Pari joulukuvaa

Puutalobaby

Jouluflunssa alkaa jo (ehkä) vähitellen helpottaa, joten kerrottakoon nyt sitten vielä, että kyllä meilläkin tietysti joulua vietettiin. Ei kylläkään kotona puutalossa, vaan "ison tien toisella puolen" Kumpulan-mummolassa.

Wohoo katsokaa, mikä valmistui jouluksi! Mamma Koo, voitinko...? :)

Silva sai omia paketteja...

...joita lähinnä yritti syödä.

Oh, mikä ihana puulelu!

...mutta voisinkohan vielä kuitenkin maistella tuota muovipussia...?

 

Meidän vanhempien iloksi kaikenlaisilta tavaraylilyönneiltä säästyttiin: Silva sai yhden lelun, yhden kirjan, yhden vaatteen (sen äidin kutoman haalarin) ja yhdet töppöset. Kaikki tosi kivoja ja hyödyllisiä. Mainiota.

Silva on tutkinut sekä uutta lelua että uutta kirjaa pitkään ja hartaasti:

Ensimmäinen vedettävä puulelu! Äiti-tylsimys vaan leikkasi vetonarun turvallisuussyistä toistaiseksi pois.

Ja ensimmäinen kurkistuskirja! Etsimisen idea ei ehkä vielä ole Silvalle ihan selvä, mutta luukkuja on silti iiiihana heiluttaa ja hypistellä - ja yrittää tarttua kuvissa esiintyvien vauvojen kasvoihin.

Nämä tulivat tarpeeseen! Puutalon kylmille lattioille ihanat Shepherd-tohvelit koko perheelle.

...ja sitten vielä jotain ihan mahtavaa:

Itse tehty tarinakirja Silvan isoisän isoäidin 1900-luvun alussa ottamiin lapsivalokuviin perustuen. Oh. Arvostamme.

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana tuo viimeinen kirja1

Vierailija (Ei varmistettu)

*!

ihania kuvia. mutta oletko kysynyt lapseltasi luvan että saat laitta hanen kuvia tänne. netti on jakoa jaon perään.

Kristaliina
Puutalobaby

Tässä(kin) asiassa vanhemmat vielä päättävät lapsen asioista hänen puolestaan - aivan niin kuin monessa muussakin asiassa vielä pitkään :)

mutta mitäs sitten kun lapsi täyttää viisitoista ja joku näyttää tai kertoo että hänestä on pienenä levitelty tuollaisia kuvia. pahimmassa tapauksessa häntä aletaan kiusata.

mitäs sitten?? et voi ainakaan väittää ettei sinulle olisi kerrottu

Kristaliina
Puutalobaby

Pahimmassa tapauksessa kyllä. Kiusaamista voi kuitenkin syntyä niin monesta eri asiasta (jos on syntyäkseen) ja vaikka vanhemmat tekisivät mitä, toiset lapset silti saattavat keksiä jostain sen syyn kiusaamiselle - jopa sellaisen, mitä vanhemmat eivät voisi kuvitellakaan tulevan kiusaamisen syyksi. Surullista kyllä. Mutta parasta, mitä vanhemmat voivat lapselleen tässä suhteessa antaa, on terve itsetunto ja turvalliset puitteet.

Lapsia syntyy muusikoille, taiteilijoille, poliitikoille, työttömille, peruskoulun rehtoreille - ja bloggaajille. Me olemme tarkkaan kyllä miettineet, millaisia kuvia lapsesta nettiin laitetaan (ja laitetaanko ollenkaan) jne., ja tämä on meidän ratkaisumme tässä asiassa. Tähän vanhemmuuteen liittyy paljon-paljon ratkaisuja, jotka vaikuttavat lapsen elämään (ihan tyyliin asuinpaikka jne) ja tämä on tietysti yksi niistä. Tämä on siis kuitenkin ihan ajateltu, mietitty ja päätetty asia näin.

Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi ja tsemppiä (kröhöm) hyvin mielenkiitoisen blogisi kirjoittamiseen :)

Kanelibasilika
Tupa - Keittiö

Oi! <3 mikä kirja-ihanuus!

-mimmu- (Ei varmistettu)

hihii, ihana tuo viimenen kuva Silvasta!
tosi ihania lahjoja saitte ja käytännöllisiä! Meidän pikkunen sai lumilapion, jolla toki ei vielä käyttöä ole,mutta voihan sitä vetää perässä;)

Finellinen (Ei varmistettu) Http://Finellinen.blogspot.com

Nyt vihdoin kommentoin, kun sain luettua blogisi alusta tähän asti :) Meillä myös keskoslapsi, hieman Silvaa nuorempi, kesäkuussa syntynyt poika. Siitäkin tietysti heräsi kiinnostus blogiasi kohtaan.

Jäin parin ekan kirjoituksesi jälkeen niin pahasti koukkuun blogiisi, etten ole malttanut lopettaa kuin pakosta. Aivan ihanaa luettavaa! Luen siis varmasti myös jatkossakin.

Kristaliina
Puutalobaby

Joo, mekin ollaan ihan otettuja tuosta kirjasta - aivan upea lahja!

-mimmu-, hih, toi lumilapio ois kyllä käytännöllinen lahja meillekin viimeistään ensi talvena - tässä puutalon ympäristössä kun kaikki lumityöt tehdään talkootöinä. Vähän sitten vaan lapsityövoimaa mukaan tähän hommaan :)

Finellinen: Jee, tervetuloa! Pysy ihmeessä mukana ja kommentoi kans! Monet "vakkarit" on täällä tulleet jo ihan tutuiksi, muistaa lasten iät ja tietää kuulumiset ja mielipiteetkin monista asioista. Kiva, kun löysit mukaan!

Mörrimöykyn pesä

Kylläpä tuli kivoja lahjoja! Mahtava idea tuo viimeisin kirja, tuolla tavalla vois tutustuttaa omaakin poikaa esim oman suvun taustoihin. Tänä jouluna poika lähinnä ihmetteli kuusen palloja maaten kuusen juurella, josko ensi vuonna sitten saisi noita riemukkaita lahjanavauskuvia  :))))

Vierailija (Ei varmistettu)

IHANA toi kirja &lt;3 waude!! Mutta yhtä asiaa kyllä ihmettelen, näytät ihan pienen pieneltä noissa kuvissa ja just äsken kirjoitit että meinaat laihtua 9 kg!!?? Eihän susta oo enää sen jälkeen mitään jäljellä :P Mä en vaan ymmärrä ihmisiä jotka ovat laihdutuskuurilla vaikka ovat langanlaihoja... Ajattelevatko sitten minunlaisista ihmisistä että hyi mikä läski vaikken ookkaan mitenkään läski, vaan vähän pyöreä kahden peräkkäisen raskauden jäljiltä... :(

Kristaliina
Puutalobaby

Linka, joo just suvun tuntemiseen tuo on kyllä ihan ykköshyvä, vaikka tarinat taitavatkin olla itse keksittyjä :) Joelin puolen suvussa tuo isoisän isoäiti on tosiaan ollut valokuvaaja, joten kuvamateriaalia sieltä on tosi paljon olemassa. Harmi, että mun puolen suvusta mitään tuollaista ei ole olemassa, voi niisk. Joskus olisi kyllä mielenkiintoista tutustua oman sukunsa historiaan!

Vierailija: Voi apua, mitenköhän mä nyt osaisin kertoa ajatuksiani niin, että sanat kuulostaisi siltä kuin miltä se päässä tuntuu... Mä olen siis normaalipainoinen, ennen raskautta olin koko elämäni (laihduttamatta siis - eli ihan luonnostaan ruumiinrakenteeni vuoksi) normaalipainon alarajalla ja nyt jossain sopivasti keskivaiheilla. Ja näin normaalipainoisena kysehän ei siis missään nimessä ole laihdutuskuurista (toivottavasti en aikaisemmin vahingossa kirjoittanut jotenkin väärin) vaan siitä, että olo tuntuu niii-iiin tukkoiselta ja öklöltä, kun olen syönyt tämän viimeisen vuoden vaan mikroaterioita ja pakastepitsoja - ja tosiaan peilikuvakaan ei vastaa sitä, mitä pää haluaisi nähdä eli alkaa vähitellen tuntua jotain nakerrusta itsetunnossa. Ja siksi musta tuntui, että ihan oman hyvinvoinnin takia haluan tehdä tuollaisen ruokaremontin. Joo, ruokaremontti on tässä tapauksessa niin paljon parempi kuin mikään laihdutuskuuri!

Melkein kaksi kiloa (varmaan jotain kökköruokapöhötystä) tipahti jo nyt parissa viikossa, kun jätin vaan pakastepitsat pois ja aloin syödä mm. soijaruokia, mikä näin kasvissyöjälle on tosi tärkeää. Eli esim. nälän tunnetta en aio sietää yhtään, vaan haluan vaan syödä paremmin. Se 9 kg pudotus on varmaan vähän liioittelua (se luku oli ikään kuin vastakohtana sille, että kirjoitin alkukesällä sen "9 kg manifestin", kun mulla oli silloin tuon verran jäänyt raskaudesta)... Nyt on n. 6 kg vielä siihen raskautta edeltävään painoon eli jos vaikka viitisen kiloa tipahtaisi tämän ruokaremontin myötä (hitaasti - noin puolen vuoden kuluessa) niin olisin tosi-tosi tyytyväinen.

Mä voin tosiaan kirjoittaa tuosta kiloklubista sitten alkuvuonna lisää - se on tosiaan tuollainen terveelliseen syömiseen perustuva juttu eikä mikään ihmedieetti. Sillä voi esim. tarkistaa ruokansa laatua myös niin, että laittaa tavoitteeksi nykypainossa pysymisen, esim. Joelkin sillä välillä tsekkailee, että proteiineja tulee sopiva määrä treenaamiseen suhteutettuna.

Ja ei, eijeijeiJEI, en todellakaan pidä ketään hyi-hyi-läskinä. En katso muita ihmisiä koskaan sillä tavalla. Vaan kysymys on tosiaan ainoastaan siitä, että haluan, että minusta itsestäni tuntuu hyvältä omassa kropassani.

Huih, tulipa pitkä vastaus. :) Mutta minusta on vaan niin tärkeä, että ei tule mitään väärintulkintaa tuosta...

PS. Hih ja rehellisyyden nimessä mun on kerrottava, että blogiini laitettavat kuvathan tietysti menevät minun oman seulani läpi... Jos raskausvyötärömakkarat ovat olleet näkyvillä, kuva on jäänyt kyllä "kotialbumikäyttöön" :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kivat lahjat Silvalla ja tätä äitiä ilahduttaa erityisesti tuo kohtuullinen määrä. Meillä mun suvun puolen lahjonta pysyi aisoissa (yksi paketti siskolta ja kaksi äidiltä) ja kummeilta pienet paketit, mutta miehen puolen isovanhemmat sitten latasi täyslaidallisen (seitsemän pakettia, huoh ja vaikka kivoja juttuja, niin en ilahdu suuresti että meille ahtaaseen asuntoon roudataan ylitsetursuava ikea-kassillinen uutta rojua...ja lapsen 1v. synttärit on ihan just ja en tiedä miten saisin torpattua vastaavanlaisen rojuryöpyn, pirhana).

Perhe Koossa

Myönnän rehdisti hävinneeni. Vähän hävettää, mutta mun päättelytyöni on vieläkin ihan alkutekijöissään.

Ihania lahjoja! Varsinkin tuo kirja, ooh!! <3

Kommentoi