Note to self. Sisäistä: meille tulee keskosvauva
Ladataan...
Kului 36 tuntia Kätilöopistolla ennen kuin aloimme tajuta: meille tulee keskosvauva. Vierailu vauvosastolla avasi silmät. Ja kyynelkanavat.
Toisaalta valmistautumattomuus voi olla myös etu: naapurivuoteen pariskunnalla oli kolme isoa kassia. Muista piikkimatto! Ja kauratyyny, naapurisynnyttäjä muistutti tulevaa isää.
Minä olen hämmennyksestä niin tokkurassa, että minun varusteikseni riittää toistaiseksi tämä tipunkeltainen sairaalapyjama, norsuvaippa ja osaston eroottiset harsopikkuhousut.
Kommentit
Tsemppiä!
Kaikki menee hyvin.
nimim.yllärinä Kättärillä synnyttänyt raskausviikolla 34
Kiitos tsemppauksista - ne tulivat perille jo Kätilöopistolle, mutta kännykkänetti ei antanut kirjoittaa tähän kommenttikenttään viestiä...
Kaikki tosiaan meni olosuhteisiin nähden hyvin, ja minivauvamme saapui maailmaan raskausviikolla 34+4. Muutamien keskosuudesta johtuvia vaivoja vauvelilla toki on: keltaisuutta (bilirubiiniarvot) ja väsymyksestä johtuen ruoka menee edelleen osittain letkulla.
Mutta pienokaisemme on kuitenkin esim. koko ajan hengittänyt ihan itse, josta vanhempina tietysti olemme tosi ylpeitä :)
Hienoja uutisia! Onnittelut pienestä ihmeestä!
Kaikki kuulostaa niin tutulta. Meidän tyttö vietti viikon sairaalassa ja kotiutui nenäletkun kanssa. Repi sen sitten itse pois jossain vaiheessa.. ;)
Pieni ja pippurinen tyttö saatiin. Puoli vuotta oli tosi itkunen ja vaikea. Jostain luin, että stressinsietokyky ei ole keskosilla paras mahdollinen. Tilanne tasoittuu n. kuuden kuukauden iässä. Näin kävi kyllä meillä tasan kuusi kuukautta -siitä oikeasta lasketusta ajasta!
Tsemppiä ja nauttikaa pienestä nyytistä!
Silvakin yrittää kovasti letkua nyhtää, mutta vielä ei ole onnistunut :) Nyt juuri tänään Kättäriltä soitteli joku kuntoutushoitaja (?) ja antoi ohjeita nenäletkusta vierotukseen - HUI! Jos äidistä ja isästä olisi kiinni, pitäisimme letkun ainakin siihen asti, että Silva lähtee kouluun :) Ainakin tietäisi, että hän saa tarpeeksi ravintoa!
Mekin ollaan mietiskelty, että mikäköhän tulee olemaan tuon tytön temperamentti. Tällä hetkellä kun sitä ei voi vielä oikein nähdä, hän vaan nukkuu ja sen 3 min, kun hän on hereillä, hän viettää tissi suussa :) Pari kunnon ääninäytettä ollaan kuitenkin jo saatu, eli kyllä hänellä ilmeisesti äänijänteet ihan olemassa ovat! Mutta vielä ei voi sanoa, että onko tyttö ns. helppo vai temperamenttinen tapaus.
Missä vaiheessa teidän "pippurisuus" alkoi näkyä? Hieno homma, että silti alkoi tasaantua loppujen lopuksi!
Kiitos tsempeistä!
Repesin tuolle letkukommentillesi. Olisihan se aika kätevä jättää niille sijoilleen :)
Nyt en suoraan sanoa muista, milloin pippurisuus alkoi näkyä. Osasin jo sen suuntaista epäillä raskausaikana. Tyttö myllersi mahassa jatkuvasti, etenkin öisin. Olin ihan puhki jo vauvan energiaan raskausvaiheessa ;). Esikoinen potki masussa tosi harvakseltaan. Rauhallisempaa vauvaa tuskin oli kukaan ennen nähnyt! Vieläkin, nyt 6- vuotiaana on kiinnostunut tosi paljon lukemisesta yms.
Mutta tähän neitiin... Oli tosi väsy tietysti ensi viikot. En muista tarkkaan, milloin reipastui. Ja se reipastuminen tarkoitti sitä, että kiljuttiin kurkkusuorana, jos ei jostain tykätty, esim. rattaissa makaaminen tai vaipanvaihto. Hoitopöydällä huudettiin joka krt ensimmäiset puoli vuotta. Neiti todellakin tiesi mistä piti ja mistä ei.
Hymyt, katsekontakti ja puhe taisi tulla myöhässä, johtui varmasti ennenaikaisuudesta. Mutta liikkumisen suhteen on ollut kiire. Käveli tukea vasten n.8kk iässä (no helppoahan se on, kun on pienikokoinen ja jäntevä), kävelemään oppi ennen 1v päivää.
Nyt kun miettii, niin tuntuu että koko ajan on kaikki helpottanut. Puheen myötä varsinkin. Tytsy on nyt melkein 4v - aivan mielettömän ihana tapaus. Todella reipas ja puhelias. Päättäväinen, ahkera. Hauska pelleilijä. Taiteellinen, urheilullinen ja musikaalinen. Todella energinen tapaus! Välillä meitä kolmea hieman hengästyttää, kun emme aina pysy tämän pienimmän perässä.
No huh! Olihan sepustus ;)
Mutta pointtina vaan se, että kaikki menee teilläkin hyvin. Välillä multa meinasi mennä usko, kun pientä rääpälettäni vuosia sitten katsoin.
Voikaa hyvin!
Ihana kuulla, että teillä kaikki on mennyt kuitenkin loppujen lopuksi hyvin - ja kuvauksesi perusteella kuulostaa oikein hurmaavalta tuo teidän tyttö!
Meillä ollaan siis edelleen tuossa väsymysvaiheessa, vaikka bilirubiinien pitäisikin nyt olla normaalilla tasolla. Mutta muutama ääninäyte ja itkun sekaan eksynyt kiljahdus on kyllä jo näyttänyt, että kyllä täältäkin löytyy :)
Meilläkin tyttö oli jo mahassa tosi aktiivinen, loppuajalla potkut näkyivät jopa paksun talvitakin läpi. Nytkin hän vaikuttaa tosi jäntevältä, vaikka pieni onkin - ei siis yhtään heiveröinen vaan pikemminkin sellainen sisukas "pönkijä" :)
Kiitos tsemppauksista!
Kommentoi