Nimiäiskrapula

Puutalobaby

Viimeisetkin pohjoisen-vieraat on nyt roudattu asemille, lattiat on imuroitu, rääppiäiskakut syöty ja sekalaiset löytötavarat (Canonin digijärkkäri ilman akkua? puuboksillinen käsin käärittyjä burmalaisia savukkeita?) kerätty yhteen.

Nyt vähän väsyttää.

Ja nyt se sitten iski. Nimiäiskrapula. Ei siis oikea: ensimmäistä Fresita-maljaa äiti ei ehtinytmuistanut juoda, toinen kaatui hörppäämättömänä keskelle juhlapöytää. No okei, se kolmas sentään osui suuhunkin.

Miksi tämä pää toimii näin? Vaikka nyt pitäisi iloita onnistuneista juhlista, mielessä pyörii epämääräinen möykky "äh"-ajatuksia. Äh miksi mä olin niin älyttömän kireä ja stressaantunut? Äh miksi en osannut olla oma rento itseni? Äh miksi en tajunnut oikoa Silvan mekkoa valokuvia varten? Äh miksi ei otettu enemmän perhekuvia? Äh miksi se menee niin, että vierastulvassa (laskujemme mukaan 36 juhlijaa) ei mitenkään ehdi vaihtaa kuulumisia kaikkien kanssa - ja swoosh vaan, sitten he lähtevät lähes kaikki yhtä aikaa ja kaikki on ohi. 

Teki mieli tarttua viimeisiä vieraita kiinni lahkeesta ja huutaa, että älkää vielä menkö, juhlitaan vielä vähän, aurinkokin vielä paistaa. Korkataan vielä yksi Fresita ja ollaan vaan. Maailman parhaita kakkujakin on kaksi jäljellä. Kakkua, kakkua!

Iik olivatko nämä ihan paskat bileet, kun jo nyt lähdette? Ei lopeteta vielä. Pliis? Jos mä nyt oisin vähän vähemmän kireä, jos lupaan?

***

Sitten toisaalta: Ah, ihana rauha! Isillä vielä viikko lomaa jäljellä - nyt ollaan vaan, ei tehdä enää mitään.

Ja vauvaterapiaa! Tahdon vauvaterapiaa! Olen juhlien jälkeen juossut Lintsit, Jumbot ja Korkeasaaret. Nyt tahdon vaan pysähtyä ja silitellä ja paijailla tuota pientä tyyppiä enkä tehdä mitään muuta moneen päivään. (öö paitsi käydä kampaajalla huomenna)

Juhlien jälkeisessä vauvaterapiassa.

Enkä voi kuvitella mitään parempaa kuin oman perheen omaan sänkyyn ensi yönä. Patjapoliittisista syistä isi on nukkunut muutamat viime yöt tatamien päällä, intialaisilla lattiatyynyillä, Silva omassa Stokkessaan, ja äiti... no, äiti ei ole nukkunut.

Viimeisenä yönä kello 3 äiti sitten nosti vauvan pinnasängystä sille ainoalle kotiväelle jätetylle patjalle ja käpertyi itse kovalle puulaverille viereen. Sitten tuli uni.

Äiti on joskus aika hölmö.

 

Share

Kommentit

Miitu (Ei varmistettu)

Kylläpä nuo äh-ajatukset kuulostaa myös ah, niin tutuilta. Vauvaterapia näytti hirmu mukavalle :) Ja juhlimistahan voi sopivasti nyt jatkaa, kun nimiäiset on onnistuneesti takana: hyvää ensimmäistä nimipäivää Silvalle!

Laursja (Ei varmistettu)

Poikaystävä otsikon luettuaan: "Onks nimiäiskrapula semmonen, et 'ei hitto ois sittenkin pitänyt antaa se toinen nimi' vai mitä se tarkottaa?"

Ihana blogi ja suloisin pikku Silva <3

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, huomenna tosiaan on Silvan ensimmäinen nimipäivä! Sitä tosin juhlitaan korkeintaan tälleen virtuaalisesti: reaalimaailman juhlallisuudet riittävät nyt meille vähäksi aikaa :)

Laursja: Hehee, tuota nimeä ei vaihdeta! Paitsi jos Silva itse alkaa isona ajatella, että mikä HEMMETIN Tarina :D Ja vaihtaa sen vaikka... Päiviksi? Tai Tiinaksi?

Rakas lapsi on saanut jo kyllä useampia nimiä tässä kotioloissakin aina tilanteen mukaan: Silva Narina Sammallahti, Silva Marina Sammallaht, Silva Tärinä Sammallahti, Silva Pärinä Sammallahti ja niin edelleen :D

Kommentoi