideologisista syistä. En siksi, että joku olisi jotenkin yleisemaailmallisesti parempi vaihtoehto kuin toinen. En usko, että on. Eiköhän se vaihtele ihan tilannekohtaisesti.

Itse valitsin tämän, koska olen viihtynyt kotona aivan hurjan hyvin enkä halua tämän onnellisen elämänvaiheen vielä loppuvan. Ja koska yhteiskunta on järjestynyt niinkin hyvin, että voin tehdä näin ja samalla kuitenkin säilyttää vakituisen työpaikkani.

Aika hienoa.

Tämänhetkinen päätyönantajani.

Share

Kommentit

Mammara

Ihanaa! Tiedätkö jo kuinka kauan olet kotona? Mä olen nyt sopinut olvani vuoden loppuun saakka hoitovapaalla, sekin tuntuu tosi hyvältä. <3
 

(Peeässä, Puutalobaby-blogi mainittu! <3 ;) )

Kristaliina
Puutalobaby

En tiedä vielä tarkasti - riippuu noista a-e -kohdista :) Mutta alustava jatkosopimus tehtiin nyt kerralla vuodeksi alkuperäisestä (elokuu) eteenpäin - eli huh aika pitkäksi. Mulla on kuitenkin sellainen "elämä näyttää, mitä tapahtuu" -fiilis eli saa nähdä; aiemmin tai myöhemmin tai katsotaan :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu kannattaa nauttia, kun on se vakituinen työpaikka. Aika harvalla suht tuoreella äidillä nykyään on.

Kristaliina
Puutalobaby

Niin totta! Tilanne voisi hyvin helposti olla todella erilainen.

Itse ehdin olla työelämässä niin pitkään (kun äitiydyin näin "kypsällä iällä"), että kuulun näihin onnekkaisiin vakituisiin... Hyvää tsägää oli myös se, että Joel siirtyi opiskelijasta työelämään just, kun mä olin raskaana, ja meillä on sen verran pienet menot, että todettiin että yhden töissä oleminen meidän perheessä toistaikseksi riittää. Onnellisten sattumien summaa.

Liisa kirjautumatta (Ei varmistettu)

Minuakin kiinnostaa, kuinka kauan aiot olla kotona?

Minä sovin alun perinkin, että palaan kun Ilo täyttää kaksi. Nyt "kaikki" sanoo, ettei keskellä kevättä mitään hoitopaikkoja saa..? Joten nyt mietin, pitäisikö jatkaa kotona syksylle 2014 asti. Saisihan siinä vielä yhden pitkän kuuman kesän. :) Mutta jotenkin minua nolottaa olla näin pitkään kotona (vaikka nautinkin tästä hirveästi). Tiedän, ettei tarvitsisi nolostella, mutta silti. Työkaverit on palanneet töihin vuoden jälkeen synnytyksestä. Tuntuu, että olen ihan lusmu. Tyhmää.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo siis mulla on nyt paperissa, että elokuulle 2014, ja se tuntuu yhtä aikaa ihanan ja kamalan kaukaiselta. Itse ratkaisen tuon kysymyksen sillä, että ikään kuin koko ajan mielessäni pidän auki mahdollisuuden palata aikaisemminkin, jos a-c :D

Nolostelufiilikset tuttuja täälläkin! Etenkin kun alunperin sanoin, että en mä varmaan kovin kauan ole :) Mutta työpaikalla oli onneksi sellainen tilanne, että tämä ratkaisu taisi olla paras kaikkien osapuolten kannalta. Tekee hyvää ajatella, että kerrankin saa hyvällä omatunnolla olla painamatta tukka putkella tuolla työelämässä ja keskittyä kotiin.
(että kataiset hiljaa vaan :D)

Ens talvesta tulee kyllä varmaan aika erilainen kuin viime talvesta. Meilläkin suurin osa vauvakavereiden äideistä taitaa mennä syksyllä töihin. Saattaa olla elokuussa vähän jännä fiilis, kun yhtä äkkiä ei vapaalla olevia kavereita niin vaan löydykään...

 

Liisa Logout (Ei varmistettu)

No mutta syksyllä ainakin me ollaan molemmat kotona! Mennään samaan muskariin niin ei tarvitse yksin laulaa. :D (Tuli muuten mieleen, että löytyisköhän 1-vuotiaille sopivaa äiti-lapsisirkusryhmää? Tänä vuonna se onnistuisi meiltäkin!)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, muskaria ja sirkusta ja jumppaa! Jos joku sopiva ryhmä löytyy, mekin voitais kokeilla uudestaan sitä sirkustelua, jos tuo tirppa olisi jo vähän rohkeampi sirkustelija :)

No siis Magentan Punavuoren ryhmässä oli puhetta, että jonkilaista taaperosirkusryhmää voitaisiin syksyksi mahdollisesti järkätä. Mekin Ellenin kanssa varmaan jatketaan sirkustelua, jos on mahdollista :)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, me pysytään kans kuulolla, voitais tulla sinne tai sitten jonnekin lähemmäs (Alppilassakin on muistaakseni ryhmä) uudestaan syksyllä :)

Liisa
Osasin!

Ilmoittele mullekin kaikista ryhmistä joista kuulet. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Joo! :)

Emilia Pyykkönen
Kuplia

Hei mahtavaa, että asiat järjestyivät noin kivasti. Aina puistoihin tulee uusia äitejä ja lapsia, että kyllä teille varmasti seuraa löytyy;)

Kristaliina
Puutalobaby

Niin toivotaan! Onneksi noissa äiti-lapsi-ympyröissä aika helposti tutustuu uusiin ihmisiin :)

Vau mikä vauva!

Sähän oot siis just siinä lokerossa, johon kotiäitejä yleensä yritetään kannustaa/saada :) eli päätoimisesti on kotona ja lapsi/lapset kotona, mut samalla tekee hieman töitä. Osa-aikasuuteenhan monissa viime aikasissa keskusteluissa on pyritty, eli just että ei välttämättä kannata (erittäin monen tekijän summana siis tietysti) olla täysin kotiäiti tai täysin työssäkäyvä äiti.

Mut se on totta että valmiilla vakipaikalla ja työn luonteella yleisestikin on merkitystä, harva saa uutta paikkaa jos lähtee kyseleen että Tekisin töitä pikkusen sillon tällön...

Musta on kiva että etenkin blogeissa törmää äiteihin jotka on aidosti onnellisia siitä että on kotona JA samaan aikaan käy mielellään jonkun verran töissä, on syytäkin ettei ne välimuodot pysy poikkeuksina ja edelleen säilyis se tiukka jokotai-asetelma.

Kristaliina
Puutalobaby

Jee, kerrankin oikessa lokerossa! :D

Työn luonteella on tosiaan iso merkitys. Esimerkiksi just tälleen toimistotyötä voi näppärästi naputella omaltakin näppäimistöltä, kun taas moni muu homma ei etänä päiväuniaikaan niin vaan onnistukaan... Hih kuulostais hyvältä työhakemuksessa: "joo mä voisin tehdä silloin tällöin töitä silloin, kun napero nukkuu; ja tuntimäärä ois sitten riippuvainen siitä, että kuinka pitkään se nukkuu" - ei ehkä ihan hakuvaltti työnhaussa :)

minä-tässä-hei
A modo mio

Voih, ihana työnantaja! <3

Nauti lapsen kanssa olemisesta. Itsekin olisin ollut pidempään kotona, jos olisin voinut... Poika meni 1v3kk hoitoon ja nyt kun näkee sen ikäisiä lapsia, mietin aina että onpas se pieni, miten saatoin viedä noin pienen vauvan hoitoon? 

Niin ja säästytte kotiäiteilemällä varmaan aika monelta taudilta! 

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, kaikki tosiaan järjestyi yllättävän kivasti. Raskauduttuani ajattelin, että "eäääh, miten huono ajoitus", mutta näin jälkikäteen ajateltuna ajoitushan on ollut mitä mainioin. Aika usein asioilla on taipumus järjestyä.

Silva ois just sen 1 v 3 kk nyt elokuussa, jos olisin palannut töihin niin kuin alunperin suunnittelin. Oon aika varma, että olisi se hoidossa tietysti pärjännyt - mutta tosiaan kun mahdollisuus oli vielä jatkaa, niin sitten näin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Itsellä on pätkätyö ja työt kutsuvat jo heinäkuussa (lapsi silloin 1v6kk). Sen verran on ikävä töihin (kevään olen jo osa-aikaisesti työskennellyt 1pv/vk), että on tosi kiva fiilis, kun lapsen päiväkotipaikka järjestyi kivasti ... mutta sitten toisaalta. Lapsi on niin pieni taapero vielä, joten tämä äiti hannaa sen verran, että ensin teen töitä 3pv/vk (ihanaa, 5 päivän viikonloppu ;)) ja sitten vielä tovin 4pv/kk (jos työnantajani tämän järjestelyn hyväksyy, mutta en näe syytä ettei). Uramahdollisuudet tässä hyvin todennäköisesti menevät (meidän alalla ei pärjää jossei tee töitä sata lasissa, vaikka juhlapuheissa tasa-arvo ja perhe-liipalaapaa jauhetaan), mutta pitää etsiä sitten jotain muuta työtä, kun pätkäni reilun vuoden päästä loppuu. Onnekas asemani on kumminkin, että rahallisesti tämä järjestely ei tee tiukkaa (heh, tulothan nousevat reilusti kun saan reilun siivun palkastani, verrattuna hoitorahaan siis).

Kristaliina
Puutalobaby

Hei mutta tuo järjestelyhän kuulostaa ainakin mun korvaan tosi hyvältä. Kolmessa päivässä saa ehkä sitä "urapuolta" just tyydytettyä ja sitten on kuitenkin rutkasti aikaa sille omalle elämälle. Kuulostaa hyvältä. Meilläkin yksi vaihtoehto olisi ollut tuontyyppinen - mietittiin niin, että molemmat oltais tehty vähän aikaa osa-aikaista... Mutta tämä oli sitten se meidän tilanteelle ja meidän molempien työnantajille (kai) toistaiseksi helpoin ratkaisu :)

Päivähoitopaikka-asiasta puhutaan myös näköjään Isyyspakkauksessa. Meidän alueella päivähoitopaikkatilanne on kans ihan kamala. Paikallislehdessä muistaakseni luki, että 50 lasta on "siirtojonossa" lähemmäs kotia, huh huh. Ihanan näköinen päiväkoti on tuossa ihan vieressä, mutta sinne on ilmeisesti lähes mahdotonta tuosta vaan päästä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo, kannattaa tehdä se hakemus sinne päiväkotiin jo tämän syksyn aikana ensi elokuulle, viimeistään tammikuussa. Ainahan sitä voi muuttaa. Mutta muitten perhesidonnaisten syiden jälkeen hakujärjestyksellä pitäisi olla väliä. Ja kannattaa viedä se hakemus henk. koht. :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Juu, isyyspakkauksesta juuri tänne saavuinkin. Meillä onneksi asutaan ei-niin-lapsivaltaisessa kaupunginosassa (vaikka täällä kyllä on vauvabuumi alkanut myös, esim. neuvolaan aikojen saanti on liki mahdotonta, mutta toisaalta ihan eri vähän täällä on lapsia jos vertaa käpylä-kumpula-akseliin), joten päiväkotipaikka heltisi sentään (hakemus btw. laitettiin jo marraskuussa, ihan vaan että ollaan ajoissa liikenteessä ja ehkä mahdollisesti se vähän auttaisi, hakemushan on voimassa vuoden). Mut ei saatu paikkaa oman kaupunginosan päiväkotiin mekään, vaan pitää mennä naapurikaupunginosaan (onneksi matka ei fyysisesti ole kauhean pitkä).

T. Ano yltä.

MinEna
Kasvukäyrillä

Ihanaa! Minulla alkaa sama pohdinta kun vanhempainvapaa loppuu heinäkuun lopussa, joka tapauksessa olen tämän vuoden kotona. Mä niin en ole vielä valmis töihin, mutta työn harrastaminen olis ihan ok :)

Kristaliina
Puutalobaby

Suosittelen! Tietysti se työn luonteesta ja työnantajasta riippuu, mutta jos on mahdollista, niin kantsii ainakin kysellä omalta työnantajalta...

Devika Rani (Ei varmistettu)

Meillä alkaa tulla tilanne vastaan että pitäisi hiljakseen laittaa hakemukset vetämään. Itse olen miettinyt josko alkaisin etsiä töitä kun tyttö on 1v 1kk. Ihan suoraan sanottuna en tiedä miten me tullaan pärjäämään taloudellisesti tuo 2,5kk. Jos tosiaan on niin että rahaa tulee vain se 500e miinus verot, niin apua. On hyvä jos pystyy tekemään töitä tuossa ohessa, mutta eikö tuet pienene silloin entisestään?

Kristaliina
Puutalobaby

Varsinaiseen kodinhoidon tukeen (ja Helsinki-lisään) tulot eivät vaikuta - onneksi! Mutta sitten on sellainen tulosidonnainen osuus kuin hoitolisä; siihen tulot vaikuttavat. Meillä sen hoitolisän osuus on n. 50 euroa ja mä olen itse tehnyt niin, että jättänyt sen kokonaan hakematta niiltä kuukausilta, kun tiedän että aion tienata jotain :)

MirvaK

Meillä kolmosen projektiehtona oli että saan palata nopeasti töihin. Ensin oli että maaliskuussa 2013, sitten miehen työkuvioihin sopi paremmin että toukokuussa 2013. Sitten en halunnutkaan palata töihin ja mies mielellään salli minulle kotona olon. Tällä hetkellä töihin on ilmoitettu paluuksi 1.1.2014, mutta ensi kuussa treffataan pomon kanssa ja sitten laitetaan paperit 1.9.2014 asti eteenpäin. En ikimaailmassa olisi uskonut että viihdyn kotona. Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla seinät kaatuivat heti päälle. Muutenkin tämä kolmas lapsi on muuttanut päänupin totaalisesti.

MirvaK

Mielelläni yhdistäisin keikkailun kotona oloon, mutta alani on sellainen ettei voi keikkailla eikä edes piipahdella. Sitä joko ollaan töissä tai sitten pois. Tai on meillä mahdollisuus tehdä 80%:sta, mutta se on kaikkea muuta kuin kannattavaa. 100%:n työt 80%:n ajassa ja 80%:n palkalla. Ei kiitos.
Itselläni päätös kotiin jäämisen jatkamisesta tuli siinä, kun laskin miten paljon töihinpaluu nostaa kuluja. Käteen työtä tekevänä jäisi noin 300e enemmän, joten tuon hinnan maksan kotona olosta.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo tuollaisen laskutoimituksen jälkeen päätös on varmasti helppo tehdä!

Kristaliina
Puutalobaby

Onneksi näitä ei tarvitse päättää etukäteen! Mäkin oisin varmaan mennyt töihin jo tyyliin samaan aikaan kuin tuo sun eka aika - ja nyt menen tyyliin samaan aikaan kuin tuo sun vika aika :)

Kristaliina
Puutalobaby

Jaahas pompsahti vähän kummallisen näköiseen kohtaan tämä vastaus - tämä siis oli tarkoitus MirvaK:n ensimmäiseen kommenttiin...

Tirppa (Ei varmistettu)

Juuri itsekin tänään pomolle soittelin ja sovin äitiysloman jatkoksi hoitovapaan vuoden loppuun! :) mutta hups, syksyllä odottaakin koulunpenkki ja opinnäytetyö ! jotakin oli vaan tuosta kotiäiti-opiskelija-työntekijä-combosta tiputettava pois, jos ei Kataiselle kelpaa niin voi tulla itte kokeilemaan tuota comboa! ;)

Kristaliina
Puutalobaby

Heh joo Katainen kokeilemaan! :)

salallaa (Ei varmistettu)

Voih.. tätä lukiessa tuntuu pieni haikea pisto sydämessä. Olen viihtynyt kotona, mutta syksyllä olen palaamassa töihin ja lapsi menee vuoden ja 8 kk ikäisenä hoitoon. Vain neljäksi päiväksi viikossa isän lyhentäessä työviikkoaan, mutta silti.... Ratkaisu tuntuu olevan meille ihan oikea, mutta kyllä sitä silti miettii, että toisaalta olisi ollut ihanaa olla vielä se vuosi kotiäitinä... mutta ehkä toivottavasti taas muutaman vuoden päästä.....

Kristaliina
Puutalobaby

Onneksi voi tulla (jos käy niin hyvin, että on tullakseen) uusiakin tilaisuuksia :) Ja tosiaan tilanteen mukaanhan ne ratkaisut täytyy tehdä. Hieno homma, että miehesi lyhentää työviikkoa, niin tulee lyhyempiä hoitoviikkoja naperolle - ja ihana, pitkä kesä tulossa vielä ennen sitä syksyä! :)

Onneksi olkoon hienosta päätöksestä! Kuulostaa kertakaikkiaan mukavalta tuo teidän järjestely. Vieläkö Joel on keskiviikkoisin(?) kotona? Muistelen että jossain vaiheessa mainitsin siitä kuinka Silvan isä saa olla keskellä viikkoa yhden päivän kotona. Mutta nyt kun kirjoitan tätä niin tuli mieleen että muistankohan väärin :D hih.

Itse jäin työttömäksi kun olin raskaana, määräaikainen soppari loppui eikä sitä jostain syystä jatkettu... höh. Mutta minkäs teet! Elämä kantaa jne :) Sukulaiset tykkää kauhistella sitä kuinka mulla ei ole "työpaikkaa odottamassa" että saisin tytön laittaa vuoden ikäisenä päivähoitoon. Mukavaa kun ei ole stressiä töistä, ja kieltäydyn stressaamasta työttömyydestä!

On tämä kesä ihanaa aikaa olla kotiäitinä. On ihanaa kun on aikaa esitellä maailmaa tuollaiselle vajaa 7 kuukauden ikäiselle vauvalle. On ihanaa kun on aikaa makoilla takapihalla ja seurata kuinka vauva oppii koko ajan uusia juttuja.

Aurinkoista kesää teille <3

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos, ja ihan oikein muistat! :) Se keskiviikkovapaa-ihanuus kyllä jo harmi kyllä loppui. Nykyisin Joel on keskiviikot etäpäivällä. Sekin on ihan hyvä - vaikka se tuonne kirjastoon sulkeutuneena töitä tekeekin, mulla on kuitenkin parempi mahdollisuus tyyliin käydä vessassa rauhassa :) Ja siinä säästää kuitenkin 2 h työmatka-ajat, mikä on tietysti kans aika iso plussa.

Mulla on ihan samanlainen tuollainen "elämä kantaa"-asenne. Sen on tässä vuosien varrella kyllä oppinut, että moni eiiiiih-tilanne on kääntynyt sitten kuitenkin hyväksi, kun elämää katsoo taaksepäin. Just esimerkiksi tämä raskautumisen ajoitus. Nyt tuntuu, että ajoitus oli täydellinen, vaikka se silloin tuntui ihan katastrofiajoitukselta mukamas :) Tai kaikki eroamiset, mitä munkin parisuhdehistoriassa on ollut. Jälkikäteen ajateltuna ne oli tarpeellisia, että päädyin tähän suhteeseen, jossa ei tarvitse enää erota. Joskus voi tulla takaiskuja, mutta luotan siihen, että kun mummona istuu keinutuolissa ja katsoo elämää taaksepäin, ajattelee että näinhän kaiken piti just mennä - täytyy tietysti yrittää elääkin sen mukaisesti, että se on mahdollista :)

teija r (Ei varmistettu)

Asiaa voi mun mielestä katsoa myös kotiäitiys vrt. työelämä eikä vain kotiäitiys vs. työelämä. Siis ettete mitään lusmuja ole, musta kotiäidit tekee tavallaan työtä yhteiskunnalle kun tekee ja kasvattaa uusia veron- ja eläkkeenmaksajia. Vieläpä surkealla palkalla, ja kertyykö siitä vieläkään edes eläkettä? Varmasti ne päiväkodissa tekis sen hyvin myös, mutta jos sen haluaa ja voi tehdä itse niin miksei. Se että kotona lapsen kanssa olosta nauttii ei tee siitä yhtään sen pahempaa asiaa, kyllä työstäänkin saa nauttia eikä sen ole pakko olla kamalaa vaikka siitä joku maksaakin, saati sitten kun siitä ei edes paljon makseta :)

Tää oli tällanen lapsettoman näkövinkkeli, vois muakin lusmuksi haukkua kun eläkkeensaajaryhmä vaan kasvaa enkä ole tehnyt mitään yhteiskunnan hyväksi tässä asiassa :P

Kristaliina
Puutalobaby

Hyvä pointti! Täällä sitä vaan eläkkeiden maksajia kasvatetaan :)

Ja joo, ei (tietääkseni) kerry eläke, ei lomat eikä sairauslomaakaan saa :) Veroa kyllä menee lähes samalla prosentilla kuin työelämässä...

mun tietääkseni ainakin eläkettä kertyy

Kristaliina
Puutalobaby

pikagooglasin ja kyllä - kertyy! Hyvä niin! :)

polar coding

Hienoa, että teillä menee omat fiilikset ja työ/raha-asiat hyvin yksiin!

Mutta sitä mietin, että kuinka paljon tämä sun kohdalla (tai muillakin, täällä kun on paljon muitakin äitejä) on nimenomaan sun oma ratkaisu? (Kysymys nimenomaan äidin ratkaisusta?) Samoinhan se isäkin voisi tässä vaiheessa jäädä kotiin? Ellei taloudellinen tilanne pakota nimenomaan isää parempipalkkaisena töihin, tmv..

Kristaliina
Puutalobaby

Meillä jopa aika korostetusti näissä asioissa on kyse yhteisratkaisuista - Joel on siinä mielessä just mulle sopiva kumppani, että se osaa kyllä sanoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta, ihan sisustusratkaisuista alkaen :)

Meillä oli itse asiassa sellaisena alustavana suunnitelmana koko ajan just se, että jossain vaiheessa sitten Joel jää kotiin ja minä menen töihin. Ja niin voidaan itse asiassa tehdä edelleen jos kohdat a-e :) Tai sitten, kun minä menen töihin vuoden päästä. Tämän hetken pähkäilyissä tämä oli kuitenkin paras vaihtoehto aika monistakin syistä. Yksi syistä oli vuorottelu: Joel on siis vasta mun raskaana ollessa aloittanut työelämässä, kun minä tosiaan ehdin painaa siellä jo pikään. Samalla periaattella todennäköisesti jos käy niin, että Silvalla on joskus sisaruksia, Joel on silloin vuorostaan se, joka jää kotiin ja on minun vuoroni mennä töihin. Saa olla mun puolesta sitten vaikka sen kolme vuotta, jos haluaa :)
(tshih helppohan se nyt on sanoa)

Mutta ihan jo perheen sisäisen tasa-arvon takia haluan kyllä, että Joelillakin on jossain vaiheessa mahdollisuus tällaiseen "kokopäiväperhe-elämään".

polar coding

Juu, ymmärrän hyvin tuon, että kun oot painanut jo työelämässä pidempään kun Joel, niin sulle sopii hyvin olla kotona. Mä oon puolisoni kanssa tässä miettinyt, että jos lasta lähitulevaisuudessa koittais tehdä, niin entäs sitten se sen hoito.. Niin molemmat on sillai et MÄ AINAKIN VOIN OLLA SIT KOTONA JONKUN (pitkänkin ehkä) AIKAA! :)

Teillä kyllä kuulostaa mukavan kaikille sopivalta tuo kuvio!

 

Salallaa (Ei varmistettu)

Kyllähän nää lasten kotihoito järjestelyt on mun mielestä nimenomaan oltava yhteisiä päätöksiä. Arkihan pyörii kuitenkin ensisijaisesti työssäkäyvän puolison palkalla, joten jos työnjako ei ole kummankin hyväksymä, niin mun on mahdoton kuvitella sen tilanteen toimivan.

Adiina
Helmiä ja vadelmia

Kuulostaa mahtavalta! Hienoa, että sulla on mahdollisuus olla kotona. :) Itselläni on ollut melkoinen kriisin paikka palata takaisin töihin. Mutta kun työura on vasta aluillaan, loistava työmahdollisuus oli tarjolla ja vieläpä määräaikainen, ei jäänyt vaihtoehtoja. Äitiysloma oli elämäni onnellisinta aikaa, toivottavasti sellaisesta saa vielä nauttia joskus. :)

Kommentoi

Ladataan...