No mitenkäs on päivä mennyt?

Puutalobaby

TILANNEKUVA 1:

Päätetään maailmankaikkeutta uhmaten lähteä Malmin kulttuuritalolle katsomaan etelä-korealaista vauvateatteria. Päästään Malmille kunnialla (ja ajoissa). Seela herää hyväntuulisena teatteriin, tirppa kirkkaalla äänellä kommentoi esityksen tapahtumia. Esitys menee hienosti ja kiinnostaa molempia, ollaan hyvällä tuulella ja iloisia. Jee, mun ihana perhe! Vähänks me ollaan kivoja ja aktiivisia.

TILANNEKUVA 2:

Käydään Malmi-talon kahviossa, tsekataan myös viereinen taidenäyttely. Seela känisee hieman levottomana, tirppa on valloittavimmillaan:
"Joku täti on varmaan nämä piirtänyt. Minä voin piirtää kotona samanlaiset."

TILANNEKUVA 3:

Kirjastoon! Tirppa hihkuu iloa. Lukee kirjoja, leikkii pehmosiileillä, tekee palapelejä. Seela väsyy ja hyssyttelen sitä sylissäni uneen.

TILANNEKUVA 4:

"Pisu tulee!"
Kolmen sekunnin varoitusaika ei riitä. Siihen se tulee kirjaston lattialle. Pyyhin harsolla, käyn sanomassa kirjaston henkilökunnalle, että tulemme veskireissun siivoamaan jälkemme (kirjat takaisin hyllyyn ym).

TILANNEKUVA 5:

Totaalikaaos. Seela kiljuu raikuvassa Malmi-talon vessassa, tirppa juoksee vessan likaisella lattialla alasti ja repii vaunuista tavaroita lattialle. Joka paikka pissassa. Hyssyttelen vauvaa, yritän rauhoittaa vaunuun, ei ei ei, vauva kiljuu kiljuu kiljuu. Napero riehuu riehuu riehuu. Muut vessassa kävijät kohottelevat kulmakarvojaan: osa hämmästellen, osa empaattisena, osa ehkä vähän paheksuen.

TILANNEKUVA 6:

Seela on nukahtanut vaunuun, Silvalla on päällä mitä-sattui-vaihtovaatteina-olemaan. Siivoan kirjastossa kirjojamme, Silva on maanisen kiinnostunut (yliväsynyt, päikkäriaika olisi jo) tietokoneesta. Verenpaineeni on saanut naperoneuvottelukykyni sumenemaan: nappaan Silvan kainaloon sen kummemmin kyselemättä tlähtiessämme ja totta kai aiheutan yli Malmin raikaavan huutokohtauksen:
"Minä teen tietokoneella töitä! Minä teen tietokoneella töitä!"

TILANNEKUVA 7:

"Äiti rakas, anna anteeksi!", Silva itkee parkkipaikalla.
"Voi kulta, totta kai sovitaan. Äiti oli vain vihainen, kun et totellut äitiä. Silva on äidin rakas."

TILANNEKUVA 8:

Pissainen porukka suihkuun. Jätän turvakaukalossa nukkuvan Seelan alakertaan. Virhe. Sammutettuani suihkun saippuoimista varten kuulen alakerrasta hervottoman vauvanitkun. Voi paska. Mitä mä menin tekemään? MIKS mä jätin sen sinne, voi ei, paskaäiti!!!! Juoksen alasti ja saippuaisena hakemaan vauvaa eteisestä yläkertaan, suihkuun hylätty napero saa totaaliitkukohtauksen. Kaikki huutavat. Imetän alasti suihkun jakkaralla, tirppa nyyhkyttää onnettomana potalla. Päikkäreillä olisi pitänyt olla jo tunti sitten. Kaaos.

TILANNEKUVA 9:

Silva nukkuu villapuvussa vaunuissa ulkona, Seela nukkuu yläkerrassa. Voi mun rakkaat.

*******

Joo. Ei ihan äitiyden tähtihetkiä tänään. Kello ei ole vielä neljääkään.

Share

Kommentit

Kyllä tossa mun mielestä oli paljon enemmän plussaa kuin miinusta, mä sanoisin, että mahtihuippuhyvin onnistunut päivä! Älä vaadi itseltäsi liikoja, yksi aikuinen ei vaan voi hoitaa asioita yhtä hyvin kuin kaksi aikuista. 

Kristaliina
Puutalobaby

Kiitos <3

MM
Maijan matkassa

Heh, mä sanoisin vaan, että normipäivä kahden pikkulapsen perheessä. :D (Jälkiviisaana.) Ei ne siitä rikki mene, jos päiväunet välillä venehtää tai itku ehtii tulla, kun teillä meno on muuten noin hellä ja huolehtiva. Hyvin sä Krista vedät ja sulla on ihanat tytöt!

MM
Maijan matkassa

Mutta siis tsemppiä tosi paljon silti! On teillä kuitenkin aika rankka (mutta ihana!) vaihe menossa. Ja kuule ens kesänä sä voit jo helpotuksesta huokaisten lukea tän postauksen. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Mä to-del-la-kin luotan siihen, että ens kesänä meillä on jo helppoa ja ihanaa! :) Kun Silva oli 1-vuotias, meillä oli tosi rento, helppo ja kiva kesä - eihän se voi siis olla mitään muuta ens kesänäkään :)

Hannakm (Ei varmistettu)

I feel you :/ Rohkeasti lähdit! Olen 2 kuukauden kesäloman jälkeen ekaa viikkoa yksin kolmen lapsen (4,2&amp;4kk) kanssa ja olen pelännyt jotain tuon kaltaista. Toistaiseksi mennyt hyvin..

Kristaliina
Puutalobaby

Toivottavasti jatkossakin! ...ja jos välillä iskee kaaos (niin kuin meillä tänään), niin kai siinä vaan pitäisi pitää pää kylmänä, että kyllä tästä jotenkin aina selviää. Vaikka välillä tuntuukin vähän epätoivoiselta huutava vauva sylissä ja alasti möykkäävä napero julkisen vessan lattialla kieriskelemässä :D

Dhap (Ei varmistettu)

Normipäivä välillä... Arkirealismia ainakin meillä on olettaa, että joka toisella reissulla joku huutaa ja itse miettii, miksi edes vaivautuu lähtemään näiden kanssa mihinkään ikinä. Mutta vastapainoksi on sitten hyviä reissuja ja osa reissuista on hienoja ainakin mennessä. :)

CougarWoman
CougarWoman

Aikauhee. En tiedä kummasta säikähdin enemmän, päivän kuvailusta vai kommenteista, joista käy ilmi kyseessä olevan "normipäivän" o_0 Vau. Rispektiä kaikille äideille! 

Kristaliina
Puutalobaby

Hehee, terkkuja vaan äitiys"lomalta" :D

Vau mikä vauva!

Monta hyvää tilannekuvaa siellä näytti olevan :) ja oikeesti hyödyllistä on olla päässä myös se klik-vaihe, joka kantaa kainalossa huutavaa lasta ja sulkee kaiken muun (myös sen huudon) ulkopuolelle ja suuntaa vaan päämääräänsä. Tuntuu joskus melkein hengähdyshetkeltä, kun voi vaan olla ja kantaa eikä tarvi jutella tai järjestellä mitään :D

(Mun täytyy tähän kertoo, että näin teidän lapsista unta! Sä hoidit Silvaa ja mä Seelaa, jonka nimi tosin siinä unessa oli Melissa, se oli mulla sylissä ja mä nuuskin sen ihanan vauvantuoksuista päätä :))

Seregi
Sekaisin Seregistä

Tsemppiä vaan sinne! Näin lapsettomana on hyvä huudella, et kyl se viel iloks muuttuu.

"Minä teen tietokoneella töitä! Minä teen tietokoneella töitä!" <3 Tsemppiä ja kiitos tästä kurkistuksesta arkeen. Tietää mitä odottaa "ehkä sitten joskus"...

Cpop

Meille kävi toissapäivänä niin että lähdettiin vähän liian hätäseen käymään yhdessä katolilaisessa kirkossa, jonne naperon isovanhemmat (ja etenkin isoisoäiti) välttämättä halusivat lapsenlapsensa käyttää. Siinä sitten ihastellessa taitavasti rakennettua kirkkoa ja yllätys saarnauksesta hämmentyessä meni vähän ohi lapsen punkeminen. Lapsi oli tietty levoton ja huomasin että jaaha, tortut on housussa ja poistuessa kirkosta vinkkasin miehelle että nyt on probleema. Se kaikui kuuroille korville ja lähdin varsin kärttyyntyneenä yksin lapsen kanssa siihen sellaiselle aukeamalle missä oli suihkulähde tarkistamaan tilannetta.. Naperolla p**kaa polvitaipeisiin saakka, eikä minulla mitään hajua mistä kysyä vessaa + kielimuuri... No eikun parkkipaikalle, penskalta housut kinttuun ja mielessä toive että kosteuspyyhkeet ja pikkupaketillinen muuminessuja riittää, muutakaan ei ollu mukana (vaihtovaatteet included). Olinpa muuten pikkasen naama norsun sanonko millä, kun mr kuuro vihdoin ja viimein n.20min kuluttua saapui parkkipaikalle missä minä istun puolialastoman 2vuotiaan ja p**kaisten papereiden/pyyhkeiden ympäröimänä.

 

Että sellaista "maisemamatkailua"...

Jonnaaa (Ei varmistettu)

:D :D ihana kuulla, että jollain muullakin menee välillä vähän improvisaation puolelle. Ihan paras vertaistukiviesti pitkään aikaan! :)

Huokaus (Ei varmistettu)

Tsemppiä! Meillä tänään (ja monena muunakin päivänä) kauppareissu 1-vuotiaan kanssa sujui niin, että napero nousi noin tuhat kertaa seisomaan ostoskärryjen istuimessa samalla huutaen. Kyllästyin kampeamaan huutavaa naperoa takaisin istumaan ja otin pojan syliin. Kannoin poikaa jonkin aikaa ja mies työnsi kärryjä. Välillä vaihdettiin, kun kädet väsyi. Napero kyllästyi sylissä oloon ja alkoi rimpuilla makaroonina lattialle. Muutaman kerran yritimme kammeta huutavaa makaronia takaisin kärryihin istumaan, mutta kun mitään tulosta ei tullut, nappasin naperon tiukempaan syliotteeseen ja poistuimme autolle miehen jäädessä tekemään ruokaostokset loppuun. Jäin taas miettimään, että miksiköhän edes yritämme käydä kaupassa koko perheen kesken, kun tenava ei viihdy siellä yhtään ja homma olisi tuhat kertaa nopeammin hoidettu niin, että minä tai mies kävisimme yksin kaupassa. Eli kohtalotovereita näissä väsyfiiliksissä löytyy! :D onks kellään mitään niksi-pirkka-vinkkiä, miten saada 1-vuotias viihtymään kauppareissulla? Hetken jaksaa katsella, jos äiti nimeää lapselle tavaroita tai höpöttelee muuten vaan, mutta viiden minuutin jälkeen kyllästyy.

T2 (Ei varmistettu)

Ootko kokeillut niitä kärryjä, joissa on edessä se auto. Meillä kauppareissut menee ihan ok, kun laitetaan ensin vanhempi lapsi (2,5v) ajelemaan ja nuorempi (10kk) siihen ylös istumaan. Sitten, kun vanhempi kyllästyy (kun sieltä alhaalta ei ilmeisesti oikein näe) vaihdetaan nuorempi ajamaan. Hän on sitten aivan innoissaan ratin takana. :)

Joo autokärryt, meillä oli se tilanne, että molemmat halusi ajaa sitä. Sovittiin että vuorotellaan: tällä reissulla vanhempi ja seuraavalla nuorempi. Arvaatkaa muistiko äiti jonkin ajan kuluttua kumman vuoro ajaa...ratkaisuna oli, että otin molemmille oman kärryn. Siinä sitä sitten työnsin toista ja vedin toista kärryä. Kerran yksi setä kysyi olenko yksin sillä yhdistelmällä liikenteessä ja kun sanoin kyllä, setä seuraili meitä kaupassa jonkin aikaa. Tuli sitten sanomaan, että hyvinhän se menee! Eli mulla on pätevyys ajaa kaksilla autokärryillä.

Mirde (Ei varmistettu)

Mä tälleen lapsettomana sanoisin, että kauppahalli24.fi ihan hyvällä omallatunnolla ;P

maissimaissi (Ei varmistettu)

Valjaat! Niillä lapsi kiinni normikärryn istuinosaan. Protestoi tietty kiinnitysvaiheessa, mutta tyytyy kohtaloonsa. Kauppareissu on nopea, kun lasta ei tarvi hysteerisesti vahtia, putoaako. Ja jos huutaisikin, niin pysyy siinä kumminkin. Ei pääse syntymään mitään kaaosta.
Mä mietin vaan, että miks mulla on vaan yhdet valjaat, vaikka kolme sellaista lasta, jotka tarvis.. Tällä viikolla just olin yksin niiden kanssa kaupassa. Yks oli valjaissa kyydissä ja toinen välillä vieressä istumassa. (onni muuten kärryt, johon saa kaksi!) Kolmas siinä säntäili ja tuli yhtäkkiä ison lasisen punajuuripurkin kanssa, että ostetaan tää! Näin jo silmissäni sen hajonneena lattialla ja punajuuren liemineen joka puolella. Mutta eipä hajonnut ja tyytyväisenä pistin purkin kärryyn. Mutta päätin taas, että kolmen (1,2 ja 3v) kanssa en kauppaan mene.

katjus (Ei varmistettu)

Uuh... 1,2 ja 3v! Miten sä selviät? Meillä myös lapsilla ikäeroa noin 1 v ja jos tulis vielä kolmas yhtä pienellä ikäerolla niin en taatusti selviäis täysjärkisenä :) Tsemppiä!

maissimaissi (Ei varmistettu)

Kolmeko? Ehei. On vielä 5-vuotiaskin. :) Ja kyllä me selvitään. Ihan hyvinkin monesti. Mutta onhan tommoset kauppareissut ihan turhaa verenkaivelua nenästä. Etenkin kun oli tarkoitus ostaa paljon ruokaa. Ja kyllä ostinkin. Mutta kyllä sen jälkeen olikin juoksinjuurimaratoonin olo.
Mutta selviämiseen vielä. Rutiinit! Se on ykkösjuttu. Ei ne rutiinit, mitä naapurilla vaan ne, jotka just meillä toimii. Ja sitten sitä realismia kehiin joka tilanteessa. On turha kuvitella, että ravintolareissut menis putkeen. Silti käydään. Onnistunut reissu on sellainen, että vaikka vähintään 3/4 olis kehittänyt jonkun härdellin reissun aikana, ollaan vielä autoon päästyä miehen kanssa hyvällä tuulella. Silloin läpätään ylävitoset, annetaan pusut ja todetaan ääneen, että ollaan me vaan sairaan hyviä (ja hulluja) kun taas lähettiin ja vielä selvittiin siitä.
Mutta kyllä mäkin vielä muistan sen ajan, kun lapsia oli vaan se yks. Silloin ne vaatimukset oli paljon korkeammalla, että mikä on onnistuneen reissun kriteeri. Täytyy sanoa, että nykyään on usein paljon kivempaa, mutta huomattavasti kreisimpää menoa.
Onnea meille kaikille! Oli lapsia sitte vasta tulossa tai yks tai useampi.

Kristaliina
Puutalobaby

Ihana! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä isä pn käynyt lapsen kanssa kaupassa kaksin. Jos olen mukana kaupassa, reissu menee juuri kuten kuvailit. Kaksin isän kanssa kauppareissu on (kuulemma) hauska yhdessäolohetki, molemmilla mukavaa ja lapsi nauttii yhteisestä ajasta isän kanssa. Ja äiti saa oman lepohetken kotona :) Lapsi täyttää pian kaksi, ja pian vuoden on kaupassakäynti ollut isän ja lapsen oma juttu!

Taija (Ei varmistettu)

Meillä sama: kun käyn lapsen (1,5 vuotta) kanssa kahdestaan kaupassa, ei ongelmia juurikaan ole, mutta kun käymme kolmestaan miehenkin ollessa mukana, niin lapsi ei meinaa millään jaksaa. Meillä tässä(kin) on auttanut se, että lapsi saa osallistua mahdollisimman paljon. Esim. kevyet rikkoutumattomat ostokset annan lapselle käteen ja hän tooodella ylpeänä tiputtaa sen kärryyn. Kun olen lapsen kanssa kahdestaan, lapsi istuu aina omissa vaunuissaan. Jos lapsi alkaa havitella hyllyjä tai nousee seisomaan, yleensä jo pelkkä "istu kunnolla tai laitan sut remmeihin" auttaa. Jos temppuilu jatkuu, niin sitten lapsi remmeihin.

Anomuumi (Ei varmistettu)

Meillä sama juttu! Yksinään kumman vanhemman kanssa tahansa kauppareissut on kivoja, etenkin idän ja pojan yhteisinä juttuina, mutta kolmisteen tulee aina kaikille paha mieli. Kannattaa kokeilla!

Sanna Koo (Ei varmistettu)

Ihanaa! Joillakin muillakin on välillä (meillä tosin aika usein) kaaospäiviä. Mutta oon päättänyt että seuraava kerta saattaa olla aina erilainen joten älä säkään lannistu. Yleensä lapset käyttäytyy kuin herrantertut kun oot varautunt pahimaan.

Kiitos! Nauroin ääneen! Pystyn niiiiin samaistumaan! Ihanaa kun muillakin :)

AnnaS. (Ei varmistettu) http://annanelama.blogspot.fi/

Ihana juttu! Todellinen ja koruton, mutta ihana! Ja ei kun uudestaan huomenna :)

Kristaliina
Puutalobaby

Viikonloppu tässä on onneksi välissä, mutta maanantaina taas uusin voimin "hei mitä tänään tehtäis" :)

Mörrimöykyn pesä

Mä en uskalla meidän uhmis+huutis -kombilla vielä liikkua omaa pihaa kauemmas, huhhuh. Ajatuskin saa hien pintaan. Oikeastaan oma pihakin tuntuu välillä kaukaiselta, sohva olkoon sopivampi matkamääre.

Ehkä mä jossain vaiheessa seuraan teidän jalanjälkiä uskaltautumisesta ihmisten ilmoille pikku hiljaa. Nyt vaan toivon, että pienempi kasvais ihan supervauhdilla siihen ikään, että mahaitkut on itketty ja refluksi helpottuis liikkumisen myötä.... 

Terv. Kohtalontoveri, joka hiffasi klo 16 päivän ainoan ravitsemuksen olleen 2 kuppia kahvia.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei mahtavaa, jopa SULLA voi mennä hermot! ;) Tsemppiä!

Kristaliina
Puutalobaby

Hih en ole tästä kovinkaan ylpeä :)

Jälkikäteen ajateltuna tein just sen, mitä aina olen pyrkinyt välttämään: omalla käytökselläni vaan pahensin tilannetta. Olisi pitänyt vaan olla tyyni, esimerkiksi nekirjastostalähtöhuudot ois olleet täysin vältettävissä, jos oisin toiminut niin kuin normaalisti: lähtöä pohjustaen ja lasta kuunnellen...

Nooh. Nää on näitä oppitunteja. Ensi kerralla aion tiedostaa tilanteen ja toimia toisin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Musta on hienoa pyrkiä toimimaan niin että lapsi pysyy menossa mukana ja itkuilta vältytään, mutta toisaalta lapsen on tosi tervettä nähdä että aikuisellakin välillä kilahtaa. Vaikka teidän perheessä sitä voitaisiin loputtomasti välttää, kodin ulkopuolella lapsi tulee tällaisia tilanteita kuitenkin kokemaan ja niistä täytyy oppia selviämään.
Samoin en tajua miksei vauva voi huutaa sitä muutamaa minuuttia kaukalossa, minkä oman kropan huuhtelu ja pikainen kuivaus vie. On ihan turhaa saada paskamutsifiiliksiä tuollaisesta (itsekin olisin aiemmin saanut, mutta kolmen kanssa yksin on opettanut aika paljon armeliaisuutta itseä kohtaan). Jälkiviisaana on toki helppo sanoa että olisin tainnut jättää sen oman suihkuttelun siihen kun molemmat nukkuu ;-)

poppaliini (Ei varmistettu)

APUA! :D En tiedä pitäiskö tätä lukiessa itkeä vai nauraa. Huh, oot kylmän siiderin ansainnut!

hiekkis2 (Ei varmistettu)

I feel you! Meillä on samanikäiset lapset, jotka elää samassa päivärytmissä. Se on sinänsä ihan kiva paitsi kun on ruoka-aika/uniaika/vaippa-aika jne. Lopputulos on pääsääntöisesti se, että molemmat huutaa suoraa huutoa. Iltaisin juoksen kahden huoneen väliä, kun en voi nukuttaa molempia samassa huoneessa. Kun saa yhden hiljaiseksi, toinen aloittaa ja tätä sitten toistuu sen pari tuntia. Kun jostain sataisiin ylimääräisiä käsiä. :) Paremmat yöunetkin vois auttaa, että tää äitipää toimis edes vähän paremmin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä tästä nyt puuttui vielä aika paljon kaaosmahdollisuuksia, kun te ette syöneet näissä tunnelmakuvissa mitään, paitsi Seela sai vähän maitoa. Että älkää lapsettomat kuvitelko, että se näin helppo päivä oli äidille. :)

Kristaliina
Puutalobaby

Tsihihi! No niissä ei ollut tarinan kannalta tänään paljon lisäarvoa: suihkuepisodin jälkeen rauhoituttiin koko porukka ja syötiin tirpan kanssa kivoissa tunnelmissa eilistä pitsaa :)

Samoin päikkäreillenukahtamiskatastrofu jäi tänään toteutumatta ja tirppa nukahti tyytyväisenä vaunuun sillä aikaa, kun mä imetin Seelan, joka nukahti siihen. Aina ei to-del-la-kaan mene niin harmonisesti..

Hei näin kun ajattelee, niin tämähän oli sittenkin aika onnistunut päivä! :D

piupali (Ei varmistettu)

Minustakin tuo kuulostaa hyvältä päivältä! Reippaana ootte vaikka mitä tehneet, eikä lapset ole joutuneet paljoa kiukuttelemaan. Erittäin itsepäisen vajaa 2-vuotiaan kanssa on aika tavallista että kiva tekeminen päättyy itkuun, vaikka miten yrittäisi pohjustaa tai esittää vaihtoehtoinen tekeminen mielenkiintoisena. Tänään juuri mietin että olennaista on se, miltä itsestä tuntuu. Jos on pinna kireällä, tuo päivä voisi tuntua siltä ettei enää ikinä lähdetä mihinkään. Jos taas oma olo on hyvä, tuo päivä kuulostaa oikein mukavalta ja reippaalta. :)

Anonyymi (Ei varmistettu)

Heh! Tulinpas hyvälle tuulelle, kun luin tämän postauksen! ONNEKSI muillekkin käy näin, eikä vain minulle/meille!! :D Miksi aina vaikuttaa kaupungilla käydessä, että muiden lapset on niin tottelevaisia ja ihania! Kun joskus harvoin itse törmään kitiseviin ja kirkuviin lapsiperheisiin, tulen siitä vain hyvälle tuulelle ja tunnen suunnatonta helpotusta tajutessani, ettei me olla ainuita, joille käyny niin! :D

-Niinu

Någon Annan (Ei varmistettu)

Mulle tuli myös kirjoitustasi lukiessani mieleen, että Suomessa ihmiset ei valitettavasti useinkaan tarjoudu auttamaan… Toki on sellaisia tilanteita, kuten tuossa ylempänä sanoitkin, että yksinkertaisesti ei voi auttaa, mutta ehkä joku olisi voinut vaikka tarjoutua korjaamaan kirjat teidän jäljiltänne…? Mietin myös, olisinko itse ollut niin reipas, että olisin tullut sanomaan sulle, että hei, älä huoli, mä kerään ne kirjat ja muut sotkut, huolehdi sä vaan ne lapset.

Se, "toisten asioihin puuttuminen", kun tuntuu olevan vain niin kammottavan vaikeaa, vaikka ihan hyvässäkin. Olin tässä just neuvolassa, ja odotushuoneessa olevan toisen äidin vanhempi lapsi alkoi hölmöillä, enkä saanut aluksi suutani auki kieltääkseni lasta (äidillä oli kädet täynnä vauvan kanssa, mun vauva nukkui turvakaukalossa ja esikoinenkin oli kotona, että ihan joutava olin), kunnes eräs mummo aloitti sanomalla, että tuo ei taida nyt olla ihan turvallinen leikki. Mä sitten jatkoin lapselle puhumista, ihan nätisti siis, ja heti lapsi totteli ja oli ihan hyvällä mielellä.

Asun itse pienllä paikkakunnalla, ja täällä ihmisiin on aika helppo ottaa kontaktia. Esim. kun käyn kahvilassa, olen pyytänyt kahvilan tätetjä katsomaan esikoista sen aikaa, kun käyn vessassa. Kesällä kotieläinpihassa lykkäsin vauvan tiskin takana maksua ottavalle naiselle, kun oli kädet ihan täynnä ja hermot menneet mahdottomasta ruljanssista vaunujen kanssa, jotka eivät vain halunneet kasaantua. On jotenkin tosi kiva olla osa sitä ilmapiiriä, jossa ihmiset auttaa mielellään, on jotenkin sellainen henki, että kasvatetaan näitä lapsia yhdessä. Näin se on parhaimmillaan, ei tietenkään aina. Yritän opetella itsekin reippaammakai avuntarjoajaksi, avun pyytämisessä oon näköjään jo aika harjaantunut :)

Jos tämä teksti on sekava, se johtuu siitä, että mä vietin viime yöni keikuttaen vauvan riippumattoa ja etsien tuttia, jonka vauva "paiskasi" (siis hieraisi pois sellaisella tahattomalla kädenliikkeellä) varmaan vähintään 100 kertaa.

Hanna Siivola

Hyvinhän se meni. Äityli elämää parhaimmillaan.

Kahden lapsen kanssa ei aina ovi olla samalla aaltopituudella, eikä edes tarvitse. Virheistä, turhaumista ja muista erinäisistä kokemuksista lapsikin oppii, vähintään pyytämään anteeksi ja varmuudella kärsivällisyyttä ja erilaisten tilanteiden sietokykyä ja sitähän meistä jokainen tarvitsee. 

Lapsuuden oppien avulla (tietenkin myös aikuisen tunnetaidoilla ja -älyllä, johon edelleenkin olet saanut pohjan lasuudestasi) kykenit itse selviämään tilanteesta niinkin hyvin. Ilman että itku-potku-riavareissa pyörit itse. Aikuisuus ei ole aina sitä että on helppoa, itseasiassa elämä ei ole sitä, vaan jokaisessa elämäntilanteessa selviämistä.

Ja ne katseet, ja ne kommentit ja.... Ne on toisten aikusten ihmsten toisenlaisten tunneälyjen, sietokykyjen ja kokemusten tulosta, useimmiten turhia, kun enemmän olisi hyötyä avusta, siitä että joku on tarpeeksi rohkea kysymään voinko auttaa.

Voimia sinne kahden pienen arkeen.

Minun toinen meni jo ekaluokalle ja toinen on jo kolme, mutta tilanteita riittää vielä meilläkin =)

EWE

Ihanan realistinen kuvaus teidän päivästä, vaikkei se koko ajan ollutkaan niin ihana. Ja pisteet todellakin siitä, että selviydyit reissusta, vaikka ne hermot menikin hetkeksi. :)

Nostan hattua myös sille, jos sä oikeesti meinaat harvoin menettää ne hermos. Itsellä kun niitä koetellaan aika usein vajaan 2-vuotiaan toimesta, ja saan tehdä kaikkeni, etten pahentaisi tilannetta omalla käytökselläni.

Mutta tästäkin huolimatta, että jo yhden lapsen kanssa tuntuu olevan helisemistä, olen sen verran "hullu", että haaveilen kahden lapsen äitiydestä ja kotona olosta. Sitten kun se aika koittaa joskus, mä palaan tarvittaessa lukemaan näitä sun kokemuksia, jotta saisin vertaistukea ja muistaisin, ettei muillakaan ole (ollut) aina niin helppoa.

Kovasti tsemppiä ja jaksamista teidän arkeen! Teillä tuntuu olevan kyllä sen verran ihanat lapset, että niiden touhuja katsellessa varmaan unohtaa (toivottavasti ainakin joskus) ne arjen ei-niin-kivat puolet. Ja eikös ne kivat jutut ja arjen piristysruiskeet ole just niitä, jotka jäävät parhaiten muistiin tulevaisuutta varten, eivät ne kaaospäivät? Näin ainakin itse haluan uskoa.  :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi ihana Krista! Olen kasvanut äitiyteen blogiasi lukien ja miten paljon kivikkosempi polku se olisikaan ollut ilman näitä elämänmakuisia ja aina yhtä rehellisiä - paljaita jopa - tarinoitasi. Tänään tuntui, että vajaan epätoivoon, kun vielä vuosi keskosyllätyksen jälkeen koti on kaikkea muuta kuin lapsiystävällinen eikä tavaroita saa ikuisesta järjestelystä huolimatta ikinä sopimaan mihinkään järkevästi ja meidän lapsella ei ole kuin kolme kokoa liian pienet syyshousut ja raskauskiloja on vieläkin vaikka kuinka ja oma ihana (ainoa päälle mahtuva) takkini hajosi ja... Ja sitten luin tämän ja itkien ja nauroin... Että tätähän se on, elämää, kaikilla muillakin ♥️ Kiitos!

Kristaliina
Puutalobaby

Tätä se on, nimenomaan :) Heh ja mä en ole syyskamoja Silvalle vielä edes kartoittanut - tähän asti ollaan vedetty (jo vuoden ajan) phocahispidalta lainassa olevalla välikausihaalarilla, Silvan kuravaatteet (Minenalta vaihdossa saadut) on puolestaan olleet meiltä lainassa lähistöllä asuvalla tutulla jo samaisen vuoden... Hih että ei se oo niin justiinsa, aina jotenkin järjestyy. Kaikki. Elämä. <3

Pitäisi vaan itse pysyä rentona ja rauhallisena. Joskus se onnistuu, toisinaan ei :)

Kiitos ihanasta viestistä! <3

LauraSusanna

Ihanat, ootte kyllä superreippaita kun jaksatte lähteä (tai siis sä oot)! ja pois ne paskaäiti-fiilikset, hyvin sä vedät. Mulla on samanikäiset pojat ja oon todennut helpoimmaksi pysytellä vaan kotona : D

p.s. Niin söpö tuo Silva laseissaan! <3

Malmitalon tiedottaja (Ei varmistettu)

Hei
Harmillista, että reissunne päättyi itkuun ja likaisiin vaatteisiin. Vastaisuuden varalle kerron, että Malmitalossa on myös inva-WC, jonne saa vahtimestareilta avaimen ja siellä on esim. potta ja muutenkin rauhallisempaa kuin tavallisessa wc:ssä. Lattiakin puhtaampi :)

Tervetuloa uudelleen - ei talo lasten kiljuntaan kaadu :)

Kristaliina
Puutalobaby

Se onkin tuttu paikka - hätäriratkaisuna sitä sitten kuitenkin mukamas tekee "toi on lähempänä" -ratkaisun, joka tässä tapauksessa ei ollut ehkä se järkevin :) Muttajoo, se invavessa on siisti!

...ja samaan yhteyteen täytyykin sanoa kiitos kivasta ja lapsiystävällisestä paikasta! Vaikka ei niillä kulmilla asutakaan, käydään Malmitalolla viikoittain tanssitunnilla - ja nyt ollaan löydetty myös kirjaston viihtyisä lastenosasto!

Merenwen
Destination Maryland

Oivoi, melkoinen päivä vaikkakin äideille erittäin tuttu :) Selvisit kuitenkin kunnialla, joten pisteet itsellesi siitä! Tällaista kaaosta oon ajatellut äitiyden olevankin ehkä 70-40 asteikolla vaikkei  itselläni vielä lapsia olekaan ja niitä todella haluan :D Voisi sanoa, että "pitää henkisesti varautua kaikkeen tulevaisuudessa", mutta eihän kukaan osaa varautua kaikkeen, varsinkaan lasten kanssa :) Näen niin itseni jonain päivänä samassa tilanteessa jo yhden lapsen kanssa, mitenkäs sitten jos ja kun itsellä niitä pieniä on kaksi  (tai enemmän o.o) ja olen yksin (koska kuitenkin aina ei voi olla kumpikin vanhempi paikalla) :D Yhä ja aina kiitokset aina yhtä rehellisistä postauksista. Alusta asti oon lukenut blogia ja rakastan <3 En jaksa lukea pilvilinnamammablogeja vaan rehellisiä blogeja kuten sun on :) Kiitos siitä <3

hanne_tasteofhoney

Tein tähän sun kirjoitukseen oman vastineeni vastaavasta kaaospäivästä. Vaikkal lasten kanssa lähteminen on aika veikeää, ei se kotonakaan olo aina helppoa ole. Meidän tytöillä on ikäeroa 18 kk, paljonko teillä? Tätä siis odotettavissa, tai no pienellä varauksella tietysti, teidän vilkkausgeeniperimästä riippuen. Lue jos uskallat ;)

http://www.lily.fi/blogit/taste-honey/kotiaidin-angstipaiva-kukaan-ei-tarvitse-minua-tanaan

Kommentoi