Perhepedissä

Puutalobaby

Siinä eilisessä hyvässä nukkumisjärjestelykeskustelussa muutama ihmetteli, miksi ihmeessä jotkut haluavat nukkua perhepedissä....

No, minäpä kerron.

Äsken Silva pyöri sängyssä levottomana, mutta rauhoittui vihdoinkin ihan kiinni syliini. Sieltä löytyi lämmin kolo. Äidin sylissä, ihoa vasten tiiviissä halauksessa. Minä makasin kyljelläni, Joel oli tullut tiiviiseen lusikka-asentoon selkäpuolelleni ja piti minusta pehmeästi kiinni.

Kaikki me kolme siinä.

Sitten Silvan ja Joelin hengitykset alkoivat syventyä, ihan yhtä aikaa. Nukahtivat samaan aikaan, rakkaat.

Tikru hipsutteli äänettömin kissantassunaskelin paikalle ja pehmusti itselleen nukkumapaikan polvitaipeideni kohdalle. Alkoi kehräys.

Tuli suuri rakkaus.

(iso sydän tähän)

 



...ja sitten mä nousin sieltä sängystä ylös, voi minä tylsimys. Tukka pitää vielä pestä, iltapalanälkäkin on.

Share

Kommentit

Nonariina
Kahvia ja unelmia

Niinpä, se on ihanaa! Filippakin rauhoittuu heti kun ottaa viereen. Filppula tosin nukkuu pääsääntöisesti omassa sängyssään, mutta esimerkiksi nyt kun hampaita tulee ja elämä on kurjaa niin tuntuu kaikista kivemmalta nukkua vieressä. Siihen se tuhisija sitten nukahtaa saman tien <3

Ella F.
Siperian Ella

Oma tylleröinen nukkunut nyt pari yötä pinniksessä, joka oli viime keskiviikkoon  saakka kesästä lähtien toiminut epämääräisenä roinalaatikkona. Haikeaa, mutta voi miten hyvin MINÄ saan nyt nukuttua. Mutta haikeaa, haikeaa on. Iso tyttö omassa sängyssä. 

Kristaliina
Puutalobaby

Meilläkin on tuo (kamalalla metsästyksellä huuto.netistä löydetty juuri oikeanlainen) Stokken soikea pinnasänky alakerran "päiväsänkynä" = rojunkeräyslaatikkona :)

Mutta niin kuin Nonariinakin kirjoittaa, eihän se läheisyystuhina tietysti kuin seinään lopu; varmaan aika moni kömpii vielä äidin ja isin viereen satunnaishenkisesti vielä pitkään - itse menin äidin viereen joskus yksinäisyyspuuskan iskiessä oikeastaan niin pitkään kuin kotona asuin. No en ihan kylkeen kiinni, heh, mutta hengityksenkuuloetäisyydelle kuitenkin.

Että eiköhän me saada noita ihania tuhinahetkiä vielä jokainen, "perus"nukkumisjärjestelyistä riippumatta <3

 

minä-tässä-hei
A modo mio

Tuon takia just! Symbioosi <3

Synnytyssairaalassa mun kanssa jakoi huoneen nainen, joka pisti synnytyksen jälkeisenä yönä vaavin sairaalasänkyyn ja kuorsasi makoisasti (lue: äänekkäästi) aamuun asti. Aamulla hoitajat kauhistelivat, kun vauva oli ollut koko yön ilman ruokaa.

Tiivis yhdessäolo auttaa myös tunnistamaan vauvan tarpeet helpommin. Toisaalta, ehkä jos olisin osannut itsekin pistää pojun heti siihen sairaalasänkyyn, olisin tälläkin hetkellä paljon levänneempi (en ole nukkunut vieläkään yhtään kokonaista yötä).

Iida Eveliina
Eräs äiti

Musta olis ihana nukkua perhepedissä, ja toisaalta taas ei.

Alkuun se oli ihanaa, sillon kun poika vielä nukkui kaikessa rauhassa, heräsi yöllä pari kertaa ja sen sai silittelemällä nukahtamaan, mutta nyt kun herra on oppinut kaikkia uusia asioita, mm: seisomisen tukea vasten ja siinä kävelyn, niin ei oikein huvita sen kanssa enää nukkua.

Esimerkiksi äidin pään päällä on ihan kiva kävellä neljän aikaan aamuyöllä ja myös tukasta repiminen on ihan hauskaa.

Nyt siis poika nukkuu aamuyöhön asti omassa sängyssään ja otan hänet sitten yöllä viereen kun ei enää omaan sänkyynsä rauhoitu.

Vierailija (Ei varmistettu)

meillä tyttö pian 3-v ja nukkuu edelleen vieressä. oma sänky löytyy mut siinä on viihdytty tasan 2 yötä..ei mua haittaa&lt;3

a-m.y
Kotia tekemässä

Kuulostaa hyvinkin tutulta. Mutta mikä sen parempaa. <3

Marjia

<3 Ihanat!

Mulla meinas tulla itku, kun meillä on tollanen sivuvaunu sänky, jossa Siiri on nukkunut välillä (aika harvoin) ja nyt jo parina yönä Siiri on mun vieressä kieriskellyt levottomasti, mutta omaan sänkyyn rauhoittunut unta hakemaan ja nukahtanut sinne. Ensimmäisen imetyksen jälkeen on kyllä jäänyt mun viereen nukkumaan, mutta ilmeisesti vierekkäin on liian kuuma, niin uni ei vieressä tule. Toivottavasti tää on vaan joku vaihe :). Toiset ne opettaa pois perhepedistä ja mä yritän pitää siitä kiinni :))

Naks (Ei varmistettu)

Mulla ei ole lapsia, mutta sitten joskus kun on, niin en kyllä uskalla kokeillakaan perhepetiä - vaikka idylliseltä kuulostaakin. Pyörin ja heittelehdin öisin miten sattuu, usein päädyn parisängyssä kokonaan poikittaiseen asentoon. Puolisoa olen vahingossa potkaissut tai huitaissut kädellä monen monta kertaa, enkä todellakaan halua tehdä vahingossakaan sitä lapselle!

Kristaliina
Puutalobaby

Naks, joo mä pelkäsin alussa päällenukkumista ihan älyttömästi. Kaikki sanoi, että "ei äiti nuku vauvansa päälle, äidinvaistot bla bla", mutta mä ajattelin, että mitä JUST MÄ olen se poikkeus, joka nukkuukin... Olen suht rauhallinen nukkuja, mutta silti pelkäsin.

Ihan alussa me ei uskallettukaan ottaa Silvaa viereen, varsinkin kun se oli vielä sellainen keskoskokoinen minirääpäle. Ensimmäiset ajat (kun päästiin laitokselta kotiin) Silva nukkuikin äitiyspakkauksen boksissa (hih ja "kissansuojakansi" päällä, näkyy täällä) meidän sängyssä. Sitten tuli ensimmäinen hengityskatkos ja kamala säikähdys: seuraavana yönä päätin, että minähän hemmetti vie valvon vaikka tässä koko yön hengitystä kuuntelemassa ja niin sitten teinkin. Mutta siitä se Silva jäi meidän viereen nukkumaan ja vähitellen opin olemaan pelkäämättä - enkä itse asiassa koko juttua muistanutkaan ennen kuin Naksin kommentista tuli mieleen :)

Ai niin, ja Joel on öisin levottomampi, sitä alussa vähän jännitettiin. Viereenottamisen jälkeen Joel nukkuikin ensin sängyssä vähän alempana niin että jos kierähtäisi/huitoisi, niin ei pääsisi osumaan. (meillä on tosiaan onneksi iiiiso sänky) Mutta nykyään en tosiaan jännitä sitäkään ollenkaan, Joel nukkuu nyt tosi tyynesti ja kääntyilemättä. Jotenkin sitä koko ajan alitajuisesti tiedostaa, että vauva on siinä vieressä...

Mutta joo ymmärrän hyvin, jos joku ei uskalla. Veikkaan, että meilläkin olisi siirrytty boksista omaan sänkyyn tuon mun päällenukkumispelon vuoksi, jos nuo hengityskatkospelot eivät vaan olisi nousseet tuota toista pelkoa suuremmiksi. Heh, näin sitä päätöksiä tehdään oikeastaan ihan vaan sattuman mukaisesti :D

Miitu (Ei varmistettu)

Meidän sänky on sen verta pehmeä, et sitä himpun päälle 2 kg keskosrääpälettä ei yksinkertaisesti voinut ottaa viereen nukkumaan, kun lapsi kieri siitä aina alle. Snif. Sohvalla sitten otettiin päivisin yhdessä torkkuja. Vasta joskus korjatusti puolivuotiaana pystyi ottamaan sängyssäkin viereen nukkumaan, mutta siihen mennessä olikin opittu sille, että vieressä ei nukuta. Sylissä kylläkin (ja liikkeessa, pah). Syksyllä viimein päästiin siihen, että vieressä voi nukkua (itse asias viime yö mentiin tällä kaavalla kahdesta lähtien), mutta vain tytön huoneessa olevalla 80-sängyllä ja vain toisen vanhemman kanssa. Jos molemmat on paikalla ja/tai yritetään huijata meidän sänkyyn, niin huuto tulee... Outo tapaus.

Mamma
Mamman Sähkövatkain

meillä nukutaan myös perhepedissä, vaikka tuollainen 1,5v vie aika valtavasti tilaa keskellä, mutta se on ihanaa, joskus raskasta, mutta ihanaa, nyt kun olen ollut kauan pois kotoa. vauva nukkuu omassa sängyssä vieressä kuitenkin :)

leaflet (Ei varmistettu)

Muuten hyvä myyntipuhe, mutta mulle tuli ahtaanpaikankammo pelkästä ajatuksestakin, että molemmilta puolilta nukkuis joku kiinni mussa :D Meillä nukkumisratkaisut vaihtelee aina sen mukaan, että mikä on pienin paha. Nukun kyllä itse paremmin, jos lapset omissa sängyissä, mutta jos vaihtoehto on, etten saa nukuttua ollenkaan, niin sitten otan kyllä viereen. (Ja herään selkä jumissa) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo siis ihanalta kuulostaa &lt;3 paitsi että mä en vois nukkua ollenkaan tollai vauvan ja miehen välillä :D mä tarviin tosi paljon tilaa nukkuakseni hyvin! Ah kun mies oli peltotöissä syksyllä aamuvarhaisesta iltamyöhään ja vauva oli tosi pieni niin mies meni vierashuoneeseen nukkumaan ja mä sain nukkua 160 leveässä sängyssä yksin.. ahhh :D sit se kyllä tuli takasin "mun" sänkyyn, kesti vähän aikaa tottua et se pyöri siellä taas &lt;3 hehhe

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Kertokaa nyt et miten se perhepeti toimii käytännössä kun mennään nukkumaan?? Siis silloin kun vauvat on pieniä niin jäävätkö silloin vanhempi sinne nukkumaan kun vauva menee nukkumaan?? Ja sit kun ne on isompia niin miten te varmistatte ettei ne tipu alas jos lähdette pois kun vauva on laitettu nukkumaan?? tarvitsevatko perhepetivauvat aina vanhemman läsnäoloa nukahtamiseen??
T. Yks utelias :)

Mörrimöykyn pesä

Uteliaalle kerron meidän version; aluksi, ehkä ensimmäiset 2-3 viikkoa olin niin kuitti, että kun vauva nukkui, tipahdin itsekin samantein, koetin käyttää hyväksi sen, että poika nukkui edes öisin (päivisin huusi min 12h...). Myöhemmin kun keksittiin vastaukset mahavaivoihin ja poika nukkui päivällä ja alkoi rytmi muodostua myös yönukkumiselle, jätkä viedään sänkyyn (nukkuu meidän välissä, n 30cm ylempänä, äitiyspakkauksen peitto ns hevosenkenkänä ympärillä) 2130, ja itse nautin hiljaisuudesta, miehen seurasta ja mistä milloinkin, kun tiedän, että ensimmäinen herätys on vasta lähempänä neljää. Kun poika sitten myöhemmin on isompi ja osaa toivottavasti nukkua kokonaisia öitä, siirrämme hänet ns sivuvaunuun sängyn viereen ja siitä sitten laitaa ylös sitä mukaa kun jätkä oppii kiipeämään pois.

 

Kristaliina
Puutalobaby

Meillä kanssa mentiin alussa koko porukka samaan aikaan nukkumaan samasta syystä kuin Linkakin, eli kaikki mahdolliset nukkumamahdollisuudet hyödyntäen... Sitten myöhemmin alkoi jo kaivata vanhempien parisuhdeaikaakin ja silloin alettiin nousta sängystä ylös Silvan nukahtamisen jälkeen (jos nukahtaminen tapahtuu ennen kymmentä - se kun vähän vaihtelee).

Meillä pinotaan peitot ja tyynyt isoiksi "vuoriksi" Silvan ympärille ja tällaistakin estettä käytetään. Silva ei ole osoittanut (meidän onneksemme) minkäänlaisia sänkyliikkumisen merkkejä, vaikka lattialla möyriikin huimaa vauhtia - toivottavasti se olisi oppinut, että sängyssä ei saa lähteä liikkeelle. Tietysti ollaan aika tarkkoja havainnoimaan mahdollisia tulevia liikkumaintressejä - jos Silva osoittaa joitain sen suuntaisia merkkejä, niin sitten mietitään asiaa uudestaan. Moni tuttu meilläkin on siirtynyt pinnikseen just sen takia, että ei tulisi lattiamuksahdusta.

Meillä vielä tipahtamisen huolta vähän helpottaa se, että sänky on aika matala ja siinä on vielä tätamit alla. Muksahtaminen ei siis (hyvällä tsägällä) olisi kovin iso. Ollaan myös harkittu peittojen laittamista sängyn vierustalle Ihan Kaiken Varalta.

Toistaiseksi Silva kuitenkaan ei ole lähtenyt omalta paikaltaan mihinkään suuntaan möyrimään - hyvä niin :)

Salallaa (Ei varmistettu)

Tekis mieli sanoa, että odota vaan... (ja tämä siis kaikellä hyvällä :). Tuota meijän kaverin sänkyssä hyörimistä seuraten on vain niin vaikea uskoa, että kukaan lapsi osaisi nukkua aina noin levollisesti, kuin mitä Silvan nukkumista kuvasit.

Viime yönäkin imetyksen jälkeen haki vieressäni unta milloin mitenkin päin, isin kainalossa, äidin kainalossa, äidin pään päällä, isin vatsan päällä, poikittain isin ja äidin välissä, istualtaan, lopulta nukahti jalkojeni päälle, jonka tajusin kun heräsin jonkun tovin päästä toinen jalka puutuneena, lapsi sai jostain syystä siirtyä omaan sänkyynsä....

...ja niin kyllä meilläkin oli aika jolloin rauhoituttiin äidin viereen kuten kuvasit, mutta joo nykyisin se onkin jo vähän kimurantimpaa...

Vierailija (Ei varmistettu)

Meilla on myos nukuttu perhepedissa vauvan syntymasta asti. Tama vauva vaan on hieman kasvanut, ja nyt kainalossamme nukkuu puolet yosta melkein 6 vuotias!
Asiasta jaksaa huomautella milloin kukakin, mutta minua ja miestani se ei haittaa...tuskin han enaa teinina vieressaa nukkuu :D

Kristaliina
Puutalobaby

Salallaa: Hih ja jotta ei tulisi liian ruusuinen kuva Silvan nukkumisesta, niin kyllähän se siis sätkii ja potkii ja kiemurtelee ja kiljahtelee ja ähisee ja pöhisee ja kitisee ja niin edelleen :D Mutta toistaiseksi siis lähtemättä liikkeelle kuitenkin :)

Tsihihi teidän lapsen liikehdintä kuulostaa ihan Tikrun yöltä - sillä erotuksella, että välillä se räppää kynnellä mun varpaita ja siirtyy sittten lopulta vaatehuoneeseen :D

Viereailija (1.56): Joo mäkään en osaa ajatella tuota ongelmana ikään kuin "sinänsä". Sitten tietysti, jos tulee huonoja nukkumisia tai jompaa kumpaa vanhempaa häiritsee tai  jotain... Mutta jos ei ole ongelmaa, niin mitäs huomauttamista siinä on :) Mähän siis kans itse tuolla aiemmassa keskustelussa paljastin, että nukuin itsekin äitini vieressä vielä teini-iässä jos "yksinäisyys iski" omassa huoneessa - mun vanhemmat oli siis eronneet ja äiti nukkui yksin isossa parisängyssä alakerrassa. Siellä oli tilaa kyllä teinillekin silloin tällöin :)

Jeba
Tuuliajolla

Olen nyt ruvennut ottamaan poikaa meidän viereen nukkumaan kun ei tunnu millään muulla rauhoittuvan ( poika vähän yli 1kk ) Täytyy myöntää, että on ihanaa kun hän tuhisee siinä vieressä ja näyttää onnelliselta, että ooh ihanaa, tässä mä saan olla äipän ja iskän vieressä, mmmmmm ihanaa.  Ja miten ihana onkaan se vauvan tuoksu!

Ja nyt samalla pelottaa kun tämän ratkaisun tein. Mietin, että miten sitten vierottaa poika pois meidän välistä omaan sänkyynsä jne.

No, ainakin äiti ja isä nukkuvat molemmat yöt suht tyytyväisinä, puhumattakaan pojasta. :)

 

Iida Eveliina
Eräs äiti

Kirjoitin juuri blogiini meidän viime yöstä tähän aiheeseen liittyvää asiaa, ei ihan näin yhtä iloista. :D

3 1/2 v (Ei varmistettu)

Meidän poika on ensimmäisten viikkojen jälkeen nukkunut omassa sängyssään. Kaikki nukkuvat paremmin. Omasta sängystä on tullut hänelle niin turvallinen paikka että sinne hän aina itse haluaa. Ainoastaan silloin kun hän on kipeä haluaa hän tulla äidin ja isän väliin nukkumaan, lohduteltavaksi ja siliteltäväksi. Mutta silloinkin usein haluaa palata omaan sänkyyn jossain vaiheessa yötä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kysymys ihmiseltä jolle ei tulisi mieleenkään perhepetisysteemit: milloin vietätte miehesi kanssa kahdenkeskistä aikaa makuuhuoneessa?Anteeksi vain tällainen tunkeileva kysymys mutta ekana tuo tuli mieleen. Itse tykkään niin paljon miehestäni että haluan nukkua ja olla hänen kanssaan ihan vain kahdestaan usein.

Mörrimöykyn pesä

Itse rupesin oikein pohtimaan tuota perhepetiä, intiimioloa ja läheisyyttä, ja juttu venähtikin melko pitkäksi, mutta referoin omasta blogistani tähän meidän tilannetta vähän; kahdenkeskistä, intiimiä yhdessäoloa voi ja mielestäni pitääkin hoitaa muuallakin, kuin omassa makuuhuoneessa. Sama punkka ja tila voi olla mukavaa rutiinia, mutta perhepedin kanssa noita hetkiä varten pitää käyttää mielikuvitusta ja hieman jopa luovuutta. Vähän samaan tyyliin, kun nuorempana, jos halusi olla intiimisti "kotona", kun vanhemmat tai sisarukset olivat samassa talossa. ;)

Jos meillä haluttaisiin olla makuuhuoneessa kahdestaan, lapsi pitäisi laittaa omaan huoneeseen, joka ei sekään onnistu. Ei ole tilaa, eikä oikeastaan haluakaan erottaa lasta vanhemmistaan noin pienenä. Tykkään miehestäni ihan yhtä paljon kuin yhteisestä lapsestamme, mutta eniten tykkään olla hänen kanssaan hereillä. Harma meistä on kovin mielenkiintoista seuraa nukkuvana, joten ainakin minulle on aivan yhdentekevää, onko lapsi meidän välissä vai vieressä pinniksessä kun nukutaan.

Kristaliina
Puutalobaby

Hyvä kysymys Vierailijalta, vaikkakin aika intiimi :) Mutta vastataanpa silti, koska itsekin mietin asiaa ennen kuin me alettiin perhepedissä nukkumaan.

Meilläkin on siis sama ajatus kuin Linkan bloggauksen (sopiihan, että linkkaan sen tähän) viimeisessä kappaleessa. Ja samasta aiheesta kysyttiin myös siinä aiemmassa bloggauksessani ja vastasin täällä.

Eli yöaika menee kyllä ihan nukkumiseen, mutta onhan meillä sitä kahdenkeskeistä aikaa tietysti Silvan nukahdettua - ja päiväunetkin Silva nukkuu enimmäkseen ulkosalla itkuhälyttimen kanssa, jolloin (vapaapäivinä) vanhemmilla on yhteistä aikaa ihan kahdestaan.

Voisin kuvitella, että perhepeti ei tässä "makuuhuoneaika"-asiassa edes ole niiii-iiiin kummajainen kuin ensiajatukselta voisi luulla: kuvittelisin, että aika monessa perheessä hillitään parisuhdeleikkejä myös silloin, kun vauva nukkuu omassa sängyssä mutta samassa huoneessa. Tai en tietenkään TIEDÄ :D

Vauva-aika joka tapauksessa tuo isoja muutoksia parisuhteelle muutenkin, se on varmaan selvää. Ihan sitä leffankatseluaikaakin pitää järjestämällä järjestää, kun ennen kaikki sellainen oli itsestäänselvää ja helppoa. Mutta järjestelykysymyksiä kaikki :)

Meillä poika nukkui elämänsä ensimmäiset 9kk omassa pinniksessä. Lähinnä siksi ettei äiti nuku yhtään jos vauva on vieressä. Sitten tuli vesirokko, hampaat ja kunnon flunssa peräkanaa ja äiti roikkui pinnasängynlaidalla lähes joka yö ja monta kertaa yössä. Kunnes väsy vei voiton ja poika pääsi viereen (ja äiti sai edes olla maakuulla ja torkkua koiran unta vauva kainalossa) Ja vaikka nyt on tervehdytty, ei poika enää rauhoitu yksin sänkyynsä. Liikkuu pitkin poikin petiä ja törmäilee laitoihin. Siispä ratkaisuksi kehiteltiin pinnissivuvaunu. Lapsi on lähellä, mutta omalla petillään. Äidin ei tarvi nousta öisin hyssytteleemään, mutta lapsi ei vie tilaa vanhempien pedistä (joka on vain 120cm leveä). Ja toivottavasti poika ei totu vieressä nukkumiseen.

Ja aikuisten läheisyyshetket voidaan hoitaa pojan nukahtamisen jälkeen tyynymuurin takana. Muhinointi kun pitää aina hoidella makuuhuoneessa, suljetun oven takana, etteivät isommat lapset pääse yllättämään vessareissulla tai janon yllätäessä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Juuri noin kun Eppuli sanoi, vaikka olis kuinka luova ja innovatiivinen, ei useamman lapsen perheessä voi "hoitaa parisuhdetta" missä sattuu huvittamaan. Meillä asia ratkaistu niin että ekan vuoden mukelot sivuvaunuissa meidän makkarissa ja siitä eteenpäin omissa huoneissaan. Jos yöllä pelottaa/itkettää tai muuten vaan huvittaa kömpiä viereen, niin aina saa tulla. Muutenkin näissä nukkumiskuviossa ei kannata olla turhan musta-valkoinen. Esim mulle koko perhepeti sana on jotenkin vastenmielinen, mutta käytännössä aikamoisen lauman keskeltä sitä itsensä välillä aamulla löytää. Myöskin se että lapset laitetaan jo pieninä omaan huoneeseen voi jostakin kuullostaa kylmältä, mutta esim meillä huoneiden välillä on näköyhteys, ja lastenhuoneessa myös aikuisten sänky, jonne voi mennä tarvittaessa seuraksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Mahtaakohan tätä kommenttia enää kukaan lukea..? :D noh kysyn kuitenkin tähän aiheeseen liittyvää:
Siis miten tehdään esikoisen kanssa perhepedissä kun sisarus syntyy?

Joutuuko isosisko siinä vaiheessa muuttamaan omaan sänkyyn vai nukkuuko kaikki, vastasyntynyt myös samassa sängyssä?

Jos esikoinen joutuu silloin muuttamaan pois perhepedistä kun uusi vauva syntyy tuntuu jotenkin aika ikävältä kun hänet yhtäkkiä siirretään pois ja uusi vauva saa nukkua isän ja äidin kanssa, kun se on muutenkin kai aika iso muutos pienen elämässä tulla isosiskoksi/veljeksi... Ja toisaalta niin miten ihmeessä parisängyssä mahdutaan nukkumaan taaperon ja vauvan kanssa??

Mulla ei ole lapsia eikä mulla ole vielä mitään mielipidettä oma sänky/perhepeti kysymyksessä.. Tuli vaan mieleen että miten monta lasta yhessä sängyssä voi nukkua :)

Kristaliina
Puutalobaby

Rekisteröityneet kommentoijat (ja bloggaaja itse :) ) saavat aina viestin uusista tulleista kommenteista vanhaankin kirjoitukseen - eli täällä kuulolla ollaan! :)

Hmm, mullakin on tuo käväissyt mielessä, mutta en ole sen pidemmälle pohtinut, kun asia ei ole vielä ajankohtainen. Mutta itsekin siis mietin tuota, että vanhemman siirtäminen pois tuntuisi tosi kurjalta, kun silloin ollaan muutenkin tuollaisessa muutostilanteessa. Ehkä se pitää tehdä hyvissä ajoin ennen?

Muistank kuitenkin lukeneeni, että useampiakin lapsia voi nukkua samassa perhepedissä, mutta turvallisuussyistä aina niin, että molemmat vanhemmat ovat välissä, eli tyyliin järjestyksessä vauva-äiti-isä-napero. Jotkuthan toteuttaa perhepedin patjoilla lattioilla tai monella vierekkäisellä runkopatjalla, joten silloin tilaakin varmaan on... Me ei kuitenkaan olla ihan niii-iin perhepeti-orientoituneita :)

Meillä on kans tosi-tosi leveä sänky, mutta sitä ei saa seinän viereen, joten lasta ei oikein voi laittaa sängyssä reunimmaiseksi... Varmaan sitten käytäntö sanelee sen toiminnan, oikeastaan tosi vaikea vielä ajatella :)

Jos jollain on kokemuksia, niin saa vastata paremmin! :)

Ei meilläkään ihan vielä ole ajankohtaista (ehkä vuoden päästä, hihhii!) mutta sitä isompaa pitää totuttaa tosi ajoissa pois sieltä vierestä, jos sen meinaa siirtää omaan sänkyyn vauvan tullessa. Siks just meillä on toi sivuvaunu-systeemi. Lapsella on oma peti, vaikka käytännössä nukkuu ihan vanhemman vieressä. Tällä hetkellä suunnitelma on että isompi lapsi siirtyy lastensängystä tehtyyn sivuvaunuun ja tuleva vauva on vanhempien sängyn toisella laidalla omassa pinnissivuvaunussa. Kai se vanhempien sängyn leveydestä on kiinni montako penskaa perhepetiin saa mahtumaan. Mutta just vauva ja taapero ei saa nukkua vierekkäin vaan vanhempi väliin.

Ja joo, poika on totaalisesti tottunut nukkumaan vieressä...

Kommentoi